Pelkkiä rakastajia

Linna on täynnä erilaisia huoneita, joista suurta osaa voi kutsua jopa saleiksi. Saleja on siellä täällä, eri kerroksissa, eri käyttötarkoituksiin, kuten esim. Aatelistojen tapaamisiin, sotilaiden harjoituksiin tarkoitettuja taistelusaleja, asesalit, ruokasaleja.

Valvoja: Crimson

Pelkkiä rakastajia

ViestiKirjoittaja Nipustin » 16 Maalis 2012, 20:36

//Aksu ja hänen ylhäisyytensä, upea prinsessa Lily
Ja otsikot on aina ollu mun vihollisia täällä kun en ikinä keksi hyviä>:I//

William Thann

Kun kuninkaallisten linnan sanottiin olevan korea, ei siinä yleensä turhaan kehuttu. Käytävät olivat jättimäisiä, samoin ovet, jotka johtivat kohti suuria saleja, joissa oli kaksintaisteluiden hiki-, ja veripisarat kerran tipahdelleet, sekä tanssisalit, joiden seinämistä silti saattoi olla kuulevinaan yöttömien öiden tanssiaisten musiikin soinnun, sekä iloisten juhlavieraiden heleän naurun.
William oli tottunut ylevään ympäristöön, mutta tämä oli kyllä silti aivan toista luokkaa. Ensimmäistä kertaa aatelinen asteli hieman eksyneenä pitkin suuria käytäviä itse ihmiskuninkaallisten linnassa, etsien oikeaa salia jonne hänen oli määrä saapua minä hetkenä hyvänsä. Ketähän kuningas oikein oli odottanut vierailulle? Lohikäärmeitä vai ehkäpä jättiläisiä? Ainakin näillä olennoilla olisi ollut reilusti tilaa kulkea. Tai kuka tietää, ehkä käytävien täytyi olla tarpeeksi isoja kuninkaallisille, että näiden egot varmasti mahtuisivat myöskin olemaan. Vaatimatonta mahtailua, Will tuumi kulkien jälleen eräästä ovesta uuteen yhtä jättimäiseen käytävään. Miehe uudet saappaat kopisivat yksinään miehen astellessa käytävää ja pohtien vastausta mietteisiinsä. Ainiin! Syy miksi mies oli tänään saapunut linnaan oli se, että mielestään viihdyttäviä esiintyjiä oli ravannut tänään pitkin päivää esittelemässä kykyjään kuninkaallisen perheen jäsenelle, ihanaiselle prinsessa Lilylle. Oli varmaan ymmärrettävää että kuninkaan kuoltua perhe kaipaisi elämäänsä jotakin uutta piristystä joten hoviviihdyttäjille olisi käyttöä.
Viimein William löysi päämääränsä suurien ovien takaa. Niin siis jälleen yksien suurien ovien takaa. Tällä kertaa salista kuului onneksi muitakin ääniä kuin keikarin saappaiden kopse, hulluksihan tässä kohta tulisi. Näyttävä sisääntulo olisi varmaan miehelle eduksi kilpakumppaniensa lyömiseksi, muttei Willillä enää tämän vaellusmatkan linnankeskipisteeseen jälkeen ollut mitään ideoita hihassa. Näin ollen Will päättäi käyttää toisiksi parasta asettaan heti pettämättömän huumorin ja hauskutuksen jälkeen; charmia. Aatelinen veti kasvoilleen valloittavimman hymynsä astellessaan sisään ja kumartaen sitten liioitellun syvään prinsessan edessä. Samaan aikaan Will myös nosti hattunsa ja painoi sydäntään vastaan. "Olen pahoillani vaitonaisuuteni johdosta, mutta kauneutenne taisi viedä jokaisen harjoitellun repliikin mielestäni", Willaim sanoi sulavasti hurmurin silmät loistaen.

