#Pikkupir- ENKELIN perikuva, köh ^w^#
Aleiga oli kyllä tottunut siihen että miehet nauroivat ja pilkkasivat häntä kun hän yritti jotakin mihin
nagerin ei katsottu olevan sovelias...
Mutta kyllä silti se sali täynnä hänen julistukselleen hörähtäviä ja lähes kaksittain nauravia miehiä kettutti, suorastaan vihastutti. Ja sitä enemmän vahvisti tummatukan halua näyttää kaikille näille mistä puusta hänet oli tehty. Hän ottelisi Constaa vastaan, ja saisivatpahan nähdä että hän pärjäisi tälle isolle uruzille.
Tiukasti vain ja ainoastaan eliittikenraalia haastavasti katsovat silmät siristyivät, kun toinen alkoi selittämään jälleen näitä naurettavia juttuja mitä tässä paikassa piti tehdä että sai haluamansa.
Että pitäisi liittyä armeijaan ja sitten vasta kokeilla päästä kolossin johtamaan laumaan. Ei se mitään, Aleigalla oli kärsivällisyyttä ja pinnaa kun hän jotakin kovasti halusi, vaatisi se vaikka vuosia. Paitsi ei ehkä vuosia, sillä tämähän vanhempi soturi saattaisi vanheta siihen jamaan ettei toisesta ollutkaan enää kunnioitettavaksi vastustajaksi. Ei. Aleiga halusi sen ottelun ja nyt!
Vaikkakin... Hänen kiinnostuksensa toisen laumaan liittymisestä kasvoi siitä uhittelevuudesta todelliseksi kiinnostukseksi. Kun kerran Consta sotureineen kaatoi
isoja otuksia, vahvoja sellaisia joita tavallinen sorsapulliainen ei kykenisi. Aleiga haluaisi sellaiseen laumaan taistelemaan, koko ajan kasvattamaan voimiaan ja saamaan tunnustusta kaatamalla yhä suurempia otuksia. Jo villinainen näkikin
kaksi tavoitetta, joita kohdin alkaa puskea päättäväisesti.
"Joten unohda jo se kaksintaistelu. Sitä et tule minulta saamaan, et vaikka sotilaaksi ryhtyisit."...Kielsikö toinen, edes sen yhden mahdollisuuden päästä ottelemaan, häneltä?
Oli tilanteita, joissa kannatti pitää päänsä kylmänä ja mennä tilanteen mukana ilman sen suurempia hälinöitä. Odottaa parempaa tilaisuutta. Sitten... Oli niitä kuin Aleigan tilanteet, jotka vaativat naikkosen mielestä nopeaa ja räjähdysmäistä toimintaa että asiat alkaisivat edetä. Ja Constantinen kielto juuri aiheutti sen päätöksen.
Joten ilman minkäänlaista varoitusta, kuin yhtäkkiä vesikauhun saanut hurtta iski Aleiga jalallaan toista. Sivupotku, tähdättynä eliittikenraalin kylkiluihin. Ja heti perään kun jalka oli vedetty takasiin tukemaan kehoa, oikea takakoukku päin näköä.
Andrenaliini virtasi, Aleiga oli vihainen ja hän ei ottanut nyt kieltävää vastausta.
Hän ottaisi sen ottelun toisesta vaikka väkisin.
Varsinkin kun toisella ei ollut mitään kunnon syytä kieltää taistelua häneltä.
#Dun dun duuuuu! *3*
https://www.youtube.com/watch?v=_eddPREyhnM #