Muotokuva

Linna on täynnä erilaisia huoneita, joista suurta osaa voi kutsua jopa saleiksi. Saleja on siellä täällä, eri kerroksissa, eri käyttötarkoituksiin, kuten esim. Aatelistojen tapaamisiin, sotilaiden harjoituksiin tarkoitettuja taistelusaleja, asesalit, ruokasaleja.

Valvoja: Crimson

Muotokuva

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Joulu 2007, 15:47

Black

Black oli noussut varhain aamulla, hän ei saanut enää unta... tai no, ei hän nukkunutkaan koko yönä, hänen päänsä oli sekaisin. Viimeksi kun hän tunsi olonsa näin sekavaksi, oli silloin kun hän oli kuninkaan kanssa tyhjentänyt rommivaraston yhdessä yössä.. tosin silloin aamulla oli krapula.
Black oli lähtenyt kävelemään pitkin linnan saleja, katsellen tauluja. Tämä oli yksi niistä tavoista millä Black rentoutui, samalla hän sai selviteltyä päätänsä, sillä linnassa ei usein liikkunut ketään.

Black käveli suurta käytävää pitkin, kohti oleskelusalia. Käytävän seinillä oli soihutja ja suuria, vanhoja tauluja. Muotokuvia, maisemakuvia ja ehkä hieman liioiteltuja sankari maalauksia. käytävä oli noin kolme metriä leveä ja todella korkea, kattoa ei edes nähnyt, ylhäällä oli niin pimeää. Käytävän halki kulki suuri tumman punainen matto. Siellä täällä oli kivisiä patsaita ja muita koriste esineitä.
Black käveli hitaasti käytävän läpi, kohti oleskelu salia, hänen sauvansa kopisi taas tuttuun vanhaan tahtiin, tosin tällä kertaa hieman hitaammin.

Black raotti ovea ja luikahti sisään. Kuten hän oli odottanut, ketään ei ollut paikalla, Mutta silti suuressa takassa oli tuli. Oleskelu sali oli suuri, vähän pienempi mitä kuninkaan sali. Sen katto oli korkea ja siellä oli vain muutama pieni ikkuna. Keskellä salia oli pöytä, minkä ääressä saattoi keskustella taikka pelata, Takka oli noin kaksimetriä korkea ja kolme metriä leveä ja sen edessä oli suuri puinen penkki ja monta pehmeää nojatuolia. Seiniä oli koristeltu tauluin ja kankain. Salissa oli myös suuri kirjahylly, mistä löytyi kirjoja aina satukirjoista historiaan. Salissa oli myös tyyny kasa, missä saattoi nukkua jos niin kävisi.. tyynykasa laitettiin sinne vasta sen jälkeen, kun tajuttiin että Harald lähes aina sammui oleskelu saliin. Salissa oli myös pieni aukea tila, missä saattoi tanssia taikka taistella, tosin jos siellä joku taisteli, se oli Harlad joka huitoi olemattomia hirviöitä.

Black käveli takan vieressä olevan taulun eteen ja uppoutui omiin maailmoihinsa. Taulu oli muotokuva Haraldin isästä. Heissä oli näköä, paitsi että Harald oli vähän parempi kuntoisempi. Black tuijotti taulua yläviistoon ja mietti omiansa, niin syvään ettei kuullut mitään, saatika huomannut ketään.

// ja jatkuu >8DD Chaaaaaarrlieee //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 28 Joulu 2007, 16:25

Ophelia

Ophelia makasi yhä patjallaan miettien mitä eilen oli oikein tapahtunut. Olivatko Black ja Lily tosiaan menossa naimisiin? Se tuntui kuin sadulta, taikka unelta jonka Ophelia olisi viime yönä nähnyt.
Hän oli herännyt tänään aikaisin, hoitanut rukouksensa ja mennyt takaisin makaamaan, oliko hän ainoa jota huolestutti Aran? Kukaan muu ei ainakaan tätä ottanut puheeksi, no ei tosin Opheliakaan tätä ääneen sanonut.
Ophelia nousi ylös ja suki hiuksiaan jotka olivat maatessa menneet sekaisin.
"Se ei ole täällä..?" Ophelia huomasi etsiessään tiettyä kirjaa, hän oli siivotessaan kai pistänyt sen jonnekkin eikä enää muistanut että minne.
------

Tohina pihalla oli laantumassa päin, ihmiset näyttivät keskustelevan tulevista häistä ja ne jotka eivät itse kuulleet kuninkaan sanoja pitivät tätä pelkkänä huhuna, mutta Ophelia tiesi että se oli totta.
Ophelia raotti kappelinsa ovet ja puikahti ulos, hän oli menossa linnassa olevaan oleskelu saliin, sillä tiesi että sieltä löytyi satukirjoja.
Ophelia ei pahemmin viihtynyt linnan saleissa, siellä joko oli liian paljon väkeä tai ei sitten yhtään. Ophelia vietti pienenä aikansa yleensä ulkona, leikkien Lilyn kanssa, kaukana linnan sisätiloista, kunnes sai oman kappelinsa.