//Ja pahoillani olen siitäkin ettei tämä tämän eteen päin mennyt tästä:I//
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Maalis 2012, 22:57

Viihdyttäjiä. Kaikkialla. Jos Lilyltä itseltään oltaisiin kysytty, ei hän olisi tarvinnut yhtään viihdyttäjää itselleen. Hän oli täysin kunnossa, ei hän kaivannut piristystä! Se tietenkin oli kaunis valhe jota prinsessa tuputti itsellensä päivästä toiseen. Todellisuudessa hän oli niin maassa, kun olla ja voi. Mutta eihän prinsessat nyt masentuneita voineet olla! Heillähän oli kaikki hyvin! Rahaa, ruokaa, katto pään päällä ja palvelijoita hoitamassa kaikki asiat kuntoon. Harmi vain, ettei kukaan palvelijoista osannut herättää kuolleita takaisin eloon tai taikoa onnellista avioliittoa tyhjästä.
No, kuitenkin, kilttinä tyttönä Lily oli suostunut veljensä ehdotukseen. Linnalla oltiin järjestetty pienimuotoinen tapaamisen ja juhlien välimuoto, jonne kaikki halukkaat, kunnon kansalaiset saivat tulla koettamaan onneaan työpaikan suhteen. Ja työ, joka avoinna oli, oli itse prinsessan viihdyttäjänä. Paikka olikin yllättävän haluttu ja tapahtumaan oli tuppaantunut väkeä enemmän kuin uskottiin. Siltikään, ei prinsessa vielä ollut löytänyt itselleen mieleistä.

Nuoleskelijoita, esittäjiä, törppöjä. Jotkut olivat jopa söpöllä tavalla taunoja, mutta valitettavasti ennen niin ystävällinen prinsessa ei enää lämmennyt kaikelle, mikä vaikutti ystävälliseltä tahi hauskalta. Punaiseen pukeutunut nainen olikin harvinaisen vakavakasvoinen, vaikkei Lily käynyt kieltämään, etteikö tavallaan nauttinut tästä tilanteesta. Siirtyivätpähän ajatukset muualle. Ainakin hetkeksi.
Pian ovista astui sisään jälleen uusi paikantavoittelija. Tai näin saattoi olettaa, miksikäs muuten tänne olisi tullut? Intensiivinen katse kääntyi tähän nuorehkoon ja komeaan mieheen, joka kävi kumartamaan syvään prinsessan edessä. Sitä seurasikin mitä charmikkain ja imartelevin lause, joka sai Lilyn hymähtämään pienesti. Jopa pieni hymynpoikanenkin nousi naisen kasvoille.
Olen kyllä kuullut, että ulkonäköni saa jotkut miehet sanattomiksi mutta taidat olla ensimmäinen, joka sen tuolla tavalla ilmaisee Prinsessa kävi toteamaan pienesti nyökäten miehelle, aivan kuin vastauksena tuon kumarrukseen.
Saanen udella nimeänne? Vai unohditko senkin? Lempeäksi muuttunut hymy säilyi naisen kasvoilla, samalla kun huomionsa kiinnittyi nyt täysin tähän uuteen ja tuntemattomaan vieraaseen.


//Njaah, eipä se haitanne~ Kunhan eteenpäin päästään //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 27 Maalis 2012, 19:45

"Voihan pyhä Sylvia, missä minun käytöstapani ovatkaan?" William huudahti hyvin teatterillisesti ja piteli kämmenensä selkää otsallaan. Nopeasti Willaim kuitenkin pyörähtää aivan uuteen asentoon, nimittäin näyttävästi toinen jalka edempänä, hattu päästä nostettuna, kädet levällään kumartamaan syvään prinsessalle esittäytyen samalla: "Nimeni, teidän ylhäisyytenne, on William Thann. Syvin ihailijanne, itseoppinut lauluntekijä, bardi sekä tietysti velho." Kaikki mitä komea mies sanoi oli ainakin osittain totta, ehkä hieman kaunisteltuja, mutta totta.
"Tässä myöhemmin voisin soittaa sinulle laulun, jonka olen vartavasten teille säveltänyt. Mutta ensin..." William sanoi ovelasti hymyillen ja jättäen lauseensa lopun leijailemaan ilmaan. Aatelinen asteli prinsessan luokse, tuli ehkä jopa sopimattomankin lähelle, sillä oli vain käden matkan päässä itse Lilystä, mies kurotti kätensä hitaasti kohti prinsessan hiuksia tämän posken vierellä. Näytti aluksi siltä että Will aikoi koskettaa prinsessan poskea, mutta miehen silmistä näki mihin tämä tähtäsi. Kauaa Will ei onneksi jäänyt onnellaan leikkimään niin likelle prinsessaa vaan tuli kauemmas käsi oteen ojennettuna, kämmen auki ja kämmenelle oli ilmestynyt pieni siemen.
"Luuletteko että tästä kasvaa jotain yhtä kaunista kuin te?" William kysyi sulkien hitaasti kämmenensä. "Voisitteko te mitenkään puhaltaa?" harrastelija taituri kysyi ojentaen suljettua kämmentään prinsessaa kohti, "Oma taikapuhallukseni ei taida nyt riittää." Eihän temppuun tietenkään mitään taikapuhallusta tarvittu, mutta se olikin vain yleisöä varten.

William keskittyi ankasti, tai ainakin, näytteli hyvin sitä. Vapaana oleva käsi kosketti otsaa ja kasvoilla oli hyvin keskittynyt ilme. Kämmen jonka siemen oli yhä suljettuna oli ojennettuna prinsessa Lilya päin niin että tämä varmasti näkisi mitä tapahtuisi seuraavaksi. Hiljaisuuden keskelle tuulahti jostain kylmätuulenvire ja se tuntui kiertävän Williamin nyrkkiä sukeltaen lopulta sinne sisään. Sitten alkoi tapahtua. Mies aukaisi nyrkkiään ja sen sisältä tulvahti esille vihreä kukan varsi. Kasvi kasvoi kovaa vauhtia ja siihen ilmestyi kirkkaan punainen nuppu, niin kuin kauniin prinsessan kauniit kutrit.
William oikaisi koko kämmenensä täysin aukinaiseksi ja kukkakin puhkesi vielä täyteen loistoonsa. Nyt Willin kädessä oli erityisen täydellinen ja värinen lilja. Hyvin herrasmiesmäisesti mies ojensi upeaa luomustaan Lilylle. "Kappas sehän on kuin onkin yhtä kaunis kuin sinä, prinsessa Lily" Tämän tempun Will oli hionut viimeistä vaille valmiiksi ja oli harjoitellutkin monien neitojen kanssa joten sitä saattoi kutsua yhdeksi herran bravuureista. Williamin kasvoilla lepäsi leveä hymy kaiken aikaa miehen puhuessa tai katsellessa Lilyä. Miten ihminen saattoikin yltää tuollaiseen kauneuteen?
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Huhti 2012, 12:12

Mies kävi erittäin teatraalisesti paheksumaan omien käytöstapojensa puutetta. Syvä, elegantti ja asiallinen kumarrus seurasikin tuota parkaisua ja nuori mies kävi esittelemään itsensä William Thanniksi. Sukunimi kuulosti tutulta.. Lily oli varmasti kuullut sen jossain yhteydessä, mutta juuri nyt prinsessa ei osannut sanoa, milloin ja missä. William kertoi myös olevansa itseoppinut lauluntekijä, bardi sekä velho? Prinsessan kulma kohosi kysyvän uteliaasti vihreiden silmien tarkkaillessa miestä. Velhoko muka? Ei kai. Yksikään velho, johon Lily oli törmännyt, ei ollut näin komea. Tai no, kai velhotkin jossain vaiheessa elämäänsä olivat nuoria ja komeita, eivätkä vanhoja ja kiukkuisia.
William kertoi, että voisi luritella itse säveltämänsä laulun Prinsessalle. Myöhemmin. Nyt miehellä oli jotain muuta mielessä. Lilyn katse seurasi miestä, joka uskaltautui astumaan lähemmäs, ehkä turhankin lähelle näin ensi näkemältä. Lily ei kuitenkaan käynyt perääntymään tahi käskenyt kenenkään tulla väliin. Sen sijaan prinsessa pienellä kädenliikkeellä teki selväksi, ettei kenenkään vartijan tai palvelijan tarvinnut puuttua asiaan.
Vaikka käsi kävi kurottamaan kohti prinsessan poskea, ei fyysistä kosketusta koskaan tullutkaan. Siltikin, noin lähelle tuleminen sai ehkä pienoisen punan nousemaan naisen kasvoille. Kun William veti kämmenensä pois kielletyltä vyöhykkeeltä, oli miehen käteen ilmestynyt siemen.
Se riippuu täysin siitä, keneltä kysytään Lily kävi vastaamaan Williamin imartelevaan kysymykseen siitä, kuinka kaunis kukka siemenestä kävisi kasvamaan.
William kävi pyytämään prinsessaa puhaltamaan kämmeneen. Lily hymähti pienesti, mutta ei käynyt pilaamaan miehen esitystä. Pienesti lähemmäs kumartuen, prinsessan huulet kävivät avautumaan ja nainen puhalsi miehen kämmeneen. Intensiivinen katse kuitenkin pysyi kokoajan Williamin kasvoissa.

Kun puhallus oltiin tehty, vetäytyi Lily kauemmas ja seurasi Williamin temppua. Mies selvästi näytti keskittyvän temppuun, mikä tarkoitti sitä, että tuolla oikeasti oli pieniä vaikeuksia suorittaa taikatemppunsa tahi tuo vain esitti. Todellisuudessa temppu taisi kuitenkin olla lastenleikkiä hurmurille, joka suoriutui kuin suoriutuikin tehtävästään.
Kun William aukaisi nyrkkinsä, kävi siemenestä kasvamaan kukan varsi. Varteen taas ilmestyi kauniin punainen nuppu, josta lopulta puhkesi kaunis lilja. Kuinka sopivaa. Kaunista, joskin ehkä jonkun mielestä mautonta nuoleskelua.. Ei Lilyn mielestä.
Olet.. todellakin taitava Lily kävi toteamaan ottaessaan vastaan kukan, jonka William ojensi naiselle Taitavampi mitä kukaan muu, tähän mennessä.
Pidän sinusta. Sinussa on sitä jotain mitä muissa ei ole Prinsessa kävi jatkamaan samalla kun kukka kädessä löysi tiensä kohden punertavia hiuksia, jonne Lily asetteli kukan lepäämään. Nätisti ohimon korkeudelle, koristamaan jo valmiiksi koreankaunista näkyä.
Tule, saat luvan pitää minulle seuraa loppu päivän Prinsessa kävi yllättäen tokaisemaan, päättäen näin omalta osaltaan viihdyttäjän valinta tilaisuuden. Jääkööt muut ihmettelemään ja puhumaan toisilleen, Lily oli saanut tarpeekseen.
Noiden sanojen jälkeen prinsessa lähtikin johdattamaan Williamia poispäin tästä salista, kohden linnan käytäviä. Mitään virallista päämäärää ei vielä ollut, mutta eiköhän sekin löytyisi. Muutama vartija seurasi kaksikkoa askeleen jos toisenkin perästä. Vaikkei William ollutkaan esittänyt itseään vaaralliseksi, ei koskaan voinut olla liian varovainen. Varsinkin kun oli kyseessä edesmenneen kuninkaan ainoa ilo.
Thann oli sukunimesi? Olen kuullut sen jossain ylempää aatelissukua kenties?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 09 Touko 2012, 16:24

