Jatkoa tarinalle kolmella sanalla

Keskusteluille tarkoitettu alue. Keskustelujen luonti on vapaata, mutta katsothan ennen keskustelun aloittamista, onko foorumilla jo samankaltainen ”töpö” olemassa.
Muistetaan hyvät käytöstavat, eikä pyritä loukkaamaan ketään tieten tahtoen, pidetään kiroilu ja herjaus minimissä, huomioidaan kaikki keskustelussa ja vältetään turhia konflikteja. Pidetään yhdessä yllä rento, ystävällinen ja leppoisa ilmapiiri.

Valvojat: Crimson, Ivy, Agna

ViestiKirjoittaja Demintty » 19 Tammi 2012, 19:35

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan. Lohikäärme lensi äkkiä ihmisen luokse ja kiersi tätä itkevää olentoa hiljaa. Se näytti nyt todella
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 31 Tammi 2012, 19:14

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan. Lohikäärme lensi äkkiä ihmisen luokse ja kiersi tätä itkevää olentoa hiljaa. Se näytti nyt todella rumalta, eikä lohikäärme
Ventus-setä
 

Re: Jatkoa tarinalle kolmella sanalla

ViestiKirjoittaja Lörri » 29 Marras 2013, 19:39

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan. Lohikäärme lensi äkkiä ihmisen luokse ja kiersi tätä itkevää olentoa hiljaa. Se näytti nyt todella rumalta, eikä lohikäärme enää pitänyt siitä.
Lörri
 

Re: Jatkoa tarinalle kolmella sanalla

ViestiKirjoittaja Templer » 12 Joulu 2013, 22:15

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan. Lohikäärme lensi äkkiä ihmisen luokse ja kiersi tätä itkevää olentoa hiljaa. Se näytti nyt todella rumalta, eikä lohikäärme enää pitänyt siitä. Lohikäärme katsoi inhoten
Templer
 

Re: Jatkoa tarinalle kolmella sanalla

ViestiKirjoittaja Ivy » 05 Tammi 2019, 02:07

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan. Lohikäärme lensi äkkiä ihmisen luokse ja kiersi tätä itkevää olentoa hiljaa. Se näytti nyt todella rumalta, eikä lohikäärme enää pitänyt siitä. Lohikäärme katsoi inhoten veristä lihakasaa maassa
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Keskustelut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron