°~Joulujuhlat~°

Linna on täynnä erilaisia huoneita, joista suurta osaa voi kutsua jopa saleiksi. Saleja on siellä täällä, eri kerroksissa, eri käyttötarkoituksiin, kuten esim. Aatelistojen tapaamisiin, sotilaiden harjoituksiin tarkoitettuja taistelusaleja, asesalit, ruokasaleja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Huhti 2008, 21:28

Anemone, Black, Henry, Harald, Lily

Lily ei edes kerennyt sanomaan mitään, kun Ophelia oli jo nostanut ahterinsa tuolista ja käveli nyt Henryn luokse. Ane vilkaisi ihmeissään kun Ophelia nousi ylös, jääden hetkeksi ihmettelemään, kunnes tajusi tämän menneen Henryn luokse. Anen silmissä Henry ei näyttänyt mitenkään erillaiselta, ehkä hieman uneliaammalta.. mutta sitten Anen huomio kiinnittyi taas tanssilattialle, jossa alkoi jo seuraava tanssi.
Henry hätkähti pienesti kuullessaan Ophelian äänen.. hän ei ollut nähnyt Ophelian tulevan, hän kun piti yhä silmiään kiinni. Black oli kyllä nähnyt Ophelian tulon, mutta ei kiinnittänyt tähän sen enempää huomiota.. paitsi katseli sivusilmällä Opheliaa ja Henryä, samalla kun pyöriteeli viini lasiaan kädessään. Harald taas oli sen verran huppelissa, että lähti seilaamaan pitkin salia jutellen vanhoille tutuilleen ja jakaen näiden kanssa kuulumiset ja suurimmat seikkailut.
"minä.." Henry aloitti lopulta vilkaisten Haraldia, joka poistui heidän pöydästään "ei... en tiedä.. tuntuu oudolta" Henry sanoi lopulta siirtäen katseensa Opheliaan.
"Ehkä pikku prinssin nukkumaanmeno aika meni jo.." Black huomautti saaden Henryltä erittäin vihaisen mulkauksen.. Henry näki Blackin omahyväisen, ilkeän ja kieron hymyn, samalla kun tämä pyöritteli viinilasiaan käsissä ja vilkaisi Henryn lasia kohti.. silloin Henryllä sytytti.

"sinä..." Henry sanoi huokaisten, samalla kun nousi ylös tuolista ja otti muutaman horjuvan askeleen, pitäen kiinni tuolinsa selkänojasta.
"et olekkaan niin tyhmä mitä luulin.." Black sanoi hymyillen erittäin ilkeästi.
Henry henkäisi väristen, hänen jalkansa olivat pettää ja hänen ihonsa oli huomattavasti kalpeampi mitä normaalisti. Hän tunsi, kuinka hänelle nousi kuume erittäin nopeasti ja pian hän ei enää kyennyt ajattelemaan kunnolla.
Tässä vaiheessa Lily oli noussut seisomaan ja käveli nyt lähemmäksi, ollen erittäin huolissaan siitä mitä tapahtui. Henry otti pari haparoivaa askelta kauemmaksi pöydästä, vilkaisten vielä Blackiin.
"kuolet vielä..." Henry sanoi lähes kuiskaten, hänen kurkkunsa oli niin kuiva ettei hän saanut melki yhtään ääntä.
"Henry---" Lily aloitti mutta ennen kuin pääsi pidemmälle, Henry olikin jo lähtenyt kävelemään, hieman huterin, mutta nopein, askelin kohti salin ovea.
Lily vilkaisi nopeasti Blackiin ja Opheliaan, erittäin huolestuneena ja sen pahemmin miettimättä, hän lähti Henryn perään.
Black tuhahti.. pikemminkin naurahti itsekseen, katsellen Henryn perään ja lopulta laskien lasinsa pöydälle. Hän mutisi jotain ääneen, ihme kielellään ja vilkaisi lopulta Opheliaan.
"ja sinäkin ryntäät nyt hänen peräänsä, niinhän?" Black kysyi.. tai no, lähinnä oletti.

Lily sai melkein juosta saadakseen Henryn kiinni.. ja hän sai Henryn kiinni vasta toisessa kerroksessa, kun tämä oli Lilyn huoneen kohdalla. Lily nappasi Henryä käsivarresta ja työnsi ovensa auki, raahaten Henryn peremmälle. Ovea hän ei sulkenut koska ei ehtinyt ja hänellä oli nyt TODELLAKIN paljon tärkeämpää ajateltavaa, kuin oven sulkeminen. Lily ei edes kysynyt Henryn vointia.. näkihän sen nyt aasikin, ettei tämä voinut hyvin! Hän talutti Henryn sängyllensä makaamaan ja istui tämän viereen, nostaen Henryn pään syliinsä. Hän silitteli Henryn päätä, samalla kun tämä puri hammasta kivusta... eikö yhtäkään juhlaa voinut viettää ilman mitään ongelmia?
"se menee ohi.. ei hätää" Lily sanoi lempeällä äänellä, silitellen Henryn päätä samalla kun toisella kädellään otti Henryn kämmenestä kiinni.
Henry haukkoi happea kuin kuivalla maalla oleva kala, hänen oli vaikea pitää silmiään auki, hänen kuumeensa vain nousi ja silmiä poltteli. Päässä humisi ja kurkku oli kuiva, lihakset kramppasivat ja ajatus ei kulkenut kunnolla.. ei hän siihen kuolisi.. kunhan vain kärsisi.. sitä Black halusi.. tosin hän ei voinut olla varma sivuvaikutuksista, mutta tuskimpa niitä tulisi.

// YEAH! HEIL LYLLERÖ! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 08 Huhti 2008, 18:11

Ophelia

Ophelia lähes hätkähti Henryn hätkähdystä, tämän mitä ilmeisemmin huomatessaan nyt hänen tulonsa. Tällä tosiaan oli pakko olla jokin jos tämä ei hänen tuloansa ollut aikaisemmin huomannut... Ophelia katsoi Henryyn kysyvästi tämän sopertaessaan jotakin vastaukseksi, kunnes Harald nousi pöydästä, heihin sen enempiä huomioita kiinnittämättä ja katosikin lopulta johonkin ihmisväen sekaan. Ophelia vähän veikkaisi tämän olevan jo kevyessä humalassa, tai sitten vähän tuhdimmassa, viini nimittäin lemahti tästä jo jokseenkin voimakkaasti. Ophelia käänsi päänsä takaisin Henryn puoleen, tämän sanoessam että tältä tuntui vain oudolta? Ophelia suoristautui, näyttäen jokseenkin huolestuneelta nyt kuullen asian Henrynkin suusta, muttei asiaan ehtinyt mitään sen enempiä sanomaan kun Black meni ja naljaili asiaan joka oli tietenkin Ophelian näkökulmalta aivan tarpeetona! Ophelia käännähtikin puoliksi tässä kohtaa myös Blackin puoleen, katsoen tätä erittäin kysyvästi nyt kulmat kurtussa, kinaako tämä kerjäsi? Eikö tämä ollut luvannut ettei alkaisi riitaa haastamaan?

Ophelia näki kyllä Blackin omahyväisen hymyn ja että tämä pyöritteli lasiaan, mutta ei pistänyt jälkimmäistä niinkään merkille ja uskoi tämän vain pottuilevan, aina siihen asti kunnes Ophelian pää käännähti kysyen takaisin Henryyn joka olikin noussut ylös tuolistaan ja katsoi nyt Blackiin kuin aaveeseen? Ophelia katsahti olkansa yli kysyvästi Blackiin, ei ollutkaan niin tyhmä mitä hän luuli? Mistä nämä puhuivat? Ophelia ei hoksannut asiaa nyt yhtä nopeasti mitä Henry, joka juuri ja juuri pysyi edes pystyssä saatika sai sanoja suustaan. Ophelia huomasi myös Lilyn nousseen ja katsovan tillannetta nyt yhtä hämmentyneenä että huolissaan mitä hänkin, tosin Ophelia ymmärsi jo tässä vaiheessa, ettei Blackillä ollut puhtaita jauhoja pussissaan asian suhteen!
Ophelia ei tehnyt muutakuin katsoi kun Henry vain perääntyi heistä ja lähti lopulta kävelemään kohti salin ovea mitä haparoivilta jaloiltaan nyt pääsi, eikä jäänyt kuuntelemaan sen enempiä mitä Lilyllä oli sanottavanaan. Ophelia jäi katsomaan Henryn perään, katsahtaen lopulta huolestuneen näköisenä Lilyyn joka lähti mitään sen enempiä sanomatta nyt Henryn perään.

Ophelia jäi katsomaan nyt puolestaan Lilyn perään... Tämä ei voinut olla totta... Pitikö juhlissa aina muka tapahtua jotain tällaista? Varsinkin Jouluna...? Ophelian korva nytkähti kuullessaan Blackin tuhahdusmaisen naurahduksen, mikä muistuttikin Opheliaa tämän olemassa olosta, että tämän erittäin mahdollisesta syyllisyydestä.... Ophelia katsahti tähän ensin olkansa yli tämän mutistaessa jotakin. Ophelia katsahti tässä ajassa Henryn tyhjennettyyn viinilasiin nyt mitäänsanomattomalla ilmeellä, päätellen tästä nyt lähes kaiken mitä oli tapahtunut. Black oli mennyt leikkimään Henryn viinillä jotakin, aiheuttaen nyt sen mikä Henryllä nyt olikin, mutta Ophelia ei osannut panikoida kuitenkaan sen suhteen, että Henryn henki olisi vaarassa tämän kanssa... Kuulosti sinänsä oudolta, sillä kyllä Ophelia tiesi, että Black suorastaan vihasi Henryä, mutta uskoi samalla, ettei Black niin tyhmä olisi, että olisi mennyt tappamaan prinssiä nyt myrkyttämällä...Vaikka syitä tähän Ophelia näki ehkä useampiakin syitä, mutta Black olisi jäänyt asiasta kiinni alta aikayksikön ja hirtetty, oli sitten prinsessan aviomies tai ei... Se miten ja koska Black oli siirtona tehnyt, ei Opheliaa sitten enää kiinnostanutkaan, se oli jo tapahtunut.

"Miksi sinä noin teit? Ymmärrän kyllä jos se oli siitä mitä Henry silloin Lilylle aiheutti, mutta etkö sinä tosiaankaan ajattele tekojesi seuraamuksia tuon tarkemmin?!" Ophelia sanoi vakavana, jopa vihasena kääntyen Blackiin päin, mutta ei kuitenkaan korottanut ääntään, ettei koko hovi olisi hänen saarnaansa alkaneet ihmettelemään.
"Lily ei ole aivan kunnossa, ellet sattunut sitä itse huomaamaan. Ja tuo tuskin tulee hänen oloansa yhtään sen enempää helpottamaan, ei vaikka Henry kärsisikin sen mitä ansaitsee. Ja en, en ryntää Henryn perään vaan Lilyn! Kyllä hänkin jonkun tässä aiheuttamassasi tilanteessa tarvitsee..!" Ophelia sanoi vielä, maltillisen mutta vihaisehkolla äänensävyllä, kunnes käänsi selkänsä ja jätti Blackin että Anemonen istumaan yksin pöydälle ja nauttimaan tansseista mikäli vielä vain kykenisivät.

Ophelia myönsi, että Henry ansaitsi Blackin aiheuttamat kärsimykset, mutta Ophelialla oli päällimmäisenä jälleen Lily. Tämä oli aivan varmana yksi stressi lisää tälle mikä tiesi sterssiä myös Ophelialle, Lily kun oli vielä raskaana... Tosin hyvin epämielyttävimmällä tavalla, mutta raskaana kumminkin! Ophelia manasi ja melkein kirosikin Blackin tempausta, tämä ei sitten tosiaankaan ollut löytänyt huonompaa ajankohtaa asialle! Tilaisuus tosin olisi voinut jäädä Blackille ainoaksi, mutta siitä Ophelia vähät välitti! Ansaitsi tai ei, olisi kuitenkin ollut vain parempi jos tätäkään ei olisi tapahtunut. Ajankohtakin kun oli mitä huonoin.. Joulu... Nyt oli Joulu, eikö Black sitä ymmärtänyt?

Ophelia hidasti tahtiaan, muuttuen vihaisesta ehkä vähän surullisemmaksi. Ei hän itkemään alkaisi, eiväthän juhlat vielä pilalla olleet? Ei heidän osaltaan eikä hänenkään osalta, paitsi ehkä Henryn, joka ei näyttänyt pitävän juhlista alun alkaeenkaan. Noh, Ophelia oli nyt kokonaan pysähtynyt. Osaksi siksi, koska ei loppujen lopuksi edes tiennyt minne oli menossa, ei hän tiennyt minne Henry ja Lily olivat menneet... Käytävässäkään kun ei ollut ketään muuta kuin hän, vain musiikki saattoi kuulua vaimeasti juhlasalista nyt Ophelian oman hengityksen ohella. Ophelia huokaisi syvään, sulkien silmänsä ja käytti pientä temppua jälleen hyväkseen Lilyä etsiessään. Hetken Ophelialla meni aikaa tyhjentää mielensä kaikesta muusta ja alkoi pyytää itseään etsimään Lilyn.
Tie vilisi hänen silmissään, johdattaen hänet toiseen kerrokseen ja lopulta Lilyn huoneeseen. Ophelia avasi silmänsä, tämän verran hänen tarvitsikin vain tietää. Tosin ei Ophelia ollut uskonut Henryn omaankaan huoneeseen menneen... Riippumatto ei ehkä ollut tässä tilanteessa mitä mukavin.

Ophelia suunnistautuikin siis kohti Lilyn huonetta, kipittäen rappuset ylös, tosin pysähtyen välillä miettimään, että kannattiko hänen sittenkään? Ophelia tosin jatkoi, pitäen hameen etuosastaan kiinni sen verran, ettei kompastuisi mekkoonsa rappusia ylös kivutessaan. Ophelian päästyä toiseen kerrokseen, hän käveli ohi monien, toinen toistaan muistuttavia ovi niin hiljaa kun kykeni, pysähtyen kohta Lilyn huoneen ovelle... Ophelia nosti kättänsä jo koputtaessaan rystysillään oveen, mutta ei loppujen lopuksi uskaltanutkaan... Ophelia ei tiennyt miksi, hänestä vain tuntui, ettei hänen kuuluisi tunkeutua, ei hän Henryn ololle mitään mahtaisi. Joten Ophelia jätti koputtamatta ja käännähti nyt niin, että jäi nojaamaan selkä vasten Lilyn huoneen oven viereistä seinää vasten. Hän odottaisi, kunnes Lily tulisi ulos, kysyisi sitten tältä asioita tarkemmin, nyt hän ei uskaltanut saatika kehdannut.
Näin Ophelia ainakin tähän hätään ajatteli, katsahtaen ylös kattoon ja huokaisi turhautuneena....
Hänen olisi tehnyt mieli silloin huomauttaa myös Blackin mutinasta tämän oudolla kielellä... Tosin, kai se oli parempi, että tämä mutisi mahdollisesti kaikki sellaiset asiat kielellä, jota he eivät ymmärtäneet...? Ehkä niin oli paras.

//Aran nahkarotsissa....//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Huhti 2008, 19:41

Anemone, Black, Henry, Harald, Lily

Black katsoi sivusilmällä Opheliaan joka raivosi hänelle kuin omistajan kintuille kusseelle koiralle. Miksi sinä noin teit? tarvitsiko tuohon nyt edes vastata... tekojesi seuraamuksia tuon tarkemmin? Ajattelihan Black, mutta suoraan sanottuna, häntä ei kiinnostanut! Loppujen lopuksi, vaikka Black olikin muuttunut sosiaalisemmaksi, silti hän YHÄ oli sisällään erittäin synkkä ja syrjäytynyt.. ei hän välittänyt. Paitsi Lilystä... Lily oli se, josta Black todella välitti. Lily oli antanut Blackille jotain, mitä hän ei ollut, eikä tulisi saamaankaan keneltäkään niin paljon mitä Lilyltä.. nyt puhuttiin rakkaudesta. Tottahan se oli.. Lily ei ollut aivan kunnossa, kyllä Black sen oli huomannut ja tiedostanutkin... mutta hän tiesi ettei voinut tehdä asialle mitään.. paitsi pysyä kaukana Henrystä ja olla myrkyttämättä tätä, mutta tehty mitä tehty, eikä Black katunut. Ei hän ymmärtänyt Lily huolta Henrystä, vaikka tämä olikin Lilyn veli.. otetaan huomioon että Black ei YHÄKÄÄN pitänyt Henrystä ja näkisi mielellään Henryn kuolleena vaikka samantien.

Lopulta Ophelia marssi pois. Black hymähti itsekseen ja joi jälleen omasta lasistaan viiniä. Anemone vilkaisi isäänsä, vielä ennen kuin lähti jälleen tanssimaan.. hän ei ymmärtänyt tilannetta, eikä siksi osannut yhtään ollut huolissaan. Harald taas ei huomannut kenekään poistuneen.. ja vaikka hän katsoikin pöytään, ei hän yhtään ihmetellyt vaikka siellä ei ketään näkynyt, ehkä he olivat menneet jälleen tanssimaan...? sillä se selittyi, nyt takaisin ryyppäämään.
Black ei kauaa pöydässä istunut... hän nousi ylös, laski lasin pöydälle ja lähti kävelemään ovelle päin.. Hän oli aikeissa lähteä omalle asunnolleen ja painua pehkuihin, mutta hän pysähtyi kulkiessaan ohi toisen kerroksen rappujen. Hän jäi hetkeksi tuijottamaan rappusia, kunnes otti askeleen niitä kohti ja lähti kävelemään kohti Lilyn huonetta. Hän pysähtyi päästessään rappusten yläpäähän... Ophelia seisoi Lilyn oven vieressä katsellen ylös kattoon. Black jäi nurkan taakse seisomaan ja pysyi varjoissa, katsellen hiljaa Opheliaan. Edes hän itse ei voinut kuulla omaa hengitystään, niin hiljaa hän oli. Arvatenkin Lily oli siis Henryn kanssa huoneessa... Black olisi voinut mennä ja heittää Henryn ulos ikkunasta, mutta jätti nyt väliin.

Sisällä huoneessa Henry makasi yhä kuumeisena sängyllä, pää Lilyn sylissä. Lily silitteli Henryn päätä, hyräillen pienesti lauluja, mitä nyt päähänsä sai. Henry oli sulkenut silmänsä ja hengitti nyt normaalia hitaammin, näyttäen lähes nukkuvalta.. paitsi välillä Henry raotti silmiään vilkaisten ympärilleen, aivan kuin varmistaakseen missä oli. Hänen kuumeensa ei enää noussut, vaan pysyi samassa tilassa.. jos olisi pitänyt arvoida, kuinka paljon Henryllä kuumetta oli, niin arvaus 40 astetta meni melko lähelle.
Henry ei itse ollut oikeastaan varma mitä tapahtui.. hänen päässään pyöri ja tuntui ettei missään ollut mitään tolkkua. Lopulta hänen lihaksensa kramppasivat ja kipu veti hänet kippuralle sikiö asentoon ja kun kramppi oli ohi.. Henry menetti tajuntansa.
Siinä vaiheessa Lilyllekkin valkeni tilanne... Henry oli saanut samaa myrkkyä mitä hän? Tai sitten ei... myrkkyä ainakin.. mutta mit-- Black! Eikai Black ollut mennyt myrkyttämään Henryä?! Lily nosti kätensä suunsa eteen ja oli itkeä siinä samalla. Ei Black sitä voinut tehdä, eihän? Eihän Henry kuolisi nyt?! Ei Henry saanut kuolla, ei Lily halunnut Henryn kuolevan!
Lily nousi sängyltä ja asetteli Henryn kunnolla makaamaan, pistäen hänen päänsä alle tyynyn. Henry nukkui rauhallisesti hengittäen. Ei tämä ainakaan näyttänyt kuolevalta... ehkä Henry vain kärsisi aikansa ja sen jälkeen olisi taas terve.. niin Lily ainakin toivoi ja ajatteli.

Lily käveli ovelleen, mutta pysähtyi sen eteen. Hän vilkaisi Henryyn vielä, ennen kuin astui ulos ovesta käytävälle. Hänen silmiinsä osui heti Ophelia, joka seisoskeli oven vieressä. Hetkeen Lily ei kyennyt sanomaan mitään, sen verran pihalla ja ajatuksissaan hän oli. Lopulta hän selvitti kurkkuaan ja siirsi hiuskiehkuran pois silmiltään.
"O--Ophelia, mitä sinä täällä?" Lily kysyi, ehkä tyhmänkin kysymyksen, mutta nyt hän ei kyennyt ajattelemaan kunnolla... hyvä ettei hän kysynyt jotain vielä tyhmempää.
Black katseli yhä varjoista, kun Lily ilmestyi käytävään. Hän ei liikauttanut sormeaankaan, kun Lily esitti tokkuraisen hölmön kysymyksensä Ophelialle. Black aikoi mennä paikalle... mutta päätti seurata tilannetta sivummalta, ainakin hetken aikaa.. tässä hän olikin hyvä, seuraamaan tilannetta sivulta, varjoista, joista kukaan häntä ei nähnyt.. kuin olisi ollut näkymätön, kuin olisi ollut ilmaa. Oikeastaan Blackistä tuntui hyvältä, olla välillä varjoissa.. hänelle tuli mieleen ne ajat, kun Lily oli onnellisen tietämätön hänen läsnäolostaan ja rakkaudesta.. Lily oli silloin niin nuori.. henkisesti ja fyysisestikkin.. nyt hän oli kasvanut todella paljon henkisesti ja fyysisestikkin jonkin verran.. ja hän oli jo raskaanakin.. Niin paljon oli muuttunut, jokaisen osalta, mutta Lily oli kokenut ehkä eniten.. hänhän oli se jonka joku hullu pakkomielteinen suippokorva halusi omakseen..

//.... kera avo auton... ja aurinko lasien... Cool B) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 08 Huhti 2008, 22:01

Ophelia

Ophelian katse harhaili lähinnä katon rajassa... Tosin, ei hän tiedostanut mitä näki, niin syventyneenä hän oli ajatuksiinsa... Mitä hänen viereisessään huoneessa tapahtui? Katuiko Black tekoaan edes hieman? Oliko Lily kunnossa? Ei kai Anemone- Äh... Ophelia ei uskonut Anen edes tajuavan. Ophelia huokaisi toistamiseen, olisi ollut vain parempi jos ei tätäkään olisi tapahtunut, näin toistamiseen todettuna. Huoneesta hänen vierellään ei kuulunut mitään, ellei hiljaisuutta sitten laskettu. Mitä tästäkin vielä tulisi? Henry tuskin isälleen mitään kantelisi, mikä oli hyvä ja ei Ophelia uskonut Lilynkään mitään sanovan... Eikä tosin Ophelia itsekään ollut asiasta kenellekkään kantelemassa ja Black varmaan viimeisenä menisi itsensä ilmiantamaan asiasta jota kuningas itse tuskin edes tiesi.

Kuningas tiesi itseasiassa hyvin vähän kaikesta tapahtuneesta ja Ophelia puolestaan tiesi mielestään ehkä vähän liiaksikin... Kaikki ne kerrat kun he olivat kohdanneet haltiat ja näiltä paenneet, kaikki ne sopimukset ja ahdingot vielä näidenkin jälkeen, kaikki ne olivat pimennossa kaikilta ja niin niiden kuuluikin olla... Ophelia ajatteli tätä usein. Myöskin asioita jotka liittyivät Blackiin ja tämän toiseen puoleen. Se masensi, täytyi myöntää ja joskus Ophelia vierättikin kyyneleen, ehkä pari näitä asioita ajatellessaan. Ophelia hätkähti kuullessaan jotakin nyt huoneesta, ainakin hän uskoi nyt ja katsahti oveen melkein paniikin omaisesti. Mutta ääni, jonka hän uskoi hetki sitten kuulleensa, olikin jo kadonnut.
Ophelia ei tosin siirtänyt katsettaan vielä ovelta, hän toivoi kuulevansa huoneesta vielä edes jonkinlaisia elonmerkkejä... Äsken nimittäin oli ollut lähes kuolettavan hiljaista, varsinkin kun Ophelia tunsi itsensä hyvin ylimääräiseksi vain siinä oven vieressä seisoskellessaan. Ophelia hätkähti toistamiseen, katsahtaen nyt ovenkahvaan joka käännähti ja kohta ovi avautuikin.
Ophelia kohotti katseensa tästä suoraan Lilyn kasvoihin, yrittäen heti tulkita tästä jotain. Lily vaikutti ehkä vähän poissaolevalta, ei tämä mitään ainakaan heti saanut mitään sanotuksi ja kun sai, sekin tuli hieman takerrellen.
"Tulin vain tarkistamaan että onko kaikki hyvin..." Ophelia vastasi irrottautuessaan seinästä ja kääntyi kokonaan nyt Lilyn puoleen.
"Miten hän voi...?" Ophelia kysyi hetken päästä, vilkuillen sulkeutuneeseen oveen. Tuskin Henry nyt kuollut oli... Tämä varmaan vain olii menttänyt tajuntansa ja olisi taas normaali -ehkä astetta kärttyisempi- kun taas heräisi, tämän verran Ophelia uskalsi itse arvioida.


//x'DDD Voi naama väännähtää siinä vaiheessa//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Huhti 2008, 17:08

Anemone, Black, Henry, Harald, Lily

Lily katsoi hetken aikaa hölmistyneenä Opheliaan, aivan kuin ei olisi ymmärtänyt sanaakaan siitä mitä Ophelia sanoi.
"hä.. hän voi kai hyvin.. ehkä, en tiedä. Hän menetti juuri tajuntansa" Lily sai lopulta soperrettua, tajutessaan että Ophelia kysyi Henryn vointia. Lily huokaisi syvään pyyhkäisten samalla otsaansa, hetken näytti siltä että hän olisi jopa itkenyt. Sitten hän nosti katseensa lattiasta takaisin Opheliaan eikä nyt voinut enää peittää suruaan saatika huoltaan, nyt se paistoi hänestä kuin aurinko kirkkaalta taivaalta.
"pelkään vain että hän kuolee, mut---"
"ei hän kuole..." Black sanoi varjoista, saaden Lilyn hätkähtämään.
Lily ei aluksi tunnistanut Blackin ääntä, tämä puhui normaalia matalammalta, mutta nyt kun Lily kääntyi ympäri ja tuijotti hetken aikaa varjoihin, hän näki Blackin ääriviivat.
"Black?" Lily kysyi vielä varmistaakseen, että mies tosiaan oli Black.
Black ei vastannut mitään vaan astui eteenpäin, pois varjoista, näyttäen nyt itsensä kunnolla... no, Blackin pärstän kun näki niin tuskin siinä vaiheessa enää henkilöllisyyttään tarvitsi ilmoittaa.

"mistä sinä tiedät sen? Mistä sinä tiedät että hän ei kuole?!" Lily aloitti lopulta hetken tuijotettuaan Blackiin.
Black katsoi kulma koholla Lilyyn, olettaen että tämä oli jo tajunnut tilanteen.. ja kyllähän hän olikin.
"ei hän siihen kuole..." Black sanoi uudestaan. Samassa Lily marssi Blackin luokse ja läimäytti häntä poskelle kämmenellään. Blackin pää kääntyi iskusta, hän jäi tuijottamaan sivulle päin, naama peruslukemilla eikä sanonut mitään... Oikeastaan hän ansaitsikin sen, mutta sitä hän ei itselleen edes ajatuksissaan myöntänyt. Lily otti kiinni Blackin kauluksesta ja vetäisi tämän aivan lähelleen ja kuiskasi hänen korvaansa: "Luulin että olisit erillainen..".
Sen jälkeen Lily päästi irti Blackistä, marrsi ohi Ophelian takaisin huoneeseen ja läimäytti oven perässään kiinni. Black jäi paikoilleen seisomaan, nostaen toisen kämmenensä poskelle - johon Lily juuri oli läimäissyt - ja jäi hieromaan poskeaan. Hänen katseensa oli nauliintunut oveen, jonka Lily juuri oli läimäissyt kiinni perässään. Lopulta hän katsahti Opheliaan, mutta ei siltikään sanonut mitään.. mitä muka olisi voinut sanoa? Black EI todellakaan aikonut pyytää anteeksi keneltäkään...

Lily istui takaisin sängyn reunalle, Henryn viereen ja jäi silittelemään hänen päätään. Henry hengitti rauhallisesti ja oli yhä taju kankaalla.. ehkä hyvä vain, nyt Henryn ei tarvinnut kärvistellä kivuissaan.
Harald ja Anemone olivat onnellisen tietämättömiä ja viettivät yhä aikaansa juhlissa, juhlien vieraiden kanssa.

// joo ja vois pöpilä siinä vaiheessa kutsua :-------------D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 09 Huhti 2008, 20:43

Ophelia

Ophelia käänsi katseensa huolestuneen näköisenä Lilyyn, joka sai viimein soperreltua jotain ulos suustaan. Kunnossa? Ehkä? Ei tiedä...? Menetti juuri tajuntansa... Kuten Ophelia oli päättelemään ehtinytkin. Ophelia kohotti kysyvähkön, että huolestuneehkon katseensa takaisin Lilyyn kuullessaan nyt tämän -ehkä surusta väreilevähkön- huokauksen, mikä sai hetken aikaa Ophelian paniikkiin siitä, että Lily olisi alkanut itkemään! Ophelia oli huolissaan nyt aivan tosissaan, varsinkin kun Lily ei enää suruansa mitenkään peitellyt... Tämän mukana Opheliankin silmät lähtivät kostumaan, tosin hän myös puristeli päätänsä hiljakseen ja lopulta hätkähti Lilyn mukana varjoista kuuluvaan matalaan ääneen...

Ophelia tiesi, että kaiken takana oli Black ja uskoi, ettei Henry kuolisi... Siksi siis päänpuristelu kun Lily oli sanonut pelkäävänsä Henryn menehtymistä, kunnes ääni siis oli tämän keskeyttänyt, eikä ainakaan Ophelian tarvinnut kahta kertaa arvata kenen ääni oli kyseessä.
Ophelia käännähti puolittain äänensuuntaan, katsoen miehen ääriviivoja ehkä hieman pahansuopaisesti. Lily mainitsi Blackin nimen, kysyen ehkä puolestaan vielä asiasta epäluuloisena, mutta mies joka varjoista pois astui, täksi myöskin paljastui.
'ei hän kuole'-Oli ääni sanonut, Blackin ääni. Ophelia ei kääntänyt katsettaansa tästä Lilyyn, joka nyt Blackilta asiaa tentti. Mistä tämä sen tiesi? Mistä tämä tiesi ettei Henry kuolisi? Ophelia tiesi ja niin arveli myöskin Lilyn tietävän, varsinkin kun Black vain toisti sanansa joka puolestaan lisäsi vain jo turhaa epäilystä tähän, turhaan sitä enää epäili... Päivänselvää asiaa nimittäin.

Nyt Ophelian katse käännähti Lilyyn, kulmat koholla, erittäin hämmentyneenä että kysyvänä, ilme nyt muutenkin täysin erillaisena kuin mitä Ophelia oli Blackiin hetki sitten vielä tuijottanut kun Lily lampsi hänen ohitseen nyt Blackin luokse ja mojautti tätä päin poskea! Ophelia katsoi hetken aikaa silmät ja suu auki kuinka Blackin pää oli käännähtänyt Lilyn iskun voimasta nyt sivulle. Sitten Lily otti tätä kauluksista kiinni ja veti lähelleen, eikä Ophelia voinut kuin katsoa ja ihmetellä mitä Lily tällä meinasi, ei hän tämän kuiskausta Blackille kuullut.
Sitten Ophelia hätkähti jälleen kun Lily kääntyi ympäri ja lampsi jälleen hänen ohitseen, kuin hän olisi ollut pelkkää ilmaa ja paiskaisi oven kiinni perässään kunhan huoneeseensa vain pääsi... Olipa kerran tärykalvo.

Ophelia katsahti kulmat koholla, olkansa yli ovelle päin, mutta vakavoitui tästä lähes samantien, muuttuen jälleen yhtä pahansuovan näköiseksi kuin ennen Blackin poskelle saantia. Ophelia käänsi sitten katseensa hitaasti taas Blackin puoleen, joka ei näyttänyt häpeävän tekoaan juuri ollenkaan vaan hieroi poskeaan aivan neutraalin että välinpitämättömän näköisenä. Kumpikaan ei sanonut mitään, ainakaan vähään aikaan, mutta Ophelian mieli ei hiljaa pysynyt.
'Etkö sinä ymmärrä ollenkaan? Lily sai nytkin pelätä, että Henry kuolisi... Ei Lily halua Henryn kuolevan..! Hän kärsii, minä kärsin, etkö näe sitä? Miksi lisäät tuskaa? Ei Lily sitä toivonut... Kukaan ei sitä toivonut, paitsi sinä! Idiootti, tollo, lahopää!! ...Nyt kun on vielä joulukin.' Ophelia äksyili mielessään, kulmat kurtussa, vasen käsi hieroen oikeaa käsivartta ja katse pois päin Blackista suuntautuneena. Hän oli vihainen, niin meilettömän vihainen.
Ophelia käänsi katseensa Blackiin ja avasi jo suutansa jotain sanokaseen, mutta sulkikin sen jääden puremaan hammastaan. Ei se auttaisi, ei se auttaisi vaikka Ophelia Blackille kuinka raivoaisi, eikä se ollut muutenkaan nyt järkevää... Monestakaan syystä.
"Ei sinulle kannata puhua..." Ophelia sanoi viimein, puristellen jälleen päätään samalla hiljaa sivulta toiselle, siirtäen katseensa siinä samassa alas ja jäi ihan pieneksi hetkeksi siihen vielä seisomaan. Huoneesta ei kuulunut mitään, ei mitään, ei edes itkua... Se lieni hyvä, muuten Opheliakin olisi aivan varmana lähtenyt itkemään tämän mukana.

Ophelia kohotti päänsä, mutta ei katsahtanut enää Blackiin vaan kääntyi ja lähti kävelemään kohti portaikkoa, poistuen siis sen enempiä enää sanomatta. Ei hänellä mitään sanottavaa enää ollutkaan, turhaa se olisi kun Black menisi kuitenkin, niin todistetun taitavasti vain omanpäänsä mukaan asiat tekemään. Ophelia oli vihainen ja samalla myöskin hieman surullinen, ottiko hän liikaa itseensä? Ophelian mielestä hän ei ottanut.... Aika lieni taas se joka sai tilanteen heidän kaikkien välillä rauhoittaa. Ophelia käveli portaikot alas, tuhisten samalla jotain itsekseen... Oli niitä parempiakin päiviä nähty, ihme kyllä suoraan sanottuna. Lilyn hän jätti nyt suosiolla rauhaan ja Black sai Ophelian puolesta painua tällä hetkellä vaikka hiiteen!
Anemone ja kuningas saivat juhlia minkä halusivat, mutta väsyneen esittävää hymyä kummempaa, Ophelia ei nyt irti itsestään saanut... Tulisiko Lily vielä? Ophelia ainakin niin pienesti toivoi, mutta epäili vahvasti Blackin paluuta enää saliin. Opheliankin olisi tehnyt mieli vain kappeliinsa, mutta päätti, ettei hänen joulunsa vielä näin helposti pihalla olisi. Ruokaa oli vielä ja vieraat eivät olleet lähdössä vielä tuntikausiin, joten Ophelia päätti olla näytillä vielä ainakin hetken.

//^^' Kummalle osapuolelle?//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Huhti 2008, 22:23

Anemone, Black, Henry, Harald, Lily

Black katsoi Opheliaan hiljaa, odottaen tältä jo armotonta saarnausta mutta... ei.. tämä vain totesi, ettei hänelle kannattanut puhua. Tottahan se oli, mutta minkäs teet. Black ei mieltään mihinkään muuttaisi, kuten ei Ophelia varmaan muuttaisi uskoaan jumalaan. Lopulta Ophelia lähti pois paikalta... Black jäi paikoilleen seisomaan, katsellen hetken Ohpelian perään. Sitten hän naurahti ja laski kätensä alas poskeltaan, NYT hän tiesi mikä häntä vaivasi.. ei se johtunut Henrystä, vaan siitä, ettei elämässä ollut tapahtunut mitään! Black ei enää halunnut, eikä osannut pysyä paikoillaan... ennen se oli ollut helppoa, kun ei pahemmin mitään tapahtunutkaan.. mutta sitten kaikki jostain kumman syystä muuttui.. kaikki ne taistelut mitä tuli käytyä.. Voisi jopa sanoa, että Lilyllä oli jokin ongelma magneetti... tai sitten haltija magneetti...
Black otti askeleen kauemmaksi, aikoen lähteä takaisin omaan asuntoonsa.. häntä ei pahemmin huvittanut mennä takaisin juhliin. Hän kerkesi pari askelta ottamaan, kunnes Lilyn huoneen ovi avautui ja Lily marssi ulos kädessään kirjekuori.

Lily pysähtyi hetkeksi nähdessään Blackin vielä käytävällä, mutta lähti sitten kävelemään tämän ohi, sanomatta sanaakaan. Tosin, Lily ei päässyt Blackin ohitse kun tämä jo tarttui häntä käsivarresta ja veti lähemmäksi. Lily ei katsonut Blackiin vaan suoraan eteensä odottaen että Black päästäisi irti.
"kenelle?" Black kysyi lopulta hetken hiljaisuuden jälkeen "kirje.. kenelle se on?" Black täsmensi kysymystään.
Lily nosti vihaisen katseensa Blackiin samalla kun riuhtaisi itsensä irti Blackin otteesta.
"Mitä se sinulle kuuluu? Ja tiedät kyllä ihan hyvin, se on Aranille, jos et ole sattunut huom--"
"Miksi sinä hänelle nyt kirjettä lähetät?" Black keskeytti Lilyn kumartuen tämän tasolle... oli heillä silti pituus eroa.. ja ikä eroa..
"koska haluan..." Lily sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi, saaden Blackin hiljaiseksi.
"Haluat tavata hänet?" Black kysyi lopulta vilkaisten kirjeeseen.
"... kyllä, mutta vain jotta voin sopia hänen kanssa asiat paremmin! Älä luulekkaan että haluaisin hänet muusta syystä tavata... ja nytkö aijot taas kuristaa minua kunnes joku tulee huutamaan sinulle, jotta lopettaisit?" Lily sanoi kysyen lopussa kysymyksen, joka sai Blackin vetäytymään kauemmaksi.
Molemmat hiljenivät.. Black varsinkin. Hän ei tiennyt miten asiaan olisi pitänyt suhtautua, häntä toki raivostutti pelkkä ajatuskin, että Lily menisi kilometriä lähemmäksi Arania, mutta toisaalta taas... voisihan se olla 'hauskaa' välillä nähdä suippokorva kunkkuakin..

Black nosti toisen kätensä ylös kohti Lilyä, Lily luuli sekunnin ajan että Black aikoisi lyödä häntä, mutta tämä laski kätensä hellästi Lilyn poskelle ja silitti. Lily oli hetken pihalla.. eikä ihan hetkeäkään, vaan kokonaan! Ei tämä ollut blackin tapaista, ei ollenkaan! Blackillä oli lyhyt pinna, hän oli jo muutaman kerran tappaa Lilyn.
"tee miten parhaaksi näet... mutta" Black aloitti kumartuen taas Lilyn tasolle katsoakseen häntä suoraan silmiin "Minä tulen mukaan. En aijo päästää sinua yksin tapaamaan sitä--"
"voinko luottaa sinuun?" Lily kysyi ja Black nyökkäsi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"et rupea tappelemaan hänen kanssa?" Lily kysyi.
"en.. en rupea.. haluan vain varmistaa ettei hän koske sinuun.." Black sanoi päästäen Lilystä irti. Lily otti askeleen eteen päin jääden hetkeksi seisomaan paikalleen, mutta lopulta hän lähti kävelemään pitkin käytävää, huikaten olkansa yli "Katsotaan tilannetta sitten..". Sen jälkeen Lily katsoi rappu käytävään ja kipitti viemään kirjeen eteenpäin.. kirje kulki yhteensä kymmenen eri välikäden kautta, ennen kuin se pääsi perille... mutta kertaakaan kirje ei ollut hukkunut taikka joutunut vääriin käsiin, joten systeemi toimi.
Black vilkaisi vielä kerran Lilyn huoneen ovelle, kunnes lähti kävelemään rappusia alas ja hyppeli omalle asunnolleen nukkumaan... nyt hän halusi olla rauhassa ja miettiä asioita.

Saatuaan kirjeen eteenpäin, Lily kävi vielä tarkistamassa Henryn tilan. Tämä nukkui rauhallisesti sängyllä, hänen kuumeensa oli laskenut ja väri palasi jo iholle. Lily hymähti pienesti, peitteli Henryn ja käveli sitten takaisin juhliin.

Ane oli huomannut kun Ophelia oli tullut saliin, mutta ei tanssiltaan kerennyt tätä tervehtimään.. tämä oli jo varmaan kahdeskymmenes tanssi pari, mitä Anemonella tämän illan aikana oli ollut.
Harald taas oli niin kännissä ja keskittynyt omaan seurueeseensa, ettei edes huomannut Ophelia poistuneenkaan... ei hän kyllä huomannut Lilyn, Blackin tai Henryn poistumistakaan.
Lily saapui saliin, koittaen hymyillen pienesti ja käveli suoraan paikalleen istumaan. Hän huokaisi syvään ja vilkaisi Opheliaan.
"Henry voi ihan hyvin.. se oli vain nopea 'kohtaus'." Lily sanoi pienesti hymyillen, mutta jos tarkkaan katsoi niin saattoi nähdä, että hymy ei ollut kovinkaan uskottava. Hän nosti kätensä ylös ja siirsi hiuksiaan korvansa taakse, kumartuen samalla Ophelian puoleen.
"Tiedän, että sinä et ehkä pidä ajatuksesta, mutta aijon tavata Aranin vielä ennen lapsen syntymää.. minun täytyy saada jutella hänelle.. kasvotusten" Lily selitti.. hän katsoi että Ophelialla oli oikeus tietää asiasta, olihan Ophelia hänen paras ystävä ja neuvonantaja..

// no kaikille!!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Huhti 2008, 17:16

Ophelia

Ophelian istuuduttua -näin samalla syvään huokaisten- takaisin paikalleen, hän päätyi katselemaan ensimmäiseksi ympärilleen. Anea Ophelia ei paikallaan nähnyt, tanssitettiinko tätä yhäkin? Tosiaankin paljon vientiä tämän illan aikana jos niin oli. Kuningaskaan tuskin oli edes pöydässä poistumisensa jälkeen edes käynyt ja oli nyt ties missä, tätä Ophelia ei ainakaan silmiinsä ihan heti saanut ja ei kyllä välittänytkään saada...
Tämä siis merkitsi, että Ophelia istuisi nyt yksin isossa ja pitkässä seuruepöydässä... Ophelia huokaisi pienesti, nojautuen selkänojaan ja lähti sukimaan vasemmalla olallaan olevia hiuksia nyt erittäin kyllästyneen että hieman ärtyneenkin näköisenä. Kyllä se siitä, niinhän? Kai... ehkä, Ophelia ei tiennyt. Lily oli läimäissyt Blackiä, eikä se ollut ensimmäinen kerta ja jokainen läimäisy oli ollut aina hyvästä syystä, näin Ophelian mielestä ainakin ja pakkohan se oli myös ollut Lilyn...

Mitä tässä nyt pitäisi ajatella? Tehty mikä tehty, näin Blackin osalta ja Lily oli tälle mitä arvattavemmin vihainen ja niin oli myös Ophelia, ainakin vähän, kunhan nyt vaan sai itseään vähän ensin rauhoitetuksi... Tosin ei Ophelia Henryn puolesta vihainen ollut, osa sanoi Opheliasta että tämä oli Blackin aiheuttamat kivut ja kärsimykset ansainnut, mutta Lily oli taas eri asia. Kunhan Lily ei vain murehtisi niin paljoa, niin ehkä Opheliakin uskaltaisi rentoutua. Blackille ei auttanut puhuminen, se oli todettu. Joko tämä ei ottanut kuuleviin korviinsa tai tämä tuli hulluksi. Ophelia suoristatutui, jääden yhä sukimaan hiuksiaan ja katseli lähinnä pöytään. Ei kiukuttelu auttanut, eikä asioiden ajatteleminenkaan, sen näki sitten mitä tulevan pitää Henryn ja Blackin välillä. Sitten Ophelia kuuli Lilyn tulon ja käänsi päänsä tähän hieman hämmentyneen näköisenä, vaikkei hämmentynyt tämän tulosta niin ollutkaan. Ophelia ei sanonut vielä mitään, odotti vain että Lily pääsi paikalleen istumaan ja kuunteli sitten mitä tämä sanoi. Ophelia nyökkäsi, luoden samalla pienen hymyn kasvoilleen kun näki Lilynkin hymyilevän. Se oli vaan ollut nopea 'kohtaus', ei mitään hätää siis.
Ophelia ehti jo kääntää kasvonsa tanssilattian puoleen, kunnes vilkaisi sivusilmällään Lilyyn, huomaten tämän kumartuen häntä kohden mikä sai Ophelian automaattisesti kohottamaan päätään hieman ja kuulemaan näin paremmin mitä tämä sanoi.
Mitä?! Aikoo tavata Aranin!? Vielä ennen lapsen syntymää..!? Ophelia käänsi epäilevän katseensa Lilyyn. Ei, Ophelia ei pitänyt ajatuksesta, miksi tämä halusi Aranin tavata? Lily oli sanonut haluavansa puhua tälle...
"...Eikö sitä voisi hoitaa kirjeitse? Tarkoitan, onko se nyt ihan turvallista lähestyä Arania ennen lapsen syntymää? Hän kyllä lupasi, ettei lähestyisi sinua raskauden aikana, mutta jos sinä lähestyt häntä ensin niin tiedä minkänlaisen porsaanreiän hän siihen keksii!" Ophelia sanoi takaisin. Jos Lily menisi Aranin kanssa juttelemaan asioista jonnekin neutraalille alueelle, niin Lilyhän olisi silloin kun hopeatarjottimella Aranille!

"..Jos sinä menet niin kai sinä sentään otat Blackin mukaan? En voi estää sinua, jos sinun on aivan pakko hänen puheilleen päästä, mutta kunhan ottaisit jonkun edes turvaksi...Kuten sanoin, Aranista ei varmaksi nyt tiedä." Ophelia jatkoi hetken päästä. Noh, ei Ophelia oikeasti uskonut, että Lily niin tyhmä ja olisi mennyt yksin tätä tapaamaan. Jos Lily menee Blackin kanssa, niin Ophelia ei estelisi, jos se niin tärkeätä Lilylle oli... Tosin siinäkin oli varjopuolensa. Black olisi kyllä siinätapauksessa turvana, mutta mitä jos tämä alkaisi kärhämään? Agh! Spekulointia, ei se auttanut!

//^________^'//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Huhti 2008, 19:24

Anemone, Harald, Lily

Lily arvasikin Ophelian reaktion ja hymyili pienesti kuunnellessaan Ophelian puhetta. Tottahan se oli, Aranista ei varmaksi tiennyt nyt eikä koskaan. Ties mitä tämäkin keksisi, mutta juuri nyt Lily halusi välttämättä tavata Aranin.. hän ei edes itse ollut varma mistä syystä.
"olet oikeassa, Aranista ei tiedä mitään, mitä hänkin keksii.. mutta minun on pakko saada puhua hänelle.. ja ei, ei sitä voi kirjeitse hoitaa.. haluan vastauksen heti enkä jaksa odottaa viikkoa... ja kyllä.. uskon että otan Blackin mukaan, en todellakaan aijo tavata Arania yksinäni.. sehän olisi sama kuin tanssisi nuoli sateessa! Olisihan se mukavaa... jos sinäkin tulisit mukaan.. mutta en aijo pakottaa sinua tulemaan, tiedän kyllä että et pahemmin pidä haltijoista.. kuten en kyllä minäkään" Lily sanoi pienesti naurahtaen lopussa.
"lisäksi.." Lily jatkoi siirtäen jälleen hiuksiaan pois kasvoiltaan "Haluan tietää miten Are voi.. pyysinkin, että Are ilmestyisi paikalle, mikäli hän on vielä tolpillaan." Lily sanoi vetäytyen hieman kauemmaksi Opheliasta.

Hän tosiaan halusi tietää, miten Are voi... eikä hän halunnut kuulla sitä keneltäkään muulta, hän halusi nähdä Aren kasvotusten, jotta tämä voisi itse kertoa miten voisi.
"Mitenköhän Art voi--- ÄH! Eihän minun pitäisi näitä asioita miettiä! Minun ei pitäisi edes välittää heistä!" Lily aloitti utuisesti itsekseen puhellen, kunnes havahtui taas todellisuuteen.. todellakin, ei hänen pitänyt välittää haltijoista! Lily vilkaisi alas vatsaansa, nostaen jälleen toisen kätensä sen päälle.. vielä muutama kuukausi.. Lily oli kyllä miettinyt läpi KAIKKI kysymykset, mitä synnytykseen saattoi liittyä.. sattuisiko se? Entä jos lapsi kuolisi heti synnyttyään tai syntyisi kuolleena? Entä jos hän itse kuolisi synnytyksessä, kuten äitinsä? Kuka lapsen sitten veisi Aranille? Black? Ei todellakaan! Blackistä ei voinut olla varma, ties vaikka hän olisi tappanut lapsen samantien! Veisikö Ophelia sitten lapsen Aranille? Hyvä jos Ophelia edes uskalsi mennä kilometriä lähemmäksi haltijoita, vapaasta tahdostaan ilman mitään pakottavaa syytä.. Mutta ei Lily uskonut kuolevansa siihen...
Anemone rynnisti takaisin pöytään, tanssin päätyttyä. Hän oli aivan puhki, hänen jalkojaan särki niin monen tanssin jälkeen. Ane kapusi takaisin omalle tuolilleen ja lysähti istumaan erittäin uupuneen näköisenä. Lily naurahti pienesti nähdessään Anen, joka oli viittä vaille valmis nukkumaan. Isäänsä Lily ei nähnyt, mutta ei sen enempää tästä huolehtinutkaan.. hän todenäköisesti veti ystäviensä kanssa huppelissa pitkin salia, kunnes sammuisi tai juhlat olisivat ohi.
"huaaah... olen aivan poikki.." Anemone huokaisi lopulta siirtäen katseensa Ohpeliaan ja Lilyyn hymyillen väsyneesti.
"Tanssiminen on kivaa! mutta väsyttävää" Ane lisäsi saaden Lilyn hymyilemään, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

//this is halloween! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 13 Huhti 2008, 22:50

Ophelia

Ophelia helpottui kuulleensa myös Lilyn tajuavan asian, ettei Araniin voinut niin kevytmielisesti luottaa ja että tämä sen takia myös ottaisikin Blackin mukaansa. Ophelia käänsi katsettaan hieman Lilyn puoleen, olisihan se mukavaa jos hänkin tulisi mukaan? Ophelia ei vielä tuosta tiennyt, menisikö vai ei siis... Hän kun ei TOSIAANKAAN pahemmin haltijoista pitänyt, kuten ei Lilykään. Ophelia jäi hiljaa, nostaen kulmiaan sitten Lilyn jatkaessa ja mainitsiessa Aren? Lily halusi tietää miten Are voi? Noh.. Kyllä tavallaan Opheliakin, nyt kun puheeksi otettiin, mutta muuten Ophelia ei ollut asiaa ajatellut juuri ollenkaan. Ophelia nyökkäsi vaitonaisesti, siirtäen katseensa taas juhlasalin puoleen jossa tanssit jatkuivat melkein ehkä jopa railakkaammin kuin mitä juhlien alussa, kiitos näin pienesti nautittavaksi tarkoitetun viinin.

Ophelia ei sanonut mitään hetkeen, suurimmaksi osaksi siksi ettei ollut mitään sanottavaa. Tosin, hän päätteli Blackin jo menneen asunnolleen kun ei ollut Lilyn mukana saliin ilmestynyt, mikä lieni toisaalta taas ihan hyvä... Kyllä se siitä, sitten ajan kanssa. Ehkä he kaikki olivat vain väsyneitä, mikä lisäsi alakuloisuutta näin Blackin tempauksen ohella. Kaikki olisivat taas pirteitä huomenissa, jopa Henry ja toivottavasti myös Lily, näin henkisen puolen kannalta mikä Ophelia toisinaan huoletti.
Ophelia jäi mietteisiinsä, kunnes Lily rikkoi hiljaisuuden, saaden Ophelian sanattoman katseen osakseensa. Tämä oli mumissut jotain Artista ja siitä kuinkakohan tämä voitsi? Ophelia jäi tuppisuuna katselemaan Lilyyn, tämän kohta ärähtäessäkin sitä, ettei heidän kuulunut näistä saatika näiden voinneista välittää. Ophelia väänsi pientä hymyä, ajatellen sen kai olevan ihan ymmärtävää, että Lilyn ajatukset olisivat harhailleet myös Artiinkin asti, ajatellen että vasta vähän aika sitten tämä oli maininnut tämän veljen Aren.
Ophelian hymy tosin surkastui Lilyn asettaessaan kätensä vatsansa päälle, mikä sai Ophelian myös tähän katsahtamaan... Millainen lapsi sieltä tulisi..? Jos Ophelia nyt yhtään ajatusta siitä itselleen soitsi, että tuo olento joka Lilyn vatsassa oli, olisi ihan yhtä inhimillinen mitä he... Niin, millainen? Sellainen kuten Lily? Vaiko sellainen kuten Aran? Tyttö vai poika? vihattava vai rakastettava? Tai siis... Kaikki lapset lienivät rakastettavia, mutta Ophelialla ei edelleenkään ollut mitään kunnon mielipidettä koko lapsesta, joten pysyi kylmänä tätä kohtaan eikä esimerkiksi pyytänyt Lilyltä lupaa saada tunnustella tämän vatsaa lapsen liikkeiden varalta tai painamaan korvaa tämän vatsaa vasten kuullakseen tämän sydänmen lyöntejä. Asia olisi eri, jos lapsi olisi Blackin.

Vielä kolmisen kuukautta, ei se kauaa olisi? Sen jälkeen he veisivät lapsen Aranilla ja näin naiviina toiveena he eivät tähän enää ikinä törmäisi. Ophelia katsahti -heräten samalla takaisin todellisuuteen- Aneen joka saapui tanssilattialta takaisin pöytään, selvästikin uupuneenä kaikista niistä tansseista joita tämä oli ehtinyt heidän poissa olonsa aikana tanssimaan. Tämä sai Ophelian hymyilemään kevyesti ja melkein naurahtamaan kun Anemone oli paikallensa lysähtänyt, energia lieni tämän päivän osalta kulutettu.
"Niinhän se on" Ophelia totesi Anelle tkaisin, tämän sanoessa että tanssiminen olisi kivaa, mutta väsyttävää ja väsymisestä puheen ollen.... Toisaalta Ophelia ei olisi vielä halunnut jäädä juhlista, mutta nyt kun hän oli hetken saanut istua paikallaan, hän oli myös huomannut kuinka väsynyt itse oli.
Ophelia nousi paikaltaan ja kiersi Lilyn toiselle puolelle ja kumartui tämän korvan juureen, siirtäen yhden hius suortuvan samalla korvansa taakse ettei silmille mennyt.
"Taidan alkaa tekemään lähtöäni, Ane ei taidakaan olla ainoa joka on väsynyt." Ophelia sanoi, naurahtaen hieman lopussa.
"Niin ja... Pidäthän minut ajan tasalla? Aranin suhteen tarkoitan, ja jos sinä vain haluat minut teidän mukaanne, niin kyllä minä sitten myös tulen." Ophelia sanoi vielä, tosin astetta hiljempaa ettei kukaan ylimääräinen kuullut hänen mainitsevan haltija kuninkaan nimeä. Sitten Ophelia suoristautui ja hymyili väsyneen oloisena leveää hymyään.
"Hyvää yötä Anemone! Hyvää yötä Lily, älä sinäkään valvo kovin myöhään."Ophelia toivotti näille kahdelle hyvät yöt vielä hiukan väsyneellä hymyllään, toivoen ettei Lilykään liian myöhään valvoisi, sillä sitä alkoi olemaan jo aika myöhä näin muutenkin... Ei pelkästään Anemonen kohdalta.
Kello lieni lähellä jo kahtatoista ja vaikka Ophelialla ei odottanutkaan pihalla kärryjä jotka muuttuisivat kurpitsaksi jollei hän kiirehtisi, hänkin halusi miettiä vielä vähän asioita ennenkuin painaisi päänsä tyynyynsä ja hyllyttäisi vasta saaneen mekkonsa vaatelipastonsa uumeniin.

//IMPROVISE!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Huhti 2008, 16:33

Lily, Anemone

Lily nosti katseensa Opheliaan, kun tämä nosti ahterinsa ylös tuolista, käveli hänen toiselle puolelleen ja kumartui hänen korvansa juureen. Ophelia ilmoitti lähtevänsä jo.. sinänsä sääli, mutta Lily ymmärsi täysin. Kyllä häntäkin väsytti.. tai no, lähinnä uuvutti. Stressi vei yllättävän paljon voimia, kuten myös raskauskin... koitappa itse kantaa ylimääräistä painoa yhdeksän kuukautta! Lily nyökkäsi Ophelialle, kunnes tämä kuiskasi uudestaan jotain.
Ophelian mainitessa Aranin nimen, Lily vilkaisi ympärille, ettei lähistöllä ollut ketään kuuntelemassa. Näiden asioiden suhteen piti olla ERITTÄIN tarkkaavainen ja varovainen, ties miten ihmiset reagoisivat kun saisivat kuulla, että prinsessa oli raskaana suippokorvien kuninkaalle... Harald tuskin tykkäisi..
Lily nyökäsi jälleen Ophelialle, kyllä hän Ophelian ajantasalla pitäisi.. olihan Opheliallakin jo oma lusikka tässä sopassa, halusi hän sitä tai ei.. mutta Lily oli kiitollinen, ettei Ophelia ollut niin syvällä suossa mitä hän itse. Jos hän olisi saanut päättää, kaikki muut olisi pidetty tästä asiasta ulkopuolisina, jopa Black.. Lily ei ensinnäkään ollut yhtään pitänyt siitä, että Aran oli mennyt kiristämään Ophelialla, Anella ja Blackillä häntä. Jos Lily olisi tarpeeksi ilkeä, hän olisi tapatuttanut Artin samantien, kun tämä toisen kerran kehtasi tulla ihmisten alueelle ja jäi siitä vielä kiinnikkin.. mutta ei Lily niin ilkeä ollut.

"Öitä Ophelia!" Ane vastasi suhtkoht pirteänä, vielä ennen kuin Ophelia poistui paikalta.
"menikö hän nukkumaan?" Ane kysyi Lilyltä, joka nyökkäsi ja nousi ylös pöydästä.
"Mennään mekin jo nukkumaan päin.. tiput kohta pöydän alle jos vielä vähänkin aikaa istut siinä" Lily sanoi hymyillen, samalla kun otti Anea kädestä kiinni.
Ane nyökkäsi, hyppäsi alas tuolilta ja lähti kävelemään äitinsä vierellä kohti juhlasalin ovea, poistuen pian paikalta ja jättäen juhlat taakseen. Lily saattoi Anen omaan huoneeseensa, auttoi tätä vaihtamaan yövaatteet päälleen ja piti Anelle seuraa, kunnes tämän nukahti suureen ja pehmeään sänkyynsä... Anen nukahtamiseen ei mennyt kauaa. Lopulta Lily pääsi omaan huoneeseensa.. Henry oli jo poistunut sieltä, Lily saattoi vain toivoa että tämä oli laahustanut omaan huoneeseensa, eikä mennyt Blackiä nirhaamaan.. toisaalta, Lily ei enää yksinkertaisesti jaksanut välittää siitä, tappelivatko nämä vai eivät. Black oli luonnostaan ongelmia keräävä yksilö ja aina kerjäämässä verta nenästään, oli sitten alakynnessä tai ei.. sinänsä ihalitavaa, periksi ei anneta ennen kuin kuollaan.. mutta sinänsä typerää, joskus Lily luuli että Black ihan halusi kuolla, mutta tuskimpa..
Lily vaihtoi yövaatteet päällensä, pujahti peiton alle ja mietti asioita itsekseen vielä monta tuntia, ennen kuin sai unen päästä kiinni...

//THE DEATH!!! seuraavaks Opsukan synde rope? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Linnan salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron