
Kreivi
Viestit: 1593
Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 12:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä
Sarvijaakko
Roswellille aamulla ja yöllä ei juurikaan ollut niin paljoa vaikutusta, eipä tuo nukkunut tai syönyt – ainakaan samaa ruokaa, kuin moni muu kuolevainen tässä maailmassa. Yönsä tuo osasi viettää kiltisti hiljaisena suurimmaksi osaksi, tehden omia puuhiaan... Ja aamuisinkin oli pahempi käydä häiritsemään niitä, jotka päivänsä olivat vasta aloittaneet ja tarvitsivat ravintonsa uutta työpäivää varten heti. Jos kuningas ei neuvonantajaansa heti vierelleen halunnut aamiaisseuraksi, ei demoni yleensä poikaa käynytkään häiritsemään. Työtehtäviä löytyi kyllä linnasta aina, mutta kyllä Roswell sitä mieltä oli, että muiden piti antaa nauttia aamiaisestaan rauhassa...
Demoni olisi voinut pysyä huoneessaan jatkamassa erästä pientä projektiaan, ja muina päivinä tuo oli sen tehnytkin jo monen monta viikkoa. Mutta nyt... Nyt vanhus tunsi jo tarpeen tehdä jotain muuta – vaikka no, lukeminen ja etsiminen vaihdettiin lukemiseen ja etsimiseen. Sarvipäälle se silti tuntui hieman erilaiselta, sillä tuo oli päättänyt käydä linnan kirjastossa pienellä kierroksella nyt, kun se oli tyhjillään. Henry oli Roswellin tuonut kirjastoon heti, kuninkaalle kirjat kun olivat kovin tärkeitä... Ja totta kai demoni muisti vielä prinsessankin, johon tuo ensimmäistä kertaa pääsi tutustumaan kirjojen keskellä. Muistoja löytyi jo muurien sisältä, mutta itse valikoimaan neuvonantaja ei ikävä kyllä ollut päässyt tutustumaan vielä erityisen hyvin. Kuninkaan menetettyä jalkansa, lukeminen huvikseen ei vain enää ollut niin yleinen harrastus.
Vanha, sarvipäinen mies kävi nappaamaan pari kirjaa mukaansa hyllyiltä, oppien kyllä mieluusti hieman lisää maan historiasta – olihan hän sentään kuninkaan neuvonantaja. Ja se näkyi, vaikkei Roswell juuri yrittänyt vaatteillaan ja tittelillään rehvastella. Demoni yritti silti pukeutua arvokkaasti – ja mihinpä muuhunkaan tuo rahaansa kykeni käyttämään, kuin vaatteisiin. Aikaakin tuolla oli nyt enemmän kuin tarpeeksi, vanhuksen tallustellessa rauhallista tahtia kohti kirjaston lukualuetta, istahtaen sohvalle ja asettaen kirjapinonsa vierelleen pienelle pöydälle. Roswell tiesi, ettei kykenisi lukemaan niin monta kirjaa niin lyhyessä ajassa, ei edes yhtäkään... Mutta silti yksi kirjoista nostettiin syliin sormien käydessä selailemaan sivuja, keltaisten silmien lueskellessa sanoja paperilla. Ainahan hän kykeni lopettamaan ja viemään valitsemansa kirjat huoneeseensa odottamaan seuraavaa lukuhetkeä...
((Vahti tänne jep.))