La Heinä 19, 2014 8:17 Kirjoittaja Aksutar
Peto sai kuin saikin kynsiinsä kohteen, käyden loksauttamaan mokoman leukojensa väliin ja kirjaimellisesti retuuttamaan saalista, kuin mitäkin pehmolelua. Kuitenkaan itse paladiiniin velho ei osunut ja saikin sen harvinaisen pian huomata. Noelin herja sen kun heitti lisää vettä myllyyn, saaden pedon pahemmin miettimättä hyökkäämään raivopäisenä kohden temppeliherraa, ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Kohde kuitenkin kävi katoamaan näköpiiristä kokonaan, saaden kissan pyörimään huoneessa levottomana ympäriinsä, koittaen niin kuulonsa kuin näkönsäkin avulla löytää kohteen pimeästä huoneesta. Kauaa ei tarvinnut etsiä, kun korvia viiltävä ääni sai pedon heittelemään päätään sivulta toiselle, keskittymisen herpaantuessa hetkeksi.
Ja se herpaannus kävikin kostautumaan, Noelin saadessa iskettyä ensimmäisen viiltävän iskunsa kohteeseen. Peto karjahti, käyden heti käännähtämään kohden temppeliherraa, jolloin hyökkäykset kummankin osapuolen osalta jatkuivat. Toisin kuin Noelilla, kissapedolla ei ollut niin paljoa varaa väistellä. Se oli massiivinen otus, joka ei liikkunut turhan nopeasti näin pieniliikkeisessä taistelussa. Joka kerta kun Seth luuli saavansa kunnon otteen temppeliherrasta, kävikin tuo jo miekallaan pistämään uudemman kerran tai potkimaan petoa kauemmaksi. Se oli turhauttavaa, mutta samalla... Mielenkiintoista. Siitä oli pitkä aika, kun Seth viimeksi oli saanut kunnon vastuksen.
Kuitenkin, vaikka kuinka kivaa olikin koittaa saada raadeltua toinen tai ottaa osumaa omaan nahkaan ja myöhemmin saada kiksejä jälkikivuista, kävi Sethin voimat yllättäen uupumaan.... Tuo miekka teki jotain, mitä tavalliset teräaseet eivät. Se tuntui uuvuttavan jokaisen iskun myötä velhoa entistä enemmän ja jos hän jatkaisi tätä rataa iskujen ottamista, jäisi tämä taistelu lyhyeen.
Niinpä, Kissapeto hypähti taemmas ja katosi. Huoneessa olleet kynttilät kävivät jälleen syttymään, valaisten huoneen kokonaan. Velho ilmestyi oven eteen omassa inhimillisessä muodossaan - tai no, muuten samanlaisena, mutta nyt kaljun päässä olikin pitkät, valkeat hiukset, jotka veri kävi tahrimaan lähes saman tien - käyden nostamaan toisen luisevista kämmenistään pitelemään veristä olkapäätään. Velho oli raivona, se näkyi tuon kasvoista, jotka eivät enää piilotelleet mitenkään korkean kauluksen takana. Mutta mies oli myös uupunut, hengittäen raskaammin, nopeammin.
"Tämä ei jää tähän, temppeliherra" Seth kävi ärisemään sähisten, tajutessaan, ettei voinut magiaakaan käyttää ja hyökätä etäämmältä ilman, että olisi muutaman hyökkäyksen jälkeen tuupertunut. Ei Seth ollut niin tyhmä, että kävisi kuluttamaan kaikki energiansa nyt harkitsemattomasti vastustajan seurassa, joka selvästi oli hänet nirhaamassa, mikäli nyt saisi tilaisuuden.
Sen pidemmittä puheitta Seth syöksähti uskomattoman nopeasti, epämääräisenä massana kohden takkaa, käyden poistumaan huoneesta savupiipun kautta. Ei hän todellakaan lähtenyt käytäville harhailemaan tässä kunnossa, tähän aikaan!
//EI JAAKKO! NOELIN KOIVET EIVÄT OLE YHTÄÄN NIIN KARVAISET MITÄ SINUN. SINUN KOIPIASI HALUAN VAIN RAPSUTELLA tuo ne tänne nyt! LIIKAAAAAA VAIN VÄHÄN LIIKAA ON RIITTÄVÄ ANNOKSENI! (DDDD LISÄÄ YES YES YES?! //