Kirjoittaja Wolga » 14 Maalis 2017, 15:25
Minna Rytisalo - Lempi
Tässä oli jotain käsittämättömän otteessaan pitävää, koko se maailma ja henkilöt jotka tarinaa kertoivat - kaikessa traagisuudessaan. Rakastin tapaa jolla kirjailija on kertonut ja kirjoittanut tarinansa, jotenkin viipyilevästi ja hetkeen tarttuen. Viehätti myös, että tarinalla oli monet kasvot ja monta kertojaa, erilaisia näkemyksiä samoista tapahtumista ja ihmisistä. Tämän kirjan luen kyllä uudestaankin, kunhan vain hieman aikaa on vierähtänyt lisää sillä vaikka lukukokemus oli yksi parhaista pitkiin aikoihin, niin jotain raskasta ja tavattoman synkkää siinä kuitenkin oli.
Laitan vielä lyhyen lainauksen, joka löytynee myös kirjan takakannesta:
"Rappusilla seisova on jähmettynyt aloilleen, koko maailma on, linnut hiljaiset, pihakuusi kuuntelee, mikään ei kasva eikä aalto lyö rantaan juuri sillä hetkellä kun kaikkeus odottaa nytkähtävänsä uuteen asentoon, ja sitten se nytkähtää, ja se on kaiken loppu, ja se on kaiken alku."
Minna Rytisalo - Lempi