
Kreivi
Viestit: 1593
Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 12:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä
Re: Sarvijaakko
"Tietenkin niistä voi oppia, neiti hyvä," sarvipää hymyili naisen kysellessä kirjoista niin hämmentyneenä. Ilmeisesti toinen ei sitten ollut tutustunut kirjoihin sen lähempää... Tai tiennyt, mitä ne oikeastaan olivat. Tuskin Aleiga sitten osasi lukeakaan ja käyttää kirjojen tietoa hyödykseen, mikä oli varmasti harmillista. Mutta onneksi lukemaan pystyi aina oppimaan.
"Kirjat voivat kertoa vaikka ja mistä, jokaisella on oma tarinansa. Joihinkin on kirjoitettu historiasta, jokin toinen taas voi kertoa satuja. Sehän riippuu aivan siitä, mitä kirjoittaja on halunnut kertoa," Roswell selitti, yrittäen ainakin tehdä asiasta mahdollisimman yksinkertaista tytölle. Jos toinen ei tiennyt asiasta mitään, niin alusta oli pakko aloittaa. Samallahan tässä demoni näkisi, kuinka hyvin itse osasi selittää ja opettaa, ja mikä upposi Aleigaan helpoiten.
"Parastahan niissä on, etteivät ne koskaan unohda. Sanat sivuilla eivät vaihdu koskaan, ellei joku turmele teosta kirjoittamalla sen päälle. Tarinat ja faktat pysyvät muuttumattomina vuosikausia, aina niin kauan, kunnes kirjan sivut haurastuvat lukukelvottomiksi," vanha mies jatkoi, kertoen sen syyn kirjojen olemassaololle. Tyttö oli varmaankin tottunut kertojiin, jotka olivat kokonaan muistinsa varassa. Ikävä kyllä, ihmisen muisti osasi olla kovin huono ja helposti huijattavissa, joten ainakin Roswellin silmissä kirjat olivat parempi vaihtoehto tiedon säilyttämiseen, kuin minkään elävän olennon muisti.