Kirjoittaja Sands » 29 Loka 2012, 20:35
Roswell hymyili tyytyväisenä toisen puolesta. Lupauksen tehtyään papitar pystyi selvästikin huokaisemaan helpotuksesta viimeinkin, luottaen demonin sanoihin ja lupaukseen, joka kyllä oli pitäväkin. Mutta toinenhan ei sitä tietäisi, ennen kuin tilanne todistaa se tulisi. Ja parempihan olisi, jos sellaista tilannetta ei tulisi. Kuka tietää, kenties tyttö pelasti hänet juuri jonkin kauhean tekemiseltä vasten tahtoaan. Koskaan ei ollut mukava asettaa itselle esteitä, mutta lupaukset voisivat helposti auttaa häntäkin rajoituksillaan. Eihän hän lupaisi mitään, mikä menisi luonnetta vastaan. Ophelia ilmoitti myös sanoin sen, minkä elekieli oli kertonut jo paljon aikaisemmin. Huojentuneeseen kiitokseen nyökättiin kumarrus naurahtaen vastaukseksi, vaikka myöhemmät pahoitukset vain hymähdettiin sivuun.
"Älkää toki huoliko. Jos voitte rentoutua, olen tyytyväinen. Ei tämä olisi ensimmäinen kerta, kun joudun lupaamaan jotain luottamuksen saamiseksi," demoni naurahti kovin hyväntuulisena. Ei kukaan tainnut olla edes tietoinen niistä lupauksista hänen ja kuninkaan välillä, mutta väliäkö tuolla. Jos niistä pitäisi kertoa, niistä kerrottaisiin.
Tyttö kävi vielä lausumaan ihmettelynsä kovin uskomattomalta kuulostavasta tarinastaan, mutta kenties se jonkun korvaan siltä kuulostikin. Ophelia oli nuori, kun taas Roswell oli nähnyt ja kokenut jo kaikenlaista itse. Tarina ei lainkaan ollut sieltä omituisemmasta päästä, mutta uskomatonta oli, että kaikki oli käynyt niin viattomasti. Mitä nyt kahleet hiersivät ja selkä natisi epämukavuuttaan... Mitään mietteitään demoni ei kuitenkaan päässyt päästämään ilmoille papittaren noustessa tuolista, ilmeisesti tehdessään jo lähtöä. Vanhempi mieskin nousi jaloilleen, kohteliaisuudesta kuten myös valmiina saattamaan, jos toinen niin halusi. Kysymyksiä tytöllä ei ilmeisesti enää ollut, joten turha kai toista oli täällä enää pitää. Ophelia kuitenkin päätti yllättää kutsumalla demonin luokseen teekupposelle, miten kovin hassu ehdotus tosiaan. Roswell ei toki tahtonut olla haitaksi, eikä hän nähnyt tätä pientä tapaamista tosiaan jonain vaivana, joka pitäisi korvata. Ei hän tahtonut tyttösen luulevan, että tuon oli pakko tehdä se vasten tahtoaan ja tuhlata teetä demoniin, etenkään jotain noin eksoottiselta kuulostavaa. Kuitenkin papittaren innostus oli hurmaavaa ja kenties toinen todellakin tahtoi hänet luokseen vierailulle. Kuka voisi tuohon sanoa ei? Varautuneet kasvot vain sulivat hymyyn ja rauhalliseen naurahdukseen, miehen luovuttaessa.
"Olette saaneet minut puhuttua ympäri. Eiköhän yksi teekuppi kävisi, jos se ei ole liian suureksi vaivaksi," Roswell hymyili, antaen Ophelian johdattaa hänet ulos huoneesta, pitkin linnan käytäviä ulkoilmaan. Ilma oli tosiaankin kylmentynyt ja talvi oli tekemässä tuloaan, sen tunsi ilman hansikkaita tai paksumpaa takkia. Kylmyydessä seisoskelevat ruohonkorret olivat kosteita sumusta, joten kovin kylmä ei kuitenkaan vielä voinut olla. Kaksikon matka jatkui pihan poikki, kohti pientä rakennusta... Kappelia, senhän demoni tunsi nahoissaan sanomattakin. Vilkaisu kävi nuorempaan neitoseen vieressä. No, missäpä muuallakaan papitar oleskelisi, mutta taisi kutsun takana olla muitakin taka-ajatuksia, kuin pelkkä ystävällisyys. Virne vain käväisi uurteisilla kasvoilla, ennen kuin katse suunnattiin takaisin eteenpäin, kohti pienen pientä kappelia. Ovelaahan tuollainen oli, ja hän oli enemmän kuin valmis vastaamaan toisen haasteeseen.
Rakennus oli kyllä näyttänyt pieneltä kauempaa, mutta todella pieneksi se todistui näin läheltä. Sopivan kokoinen pienelle papittarelle, sen tyypilliselle asukkaalle, mutta demoni kuitenkin oli varsin kookas mies, joutuen varomaan päätään... Ja kattoakin oli parempi suojella sarvien aiheuttamilta raapimisjäljiltä, ennen kuin jotain ikävää tapahtuisi. Sisällä oli toki lämmin, mutta hankala oli sanoa, kuinka paljon siitä oli lämpöä ja kuinka paljon tukaluutta kaikkien pyhien esineiden keskellä. Kaikki täällä oli häntä vastaan, kaikki täällä tahtoi demonin kaikkoavan, jo maasta lähtien. Sen tunsi kauempaa, sen koki lähellä. Suurin osa Ophelian tekemisistä meni huomaamatta Roswellin kiinnittäessä suurimman osan huomiostaan ympäristöönsä, mutta heräsi kuitenkin takaisin tähän maailmaan tytön ehdottaessa hänen kuitenkin istuutuvan alas. Kahdesti vanhusta ei tarvinnut käskeä, tuon käydessä istahtamaan pehmeälle lattiatyynylle kynttilöiden valoon.
"Kiitoksia," demoni naurahti ahdistuneisuudestaan huolimatta toisen vieraanvaraisuudelle, kaikki tuntuisi pahalta näin läheltä ja näissä määrissä, mutta siihenkin tottuisi ajan myötä. Papitar alkoi puuhailla teetä valmiiksi takahuoneessa, pitäen samaan aikaan pientä rupattelua yllä.
"Nauttimiseksi se todellakin jää. Ei minun tarvitse syödä tai juoda, enkä hyödy siitä laisinkaan, mutta hyvä ruoka on aina maultaan jotain, mistä voi nauttia, mh? Vaikkakin, kovin pitkiksi ajoiksi juomatta jättäminen saa suun kovin kuivaksi," Roswell nauroi vastauksensa toiselle, jättäen mieluusti sen kummemmat selitykset ruoansulatuksestaan tai sen puutteesta johonkin toiseen päivään.