Kirjoittaja suskari » 07 Maalis 2012, 20:13
Lily ei vastanut heti mitään vaan loikin Merarin päälle harvinaisen katkeran näköisen katseen. Merari kohotti toista kulmaansa kysyvästi joka oikein huusi parempaa selitystä tuohon katkeraan katseeseen ja sellainen tuli pian.. Eikä Merari ollut aivan varma olisiko edes halunut tietää kun Lily laittoi toisen miekoistaan tuppeen ja paljasti vaate kerroksensa alta arpia, sekä ikävän näköisiä mustelmia. Merari vakavoitui silmissä, mutta katseessa paistoi myös myötätunto prinsessaa kohtaan joka oli jälleen joutunut miehensä häpäisemäksi. Ei sellaista miestä prinsessan pitäisi sietää tai edes elää sellaisen kanssa! Velho pitäisi lähettää hirsipuuhun roikkumaan kuten muutkin kaltaisensa raiskaajat ja naisten häpäisijät.. Mutta ei, sen sijaan tuon saikin nauttia kaikista herkuista linnalla.
"Se mies kuuluisi hirteen.." Merari murahti hampaidensa välistä katkeroituneena kuin kalkki velhoa kohtaan, jonka ilkeydellä ei tuntunut olevan mitään rajaa.
"Ette ansaitse sellaista miestä lähellenne.. Miten edes siedätte häntä?" Merari kysyi Lilyltä säälien tuon elämän tilaa ja lupasi mielessään että seuraava kohtaaminen velhon kanssa jäisi viimeiseksi kaatuisi kumpi tahansa maahan. Mutta jos se olisi hän niin Merari tekisi harvianisen selväksi kenen asialla olisi.
"En nyt tiedä.. Ulkomuotoni on vähän mitä on ja luonteeni on hieman ailahtelevaa sorttia tässä tilassa." Merari hymähti hieman nolostuneen oloisesti ja oli hieman otettunakin prinsessan sanoista. Mutta hänen luonteensa saattoi muuttua hyvinkin nopeasti, etenkin jos samassa tilassa olisi yhtään ärsykkeitä jotka saisivat pinnan katkeamaan. Kuten nyt vaikka tämä harjoittelu sali oli tällä hetkellä hiljainen, eikä paikalla ollut mitään mikä olisi Meraria häirinnyt millään asteella.. päinvastoin Merari tunsi itsensä hyvin rauhalliseksi.
"Ja rakki on aina rakki, ei se siintä minnekkään pääse." Merari tuumasi kohauttaen olkiaan ja oli sanomassa jotakin kun käskevä ärähdys huudahdus takavasemmalta sai hirviön kääntämään päänsä kohden yksinäistä sotilasta, joka oli vetänyt miekkansa esille ja uhosi hirviökoiralle. Niin rauhallinen kuin Merari olikin ollut, nyt tuon korvat painautuivat niskaa vasten, terävät hampaat paljastettiin ikenien välistä murinan kera samalla kun Merari kääntyi kohden sotilasta nelinkontin ja avasi suunsa ampuakseen tuon taivaan tuuliin tällä sekunnilla. Energia ammuksen muodostaminen kuitenkin keskeytyi kun tuttu naisen äänen kajahti salissa. Merari käänsi katseensa prinsessaan hämmentyneenä, mutta murahti sitten jotakin eläimellistä ja kääntyi sotilasta kohden lähtien juoksemaan tuota kohden. Sotilas tuijotti silmät laajentuen päälle rynnistävää hirviötä, kunnes tajusi siirtyä pois tuon otuksen tieltä tai Merari pikemminkin itse väisti pökäleet housuissa olevaa sotilasta. Merari pysähtyi vielä hetkeksi monen metrin päähän ja vilkasi olkansa yli taakseen salin oven suuntaan, mutta lähti heti jatkamaan matkaansa.. jonnekkin suuntaan, mutta ainakin ulos kylästä.
***
Monen tunnin ja pitkän uuvuttavan juoksun jälkeen Merari oli lopultakin päässyt pois ja kauas ihmiskylästä, josta oli yksi sun toinen vartija lähtenyt punasilmäisen hirviön perään mutta onneksi luovuttaneet jahdista kun hirviö oli ajettu ulos kylästä. Vammoilta Merari ei ollut puhtaasti välttynyt vaan oli ottanut lieviä osumia kehoonsa ja oli näköjään yksi hutera nuolikin jäännyt osittain kiinni hirviön kasivarteen. Merari vilkasi väsyneenä nuoleen ja riuhtasi sen irti lihastaan samalla kun lyyhistyi maahan polvilleen ottaen käsillään tukea ettei kaatuisi turvallensa maahan. Raskas huokaisu päästyi Merarin suusta samalla kun muoto palautui takaisin ihmismäiseksi ja Kalma oli jälleen puikoissa, vaikkakin tipahtikin turvallensa maahan heräten vasta muutamaa sekunttia myöhemmin. Kalma kampesi itsensä seisomaan tutiseville jaloillensa ja haravoi aluetta läpi johon oli tällä kertaa Merarin johdattamana päättynyt.. Sali tämä korpi ei enään ollut se oli varma, mutta alueessa oli jotakin tuttua. Eikös satama ollut jossakin lähellä? Näin aavekoira ainakin muisteli ja lähti suunnistamaan kohden suuntaa jossa muisteli kylän olevan.
Pian aavekoira päätyikin satama kylän reunoille, jossa kadut olivat suhteellisen hiljaisia ja rauhallisia lukuunottamatta muutiamia yksittäisiä sieluja jotka nyt tuskin tulisivat heti ensinmäisenä kysymään häneltä mitään. Niimpä aavekoira lähti suunnistamaan kapakkaan, joka sattui olemaan auki vielä ja täynnä enemmän tai vähemmän kännisiä miehiä, jotka välittäneet mistään muusta kuin juomistaan. Kalma riisui hieman revenneen takkinsa ja käveli tiskille pitäen hieman verta vuotavaa kättään ja pyysi paikan pitäjältä viinaa. Ei kuitenkaan itselleen vaan käteensä jota lähti randomilla pyyhkeellä painelemaan kevyesti viinalla kastetulla pyyhkeellä pienen irvistyksen kera.
"Maksan kyllä.." Kalma hymähti juoman antajalle ja jatkoi haavansa paineskelua.