Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands


Linna on täynnä erilaisia huoneita, joista suurta osaa voi kutsua jopa saleiksi. Saleja on siellä täällä, eri kerroksissa, eri käyttötarkoituksiin, kuten esim. Aatelistojen tapaamisiin, sotilaiden harjoituksiin tarkoitettuja taistelusaleja, asesalit, ruokasaleja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 921

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Pe Joulu 05, 2014 11:05

Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

Mikään ei ollut enää hidastamassa pohjolaista illalla, kun viimeinenkin hänelle määrätty tehtävä oli hoidettu pois alta.
Oikeastaan -ja tämä oli sitten vain puhdasta vaistonvarassa arvailua- kyse taisi olla joko Henryn tai sen uruzin määräämiä ajanvietteitä, että pysyisi tummatukka jotenkuten erossa hankaluuksista. Tai niiltä ne ainakin tuntui, varsinkin osa tuntui sellaisilta rangaistuksilta mitä Consta Aleigalle määräisi. Pohjolainen kyllä tiesi eikä kieltänyt etteikö olisi hankkiutunut jopa tahallaan kolossin pahalle puolelle. Minkä sille mahtoi että sitä kuopivaa uruzia oli kiva tökkiä. Pyh, no, tämä pohjolainen oli kerrankin ollut ihan kiltisti aiheuttamatta lisäpäänvaivaa hänelle vahtiville, tehden työnsä loppuun mukisematta tai vikuroimatta. Ihan vain koska nyt pohjolaisella oli jotain kivempaa odotettavissa! Nimittäin oppitunti sen demoni Rossyn kanssa.
Ehkä melkoinen lammas toinen oli, mutta ainakin vastasi kaikenlaisiin Aleigan kysymyksiin tästä paikasa ja oli luvannut vieläpä opettaa. Ja vanhemmalla oli komeat sarvet. Eivät ehkä tiimanttia ja niin suuret kuin mitä naikkosella porohahmossaan oli ollut, mutta niistä oli ollut ainakin kiva nykiä kun pohjolainen ekan kerran kohtasi neuva-
Neuvot-
...No, alfan apulaisen jos se sana oli helpompi lausua, Östredi vieköön!
Tai unan koska sitä Rossy tyyppi muistutti sopivasti, ehdottomasti.

Ja ei, Aleiga ei ollut unohtanut hänelle annettua kotitehtävää. Hänen saamansa vastaukset ihmisten mielipiteistä demoneista olivat olleet... Hämmentäviä. Sen verran että Aleiga ei ollut viitsinyt edes alkaa väittelemään näiden kanssa. Sen näki näiden silmistä: Nämä olivat hyvin varmoja omista mielipiteistään välittämättä mikä saattoi olla totta tai väärää. Näin sokeaa uskomista pohjolainen ei ollut kohdannut sitten... Vähään aikaan.
Noiden puheiden takaisin mieleen tuominen sai pohjolaisen hidastamaan tahtiaan kävelyksi, olihan kirjasto melkein nurkan takana, kädet kohoten niskan taakse kun tummatukka järsi alahuultaan mietteissään.
...Hänen kyllä teki mieli omenaa.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Joulu 06, 2014 1:24

Re: Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

Yksi päivä oli taas loppumassa ja aurinko painumassa horisontin taakse. Vaikka päivät olivat jo valoisia ja jopa lämpimiäkin, lähestyvä ilta ja vähenevä valo saivat ilman selvästikin viilenemään, muuttuen jopa kylmiksi. Moni halusi jo sisälle piiloon kylmyydeltä lämpimän takkatulen ääreen levähtämään työpäivän lopuksi, mutta toisten työurakka oli vasta alkamassa. Vartijat vaihtuivat muurien sisällä uusien ihmisten ottaessa paikkansa pitääkseen muut turvassa mahdollisilta vaarantekijöiltä. Vaikka linna ei tuntunut nukkuvan koskaan, ero aamuun oli huomattavissa. Enää käytävillä ei ollut samanlaista ryntäilyä ja kuhinaa, suurimman osan ihmisistä valmistuen jo lopettamaan tehtävänsä viettääkseen rauhallisen illan – tai jopa jo lepäämään seuraavaa, varhaista herätystä varten. Pimenevä ilta sytytti soihdut ja kynttilät tuomaan lämmintä valoaan kivisten seinien sisälle.

Roswellin oma päivä oli myös loppunut, vaikkei tuon nukkua tarvinnutkaan. Ihmisten mukaanhan demoninkin piti elää, jos moinen ihmisten keskellä halusi elää. Kuninkaankin täytyi syödä ja nukkua, eikä neuvonantajalla usein iltaisin ollut mitään tarvetta pysyä pojan rinnalla, ellei toinen nyt sitä erityisemmin tahtonut. Tämä päivä ei ollut yksi niistä, jättäen koko illan ja yön vanhuksen omaan käyttöön – tai no, ilta oikeastaan tultaisiin kuluttamaan aamulla sovitun tapaamisen merkeissä. Aamu oli alkanut kovin omituisella tapaamisella uuden henkilön kanssa, hieman tietämättömän villineitosen tupsahtaessa kirjastoon vanhan demonin seuraksi. Aleigalla oli paljon kysymyksiä, ollessaan kovin tiedonhaluinen tyttönen. Lopulta toinen oli jopa pyytänyt opetusta, johon Roswell sitten oli suostunut.

Sovitun ajan lähestyessä oli sarvipääkin käynyt palaamaan kirjastoon teekupposen kera, tuon vanhojen jäsenten maristessa kylmyydestä tutulla tavallaan. Kuuma juotava oli mitä parhain keino lämmittämiseen demonin mielestä, tuon mieluusti pidellen lämmintä kuppia käsissään vielä mitään juomatta. Roswell oli hieman etuajassa, huomaten kävelleensä tyhjään kirjastoon. Aleigaa tuo ei nähnyt, joten ainakaan neito ei ollut joutunut odottamaan hänen tuloaan kauaa... Tai sitten toinen olisi jossain hyllyjen pimeyksissä kätköissä, mutta mitään hän ei ainakaan kyennyt kuulemaan yrityksistään huolimatta. Rauhalliset askeleet kumisivat hiljaisessa huoneessa demonin kävellessä lattian poikki tutulle paikalleen, jossa kaksikko oli ensimmäistä kertaa tavannut. Vanha mies laskeutui sohvalle varovaisesti niin jäykkien polviensa kuin kuuman juomansa takia, istahtaen pehmeälle alustalle odottamaan tyytyväisenä kynttilöiden valossa. Huulet tuotiin lähemmäs teekuppia Roswellin puhaltaessa juomansa pintaa kylmemmäksi, ennen kuin hörppäsi teestä pienen siemauksen. Kuuma litku valui kurkusta alas, lämmittäen kehoa matkallaan. Nythän tuon ei enää tarvinnut kuin odottaa...
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 921

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ti Joulu 09, 2014 2:26

Re: Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

Odottaa ei kuninkaallisen neuvonantanajan tarvinnut, sillä samalla hetkellä kun sarvipäinen mies nautiskeli rentouttavasta teestään niin avautui kirjaston toinen ovista. Voimalla.
Se olisi varmaankin paiskautunut sepposen selälleen päin kiviseinää, jos siihen tarrautunut käsi ei olisi estänyt sitä. Pohjolainen seisoi oviaukolla pienesti puuskuttaen, leveä hymy kasvoillaan ja innokas katse silmissään.
Oli siinä muutama mutka tullut sittenkin matkassa, kun Aleiga oli tehnyt tietään kirjastolle mutta kunhan ne oli saatu hoidettua -kirjaimellisesti- pois edestä, oli Aleiga lähtenyt puolijuoksulla etenemään tähän tapaamiseen. Tummatukka ei halunnut tuhlata ainuttakaan arvokasta hetkeä saada kaiken irti tästä opetusjutusta. Sitäpaitsi, kun pohjolainen sopi jotakin, tämä useinmiten pyrki pitämään siitä kiinni vaikka henkensä uhalla.
"Täällä!" pohjolainen ilmoittautui suoristautuessaan ja sulkien oven perässään, hypähdellen demonin luokse kuin nuori vasanen. Seisahtuen toisen eteen hiukset vielä liikkeessä vaikka keho oli jo pysähtynyt.

"Hoidin sen tehtävän Rossy, kysyin kaikilta muilta demoista", tämä alkoi jo oitis selostamaan keräämäänsä tietoa päivän aikana.
"Sanoivat että demot ovat sielejä syöviä... Pahelaisia jotka tulevat jostakin maasta kuin helveta? Ja että ovat pahoja vietellen lampaita luokseen ja syövät. Ja melko samaa sanoivat muutkin", pohjolainen lopetti olkiaan kohauttaen. Selkeästi omaten vaikeuksia joidenkin uusien sanojen kanssa mitä oli päivän aikana kuullut, yritti nainen lausua ne sarvipäälle. Muutenkin ihmisten puheet demoista olivat olleet perin hämmentäviä, ei vain pelokkailla ja vihaisilla sävyillään vaan...
"Miksi te syötte lampaita? Nehän ovat niitä valkeita bääkijöitä, caora? Hyviä ne ovat, mutta etkö sinä sanonut syöväsi sielua?"
Aleiga ei syyttänyt Rossya valehtelusta, uskoen hieman katkerasi vain että kyse oli turhauttavasta kielimuurista, vaan selkeä hämmennys näkyi pohjolaisesta joka katseli neuvonantajaa kädet puuskassa.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Joulu 09, 2014 6:52

Re: Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

Oven nopea avaus sai Roswellin nostamaan katsettaan teestä, etsien äänen syytä. Mahdollisuushan aina oli siihen, ettei vieras olisikaan Aleiga, syystä tai toisesta. Moinen nopea ja suorastaan hätääntyneenoloinen ovenriuhtaisu sai demonin jopa huolestumaan, tietenkin ajatellen jo pahinta. Ehkäpä kuninkaalle oli sattunut jotain ja neuvonantajalle tultiin siitä heti kertomaan kovan kiireen kanssa. Mutta ei, niin ei ollut onneksi näyttänyt nyt käyvän. Aleigahan se sieltä oviaukosta päänsä työnsi ilmoille, näyttäen hieman hengästyneeltä. Kenties tyttöselle oli tullut jo kova kiire? Sarvipäinen mies vain hymyili lempeästi, eihän toisen olisi tarvinnut juosta... Mitään kiirettä ei ollut, eikä häntä nyt hetken odotus haitannut. Hihkaisun kera tyttönen ilmoitti olevansa paikalla oven sulkiessaan ja vanhus nyökkäsi hyväksyen. Siltähän se todellakin näytti.

Toinen hyppeli lähemmäs sellaisella tavalla, johon vanhempi mies ei hyvin pitkään aikaan ollut kyennytkään. Nainen ei ollut unohtanut tehtäväänsä, eikä tuhlannut lainkaan aikaa kertoessaan kaikkea sitä tietoa, mitä oli muilta oppinut kysymystensä kautta. Roswell kuunteli hiljaisena, tuoden teekupin huulilleen juodessaan kuumaa juomaa rauhallisesti. Vastaukset olivat selvästikin saaneet monta uutta kysymystä nousemaan Aleigan mieleen, neitosen käydessä sitten ihmettelemään, että miksi demonit söivät muka lampaita sielujen mukaan. Sarvipää hymähti lempeästi laskiessaan teekupin sohvapöydän päälle, katsoessaan nuorempansa kasvoja.
"Tässä tapauksessa lampaat taitavat viitata ihmisiin, neiti hyvä. Tällä kansalla on oma uskonnollinen näkemyksensä, missä he ovat vaarattomia pieniä lampaita, joita paimenen täytyy suojella ja ohjata. Jumalallensa se työ sitten jää," Roswell kertoi, muiden käyttämän kielen todellakin ollen turhan monimutkaista toisesta kulttuurista tulevalle.

"Ei minulla kyllä olisi mitään lammaspaistia vastaan. Jos minut illalliselle kutsuttaisiin ja sellaista tarjottaisiin, maistaisin kyllä," demoni naurahti kepeästi, totta kai ollen kykenevä syömään oikeaakin lammasta, jos halusi. Mieluummin hän sitä lammasta taisikin syödä, kuin jonkun ihmisen sielun – kunhan ruokaa vain riitti tarpeeksi kaikille muille ensin.
"Demonit liittyvät kovasti näiden ihmisten uskontoon, neiti. Ne ovat vihollisia, pahoja olentoja. Viettelijöitä, joita vievät pahuuteen ja syntiin – ja tietenkin siinä samalla oikein mainioita syntipukkeja ja syyllisiä vaikka ja mihin," Roswell hymähti pehmeästi silmät sulkiessaan. Totta kai moni demoni ansaitsi maineensa, mutta samalla hän ei voinut kuin kuvitella, kuinka monesti ihminen syytti demonia jostain omasta virheestään.
"Minäkään en ole tästä maasta kotoisin. En edes tästä maailmasta, neiti hyvä. En silti sanoisi kotini olevan tämä... Helvetti, miksi ihmiset sitä kutsuvat. Kuvaukset eivät täsmää."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 921

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ti Joulu 09, 2014 8:20

Re: Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

Aleiga istuutui kivilattialle, tarkkaan kuunnellen demonin selityksiä pohjolaista hämmentäneistä puheista, niiden sisältämistä metaforista ja sananlaskuista.
Rossyn selitykset kyllä selvensivät asioita tummatukalle, mutta eivät vähentäneet Aleigan ihmetystä ja tuumailua paikallisista. Siis, kyllä pohjoisessakin asioita ja henkilöitä rinnastettiin eläimiin sekä kasveihin ja muuta sellaista... Mutta kun kyseessä oli ennemmin uskonnollinen asia kuin vain luonteen kuvailua, Aleiga tunsi oitis niskakarvojensa kohoavan hirvityksestä.
Kyllä pohjoisessakin palvottiin omia jumalia ja henkiä erilaisin rituaalein, mutta Aleiga kuului siihen aateryhmään jotka eivät uskoneet maailmaa hallitseviin ylempiin voimiin. He kyllä saattoivat hyväksyä sen tosiasian että olemassa oli kyllä jotakin yliluonnollista -olihan Aleiga nyt hyvänen aika muunnettu poroksi henkien toimesta!- mutta heillä oli myös jääräpäinen maailmankuva, mikä kieltäytyi uskomasta että kaikkien elämä oli yksinomaan ylempien päätettävissä. Ajatus siitä että oma elämä, valinnat ja kohtalo oli jonkun näkymättömän olennon komennettavissa miten tätä huvittikaan, ärsytti ylpeää pohjolaista suunnattomasti. Ja näköjään tässä heimossa moiset uskomukset olevan vahvoilla juurilla.
Tästä tulisi vielä päänsärkyä entiselle sarvipäälle, varmasti...

Mutta onneksi Rossy vaihtoi asian sukkelasti itse pääasiaan eli demoneihin ja näiden syömistapoihin, Aleigan nyökäten virneen kera myöntävästi.
Caora oli kyllä hyvää ja maukasta lihaa, pehmeämpää kuin uruzin. Mutta liian raakana caoran liha saattoi takertua kitalakeen tukehduttamispisteeseen asti... Ei se tosin lihan makua pahentanut.
Sarvipään mainitsessa kodistaan, omasta maailmastaan herätti Aleigassa uudenlaisen uteliaisuuden, naisen katsoen kulmat koholla Rossya.
"Minkälainen on maailmasi sitten?" pohjolainen kysyi hämmästyneenä, nojaten toista päin lähemmin. Aivan sama mikä se helveta olikaan, kun se kerran oli vain ihmisten kuvitelmamaailmaa, mutta jos toinen tuli ihan oikeasta, toisesta maailmasta, niin sen Aleiga halusi kuulla.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Joulu 10, 2014 1:55

Re: Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

Roswell ei kuullut mitään lisäkysymyksiä neitosen ilmeisesti hyväksyessä ja ymmärtäessä, mitä lampaat nyt kuvastivat. Muiden kertomukset eivät kyllä olleet saaneet Aleigaa jättämään tapaamistaan sarvipään kanssa välistä. Ehkäpä ne eivät olleetkaan niin pelottavia, kuin tuo olisi voinut kuvitella... Tai ehkäpä tyttö ei niitä kunnolla ymmärtänyt, mikä oli aina mahdollista. Tai kenties tuo ei uskonut tai ehkäpä tuota ei vain pelottanut. Vanha demoni ei tainnut olla erityisen uhkaava ilmestys lempeän luonteensa ja rauhallisen käytöksensä kanssa, mutta kyllähän hän halusi toisen tietenkin varovan demoneita. Kaikki kun eivät olleet niin kuin hän.

Totta kai Aleiga kuitenkin kiinnostui siitä, kun Roswell otti puheeksi maailmansa. Heti toinen oli kärkkäästi kysymässä siitä oikein kiinnostuneena, eikä demoni voinut kuin naurahtaa huvittuneena silmänsä sulkiessaan hetkeksi. Teekuppi nostettiin taas kerran pöydältä ja siitä hörpättiin rauhallisesti. Eihän siinä mitään ihmeellistä ollut, jos jotakin kiinnosti.
"Maailmani... On erilainen. En usko, että kykenisin kuvailemaan sitä täysin, mutta voinhan kertoa teille sen, mitä voin," vanhus hymyili nielaistessaan suunsa tyhjäksi,
"Kotini on kovin tyhjä, neiti hyvä. Hiljainen. Kuollut. Maa on tasainen ja kova kuin kilpi, jatkuen aivan yhtä tasaisena loputtomiin menitte minne suuntaan tahansa. Ilma on pysähtynyt ja painava, ettekä tunne tuulta taikka lämpöä – tai edes kylmyyttä," Roswell jatkoi päätään hieman kallistaen Aleigaa katsellessaan. Toinen oli taas istuutunut lattialle sohvan tai nojatuolin sijasta. Se oli hieman outoa....

"Mikään ei kasva siellä. Siellä ei juurikaan ole elämää, vain yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Siksi minäkin tulen tänne, että voin syödä ja selvitä," demoni lopetti pienen selityksensä nostaessaan teekupin taas huulilleen, tyytyväisenä kuuman juoman lämmittämään vaikutukseen. Vanhus ei todellakaan kadehtinut niitä, jotka joutuivat työskentelemään ulkona tässä kylmyydessä. Hän kyllä pysyi mieluusti sisällä teetä hörppimässä, eikä näyttänyt olevan kovin pahoillaan oman kotinsa ikävyydestä.
"Mutta ehkäpä se on tarpeeksi siitä aiheesta. Uskoisin, että haluaisitte oppia jotain hieman tärkeämpää?"
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 921

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ke Joulu 10, 2014 2:35

Re: Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

Tietenkin pohjolaista kiinnosti kuulla daemonin omasta maailmasta, kuten aina mistä tahansa muustakin mikä perustui jollekin totuudelle. Toisin kuin vanhojen ihmisten hömppatarinat näkymättömistä otuksista hallitsemassa maailmaa. Tarinat eivät olleet pohjolaiselle epämielluttavia, päinvastoin, mutta siinä vaiheessa kun niihin alettiin uskoa yhtä kiihkeästi ja orjuuntuneesti kuin uskonnot... Niin ei kiitos.
Joten kuin nuori lapsonen ikään, mitä nainen varmaan olikin Roswellin omaan ikään ja elämänkokemukseen verrattuna, Aleiga istui ja odotti. Aivan innoissaan ja hiljaa, mullanväristen silmien katse kokonaan sarvipäässä vartoen kuvauksia aivan kokonaan toisesta maailmasta. Vanhemman hymyyn vastattiin leveästi, pää liikahtaen kuin pyynnöksi jatkamaan pienen aloituksen jälkeen.

Mutta se mitä toinen kertoi maailmaastaan, kuulosti hieman... Nurinkuriselta. Miten sellaisessa paikassa, jossa ei ollut minkäänlaista lämpöä tai valoa, voisi olla elämää? Ollenkaan?
Ja silti tummatukan edessä Rossy istui, perin elävänä todisteena siitä että sellaisessa paikassa saattoi syntyä elämää. Mutta toinen silti joutui tulemaan heidän maailmaansa syömään. Mutta miksi sitten sellaisessa paikassa syntyi elämää? Mikä sen loi? Miten demonia syntyi jos kerran alkujaan ei ollut ketään mikä synnyttäisi demonin? Näin yksinkertainen, elämän luominen, asia sellaisessa paikassa alkoi ihmetyttämään pohjolaista joka kurtisti kulmiaan mietteliäänä. Aikoen sitten kysyä asiasta, huulet jo lähes raottuen, kun demoni varastikin hänen ajatuksensa aivan muualle. Tummiin silmiin syttyi aivan uudenlainen valo, nuoremman nyökäten tomerasti.
"Kerro kuka kukin on. Tärkeimmät. Voitko määrätä shamaania", nainen pyysi epäröimättä. Hän halusi tietää tämän heimon hierarkian, jotta tietäisi mikä oli uruzin varsinainen asema tässä koko hommassa. Ainakin toinen oli korkeammalla kuin, se nyt oli selvää, mutta sitten kuinka paljon tämä oli alfaa alempana...
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Joulu 10, 2014 7:15

Re: Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

Roswell naurahti pehmeästi tytön kysellessä hovin arvojärjestystä. No, ei hän sen kysymyksen oikeastaan tuntenut olevan huvittava... Huvittavaa oli se, että Aleiga halusi tietää, josko neuvonantaja voisi käskyttää velhoa. Kiinnostikohan se neitosta enemmän, kuin kaikkien niiden muiden tärkeiden henkilöiden nimet?
"Tärkein ja korkein on tietenkin Hänen Majesteettinsa Henry Scarlington. Hän on johtaja ja kuningas, perinyt paikkansa isänsä jälkeen. Hänen suonissaan virtaa kuninkaallinen veri... Toisin kuin vaimonsa, arvon kuningattaren," demoni hymyili aloittaessaan tietenkin sieltä tärkeimmästä päästä, itse kuningasparista,
"Hän on alempaa aatelistoa syntyperältään, mutta on silti kuninkaan puoliso. Häntäkin on kunnioitettava, vaikkei oikeastaan paljoa valtaa omaa. Hänen Majesteettinsa kuitenkin arvostaa puolisoaan ja kuuntelee arvon kuningattaren mielipiteitä. Sillä tavoin voisitte sanoa Hänenkin päättävän asioista," teekuppi tuotiin taas huulille rauhallisen siemauksen ajaksi, teen kostuttaen ja lämmittäen vanhuksen kurkkua puhumisen lomassa. Juoma oli kuitenkin jo loppumassa hälyttävään tahtiin... Mutta ehkäpä hänen ei kuulunut kitata teetä liian paljoa, vaikka se nyt hyvää tekikin.

"He odottavat lasta. Synnyttyään lapsi on prinssi tai prinsessa ja mahdollinen tuleva kuningas, kruununperillinen. Tärkeä henkilö... Mutta kuningas tekee yhä päätökset prinssin sijaan," vanha mies naurahti lempeästi. Lapsi ei tietenkään omannut valtaa, mutta kuninkaallinen perhe oli aina tärkeä ja arvostettu – ja omaisihan Henryn lapsi sellaisen tittelin, jota monella ei ollutkaan.
"Hänen Majesteetillaan on myös sisko ja setä, isänsä veli. Hekin ovat kuninkaallisia, vaikkeivät luultavasti koskaan tule astumaan valtaan – ellei Hänen Majesteetillensa tapahtuisi jotain kauheaa," Roswell joi kuppinsa tyhjäksi puheensa loputtua ja laski teekupin lautasen kera pöydälle eteensä lusikan kilistessä. Kädet vapaina ja vailla pelkoa kuuman juoman läikyttämisestä, sarvipää kävi vaihtamaan hieman asentoaan johonkin mukavampaan, nojaten sohvan selkänojaan.

"Sitten on tietenkin vaikka ja mitä muita titteleitä ja aatelisarvoja... Ja kirkon, etenkin piispan, vaikutus ihmisiin on hyvin merkittävä. Mutta mitä tulee minuun ja arvon velhoon, olemme muukalaisia ja suonissamme ei virtaa aatelisveri. Meillä ei ole maata tai palvelijoita. Voisitte sanoa, että me olemme vain kuninkaan palvelijoita siinä, missä muutkin, neiti hyvä," demoni naurahti, päästen lopulta vastaamaan siihen kysymykseen, mikä tyttöä oli kiinnostanut niin kovasti,
"Mutta tällä hetkellä kumpiakin meistä on vain yksi. Tässä hovissa on yksi velho, joka omaa suuren voiman ja tiedon, kuten myös yksi neuvonantaja, joka on Hänen Majesteettinsa kanssa kokoajan tekemisissä. Hänen Majesteettinsa luottaa minuun ja minä avustan Häntä parhaani mukaan. Hän kuuntelee... Ja sillä tavoin, kenties minäkin voin jopa vaikuttaa kuninkaan päätöksiin omasta merkityksettömästä taustastani huolimatta," keltaiset silmät katselivat tyttösen kasvoja lempeinä, mutta silti kovin tarkkaavaisina. Tähänkään kysymykseen ei tainnut löytyä sitä yksinkertaista ja helppoa vastausta.

Roswell hymähti hetken hiljaisuuden jälkeen ja pudisti päätään huvittuneena.
"Tietenkin voin komentaa velhoa. Eri asia on, kuunteleeko hän, siihen en häntä voi pakottaa. Kummallakaan meistä ei ole arvovaltaa käskytykseen, mutta saamme kunnioituksen siitä, että olemme kuninkaan henkilökohtaisesti valitsemia apulaisia. Aikoinaan arvon velhokin oli neuvonantaja, Hänen Majesteettinsa edesmenneen isän aikana. Mutta Hänen Majesteettinsa valitsi minut. Voisin kuitenkin sanoa... Jos Hänen Majesteettinsa jostain syystä menettäisi valtansa, oma arvoni katoaisi samalla, enkä olisi enää tänne tervetullut."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 921

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ke Joulu 17, 2014 12:20

Re: Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

Ehkä tässä nyt tuli aikalailla uusia tittelisanoja, joita Aleiga ei heti muistanut ulkoa, mutta ainakin hän oppi mitä ne tarkoittivat.
Oli se parempi tietää sanan merkitys, kuin vain tietää sananen lausumiskieleltään, eikö?
Ei pohjolainen kuitenkaan käynyt keskeyttämään opettajaansa, kun toinen kerran oli aloittanut "villinaisen" opettamisen omasta halusta ja omalla ajallaan. Barbaari olisi kyllä jälleen ongelmissa epätietoisuutensa kanssa, jos hän suututtaisi tai muulla tavalla ajaisi tämän viimeisen oljenkortensa. Sillä alfalla tuskin oli aikaa ja uruzi... No, Consta ei oikein vaikuttanut opettajalta, ei tällaisissä asioissa. Ainakin jos se maan kuopia aikoisi opettaa niin kuin tämä sarvipää tässä, niin eliittin pitäisi ainakin siistiytyä, puhua kauniisti ja lempeästi sekä-
Pohjolainen pakotti itsensä pysymään hiljaa. Olla nauramatta moiselle mielikuvalle Constantinesta, sekä kuunnella nyt opettaajansa.
...Ei sille uruzille sopinut tämän caoran villa.

Tässä oli kyllä paljon uutta, titteleitä joista Aleiga ei tiennytkään tai ollut tullut ajatelleeksi, yrittäen ymmärtää niiden merkityksiä omien kokemuksiensa kautta. Piispa... Shamaani? Ei, velho oli shamaani. Ylishamaani? Ehkä?
Sitten tuli se miten paljon valtaa kennelläkin oli. Pohjolassa asiat olivat kieltämättä yksinkertaisempia: Alfa ja tämän perhe olivat kaiken yläpuolella. Alfa kaikkein eniten tietenkin, voimakkaimpana ja ovelampana. Sitten tulivat alfan luotetut, sitten shamaani jota tosin saattoi arvostaa enemmän kuin itse alfaa. Mutta riippuen alfasta tämä varmaan listisi shamaanin jos henkinen johtaja saisi enemmän valtaa kuin itse pääalfa. Täällä taas valta näköjään keskittyi kuninkaaseen, mutta sen saattoi ehkä ilmeisesti kiertää jotenkin...
Sitten caora saattaisi menettää valtansa kuninkaan myötä.
Alega puristi toisen silmänsä kiinni kun pään vasentapuoliskoa alkoi kivistämään, naisen ynähtäen ja hieroen päätään. Hän halusi ompun. Ne olivat yksinkertaisia, ja hän oli hyvä siinä tiedossa mitä tuli niihin.
"Eli alfa on pääpomo, jonka jälkeen tulee... Se paappi."
Ah, niinhän se oli?
"Eli paappi on jokin erillinen ylishamaani tämän heimon alfan shamaanin lisäksi?" nainen yritti nyt muodostaa päässään ajatuskarttaa, miten tämä kaikki meni.
"...Voiko nager tulla alfaksi? Vai onko se aina urgot?"
Ai niin, Consta oli tainnut sanoa jotakin noista sanoista.
"Siis nainen alfaksi?"
Se vasta olisi jotakin, Aleigan suupielet jo kohoillen huvittuneeseen virneeseen.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Joulu 18, 2014 2:54

Re: Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

Roswellilta ei jäänyt huomaamatta neitosen lievätkään merkit kivusta, tuon ilmeen heti muuttuessa huolestuneeksi toisen silmien ilmoittaessa sanattomasti epämiellyttävästä olostaan. Hetken päästä Aleiga kävi hieman ynähtämäänkin päätään hieroen, kertoen jonkin sortin päänsärystä. Tähän asti nainen oli ollut hiljaa ja kuunnellut kiltisti, mutta nyt näytti jo siltä, että jotain oli pielessä. Demoni kävi kallistamaan päätään katsellessaan toista, huulet supussa ja huoli silmissä.
"Oletteko kunnossa, neiti hyvä?" Tuo kävi kysymään, kuulostaen aivan yhtä huolestuneelta, kuina näyttikin,
"Jos teidän täytyy levätä, voitte toki tulla sohvalle makaamaan. Voimme jatkaa tätä jokin toinen päivä," vanha mies kävi ehdottamaan varovaisesti, eikä nähnyt mitään hyvää syytä antaa Aleigan kärsiä opetuksen aikana. Se ei olisi sen arvoista. Tuskinpa kipeällä päällä ja pahalla ololla edes oppisikaan mitään, joten loppujen lopuksi se olisi vain ajanhukkaa – ja epämiellyttävää sellaista.

Tytöllä oli kuitenkin enemmän kysyttävää, kuunnellen loppuun asti kivustaan huolimatta. Ehkäpä tärkeintä olikin, että toinen tiesi kuninkaan olevan siinä korkeimmassa asemassa... Mutta piispan virka ilmeisesti oli Aleigalle tuntemattomampi.
"Piispa, neiti hyvä," Roswell hymähti lempeästi toista katsellessaan,
"Pappi on... Jotain muuta. Myös kirkollisessa virassa, mutta voisitte sanoa pappien ja papittarien olevan sitten piispan alapuolella," demoni jatkoi, selittäen vielä sanoista hieman tarkemmin. Tyttösen oma version sanasta kun kuulosti hieman liikaa jo joltain toiselta, mikä tarkoitti eriä asiaa. Siitä oli hyvä huomauttaa heti, ennen kuin siitä tuli jotain ongelmia tai väärinkäsityksiä.
"Piispalla ei niinkään ole valtaa ja kykyä tehdä päätöksiä kuningaskunnan suhteen... Mutta kirkossa piispalla on valtaa, ja kirkko on taas uskonnollisille ihmisille tärkeä. Hänen Majesteetilla virtaa johtajan veri suonissaan, mutta jos kuningas ja kirkko ovat eriä mieltä, kansa voi mieluummin kuunnella kirkkoa ja jumalaansa..."

Käsi oli noussut hieromaan sarvipäisen miehen leukaa vaistomaisesti tuon hiljennyttyä hetkeksi miettimään. Kauaa siinä ei kuitenkaan mennyt, ennen kuin demoni avasi taas suunsa.
"Shamaani on myös termi, jota kirkon väki ei taida arvostaa, neiti. Se yhdistetään usein pakanoihin ja taikuuteen, eikä kirkko niistä pidä. Itse piispalla ei taida olla mitään taianomaisia kykyjä, saati sitten tietoa sellaisesta. Se on usein vaarallista, kiellettyä tietoa ihmisten keskuudessa," Roswell antoi pienen varoituksen Aleigan termeistä. Velho ei taitaisi suuttua tullessaan kutsutuksi shamaaniksi... Mutta piispa sitten voisi. Siinäpä sitten olisi selittämistä kerrakseen. Kuninkaan neuvonantaja ei itsekään ollut erityisen suosittu kirkon keskuudessa, joten hänestä sitten ei apua olisikaan.

Vanhempi mies kallisti päätään hieman neidon kysymyksen myötä, eikä ymmärtänyt toisen sanoja, ennen kuin Aleiga itse ymmärsi niitä tarkentaa. Hymyillen ja myhähtäen keltaiset silmät katselivat nuoremman tytön kasvoja.
"Jossain tapauksessa... Kenties, ellei lakeihin olla kirjoitettu, ettei nainen koskaan voi periä kruunua missään tapauksessa. Jos Hänen Majesteetillensa tapahtuisi jotain, miespuolisia perijöitä löytyy kyllä kuningassuvusta. Mutta voisihan se olla mahdollista, että Hänen Majesteettinsa vaimo olisi ainakin muodollisesti vallassa sen aikaa, kunnes tuleva lapsi on tarpeeksi vanha."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 921

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Pe Joulu 19, 2014 2:02

Re: Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

Ja hehän eivät lopettaisi ja jatkaisi tätä toinen päivä!
Aleiga oli odottanut tätä tapaamista koko päivän, käynyt kyselemässä ympäriinsä kuten daemo oli pyytänyt ja åsgald, oli silkkaa tuuria että pohjolainen oli löytänyt itselleen opettajan. Joten vaikka villinainen ei heti jotain ymmärtäisi, vaikka hänen päätään alkaisi särkeä liian monimutkaisesta ajattelusta, niin hän istuisi kuuntelemassa Rossya niin kauan kuin toisen oppitunti kesti.
Joten ei, he eivät lopettaisi, tummatukan pudistaen päätään sarvipään kysymykselle pienesti.

...Piispan lisäksi oli siis vielä pappikin, monikossa vieläpä. Ja näköjään näiden valta oli myöskin vähän kuin shamaaneilla, riippuen siitä kuinka paljon omasivat vaikutusta heimon jäseniin. Oli helpottavaa huomata että tällä ja kotiheimolla ei ollut valta-asetelmissa niin paljon eroavaisuuksia, se helpotti tätä ajattelua ainakin. Mutta jos nyt luotettiin, ja niinhän tehtiin, deimon sanaan tässä, niin piisperistä ja pappeista ei tarvinnut huolehtia ellei näihin törmännyt. Uskonnon edustajia kun olivat, Aleigaa ei kiinnostanut tavata näitä. Varsinkin jos shamaaniksi kutsuminen sai nämä kierimään kuin muurahaispesään astuneina.
Villikko kohautti olkiaan.
"Ei kiinnostaa muutenkaan uskonnot", tämä totesi kuivasti. Uskontohan hänet alunperin oli ongelmiin ajanutkin. Urgot eivät häntä kanssaan metstästämään ja taistelemaan päästäneet koska uskonnollisesti ei ollut sallittua antaa nagerien tehdä niin. Tai sitten kun mikään muu ei auttanut, niin Aleiga kääntyi heimonsa uskonnon puoleen ja mikä oli lopputulos?
Niin. Hän ja uskonto eivät tulleet toimeen.

Ja näköjään täälläkin alfa oli pakko olla urgot. Aleiga ei ollut oikeastaan yllättynyt tästä vastauksesta...
Mutta niin, vielä tärkeämpi kysymys opettaja!
"Mikä on ur- Constan valta?" Aleiga kysäisi äkkiä muistaessaan sen. "Hän on voimakas soturi eikö? Voiko hän siis haastaa alfan? Voiko hän komentaa shamaania?"
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Joulu 19, 2014 9:41

Re: Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

Roswell hymähti lempeästi pehmeällä äänellään naisen kovin suoraan töksäyttäessä, ettei häntä erityisemmin uskonnot kiinnostaneet. Se olikin harvinainen mielipide ihmisten keskuudessa eläneelle demonille, tietäen kyllä, kuinka tärkeä osa muiden elämää kirkko olikaan. Aleiga oli kyllä tullut muualta, joten ehkäpä hänen olisi pitänyt osata odottaa sitä – kuten myös toisen suoraa luonnetta ja sanoja... Mutta olihan se omalla tavallaan silti herttaista. Muiden mielestä moinen lausahdus olisikin voinut olla hirveää ja tie syntiin, mutta sarvipää kun ei itsekään jakanut monen ihmisen mielipidettä uskonnoista ja jumalista. Kyllähän hän niitä pystyi arvostamaan ja niihin uskomaankin, mutta itse hän ei ajatellut lähteä palvomaan mitään.

"Toisille uskonto on tärkeä," vanhus naurahti, hyväksyen kyllä tyttösen mielipiteen. Siitä toista ei moitittu, mutta hankaluuksiahan siitä aina seurasi, jos omaa näkemystään yritti tyrkyttää muiden kurkusta alas – ja hankaluuksia seuraisi siitäkin, jos muiden tärkeitä asioita ei kunnioittanut. Jos Aleiga halusi sopeutua elämään tämän kansan parissa, se oli jotain mikä toisen piti ymmärtää. Kenties siitäkin tultaisiin puhumaan lisää vielä tämän illan aikana, neitonen kun ei ollut halunnut lopettaa oppituntiaan vielä päänsärystään huolimatta. Olihan se Roswellista hieman huolestuttavaa, mutta hän antoi toisen tehdä päätöksensä nyt. Vain jos Aleigan kipu näyttäisi kasvavan suuremmaksi, lopettaisi tuo tämä illan tapaamisen sitten siihen.

Demoni hymyili toisen kysyessä kenraalista, uteliaana tietämään enemmän tuonkin asemasta tässä kylässä. Sarvipää nyökkäsi kyllä Aleigan varmistaessa, että kenraali oli voimakas soturi. Sellainenhan se mies taisi olla, omaten kuitenkin sen aseman, minkä omasi. Olihan kenraali Fritzillä kuitenkin jo ikää, joten asemansa tuo oli ansainnut muullakin, kuin pelkällä voimalla.
"Kenraali Fritz on korkeassa asemassa armeijassa. Hän johtaa siellä omaa miehistöään ja omaa monien kunnioituksen," Roswell aloitti selityksensä naurahtaen. Tyttöä kovasti kiinnosti se, kuka pystyi komentamaan shamaania, ilmeisesti...
"Kuninkaan titteli on periytyvä. Veri on se, mikä ratkaisee, eikä voima. Voisihan kuka tahansa haastaa kuninkaan, mutta vartijat olisivat kuninkaan puolella puolustamassa ja moinen rikos olisi hyvin vakava. Vain jos jostain syystä muutkin haluaisivat päästä kuninkaasta eroon, onnistuisi yksinäinen haastaja syöksemään kuninkaan vallasta."

"...Tietenkin siinäkin tapauksessa muulla kuningassuvulla olisi oikeus kruunuun. Jos joku ulkopuolinen haluaisi päästä valtaan, täytyisi koko kuningassuvusta päästä eroon tavalla tai toisella. Seuraava johtaja ei välttämättä olisi kuningas, ellei halua moista titteliä itselleen antaa ja rakentaa oman kuningaskuntansa. Kävi miten kävi, edellinen hallinnut kuningassuku menettäisi valtansa," demoni jatkoi, täsmentäen hieman enemmän kuninkaan tittelin merkityksestä. Kenraalille ei hyvin kävisi, jos tuo yllättäen hyökkäisikin kuninkaan kimppuun. Ehkäpä sillä miehellä oli paljon kunnioitusta ja Henryn oma maine ei ollut niin hyvä... Mutta tuskinpa kovin moni olisi vielä tukenut ketään ulkopuolista hankkiutuakseen nykyisestä kuninkaasta eroon. Kunnioitus ja usko kuningassukua kohtaan oli vielä vahva.
"Kenraali Fritz voi komentaa niitä, jotka ovat käskyvaltansa alla. Jos arvon velho syystä tai toisesta tulisi taistelemaan osana kenraalin miehistöä, tietenkin häntä sitten voisi komentaa. Velho sattuu vain olevaan omapäinen, enkä ole varma kuuntelisiko hän siinäkään tilanteessa," Roswell virnisti nopeasti huvittuneena,
"Mutta näin yleensä kenraalin sanaa ei minun tai velhon ole pakko kuunnella, neiti hyvä."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 921

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Joulu 21, 2014 2:31

Re: Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

Aleiga tuhahti demonin naurahdukselle.
Leikkisästi, pienen ketunhymyn kohoten villin huulille kun tämä katsoi daemonia.
Ei pohjolainen uskontoja varsinaisesti vihannut. Siis itse uskontoja, enemmänkin niitä ihmisiä ja muita örkkimörkkejä jotka uskoivat vankasti heidän uskontonsa oikeuteen olla olemassa ja sen oppeihin, tunkien sen muiden kurkusta alas kuten demonikin oli juuri itsekseen todennut. Niin kauan kun kukaan ei tullut tummatukkaa vaatteista repimään ja esittelemään minkäkin jumalan, jumalattaren, hengen vai mikä ikinä olikaan oppeja, niin tämä barbaarinainen oli okei. Toisessa tilanteessa taas hän mottaisisi päin naamaa, sukupuolesta riippumatta, ja haistattaisi pitkät moisille hevonpas-

Villikon kiinnostus koskien Constantinen asemaa ja valtaa heräsi oitis kun Rossy alkoi sitä selittämään.
Sen Aleiga jo tiesikin että uruzi omasi oman pikku käskyläisryhmänsä heimon armeijassa, sekä siten kunnioitusta. Mutta kuinka paljon eliitin valta rajoittui, kiinnosti enemmän villikkoa. Kun jos uruzi käskisi Aleigan tehdä jotain mitä naikkosta ei huvittanut, joutuisiko Aleiga tottelemaan urgottia vai olisiko hänellä varaa valittaa Fritzin epäoikeudenmukaisuudesta. Ainakin Henry alfa näytti tykkäävän siitä kun pääsisi välilä kiusaamaan Constaa... Ja mitä nyt Aleiga oppi Rossyn puheista, alfan sana täällä oli melkolailla kuin kiveen hakattu, ettei edes eliittikenraali voinut sanoa vastaan.
Shamaani nyt olisi hieman siinä ja siinä. Aleiga vain halusi varmistaa selustansa jos ikinä joutui vahingossa klaanipään kohteeksi. Shamaanit kun olivat... Epävarmoja käytökseltään.
Varsinkin jos tuli kyse totuuden puhumisesta. Eivät nämä varsinaisesti valehdelleet, mutta puhuivat kierrellen ja hymyillen totesivat henkilön itse omakätisesti tulkinneen asian väärin.
Kierot shamaanit...

Hmmm, Fritz siis ei omannut käskyvaltaa Rossyyn tai siihen Blackiin.
Eli näiden kanssa piti olla varovainen. Piti käyttää käytöstapoja ja etikettejä vai mitä olivatkaan.
Pohjolainen mutristi huuliaan tuumivana, siristäen silmiään sarvipäälle.
"Eli... Jos joudun uruzin kanssa hankaluuksiin..." Aleiga aloitti hyvin, hyvin syvällisesti miettien, ilmeisesti kokonaan jättäneenä nyt ne shamaanit toistaiseksi pois. Ne olivat melko selvää omenaa nyt.
Mmmm, omenaa...
"Ja hän määräisisi minulle rangaistuksen... Voinko valittaa asiasta kuninkaalle, ettei minun tarvitse toteuttaa kyseistä rangaistusta?" villikko kysyi. "Ja entä sinun ja shamaanin kohdalla?"
Noh, se kaljupää nyt vahingossa tuli sieltä.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Joulu 21, 2014 10:23

Re: Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

"Kenraali Fritzin?" Roswell kallisti päätään kysyvästi tytön käydessä tuomaan uruzin puheeksi, varmistaen, että tässä puhuttiin nyt kuitenkin kyseisestä henkilöstä. Hankalaa se oli joskus sitä tietää varmaksi Aleigan omatessa varsin omaperäisiä lempinimiä monille henkilöille. Kenraalista oltiin puhuttu jo tällä nimityksellä, joten demoni uskalsi olettaa siitä olevan kysymys tälläkin hetkellä – ja olihan juuri siitä miehestä puhuttu tässä muutenkin. Se oli aivan järkevä johtopäätös hänen silmissään... Mutta varma hän ei uskaltanut olla. Jos se olikin vain jokin titteli, jonka monet olivat saaneet tämän naisen suusta...
"No... Sehän riippuu," vanha mies ei voinut kuin naurahtaa kuullessaan Aleigan kysymyksen. Niinpä niin, tyttösellä ja kenraali Fritzillä ei tainnutkaan olla ne kaikista lämpimimmät välit ja rangaistuksia oli ilmeisesti tullut. Epämukavia sellaisia, joista neitonen nyt yritti parhaansa mukaan luistaa.

"Uskoisin jonkun olevan teistä vastuussa, neiti hyvä. Vaikka Hänen Majesteettinsa on kuningas, ei hän voisi mitenkään henkilökohtaisesti johtaa kaikkia... Joten pienemmillä ryhmillä on aina omat johtajansa, joita meidän täytyisi kuunnella, jos olemme osa sitä ryhmää. Kenraali Fritzin miehistö kuuntelee kenraalia, palvelijat kuuntelevat niitä vanhempia ja kokeneempia," sarvipää aloitti selityksensä hymyillen ja toista katsellen,
"Hovissa harvoin jäätte yksin, neiti. Etenkin teidän tilanteessanne uskoisin, että olisitte osana jotain suurempaa ryhmää sopeutuaksenne paremmin. Jos olette osana kenraalin ryhmää, on teidän häntä kuunneltava. Rangaistukset ovat epämukavia juuri siksi, ettette toistaisi virhettänne," Roswell myhähti pehmeästi päätään pudistaen. Tästäköhän siinä sitten oli ollut kyse? Tyttö halusi vain löytää syitä pitääkseen päänsä ja uhmatakseen kenraalia? Aleiga kuulosti kyllä siltä, että oli kenraali Fritzin alaisena tällä hetkellä...

"Tietenkin, jos koette rangaistuksen olevan älytön ja liian nöyryyttävä, teillä kenties voisi ollakin syytä valittamiseen. Hänen Majesteettinsa on ymmärtäväinen mies, mutta Hän on myös kiireinen. On parempi olla häiritsemättä kuningasta, ellei syy ole todella hyvä – eikä pelkkä oma haluttomuus taida olla tarpeeksi," demoni jatkoi naurahtaen. Eiköhän kenraali osaisi käyttäytyä myöskin itsepäisestä luonteestaan huolimatta, eikä lähtisi johonkin sellaiseen nuoren neitosen kanssa, mistä sanomista voisikin tulla. Huvittavasti – ja arvattavasti – se shamaanikin tuli taas puheenaiheeksi, pakottaen Roswellin naurahtamaan toisenkin kerran.
"Emme ole kenraalin alaisia, ettekä te meidän alaisemme, neiti hyvä. Tietenkin jos jostain syystä minut tai arvon velho laitettaisiin johtotehtäviin ja te olisitte alaisemme, pitäisi teidänkin kuunnella sitten meitä. Tilanteet muuttuvat joskus, kuunnelkaa sitä, ketä teidän on käsketty kuuntelevan."

"Maa on myös sodan vallassa. Joskus voi tulla vaarallisia tilanteita, missä oman ja muiden turvallisuuden kannalta on hyvä kuunnella sitä, joka näyttää tietävänsä, mitä tekee. Kunnioittakaa ja kuunnelkaa ainakin vartijoita, neiti hyvä. Heillä olisi oikeus käyttää voimaakin teitä vastaan, jos käyttäydytte uhkaavalla ja epäilyttävällä tavalla."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 921

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ti Joulu 23, 2014 10:52

Re: Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

Aleigan olisi tehnyt mieli irvistää muistaessaan sen ikävän, jäystävän totuuden: oikeastaanhan eliittikenraali Fritz on hänen perään katsoja, alfan määräämänä. Eli toisinsanoen villikolla ei ollut suuriakaan mahdollisuuksia väistellä eliitin määräyksiä tai rangaistuksia vaikka pohjolainen kuinka ajattelisi ne epäoikeudenmukaisiksi tai ylireagoinneiksi.
Ei Aleiga vastuutaan vältellyt, hän oli suorasanainen ja rehellinen pohjolainen, hän ei vältellyt tekemästä sitä mikä oli oikein tai kantamasta vastuutaan omista teoistaan. Kyse oli ennemminkin siitä että Aleiga tunsi vaistonvaraista halua lyödä kantapäät maahan kun uruzi yritti häntä raahata jonnekin tai tekemään jotakin.
Fritz oli iso ja vahva soturi, sellaista piti testata kaikin tavoin.
Mutta kyllä sen uruzin välillä hyvinkin hölmöt maailmankuvat ja käsitykset ärsyttivät tummatukkaa.
Kuten se että Constantine kieltäytyi taistelemasta vain koska Aleiga oli nager...

Barbaari kuunteli Rossyn loppuun koskien Constantinen valtaa ja oikeuksia komentaa muita, naikkosen ehkä muistuttaen ärtynyttä kettua katsellen neuvonantajan jalkoihin silmät hieman sirillä.

"Kyllä minä kuuntelen. En minä tahallani niskuroi", Aleiga tuhahti. Eikä hän varsinaisesti kuvailisi toimiaan niskuroinniksi.
"Mutta jos käskyssä ei ole minusta mitään perää tai minulla on oma käsitys, eikö minun kannattaisi ennemmin kuunnella vaistojani kuin muita?" pohjolainen tokaisi jopa ehkä epäfiksumaisesti omaksi villiksi itsekseen. "Olisihan voinut kuunnella muita demojen kohdalla?"
Niin, olisihan hän voinut vältellä Rossya kun kaikki niin kehottivat ja puhuivat vain kielteisiä asioita miehestä. Tai oikeastaan ei, Aleiga otti asioista mieluumin itse selville.
Mutta kun nyt oltiin jotenkuten selvillä näistä valta-asioista, mentäisiin varmaan seuraavaan?
"Mikä on sitten tämä sota haltien ja ihmisten välillä?" kyllä naikkonen tiesi että sota oli, kuten Rossy oli juuri itsekin sanonut, mutta sen tarkemmat lähtökohdat olisi mielenkiintoista tietää.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Seuraava

Paluu Linnan salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö