Sivu 3/3

Re: Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

ViestiLähetetty: Su Touko 17, 2015 3:36
Kirjoittaja Vahti
Pohjolainen oli kovasti innoissaan, kuin pieni koiranpentu, istualtaan levottomasti liikahdellen ja kasvoillaan leveä hymy.
Vain pari pikku juttua pitäisi tarkistaa ja hän pääsisi metsästämään. Aleiga saattoi jo kuvitella metsän lattian paljaiden jalkojensa alla, vaihtelevana pisteliäistä neulasista ja kivistä pehmeään mutaan ja sammaleeseen. Ja lihan repiminen, lämmin veri pitkin ihoa...
"Kiitos Rossy", pohjolainen kiitti ja nojasi lepuuttamaan leukaansa käsivarsiensa päälle pöydällä. "Jään sinulle velkaa." Eikä Aleiga ottaisi mitään vastoinsanomisia toiselta. Jos toinen ikinä tarvitsisi apua, Aleiga antaisi sen. Kautta kaikkien henkiolentojen ja muiden mokomien valo-otusten kautta.

Mutta kun tässä oltiin metsästyksestä puhuttu ja kaikkea niin Aleiga halusi jo päästä matkaan. Hän ei kyennyt enää olemaan vain paikallaan, nousten seisomaan lattialta ja katsoen sarvipäätä.
"Onko tänään vielä jotain opittavaa vai oliko tämä tässä, niin tapaamme myöhemmin ja-" Aleiga naurahti ilahtuneena.

Re: Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

ViestiLähetetty: Su Touko 17, 2015 9:48
Kirjoittaja Sands
Roswell naurahti lempeästi pehmeällä äänellään toisen kiitoksille ja puheille velasta. No niin, olihan hän tehnyt toiselle palveluksen... Mutta vain pienen sellaisen. Demonina kun ne isommat palvelukset todellakin maksoivat jotain, eikä hän itse sille voinut mitään. Se kun oli Laki.
"Nooh. Älä turhaan huoli siitä, jotain niin pientä ei edes pidä maksaa takaisin," demoni hymyili ja joi teekuppinsa tyhjäksi. Kun elettiin yhdessä, toisille piti aina antaa niitä pieniä palveluksia. Sillä tavoin yhteiskunta pysyi pystyssä, eikö?

Keltaiset silmät katselivat teekupin takaa tyttöä, joka oli jo noussut jaloilleen innostuksesta. Tyhjää kuppia laskettiin ja lempeä hymy paljastui sen takaa, kasvojen kallistuessa hieman sivulle.
"No, niin. Ehkäpä tämä oli tarpeeksi tälle päivää," Roswell tuumasi ja laski kupin pöydälle rauhallisesti, posliinin kolahtaessa hellästi puista pintaa vasten. Itse vanha sarvipää ei vielä ollut tekemässä mitään liikettä lähteäkseen, eikä Aleigallekaan oltu annettu lupaa poistua...
"En tiedä, kannattaisiko teidän vielä lähteä kuitenkaan metsästämään, neiti hyvä. Pimeys voi olla vaarallista," demoni varoitti vähäisestä valosta, ennen kuin tyttö ryntäisi minnekään niskaansa katkaisemaan.

"Ja teidän on sentään annettava minulle hetki, että voin etsiä tarvittavan tiedon käsiini. Mutta voitte mennä jo. Tällä hetkellä teillä näyttää olevan jotain muuta mielessänne, etsin teidät käsiini sitten myöhemmin," tuo jatkoi pehmeästi naurahtaen. Turhaan hän pitäisi sellaista luonaan, jota ei kiinnostanut oppia – tai no, ehkei hänen pitäisi sitä aivan niin pukea. Aleigaa kiinnosti oppia, mutta kaikilla tuli aina niitä päiviä vastaan, milloin jokin toinen asia oli mielenkiintoisempaa. Demoni oli ainakin sitä mieltä, että silloin oli parempi siirtää opiskelun johonkin toiseen päivään, kuin pakottaa mieltä oppimaan jotain sellaista, mikä ei innostanut.
"Muistakaa sitten kertoa myös jollekin toiselle, milloin lähdette. Joku voi muuten huolestua katoamisestanne..."



((Tämä oli sitten ilmeisesti tässä ehkä?))

Re: Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

ViestiLähetetty: Ti Touko 19, 2015 8:01
Kirjoittaja Vahti
#Kyllä. Kiitos oikein paljon pelistä ja kärsivällisyydestä <3 #

Aleigan olisi tehnyt mieli nauraa sarvipäisen huolehtivaisuudelle ja miten tämä tuntui, pahaa tarkoittamatta selkeästi, aliarvioivan pohjolaisnaista.
Ensiksi metsän vaarat ja nyt pimeydestä toinen varoitti.
Mutta toisen ei tarvinnut olla huolissaan: naikkosella kestäisi pieni hetki suunnitella tätä metsästysretkeään, minne päin ja mitä tehdä heti ensimmäisenä. Siitä kun oli, hyvistä syistä, kauan kun viimeksi oli villikko metsästänyt. Toivottavasti hänen taitonsa eivät olleet ruotsuneet tai peräti kadonneet!
Ja sitä suuremmalla syyllä hänen pitäisi päästä metsästämään.
Ei tosin ennen kuin Rossy olisi antanut tarkemmat tiedot kenen reviiriä meni missäkin, mutta sillä välillä oli hyvä valmistautua.

"Eiköhän sinä ja uruzi riitä", villikko totesi hyväluontoisesti, kääntyen jo kannoillaan lähteäkseen tähän asti huoneenaan toimineena makuuhuoneeseen. Kun kerran daemoni oli antanut luvan häipyä ja kaikkea, lähti pohjolainen matkaansa kuin nuori vasa ikään. Hyppieni ja intoa puhkuen.
"Kiitos!" tämä vielä tokaisi ovelta ennen kuin katosi.
Tämä tulisi olemaan niin ihanaa...

Re: Opettaa nuorelle vasalle temppuja || Sands

ViestiLähetetty: Ti Touko 19, 2015 10:57
Kirjoittaja Sands
((Jees, kiitoksia pelistä.))