Tämä on aivan turhaa || Crim

Linna on täynnä erilaisia huoneita, joista suurta osaa voi kutsua jopa saleiksi. Saleja on siellä täällä, eri kerroksissa, eri käyttötarkoituksiin, kuten esim. Aatelistojen tapaamisiin, sotilaiden harjoituksiin tarkoitettuja taistelusaleja, asesalit, ruokasaleja.

Valvoja: Crimson

Tämä on aivan turhaa || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Kesä 2014, 20:17

Lily


Kuinka tylsää olikaan lukea jotain muka tärkeää kirjaa, kun olisi voinut jo harjoitella asioita käytännössä? Kuinka turhauttavaa se oli, lukea kyseistä kirjaa kauniina kesäpäivänä, kun olisi voinut olla pihalla riehumassa ja viettämässä aikaa? Lilystä se oli harvinaisen tylsää, varsinkin nyt, kun tämä kirjan lukeminen kuului hänen koulutukseensa. Hänen mielestään teorian olisi voinut jättää pois täysin ja harjoitella vain käytännössä, kuinka saisi itsensä treenattua huippu sotilaaksi! Ehkä se oli väärin janota verta ja kostoa, mutta se oli oikeastaan ainoa asia, miksi Lily tähän hommaan oli ryhtynyt. Hän halusi kostaa isänsä kuoleman kyseiselle haltialle, eikä täten mielellään tuhlannut aikaansa jonninjoutavien kirjojen selaamiseen. Mutta, käsky oli käynyt. Noel oli jättänyt nuoren naisen kiukuttelemaan yksinään pieneen opetushuoneeseen ja antanut kirjan, jota Lilyn olisi pitänyt lukea eteenpäin. Tietenkään prinsessa ei ollut pahemmin tekstiin keskittynyt, selannut kirjan sivuja kuvien toivossa ja lähinnä vaihdellut asentoaan tuolilla. Ikkunoiden eteen oli jo vedetty verhot, illan hiipiessä pikkuhiljaa Cryptiin. Huone oli hiljainen, lukuun ottamatta takkatulen satunnaista rätinää. Kynttelikkö katossa valaisi huoneen lämpimästi takkatulen lisäksi. Huoneen seiniä koristivat kirjahyllyt, joista löytyi kirjaa ja kääröä. Keskellä sopusuhtaista huonetta oli suurehko, kuusikulmainen pöytä, jonka ääressä oli kaksi mukavan pehmeää, suurta tuolia, joilla toisella istui Lily.

Tummanpunaiseen, löysähköön, oloasumaiseen mekkoon sonnustautunut prinsessa oli nostanut jalkansa ristiasentoon leveällä tuolilla, nojatessaan poskeaan pöydästä tukea ottavaa kättään vasteen. Toinen siroista, puolipitkien hihojen peittämistä käsistä taas käänteli laiskasti kirjan sivuja, naisen selvästi jo luovuttaneen lukemisen suhteen. Katse lepäsi nyreän levollisena kuitenkin kirjassa, lähinnä tutkien sen sivuja päällisin puolin, lukematta sanaakaan itse tekstistä. Pitkät hiukset olivat löysällä, korkealla ponihännällä, etuhiusten kuitenkin roikkuessa vapaana hartioilla ja pöydällä, sikin sokin.
Lily ei edes tiennyt paljon aikaa oli mennyt. Siltikin hän oli yhä kärttyinen opettajalleen, joka tämän "turhan ja tylsän" tehtävän oli määrännyt. Lily kun olisi halunnut tänään harjoitella miekkailua, hänestä tuntui niin turhalta ja hyödyttömältä, kun ei osannut kunnolla käyttää asetta! Hän halusi olla paras! Vaikkakin, aivan sama oliko hän hyvä tai huono miekan kanssa, kukaan ei antaisi hänen lähteä taistelemaan. Ei, aina oli joku tulossa avuksi, panssariksi tai käskemässä jäämään linnan turvallisien muurien sisälle. "Turvallisien" oli kyllä väärä sana kuvaamaan linnan sisäisiä menoja, jos Lilyltä kysyttiin. Ehkä täällä ei henki lähtenyt, mutta muuten sai kyllä katsoa tarkkaan, kuka mahdollisesti pahaa halusi ja kenelle...

Yllättäen huoneen ovi kävi avautumaan. Lilyn katse kohosi nyreänä kirjasta katsomaan sisään astuvaa miestä. Heti kun punapää tunnisti sisään astujan, kävi hän suoristamaan selkänsä ja ristimään kätensä puuskaan, aivan kuin pahainen kiukutteleva kakara... mitä juuri tällä hetkellä taisi ollakin.
"Kirjasi on ihan tylsä ja turha" Lily kävi tokaisemaan sanoja, joita oli jo aikaisemmin, ennen Noelin poistumista todennut "En vieläkään ymmärrä, miksi minun tätä muka pitäisi lukea" Toinen puuskassa olevista käsistä kävi nappaamaan avoimena olleen kirjan ylös, heilutellen sitä suljettuna ilmassa.
"Joten en lukenut sitä yhtään"


// CRiiiiiiimmmmmmmmmMMMMMMMMMHMHMHMHMHHHMMMMMM PLZ 8) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Tämä on aivan turhaa || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Kesä 2014, 01:53

Noel

Päivä sotilastupien harjoituskentillä alkoi olla ohitse. Noel oli viettänyt oppeihinsa paladiinialoittelijoiksi pyrkivien kanssa lämpimässä kesäpäivässä kentällä, mukanaan myös muutama vanhempi ja kokeneempi oppilas, jotka olivat Noelia tässä toimituksessa avittaneet tarjoamalla vaikeampaa vastusta halukkaille. Tarkoituksena oli myös ollut arvioida, ketä alokkaista Noel mahdollisesti paladiinikoulutukseensa ottaisi, sillä yhdellä opettajalla, vieläpä aatelisella, ei ollut turhan paljon kapasiteettia isommalle joukolle. Ainoastaan harvat ja valitut saivat opettajista sen yhden parhaista – ja etenkin kokeneimmista.
Ennen kuin Noel oli lähtenyt muiden oppilaittensa luo, oli tuo käynyt tapaamassa prinsessa Lily Scarlingtonia, oppilaistaan sitä tärkeintä. Kenraali tiesi kuitenkin Lilyn halusta toimia ja harjoittaa kykyjään lähinnä käytännössä, mistä syystä nuorelle naiselle ei oltu suotu sanaakaan siitä missä Noel olisi päivänsä viettämässä. Lily olisi halunnut vain mukaan ja no.. ollut kaiketi vain tilanteessa enemmän ja vähemmän tiellä ja miesten silmätikkuna syystä jos toisestakin. Vaan tällä kertaa turhankin paksu kirja temppeliritarien historiasta ja taistelutavoista oltiin lykätty neidolle kouraan. Käskyksi oli annettu lukea ja tutkia kirja kannesta kanteen, minkä jälkeen kenraali olikin antanut Lilyn poistua yhteen linnan opetushuoneista.