Käytävä saliin oli hyvin leveä ja korkeudeltaan täysin päinvastainen mihin Ophelia oli tottunut, hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksie nähdä ylös kattoon asti vaikka kuinka silmiään siristi.
Käytävä oli pitkä, täynnä tauluja ja koriste-esineitä, jokainen askel jonka Ophelia otti kaikui käytävän seinämillä.
Ophelia oli vain kerran aikaisemmin ollut oleskeluhuoneessa, tuolloin kaikki taulut jotka seinällä roikkuivat tuntuivat tuijottavan häntä eikä sen takia sinne enää uskaltautunut.
Ophelia nykyään tiesi että se oli vain taidemaalaijoiden temppu saada ihmiset tuntemaan mahdollista syyllisyyden tunnetta sitä kohtaan kenen muotokuva tätä nyt tuijottikin.
Mutta silti, käytävä oli Opheliasta hieman aavemainen..

Ophelia ripeytti askeliaan parin viimeisen metrin kohdalla kunnes saapui oleskeluhuoneen ovelle. Hän avasi sen varovasti katsoakseen ensin että oliko siellä ketään, mikä tosin olisi ihme sillä käytävällä ei ainakaan ketään ollut.
Ophelia näki Blackin jonka pää oli suuntautunut kohti takan yllä olevalle taululle, se oli Haraldin isä joka kuoli aikoinaan huonon maksansa takia, juominen kulki suvussa...
Ophelia päätti hiipiä hiljaa kirjahyllylle, kyykistyi alimmalle rivillä ja selasi kirjoja kunnes valitsi niistä pienen merenneidon. Pienen merenneidon oli kirjoittanut H.C.Andersen joka kertoo tarinassaan kahden aivan eri maailman välisestä rakkaudesta ja toisinkuin useimmissa muissa saduissa, loppu ei ollut tässä onnellinen.

'Pieni merenneito asusti syvällä meressä, kunnes eräänä päivänä rakastui malla elävään prinssiin. Merenneito teki sopimuksen ilkeän noidan kanssa että tämä saisi jalat ja noita vastineeksi tämän äänen, joissain muissa versioissa kerrotaan että merenneito olisi saanut pitää äänensä, mutta jokainen askel jonka tämä otti tulisi sattumaan kuin tuhat neulaa pistäisi jalkapohjaan. Jollei merenneito saisi prinssiä rakastumaan itsensä tietyn määräajan ummetessä, tämä tulisi muuttumaan merenvaahdoksi, ja niinhän siinä lopulta kävikin vaikka tämän siskot yrittivätkin pelastaa tämän mutta pieni merenneito ei hennonnut tappaa rakastamaansa prinssiä.'
-Ophelia oli itkenyt kun oli kuullut tarinan pienestä merenneidosta ensimmäistä kertaa ja ajatteli että voisi lukea sen taas pitkästä aikaa.
Ophelia otti kirjan syliinsä ja katsahti Blackiin joka ei hänen yllätyksekseen ollut vielä tätä huomannut.
"Kuulin että sinulla olisi oppipoika ehdokas?" Ophelia huikkaisi kirjahyllyn viereltä siinä toivossa että havahduttaisi Blackin takaisin maanpinnalle.

//Let's go to the candymount'in Charlieeeee!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Joulu 2007, 16:44

Black

Black säpsähti hieman kuullessaan Ophelian äänen. Hän kääntyi hitaasti ympäri ja katsoi Opheliaan. Hänen katseensa oli tyhjä, silmäaluset olivat tummemmat mitä tavallisesti ja hänen ilmeensäkkin oli tyhjä kuin reikiä täynnä oleva ämpäri.
"Niin taitaa olla.." Black sanoi lopulta hiljaisella äänellä.
Hän ei edes ollut ajatellun tätäkin seikkaa, vaikka siitä oli vain vähän aikaa.. hän oli unohtanut sen täysin.

"Mitä sinä täällä teet?" Black kysyi samalla kun käveli Ophelian luo.
Hän vilkaisi kirjaa, joka Ophelialla oli käsissään ja nyppäsi tämän itselleen.
"pieni merenneito? hmh.. empä ole ennen kuullutkaan" Black sanoi ja selasi kirjaa, lopulta ojentaen sen Ophelialle.
"Mitäs sinä täällä? Luulin ettet käy saleissa koskaan.." Black sanoi samalla kun käveli takaisin takan ääreen.
Hän istui yhdelle nojatuoleista ja katseli takkatulta.
"istu toki.. ellei sinulla kiire ole" Black sanoi vilkaisten Opheliaan.
Black nosti jalat jakkaralle ja pisti sauvansa tuoliin nojaamaan. Hetken aikaa hänen aivonsa löivät tyhjää, kunnes hän taas havahtui.
"Mikä päivä tänään on?" Black kysyi hölmistyneenä.
Yleensä hän muisti kaiken! Se oli neuvonantajan velvollisuus, muistaa pikku asiat, kuten nyt mikä viikonpäivä oli.

// to the candymount'in charlieeee, candymount'in //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 28 Joulu 2007, 17:19

Ophelia

Blackin ilme oli tyhjä, tämän katse silmissä oli tyhjä ja silmänaluset normaalia tummemmat, oliko tämä nukkunut viime aikoina ollenkaan?
Black käveli Ophelian luo ja nappasi kirjan tältä ennenkuin tämä ehti vastaamaan.
Black ei ollut ennen kuullutkaan merenneidosta? Sehän on yksi kuuluisimmista lasten satukirjoista, kai Black sentään joskus oli tästä kuullut?
Ja eipä Ophelialla kiire ollut ja hetken epäröityään tämäkin hyppelehti toiselle nojatuolille, ottaen jala jälleen syleilyynsä.
"Tänään on tiistai." Ophelia vastasi, nyt oli tiistai, toinen päivä viikosta jolloin jumala erotti veden ja maan toisistaan.

"Tulin vain hakemaan kirjaa, en ole lukenut tätä pitkään aikaan ja tämä oli ainoa paikka jossa muistin sen olevan." Ophelia vastasi Blackin aikaisemmin esiintyneeseen kysymykseen.
"Etkö ole muka kuullut pienestä merenneidosta?" Ophelia kysyi katsoen nyt Blackiin kummastellen, jokainen lapsi maailmassa tunsi pienen merenneidon!
"Hehe, luin sen aikoinaan Lilyn kanssa, se oli niin surullinen että me molemmat itkimme sen päätyttyä." Ophelia puhui puhumistaan ja oletti että Black kuulisi edes osan vaikka tämä vaikuttikin hieman poissaolevalta.
Ophelia vilkaisi jälleen taulua Haraldin isästä, mitä Black ajatteli kun katseli tätä talua? Vai ajatteliko yhtään mitään.
"Oletko sinä kunnossa?" Ophelia kysyi kallistaen samalla päätään sivulle kysyvästi.

//Chaaaarlieeee, Chaaaaarlieee-I'M RIGHT HERE! WHAT THE HELL DO YOU WANT?!-We're on the bridge Charlieeeee!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Joulu 2007, 17:37

Black

Black vilkaisi Opheliaa.
"En ole kuullut, en lue satukirjoja... enkä koskaan ole lukenutkaan" Black mutisi ja katseli takkatulta.

Tosiaan, Black ei koskaan ollut lukenut satukirjoja. Pienenä hänelle kerrottiin joitakin satuja, mutta niitä hän ei enää muista. Ainoat kirjat jotka Black sai, oli loitsukirja ja se pieni kirjanen mitä Black piti povitaskussaan. Tosin, ei hän koskaan pahemmin saduista piitannutkaan, sadut olivat lapsia varten.
Lapset, yhh, niitä Black inhosi. Varsinkin vauvoja! Hän ei sietänyt niitä, ei lähellään. Kaikki oli hyvin, kunhan vauvat pysyisivät kilometrin säteellä hänestä. Blackille oli tehnyt tiukkaa, silloin kun Ophelia saapui, kun tämä oli aivan pieni. Hyvä ettei Black potkaissut tätä ohimennen muurin yli.

" heh, mikä nyt määritellään kunnossa olevaksi..." Black tokaisi kun Ophelia kysyi tämän vointia.
"En nukkunut viimeyönä ollenkaan.. kuten varmaan arvasitkin. Mietin asioita, syvällisesti.. ja kaiken lisäksi Blader päätti riehua, se kaatoi kaksi hyllykköä ja rikkoi viisi purkkia ennen kuin nukahti... tosin minä vähän autoin siinä nukahtamisessa" Black sanoi ja hymähti.
Hän oli syöttänyt Bladerille lihaa, johon oli laittanut uni lääkettä. Black oli saanut huokaista syvään kun lintu oli nukahtanut.
"Ne vähäiset tunnit mitä nukuni, olivat vain painajaisia.." Black lisäsi, samalla kun alkoi pyörittelemään peukaloitaan.

"mitä jos kuninkaalla on ketunhäntä kainalossa? Mitä jos hänellä on jokin suunnitelma?" Black pohti, kuulostaen vainoharhaiselta.
"Ei minusta ole puolisoksi, olenhan sentään erakko!" Black sanoi noustessaan ylös ja alkoi ravaamaan edestakaisin takan edessä.
"En minä ole mikään kunnon mies joka hellii ja hoivaa... ja isäksi minusta ei ole vaikka kirveellä uhattaisiin! Ehkä tämä kaikki on suuri erehdys! Ja häät... yh, kaikki ovat niin iloisia ja ja ja..." Black selitteli ravatessaan edestakaisi ja huitoen ilmaan kuin hullu.
Lopulta hän lysähti takaisin nojatuoliin ja huokaisi syvään.
"ehkä tämä on vain painajainen muiden joukossa.." Hän sanoi katsoen jälleen takka tuleen.

// it didn't say anything! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 28 Joulu 2007, 18:05

Ophelia

Ophelia oli yllättynyt kuullessaan ettei Black ollut koskaan lapsuudessaan lukenut satukirjoja ja kuten Ophelia oli arvannutkin, tämä ei ollut nukkunut viime yönä ollenkaan, tosin Ophelia ihmetteli mitä Blader sisällä teki? Eikö olisi ollut parempi antaa sen viettää yön ulkona?
Ophelia seurasi katseellaan edes takaisin raavaavaa Blackiä joka huitoi käsiään kuin hullu, mitä tämä oikein sitten rakkaudelta odotti? Totta kai Lily olisi ennemmin tai myöhemmin mennyt Blackin kanssa naimisiin, sehän oli itsestään selvyys.
Black raukkkaa, hän alkoi kuulostamaan ihan vainoharhaiselta, kuninkaalla ei olisi mitään ketunhäntää kainalossa, siitä Ophelia oli varma, ellei pieniä taka-ajatuksia siitä että Blackin mieli muuttuisi valoisammaksi esiintynyt.

"Älä nyt!" Ophelia hihkaisi iloisella äänellään, hänestä oli valitettavan huvittavaa katsoa kun Black oli ahdingossa jostain sellaisesta kuin avioliitto, hänestä se oli suurenmoinen asia.
Ophelia nojasi kyynerpäillään käsinojaan, kasvot suuntautuneena Blackiin tämän istuutuessa takaisin nojatuoliin ja hymyili leveästi.
"Olet vain oma itsesi, sellaisenahan Lilykin sinut haluaa." Ophelia sanoi yrittäen rohkaista tätä samalla kun heilutti jalkojansa ilmassa.
"Ja sehän on joka tytön unelma pitää isot häät kun saa rakastamansa miehen omakseen, Lily on ainakin innoissaan." Näin Ophelia ainakin oletti, mutta ei varmaksi tiennyt, mutta uskoi sillä olihan se päivä tuleva muuttamaan heidän elämänsä lopullisesti.
"Eikä teiltä odoteta vielä lapsia ainakaan muutamaan vuoteen." Ophelia jatkoi sepityksiään hymy kasvoillansa.

//MY KIDNEY!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Joulu 2007, 18:30

Black&Lily

Black mulkoili taas hymyilevää Opheliaa, mumisten vastaukseski jotain epäselvää.
Ehkä hän vain mietti asioita liikaa, mitä jos hän välillä miettisi vähemmän? silloin ainakin olisi helpompaa, mutta Black ei kyennyt olemaan ajattelematta.
Black nosti kätensä kohti tulta ja alkoi leikkiä sillä. Hän "muovasi" Liekeistä pieniä ihmisiä ja pisti ne tanssimaan, kunnes ne paloivat loppuun noin viiden minuutin sisällä. Sitten Black teki hieman isomman ihmsien, joka näytti aivan Lilyltä ja pisti tämän tanssimaan kivetykselle, takan eteen. Hetken aikaa hahmo tanssi sulavasti ja kauniisti kunnes leimahti ja katosi.

Lopulta Black laski kätensä ja huokaisi syvään. Hän nosti kasvonsa kohti kattoa ja tuijotti sitä kuin tyhjiötä.
"saatat olla oikeassa.." Black totesi katsoessaan kattoon.

Lily raotti hitaasti oleskelu salin ovea.
"hei." Lily sanoi vaisusti astuessaan sisään ja sulki oven perässään.
"Kuulin että olisitte täällä.. hovimestari oli nähnyt kun menitte tänne" Lily sanoi samalla kun käveli yhdelle nojatuolista istumaan.
Lily vilkaisi Ophelialla olevaa kirjaa.
"Onko tuo pieni merenneito?" Lily kysyi innoissaan.
Siitä oli ikuisuus kun hän viimeksi oli lukentu taikka kuullut sen tarinan!

// they took my freaking kindneys! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 28 Joulu 2007, 18:58

Ophelia

Ophelia sai vastaukseksi jotain mutinaa ja käännähti sitten takaisin istumaan, katse kohti takkatulta jolla Black nyt leikittelikin.
Ophelia katseli kun pienet ihmiset tansseivat keskenään kunnes haihtuivat palatessaan loppuun. Ophelia oli nähnyt ennenkin Blackin leikittelevän tulella, silloin puunrungossa tämä oli muovannut linnun joka levitti siipensä ja haihtui myös savuna ilmaan päästyään lentoon.
Sitten Ophelia näki Lilyn, tulesta muodostunut hahmo oli aivan Lilyn näköinen joka myös tanssi kuin hän. Ophelia tiesi että Lily rakasti tanssimista, Lily tanssi aina kun tällä oli siihen mahdollisuus, aina kun satoi tai jos joku soitti musiikkia.

Ophelia avasi ensimmäisen sivun kirjasta, siinä ei ollut omistus puhetta kuten useimmissa muissa kirjoissa, kirjailija ei ollut koskaan naimissa saatika saanut lapsia. Blackin ja Lilyn tarinalle tulee olemaan onnellinen loppu, näin Ophelia päätti tämän sulkiessa kirjan ja kuuli kun ovi narahti auki.
"Lily!" Ophelia hihkaisia tapansa mukaan aina kun tämän näki ja kurkki yli selkänojan nähdäkseen tämän.
Ophelia odotti maltillisesti että Lily liittyisi heidän seuraan istuutumalle yhdelle nojatuoleista.
"On!" Ophelia vastasi ja näytti kirjan kantta joka oli suurimmaksi osaksi peitettynä tämän käsien taakse.
Siinä oli taiteellinen kuva merenneidosta jonka hiukset olivat kultaiset kuin aurinko ja iho vaalea kuin maito. Merenneito istui kiven päällä, kaukana merellä, mutta taustalta saattoi erottaa prinssin linnan jonka tornin olivat pilvien korkuudella. Merenneidolta oli turha yrittää erottaa ilmettä, sillä kuva oli hieman abstraktin-tyylinen.

//Candy candy!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Joulu 2007, 19:16

Black&Lily

Black katsahti Lilyyn päin joka istui nojatuolille. Hän oli huomannut että suurin osa hänen ajastaan kului nykyään Ophelian ja Lily seurassa, toisin kuin ennen. Kuningas oli ilmeisesti löytänyt toisen ryyppykaverin, Blackin onneksi.

"siitä on jo aikaa kun viimeksi kuulin sen sadun.." Lily muisteli.
Viime kerta taisi olla silloin kun hän oli noin kymmenen.. tai ehkä vähän päälle, sitä ei varmaksi voinut sanoa.
Lily ei halunnut edes puhua häistä, ei nyt. Sen verran hän oli isänsä kanssa asiasta jutellut, että hän päätti käyttää äitinsä vanhaa mekkoa häissä.. mutta siihen se jäi, Lily ei todellakaan halunnut miettiä asiaa paremmin.. vaikka ajatus kyllä houkutteli. Hän oli nähnyt hupaisaa unta missä Blackillä oli ollut värikkäät vaatteet häissä. Tuo tuntui jo aivan mahdottomalta ajatukselta, todennäköisesti Black pukeutuisi tapansa mukaan mustiin.
Lily ilmeestä kyllä näki sen että hän mietti asiaa, ainakin Black huomasi, mutta hän ei sanonut asiasta mitään.

"Oletteko huomanneet..." Black aloitti katsellessaan Harladin isän muotokuvaa.
"Että kuningas Charlesilla on puoli suipot korvat" Black huomautti.
Lily kääntyi katsomaan taulua ja toden totta, hänen isoisällään oli puolisuipot korvat, ainakin kuvassa.
"Ehkä se on maalaus virhe?" Lily ehdotti, hän ei koskaan ollut kuullut että Charlesissa olisi ollut haltijaverta.
"Taikka sitten tahallaan tehty... taikka sitten hänellä oli puolisuipot korvat" Black tuumi katsellessaan taulua.

// BÄTMÄÄÄÄN! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 28 Joulu 2007, 19:37

Ophelia

Ophelian pää käännähti samassa Kuningas Charlesin muotokuvaan ja totesi saman mitä Black! Tällä tosiaan oli puoli suipot korvat, kuninkaallisesta suvussa oli siis haltijoiden verta?
"Eripurahan alkoi haltijoiden ja ihmisten välillä vasta Lilyn isän aikana..." Ophelia otti osaa keskusteluun, viitaten siihen ettei tämä olisi ollenkaan mahdotonta vaikka yksi entisaikojen kuningattarista taikka kuninkaista olisisikin ollut haltija.
Tämä tosin tuli yllätyksenä, Ophelia oli aina ajatellut haltijat ja ihmiset erikseen, aivan eri kansa ja nyt hänen parhaan ystävänsä ihmis suvussa saattoi todellakin olla haltijaa.

Tämä toi Ophelian mieleen Henryn, missä tämä nyt olisi? Aranin tykönä? Molemmat ovat mahdollisesti jo kuulleet sen että prinsessa ja kuninkaan velho olivat menossa naimisiin keskenään, tämä ei luvannut hyvää kellekkään vielä lähitulevaisuudessa, ei edes itse hääparille, ei vielä ennenkuin Aran oltiin saatu pois alta.
"Onko veljesi tullut jo kotiin?" Ophelia kysyi Lilyltä, toivoen että onnistuisi vaihtamaan puheen aihetta astetta tärkeämpään, Aranin oli pakko vaihtaa taktiikka kun Lilyä oltiin jo naittamassa Blackille.

//OMPPUUU!!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Joulu 2007, 20:03

Black&Lily

"Itseasiassa oli yksi sota kauan sitten, edes minä en silloin ollut syntynyt" Black huomautti.
Silloin tosiaan oli ollut sota ihmisten ja haltijoiden välillä, tämä oli jo toinen sota.

"Veljeni? eh, häntä ei pahemmin ole näkynyt... ja parempi vain ettei näykkään" Lily sanoi nojautuessaan syvemmälle tuoliin.
Black hymähti, hän oli täysin samaa mieltä. Hänen puolestaan Henry saisi painua meren yli muihin maihin ja viedä Aranin mukanaan, Blackia ei pahemmin huvittanut joutua murhayritysten kohteeksi, varsinkaan jos asialle pistettäisiin Ada.
"Hän ei varmasti tule pitämään uutisista... eikä Aran" Lily sanoi vaisusti.
"hmhmhhm. ei kyllä hovimestarikaan... saatika kaikki kuninkaalliset... keksin varsin monta tahoa joka ei tule pitämään uutisista" Black huomautti tuolistaan, nostaen sormensa pystyyn puhuessaan.
"heh.. taidat olla oikeassa" Lily sanoi vaivautuneesti.
"Mitä te muuten teette täällä?" Lily kysyi vaihtaen jälleen puheenaihetta.
"Minä tulin muuten vain.. selvittämään ajatuksiani" Black sanoi, ehkä hieman kiertäen.

// PÄÄRYNÄ! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 28 Joulu 2007, 20:57

Ophelia

Ophelia ei ollutkaan tietoinen että sota jota he nyt käviät olikin toinen eikä ensimmäinen, Ophelian pitäisi varmaan perehtyä enemmän Cryptin historiaan. Ophelia ei ole käynyt koulua, ei nähty tarpeelliseksi että tämä menisi kouluun. Lily tietenkin näin prinsessana oli ollut kotiopetuksessa ja tämän kautta Opheliakin oli oppinut lukemaan ja jopa laskemaan,
muista maista, kielistä, historiasta saatika taikuudesta hän ei ymmärtäny mitään ja jos ymmärsi niin tieto oli hyvin vähäinen.

"Black oli täällä ennen minua. Minä tulin vain hakemaan lukemista, en löytänyt punahilkkaa siivouksen jäljiltä..."
Ophelia sanoi hiljentäen ääntään lauseen lopussa. Hänen kappelinsa oli pieni ja siksi oli hyvin outoa että jokin siellä muka voisi kadota,
Ophelialla tosin oli aavistus että se olisi päätynyt tämän sukkalaatikkoon, olihan hän noussut aikaisin siivoamaan ja tämän takia unenpöpperössä sen sinne varmaankin laittanutkin.
"Mitä seuraavaksi tapahtuu..?" Ophelia kysyi sillä pari viimeisintä päivää olivat olleet yllättävän rauhallisia, tulisko se jatkumaan sellaisenaan?

Nyt kun tarkemmin ajatteli, Ophelialla ei ole koskaan ollut saman ikäistä ystävää, Lily oli häntä vanhempi eikä enää leikkiny yhtä villisti mitä silloin ja tämän takia Opheliakaan ei leikkinyt. Hän oli neuvonantaja, papitar, hänellä oli velvollisuuksia; Ne eivät Opheliaa haitanneet, hän oli tyytyväinen elämäänsä näin, hän sai elää hovissa, hänellä oli ystäviä ja hän uskoi kaikkivaltiaaseen jumalaan ja sai tältä voimia. Vaikka ehkä joutuikin kehittymään henkisesti hieman normaalia nopeammin, järkyttäen tämän henkistä tasapainoa ruumiin kanssa.

//...//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Joulu 2007, 21:37

Black&Lily

Lily hieman ihmetteli, kuinka Ophelia voi hukata jotain omaan kappeliinsa? Sehän oli niin pieni... Black ei asiaa pahemmin miettinyt.

"En tiedä mitä tapahtuu... se kuinka nopeasti tapahtuu riippuu isästäni.. hän suunnitteli häitä jo näille seuraaville päiville.." Lily sanoi ja sai Blackin vetämään henkeä väärään kurkkuun ja yskimään.
"MITÄ?!" Black kysyi katsoen Lilyä, toivoen että tämä vitsaili.
"No isäni ajatteli että viimeistään tämän viikon lauantaina.." Lily selitti.
"Et ole tosissasi! Ethän? jos et, tuo oli huono vitsi!" Black sanoi ja nousi taas ravaamaan edestakaisin takan edessä.
Jos hänellä olisi ollut hiukset, hän repisi niitä nyt par'aikaa.

"jos et tosiaan tahdo sitä niin ei siihen pakko ole ryhtyä" Lily sanoi katsellen Blackin ravausta.
Black pysähtyi samantien kun kuuli Lilyn sanat. Hän huokaisi syvään ja hieroi päätään.
"Kyllä.. kyllä minä sitä haluan, mutta.." Black sanoi samalla kun jatkoi kävelyä, tosin hillitymmin mitä äsken.
"Ei kai niistä ole tulossa mitään koko kansan juhlia? eikö voisi pitää vain pienimuotoiset..." Black puhui hiljaa.

Black ei tykännyt väkijoukoista, varsinkin jos häntä tuijottivat kaikki. Tämä oli jo itsestään selvää, mitä muuta voi odottaa mieheltä joka asuu pimeässä kolossa yksin, käy harvoin päiväsaikaan pihalla ja mutisee omiaan.

"hmh, tule tänne.. istu alas" Lily sanoi ja käski Blackin taas istumaan eteensä lattialle.
Black totteli kuin koira, vähiten hän halusi riidellä Lilyn kanssa.. varsinkin kun oli menossa tämän kanssa naimisiin. Lily alkoi taas hieromaan Blackin hartioita. Black rentoutui jälleen silminnähtävästi.
"Sinä vain jännität liikaa.." Lily sanoi hymyillen ja katsahti Opheliaan.
"eikö sinua jännitä?" Lily kysyi.
Joutuihan Ophelia sentään puhumaan suuren joukon edessä.. jos juhlista nyt tulivat suuret.

// T^T //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 28 Joulu 2007, 22:08

Ophelia

Ophelialle hymyili kuin aurinko kuultuaan että häät pidettäisiin vielä tällä viikolla!
Black taas ei ollut ja alkoi ravaamaan jälleen edes takaisin takkatulen edestä, hyvä ettei lattiaan tullut kulumaa!
Tällä kertaa Opheliaa ei huvittanut Blackin turhautuneisuus, tämä raukka näytti nurkkaan ajetulta eläimeltä, mutta Blackhan halusi naimisiin, eikö?
Ja kyllä Blackin pitäisi Lilyn isä tuntea, tämä tulisi todellakin järjestämään häät johon koko kansa tulisi osallistumaan, ehkä sinne osallistuisi myös ihmisiä toisista maista jotka nyt vain kuuluivatkin kuninkaalliseen laajaan sukuun.

Lily käski Blackin istuutumaan tämän eteen ja alkoi jälleen hieromaan tämän hartioita. Black selvästi stressasi liikaa ja rentoutui jälleen silmissä, kiitos isänsä hartijoiden hieromiseen tottuneen Lilyn.
Sitten Lily kysyi etteikkö Opheliaa jännittäisi ollenkaan...
Siinä samassa Ophelialta lipsahti ote kirjasta jota niin hartaasti piteli, se tipahti kajahtaen aukinaisena lattialle.

"Au~au~au!!" Ophelia ulisi ääneen, hänhän toimi pappina, tai siis kyllä hän sen jo tiesikin, mutta kaikki se mikä tulisi tapahtumaan siinä sivussa! Kaikki katselisivat häntä, hän olisi yksi huomion keskipisteistä Lilyn ja Blackin lisäksi! Mitä jos hän kaatuisi kesken seremonian? Hän varmaan alkaisi änkyttämään yrittäensä lukea kaavaa? Toivottavasti se oli lyhyt kaava! Ophelian silmissä pyöri, hänelle iski ramppikuume jo nyt, mitä jos hän nolaisi itsensä? Pilaisi samassa Lilyn ja Blackin häät ja tällä kertaa Black tappaisi hänet oikeasti!
Ophelia melkein itki, hän ei pitänyt väkijoukoista, hän jäi aina jalkoihin, pienempänä Ophelia pystyi pujottelemaan ihmisten jalkojen alta ilman mitään ongelmia mutta jäi aina kuitenkin jumiin tungoksien keskelle.
'Äitiii~'

//Au~au~au...//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Joulu 2007, 22:57

Black&Lily

Black katsoi Opheliaa kun tämä tiputti kirjan. Enää Black ei ollutkaan ainoa joka panikoi juhlista, nyt Opheliakin näytti panikoivan. Lily hymyili lempeästi.
"älkää hätäilkö, hyvin se menee.. sitäpaitsi, voimme pitää pienehköt häät, mutta siitä ei ole epäilystäkään, etteikö isäni haluaisi pitää suuria juhlia" Lily sanoi samalla kun nousi ylös.
Hän käveli Ophelian luo, kumartui tämän puoleen ja halasti häntä.
"Hyvin se menee" Lily kuiskasi Ophelian korvaan.
Hänen kävi sääliksi pikku Opheliaa, tämähän sai suuren vastuun, vaikka olikin näin pieni. Mutta silti Lily halusi että juuri Ophelia vihkisi heidät, olihan hän sentään Lily paras ystävä.

"Etkö itse jännitä?" Black sanoi noustessaan ylös lattialta.
Lily kääntyi Blackiä kohti ja oli hetken aikaa hiljaa.
"Tietenkin.." Lily sanoi lopulta.

Totta kai Lily jännitti, varmaan enemmän mitä nämä kaksi yhteensä! Hän vain osasi kanavoida vihan, surun ja pelon, toisinaan se kyllä purkautui, ehkä liiankin voimakkaasti. Hänen äitinsäkkin osasi hallita tunteitaan erittäin hyvin, tämä ilmeisesti periytyi Lilylle.. Henrystä ei voi sanoa samaa.

"Minä vain.. en osaa panikoida" Lily jatkoi lopulta.
Black hymyili hieman ja käveli Lilyn luo ja halasi tätä. Yleensä se oli Lily joka halaili Blackiä, mutta nyt meni toisinpäin. Lily kietoi kätensä Blackin ympärille ja sulki silmänsä. Black laski päänsä lähelle Lilyn ja nuuhkaisi tämän hiuksia. Hän oli aina halunnut tehdä niin, syytä hän ei tietänyt. Lily hiukset tuoksuivat aina hyvältä, sen tunsi hänen lähellään ollessaan.
"Mutta... eihän ole mitään panikoitavaa, eihän?" Lily sanoi ja irrottautui Blackistä, istuutuen penkille.
"ei.. kai" Black totesi ja istui tämän viereen.

Black ei koskaan ollut ollut häissä. Hän ei tiennyt mitä siellä tapahtuisi, mitä pitäisi tehdä.. eikä mitään mikä liittyi häihin, tämä ei yhäkään ollut hänen vahvin osapuolensa... paitsi sen verran hän tiesi, mitä Ophelia oli muurilla kertonut, joten Black ei loppujen lopuksi tiennyt pitikö panikoida vai ei.. ei häät varmaan sen pahemmat olleet mitä hirsipuu.
"Ehkä pitäisi harjoitella?" Lily ehdotti, tarkoittaen varsinkin Ophelian osuutta.. sehän niistä vaikein oli.

// jajajajajajaja//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Linnan salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron