Sivu 6/6

ViestiLähetetty: To Tammi 19, 2012 7:35
Kirjoittaja Demintty
Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan. Lohikäärme lensi äkkiä ihmisen luokse ja kiersi tätä itkevää olentoa hiljaa. Se näytti nyt todella

ViestiLähetetty: Ti Tammi 31, 2012 7:14
Kirjoittaja Ventus-setä
Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan. Lohikäärme lensi äkkiä ihmisen luokse ja kiersi tätä itkevää olentoa hiljaa. Se näytti nyt todella rumalta, eikä lohikäärme

Re: Jatkoa tarinalle kolmella sanalla

ViestiLähetetty: Pe Marras 29, 2013 7:39
Kirjoittaja Lörri
Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan. Lohikäärme lensi äkkiä ihmisen luokse ja kiersi tätä itkevää olentoa hiljaa. Se näytti nyt todella rumalta, eikä lohikäärme enää pitänyt siitä.

Re: Jatkoa tarinalle kolmella sanalla

ViestiLähetetty: To Joulu 12, 2013 10:15
Kirjoittaja Templer
Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan. Lohikäärme lensi äkkiä ihmisen luokse ja kiersi tätä itkevää olentoa hiljaa. Se näytti nyt todella rumalta, eikä lohikäärme enää pitänyt siitä. Lohikäärme katsoi inhoten

Re: Jatkoa tarinalle kolmella sanalla

ViestiLähetetty: La Tammi 05, 2019 2:07
Kirjoittaja Ivy
Ylpeä taruolento tallusteli pitkin mutaista polkua, kun yhtäkkiä se näki mitä kummallisimman ihmisen. Ujosti se käveli lähemmäs ja koski siihen. Ihmeellistä kyllä, se ei tehnyt yhtään mitään. Se vain seisoi ja riiputti päätään alakuloisesti. Sitten ihminen nosti katseensa taruolentoon ja kosketti sitä niin nopeasti, että salamakin olisi ollut kateellinen. Taruolento halusi hypätä ihmisen syliin. Mutta ihminen ei antanut sen hypätä. Surullisena taruolento katsoi ihmisen sinisiin silmiin, jotka vuodattivat kyyneliä. Taruolento mietti, miksi ihminen oli niin itkuinen. Sitten se pökkäsi ihmistä kuonollaan, jotta tämä saisi muuta ajateltavaa, sillä olento oli kovin harmistunut löydöksensä itkuisuudesta. Ihminen laittoi kätensä lohikäärmeen kuonolle, jotta se siirtäisi päätään. Lohikäärme nyökytti päätään. Se katsoi lintua. Lintu hypähteli oksistossa. Lohikäärme toivoi sen lohduttavan ihmistä pian. Lintu oli hauskan ilmeikäs joten ihminen päästi pienen naurunpoikasen jonka jälkeen hän kurotti kätensä ylöspäin ja lintu istuutui ihmisen vaalealle sormelle. Mies ihaili lintua, kunnes se alkoi räpytellä siipiään. Lintu lähti, joten ihminen alkoi taas itkemään. Lohikäärme painoi päänsä alas ja alkoi haistella ihmisen housuja. Ihminen katsoi taruolentoa kummastuneesti, mitä tämä oikein oli tekemässä? Ihminen ravisteli jalkaansa. Lohikäärme tarrasi jalasta kiinni käpälillään, ja räpytti siipiään nousten kokoajan ylöspäin ihminen huusi jotain omituista ja koitti päästä irti lohikäärmeen otteesta. Se ei onnistunut, ja ihminen joutui riuhtomaan itseään otteesta. Lohikäärme päästi irti ja katsoi, kun ihminen putosi maahan. Lohikäärme lensi äkkiä ihmisen luokse ja kiersi tätä itkevää olentoa hiljaa. Se näytti nyt todella rumalta, eikä lohikäärme enää pitänyt siitä. Lohikäärme katsoi inhoten veristä lihakasaa maassa