Treeniä || Aksu


Linna on täynnä erilaisia huoneita, joista suurta osaa voi kutsua jopa saleiksi. Saleja on siellä täällä, eri kerroksissa, eri käyttötarkoituksiin, kuten esim. Aatelistojen tapaamisiin, sotilaiden harjoituksiin tarkoitettuja taistelusaleja, asesalit, ruokasaleja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13884

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Maalis 05, 2012 9:36

Koiran kanssa painiminen oli jotain, mitä Lily ei kaksintaistelulta osannut edes odottaa. Eipä Lily kyllä ollut odottanut edes Kalman lähtevän vastaamaan haasteeseen, jos siitä lähdettiin. Kuitenkin, ehkä tämä oli parempi ratkaisu kuin se, että kaksikko tosissaan mittaa toisistaan ottaisi.
Pian Aavekoira lähti punkemaan itseään eteenpäin prinsessan otteessa. Lily koitti parhaansa mukaan pitää kiinni koirasta, kunnes tunsi lipaisun kasvoillaan, toisenkin. Moinen hellyydenosoitus tahi harhautus oli odottamaton ja saikin prinsessassa aikaan muutaman naurahduksen, jonka jälkeen ote kävi heltymään koirasta, melkein käyden työntämään tuota pois yltään.
Alta aikayksikön oli kalma kuitenkin muuttanut muotonsa ja iskenyt miekkansa ristiin prinsessan kaulan ympärille. Ilme naisen kasvoilla muuttui hämmästyneestä viekkaan uteliaaksi, koiran käydessä toteamaan, että oli taitanut juuri selättää prinsessan.

Lily kävi tarttumaan Kalman käteen samalla kun nousi ylös. Aavekoira totesi, että prinsessan kannattaisi taistella muidenkin kuin ihmisten kanssa, sillä manner oli täynnä friikkejä.. Lily kävi naurahtamaan pienesti.
Vasta sitten kun osaan edes taistella Lily totesi Mutta sinun kannattaisi armeijaan liittyä. Menevät taitosi hukkaan, jos vain itseksesi oleilet
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Maalis 05, 2012 10:22

Kalman olisi tehnyt mieli sanoa etteivät nälkäiset ihmis lihaa syövät friikit paljoa odottele milloin prinsessa olisi valmis tosi koitokseen vaan jätti asian omaan tietoonsa, kai se joskus tulisi prinsessalle vastaan jossakin muodossa. Kalma uskalsi jopa mielessään todeta että siltä reissulta tuskin prinsessa aivan vammoitta selviäisi aloittelija kun oli. Lilyn seuraavat sanat saivat kuitenkin aavekoiran katsomaan prinsessan päälle hyvin kysyvästi eikä aavekoira saannut hetkeen mitään suustaan lausutuksi.
"Miksi minua huolittaisiin?" Kalma sitten kysyi tiuskaisten ja lisäsi vielä murahtaen. "Kaikki pitävät minua melkein petturina ja tekoni varmasti muistetaan monenkin kohdalla." Kalma ei puhunut pelkästään Lilyn isän tapon yrittämisestä vain muistakin teoista joista hän oli saannut rangaistusta jos toistakin. Tuskin ne ihan noin vain unohtuisivat kenenkään mielestä, etenkin ne jotka olivat olleet paikalla todistamassa tai vaatimassa päätä vadille.
"Ja miten niin taitava?" Kalma kysyi kävellen lähemmäs Liliyä ja näytti hetken siltä kun aavekoira olisi tyhjän syyn takia iskenyt miekkansa tuon vatsasta sisään tällä sekunnilla. Ei, ei aavekoira aikonut.. sen sijaan tuo jäi vain kosketus matkan päähän. Merari kyllä huusi päässä että olisi halunnut lähemmäs prinsessaa, mutta aavekoira totta kai jätti tuon huomiotta vaikka ärsyttävä olikin tällä hetkellä... kuin kiimainen sika aitauksessa.

"En osaa ampua jousipyssyllä- jalkajousella kyllä, en osaa taistella ryhmässä, enkä myöskään osaa totella ylempiarvoisia vaikka hakkaisivat selkäni verelle ja kuoliaaksi. Minusta ole shakki pöydän nappulaksi." Kalma lisäsi varsin tyynellä äänensävyllä ja kysyi vielä perään jotakin aivan puun takaa.
"Missä on juotavaa?" Niin, olihan tuossa jo jano ehtinyt tulemaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13884

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Maalis 06, 2012 10:16

Miksi sinua ei huolittaisi? Friikeille on ihan oma rykmenttinsä jopa, ei siellä katsota kuka tai mikä haluaa kuninkaan nimissä palvella Lily vastasi saman tein Kalmalle, joka kävi ihmettelemään miksi hänet edes riveihin huolittaisi. Miksi ei? Harva edes tiesi Kalman yrityksestä nirhata edellinen kuningas ja ne jotka tiesivät, eivät enää välittäneet. Jokainen teki virheitä aina silloin tällöin, tärkeintä kuitenkin oli elää nykyhetkessä ja unohtaa menneet, mikäli edessä oli yhdistyminen ja yhdessä vihollista vastaan taisteleminen. Vaikka ihmiset olivatkin tunnettuja rasistisuudestaan, oli uusi kuningas tuomassa uusia ajatusmaailmoja hoviin. Vaikkeivät kaikki siitä pitäneetkään.
Kalman kyseenalaistaessa taitavuutensa, ei Lily viitsinyt edes vastata tuon kysymykseen. Katsoi vain merkittävän tympääntyneennäköisenä aavekoiraa, joka otti ja tuli lähemmäksi. Vaikka aavekoira tulikin ehkä turhan uhkaavasti lähemmäs, ei Lily käynyt hievahtamaankaan.

Tottelevaisuus on vain asenne kysymys Lily tokaisi Kalman käytyä kertomaan mitä osasi ja mitä ei Eikä meidän riveissä mitään tiettyä aseenkäyttämiskriteeriä ole.. jokainen taistelee miten itse parhaiten osaa, ellei hae johonkin erikoisryhmään Oletko nähnyt montakin ihmistä leikkivän jousipyssyllä? Enemmän me heittoaseita ja jalkajousia käytämmekin, kuin perinteisiä jousia Ja ryhmässä taistelu on vain opettelukysymys. Kaikki juuri liittyneet ovat sinun kanssasi samalla viivalla, kukaan heistä ei ole tiimipelaaja heti alkuunsa. Osasta ei koskaan tulekaan, joten heille keksitään jotain muuta työtä, kuin ryhmässä taistelu.. esimerkiksi vakoilu tai palkkamurhaaja. Se että on armeijassa, ei tarkoita, etteikö voisi tehdä töitä myös yksinään.
Prinsessa selitti, samalla kun osoitti sormellaan salin reunalla sijaitsevaa pöytää, jonka vieressä oli tynnyrillinen juomakeloista vettä. Puisia mukeja lojui kasa kaupalla pöydän päällä, sieltähän kävi juomaan, jos jano oli.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Maalis 07, 2012 12:07

Kalma tuijotti prinsessaa hetken aikaa mitään sanomatta kun tuo oli kertonut että friikeille olisi ihan omat rivit johon nuo voisivat mennä. Eikö se sitten ollut rasistisuutta? Mikseivät friikit ja muut otukset voinneet ihmisten kanssa harjoitella? Sehän olisi vain parempaa harjoitusta ihmisille, jotka joutuivat lähes friikkeinä meneviä haltoita vastaan taistelmaan henkesä edessä. Oliko yllätys että he hävisivät sodan? Ei, ei ainakaan Kalmasta.. Tätä mielipidettä koira kuitenkaan kenellekkään kertonut tai ollut ajatuksissakaan kertomassa. Joutuisi vielä pölkylle siitä hyvästä.
"Ei ehkä." Kalma sitten tuumasi olkiaan laiskasti kohottaen sanomatta asiaann sen enempään mitään. Voisihan sitä, saisi rahaa ja ehkä lisä koulutusta mutta Kalma ei ollut aivan varma vieläkään siitä miten pärjäisi porukassa taistelemassa. Hän kun ei oikein ollut sellaista tyyppiä, ei ollut koskaan ollutkaan.

"Minulla onkin hieman asenne vamma tottelevaisuuden kanssa, jos et huomannut?" Kalma tuumasi Lilylle tuon huomautellessa aavekoiralle tuon asenteesta tottelevaisuuteen. Keppi ja ruoska kun olivat hieman vääriä välineitä tämän friikin kouluttamiseksi. Hellyys ja ystävällisyys toimi Kalmaan paremmin kuin huutaminen ja turha uhoaminen.
"Vakoilu kuulostaa hauskalta~ Mitä siihen kuuluu?" Kalma kysyi samalla kun kuunteli prinsessan selitystä ja käveli tynnyrille ottamaan itselleen juotavaa. Puinen muki etsiytyi aavekoiran käteen ja tuo kauhasi vettä tynnyristä juoden vettä kaikessa rauhassa katsellen prinsessan päälle, kunnes muki tipahtikin kädestä lattialle rauhallisen ilmeen muuttuessa tuskan irvistykseksi.
"Mene pois!" Kalma ehti parahtaa ennen kuin valahti polviensa varaan päätään pidellen ja iho musteni jälleen radikaallisesti Kalman huutaessa ja kouristellessa tuskissaan lattialla, kunnes koko keho räjähti vaatteiden repeytyessä päältä ja lattialla oli sikiö asennossa polvilleen musta turkkinen ihmissusimainen peto. Hetken Merari keräsi itseään ja antoi hengityksensä tasaantua kunnes nosti katseensa prinsessaan, ilme ei kuitenkaan ollut uhkaava tai edes vihainen.. Pikemminkin helpottunut ja jollakin tasolla ehkä iloinenkin prinsessaan jälleen kohtaamisesta. Merari nousi seisomaan koko massiiviselle pituudellensa katsoen prinsessaan pahoittelevasti.
"Anteeksi ulkomuotoni.. ja niin olen Jack, kuten varmaan muistattekin?" Merari puhutteli hyvin kohteliaasti prinsessaa samalla kun koitti varoen lähestyä naista, ehkä jopa koskettaakkin tuota hellästi ja ottaa halaukseensa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13884

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 07, 2012 12:37

Lily ei käynyt sanomaan mitään Kalman vikistessä asennevammastaan. Se oli itsestään kiinni, miten päätti kuunnella ja ketä. Koira sai vain syyttää itseään ja kovapäisyyttään tässä tilanteessa. Jos ei kyennyt yhteistyöhön ja pelaamaan yhteiskunnan säännöillä, ei ehkä kannattanut yrittääkään sopeutua siihen.
Kalma kuitenkin vaikutti kiinnostuvan vakoilijan hommista, käyden jopa kyselemään paremmin moisesta ammatista. Lily kohautti olkapäitään.
En tiedä. En ole itse--- Pidemmälle prinsessa ei ehtinyt selitystään aloittamaan, kun Kalma kävi parahtaen komentamaan poistumaan.
Kalman käydessä kokemaan muodonmuutosta, löysivät miekat tiensä äkkiä takaisin prinsessan käteen. Ei tarvinnut kahdesti arvata mitä oli tapahtumassa, nyt kun tiesi paremmin aavekoiran tilanteesta.. Merari olikin pian ottanut jälleen vallan aavekoiran kehosta. Lily tuijotti koirapetoa jännittyneenä, kykenemättä liikkumaan minnekään. Ääni päässä huusi totta kai juoksemaan pakoon niin nopeasti, mitä kintuista pääsi.. Kuitenkin jokin sai naisen pysymään paikoillaan, varsinkin nähdessään Merarin suhtautumisen tähän tilanteeseen.

Merari kävi muistuttamaan kuka oli, pahoitellen samalla ulkomuotoaan. Prinsessa päästi olennon tulemaan lähelleen, mutta tuon koettaessa fyysistä kontaktia, olivat miekat estämässä kosketuksen. Täysin vaistonvaraisesti. Vaikkei Prinsessa päästänytkään itseään koskettamaan, ei tuon kasvoilta voinut nähdä minkäänlaista vihaa, kuvotusta tai edes pelkoa. Kasvot olivat tyynen rauhalliset, ehkä hieman häkeltyneen pahoittelevat.
Et Saisi Olivat ensimmäiset sanat mitä prinsessa sai sanottua, hetken suutaan auottuaan ilman sanoja.
Olen kiitollinen siitä mitä viimeksi teit mutta sinulle koituu tästä vielä enemmän harmia kuin uskotkaan
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Maalis 07, 2012 12:59

Lily päästi Merarin tulemaan lähellensä joka helpotti hirviön tuskaa, mutta miekkojen tullessa tielle estääkseen fyysisen koskettamisen pysähtyi Merari niille sijoillensa katsoen Lilyn päälle hieman harmissaan. Hän olisi vain halunnut koska.. silittää tuon kauniita hiuksia ja tuntea tuon läheisyyden. Mutta ei, prinsessa torjui hänen aikomuksensa. Normaalisti Merari olisi vetänyt tuosta liikkeestä totaalliset pultit tässä tilassa ja muodossa, mutta nyt ei sellaista tullut. Hirviö koira pysyi tyynen rauhallisena ja astui askeleen taaemmas kunnoittaen näin prinsessan antamaa rajaa.
"En, mutta.. en vain pysty." Merari sanoi Lilyn ensinmäisiin sanoihin luoden hellyyttävän pentu katseen prinsessan päälle ja toivoi tuon ymmärtävän hänen tunteensa. Ne samat tunteet jotka tuon omakin mies oli ehkä joskus tuntenut kun ei ollut saannut rakastamaansa, tai edes päästä lähelle.
"Harmini ovat pieniä nähden siihen että saan aina olla edes hetken kanssasi." Merari sanoi hymyillen hieman karun näköisesti koiramaisen päänsä takia.
"Mutta kiitän siitä että olet kiitollinen avustani, tekisin sen milloin vain uudestaan vuoksesi. En ikinä vahingoittaisi teitä." Merari sanoi ja asettui kyykkyyn nojautuen voimakkaiden käsiensä varaan pitämään tukea ettei kaatuisi pyllyllensä.

"Onko velhosta ollut vaikeuksia?" Merari kysyi yllättäen ja muuttui jonkin verran vakavemmaksi ja katkeroituneemman näköiseksi. Merari ei ymmärtänyt mitä prinsessa näki siinä syöpäläisessä, joka kohteli ainokaistaan kuin jotakin orjaa jota voisi kohdella ja heitellä miten tahtoi.
"Ja otan osaa isäsi kuolemasta, hieno mies vaikken koskaan päässytkään kunnolla näkemään tai edes tapaamaan." Ja ehkä oli parempi niin, tuskin Lilyn isä olisi katsonut tälläistä jättiä hyvällä vaan passittanut teloitettavaksi alta aikayksikön.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13884

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 07, 2012 6:16

Lily ei käynyt vastaamaan mitenkään Merarin katseeseen, joka suorastaan anoi prinsessalta ymmärrystä tunteitansa kohtaan. Valitettavasti Lily oli liian ennakkoluuloinen ihastuneita miehiä kohtaan. Hänellä oli ääripään huonoja kokemuksia pakkomielteisestä rakastumisesta, jolle Lily itse ei voinut tehdä mitään. Lienikö hänen ulkonäkönsä vai persoonansa, sitä Lily ei tiennyt. Merari kävi kuitenkin vakuuttelemaan, ettei ikinä kävisi vahingoittamaan naista. Moinen tieto sai Lilyn laskemaan aseitaan hieman, mutta silti pieni ääni päässä käski olemaan varuillaan.

Koirapedon seuraava kysymys tuli todellakin puuntakaa. Viimeinen asia mistä Lily uskoi tuon keskustelun aloittavan, oli velho itse. Naine tuijotti katkeroituneen näköistä Jackia hetken, kunnes toinen miekoista löysi tiensä tuppiin ja vapautunut käsi kävi nostamaan tunikkaa sen verran, että prinsessa kävi paljastamaan pedolle vatsansa, kylkensä ja selkänsä ihoa. Täynnä pitkiä, ihon pintaa pitkin vedettyjä kynnenjälkiä, mustelmia. Syviä haavat eivät olleet, tuskin edes olivat käyneet ihoa rikkomaan, mutta silti kivuliaannäköisiä.
Ehkä tuo riitti kertomaan, oliko velhosta ollut vaikeuksia. Ehkä ei. Lily antoi kuitenkin kankaan valua takaisin alas, piilottamaan ne häpäisyn jäljet jotka tuon kehoa koristivat.
Isäni olisi varmasti mielellään tavannut sinut Olisi ehkä jopa pitänyt sinusta enemmän kuin kehosi toisesta omistajasta Lily kävi toteamaan hymähtäen, samalla kun toinenkin miekka löysi tiensä takaisin tuppeen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Maalis 07, 2012 8:13

Lily ei vastanut heti mitään vaan loikin Merarin päälle harvinaisen katkeran näköisen katseen. Merari kohotti toista kulmaansa kysyvästi joka oikein huusi parempaa selitystä tuohon katkeraan katseeseen ja sellainen tuli pian.. Eikä Merari ollut aivan varma olisiko edes halunut tietää kun Lily laittoi toisen miekoistaan tuppeen ja paljasti vaate kerroksensa alta arpia, sekä ikävän näköisiä mustelmia. Merari vakavoitui silmissä, mutta katseessa paistoi myös myötätunto prinsessaa kohtaan joka oli jälleen joutunut miehensä häpäisemäksi. Ei sellaista miestä prinsessan pitäisi sietää tai edes elää sellaisen kanssa! Velho pitäisi lähettää hirsipuuhun roikkumaan kuten muutkin kaltaisensa raiskaajat ja naisten häpäisijät.. Mutta ei, sen sijaan tuon saikin nauttia kaikista herkuista linnalla.
"Se mies kuuluisi hirteen.." Merari murahti hampaidensa välistä katkeroituneena kuin kalkki velhoa kohtaan, jonka ilkeydellä ei tuntunut olevan mitään rajaa.
"Ette ansaitse sellaista miestä lähellenne.. Miten edes siedätte häntä?" Merari kysyi Lilyltä säälien tuon elämän tilaa ja lupasi mielessään että seuraava kohtaaminen velhon kanssa jäisi viimeiseksi kaatuisi kumpi tahansa maahan. Mutta jos se olisi hän niin Merari tekisi harvianisen selväksi kenen asialla olisi.

"En nyt tiedä.. Ulkomuotoni on vähän mitä on ja luonteeni on hieman ailahtelevaa sorttia tässä tilassa." Merari hymähti hieman nolostuneen oloisesti ja oli hieman otettunakin prinsessan sanoista. Mutta hänen luonteensa saattoi muuttua hyvinkin nopeasti, etenkin jos samassa tilassa olisi yhtään ärsykkeitä jotka saisivat pinnan katkeamaan. Kuten nyt vaikka tämä harjoittelu sali oli tällä hetkellä hiljainen, eikä paikalla ollut mitään mikä olisi Meraria häirinnyt millään asteella.. päinvastoin Merari tunsi itsensä hyvin rauhalliseksi.
"Ja rakki on aina rakki, ei se siitä minnekkään pääse." Merari tuumasi kohauttaen olkiaan ja oli sanomassa jotakin kun käskevä ärähdys huudahdus takavasemmalta sai hirviön kääntämään päänsä kohden yksinäistä sotilasta, joka oli vetänyt miekkansa esille ja uhosi hirviökoiralle. Niin rauhallinen kuin Merari olikin ollut, nyt tuon korvat painautuivat niskaa vasten, terävät hampaat paljastettiin ikenien välistä murinan kera samalla kun Merari kääntyi kohden sotilasta nelinkontin ja avasi suunsa ampuakseen tuon taivaan tuuliin tällä sekunnilla. Energia ammuksen muodostaminen kuitenkin keskeytyi kun tuttu naisen äänen kajahti salissa. Merari käänsi katseensa prinsessaan hämmentyneenä, mutta murahti sitten jotakin eläimellistä ja kääntyi sotilasta kohden lähtien juoksemaan tuota kohden. Sotilas tuijotti silmät laajentuen päälle rynnistävää hirviötä, kunnes tajusi siirtyä pois tuon otuksen tieltä tai Merari pikemminkin itse väisti pökäleet housuissa olevaa sotilasta. Merari pysähtyi vielä hetkeksi monen metrin päähän ja vilkasi olkansa yli taakseen salin oven suuntaan, mutta lähti heti jatkamaan matkaansa.. jonnekkin suuntaan, mutta ainakin ulos kylästä.

***

Monen tunnin ja pitkän uuvuttavan juoksun jälkeen Merari oli lopultakin päässyt pois ja kauas ihmiskylästä, josta oli yksi sun toinen vartija lähtenyt punasilmäisen hirviön perään mutta onneksi luovuttaneet jahdista kun hirviö oli ajettu ulos kylästä. Vammoilta Merari ei ollut puhtaasti välttynyt vaan oli ottanut lieviä osumia kehoonsa ja oli näköjään yksi hutera nuolikin jäännyt osittain kiinni hirviön kasivarteen. Merari vilkasi väsyneenä nuoleen ja riuhtasi sen irti lihastaan samalla kun lyyhistyi maahan polvilleen ottaen käsillään tukea ettei kaatuisi turvallensa maahan. Raskas huokaisu päästyi Merarin suusta samalla kun muoto palautui takaisin ihmismäiseksi ja Kalma oli jälleen puikoissa, vaikkakin tipahtikin turvallensa maahan heräten vasta muutamaa sekunttia myöhemmin. Kalma kampesi itsensä seisomaan tutiseville jaloillensa ja haravoi aluetta läpi johon oli tällä kertaa Merarin johdattamana päättynyt.. Sali tämä korpi ei enään ollut se oli varma, mutta alueessa oli jotakin tuttua. Eikös satama ollut jossakin lähellä? Näin aavekoira ainakin muisteli ja lähti suunnistamaan kohden suuntaa jossa muisteli kylän olevan.
Pian aavekoira päätyikin satama kylän reunoille, jossa kadut olivat suhteellisen hiljaisia ja rauhallisia lukuunottamatta muutiamia yksittäisiä sieluja jotka nyt tuskin tulisivat heti ensinmäisenä kysymään häneltä mitään. Niimpä aavekoira lähti suunnistamaan kapakkaan, joka sattui olemaan auki vielä ja täynnä enemmän tai vähemmän kännisiä miehiä, jotka välittäneet mistään muusta kuin juomistaan. Kalma riisui hieman revenneen takkinsa ja käveli tiskille pitäen hieman verta vuotavaa kättään ja pyysi paikan pitäjältä viinaa. Ei kuitenkaan itselleen vaan käteensä jota lähti randomilla pyyhkeellä painelemaan kevyesti viinalla kastetulla pyyhkeellä pienen irvistyksen kera.
"Maksan kyllä.." Kalma hymähti juoman antajalle ja jatkoi haavansa paineskelua.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Edellinen

Paluu Linnan salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia