Ah, lapsuuden traumat. Voisin tehdä luettelon niistä. Alkoholisti-isä, perheväkivalta, itsetuhoinen sisko, torjutuksi tulemisen kokemukset ja teletapit. Mutta olin kova mies ja selvisin kera sadan ja kymmenen tunnevamman.
Seriously speaking, voin sanoa, että oon käynyt läpi vaikka mitä paskaa ja tiedän miltä tuntuu olla todella yksin ja aina joukon musta lammas. Se on rankkaa. Pisteet siis kaikille vastaavista kokemuksista selvinneille. Be proud!
Mikäli ikinä törmätään, Juudas, lupaan halata sinua ja ostaa jäätelön tuosta hyvästä.
Mitä meitsi on tehny sillä välin kun olisin voinut olla tuolla pihalla kirmaamassa?
Hah, Agna ei (paljostako vetoa) päästä mua mihinkään miittiin :D Menee vaan ittekseen.

Forte kirjoitti:Mikäli ikinä törmätään, Juudas, lupaan halata sinua ja ostaa jäätelön tuosta hyvästä.
Nya kirjoitti:Yleensä se on joka päiväistä riitelyä äidin kanssa, mut sillon viime vuonna, se kielsi puoleksi vuodeksi tietokoneen, piirtämisen yhdeksäs kuukaudeksi, puhelimen puoleks vuodeks.
Aksutar kirjoitti:mut tärkeintä imo on muistaa menneisyytensä, mutta ei jumittua sinne.
Halaaminen on parasta. Hali-ihmiset käsi ylös! o/
Juudas kirjoitti:Halaaminen on parasta. Hali-ihmiset käsi ylös! o/
Nya kirjoitti:Olisi saanut pysyä siellä kauemmin, mutta ei.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa