Anemone, Black, Henry, Harald, Lily
Lily ei edes kerennyt sanomaan mitään, kun Ophelia oli jo nostanut ahterinsa tuolista ja käveli nyt Henryn luokse. Ane vilkaisi ihmeissään kun Ophelia nousi ylös, jääden hetkeksi ihmettelemään, kunnes tajusi tämän menneen Henryn luokse. Anen silmissä Henry ei näyttänyt mitenkään erillaiselta, ehkä hieman uneliaammalta.. mutta sitten Anen huomio kiinnittyi taas tanssilattialle, jossa alkoi jo seuraava tanssi.
Henry hätkähti pienesti kuullessaan Ophelian äänen.. hän ei ollut nähnyt Ophelian tulevan, hän kun piti yhä silmiään kiinni. Black oli kyllä nähnyt Ophelian tulon, mutta ei kiinnittänyt tähän sen enempää huomiota.. paitsi katseli sivusilmällä Opheliaa ja Henryä, samalla kun pyöriteeli viini lasiaan kädessään. Harald taas oli sen verran huppelissa, että lähti seilaamaan pitkin salia jutellen vanhoille tutuilleen ja jakaen näiden kanssa kuulumiset ja suurimmat seikkailut.
"minä.." Henry aloitti lopulta vilkaisten Haraldia, joka poistui heidän pöydästään "ei... en tiedä.. tuntuu oudolta" Henry sanoi lopulta siirtäen katseensa Opheliaan.
"Ehkä pikku prinssin nukkumaanmeno aika meni jo.." Black huomautti saaden Henryltä erittäin vihaisen mulkauksen.. Henry näki Blackin omahyväisen, ilkeän ja kieron hymyn, samalla kun tämä pyöritteli viinilasiaan käsissä ja vilkaisi Henryn lasia kohti.. silloin Henryllä sytytti.
"sinä..." Henry sanoi huokaisten, samalla kun nousi ylös tuolista ja otti muutaman horjuvan askeleen, pitäen kiinni tuolinsa selkänojasta.
"et olekkaan niin tyhmä mitä luulin.." Black sanoi hymyillen erittäin ilkeästi.
Henry henkäisi väristen, hänen jalkansa olivat pettää ja hänen ihonsa oli huomattavasti kalpeampi mitä normaalisti. Hän tunsi, kuinka hänelle nousi kuume erittäin nopeasti ja pian hän ei enää kyennyt ajattelemaan kunnolla.
Tässä vaiheessa Lily oli noussut seisomaan ja käveli nyt lähemmäksi, ollen erittäin huolissaan siitä mitä tapahtui. Henry otti pari haparoivaa askelta kauemmaksi pöydästä, vilkaisten vielä Blackiin.
"kuolet vielä..." Henry sanoi lähes kuiskaten, hänen kurkkunsa oli niin kuiva ettei hän saanut melki yhtään ääntä.
"Henry---" Lily aloitti mutta ennen kuin pääsi pidemmälle, Henry olikin jo lähtenyt kävelemään, hieman huterin, mutta nopein, askelin kohti salin ovea.
Lily vilkaisi nopeasti Blackiin ja Opheliaan, erittäin huolestuneena ja sen pahemmin miettimättä, hän lähti Henryn perään.
Black tuhahti.. pikemminkin naurahti itsekseen, katsellen Henryn perään ja lopulta laskien lasinsa pöydälle. Hän mutisi jotain ääneen, ihme kielellään ja vilkaisi lopulta Opheliaan.
"ja sinäkin ryntäät nyt hänen peräänsä, niinhän?" Black kysyi.. tai no, lähinnä oletti.
Lily sai melkein juosta saadakseen Henryn kiinni.. ja hän sai Henryn kiinni vasta toisessa kerroksessa, kun tämä oli Lilyn huoneen kohdalla. Lily nappasi Henryä käsivarresta ja työnsi ovensa auki, raahaten Henryn peremmälle. Ovea hän ei sulkenut koska ei ehtinyt ja hänellä oli nyt TODELLAKIN paljon tärkeämpää ajateltavaa, kuin oven sulkeminen. Lily ei edes kysynyt Henryn vointia.. näkihän sen nyt aasikin, ettei tämä voinut hyvin! Hän talutti Henryn sängyllensä makaamaan ja istui tämän viereen, nostaen Henryn pään syliinsä. Hän silitteli Henryn päätä, samalla kun tämä puri hammasta kivusta... eikö yhtäkään juhlaa voinut viettää ilman mitään ongelmia?
"se menee ohi.. ei hätää" Lily sanoi lempeällä äänellä, silitellen Henryn päätä samalla kun toisella kädellään otti Henryn kämmenestä kiinni.
Henry haukkoi happea kuin kuivalla maalla oleva kala, hänen oli vaikea pitää silmiään auki, hänen kuumeensa vain nousi ja silmiä poltteli. Päässä humisi ja kurkku oli kuiva, lihakset kramppasivat ja ajatus ei kulkenut kunnolla.. ei hän siihen kuolisi.. kunhan vain kärsisi.. sitä Black halusi.. tosin hän ei voinut olla varma sivuvaikutuksista, mutta tuskimpa niitä tulisi.
// YEAH! HEIL LYLLERÖ! //