The Night Fantasy

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten
kokoajan ylöspäin ihminen

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta.

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta.
Se ei onnistunut,

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan.

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan.Lohikäärme lensi äkkiä

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan.Lohikäärme lensi äkkiä ihmisen luokse ja

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan.Lohikäärme lensi äkkiä ihmisen luokse ja
kiersi tätä itkevää

Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan. Lohikäärme lensi äkkiä ihmisen luokse ja kiersi tätä itkevää olentoa hiljaa. Se