//Jatkoa täältä .w.//
Elle säilytti kasvoillaan tavaramerkkihymynsä eikä sanonut mitään ennen kuin kenraali oli päässyt pienen puheensa loppuun. Sittenkin nainen hymähti ja nyökkäsi hyväksyvästi. "Olette selvästikin viisas mies, kenraali Gallus. Tämä maa tarvitsisi enemmänkin kaltaisianne, jos minulta kysyttäisiin", kamarineito vastasi, kiinnittäen katseensa Firaan, jota moiset huolet eivät näyttäneet vaivaavan sitten lainkaan. Olihan se hyvä että edes lapset eivät vaivanneet päätään liian vaikeilla asioilla.
Palmikkopäinen naurahti miehen kysymykselle Lilystä ja nyökkäsi. "Aivan syntymästään asti oikeastaan.... Kuningattaren kuoltua heidän isänsä vähän niinkuin teki minusta ensin lapsenvahdin ja prinsessan hieman kasvettua pääsin sitten kamarineidoksi", hän kertoi toiselle hieman huvittuneena. Ja mitä tuli itse prinsessaan.... "No... Henkilökohtaisesti sanoisin prinsessa Lilyn olevan lähestulkoon kuin kuka tahansa muukin, jos ymmärrätte mitä tarkoitan? Tietenkin jokainen on omalaatuinen omalla tavallan, mutta..." Mariellen ilme muuttui hetkessä kauhistuneeksi. "Voi ei, eihän minun kuuluisi moisista puhua, antakaa anteeksi?"
Hän katsoi hetken aikaa, kuinka linnan portit nousivat näkyviin heidän eteensä ja kääntyi katsomaan kenraalia ottaakseen vastaan ostoksensa. "Tuota noin, minun täytyy kipaista nopeasti keittiön kautta, mutta jos tulen sitten takaisin luoksenne ja näytän tyttärellenne hieman paikkoja? Missä tahtoisitte tavata?" Pirteästi hymyillen nainen vilkaisi tyttöä ja isää. "Voitte luottaa minuun, olen huolehtinut lapsista ennenkin." Kamarineito nauroi.
//Täällä ollaan (ovo)/) //