Kirjoittaja Sands » 25 Joulu 2014, 01:38
Roswell vain hymyili tyttösen tuhahtaessa kovin ärtyneesti, kuinka hän kyllä kuunteli eikä tahallaan niskuroinut. Siihen demoni ei mitään osannut sanoa, eihän hän ollut koskaan nähnyt tätä "niskurointia" omin silmin. Kenraalilla kenties oli omat mielipiteensä, aivan kuten Aleigallakin. Enemmän sanottavaa hänellä oli kyllä siihen, että pitäisikö niitä turhilta kuulostavia käskyjä sitten noudattaa, jos kaikki järki sanoi sen olevan huono idea?
"Sehän tietenkin riippuu, neiti hyvä," sarvipäinen mies aloitti hymyillen toista katsellessaan,
"Johtajan ja alamaisen täytyy rakentaa luottamussuhde. Kenen tahansa kenraalin täytyisi luottaa siihen, että miehistönsä tekee niin, kuin käsketään, oli tilanne mikä oli. Muiden taas pitää oppia luottamaan kenraalinsa käskyihin niin hyvin, ettei niitä tarvitsisi enää kyseenalaistaa. Toimisitte heti, sillä tiedätte sen olevan hyvä idea, luottaisittehan kenraaliinne," Roswell tuumasi, kertoen näin ulkopuolisena käskyjen ja luottamuksen merkityksestä. Olihan hänellä itsellään jonkinlaista kokemusta, olihan hän elänyt monenlaista elämää...
"Jos teette aina oman päänne mukaan – etenkin näin uutena – ei arvon kenraali voi luottaa teihin, neiti. Kenraali Fritz on kuitenkin tehnyt työtään jo monen monta vuotta ja hänellä on paljon kokemusta ja tietoa. Sitä teidän ei suotta pitäisi aliarvioida. Eihän hän tietenkään aina ole oikeassa... Mutta ette tekään, neiti hyvä," demoni hymyili yhä, tuon katseen ollen lempeä ja rauhallinen. Totuuttahan hän vain puhui, eikä vain haukkunut muiden taitoja.
"Teilläkään ei ole syytä luottaa kenraalin, ettehän tunne häntä. Jos teillä on epäselvyyksiä joistain käskyistä, suosittelisin teitä mieluummin kysymään, kuin tekemään oman päänne mukaan. Joskus syy voi olla hyvä. Teidän täytyy todistaa itsenne kenraali Fritzille, sitten myös teidän mielipidettänne arvostettaisiin."
Roswell suoristi hieman selkäänsä, ollen jo istunut aimo tovin samassa asennossa sohvalla ja selkä ilmoitteli pienestä kivusta. Asento ei ilmeisesti ollut se parhain, mutta ehkäpä sitä vanhuutta piti tästä syyttää. Nuorukaisen selkä kenties olisikin kestänyt.
"Sodat usein käydään samasta syystä, neiti," sarvipään katse muuttui kovin pahoittelevaksi Aleigan kysellessä enemmän ihmisten ja haltioiden sodasta,
"Kaikki haluavat omistaa maata. Tämä sota on taisteltu ennenkin. Haltiat vaativat ihmisiä poistumaan mailtaan – koko maalta siis – ja ihmiset haluavat pysyä kodissaan. Molemmat taistelevat omansa puolesta."