William Thann

Miehen hymy hohti suorastaan kun keskikesän aurinko keskipäivän paikkeilla, tämän kuullessa että prinsessa oli pitänyt hänen tempustaan. Kehujakin tuli jonkin verran, mutta niihin William kovin epäitsekkäästi vain heilautti kättään vaatimattomasti. Miehen katse seurasi valkeaa kukkaa, joka pujotettiin sirosti punaisiin hiuksiin. Olipas onnekas pieni siemen kun pääsi juuri prinsessan viihdykkeeksi kukoistamaan ja vieläpä matkustamaan tämän kauniilla laineilla.
Kun prinsessa aivan yllättäen ilmoittikin että William saisi luvan, ja kunnian, viettää ihanaiselle seuraa loppu päivän oli aatelinen ilman muuta yllättynyt. Positiivisesti onneksi. Kun noin kaunis neito pyytää en koskaan tohdi kieltäytyä. Niin, puhumattakaan siitä että pyytäjä on itse ihanainen prinsessa, jolla vieläpä linnallinen sotilaita valmiina listimään komean hoviviihdyttäjän tämän tuottaessa prinsessalleen pettymyksen., Will sanoi vitsikkäänä, pyörähtäen sitten sulavan ketterästi prinsessan vierelle kun tämä oli selvästi jo päättänyt suunnan jonne vaellettiin. Voih, takaisin niihin helposti eksyviin jätti käytäviin! Tosin tällä kertaa oli mukana sellainen opas, jonka kanssa kelpaisi kyllä eksyä, mutta harmiksi ei varmasi eksyttäisi.
Williä huvitti kun muutama aseistettu vartija kulki kaksikon jäljessä, ilmeisesti varmuuden vuoksi. Hurmuri alkoi pohtia pidettiinkö häntä tosiaan uhkaavana ja se sai miehen virnistämään leveästi. Kovin toisen teki mieli vääntää tämäkin aivan vitsiksi, mutta hillitsi toki itsensä näin ylevässä seurassa. Eivätpä nuo korstot häntä toisaalta edes häirinneet, vaikka kyllä Will, hyvin vaatimattomasti kun omiin kykyynsä suhtautuikin, uskoi pystyvänsä suojelemaan prinsessaa ihan itsekin kaikelta pahalta mikä tätä saattaisi kohdata.
Lily kysyi Williamin sukunimestä, selvästi ensin hieman makusteltuaan sitä. Ei voisi sanoa että Will olisi perheensä ensimmäisenä lapsena suoranaisesti yllättynyt siitä että heidät tunnettiin kyllä, mutta olihan se aina omatuntoa hivelevää kun joku näinkin kuuluisa, arvostettu ja tunnettu tiesi hänen sukunsa.
Onpas teidän muistinne sangen terävä ylhäisyys, kyllä. Sukumme omistaa maata sieltä ja tuolta, myös muutaman kartanon sekä kojun taikka kaupan. Ei sen kummempaa. Ehkä Will oli aivopesty tämän maata mötjöttäessä vielä kehdossa olemaan niin kovin vaatimattoman kuuloinen joka asiasta. Keikarista se nyt kuului vähintään hyviin käytöstapoihin, ettei käynyt leveilemään tällaisilla asioilla. Niin, siis tilanteissa joissa leveileminen ei ollut tarpeen.
Onko neidolla jotain erityistoivetta ohjelman suhteen?, William kysäisi heidän kulkiessaan kaikuvia käytäviä, jotka eivät olleet läheskään niin kolkkoja kun niitä askelsi useampi jalkapari. Vaikka Will oli aikaisemmin sanonut prinsessalle säveltäneensä tätä varten laulunkin, se ei pitänyt täysin paikkaansa. Hän oli kyllä yrittänyt kaikkensa, mutta inspiraatio oli vain lentänyt häneltä kyyhkysen lailla karkuun. Ilman kunnollista inspiraatiota mies ei osannut säveltää häntä itseään miellyttäviä kappaleita, ja jos jokin ei miellyttänyt edes häntä itseään, kuinka se miellyttäisi ketään muutakaan? Kovasti aatelismies toivoi yhä että inspiraatio iskisi salaman lailla pilvettömältä taivaalta, sillä kun häntä todella alkoi innostaa, onnistuisi laulun vetäiseminen hatusta kovin vaivattomasti. Olihan miehellä siitä enemmän kokemusta kun tahtoi oikein myötääkään.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2012, 13:43

Prinsessa virnisti. Ehkä hieman kierostikin, Willin todetessa sotilaista jotka olivat valmiita listimään hoviviihdyttäjän jos narri ei enää naurattanut. Tottahan se oli. Lily voisi käskeä Willin mestautettavaksi minä hetkenä hyvänsä, jos hän vain haluaisi. Onneksi ainakin Williamin onneksi Lily ei ollut sellainen persoona. Vaikka olikin osin pilalle lellitty isänsä toimesta, oli hovi kuitenkin pitänyt huolen siitä, ettei prinsessasta kasvanut vastuutonta hulttiota, joka sai haluamansa hinnalla millä hyvänsä.
Älä huoli, viihdytät minua jo nyt. Joten sen suhteen ei sinua kukaan ole nirhaamassa Lily vastasi vitsiin vitsillä, matkan jatkuessa.
William kävi myös kertomaan suvustaan. Maata siellä täällä, kartanoita, kauppoja. Vaurautta ei suvulta puuttunut, mutta senkin olisi voinut riistää pois. Sikäli mikäli siniveriset haluaisivat. Williamin ja muiden aatelisten onneksi, oli johdossa nyt Scarlingtoneja jotka eivät olleet tunnettuja ahneudesta saatikka sitten ilkeydestä, kuten jotkut edeltäjänsä. Nykyinen kuningas ei ollut vielä tunnettu mistään. Aika vain näyttäisi, mistä kuningas Henry tultaisiin muistamaan.

Pelaamme yhtä peliä Prinsessa kävi vastaamaan Williamin kysellessä siniverisen toiveista ohjelman suhteen Mutta ensiksi vierailemme kirjastossa.
Kirjaston oville saavuttiinkin pian. Vartijoille annettiin käsky odottaa ovien ulkopuolella, heitä ei tarvittaisi huoneessa. Kumpikaan sotilaista ei kyseenalaistanut tuota käskyä, vaan kävivät odottamaan oven vierelle kaksikon astuessa sisään kirjastoon. Ovi painettiin kiinni perässä.
Peli jota pelaamme on nimeltään juokse pakoon vartijoita Prinsessa kävi kertomaan nyt, kun he olivat kahden Kumpikaan meistä tuskin on oma itsensä, jos vartijat roikkuvat kokoajan kintereillä, vai mitä Will?
Prinsessan kasvoilla oli kujeileva ilme. Nainen nyökkäsi aatelista seuraamaan itseään kirjahyllyjen väliin. Lily johdatti Williamin kirjaston perälle, hyllyille, jotka olivat täynnä kirjoja. Kirjoja, joihin kukaan ei näyttänyt koskeneen vuosikausiin.
Veljeni kertoi salareitistä, joka vie ylimpien kerroksien varastohuoneisiin täältä.. Nyt pitää vain löytää oikea kirja josta vetää, jotta salaovi aukeaa. Haluatko lyödä vetoa kumpi löytää sen ensin? Lily kertoi, heittäen ilmoille jonkinlaista kilpailuntuntua samalla kun alkoi kokeilemaan kirjoja yksi toisensa jälkeen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 03 Heinä 2012, 08:49

William Thann

Williamin kasvoilta oli luettavissa hyvinkin äimistys kun prinsessa vastasi hänen heittämäänsä vitsiin vitsillä, ja vieläpä ihan hauskalla sellaisella. Kaunis ja huumorintajuinen, Will pohti ravistellen itsensä äkkiä ulos hämmästyksen, ehkä myös ihastuksen, tokkurasta. Hän oli nyt töissä, vaikkei sitä meinannut koko ajan muistaakaan. Kiireesti aatelinen otti prinsessan muutaman askeleen etumatkan kiinni heidän lähtiessään matkaan.

Vaikka aatelismies olisi voinut vannoa että linnan käytävät olivat loputtoman pitkä labyrintti jonka varrella ei varmasti ollut mitään vaan ne olivat vain siellä osaamattomien kulkijoiden kiusaksi, pysähtyivät he nyt oven eteen. Kaunis Lily vastasi heidän pelaavan myöhemmin jotain peliä, vasta tylsän kirjastovierailun jälkeen. William oli kuitenkin koko ajan yhtä hymyä ja mielenkiintoa, eikä näyttänyt yhtään siltä, ettei tätä ehkä kiinnostanutkaan mennä tutkimaan vanhoja pölyisiä kirjoja. Ah, itse kuninkaallinen kirjasto! Mikä kunnia, Will huudahti liioitellen heidän astellessaan sisälle. Häntä helpotti suuresti että vartijat komennettiin ulos passiin. Nyt ei tarvitsisi pelätä että jos jostakin ikivanhasta opuksesta sattuisi hänen hyppysissään vaikkapa irtoamaan sivu, hän joutuisi maksamaan siitä summaksi henkikultaansa.
Kun ovi oli suljettu, Will kerkesi vain pyörähtää prinsessaa päin heittääkseen jonkun nokkelan vitsin, kun punapää sitten jo kertoikin siitä pelistä jota heidän piti pelata. Tällä kertaa Williaminkaan pokka ei pitänyt kokonaan sillä tämän suu jäi auki ja silmät olivat hämmästelevät. Vartioilta pakoilun olisi voinut sanoa olleen pikku-Willian lempileikki pienenä, muttei prinsessan toisaalta voinut olettaa harrastavan samoja metkuja. Silti mies hymyili ja nyökytteli prinsessan kysymykselle vastaukseksi. Harvoin tältä keikarilta olivat sanat hukassa, mutta sekään ei näköjään ollut mahdotonta. Lily oli prinsessa, uskomattoman kaunis, hauska ja vieläpä tällaisella huumaavalla tavalla mukaansa tempaava sekä jotenkin -- noh, enemmän Williamin kaltainen kun mies oli koskaan uskonutkaan. Niin ja vielä kirsikkana tämän korean kakun päällä, Lily oli suloinen vihersilmä.
William tuli kuninkaallisen perässä jonnekin kirjahyllyjen sekaan ja heidän pysähtyessään kirjahyllyn eteen, johon kukaan ei varmasti oltu koskenut aikoihin, William tunsi pahimpien pelkojensa kirjastovierailusta melkein käyvän toteen. Toivottavasti tarkoituksena ei ollut pyytää minua kävelemään käsillään ja huiskimaan siten pölyjä hyllystä, mies vitsaili virne kasvoillaan. Onneksi neidolla ei ollut ollut ihan sellaiset suunnitelmat mielessä vaan jotain ihan muuta. Jälleen Will ei voinut olla kummastelematta sitä kuinka erilaiseksi oli tämänkin päivän, sekä prinsessan kuvitellut, mutta tälläkin kertaa mies peitti syvemmät tuntemuksensa hienosti hurmaavan karismaattisen aatelismiehen varjoon ja hymyillen otti vastaan prinsessan haasteen.
Will oli kyllä sinänsä kilpailuhenkinen, mutta kyllä tämä mielihyvin häviäisi ihanaiselle neidolle koska tahansa. Ensin Will alkoi näytöksen vuoksi muka kokeilla sieltä täältä kirjoja hyvin ripeästi kuin yrittäisi todella löytää oikean kirjan näin. Ehkä oli huijausta käyttää hänen osaamaansa pientä taika-avustusta, mutta hyvään tarkoitukseenhan se meni, sillä Will ei aikonut todellakaan voittaa vaan jättää koskematta oikeaan kirjaan antaen voiton näin Lilylle. Myöhemmin täytyisi kuitenkin olla teennäisen pettynyt häviöstä. Will laittoi nyrkin suunsa suojaksi alkaessaan yskiä, pieni yskäkohtaus ei oletettavasti näyttänyt kummalliselta, sillä olivathan kirjat pölyisiä. Samalla mies kuitenkin teki pikkuisen loitsun, joka muutti tapaa jolla hänen silmänsä näkivät. Taika oli hyvin kätevä tähystelyyn tai salaovien näkemiseen. Yskittyään Will hieraisi muka otsaansa peittäen samalla silmiään jotka olivat enemmän magian väriset, kuka sen värin mitenkin sitten näkikin. Aikaa oli muutama sekunti, mutta se riitti sillä Will paikansi avainkirjan aikalailla kirjahyllyn keksivaiheille, vihreäkantinen opus. Sitten tarvittiin vain pieni silmien ummistus ja taika raukesi ja Will saattoi nyt huoletta jatkaa kirjojen nopeaa läpikäyntiä ilman pelkoa että voittaisi. Sinä tarvitsitkin vähän etumatkaa, mutta älä nyt vain luule että siitä mitään apua olisi! William ilmoitti voitonhimoisesti naurahtaen kisan jatkuessa.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Elo 2012, 13:11

Pienen naurahduksen kera siirtyi huomio pyynnöistä huomauttelevasta miehestä takaisin kirjoihin. Vai käsillä kävelyä. Ei tullut kyllä mieleen, mutta nyt kun tuo sen mainitsi..
Ei, Lily piti enemmänkin keskustelusta viihdykkeenä, kuin katseli jotain enemmän tai vähemmän tylsää taikuri esitystä tai hovinarrin pelleilyä. Hän ei vain löytänyt moista taiteilua kovin.. mielenkiintoisena. Musiikinkuuntelu oli sitten eriasia. Lily saattoi hyvinkin istua hiljaa paikallaan ja kuunnella, jos joku taitavasti jotain soitinta soitti. Kaikkein tylsimpinä hetkinä Lily hakeutuikin soittelemaan itsekseen harppua.
No, salaoven etsiminen jatkoi. Kirjoja kokeiltiin toisen perään, suosiolla kuitenkin jätettiin kaikki turhankin kapoiset eepokset kokeilematta. Noista nyt ei mitään tapahtuisi kuitenkaan, näkihän sen tyhmäkin. Williamin käydessä yskimään, vilkaisi Prinsessa nopeasti mieheen.
Ei kai pölyallergia iske? Lily hymähti jatkaessaan kirjojen kokeilua Mikäli jo tästä pölystä alat yskimään, tulet varmasti tukehtumaan salakäytävässä.
Nainen hymähti. Salakäytävät jos jotkin olivat täynnä pölyä ja mahdollisia hämähäkinseittejä. Kukapa niissä nyt jaksaisi käydä siivomassa? Hyvä jos suurin osa palvelijoista edes tiesi niiden olemassaolosta! Lisäksi tarinat salakäytäviin eksyneestä palvelijattaresta, joka nyt kummitteli linnalla, eivät oikein innostaneet ketään kokeilemaan onneaan noissa sokkeloisissa, arvaamattomissa käytävissä.

Prinsessa naurahti heleästi Williamin huomautukselle etumatkasta.
Voi olla Oli vastaus moiseen, samalla kun käsi kävi tarraamaan vihreäkantiseen opukseen. Kuului naksahdus, jonka seurauksena yksi hyllyistä kävi avautumaan kuin ovi. Salakäytävä oli löytynyt. Lily kävi ensimmäisenä kurkistamaan sisään käytävään, mikä oli harvinaisen pimeähkö. Siltikin, tuntui että jostain sinne kajasti pientä valoa. Ehkä linnan seinien raoista, niin huoneista tulevaa lämmintä valoa kuin sitten ulkoa tulevaa luonnonvaloa. Toisin sanoen, käytävässä oli pimeää, muttei pilkkopimeää.
Viimeinen sulkee oven! Prinsessa hihkaisi yllättäen, vilkaisten nopeasti Williamiin ja ampaisi sitten nopeahkoon kävelyyn sisälle salakäytävään. Kävelyyn, joka pian muuttui hypähteleväksi, kevyeksi hölkäksi.


// Olenko se vain minä vai kuulostaako Pikku - William hieman pervohkolta //


//30.8 edit: Täällä on sen verran hiljaista että kiskaisen hahmoni poois, ota yhteyttä jos ja kun haluat vielä peliä jatkaa~ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 31 Elo 2012, 11:13

//It so does now! :o//

Miehen näyttelijän taidoilla ei ollut vaikea näyttää pettyneeltä prinsessan voittaessa heidän pienen kilpailunsa, mutta ei William oikein edes panostanut suoritukseensa vaan tulos oli suurentelevan huvittava. Tarkoituksella, sillä olihan mies täällä hauskuttamassa Lilyä.
Kun prinsessa Lily ampaisi melkein juosten salakäytävään William meni aidon hämilleen hetkeksi. Ei hän osannut sulkea tuota! Will oli ensin ampaista prinsessan perään mutta sitten tajusi että pakkohan hänen olisi yrittää, ovi oli aika tärkeä osa salakäytävien salassa pitoa. William salaoven sisäpintaan parhaansa mukaan ja kiskaisi niin kovaa kun vain suinkun jaksoi. Will oli kuvitellut ovea painavammaksi sillä nyt ovi suorastaan paiskautui kiinni ja komea nuorukainen lensi suoraa ahterilleen.
Hetken William oli tavallaan ärsyyntynyt sillä lattia ei ollut mitenkään pehmeä paikka laskeutua, mutta kun hän kuunteli ihan muutaman sekunnin prinsessan kehyen kuuloista hölkkää jossain vähän edempänä itsestään Will löysi itsestään lisää intoa, iloa ja voimia, lähte Lilyn perään. Tosin, ei aatelista varmaan houkuttanut idea yksin jäämisestä miltein säkkipimeisiin käytäviin joista ei tuntenut ainuttakaan uloskäyntiä.

William otti Lilyn etumatkan juosten kiinni ja sitten tasoitti vauhdin hölkäksi punapään vierelle. "Jos teitä sattumalta alkaisi pelottaa, niin älkää toki huoliko, olen aina valmiudessa pelastamaan ihanaisen prinsessamme möröiltä, ötököiltä tai vaikkapa suurelta ja pahalta hämähäkiltä!" William julisti teennäisen sankarillisesti yrittäen samalla matkia hieman ritarien valan lausuntaa. Miehestä itsestään se oli ihan hauskasti lohkaistu ottaen huomioon että miestä itseään taisi pelottaa täällä enemmän kuin Lilyä.
"Okei suunnitelman vaihe yksi on nyt suoritettu; vartiat karistettu, mutta mitäs me nyt sitten? Entä jos vartiat ilmoittavat sinut kadonneeksi ja he alkavat tutkia ja etsiä sinua ympäri linnaa?" William kysyi huolettoman kuuloisena ja hymyillen (kuten aina), vaikka kyllä Will asian ääneen sanoessaan huomasi olevansa hieman huolissaan.
Nipustin
 



Paluu Linnan salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron