No siis
Tuomas Holopainen - Goodbye, Papa. Ei ehkä siksi että se on Holopaisen Roope Ankka -sävellyksestä (joka on muuten ihan paras albumi vaikkei sarjakuvia lueskeliskaan), vaan siksi että mulla tulee tosta alun surumielisestä osasta mieleen se Lilyn johonkin kadonnut hellempi ja lempeämpi puoli, ja sitten kun tuolla välissä on toi tommonen tilulilulii-kohta niin se kuvaa hyvin sitä kuinka Lilyn best friendit näkee prinsessan paremman puolen ja saa rutistettua siitä ulos vähän tunteitakin. Ja sit siellä on dramaattisia kuoroja ja rumpuja kuvaamassa että Lily on kova ja kylmä naikkonen. Ja sitten se taas loppuu tohon surumielisempään melodiaan eli siihen että musta tuntuu että Lily on vähän onneton nykyiseen tilanteeseensa ja ehkä miettii pitäiskö sen tehdä asialle jotain. Plus ehkä sillä on ikävä isää kun toi kappalekin puhuu alkujaan siitä. I dunno! Mutta perustelimpahan kerrankin huolella!
Hiroi