Illan käydessä jo taittumaan, oli Noel hyvästellyt oppilaansa ja palannut omalle huoneistolleen. Kaiken sen kuivan hiekkakentällä riehumisen jälkeen näinkin lämpimällä ilmalla oli saanut hien nousemaan pintaan, ja kentälle sopivien vaatteiden tahriintumaan pölystä. Ennen kuin kenraali halusi edes harkita menemistä uudelleen Lilyn puheille aikaisemmin antamiensa tehtävien varjolla, tahtoi hän siistiytyä ja vaihtaa vaatteensa. Kasvot pestiin puhtaalla vedellä, jonka jälkeen Noel veti tavallista löysemmät valkeat housut jalkaansa. Lahkeet sullottiin tummien saappaiden varsiin ja ylävartaloa puettiin verhoamaan sininen, samettimainen paita, jonka päälle kenraali vielä hivutti itselleen polviin saakka laskeutuvan vakean, pitkähihaisen takin.
Tuijotettuaan vielä aikansa peiliin, lähti Noel sitten harhailemaan linnan jo hiljeneville käytäville, suuntanaan linnan opetustilat. Noel ei turhan usein joutunut vierailemaan kyseisissä tiloissa. Hänen paikkansa oli enemmin harjoituskentillä, kokouksissa tai omassa huoneessaan panikoidessa, pullollinen vahvempaa juomaa mahdollisimman lähellä.

Kun Noel lopulta löysi punaiseen mekkoonsa sonnustautuneen prinsessan, oli tuon olemus lähes yhtä nyreä, kuin kenraali oli osannut aavistaakin. Lyhyen katsekontaktin jälkeen, Noel näki hyväksi sulkea oven perässään ja ottaa Lilyn sätinnät vastaan. Nuori neito kirosi kirjaa tylsäksi ja turhaksi kätensä puuskassa. Prinsessan käytös oli kuin suoraa jonkun kiukuttelevan pikkulapsen käytöskirjasta – oliko hän varmasti antanut oikean kirjan tuolle luettavaksi? Joka tapauksessa, moinen kiusaantunut käytös sai hyväntuulisen Noelin vain hymähtämään huvittuneena ja ottamaan vapauden lähestyä Lilyä.
Prinsessa tuumasi yllättäen, ettei ollut kuitenkaan lukenut kirjaa lainkaan ja turhautumisensa merkiksi heilutteli kovakantista kädessään suljettuna ilmassa. Toisen taakse ennättänyt paladiini otti kuitenkin napatakseen tuon arvokkaan nidoksen neidon kädestä itselleen.
”Miten voit sanoa sitä turhaksi ja tylsäksi, jos et edes lukenut sitä?”, Noel tiedusteli huvittuneen kysyvä ilme kasvoillaan siinä katsoessaa prinsessaa. Katse nostettiin kuitenkin pian takaisin käsissä pideltyyn kirjaan, joka nyt avattiin kirjaan kiinni ommellun paksun, punaisen kirjanmerkkinauhan kohdalta.
”Odotitko että antaisin sinulle kuvakirjan katseltavaksi? Tai luettelon aikamme maineikkaimmista temppeliritareista, joiden nimiä olisin sinun vaatinut osaavan ulkoa?”, kenraali tiedusteli silmäillessään kirjaansa. Tietenkin hän halusi hieman naljailla Lilylle tehtävänsä laiminlyönnistä, muttei kuitenkaan liikaa.


//And here we are again – CUZ YOU ASKED FOR EEEEEEEEET//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Tämä on aivan turhaa || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Kesä 2014, 02:06

Noel vaikutti turhankin hyväntuuliselta nyreän neidon makuun. Tuon hyväntuulisuuden olisi voinut ottaa jopa kettuiluna, mutta Prinsessa tyytyi vain mulkoilemaan miestä harvinaisen nyrpeänä. Hän olisi halunnut viettää päivän muiden seurassa harjoitellen, mutta sen sijaan hän joutui lukemaan jotain kuppaista kirjaa sisätiloissa. Kirjaa, joka ei edes kiinnostanut häntä lainkaan. Tai no, ehkä se vähän kiinnosti, mutta nyt oli kyse tahtojen taistosta. Lily ei kiusallaankaan lukisi tuota kirjaa, kun Noel sitä vaati!
Lily kävi ynähtämään pienesti miehen napatessa kirjan hänen kädestään. Sillä samalla sekunnilla kävi nainen nousemaan ylös istumapaikaltaan, kääntyen nyt Noelin puoleen, seisten kuitenkin toisella puolella tuolia mitä mies.
"Luin pari riviä ja se riitti kertomaan, kuinka turhaa se teksti on" Lily kävi tuiskaisemaan Noelin tiedusteluihin. Tottahan se oli, kuinka nainen nyt saattoi arvostella mitään, mihin ei ollut aluksi tutustunut? Se ei kuitenkaan ollut nyt pointti! Pointti oli se, että Noel oli idiootti ja ansaitsisi läimäytyksen.

Ilme muuttui entistä suivaantuneemmaksi, Noelin tuodessa puheeksi kuvakirjat. Paladin ei selvästikään ollut kartalla siitä, mitä naisen päässä liikkui. Ihmekös tuo, kerta sinkku oli. Eihän tuollaiset narrit mitään naisista tienneet.
Yllättäen pöydällä lojunut toinen, pienempi kirja löysi tiensä äkkipikaisen neidon käteen, Lilyn käydessä viskaamaan mokoman päin Noelia, välittämättä siitä osuiko kohteeseensa vai ei ja jos osui, niin mihin päin miehen kehoa.
"Kirjat eivät auta minua kostamaan isääni!" Lily kävi parkaisemaan turhautuneena, astellessaan tuolin ohi lähemmäksi miestä "Sinä opetat minut taistelemaan ja minä menen kostamaan hänet, kerta veljeni ei sitä tule koskaan tekemään!" Huuto jatkui, naisen käydessä muistuttamaan itsekkäistä motiiveistaan koulutuksen suhteen, sen pahemmin ajattelematta, mitä Noel siitä oli mieltä.


// NASKJAFKJWAJWAADDFFFFFFFFFFFFFFFFFFFf ja kaikki vihaavat minua. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Tämä on aivan turhaa || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Kesä 2014, 02:51

Paladiinin katse pysyi kiinni kirjassa, vaikka sivusilmällä mies saattoikin erottaa Lilyn nousevan sijoiltaan ylös. Samaan aikaan kun punertavatukkainen prinsessa kävi ilmoittamaan, kuinka jo pari riviä oli saanut tuon turhautumaan oopukseen. Noel sen sijaan että olisi mitään erikseen oppilaalleen vastannut, pudisti vain päätään pienesti, palavan oranssit silmänsä yhä naulittuna kirjan sivuilla. Viimeistään Lilyn äkkinäinen käytös sai kenraalin palauttamaan huomionsa kovakantisesta takaisin naisen puoleen, joka näytti yllättäen harvinaisen suivaantuneelta. Vaikka miehen tarkka katse seurailikin yllättävän tyynenä prinsessaa, osasi Noel lähes alitajuisesti väistää itseään kohden lentävän objektin. Avonainen kirja lensi vain pienesti syrjään taivuttavan miehen ohi lattialle, sivujen kääntyessä osittain ruttuun sen painon alle.

Lily pauhasi jälleen ääneen, muistuttaen Noelia osittain myös siitä miksi naisen taistelemaan kouluttaminen oli hänelle loppujen lopuksi jätetty. Vanha paladiini huokaisi jokseenkin syvään, antaen sen tyynenrauhallisen ilmeensä vakavoitua yllättäen. Noel tiesi tasantarkkaan, miten paukauttaa yhä käsissään oleva avonainen kirja kiinni siten, että se päästi ilkeän, mahdollisesti säpsäyttävän paukahduksen sulkeuduttuaan. Sen jälkeen opus iskettiin lujaa vielä kuusikulmaisen pöydän kannelle, Noelin nojatessa käsillään pöydän reunaan ja painaessaan itseään hieman kumaraan käsiensä varaan.

Hetken kenraali jo ehti luulla sen äreän itsensä ottavan tilanteesta omansa, mutta Noel sai pidäteltyä malttiaan, vaikkei erityisesti prinsessan vaativasta äänensävystä ilahtunutkaan pitkän päivänsä päätteeksi. Lily oli silti hänen tärkein oppilaansa. Oppilas, jonka Noel tahtoi kouluttaa tavallista perusteellisemmin, vaikka se vaatisikin pitkäpinnaisuutta ja tylsiä kirjoja.
”Kostoon tarvitaan muutakin, kuin pelkkää taitoa ja tahtoa heiluttaa miekkaa”, kenraali totesi hetken hengenvetonsa jälkeen ja suoristi sitten ryhtinsä ylös. Katsomatta kuitenkaan vielä Lilyä, joka lähemmäs oli tullut.
”Jotta voisin opettaa sinua taistelemaan kuin veteraani, on sinun ensin tunnettava paladiinien historiasta, tavoista ja taistelutaidoista”, Noel aloitti, kuroen kädellään Lilyn lattialle heittämän kirjan otteeseensa, ”Sen jälkeen taistelun perusteista, puolustautumisesta ja hyökkäämisestä”, kenraali jatkoi ja nosti kirjan pöydälle, katsahtaen sitten oppilastaan silmiin, ”Strategioista, sekä itse vihollisestasi”.
Kenraali katsoi Lilyä tavallista vaativammin, nostattaen sitten arvuuttelevan, jokseenkin kujeilevan ilmeen kasvoilleen.
”Tiesitkö, että kirjallakin voi tappaa?”.


//Kukaan ei vihaa. Kehtaakin vihata niin heitän niitä Daichilla >:< //
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Tämä on aivan turhaa || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Kesä 2014, 03:09

Tietenkin heitetty kirja meni ohi, mutta juuri nyt moinen epäonnistuminen ei prinsessaa häirinnyt. Sen sijaan kirjan annettiin mennä omia matkojaan aina lattialle asti, Noelin sen väistettyä niin sutjakasti. Vihreä katse oli nauliintunut vanhempaan mieheen, tuon selaillessa käsissään olevaa kirjaa kuin ei olisi edes kuullut prinsessan pauhaamista. Lily oli jo valmiina jatkamaan nalkutustaan, kun Noel kävi yllättäen sulkemaan käsissään olevan kirjan napakasti. Tietenkin moinen yllättävä paukahdus sai punapään hätkähtämään pienesti, mutta se hätkähdys muuttui äkkiä takaisin ärtyneeksi tuittupääksi. Hänellä ei ollut aikaa tähän!
Noel nojautui pöytään käsillään, painaen itsensä kumaraan kuin mikäkin uhri tässä tilanteessa. Lily se uhri tässä oli, jos häneltä kysyttiin! Prinsessa oli tottunut saamaan kaiken mitä halusi ja nyt kun joku ensimmäistä kertaa pisti vastaan - harvinaisen maltillisesti jopa - sai se Lilyn suuttumaan. ei häntä oltu ennen kohdeltu näin! Se oli uutta, se oli ärsyttävää! Se oli... Jokseenkin myös kiehtovaa. Joku uskalsi sanoa hänelle ei.

Kädet nousivat puuskaan temppeliherran käydessä saarnaamaan jonninjoutavia. Selvästi Lily kuunteli, katseen ollessa yhä nauliintuneena kenraaliin, joka kävi noukkimaan maahan pudonneen kirjan ylös. Oli jokseenkin turhauttavaa, kun mies ei edes vilkaissut häneen, mutta viimein se palavanuniikki katse kävi kääntymään nuoremman puoleen. Nuoremman, joka näytti yhä kiukuttelevalta lapselta, joka ei ollut saanut tikkukaramellia markkinoilta. Noelin viimeinen kysymys sai sirot kulmat kohoamaan hämmennyksestä. Millainen kysymys se tuo oli?!
"Tappaa kirj--- MINULLA EI OLE AIKAA TÄHÄN!" Lily aloitti hämmentyneen epäuskoisena, mutta vaihtoi takaisin siihen aiheeseen, mistä aikaisemmin oli huutanut.
"Tiedän vihollisen, tiedän mihin hän kykenee, olen valmis kohtaamaan hänet! Minulla ei ole aikaa lukea historiaa tai tapaoppia, MINULTA LOPPUU IKÄ JA TERVEYS ENNEN KUIN SAISIN MOISET OPISKELTUA!" Sirot kädet kävivät nousemaan yllättäen miehen rinnuksille, tarttuen kiinni tuon riveleistä ja vetäen väkisin miestä lähemmäksi tulistuneen naisen kasvoja.
"Meidän on iskettävä kun rauta on vielä kuuma, tässä ei ole aikaa jonninjoutaviin sivuseikkoihin! Sinä nopeutat tätä prosessia, tai saat katua sitä, että edes aloit puhua minulle!" Lily kävi sähisemään vasten miehen kasvoja, silmissään se palo, mitä isällään oli aikanaan ollut. Nainen oli tosissaan ja sen näki, mutta oliko sitten fiksua lähteä tottelemaan tuon sanoja vai asettaa nuorelle härkäpäälle rajat, ennen kuin se olisi liian myöhäistä...
"Joten pidä kirjasi tai minä tapan sinut mokomalla" Prinsessa kävi tuiskaisemaan kaiken päätteeksi, päästäessään vihdoin irti Noelin vaatteista.


// Daichi parka (D Timi perään. Tupla pommi. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Tämä on aivan turhaa || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Kesä 2014, 04:35

Kenraali silmäili Lilyn hämmentynyttä ja epäuskoista olemusta kokonaan aiheesta poikkeavan kysymyksensä perään. Kun punapää sitten korotti yllättäen ääntään, sai Noel vuorostaan kohottaan kulmiaan asteen jos toisenkin verran. Kujeileva ilme ei kuitenkaan minnekään ehtinyt kadota miehen kasvoilta, mutta alkoi omaa hiljaista tahtiaan karsiutua kuitenkin peittämästä temppeliherran kasvoja, tuoden sen vakavamman puolen jälleen esille.
Noel ehti hetken kuunnella prinsessan turhautunutta pauhaamista. Kuinka hän tunsi vihollisensa ja tiesi mihin se kykenee. Kuinka Lily olisi mukamas valmis kohtaamaan jo vastustajansa silmästä silmään – ei tuo ollut. Nuori prinsessa oli vasta kasvava nainen. Vailla ohjaksia, joilla nuoren naisen ajatukset oltaisiin saatu kuriin. Välillä Noel mietti, minkä hemmotellun lapsiraukan oli saanut taholleen kaitsettavaksi, ja toisinaan myös näki sen, että omat päätelmänsä pitivät myös edes osittain paikkaansa. Kuten juuri tällaisina hetkinä, joita harvassa tosin oli.

Siitä pienestä ajatuskuplastaan miehen kuitenkin herätti se, kun Lilyn pienemmät kädet kävivät tarraamaan kenraalia rinnuksista. Isompi mies joutui kumartumaan pienesti, naisen otteen vetäessä vakavampia kasvoja lähemmäs omaansa, joka pian kai palaisi sävyltään punaisena kuin tuli. Noel ei suotta pistänyt hanttiin pienemmälleen. Hän olisi voinut repiä naisen kädet itsestään irti, mutta vain, jos Lily olisi uhannut häntä esimerkiksi teräaseella. Nyt kyseessä oli kuitenkin pelkkä sanojen mittelö.
Lopulta punapää kuitenkin hiljeni, uhaten vielä enemmän ja vähemmän tosissaan tappavansa Noelin kirjallaan. Kenraalin, joka vaikutti siltä että oli valmis lyömään hanskat tiskiin naisen takia ja merkiksi tästä tunsi kulmiensa nykivän ärtymyksestään. Mutta hän vihasi luovuttamista, ja niin julmetusti kuin mieli halusi huutaa sillä hetkellä toista, ei Noel suostunut luopumaan tahdonlujuudestaan – mutta periaatteistaan kohdella oppilaitaan kyllä. Hän ei juuri koskaan varsinaisesti ojentanut oppilaitaan. Ehkä juuri siksi ettei kukaan hänen läsnäollessaan käynyt niskuroimaan näin selvästi, kuin prinsessalla oli varaa tehdä.

Mitä kauemmin punapää oli suutaan kuitenkin saanut pitää auki, sitä enemmän Noelia oli alkanut kismittää tämä tuiske päivänsä päätteeksi. Se ilkeämpi puoli miehestä alkoi hiljalleen hiipiä pinnalle, ajatusten alkaessa provosoida alitajuisesti vanhempaa sanomaan Lilylle vastaan. Noel katsoi tilannetta enemmän opettajan ja oppilaan välisenä keskusteluna, kuin Hänen ylhäisyytensä prinsessa Lily Scarlingtonin ja kenraali Artanian välisenä, miksi tiedossa olevat tittelit eivät olleet temppeliherralle erityinen este.
”Mikä sinua sitten vielä pidättelee täällä, se ettet osaa pidellä miekkaa oikein käsissäsi?”, paladiini vuorostaan protestoi ääneen, Lilyn kiukkuisuuden kuin tartuttua vanhempaan mieheen ja äänentason noustessa vahvemmaksi. Oranssinpalava katse tuijotti neitoa silmästä silmään.
”Sinä et todellakaan ole valmis menemään sinne! Olet liian kokematon ja sinisilmäinen vielä ottamaan vastuuta toimistasi vieraalla kentällä!”, Noel lähes huusi turhautuneena, sanojaan painottaen ja toisella kädellään osoittaen vapaasti valittuun suuntaan, missä vihollinen saattaisi majaansa pitää, ”Päästin ensimmäisen viholliseni hengiltä sinun iässäsi vain koska minun oli pakko, ja siitä huolimatta menetin kaiken ympäriltäni – sitäkö sinäkin haluaisit?! Marssia suinpäin sudensuuhun ja katsoa jos kokemattomuutesi tuottaisikin hedelmää?!”, kysymys kysymyksen perään Noel tunsi itsensä turhautuneemmaksi, suuttuneeksi tähän typerään tyttöön ja itseensä, koska oli muistuttanut itseään kivuliaasta menneestä, josta mies ei enää saattanut muistaa tarkalleen kuinka kauan siitä jo oli. Hän olisi halunnut paiskata pöydälle laskemansa kirjat vain takaisin alas lattialle ja potkia eteensä tulleita huonekaluja, mutta sen sijaan kenraali pyrki hillitsemään vihaansa. Sen sijaan temppeliherran katse pakeni hetkeksi jonnekin muualle Lilysta, nyrkit painuivat kiinni silkasta raivosta, ja niitä puristettiin yhteen niin että sattui, voimien lopulta paeten käsistä täysin ja antaen niiden rentoutua takaisin.
”Sitäkö isäsikin olisi halunnut?”, Noel kysyi jo selvästi rauhallisemmin, hengityksensä kuitenkin yhä virratessa varsin kiihtyneenä. Aihe oli arka, mutta kenraali halusi tuoda pointtinsa silti näin esille.


//Atomipommi tulis siitä. MUTTA KATSO VIELÄ TÄLLAISEN TEIN! IHAN SINUN KIUSAKSESI AAMUA VARTEN! Ryntään sitten heti foorumille kyttäämään kun otan noustakseni taas pedistä ylös (--D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Tämä on aivan turhaa || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Kesä 2014, 12:08

Lily ei tiennyt, olisiko pitänyt olla hämillään vai olisiko pitänyt arvata, että Noel sanoisi jotain vastaan. Oli se kuitenkin pienoinen yllätys, että mies kävi räjähtämään vuorostaan naiselle, latoen faktoja pöytään sen sileän tien. Harvoin näin kävi ja yleensä jos kävi, se oli taholta, jota Lily ei kuunnellut. Jostain syystä hän kuunteli Noelia. Pikku hiljaa Noelin jatkaessa saarnaansa, alkoi se närkästynyt ilme kaikota prinsessan kasvoilta. Varsinkin, kun Noel kertoi menettäneensä kaiken ympäriltään. Paladin harvoin kertoi mitään itsestään ja oli jokseenkin surullista, että noinkin suuria paljastuksia tuli esiin tällaisessa tilanteessa, negatiivisissa merkeissä. Ei Lily niin halunnut tietää Noelin menneisyydestä.
Normaalisti Lily olisi jo sanonut jotain vastaan, mutta tällä kertaa nainen piti suunsa visusti kiinni. Yksi syy oli se, ettei hän tiennyt mitä tuohon nyt enää kiukutella vastaan, toinen syy oli turhautumisen ja väsymyksen aiheuttama pala kurkussa.

Se pala tuntui kasvavan kymmenkertaiseksi, Noelin mainitessa Haraldin. Peruslukemilla oleva suu kävi pienesti värähtämään, naisen selvästi pidätellessä itkunpurkausta. Oli sekin säälittävää, ensin kiukutellaan kuin mikäkin maailmanvaltias ja sitten kun joku sanoo jotain vastaan, alettiin itkemään. Mutta toisaalta, Noel oli käynyt työntämään tikarinsa avoimeen haavaan, mainitessaan hänen isänsä.
Katse kääntyi pois Noelista, naisen käydessä kääntymään kokonaan selin miestä päin. Sanaakaan ei sanottu heti Noelin purkauksen jälkeen, joka selvästi oli myös saanut miehen tulistumaan. Eipä tuokaan heti rauhoittunut purkauksestaan.
"Ei minulla ole mitään menetettävääkään" Lily kävi tokaisemaan yllättäen väreilevän katkeralla äänellä, samalla kun kävi istumaan takaisin tuolille, antaen hiustensa peittää poispäin suunnattuja kasvojaan.
"Sentään isäni voisi olla jostain ylpeä. Kansa tarvitsee marttyyrin, joka näyttää esimerkkiä. Voitto tai kuolema, tämä ei ole elämistä" Veljensä oli liian pasifisti edes miettiäkseen sotaa, kaiken lisäksi yksijalkaisella kuninkaalla oli paljon muutakin murehdittavanaan. Kyllä Lily huomasi Henrystä, kuinka tuo oli valvonut yönsä murehtien ja kuinka nuorimies oli vaipumassa syvemmälle masennukseen, vaikka Henry sitä kuinka yritti peitellä. Lily halusi syyttää demonia siitä... Aivan varmasti tuo oli sen takana.
"Menkää pois" Lily tokaisi yhä värisevällä äänellä katsomatta edes mieheen, käyden teitittelemään tuota nyt "Tahdon olla yksin".


// Räjähtäisi koko maailma. Varoitus: Älä sekoita Daihchia ja Timiä keskenään. Reaktiot tuhoisat. JA KAMALAA KIUSAA TEIT HERRAN JUMALA no oli se aika ilkee kun pitäis muka kaupoille lähteä ja täällä mä vaan kirjotan "ISÄ ODOTA NYT VITTU HETKI JOOKO" (----D YLÖS SIELTÄ SÄNGYSTÄ SENKIN LAHNA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Tämä on aivan turhaa || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Kesä 2014, 17:07

Kiihtyneeksi noussut hengitys pyrittiin tasaamaan takaisin sille tyypilliselle tasolle, samalla kun katse laski uudelleen Lilyyn. Noelia pelotti äskeinen tapansa puhua. Hän oikeastaan huusi vain itselleen samaan tyyliin, muttei koskaan kenellekään muulle. Tämä oli varmasti yksi niistä ainoista kerroista, kun paladiini oli nostanut ketään oppilastaan vastaan ääntään näinkin paljon. Pistänyt hanttiin todenteolla ja palauttanut mokomat toistaitoiset takaisin maanpinnalle. Lilylle näin puhuminen kuitenkin tuntui.. väärältä. Ja alkoi tuntua yhä enemmän, kun prinsessa käänsi lopulta hänelle selkänsä. Samalla kaikki se ilkeyskin kaikkosi, Noelin silminnähden hätkähtäessä pienesti saarnansa seurauksia. Hänestä tuntui pahalta.
Neidon katkera ääni ilmoitti ettei hänellä ollut mitään menetettävää. Noel oli tästä tietenkin toista mieltä, mutta ääneen siitä ei käyty enää mainitsemaan. Sitä oppi arvostamaan elämää edes jollain tavalla iän myötä – joskin kenraalin tapauksessa kun sitä ikää oli kertynyt jo hieman liiakseenkin, huomasi myös toivovan viimeisen hengenvetonsa koittavan jokseenkin pian.

Kun Lily esitti jonkinlaisen pyynnön siitä, että Noel poistuisi ja jättäisi hänet yksin, muuttui kenraalin ilme jokseenkin apeaksi.
”Tiedätte hyvin, etten voi poistua ennen kuin tämä virantoimitukseni on hoidettu pois alta”, temppeliherra totesi aivan toinen ääni kellossa kuin hetki sitten. Noel katui sitä, että oli mennyt sorkkimaan niin herkkää aihetta Lilyn kuullen, vaikka tietoisesti oli sen tehnytkin. Mutta tällaista reaktiota hän ei kuitenkaan ollut odottanut. Prinsessan suruaika ei ollut vielä lähelläkään loppua, näkihän sen nyt selvästi, kun vieressä kökötti, mikä sai myös surun tarttumaan osittain kenraaliin.
Noel kuitenkin askelsi Lilyn toiselle puolelle, ja polvistui naisen tuolin viereen. Katse pidettiin nöyränä kuitenkin lattiassa, eikä prinsessalle mitään erityistä katsekontaktia suotu. Tuskin murtunut prinsessa olisi sitä edes halunnut, joten temppeliherra tyytyi pitämään katseensa muualla ja odottamaan joko ääneen tai äänettömästi annettua lupaa taas nostaa katseensa ylemmäs.
”Enkä haluaisi jättää sinua yksin tänne murehtimaan suotta äskeisen jälkeen”, kenraali ilmoitti, ”En olisi saanut puhua sillä tavalla, pyydänkin mitä nöyrimmin anteeksi käytöstäni”.


//LAAAAAHNA, KOSKAAN EN NOUSE YLÖS SÄNGYSTÄ (D TÄNNE JÄÄN!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Tämä on aivan turhaa || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Kesä 2014, 18:51

Vettynyt katse pysyi matalalla, naisen koittaessa rauhoitella itseään. Lapsellistahan tämä oli, ei hänen sopinut näin alkaa pillittämään. Hänen piti pysyä lujana! Edes toisen heistä... Veljestään ei siihen ollut, Lily tiesi sen varsin hyvin. Mutta silti nuori kuningas sentään yritti. Muka huomaamattomasti kävikin toinen käsistä pyyhkäisemään nopeasti poskille valuneita kyyneleitä pois, Lilyn koettaessa hallita kyyneltulvaansa. Pikkuhiljaa se alkoikin onnistua, nyt kun muutama kyynel oli jo alas valunut.
Pää kääntyi aavistuksen verran Noelin puoleen, miehen käydessä avaamaan suunsa. Lily ei vastannut mitään miehelle, joka kävi nyt askeltamaan tuolin viereen, käyden laskeutumaan polvilleen. Hiustensa suojista prinsessa tuijotti tuota alas alistunutta miestä, joka vältteli katsekontaktia kuin pahaa tehnyt koiranpentu. Noel oli pahoillaan... Syyllisyydentunto kävi näemmä iskemään mieheen, mikä sai Lilyn taas virnistämään pienesti, sisäisesti. Oliko hän taas onnistunut ylidramaattisuudellaan aiheuttamaan mielipahaa muille, joilla ei varsinaisesti ollut syytä tuntea syyllisyyttä mistään. Noel oli vain asettanut rajoja ja nyt katui moista tekoa? Jonkinlainen onnistumisen tunne kävi valtaamaan naisen, joka nyt häikäilemättä katseli alakanttiin miestä, joka pyyteli anteeksi käytöstään.

Hetken kaikessa hiljaisuudessa Lily tuijotti Noelia, salaa mielensä sopukoissa nauttien tästä asetelmasta. Se ei kuitenkaan näkynyt mitenkään päällepäin. Lily kävi nojautumaan hieman lähemmäksi, nostaen toisen kätensä Noelin puoleen. Siro käsi kävi laskeutumaan miehen hiuksiin, joita käytiin sukimaan pienesti pois miehen kasvoilta. Kevyesti sormet kävivät laskeutumaan miehen ohimoa pitkin aina parran peittämälle leukaluulle, jolloin Lily kävi tarttumaan hellästi vanhemman leuasta. Noelin kasvot pakotettiin nousemaan ylös, kohtaamaan naisen katseen, joka tuijotti jopa karun ilmeettömänä alas mieheen. Katseensa oli kuitenkin rauhallinen, mutta tulkitsiko sen sitten uhkaavan oudoksi vai rennon levolliseksi.
"Ehkä olet oikeassa...." Lily kävi kuiskaamaan, sormien käydessä pienesti hivelemään miehen kasvoilla sijaitsevia arpia "Mutta on toimittava".
Vihreä katse seurasi arpia, joita sormet yhä koskivat hellästi. Myöskään ihon oudot kuviot eivät jääneet huomaamatta näin läheltä katseltuna. Pian katse kuitenkin kohdistui paladinin silmiin.
"Kuinka sait ne..." etusormi miehen kasvoilla kävi kepeästi napauttamaan arpea allaan "arpesi..?"


// SINNE JÄÄT DARIN VIEREEN NIIN. Eikun //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Tämä on aivan turhaa || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Kesä 2014, 15:56

Noel tuijotti yhä kohden lattiaa sen hiljaisuuden aikana, mikä huoneessa vallitsi. Hän soi ajatustensa hetkeksi karata menneeseen, muistelemaan edesmennyttä, edellistä kuningasta, joka hänet tähän virkaan oli nostanut. Lily oli ollut Haraldille tärkeä tytär, mutta samoin myös Noel koki toisinaan isällisten tunteidensa heräävän prinsessaa kohtaan. Vaikka hän olikin vain pahainen opettaja, jonka tehtävänä oli kouluttaa prinsessasta pätevä taistelija, koki temppeliherra myös tarvetta suojella Lilyä ja avittaa tuota kokemuksellaan ja viisaudellaan kulkemaan valitsemaansa polkua.
Paladiini hymähti rauhallisesti, Lilyn laskiessa kätensä miehen tummien hiusten joukkoon, siitä ohimoiden kautta aina syvänmustan parran peittämälle leualle. Kosketus oli hellä, eikä Noel suotta pistänyt vastaan, kun Lily pakotti miehen päätä ylemmäs. Tämä oli se lupa, jota paladiini oli halunnutkin. Ja nyt hän sen myös sai, mikä nostatti lempeäksi tulkittavan hymyn miehen kasvoille, joka ei laantunut Noelin kohdatessa kovin ilmeettömän prinsessan katse.
”Toimimme sitten, kun on sen aika. Hätiköiminen ei suo meille kuin nopean epäonnistumisen ja kasan turhia menetyksiä”, käytiin lyhyesti, ympäripyöreästi vastaamaan. Noel ei enää halunnut keskustella tästä aiheesta, ja suivaantua uudestaan.

Nuoren naisen seuraava kysymys sai kuitenkin Noelin värähtämään pienesti. Vaikka Noel jollain tapaa luottikin Lilyyn ja oli oppinut naista tuntemaan, uskoisiko hän silti suurimman salaisuutensa tuolle? Siitä miten otti yhteen omien joukkojensa kanssa ja päästi yksi toisensa jälkeen luotetuimpia tovereitaan hengiltä omilla käsillään vain, koska oli pakko. Ikuiset arvet Noelin leukaan oli lyönyt henkimiekalla vanha ystävä, joka tuomittiin iskuistaan kuolemaan Noelin käsien kautta. Senkö hän kertoisi rehellisesti Lilylle? Ei, ehkä joskus myöhemmin, mutta nyt ei ollut aika paljastaa julmia yksityiskohtia kaukaa menneestä, joiden muistelu tuntui avaavan aina ne haavat, jotka oli paikattu jo tuhannen kertaa uudestaan.
”Viholliselta. Naamatauluni oli kai niin vastenmielinen hänen mielestään”, Noel tyytyi toteamaan salamyhkäisesti, ”Se on pitkä tarina”, temppeliherra jatkoi vielä lyhyesti, miehen käden laskeutuessa lopulta leualla lepäävälle prinsessan kädelle. Käsi viipyi hetken prinsessan sirommalla kädellä, paladiinin niellessä murheitaan alas kurkusta hetken, vaikkei varsinaisesti apeaa mieltään kasvoillaan mitenkään näyttänyt. Naisen käsi siirrettiin kuitenkin lopulta syrjään leualta, Noelin kavutessa jälleen itsensä ylös polviltaan.
”Liian pitkä tarina, että joutaisin sitä nyt kertomaan sinulle, saati edes haluaisit verisiä tarinoitani kuulla”, Noel vielä hymisi epäuskoisena, lempeän hymyn palaillessa takaisin miehen kasvoille.


//SINNE JÄÄN JOO! Nuolemaan viini ja kyynel vanat sen naamalta. EIKUN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Tämä on aivan turhaa || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Kesä 2014, 17:19

Noel kävi huomauttamaan, että heidän tulisi toimia sitten, kun sen aika olisi. Lily hymähti pienesti, tietenkin mies oli oikeassa ja Lily hätiköivä idiootti, mutta sitä ei tietenkään myönnetty. Sitäkään ei myönnetty, että hän oli mahdollisesti väärässä ja jos Noel olisi uskaltanut sanoa yhtään suoremmin näitä tosiasioita, saattaisi tuolla olla jo pidätysmääräys niskassaan. Noelin kasvoilla lepäävä lempeä hymy sai pienen, lämpimän aallon kulkemaan kasvoja pitkin. Siitä oli pitkä aika, kun Lily viimeksi moisen aallon oli kokenut ja nainen yrittikin parhaansa mukaan olla huomioimatta sitä ja päästä siitä eroon, mokomaa kun seurasi yleensä pienempi tai suurempi puna poskilla.
Mies selvästi epäröi, miten vastaisi prinsessan esittämään kysymykseen. Odottaessaan vastaista nainen kävi pienesti kallistamaan päätään, antaen katseensa nopeasti jälleen tutkia tulisilmäisen kasvoja, ehkä turhankin tarkanoloisesti.

Lopulta Noel vastasi, saaden prinsessan hymähtämään pienesti, huulien käydessä viimein kääntymään pieneen, kujeilevaan hymyyn.
"Vihollisesi ei siis osannut arvostaa karismaattisia piirteitäsi" Lily kävi hymähtämään, Noelin käydessä koskemaan hänen kättään. Merkittävä katse käväisi miehen silmissä, ennen kuin tuo kävi nousemaan ylös polviltaan.
Lily kävi nojautumaan paremmin tuoliin, istuen epäsuorasti, lähes puolimakaavasti mukavan suurella tuolilla. Kyynärpäät kävivät hakeutumaan käsinojille, naisen antaessa katseensa lipua kaikessa rauhassa ylös paladinin kasvoihin. Päätä käytiin jälleen kallistamaan pienesti, Lilyn katsellessa ylös Noeliin.
"Mistä sinä sen tiedät?" nainen kohotti toista kulmaansa pienesti "Ehkä tykkään rajuista... tarinoista. Ja minulla on aikaa... Vaikka koko pitkän yön" äänensävynsä oli muuttunut kuivahkon katkerasta rauhalliseksi, omaten pientä vihjailevaa sävyä.


// (-------------D "Naamalta" KYLLÄ SE TIEDETÄÄN MISTÄ SINÄ NUOLISIT NIIN. Eikun.
Nyt alkaa oleen kyllä taas k-agna merkinnän paikka off-game viesteissä huhhuh
//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Tämä on aivan turhaa || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Kesä 2014, 02:02

Noel naurahti Lilyn sanojen myötä. Vai että karismaattisten piirteiden. Ei temppeliherra itseään kovinkaan karismaattisena tapauksena pitänyt, muttei myöskään laskenut itseään aivan sen tavallisimman kastin sekaan. Oli kai kyse mielipide asiasta, johon hänellä ei ollut liiemmin lyödä tikkua ristiin – etenkään prinsessan kohdalla. Ainoana näkyvänä merkkinä mielipiteistään, paladiini tyytyikin vain pudistamaan päätään pienesti, lähes näkymättömästi.
”Liekö karismallani mitään väliä, kun vihollisesta on kyse”, mies tuumaili ja hymähti huvittuneena.
Temppeherran katse seuraili, kun punapää kävi epäsuorasti istumaan tuolillaan, ottaen jokseenkin röhnöttävän mutta silti arvokkaan asennon sijoillaan. Eipä Lilyn kaltainen nuori ja kaunis nainen Noelin silmissä edes kyennyt näyttämään arvottomalta – tai millään tapaa etenkään huonolta. Tietysti sievän kuoren taakse saattoi piiloutua vaikka minkälainen kiero ja häikäilemätön persoona, mutta Noel ei saattanut prinsessaa tuntea vielä niin hyvin, että Lilyn itsekkäitä kostosuunnitelmia pidemmälle nuoren naisen ajatuksista tiesi.

Päänsä pienesti kallellaan, Lily kuitenkin vastasi Noelille toisin, mitä mies oli hetki sitten epäillyt. Arpinaamainen ei myöskään kyennyt olemaan huomaamatta sitä pientä viehkon vihjailevaa sävyä nuoremman äänessä, joka sai Noelin olon.. hämmentyneeksi.
Vuorostaan paladiini kohotti toista kulmaansa pienesti, salaperäisen hymyn käydessä nyt nousemaan hänen kasvoilleen. Yrittikö Scarlingtonin suvun prinsessa flirttailla hänen kanssaa? Noel olisi vanhan moraalinsa puolesta kieltää ja ohittaa kyseisen kokonaan, mutta temppeliherra oli elänyt jo liian kauan oppiensa väärällä puolella, jotta olisi edes kyennyt palaamaan vanhaan. Opetti toista nuoremmilleen, samalla noudattaen itse vääriä periaatteita, oli hänkin opettaja, mutta onneksi elämäänsä vain kerran elävät tavallisesti myös pysyivät opeissaan. Ja mikäpä Noel oli vastaan pistämään tämän tapauksen edessä.

Kenraali risti kätensä selkänsä taakse ja tulisenpunertavan katseensa pysyessä Lilyn kasvoilla, astellessaan prinsessan tuolin ympäri.
”Vai pitää hänen ylhäisyytensä rajuista tarinoista”, Noel aloitti rauhallisesti hymähtäen, ”Niitä minulla riittäisi useammankin yön edestä”, temppeliherra vihjasi kiusallaan, nappasi itselleen pöydän vieressä olevan toisen tuolin ja laskeutui sille istumaan Lilyn vierelle. Selkä nojattiin mukavasti suuren tuolin selkänojaa vasten, käsien noustessa kevyesti puuskaan rinnalle ja toisen jalan noustessa ristiin toisen polven päälle. Paladiinin katse pysyi Lilyssä, muttei kuitenkaan niin tuijottavasti että se loukkaisi neidon läsnäoloa.
”Harvoin tapaan myös ketään puhutella, joka ääneen kävisi karismaattisuuttani mainitsemaan. Olette erikoinen tapaus, prinsessa Lily, mutta vain hyvässä mielessä”, Noel totesi, myillen salaperäisesti sanojensa jälkeen.


//SINÄPÄ SEN SANOIT--- EIKUN. Nopeasti muuttui touhu K-Agnaksi nyt. MUTTA KAIKKIHAN SEN JO TIESI, KUN ON MEISTÄ KYSE (D Tähän on hyvä lopettaa, AAMULLA KYTIKSELLE ISKEYDYN TAAS!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Tämä on aivan turhaa || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Kesä 2014, 13:29

Katse kävi seuraamaan viekkaasti kenraalia, joka kädet selkänsä taakse aseteltuaan lähti kiertämään tuolin. Oli aina yhtä mielenkiintoista nähdä, miten miehet kävivät reagoimaan prinsessan enemmän tai vähemmän suoriin vihjailuihin. Useimmat menivät vaikeiksi, tuntien olonsa kiusaantuneeksi. Prinsessa oli naimisissa, vieläpä pirun pelottavalle ja salaperäiselle miehelle, eikä kukaan oikeastaan halunnut koittaa onneaan velhon suhteen... Mutta toisaalta, joskus halut ja himot veivät mukanaan enemmän, mitä itsesuojeluvaisto ja moraali. Lily tiesi myös tekevänsä väärin, mutta toisaalta: Kukapa ei täällä vääryyttä harrastaisi. Hovi oli yksi syntipesäke tätä nykyä, mutta kaikesta vaiettiin, sillä jokainen halusi pitää salaisuutensa... ja mahdollisesti henkensä.
Nopea virne käväisi naisen huulilla temppeliherran hymähdyksen myötä. Tuon vihjailut useammastakin yöstä saivat naisen tuhahtamaan pienesti, intensiivisen katseen tarkkaillessa yhä miestä, lähinnä tuon kasvoja. Noelista ei oikein ottanut kunnolla selvää. Vaikka sävy olikin vihjailevaa, ei tuo mennyt suoraan asiaan, niin myönteisessä kuin kielteisessäkään mielessä. Testasiko mies naista? Katsoi, kuinka pitkälle Lily oli menossa, jos ei heti kieltänyt? Lily oli valmis menemään vaikka loppuun asti, mikäli siitä itse hyötyisi. Tosin... Noelin kohdalla siitä ei olisi hänelle mitään varsinaista hyötyä, miehenhän kun piti joka tapauksessa totella siniveristen käskyjä, sotilaallisen aseman kun omasi. Toisaalta, Noel oli kyllä henkilö, jonka kohdalla Lily voisi tehdä poikkeuksen. Olihan temppeliherra komea ja karismaattinen ja kun oma mies huiteli ties missä ja hyvä jos velhoa edes näki tätä nykyä ennen iltaa. Ja iltaisinkin, jos herra suvaitsi näyttäytyä, tuo kaatui saman tien nukkumaan, suomatta minkäänlaista huomiota vaimolleen. Sellainen peli ei tietenkään ollut prinsessan mieleen, joka oli tottunut saamaan huomiota taholta jos toiseltakin, tavalla tai toisella.

"Ehkä voisit siis useampana yönä kertoa niitä. Aina aamuun asti" Prinsessa kävi hymähtämään, tuijottaessaan alas istunutta miestä. Katse kuitenkin laskeutui häpeilemättä tarkastelemaan vanhemman kroppaa, aivan kuin nainen ei olisi ennen miestä nähnytkään. Katse käväisi jopa alempana, kunnes hitaasti, viekkaasti nousi takaisin Noelin kasvojen puoleen, miehen käydessä mainitsemaan, kuinka erikoinen tapaus prinsessa oli.
"Isä opetti, että tosia pitää kehua" Lily kävi vastaamaan hymyillen "Isä myös opetti, että toisia pitää miellyttää".
Toinen sirommista jaloista kävi puheiden ohella liukumaan kevyesti lattiaa pitkin, käyden pehmeän sisäkengän kärjellä pienesti hivelemään Noelin alhaalla olevan jalan sisäsäärtä. Katse pysyi kuitenkin tiukasti miehen kasvoissa, hymyn koristaessa yhä kauniita kasvoja.


// Niin hirveä yllätys oli tämä pervoilu taas niiin. Mutta mene sinä nuolemaan Daria, minä kaappaan sen Jaakon yhä. Senkin lipeväkala salakavalasti vastasit yöllä. MUTTA IHANA YLLÄTYS OLI AAMULLA ASDKJWEFKAS Nyt tule taas pitämään seuraa minulle. Koska muitahan pelejä minulla ei ole ja silleen. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Tämä on aivan turhaa || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Heinä 2014, 00:52

Kokenut paladiini silmäsi Lilyn elkeitä. Sitäkin, miten prinsessan viekas katse harhaili välillä paikoissa, joihin Noel ei olisi tältä istumalta osannut edes odottaa oppilaansa kiinnittää huomiota. Olihan mies nähnyt itse jos minkälaista maan ja taivaan väliltä, mutta prinsessan syynättävänä tilanne tuntui täysin erilaiselta. Jossain kierossa mielessä jopa.. innostavalta. Noel ei antanut sen kuitenkaan näkyä ulkoapäin katsottaessa, mutta saattoi myöntää sydämensä iskeneen muutaman ylimääräisen kerran Lilyn katseen myötä.
”Mutta moinen käytöshän vain rikkoisi päivärytminne, tuskin edes jaksaisit niin pitkään valvoa”, temppeliherra jatkoi kiusaamistaan, virnistäen pienesti sanojensa päälle vieläpä, ”Ja mitä veljesikin siitä sanoisi, saati sitten aviomiehesi”. Velho tosiaan ei ollut kamalasti Noelin mieleen. Kalju, mysteerinen ukkohan tuo oli, eikä pitkään elänyt paladiinikaan liiemmin Blackista selvää ottanut. Tuskin oli koskaan edes nähnyt, kun velho tuntui pysyttelevän visusti poissa näkyviltä – mutta sekös ei temppeliherraa haitannut. Ei sitten yhtään, pysyisikin magiansa kanssa vain kaukana.

Noelin katse laskeutui seuraamaan, kuinka Lily siron jalkateränsä kärjellä kävi hitaasti hivelemään miehen sisäsäärtä. Sekös nostatti mustatukkaisen kasvoille virneen hetkeksi, jos toviksi, sillä paladiini ei tuntunut enää saavat ilmettään kuriin sitten millään. Joskin, mitäs pahaa hymyssä oli? Hymyssä ja hymyssä, ennemmin kenraali virnisti juuri sillä hetkellä kuin pahainen pikkulapsi, jolle karkkia tarjottiin kädestä pitäen.

”Isältäsi jäi myös paljon opettamatta”, Noel sai lopulta sanotuksi, vakavoituen myös hieman kontollaan, virneen hyytyessä lähinnä ovelaksi hymyksi ja kulman kohotukseksi miehen kasvoilla, ”Kuten sen, ettei kaikkia suinkaan kannata miellyttää”, tulisilmäinen paladiini jatkoi, nojaten itseään hieman eteenpäin Lilyä kohden, ”Tai edes vihjata mitään siihen viittaavaakaan”. Prinsessan sievän viekas hymy ei antanut Noelin kääntää katsettaan muualle siniverisen kasvoista, joka osaltaan häiritsi temppeliherraa itseäänkin, muttei kuitenkaan turhan paljon.
”Etenkään kaltaisilleni miehille”, Noel vielä lausahti perään, lähes puraistessa omaa kieltänsä, kun huomasi mihin suuntaan koko keskustelu oli pikkuhiljaa venymässä osapuolten toimesta.


//Taas mä yöllä kesken kaiken yllätän, katso nyt tätäkin (D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Tämä on aivan turhaa || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Heinä 2014, 20:21

Pieni, nopea virnistys käväisi naisen kasvoille miehen tuumiessa, ettei prinsessasta tuskin olisi valvomaan kovinkaan myöhään. Lily oli tottunut yö eläjien päivärytmiin vuosien saatossa, vaikkei itse niin kovin öisin valvonutkaan. Mutta, jos tarve tuli, oli naisesta valvomaan pidempäänkin. Se tietenkin johtaisi siihen, että hän myös nukkuisi pidempään, mutta mikäs kiire hänellä oli... koskaan. Hyvin saattoi nukkua pitkällekin aamupäivään.
Virne muuttui vinoksi paladinin mainitessa prinsessan veljen ja aviomiehen. Henry tuskin välitti, eipä tuo edes ollut tietoinen siskonsa kaikista puuhista - vaikka kovasti yrittikin aina kysellä Lilyltä, mitä tuo oli puuhaillut - mutta velho taas... No, voisi olla, että kaljupäinen hämäräheikki kävisi sanomaan mielipiteensä harvinaisen nopeasti. Velho kun tuntui olevan niin mustasukkainen... ja omistushaluinen. Mikä taas ei mennyt yhteen tulisieluisen naisen kanssa, joka kaipasi omaa tilaa ja vapautta.
"Heillä tuskin olisi mitään sitä vastaan..." nuorinainen hymisi tyytyväisenä itsekseen, sen pahemmin asiaan takertumatta. Velho oli viimeinen henkilö, josta hän halusi puhua nyt.

"Ei, kyllä isäni opetti senkin minulle..." Lily kävi vastaamaan Noelin puheisiin, vihreän katseen seuratessa, kuinka mies kävi nojautumaan lähemmäksi.
"Mutta" Yllättäen Lily kävi nojautumaan eteenpäin, jättäen epäryhdikkään asentonsa sikseen. Siniverinen kävi nojautumaan eteen, kasvotusten Noelin kanssa, ollen siinä rajalla oliko tuo nyt liian lähellä vai vielä sopivan kaukana toisen kasvoista "En minä kaikkia yritäkään miellyttää... Vain niitä, joita haluan... Kenraali Artania".
Vihreä katse oli nousi miehen huulienpuolelta tuon palavanoransseihin silmiin, naisen pitäessä huulillaan viekkaan hymyn.
"Ja satun pitämään sinusta"


// SENKIN YÖHIIPPARI. Velho siellä niin. Blackin kans vaan yöllä kukut. Perkele. Mage //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Linnan salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron