Sivistyneen Argumentoinnin kehto

Keskusteluille tarkoitettu alue. Keskustelujen luonti on vapaata, mutta katsothan ennen keskustelun aloittamista, onko foorumilla jo samankaltainen ”töpö” olemassa.
Muistetaan hyvät käytöstavat, eikä pyritä loukkaamaan ketään tieten tahtoen, pidetään kiroilu ja herjaus minimissä, huomioidaan kaikki keskustelussa ja vältetään turhia konflikteja. Pidetään yhdessä yllä rento, ystävällinen ja leppoisa ilmapiiri.

Valvojat: Crimson, Ivy, Agna

Sivistyneen Argumentoinnin kehto

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Syys 2011, 12:40

Koska joskus menee aika raskaaksi ja jotkut eivät vain halua suuria väittelyitä, argumentointia tai raskasta mielipiteiden vaihtoa pulinaan, on TNFssä oma osionsa mahdolliselle sivistyneelle argumentoinnille. Täten pulina pysyy kevyenä pulinana ja mahdollisesti raskaammat aiheet voidaan käsitellä rauhassa täällä.

Täällä saa siis vaihtaa mielipiteitään aiheesta jos toisestakin, kirjoittaen niin pitkiä vastauksia kuin sielu sietää. Muistetaan kuitenkin nämä säännöt:

- Ei rasismia/syrjintää/kiusaamista
- Toista ei saa loukata tietentahtoen, mutta jos joku on erimieltä kanssasi, ei siitä kannata otta nokkiinsa.
- K-18 kuvat/videot/linkit kiellettyjä.
- Rage moden voi jättää samantien pois.
- Jokainen kirjoittaa omien taitojen ja mielipiteidensä perusteella


Aihetta saa vaihtaa kun ei tunnu keneltäkään tulevan enää minkäänlaista mielipidettä viimeisimpään aiheeseen.
Viimeisin aihe on tällä hetkellä Pelien Ikärajat, Josta keskusteltiin vanhassa pulinassa.

Olkaa hyvä ja aloittakaa, mikäli mielitte. Mielipiteitä, omia näkökulmia, omia aatteita:
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ylva » 11 Joulu 2011, 23:33

Pidän ns. väittelemisestä tai lähinnä mielipiteistä yms. keskustelemisesta sivistyneesti eli niin ettei kukaan osapuoli ota asiaa liian henkilökohtaisesti tai hermostu. Kaikesta pitää pystyä keskustelemaan, ja minusta omille näkökulmille pitää olla perustelut ja pystyä kuuntelemaan toisen perusteluja (ääneen keskustaeltaessa tämä seikka on osottautunut hyvin hyvin vaikeaksi), mutta josko se toimisi täällä?

Täällä oli aiheena tuo ikäraja juttu, mutta koska kukaan ei ole siitä mitään täällä keskustellut niin ajattelin kokeilla jotain uutta. En nyt keksinyt mitään räkäsillä aivoillani uutta tai mahtavaa, joten ajattelin ottaa täälllä puheeksi sen eläinten (pulinassa puhuttiin koirista) kouluttamisen. Eläinten yleensä siksi, että lähes kaikkia kotieläimiä, ei vaan koiria, pitää kouluttaa. Erilailla tietysti riippuen eläimestä, mutta jossain määrin kuitenkin.

En ajatellut pitää mitään pitkää alkusaarnaa omista mielipiteistäni, joten alotan tämän lyhyesti.

Minusta tosiaan lemmikin omistajalla on vastuu eläimensä hyvinvoinnista ja siihen kuuluu myös koulutus. Helpoin tämä on ajatella koirien kohdalla, mutta esim. myös kissat vaativat koulutusta, vaikka se poikkeaa tietyllä tavalla koirien kouluttamisesta kissojen erilaisen luonteen ja sosiaalisen käyttäytymisen takia. Yhtä kuitenkin joka kaikille nyt on selvä kissa pitää opettaa sisäsiistiksi. Sen ohessa on muitakin. Kissatkin ovat tietyllä tapaa laumaeläjiä, vaikka pystyvät myös olemaan yksineläjiä. Laumakulttuurin omaavilla eläimillä on yhä olemassa käsitys lauma arvo-asteikosta, olivat ne kuinka kesyjä tahansa. Koskaan ei eläin saisi olla hallitseva osapuoli vaan nimeomaan omistaja on ns. laumanjohtaja ja sanelee säännöt. Esimerkiksi isojen koirien kanssa tämä käsitys on erittäin tärkeää, sillä koira voi oikeasti saada vakavaa vahinkoa aikaiseksi, jos se katsoo hallitsevansa laumaa ja tuntee asemansa uhatuksi tai jonkun "alempiarvoisen" käyttäytyvän väärin. Voimankäyttö on eläinten tapa kurittaa, opettaa ja näyttää paikkansa. (En nyt tarkoita, että eläimiä pitäisi pahoinpidellä, rajansa kaikella, mutta koiran/kissan alistaminen eli eläimen selättäminen lattialle ja sen heikon alueen eli kurkun ja vatsan altistaminen vaaralle on yksi tapa joka yleensä toimii).

Siitä tuli nyt pidempi mitä ajattelin ja lähdin jo johonkin sivupolulle alkuperäisestä ajatuksestani. No, kuitenkin. Eniten vihaan ihmisiä, jotka ottavat lemmikin, eivät kouluta sitä, pahoinpitelevät eläintä, eivät välitä siitä, tai ovat liian lyhytpinnaisia koulutuksen kanssa ja pahimmassa tapauksessa hylkäävät/antavat pois tai lopettavat eläimen oman kärsimättömyytensä takia. Useasti käytetty lause "eläimet ovat perheenjäseniä" pitää periaatteessa paikkansa, mutta toisaalta on harhaanjohtava. Eläimet ovat mielestäni "laumanjäseniä", joka eroaa tietyllä tapaa perheenjäsenestä siinä miten ihmiset sen ajattelevat. Eläinten ajatusmaailma poikkeaa ihmisten ajatusmaailmasta ja jotta omistaja voisi kouluttaa lemmikkinsä ja tarjota sille hyvän kodin, olisi mielestäni jokaisen ihmisen tajuttava tämä ero ja pystyä ajattelemaan asiaa ns. eläinten maailmasta käsin. Olen monesti törmännyt ihmisiin, jotka lepetelevät koiralleen "Rekku, älä, älä nyt viitsi, jooko?" ei, se ei toimi. Tai ihmisiin, jotka eivät uskalla kurittaa eläintä kun se on tehnyt väärin, koska "siihen voi sattua". Kuten aikaisemmin totesin, rajansa kaikella, mutta kurittaminen on osa kouluttamista. (tietysti on myös varsinkin koirista puhuttaessa ns. porkkanakeino eli opetetaan herkkupalojen avulla, mutta mielestäni se ei pelkästään toimi, ei kaikissa tilanteissa eikä kaikille koirille. Se riippuu hyvin paljon eläimen luonteesta).

No, jos tässä olisi nyt aloitusta kerrakseen, joten rohkeasti keskustelemaan ja esittämään omia periaatteita ja näkökulmia. Pyydän kuitenkin vielä, ettei kukaan ottaisi tätä mitenkään henkilökohtaisesti tai alkaisi hermostumaan, jos esitetään eriäviä mielipiteitä perustelujen kanssa. Kitoos.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Templer » 04 Tammi 2012, 21:13

Olen aika paljolti puolellasi tässä asiassa, mutta minun on kyllä pakko antaa vastalauseeni tähän "koira on laumanjäsen" väitteeseesi.
Pitkälle ajateltuna ei ihminen voi väittää, että koira olisi laumanjäsen, koska yksinkertaisesti koira ei enää elä laumassa, sen tavat ovat muuttuneet täysin laumamaisuudesta, eikä koira edes ajattele suurelta osalta kovinkaan laumamaisesti, vaikka hierarkkia on säilynytkin suurelta osalta vielä koirien keskuudessa pystyssä. Tosiaan tämähän veratus laumanjäseneen on osuva joissain tilanteissa, mutta koko perheen vertaus laumaan on täysin paikkansapitämätön. (en väitä että olisit verrannut koko ns. perhettä laumaksi, mutta jos näin oli, esitän vastalauseeni)
jos taasen on näin, että käytät "laumanjäsen" taktiikkaa vain kertoaksesi, kuinka koira ei ole inhimillinen olento ja kuinka sitä voi ns. kurittaa. (vaikka tähänkin osaan vetää rajani, sillä omia koiriani olen hyvin "heikko" kurittamaan)
toki jos jokua haluaa haukkua minut lyttyyn niin siitä vaan (;
Templer
 

ViestiKirjoittaja Forte » 05 Tammi 2012, 22:25

Minulle tuli mieleen tuosta eläinten pahoinpitelystä, ettei se välttämättä tarkoita aina potkimista ja lyömistä. Itse näen vielä pahempana pahoinpitelynä, jos eläintä lellii liikaa, se inhimillistetään ja siitä tehdään esim. lapsen korvike. Tietysti eläintä saa rakastaa, niin pitääkin, mutta terveellä tavalla, ilman, että sen pitää olla ihminen. Olen liian usein elämässäni törmännyt siihen (kiitos omien sukulaisteni), ettei pientä koiraa voi torua, koska se on pieni ja sen tunteita loukataan. Ja joidenkin mielestä pienen koiran räksytys ja hampaiden näyttö on lähinnä hauskaa tai söpöä ja muistuttaa lasten kiukunpuuskaa, joka menee ohitse ja asia unohtuu. Se on koira. Eläin on aina eläin, vaikka se olisi miten hellyyttävä ja rakas tahansa, ja eläin kärsii, jos sitä ei kohtele sille tarkoitettujen tapojen mukaisesti. Oli sitten kyseessä kissa, koira, marsu, hevonen, lisko, mikä vain, ne ovat silti vain (tätä sanaa käytän nyt varovasti) eläimiä, ja niiden pitää saada olla.

Henkilökohtaisesti en lue koiraa perheenjäseneksi. En oikein osaa sanoa, mikä se on, mutta jos laskisin eläimen perheeseen, helposti kävisi, että alkaisin pitää sitä pikkusisaruksena tai jotain, joten mielestäni perhe ja lemmikit kuuluvat erilleen, sillä se on liian voimakastunteinen sana eläintä varten. Mutta, olen hieman eri mieltä tuosta selälleen kääntämisestä. Koiraan ei välttämättä tarvitse koskea, jotta se alistuisi, sillä koira on herkkä eläin aisteiltaan, ja pelkästään energiasi kertoo, oletko koiraa ylempänä vai alempana. Itsevarma asenne, oman tilan valtaaminen ja suora selkä kertovat nopeasti eläimelle, että sen pitää väistää. Sama pätee myös hevosiin melko pitkälti. Tietty hevosenkin saa nurin, jos haluaa alistaa sen, mutta se on vähän haastavaa, joten siksi itse käytän pelkästään egoani kertoessani, kuka on pomo.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 05 Tammi 2012, 22:54

Tässä asiassa olen Forten kanssa samaa mieltä. Kaverilla on kolme "susipetoa" eikä siihen taloon voi jalallansa astua jos ei tohdi koiria tosissaan komentaa. Semmonen turha lässyttäminen eläimille on typerää, ja turhaa, muttei sitten saa piestä ja potkiakkaan. Niinkuin monessa muussakin asiassa on kultainen keskitie löydettävä.

Omastamielestäni jos koira hyppii vasten ja niin ei saa tehdä, voi sitä napata niskavilloista kiinni ja kaataa kenttää karjaistein kunnolla, sillä niin sen laumalaisetkin tekisivät.

Tietenkin voiman käyttö pitää sitten osata suhteuttaa eläimen kokoon. Jos läimäytät kunnolla rotan kokoista koiraa, on se jo liiikaa, mutta isompi elukka sen sitten kestääkin.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Mohnake » 06 Tammi 2012, 16:36

Kitty, anteeksi mutta olen ehdottomasti eri mieltä koiralle karjumisesta ja siitä, että se laitetaan väkisin maahan. Olen todennut sen jo todella monta kertaa ettei se toimi toivotulla tavalla. Koirat eivät ymmärrä karjuntaa ja ne ymmärtävät, että jos ne tervehtivät jotakuta iloisesti se on väärin. En nyt tarkalleen ottaen muista mitä pitäisi vastenhyppivien koirien kanssa tehdä, mutta sen voin sanoa ettei se kovin monimutkaista ole ja se käy ilman voimankäyttöäkin.

Olen kuitenkin muutaman kerran todistanut kuinka erään kaverini isä on vienyt heidän bokserinsa maahan tämän hyppimisen takia ja karjaissut sille. Koira ei koskaan oppinut tätä asiaa ja aina vieraiden tullessa ovesta sisään koira hyppi joko tuulikaapin ovea vasten tai suoraan vieraita vasten. Lopulta koira oli ryhtynyt käyttäytymään eritavalla ja minuakin se on yrittänyt purra, koska luulee, että minä olen paha eikä minua pidä tervehtiä ystävällisesti. Toisekseen tein samaa virhettä oman koirani kanssa, mutta onneksi meillä ei käynyt vieraita kovin usein ja koira ei oppinut siis yhdistämään vieraita ihmisiä negatiivisiin asioihin. Silti sen hyppiminen ihmisiä vasten ei lieventynyt kertaakaan.

Apua näihin ja vastauksia näihin asioihin tietenkin saa jos katsoo Isännän ja Koiran käytöskoulua. Koirakuiskaajaa en suosittele, koska Nelonen on editoinut jaksoista pois kaikki kohdat jolloin Cesar potkaisee tahallisesti koiraa. Kirjastoista varmasti löytyy myös koiran koulutus oppaita ja muuta materiaalia.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 06 Tammi 2012, 16:55

Mohnake: Oppaita yms. löytyy juu pilvin pimein ja niitä on hyödyllistä ja suotavaakin lukea, varsinkin jos on ensimmäinen lemmikki. Mutta tämän keskustelun idea ei sinänsä ole kertoa mistä saa ns. faktatietoja vaan lähinnä ihmisten omia mielipiteitä asiasta.

Miten koiraa kouluttaa ja rankaisee riippuu minusta paljolti koirasta ja sen luonteesta. Kaikkia koiria ei tarvitse selättää, mutta joillekin se on hyvä keino ja ehkä jopa ainut mikä lopulta tehoaa. Omalla egolla, kuten Forte sanoi ja muutenkin eläimet aistivat hyvin ihmisen tunnetilat. Koiralle pitää olla rauhallinen ja johdonmukainen, mutta en itse näe pahana äänen korottamista kiellettäessä. Eläin kyllä oppii sanan "ei" ja/tai ihan vain äänensävyn muuttaminen tiukemmaksi (ei siis varsinaista huutamista) tehoaa myös kun eläin sen oppii. Tai no ainakin meidän kissat tottelevat XD
Niin ja koiran voi mielestäni opettaa tervehtimään ilman hyppimistä.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Agna » 06 Tammi 2012, 17:06

Meiltä löytyy kaksi isoa koiraa, ja sen verran voisin tuohon vastenhyppimisasiaan sanoa omaa kommenttiani, että meillä riitti että koiralle opetettiin käsky (oliko se sitten "Alas!" tai "Ei hypi!", sitä en muista) joka sanottiin aina napakasti kun koira hyppäsi, ja sitten koira työnnettiin alas. Sama aina jos hyppy toistui. Sen lisäksi sitten yritettiin opettaa vieraille että kumartuisivat koiran puoleen, koska kasvojahan nuo - ainakin meillä - yrittävät vierailta tavoitella eivätkä hypi jos vieraat hetkeksi kumartuvat ja antavat koiran haistella kasvojakin. Nykyään ei kumpikaan enää hypi, pienempi harvoin ja isompi vain käskystä. Ja käskystä = omistaja laittaa namupalan suuhun ja taputtaa rintaansa pari kertaa niin koira hyppää poimimaan makupalan, mutta koira on tätä kautta oppinut senkin että vain käskystä saa hypätä jotta sitä pidetään hyvänä.

Tulipa sekava selitys, vähän joka lause tuntuu sotivan toistaan vastaan. e__e
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Mohnake » 06 Tammi 2012, 17:19

Ylva: Sinällään totta, että riippuu koiran persoonastakin, mutta itse uskon vakaasti, että tarpeeksi kovalla yrittämisellä ja hyvällä sitoumuksella löytyy jokaiselle koiralle vähemmän voimaa vaativat keinot.

Agna: Tuota vähän itse hainkin miten koira tulisi opettaa olemaan hyppimättä. Tai koulutuksellehan on monia eri varitaatioita, mutta lopputulos ja periaate on sama.
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja Templer » 06 Tammi 2012, 21:54

Kitty kirjoitti:Omastamielestäni jos koira hyppii vasten ja niin ei saa tehdä, voi sitä napata niskavilloista kiinni ja kaataa kenttää karjaistein kunnolla, sillä niin sen laumalaisetkin tekisivät.

~... mutta isompi elukka sen sitten kestääkin.


Tässä olivat kaksi asiaa, joista itse en henkilökohtaisesti innostunut. en nyt rupea moitiimaan taikka muutenkaan nyt latistamaan, mutta kerronpahan henkilökohtaisen mielipiteeni kyseisiä keinoja kohtaan.
Ensinnäkin vaikka meillä onkin tuollainen itäsiperianlaika, niin kun se innostuneena hypähtää vasten vieraita taikka minua, en todellakaan kehtaisi kaataa häntä kenttään. (kyllä, tiedän että puhun "hän" muodossa, mutta minun mielessäni koira on ottanut paikkansa "perheenjäsenenä") Niskavilloista/kaulapannasta tarttuminen ei ole minulle este ja tavan kieltosana, joka on nyt se "ei" tai "ei hypi", luultavasti pääsee suustani automaattisesti. Koiran kaatamista kenttään tässä asiassa en itse käyttäisi.
Ja toisekseen, että vaikka yhäkin meillä on se itälaika, niin minusta koiran läimäyttäminen, olipa koira minkäkokoinen tahansa, ei ole järkevää. Olen kyllä kuullut tuttavani koirasta, jota oli juuri läimäisty pari kertaa, ei edes kovaa, mutta koira oli ruvennut pelkäämään ihmiskättä. Kun ihminen sitten nosti kätensä tavallista korkeammalle, koira muuttui agressiiviseksi.
Hellä läimäisy, joka ei satuta koiraa fyysisesti, mutta koira tajuaa siitä, että nyt hän teki väärin, on minusta ihan ok, vaikken niitäkään rupeaisi kauheana käyttämään.

Sitten tuohon Fortelle siitä, ettei koira ole perheenjäsen niin sanoisin pari lausetta. (:
Minä pidän koiraa perheenjäsenenä, koska sellainen se minulle on. En rupea nostelemaan koiraa siskokseni taikka lapsekseni, mutta minulle esim. meidän chihuahua on ehdottomasti perheenjäsen. Mutta raja menee sitten siinä, jos koira alkaisi syömään kanssani, pukisin sitä tai muutenkin inhimillistäisin koiran. Koira ei ole ihminen, eikä sen korvike, mutta minulle se on osa perhettä.

Minut saa haukkua pystyyn ken tahtoo. Tätä mieltä asiasta kuitenkin olen.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 06 Tammi 2012, 21:55

Siis en minäkään nyt sitä aja takaa että heti ensimmäisestä hypystä vedetään ympäri korvia, näin julmasti muotoiltuna, vaan sitten kun se sana ei tehoa.
Ja voi Mohnake ollakkin ihan oikeassa, niinkuin kaikki muutkin, eläinten kouluttamiseenhan on monta tapaa, mutta itse en näe pahana sitä äänen korottamista, ainakin mun yksi tuttu koirankouluttaja sano, kun kysyttiin siltä mitä tehdä kun yks iso dopermanni aina ärisee ja pelottaa että se puree, niin se kouluttaja sano että niin ison koiran kanssa, jos se siis puree, kannattais tehä silleen että läimäsee kunnolla ja karjasee niin lujaa kun lähtee, koska niin ne koirat tekis toisilleen.

Ite ainakin oon sen huomannut että koira murisee toiselle, ja jos "sana" ei tehoa niin sitten kokeillaan päälle käyntiä, ja käsitykseni mukaan se koira kyllä ymmärtää sen kun käyttäytyy vähän samaan malliin kuin muutkin lajitoverit.

Saikohan tästäkään nyt mitään selvää ?
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 06 Tammi 2012, 22:12

No puremisen näenkin ihan eriasiana. Itse olen myös käyttänyt sitä, että jos koira leikkii ja on liian "kovakourainen" niin ulahdan ja osoitan, että minuun sattuu, jolloin ainakin meidän koiruli on tajunnut, ettei tässä nyt näin pitänyt käydä.
Tuossa, että koira oikeasti ärisee vihaisena(ko?), niin kannattaa todellakin karjaista takaisin, mutta läimäisyä en näe soveliaana. Ainakin mitä itse tästä ajattelen, niin sehän olisi vähän niinkuin "kosto" ja jos koira ei tuosta läimäisystä usko, vaan ajattelee antaa takaisin vieläkin pahemmin, seuraukset voivat olla vieläkin pahemmat. Toki jos koira uskoo kerrasta, että on kohdannut voittajansa, niin tuolloin läimäisy voisikin tehota.
Itse en vain menisi vihaisi koiria lyömään... enkä muutenkaan. Koirien läimäiseminen ja lyöminen ei ole minulle se tapa viestittää, että nyt en tykkää.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 06 Tammi 2012, 22:54

Niin no vihasta koiraahan ei kannata mennä edes koskemaan, mutta jos se päälle käy niin ei sitten muuta ku ihan 100-0 takasin että se rakki jää varmasti alakynteen, ja käsittääkseni turhantakia päällekäyvät elukat lopetetaan.

Mutta ei sen koiran pitäis käydä käsiksi jos omista oikeista syistä näpäyttää kuonolle. Alfaurosta ei pitäisi edes uskaltaa haastaa taistoon.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 06 Tammi 2012, 23:10

Jep, sehän on asia erikseen, jos koira käy päälle. Samoin jos omistaa itse koiran, ei saa alistua koiran pomotukselle, koska siitä on sitten hauskuus kaukana. Jopa silloin kun koira on pentu, eikä purema edes satu, niin pitää muistaa, että kun koira on täysi-ikäinen, purema sattuu, eikä ole tietoakaan niistä pienistä, heikoista leuoista, jotka eivät suurempaa vahinkoa tehneet.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 07 Tammi 2012, 09:44

Tuli Tempin viimeisestä viestistä mieleen, että tiedän tapauksen, jossa koira saneli sen omistajalle mitä tehtiin ja milloin. Herääminen, ruuan saanti, ulos meneminen ne kaikki tehtiin koiran mukaan. Jos "emäntä" ei totellut, koira alkoi murisemaan ja en tiedä onko se käynyt ihan päällekin en nyt muista juttua ihan tarkasti, mutta kuitenkin.

Toinen asia tuli mieleen ns. tappajakoirista, jotka on siis jalostettu tappamaan. Sellaisen kouluttamisessa kohtuullinen voimankäyttö ja fyysinen alistaminen on minun kokemukseni mukaan melkeimpä pakollista. (mutta tämäkin varmasti koirakohtaista) Dogo Argentinot ja dogo canariat (en tiedä kirjotinko oikein) ovat oikeasti vaarallisia koiria, jos niitä ei kouluta kunnolla. Ne ottavat helposti alfauroksen roolin ja ne käyttävät väkivaltaa as in puremista. Muutenkin ne voivat ollla vaarallisia jo ihan muille koirillekin. Tiedän tästäkin tapauksen, jossa tälläinen koira yritti lenkillä käydä lenkittäjänsä kimppuun ja kyseinen lenkittäjä joutui potkimaan koiraa kylkeen teräskärkisillä maihareilla, jotta se ei olisi tullut päälle eikä tosiaan yksi potku edes riittänyt. Näillä koirilla on korkea kipukynnys. Ja useasti päässä vikaa. Ja ei se (tai itseasiassa ne) eivät olleet hyvin koulutettuja, eikä tämä lenkittäjä ollut koirien omistaja vaan oli niitä hoitamassa.

Koirassa pitäisi tosiaan huomioida se mihin se on ns. tehty. Paimenkoiralla on tarve paimentaa, vahtikoira vahtii jne. Jos esimerkiksi vahtikoiralla on liian iso alue vahdittavana se voi ahdistua siitä kun ei pysty pitämään "laumanjäseniään" silmällä ja vahtimaan koko aluetta tehokkaasti.
Ylva
 

Seuraava

Paluu Keskustelut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron