Jos vain tietäisit paremmin || Crim

Linna on täynnä erilaisia huoneita, joista suurta osaa voi kutsua jopa saleiksi. Saleja on siellä täällä, eri kerroksissa, eri käyttötarkoituksiin, kuten esim. Aatelistojen tapaamisiin, sotilaiden harjoituksiin tarkoitettuja taistelusaleja, asesalit, ruokasaleja.

Valvoja: Crimson

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Elo 2015, 18:30

Arpikasvoinen katsoi Lilyä vakavana, toivoen myös että tuo saisi pidettyä naaraskäärmeen edes aisoissa. Mutta se pieni nyökkäys ei jäänyt huomiotta, Noelin ehättäen kääntää päätänsä sen verran että näki, kuka taempaa oli lähestymässä. Eikä kukaan sen vähempi, kuin itse kenraali Fritz, joka kävi terävästi läimäisemään nuoremman oloista ja nyrpeää naamaa yhä näyttävää kenraalia selkään lähemmäs päästyään, arpikasvoisen sitä iskua käyden hymähtämään. Noel ei edes viitsinyt katsoa Constantinen puoleen, yrittäen pitää vain hermonsa kasassa ja keskittyä siihen alkoholin poltteeseen kurkussa, odottaen että mokoma koukkunokka vain lähtisi menemään yhtä nopeasti kuin oli paikalle saapunutkin.
Shyvana sen sijaan näytti olevan tämän miehen saapumisesta enemmän kuin innoissaan. Olihan Pandemona Fritziäkin kytännyt, mutta kun näin pääsi näkemään miehen kasvotusten tajusi Taivaanmaalaaja vasta nyt kuinka kookas Constantine oikeastaan olikaan. Mies hänen makuunsa, jos niin saattoi sanoa - jos se lohikäärmeiden tappaminen oltaisiin riisuttu tuolta idiootilta ominaisuuksista pois.

Herttuattareksi tekeytynyt hihitteli suloisesti taas itsekseen Fritzin moittiessa Lilyä suulaudesta, prinsessan vaikuttaessa kovinkin hermostuneelta. Syyttä, jos Shyvanalta kysyttiin. Hyvinhän tämä oli tähänkin saakka sujunut, mitä nyt Noel oli päätänsä siinä availlut typeryyttään, mutta Lily oli vienyt tilannetta omasta puolesta eteenpäin mallikkaasti, ainakin noin Yliparantajan mielestä. Ja mikäli se olisi johonkin lähtenyt kaatumaan, olisi Shyvana itse osallistunut keskusteluun suulaammin mukaan.
Tulitukkaisen esitellessä uudemman kerran Mathilda kenraali Fritzille, niiasi naaraskäärme taas nätisti kookkaalle miehelle, valkeahapsisen samalla kovinkin intensiivisesti tuijottaen Constantinea kohden ja leveästi hymyillen. Ja näpsäkästi siitä niiauksestaan suoristautuen, toisen kätensä tuoden povensa ylle heiluttelemaan viuhkan tavoin.
”Johan tässä seurassa alkaa kuumottamaan, ensin itse kuningas ja sitten vielä toinen eliittikenraaleistakin!”, herttuatar haukkoi innoissaan, ”On kunnia päästä tapaamaan kaltaisenne uros, Paroni Fritz. Meillä päin harvoin teidän… kokoisianne kun tavataan missään lajissa, kaadatteko te lohikäärmeitä paljain käsinne?”, valkohapsinen huultaan pienesti puraisten lähti teerenpeliä jälleen aloittamaan, naurahtaen sanojensa päätteeksi kikattaen ja Lilyn puoleen vilkaisten.

Noel ehätti jo nyrpeänä vain eteensä katsellen toivoa, että Constantine olisi ehättänyt unohtaa äskeiset sanansa vanhimman naaraskäärmeen käydessä flirttailemaan isomman kanssa kuin se olisi ollut tuon jokapäiväinen tehtävä tässä järjestelmässä. Vaikka todennäköisesti Tuulenkantaja piti heistä jokaista pilkkanaan, piilottaen vain kaiken sen halveksuntansa tällä tavoin leikitellen tilaisuuden sattuessa kohdalleen. Kyllä Noel myös sen tiesi miksi Fritz yllättäen näin kävi vaatimaan kahdenkeskistä hetkeä. Sen syksyisen jälkeen ei ollut ehditty vaihtaa sanoja, tai pysähtyä aloilleen puhumaan siitä mitä oli tapahtunut ja nähty, Noelin myös omalla tavallaan ollen vältellyt Constantinea totuuden paljastumisen takia. Niin, olihan hän palasen siitä kirotusta puolestaan näyttänyt tosiaan myös virkaveljelleen pelastaakseen edes sen tärkeimmän nahkat kun Kuiskausta vastaan oli oteltu, ja ohraleipä käynyt – olisi vain pitänyt koukkunokkansa erossa tästä ja antanut olla, mutta tietenkään paroni ei sitä kyennyt tekemään. Kovapäinen juntti kun oli.
Taustalla alkavien sointujen yhdistyessä kevyeksi tanssimusiikiksi, kävi herttuatar rikkomaan jälleen sitä kiusalliseksi käynyttä hetkeä intopinkeänä henkäisemään.
”No mutta, ettekö soisi minulle yhtä tanssia ennen kuin paikalta pakenette virkaveljenne matkaan, paroni Fritz? Vai tanssitteko te vain… lohikäärmeiden kanssa?”.


//Todellakin. Niin liukas, ettei otetta saa. SAIRAAN NOPEE. JA VÄRIKÄS. eikun. Antakaa minun landeilla, opetan teidätkin landeilemaan ja olemaan outo. Lampunvarjostin päässä on parasta olla. Ei tarvitse ihmiseltä näyttää se päässä, kun naama piilottuu kivasti alle sitten. TIMI OTAN OPASKOIRAKSI! Pupuja lähetään mettästämään sitten mätikköön. Siellä meillä on kivaa sitten. Kadut vielä jos et mukaan lähde!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Elo 2015, 19:32

Jälleen siniverinen kävi naurahtamaan jokseenkin hermostuneesti Shyvanan avatessa suunsa, jatkaen sen valeidentiteettinsä luonteen mukaisesti. Lily toivoi todellakin, että Shyvana ymmärtäisi kuinka riskialtista Fritzin seurassa oli olla, kenraali kun osasi tunnistaa toisinaan humanoidimuodossa olevia lohikäärmeitä. Varsinkin jos pidemmän päälle noiden lähettyvillä oli, ilmeisesti lohikäärmeet sitten haisivat sen verran omalaatuiselle jopa humanoidina? Tai jotain sinne päin, ei Lily tiennyt mistä Constantine osasi valeasuisia liskoja tunnistaa! Mutta, vielä ei ainakaan mitään hätää vaikuttanut olevan. Miksikäs Fritz nyt kävisi edes epäilemään vierailevaa Herttuatarta, joka ihan kuninkaanjuhliin oli kutsuttu?
Punapään katse kävi vähän väliä tarkkailemaan Arataniaa, joka ei kovin iloiselta vaikuttanut Fritzinkään seurassa. Missä lieni syy, siitä Lily ei voinut olla varma, ehkä paha päivä ei vain jaksanut piristyä vaikka Fritz paikalle saapui. Viimeksi kun Lily nuo kaksi oli nähnyt yhdessä, olivat kenraalit tulleet erittäin hyvin toimeen keskenään.

"Tietenkin!", Fritz kävi virnistämään Herttuattaren kysellessä, kaatoiko kenraali lohikäärmeitä paljain käsin, "Monta päivässä", kuului lisäys. Valettahan tuo oli, molemmat väittämät, ja sen kyllä näkikin selvästi kenraalin kasvoilta tuon virnuillessa itsekseen omalle nokkeluudelleen. Ollen tietenkin myös hyvillään siitä flirtistä ja kehusta, mitä naiselta osakseen sai.
Sen sijaan että olisi saanut lähteä Temppeliherraa enemmän tai vähemmän väkisin kiskomaan toisaalle juttutuokiolle, kävi Herttautar Avary tiedustelemaan tanssia lohikäärmeenkaatajalta.
"No, juhlimaanhan tänne on tultu ja jos noin hurmaava neiti - vai rouvako se on? - yhtä tanssia pyytää niin kuka minä olen kieltäytymään", Fritz aloitti, hymyillen vinosti, pienesti ehkä pahoillaan siitä ettei saanut Artania heti käsittelyynsä. Mutta tuskin Temppeliherra nyt paikalta hetkeen katoaisi, ellei sitten tosissaan aikonut Fritziä vältellä ja pakenisi heti kun silmä välttäisi. Sitten alkaisi kyllä kunnon ajojahti, jos se Fritzistä riippuisi.
"Joten, saanko luvan, Herttuatar Avary?", Pienesti kumartaen, Fritz ojensi kätensä kohden herttuatarta, saattaakseen tuon tanssilattialle.

Lily katsoi varoen kaksikon touhuja, kuitenkaan näkemättä syytä puuttua siihen tai pistää vastaan. Kaiketi Yliparantaja tiesi mitä teki. Toivottavasti. Ja toivoa myös sopi, ettei tuo ollut tullut juhliin vain, jotta pääsisi lähelle Fritziä ja saisi tapettua lohikäärmeenkaatajan keskellä juhlia! Olihan sekin vaihtoehto, mistä Lily sen olisi voinut tietää mitä liskolla loppupeleissä oli mielessään.
Hetken katseltuaan kuinka herttuatar ja paroni paikalta poistuivat keskemmälle salia, kohotti Lily lopulta katseensa Noelin puoleen. Katsoen vanhempaa miestä pahoittelevasti, koittaen hymyillä tuolle edes vähän, mitä nyt omalta hermostuneisuudeltaan kykeni.
"Ilmeisesti päiväsi ei ole ollut kaikkein paras...", Siniverinen aloitti rauhallisesti, varovaisesti, huomaamattomasti vapaalla kädellään hipaisten kenraalin kättä.



// Sairaan nopee ja vihanen. eiku. No landeillaan sitten yhdessä, saanko nyt mennä juomaan kaljaa ladon katolle? Koska sitähän te landet teette? Ammutte ilmakiväril naakkoja sieltä katolta ja silleen? Crim the lampunvarjostin murhaaja strikes. No ehkä mä lähen sun ja Timin mukaan Jacka huntille mettään tän kerran //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Elo 2015, 23:33

”Neiti… Avary se on”, herttuatar naurahteli Fritzin tiedusteli pitäisikö valkeahapsista vierasta neitinä vai rouvana puhutella. Vaikka miten kaukana Pandemona neiti nimityksestä olikin, halusi tuo sitä päästä tässä tapauksessa käyttämään joka tapauksessa. Se käden viuhkamainen liike lakkasi, samaisen sironlaihan käpälän ojentuen hellästi laskemaan paronin ojennetulle kädelle.
”Aivan ehdottomasti, Paroni Fritz”, Shyvana hymisi, kykenemättä malttamaan sitä maireaa, tyytyväistä hymyä kasvoillaan lainkaan. Yliparantaja soi vielä nopean vilkaisun Lilyn puoleen, ennen kuin paremmin Contantinen vietäväksi ajautui, yhdessä kenraalin kanssa keskemmälle salia astellen kaikessa rauhassa siinä missä muutkin ympärillä lähtivät partnereineen tanssilattialle suuntaamaan.

Noel oli yllättävänkin tyytyväinen siitä, että Taivaanmaalaaja oli vienyt koukkunokan mennessään. Artaniaa ei olisi enää tänään kiinnostanut tippaakaan aloittaa sanailua Constantinen kanssa, tietäen sen kuitenkin olevan vastassa ennemmin tai myöhemmin, vielä tämän illan aikana, tai vaihtoehtoisesti heti aamulla jalkeille yllettyä. Fritz ei jättäisi asiaa sikseen, ja olisi valmis vaikka kaatamaan sotilastuvat nurin, mikäli arpikasvoinen edes yrittäisi piiloutua omiin oloihinsa tupien kätköihin.
Lilyn sanat palauttivat ajatuksensa kuitenkin takaisin maan päälle, temppeliherran kohottaessa sen oudon palavanoranssin katseensa prinsessan puoleen lattiasta. Ilmeisesti Noelin päivä ei ollut ollut kaikkein paras. No ei totta vie, ja jos kenraalilta olisi kunnolla kysytty, niin tämän huonommin ei kenties voinut enää mennäkään.
”Mitä nyt… koko pitkän päivän olen palellut lumimyrskyn ja pakkasen keskellä, menetin taas kourallisen hyviä sotilaita kohdatessani vihollisen eliitin paluumatkallani tänne”, temppeliherra sulki hetkeksi silmänsä ohimoitaan hieraisten, tuntien samalla, kuinka päänsärky korvien välissä ottaisi pian yltyäkseen valtavaksi juilinnaksi, ”Mutta älä kerro veljellesi, raportoin kyllä ajallani siitä mitä vuorilla tapahtui, mutta hänen ei tarvitse tänään menettää yöuniaan takiani tai pilata juhlamieltään näillä murheilla”.

”Ja ehtiessäni jo ajatella ettei mikään voisi enää pilata tätä päivää enempää, niin löydän sen liskonperkeleen seurastasi. Ja Fritzkin…”, Noel ehätti aloittaa huokaisten, kuitenkin päättämättä, ettei sen enempää viitsinyt Constantinesta alkaa Lilylle valittamaan.
”Kai ymmärrät mihin lähdit, kun päätit häntä avittaa näin?”, eliitti tiedusteli nyt prinsessalta selvästi huolestuneena Shyvanaan liittyen. Kenraali oli naaraskäärmeen läsnäolon suhteen varovainen ja epäilevä, tuntien sen kutkutuksen niskavilloissaan, joka tuntui jo tiedostavan sen pahaenteisyyden naaraskäärmeen tällaisen ilmestymisen suhteen. Ja että yksi vanhimmista halusi tällä tavoin heidän hovissaan vielä liikkua…
”Et saa luottaa häneen. Se on viimeinen tekosi jos menet kaiken uskomaan ja lasket suojamuurisi hänen suhteensa alas. Ei heihin voi luottaa…”, Noel selitti jo huomattavasti rauhallisemmin, ”Lupaathan pitää varasi, jos tähän leikkiin heidän kanssaan ryhdyt?”.


//No vihainen vähemmästäkin. Suunnatonta ragea, että horisonttikin muuttuu punaseks kun se sinne lähtee kiitään. Tai sit siinä käy vähän niinku näin :-----DDDDD Landebileet. Ladon katolta kaljaa joo, otetaan löhötuolit sinne vielä matkaan. EIKÄ ME NAAKKOJA TULITETA VAAN RÄKSIÄ! No olisin aika tappaja. Jacka huntille lähetään. Se kuka nappaa eniten Jackoja niin on voittaja. Eiku täh//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2015, 00:11

Mitä levein hymy käväisi kenraalin kasvoilla, Avaryn mainitessa olevansa vielä neiti tittelin alaisena. Hyvä, Constantine kun ei mielellään liian pitkälle flirttailujen kanssa lähtenyt, mikäli kyseessä oli rouvashenkilö - mitä nyt muutaman mairittelevan sanan sanoisi silloin tällöin, mutta ei kenraalilla ollut koskaan aikeina toisten naisia lähteä vikittelemään pidemmälle. Tosin, eipä vanha kenraali muutenkaan naisia ollut vikitellyt nyt muutamaan vuoteen, ei sen jälkeen kun oma vaimonsa kuoli...
Mutta, tanssiaiset eivät olleet oikea paikka vaimon muistelemiseen ja surussa vellomiseen, nyt kun oli luvassa tanssi vallan hurmaavalta, joskin erikoisennäköiseltä neidiltä. Sentään tämä neiti ei ihan niin nuorelta näyttänyt, mitä prinsessa, mikä oli vain hyvä. Fritz kun ei pahemmin perustanut nuorten neitojen kanssa pelleilystä, hän kaipasi jo jotain vähän... kypsempää.

Constantine saattoi seuralaisensa tanssilattialle ja musiikin lähtiessä kunnolla etenemään, kumarsi paroni asianmukaisesti vielä seuralaiselleen, ennen kuin lähti tuota tanssin askelin johdattamaan. Siitä tosin oli jo hetki, kun Fritz kunnolla oli tanssinut, mutta silti nuo askeleet näyttivät olevan miehellä muistissa.
"Olette siis vierailulla Cryptissä", Kotkannenäinen avasi suunsa seuraillessaan - tai ehkä pikemminkin tarkkaillessaan - naista harmailla silmillään, "Mistä päin tänne eksyitte? Ja mikä ihme teidät tänne ylipäätään toi?".


Lily kävi kuristamaan kulmiaan, katsoen pahoittelevasti opettajaansa joka kertoi menettäneensä sotilaitaan vihollisen eliitin kohdatessa. Sotilaiden menetys ei koskaan ollut hyvä merkki, mutta sentään Artania oli kotiin asti selvinnyt elävänä ja näemmä jaksoi vielä illan juhliin osallistua, pitkästä matkaamisesta pakkasessa huolimatta.
"En kerro, älä huoli", Lily kävi nopeasti vastaamaan Noelille, koittaen sentään jonkin verran huolta tuon harteilta vierittää pois lupauksellaan.
Siniverisen katse muuttui kuitenkin kysyväksi Noelin mainitessa Fritzin negatiiviseen sävyyn. Selvästi kaksikon välillä oli jotain tapahtunut, mistä Lily ei ollut tietoinen... mutta kehtaisiko hän edes kysyä, mikä syy mahdollisesti oli? Ennen kuin Lily kuitenkaan mitään ehti kysellä, oli eliitti ottanut puheeksi jälleen naaraskäärmeen.

"Ei, en todellakaan ymmärrä", Lily kävi parahtamaan pienesti Noelin kysellessä, ymmärsikö siniverinen mihin oli lähtenyt, "Mutta mitä muutakaan olisin tehnyt?! H-hän vain ilmestyi tyhjästä huoneeseeni, olisiko minun pitänyt kutsua vartijat ja ottaa se riski, että suututan hänet?".
"En usko että hän tuli tänne aiheuttamaan harmia. Tietenkään en aio sokeasti luottaa häneen, vaikka henkeni pelastikin, mutta...", Nuori jatkoi, samalla kun kävi kumoamaan juomapikaristaan viimeisen hörpyn alas kurkusta. Hillitynnätisti tietenkin, "Hän vaikutti olevan vain... utelias tanssiaisten suhteen... Hänen kaltaiset kun tuskin tällaisiin juhliin kovin usein kutsuja saavat".
"Lisäksi hän... Kertoi minulle jotain... Mistä minun pitäisi myös sinun kanssasi puhua", Äskeinen varma puhuminen muuttui jälleen epäröiväksi ja takkuilevaksi, siniverisen jääden empimään jatkaisiko tästä eteenpäin nyt ollenkaan. Noelilla oli huono päivä jo muutenkin, tuskin lapsesta kuuleminen sitä yhtään parantaisi! Mutta toisaalta... Jos nyt samantien kertoisi sen alta pois, niin eipähän voisi sanoa että uutinen yhtään sen huonommaksi kenraalin päivää olisi tehnyt.... kai?



// Noni, nyt sit Noelilta lähtee pää tän päivän aikana ja se on silleen i'm out. LÖHÖTUOLEILLA KATOLLE OTTAAN AURINKOOO JOOOOO. Mikä hitto on Räksi :---D Noni, Jacka huntille mars. Saanko ottaa metsälle mukaan Delin, jolla on jo kokemusta Jacka huntista? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 19 Elo 2015, 16:10

Katseita puoleensa keräten, tosin yhdestäkään niistä välittämättä, Yliparantaja asteli Constantinen kädestä hellästi pidellen tanssilattianpuolelle. Pieni niiaus ja kevyt ele pään kääntyessä niiauksen myötä nyökkäämään vinosti vastattiin lohikäärmeentappajan kumarrukseen, Shyvanan antaessa Fritzin sitten viedä. Kyllä Pandemona tanssia osasi, olihan hän useammat kerran seurannut kun muut hoveissa tätä tekivät, kun taas erikoisempiin tansseihin hän ei osaisi mukaan mennä. Eikä häntä edes kiinnostanut alkaa ihmisten, saati sitten haltioiden tavoille. Onni oli, että kenraali Fritz oli näppärä viemään, jonka myötä naaraskäärme saattoi laskea hieman enemmän paronin varaan tässä tanssissa.
Suloisensievä hymy pysytteli kasvoilla alati, Shyvanan nostaessa ne jäisensinertävät silmänsä Constantinea tarkkailemaan kovinkin häpeilemättä. Saihan nainen kunnolla niskaansa taaksepäin taivuttaakin kenraalin ollessa niin pitkä, että näin läheltä olisi voinut sanoa jopa tuon katsomisen olevan vaikeaa. Mutta kuten naaraskäärme oli uumoillutkin, lähti Fritz availemaan enemmän herttuattaren vierailun syitä.

Taivaanmaalaaja kävi naurahtamaan leppoisasti, hetkeksi katseensakin laskien kotkannenäisestä kavaljeeristaan alas.
”Sepulchrestä”, käheä ääni totesi ääneen, katseenkin noustessa takaisin ylemmäs varmanoloisena, ”Isäni toivoo saavansa naittaa vanhimman tyttärensä tärkeälle taholle, hän pitää suhteita kauimmaisiin mantereihin tärkeänä tänäpäivänä nähkääs ja itse korkeana virkamiehenä ei ole suostunut naittamaan tyttäriään ihan jokaiselle”. Kyllähän Shyvana yhden tarinan kykeni keksimään, painaen myös itselleen sanansa muistiin, jotta rooliaan pystyisi jatkamaan eteenpäin ilman että valheistaan kiinni jäisi vahingossa.
”Sanottakoot hänen päättävän pitkälti elämästäni, kuten kuuluukin - siinä missä nuoremmat sisareni ovat jo aikoja sitten löytäneet aviomiehet kotopuolesta itselleen” teatraalinen huokaus puhallettiin ilmaan, herttuattaren vaikuttaessa tästä… perheensä järjestelystä omasta puolestaan olevan pahoillaan.
”Olen sukuni valkea lilja, kukka jota kasvatetaan tiettyä tarkoitusta varten, paroni Fritz”, valkeahapsinen runoili suloisesti hymyillen, ”Ehkäpä te osaisittekin kertoa minulle mahdollisista… vapaana yhä juoksevista kandidaateista? Tai ehkä minun kuuluisikin vain iskeä teidät itselleni?”, nainen naureskeli viimeisten sanojensa suhteen, näyttäenkin siltä että sanojaan saattoi tulkita hyvin vitsilläkin, eikä kaikkea niin tosissaan tarvinnut ottaa.


Noel veti syvään henkeä, huokaisten pitkään siinä samalla ohi kulkevan tarjoilijan lautaselta poimien itselleen uuden lasillisen. Ehkä hän nyt malttaisi ottaa hieman rauhallisemmin, eikä sillä tavoin vaan ryystänyt juomia yksi toisensa perään kuten oli omissa oloissaan tottunut tekemään, jotta humala saapuisi nopeammin. Eihän se olisi edes hyvä kuva jonka muille juhlijoille itsestään antoi, jos sillä tavoin nyt… kiskoisi lasillisia kurkustaan alas sitä tahtia. Ei kai kenraali siitä muuten olisi välittänytkään, kuin mahdollisesti jos joku palautetta kävisi hanakasti eliitille antamaan tuon tavoista.
Turhautuneena arpikasvoinen henkäisi Lilyn jälleen parahtaessa epätietoisena, ettei tiennyt mitä olisi aikaisemmin Taivaanmaalaajaa estääkseen voinut tehdä. Tuskin mitään. Tuskin lohikäärme olisi edes kuunnellut vastaväitteitä, ja olisi kaikesta huolimatta järjestänyt itsensä salin puolelle, tavalla tai toisella. Ja Lilyn sanojen mukaan tuohan oli vain vaikuttanut juhlista kiinnostuneelta – epäilemättä, mokomahan saisi täältä suhteita itselleen liudan, saisi tungettua itsensä heidän hoviinsa…

Lasista otettiin hillitympi kulaus, kuin rohkaisuksi.
”Luuletko minun ymmärtävän mitä Heidän päässä liikkuu?”, Noel hymähti turhautuneena, koittaen hillitä itseään suuttumasta enää mihinkään uuteen seikkaan tämän lisäksi, sehän tästä nyt vielä puuttuisikin.
”Olen ehkä nähnyt ja kokenut enemmän mitä te, mutten koskaan… lähtenyt etenkään heidän kanssaan pelaamaan… näitä pelejä”, kenraali selitti, tietäen kyllä Lilyn ymmärtävän mistä hän puhui jos mainitsi kokeneensa enemmän mitä muut ympärillään, ”On vain parempi, nykyinen hovin tilanne huomioon ottaen, ettemme ala haastamaan Vanhimpien kanssa kaiken lisäksi riitaa. Ja olemme sille naaraalle yhä velkaa…”, jotain sillä naaraskäärmeellä oli mielessä, siitä Noel oli varma. Mutta ehkä oli parempi odottaa. Katsoa mihin vanhimman läsnäolo kehkeytyisi ja antaa naispuolisten nyt keskenään olla, ja puuttua tilanteeseen vasta tarpeen tullessa. Ehkä Shyvanan läsnäolosta piireissä olisi hyötyäkin, mutta sen taas näki sitten…
”Anna hänen viipyä, on varmaan sanomattakin selvää että… herttuattaren on pidettävä roolinsa kuitenkin yllä jos hän täällä viipyy. Pidät siitä huolen – pidä hänelle seuraa, jos se toiveensa on, katsotaan mihin tämä on menossa...”, arpikasvoinen kertoi, Lilyä katsellen huolestuneena. Vain prinsessa kykenisi täyttämään Yliparantajan toiveet, tuonhan hengen naaraskäärme oli aroilla pelastanutkin, ei hänen. Temppeliherra toivoi vain, että tulitukkainen osaisi olla vanhimman seurassa varovainen ja pitää varansa, siinä missä tilanteen tullen myös hyötyä itse Shyvanasta.

”Mutta halusit… kertoa minulle ilmeisesti jotain?”, eliitti palasi nyt siihen mihin Lily oli lopettanut aikaisemmin. Tietenkin se oli häirinnyt mieltä jo hetken, kun prinsessa niin epäröivästi oli sanansa sanonut varsinkin, kun kyseessä vaikutti olevan jotain Yliparantajan suusta tullutta, johon hänkin liittyisi. Olisiko siitä pitänyt sitten olla huolissaan? Vai otettu? Ei Noel tiennyt – ja sekös tässä häiritsikin…


//Hovista kiikaroidaan perään ja kattotaan et jahas. Shyva löis sen pään pesäpallomailalla sieltä jostain pilvenreunalta takasin. SINNE MENNÄÄN NIIIIII! Räksä! ELI RÄKÄTTIRASTAS! Mä meen sinne landelle takasin, ei tästä tuu yhtään mitään sun kanssas nyt :------DDDDDDD Otetaan Deli matkaan huntille joo. Tosin sitten se kyllä voittais meidät tässä huntissa niin sata nolla ettei mitään rajaa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Elo 2015, 18:20

Tutun valtakunnan nimi sai Fritzin hymähtämään pienesti, tanssin lomasta nyökkäillen pienesti herttuattarelle joka tarinaansa jatkoi. Mahdollisia naimakauppoja metsästämässä, näin tiivistettynä, tuo oli täältä etsimässä. Ymmärrettävää sinällään, siinä missä nuoret aateliset lähtivät Cryptiin etsimään sukuja hyödyntäviä naimakauppoja, lähettivät aateliset täältä lapsiaan - varsinkin tyttäriään - turvaan sodan jaloista toisille mantereille. Olihan Constantinekin sitä harkinnut omien tyttäriensä kohdalla, mutta sen verran lapsiaan hän rakasti, ettei halunnut noiden liian kauas karkaavan. Vaikka sota runnoikin Cryptiä, niin Fritzin suku sai luvan pysyä täällä.
Pieni virne käväisi vanhan miehen kasvoilla Mathildan kertoessa olevansa sukunsa valkea lilja. Siksi tuota voisi oikeastaan kutsuakin, yhtä nätti mitä kukka - vaikka eihän kenraali kukkakauneuden päälle ymmärtänyt - ja omalaatuisen valkea tapaus. Fritz ei tiennyt millaista porukkaa ympäri Sepulchrea asui, ehkä tuollainen kauneus oli normaalia siellä päin, mutta täällä valkeahiuksinen herttuatar erosi kyllä valtaväestöstä - jopa sen verran että tuota olisi saattanut luulla jonkinlaiseksi taruolennoksi...

"Vaikka vapailla markkinoilla olenkin leskenä, en usko että olisin teidän kaltaisellenne kukkaselle se paras mahdollinen naimakauppa", Fritz kävi naureskelemaan lirkuttelevalle neidolle, "Kyllä täältä parempiakin saaliita löytyy, kuin vanha, ikäloppu paroni. Ehkä voisin esitellä teidät pojilleni - tai sisarenpojilleni - jotain lähemmäs omaa ikäänne".



Lily kävi pienesti pudistelemaan päätään Noelin kysyessä, luuliko siniverinen hänen tietävän mitä liskojen päässä liikkui. Ei Lily sitä uskonut, vaikka Noel varmasti tiesi vanhimmista - kuin kaikesta muustakin... - enemmän kuin moni tässä salissa. Viisainta kenraalin mielestä kuitenkin oli, etteivät he alkaisi haastamaan riitaa vanhimpien kanssa. Siitä Lilykin saattoi olla samaa mieltä, vaikka ei varsinaisesti edes tiennyt mitään näistä ikivanhoista liskoista. Kuitenkin, mikäli legendat pitivät paikkansa, ei Lily halunnut ottaa riskiä petojen kanssa. Fiksuinta olisi nyt leikkiä Taivaanturmelijan säännöillä ja katsoa, mihin tilanne eteni. Sinällään... Ehkä vanhimmista olisi hyötyä liittolaisina... mutta Lily ei sellaista uskaltanut edes lähteä harkitsemaan. Kunhan haltiat nyt saataisiin ensin pois päiviltä, voisi paremmin miettiä, miten vanhimpiin kävisi suhtautumaan. Mutta juuri nyt, parempi pitää nuo tyytyväisinä.

"Minä... koitan katsoa hänen peräänsä", Lily naurahti pienesti, katseen kääntyen hetkeksi seuraamaan Frtiziä ja Yliparantajaa jotka näyttivät toistensa seurassa viihtyvän. Kuinka ironista, lohikäärme ja lohikäärmeentappaja tanssimassa keskenään.
Huomio siirtyi kuitenkin takaisin Artaniaan tuon kysymyksen myötä, Siniverisen muuttuen jälleen kovin vaivautuneeksi tilanteen suhteen. Lily veti syvään henkeä hymisten sen ilman ulos vaivautuneena, koittaen vielä päättää kertoisiko asiansa kenraalille vai ei. Jostain prinsessa sai rohkeutta päätökseen, että kertoisi nyt saman tien. Asian kertominen vaikeutuisi vain entisestään, jos Lily viivyttelisi sen kertomista pidempään.
"Viimeksi kun...", Siniverinen aloitti varovaisesti jääden kuitenkin sanojaan hakemaan, päättäen ettei nuo olleetkaan ne oikeat sanat asian kertomiseen.
"Olen raskaana", Lily pamautti lopulta suoraan naurahtaen turhautuneena, katseen kohoten Noelin puoleen, "Ja sinä olet isä", kerrottiin, lähes kuiskaten, ettei kukaan varmasti vahingossakaan kuullut viimeistä lisäystä, vaikka eihän heidän lähellä muita vielä pörrännytkään.



// (DD Shyva perkele. EI NE MITÄÄN RÄKSIÄ OO KU IHAN VAAN RÄKÄTTI. TAI KRAAKKU. Mee sää takas sinne pellolle hemmetin hillbilly en mä ymmärrä suo :---D No niin no... nii. Juotetaan Deli känniin niin se ei oo niin OP hunter sitten. Kai? KAI?! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Elo 2015, 04:06

Niihin Constantinen virnuiluihin käytiin vastaamaan joka kerta, herttuattaren lainkaan ujostelematta Fritzin suhteen. Eihän Shyvana lohikäärmeitä metsästävistä ollut koskaan innoissaan, mutta näin… valeidentiteetin kannalta tämä kenraali, ihminen vaikutti oikeastaan ihan mielekkäältä tapaukselta. Tokihan se täytyi laittaa sen piikkiin, ettei Fritzillä ollut aavistustakaan kenen kanssa oikeastaan juuri salin lattiaa pitkin tanssahteli.
”No mutta, kokemus ennen kaikkea paroni hyvä! Olen yllättynyt ettei vahva olemuksenne vedä ihailijoita puoleensa enemmänkin”, Yliparantaja naurahti viehkeästi Constantinen naureskellessa, ettei itse uskonut olevansa se parhain vaihtoehto naimakaupoille, vakavoituen kuitenkin ja huuliaan hieman mutristaen, ”Sallikaa minun kuitenkin nöyrästi toivottaa osanottoni edesmenneen vaimonne puolesta”.

”Mitä aikaisempaan ehdotukseenne tulee, niin se kuulostaisi jopa varsin… houkuttelevalta. Tapaisin poikianne mielelläni, heillä kun vaikuttaa olevan menestyneet ja hyvämaineiset vanhemmat”, Pandemona hymisi tyytyväisenä. Eihän hän siitä mitään hyötyisi, mutta mikä esti naaraskäärmettä luomasta suhteita sinne ja tänne, jos siihen tilaisuutta suotiin? Oli ylipäätään mielenkiintoista päästä tapaamaan henkilöitä kasvotusten sen sijaan, että noita varta vasten pilvenreunalta kyttäsi omaksi ilokseen. Eikä Taivaanmaalaaja ollut koskaan edes kiinnostunut kumppaninsa tavoin sotkemaan lusikkaansa jokaiseen mahdolliseen soppaan ja härnäämään tahoa jos toistakin – vasta hiljattain naaraskäärme oli alkanut nähdä mielenkiintoa ryhtyä soluttautumaan maallisen väen joukkoon yhä useammin. Kuten tässäkin taas nähtiin.
”Mutta kenraali Fritz, kertoisitteko minulle jotain itsestänne ja ammatistanne lohikäärmeiden tappajana, se mahtaa olla kovin haastavaa? Kuinka te uskallatte ylipäätään käydä niitä valtavia liskoja kaatamaan!?”, herttuatar ihmetteli, mielessään naureskellen toteamukselleen valtavista liskoista. Voi mahtoivatko nuo olla nähneet edes Archelausta, Shyvanan tosimuodosta sitten puhumattakaan…


Noel huomasi sen vaivautuneisuuden. Jokin Lilyä vaivasi, tuon hymistessä turhautuneena ja selvästi kuin… rohkeutta kerätäkseen jonkun seikan kertomiseen. Mitä se lisko oli mennyt tulitukkaiselle kertomaan? Kenraalin olisi tehnyt mieli samantien käydä repimässä Taivaanmaalaaja Fritzin luota ja jakaa tuolle muutama valittu sana, vaikka se olisi maksanut hänen henkensä, tai siitä jotain muuta harmia olisi hänelle koitunut. Artania siitä viimeisenä jaksoi nyt välittää.
Noel hieraisi toista ohimoaan, yritellen taas rauhoitella itseään lasista otetulla ryypyllä. Lily ei saanut eliitissä kuin aikaiseksi hermostuneisuutta juuri nyt, kirjaimellisesti vitkutellessaan sen suhteen mitä sitten ikinä olikaan kertomaisillaan. Aloittaen mainiten jostain viime kerrasta. Viimeksi kun… mitä? Prinsessan ja eliitin välillä oli jo ehättänyt tapahtua niin paljon, niin erilaisia asioita niistä kielletyistä alkaen, ettei Noel edes uskaltanut lähteä arvailemaan mistä tämä asia sitten mahtoi kiikastaa. Mutta jotain hankalaa se olisi, arpikasvoisella oli siitä sellainen… kutina.

Sydän oli jättää muutaman lyönnin välistä Lilyn kertoessa olevansa raskaana. Olihan se hieno asia, että prinsessa oli raskaana ja täten myös perillisiä odoteltaisiin nyt sitten nuorimmaiseltakin Scarlingtonilta – mutta ennen kuin Noel ehti siltä lievältä hämmennykseltään mitään asiaan kommentoimaan, tai onnittelemaan Lilyä, sai eliitti myös tietää olevansa tämän pennun tuleva isä. Siinä vaiheessa aika ja kaikki ympärillä tuntui pysähtyvän hetkeksi. Artania vain tuijotti suunsa puolittain auki prinsessan puoleen, tietämättä lainkaan mitä olisi sanonut. Samalla se pieni pelko kapusi selkäpiitä pitkin ylemmäs – voi kuinka Hans nylkisi hänet elävältä, jos nyt saisi tietää...
Pitemmän hengenvedon vetäessään Noel tajusi ettei tältä yllätykseltä ollut muistanut hengittää hetkeen.
”Ei…”, kenraali henkäisi, huomaten kuinka kylmä hiki nousi otsalle ja ohimoille. Alkoi heikottaa, jonka myötä arpikasvoisen oli pakko laskea juomalasi kädestään alas läheiselle tasolle. Tuntui siltä taas että jokaiselta nurkalta joku olisi tuijottanut päin, ja kuinka ne julmat äänet kävivät kuiskuttelemaan korviin ikäviä asioita, temppeliherran pyyhkäistessäkin silmiään muutaman kerran tuodakseen itsensä taas takaisin tähän aikaan ja paikkaan. Kädet kuitenkin nousivat peittämään osin eliitin kasvoja, Artanian lähtiessä purkamaan sitä mielessään kasvavaa hätäännystä edestakaisin pientä välimatkaa Lilyn edessä kävellen.

”Ei ei ei ei… EI!”, Noel kirjaimellisesti parahti, tulitukkaisen eteen pysähtyen.
”E-ei hän voi sitä tietää - hän varmasti vain valehteli sinulle!”, eliitti puhui hillittyyn, silti järkyttyneeseen sävyyn, kevyesti tarraten punertavatukkaisen neidon käsivarsista kiinni. Katsoen suoraa Lilyn vehreisiin silmiin, kuin etsien niistä sitä varmistusta että tuo olisi vain vitsaillut ja pilaillut hänen kustannuksellaan. Ei Noel kuvitellut tällaisen edes kykenevän olevan mahdollista enää… voi miten hän toivoi, että tämä kaikki olisi ollut unta. Tai että Winder olisi kaatanut hänet vain aikaisemmin siellä vuorilla ollessa, sekin tuntui paremmalta vaihtoehdolta tähän hätään.
”… O-oletko varma…? Oletko varma ettei se ole… Hans…?”, tulisilmäinen kysyi yhä kovin häilyvänjärkyttyneellä äänellä, päästäen Lilystäkin irti samalla.


//Shyva on vähän tommonen. RÄKSIÄ NE ON, ET NYT VÄITÄ VASTAAN LANDEAMMATTILAISELLE. Joo mää meen takasin, sieltä mut löytää sitten pellon laidasta ihmettelemästä heinähattu päässä ja landevaatteet yllä. Deli ei ammu ees kännissä maalistaan ohitte. Delin ja Darin pitäis oikeesti joskus kännissä alkaa haastaa toisilleen silleen ”Et varmana muuten osu tohon jousella” ”Osunpas, mutta sä et varmasti osu tohon”, ja sit ne on kaatokännissä lopulta jossain pöydän alla molemmat sammuneina//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2015, 02:20

"Ehkä ihailijoita onkin enemmän, mitä itse tiedänkään", Constantine vastasi herttuattarelle virnuillen, "En vain tuppaa kiinnittää huomiota moisiin. Ellen sitten itse koe syytä vastata moisiin kohteliaisuuksiin".
Mathildan pahoitellessa vaimon menetystä, hymähti Fritz vain pienesti ja nyökkäsi kiitokseksi osanotosta. Ei hän välittänyt rakkaasta, edesmenneestä vaimostaan puhua nyt juhlissa. Se vain nostattaisi pintaan sen murheen ja kaipuun rakkaimman perään. Ja juuri nyt näissä juhlissa Fritz ei kaivannut sellaista tunneaaltoa, vaikka kenraali osasikin hyvin piilottaa murheensa. Paitsi humalassa, johon hakeutui kyllä ennemmin sitten yksin kotonaan kun kukaan ei ollut todistamassa sitä, kuinka vanha mies itki menetetyn perään. Sitä paitsi, Fritzin piti pysyä nyt terävänä, hänen piti päästä vielä vaihtamaan sanoja Artanian kanssa - ja siihen tilanteeseen Fritz ei todellakaan kaivannut surullisia tuntemuksia.

Herttuatar ilmaisi kuitenkin jälleen kiinnostustaan lohikäärmeitä kohtaan, tiedustellen lohikäärmeentappajalta tuon ammatin haastavuudesta.
"Eipä se kovin haastavaa ole, kun homman osaa ja omaa kunnon ryhmän", Fritz kohautti olkiaan tanssin lomasta, "Äkkiä suurempikin peto kaatuu, kun tietää niiden heikkoudet ja vahvuudet. Tärkeintä on, ettei niitä saa koskaan aliarvioida!".
"Mokomat pystyvät vaikka mihin. Kovin usein vertaan lohikäärmeiden kaatamista karhun metsästykseen, mutta eihän se ole lainkaan sama asia. Lohikäärmeet ovat fiksuja - jotkut jopa niin fiksuja että osaavat puhua ja käyttäytyä kuin ihmiset. Mutta ei niistä ole olemaan ihmisiksi, vaikka mitä väitetään. Petoja ne ovat sisimmiltään ja vaikka kuinka esittäisivät inhimillisiä tunteitakin, ovat ne silti tappajia. Niistä on vain haittaa, varsinkin jos niitä on paljon. Niiltä loppuu ravinto luonnosta suuren kilpailun takia ja laiskimmat, heikoimmat ja nuorimmat tulevat typeryyttään sitten meidän karjaa varastamaan. Minun tehtäväni on pitää kanta kurissa - joskin jos minä saisin päättää, kaataisin joka ikisen liskon koko valtakunnasta. Jopa ne vuoren vanhimmat, joista vain yksi on naamansa uskaltautunut näyttämään", Kerta herttuatar oli kysynyt, innostui liskonkaataja paremminkin avautumaan. Tämähän oli aihe, mistä hän voisi puhua tuntitolkulla!



Siinä missä eliittikin vaikutti hengittämisen unohtaneen, jäi Lily pidättämään omaansa tuijottaen kysyvän odottavana, hermostuneena miestä edessään. Ei hän yhtään tiennyt miten Noel asiaan tulisi reagoimaan, mutta olettaa saattoi, ettei tuo kovin iloinen asiasta ollut. Ei heidän yhteisten hetkien tähän pitänyt johtaa! Eikä Lilykään siitä ollut ylpeä, että lapsi joka tulisi syntymään, ei olisikaan hänen kumppaninsa. Olivathan he yrittäneet, mutta koskaan siitä ei mitään ollut tullut. Ei sen ensimmäisen kerran jälkeen, joka keskenmenoon oli päättynyt. Mutta, kerta Lily nyt raskaana oli, niin ehkä vika oli vain velhossa... Olihan tuo jo vanha. Joskin ei niin vanha mitä Noel, mutta temppeliherran kohdalla asia oli hieman eri.

Lopulta Noel sai henkäistyksi sen kieltävän vastauksen, Lilyn lähes parahtaen turhautuneisuuttaan ääneen. Katse seurasi kuinka mies lähti edestakaisin ravailemaan pienesti, selvästi uutisesta järkyttyneenä. Järkyttyneempänä, mitä Lily. Tosin, Lily tiesi jo, ettei Black tulisi mitään epäilemään, sikäli mikäli Shyvanaa olisi uskominen. Ja tässä tapauksessa Lily todellakin halusi uskoa liskon väittämään.
"En usko että hän valehtelisi tässä tapauksessa! Mitä hän siitä hyötyisi? Ei mitään", Lily sähähti Noelille joka Shyvanaa valehtelusta syytti. Sitä paitsi, Lily piti sitä erittäin epätodennäköisenä, että lapsi olisi Blackin. Hän oli tullut raskaaksi "sopivasti" kun Artanian kanssa oli alkanut peuhailla. Katse laskeutui hetkeksi Noelin käsiin, jotka siniverisestä olivat tarranneet kiinni, ennen kuin Lily vilkaisi takaisin temppeliherran kasvoihin.
"Olen", Prinsessa vastasi suoraan Noelin kysymykseen Hansin suhteen, "Olemme kyllä olleet... mutta... siis...".
"Se saattaisi olla, mutta en usko. Näiden kaikkien vuosien jälkeen sopivasti, juuri kun sinun kanssasi olen ollut, niin meitä onnistaisi? Ei, en ukso että se on hänen", Lily jatkoi, pitäen äänentasonsa erittäin matalalla, vähän väliä vilkuillen ympärilleen, "M-mutta Shyvana kertoi, ettei Hans tule epäilemään mitään. Hän tulee pitämään lasta omanaan, sikäli mikäli Yliparantajaa on uskominen".
"Joten jos vain pidämme suumme kiinni tästä, niin kenellekään ei käy huonosti", Siniverinen koitti jotenkin edes rauhoitella Noelia, "Ei kenenkään muun tarvitse totuutta tietää! Harkitsin jo, etten sinullekaan olisi kertonut, mutta.... uskoin että... ennemmin tietäisit kuin eläisit valheessa".



// Shyvana on. NYT VÄITÄN VASTAAN KOSKA. Landevaatteet yllä :--D Kelaan sulle ny sit semmotteet vaaleensiniset farkkuhaalarit ja alla joku valkonen T-paita ja heinähattu päässä ja perus kumisaappaat jalassa ja suussa roikkuu oljenkorsi. Ja talikko olaalla. Deli perkele. No todellakin, sit ne vaan ampuu kilpaa siel jossain tupien harjotuskentillä ja kaikki kattoo et mitähän kettua noi tuolla kännissä tekee. Hei äiti katso sain vastattua. Näin kahdelta yöllä kun huomen pitäis herätä ajoissa MUTUN EN SAANU UNTA YHYY //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Joulu 2015, 00:48

Herttuattaren kasvoille kiiri mitä viattomin ja uteliain hymy, Fritzin lähtiessä kertomaan kokemuksellaan lisää noista valtavista liskopedoista. No, olihan kenraali koko ikänsä lohikäärmeentappajana työskennellyt, oli tuolla varmasti ammattitaitoa ja arvostusta omiensa puolesta, mutta moiset puheet saivat vanhimman naaraan lähinnä vain naureskelemaan mielessään. Pitihän Shyvanankin omalla tavallaan kunnioittaa kenraalin taitoja, ei ihan jokainen uskaltanut käydä lohikäärmeitä vastaan ottelemaan, mutta kyllä hän uskoi näiltä raavailta miehiltäkin punttiin lurahtavan, mikäli nuo oikeasti joutuisivat kasvotusten raivonvaltaan käyvien vanhimpien, kolossaalisten lohikäärmeiden kanssa.
Huvittunut hihitys karkasi valkeatukkaisen huulilta, paronin verratessa lohikäärmeiden kaatamista karhun metsästykseen. Fritzin vielä täsmentäen ongelmien liskopetojen kanssa lähinnä keskittyvän nuorimpiin ja typerämpiin yksilöihin, jotka eivät heidän mailtaan ja karjastaan osanneet kynsiään ja hampaitaan erossa pitää. Rehellisesti myöntyen tähän ajatusmalliin Shyvana kävi nyt myös tanssin lomasta nyökyttelemään, ymmärtäen kyllä ihmisten, siinä missä myös muun mantereella asustelevan kansan ongelmat näiden typerämpien liskonkutaleiden kohdalla. Olisivat vain pysyneet vuorilla, joskin silloin isommiltaan ryöstelevistä nuorista olisi tullut vain isompiensa riistaa. Niin kannibalismiin taipuvien ravintona kuin myös kokeneempien ja vanhempien lisääntymiskumppaneina, tai osana niitä haaremeita, joita jotkin liskot, erityisesti ahnaimmat uroot, itselleen keräsivät tuottoisimman lisääntymisen takaakseen.

“Suuren, mutta arvostetun viran olette itsellenne vaalineet, paroni Fritz, enkä minäkään kuin kykene katsomaan ihaillen ylöspäin kaltaiseenne rohkelikkoon”, Shyvana lirkutteli taas niin suloiseen sävyyn, yrittäessään sulattaa Constantinesta sitä tuon takuulla omaavaa pehmeämpää puolta esille.
“Varsinaisia pelkureita nämä vanhimmatkin, liekö niitä edes olemassa oikeasti kolmea kuten väitetään”, ympäripyöreästi vanhin naaras hymisi virnistäen - vaikka olihan heitä. Ja olisi varmasti riittänyt enemmänkin, elleivät Shyvana ja Archelaus itse olisi pitäneet huolta siitä, ettei ylimääräisten haastajien turpia tarvinnut omilla tiluksillaan katsella hetkeä pidempään.
“Mutta minä niin jumaloin tuota voimaanne ja nokkeluuttanne petojen kanssa kamppailla”, herttuatar jatkoi, lähemmäs painautuessaan isompaansa, “Voi kunpa meidänkin tiluksillamme vierailisi yksi ainoa yhtä menestynyt ja raavas, jolle isäni kättäni tarjoaisi enemmän kuin mielellään”.


Lily oli turhan varma, jos Noelilta kysyttiin. Ja sehän riitti nostattamaan jo valmiiksi nousseen sykkeen entistäkin kiivaammaksi ja oli viedä jalat alta. Voi kuinka näin jälkikäteen oli hyvä voivotella mielessään tapahtunutta ja varomattomuutta, miksi he olivatkaan niin innoissaan käyneet vuoteessa peuhaamaan ja… temppeliritarin kuten Noelin olisi perimmäisten vakaumustensa mukaan kuulunut pysyä valojensa mukaan naimattomina ja siveellisinä. Vaikka eihän Artania niitä sääntöjä itse enää noudattanut, ei ollut noudattanut enää pitkään toviin, mutta tietenkin näennäisesti halusi vaalia niitä statuksia itsekin, kerta ristinritareiden yksi pätevimmistä kouluttajista sattuman kaupalla oli. Vähintään vanhin elossa olevista, jos ei muuta kunniaa niskassaan saanut pidellä.

Mutta että hän - eliittikenraali – oli onnistunut pistämään naimisissa olevan Scarlingtonin prinsessan paksuksi…
Kylmät väreet kohosivat uudestaan selkäpiitä myöten niskaan, saaden kenraalin suoristamaan selkäänsä, samalla kun punertavatukkainen kertoi että Taivaanturmelija olisi kertonut tuolle vielä ettei Hans mitään epäilisi. Että Lily oli ehättänyt miettiä, ettei Noelillekaan olisi tästä kertonut.
“Mutta olen kiitollinen siitä että kerroit”, kulmiaan kurtistaen arpinaama huokaisi, yrittäen sysätä sen yltiömäisen turhautumisensa syrjään toistaiseksi. Ehtisi hän päätään seinään lyömään myöhemminkin, “ja olen… myös iloinen siitä”.
“En minä omasta puolestani pelkää. Pelkään sinun ja… tulevan jälkipolvesi puolesta. Haluaisin olla hyvä isä…”, sen pidemmälle kenraali ei ehättänyt, tulikatseisen nostaessa silmänsä ylemmäs läheisestä ovesta kulkevan parivaljakon myötä, sivusilmällä seuraillen että nuo myös kauemmas heidän nurkkauksestaan kulkivat.
“Tahtoisin vain suoda omille lapsilleni sen, mitä en itse koskaan osakseni saanut…”, kenraali pyyhkäisi otsalleen laskeutuneita hiuksia taemmas, näyttäen siltä että muuttuisi taas näreämmäksi itsekseen, “Mutta ei… hänenkään… pidä tietää oikeasta perimästään”. Murtuneenoloinen kenraali istahti seinän vierelle lasketulle tuolille, kyynäränsä painaen reisiin ja kasvot kämmeniinsä. Syvä huokaus karkasi käsien alta, kenraalin tuijottaen visusti lattiaa kohden, suunnitellen jo lähtöään ennen kuin yksikään ylimääräinen uutinen ehättäisi hänet enää pysäyttää.

“Jälkikäteenhän sitä on hyvä katua kaikkea. Siksi synninpäästöjä tehdäänkin… vaikka en minä kirkkoonkaan, tai uskon valoon enää voi vapaasti kulkea”, Noel mutisi lähinnä itsekseen, kohottaessaan lopulta ryhtinsä ulos. Pyyhkien kaiken sen järkyttyneisyyden näkyviltä, vaikka sydän rinnassa hakkasi silkasta pelosta ja ilosta yhtäaikaa, ei Noel halunnut sitä näyttää ulospäin nyt kun muita oli ympärillä. Ja hän tunsi muuttuvansa hulluksi.
“Minun täytyy lähteä. Ennen kuin Constantine päättää päästää Taivaantuulten valtiattaren jälleen vapaaksi käsistään…”, kenraali totesi päättäväisesti siitä tuolistaan niin kovin hätäisenoloisena nousten, vilkaistessaan Fritzin ja Shyvanan perään, jotka yhä keskenään tanssivat kauempana, ja sitten takaisin Lilyyn, “Haluan puhua tästä kanssasi - ehkä seuraavalla kerralla kun oppituntisi ovat ja saamme olla kaksin”.


//NO KETTU. No nyt meni Aksu niin landeks et huh, EMMÄ TOMMOSEEN LANDEKASTIIN KUULU HERRANJUMALA :---DDD Vaikka oljenkorsia kyllä pureskelisinkin. Ja sitä talikkoa matkassa kuljetaan vaan koska batman. Voi herran jumala kelaa nyt oikeesti kun niille antais jousipyssyn kun ne on ultimaattisessa jurrissa. Ne on ampumassa vielä jotain omenoita toisten pään päältä. HEI KATSO ÄITI SAIN VASTATTUA TÄNNEKIN NÄIN NELJÄ KUUKAUTTA MYÖHEMMIN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Joulu 2015, 02:13

Fritz kävi hymisemään tyytyväisenä tanssin lomasta, naisen häntä niin kovasti ylistäessä. Tietenkään Herttuattaren lirkuttelut eivät purreet vanhempaan mieheen niin hyvin, mitä olisi voinut uskoa nuoremmasta herrasta. Totta kai hän piti herttuatarta viehättävänä ja mielenkiintoisena seurana, mutta olihan noita ollut ja mennyt näiden vuosikymmenien aikana. Jopa silloinkin, kun hän naimisissa oli ollut. Enää moinen lirkuttelu ei iskenyt "kokeneeseen" herrasmieheen.
"Pelkureita nimenomaan, mutta kyllä ne ovat olemassa", Fritz kävi vastaamaan herttuattarelle tuon kyseenalaistaessa, oliko kolmea vanhinta varsinaisesti. Eihän eliittikään sitä tiennyt, mutta oli silti aivan varma, että nuo olivat olemassa. Legendat eivät syntyneet tyhjästä ja kun oli yhden niistä saanut todistaa olevan, ei Constantine todellakaan suostunut uskomaan, että kaksi muuta olivat mahdollisesti vain tarua. Olihan tietenkin mahdollista, että vain yksi vanha lohikäärme kaiken sen aiheutti, mistä kolmen legenda kertoi, mutta sitä Fritz ei suostunut uskomaan. Jos niin olisi, varmasti tuo lisko olisi jo koko mantereen tuhonnut!

"eiköhän teiltä kotopuolestakin löydy vertaisiani urhoja - jotka kaikenlisäksi olisivat nuorempia kuin minä", Fritz kävi hymisemään naisen kehuihin, virnistäen pienesti kun herttuatar lähemmäs painautui, "Tosin jos sellainen löytyisi, niin käske mokomien toki tulla haastamaan minut - katsotaan onko kukaan veroiseni", Constantine lisäsi naurahtaen. Totta kai hän oli jo parhaat päivänsä nähnyt eikä ollut enää niin terässä, mitä saattoi olla, mutta oli hänestä silti antamaan selkään nuorelle jos toisellekin.
Musiikki kävi kuitenkin viimein loppumaan, ainakin hetkeksi, kun soittajat valmistautuivat seuraavaan kappaleeseen. Siinä välissä eliitti kävi viimein päästämään irti Herttuattaresta ja perääntymään askeleen jos toisenkin, kumartaen tuolle kiitokseksi tanssista.
"Tämä oli suorastaan kunnia, Herttuatar Avary, mutta nyt suokaa anteeksi, minulla on muutama asia toimitettavana. Toivottavasti viihdytte juhlissa ja vierailullanne Cryptissä", Constantine aloitti, käyden poimimaan Mathildan toisen käden omaansa ja kumartui suutelemaan kämmenselkää pienesti, "Ja toivottavasti vielä törmäämme toisiimme vierailunne aikana".
Noiden sanojen jälkeen Fritz vielä kerran kumarsi tanssikumppanilleen, ennen kuin lähti askeltamaan kohti salin reunaa, katseensa nauliintuen siihen toiseen eliittiin...


Pieni, hymähtävä hymy kiiri naisen kasvoille Artanian ilmoittaessa olevansa kiitollinen siitä, että siniverinen hänelle oli kertonut totuuden. Tosin se hymy muuttui jokseenkin kysyväksi kulmienkin kohotessa, Noelin ilmoittaessa olevansa jopa iloinen tästä. Miksi? Ei Lily tiennyt. Mutta Noel kävi kertomaan pelkäävänsä lähinnä siniverisen ja jälkipolvensa takia tässä tilanteessa, eikä niinkään itsensä puolesta. Tuoden esiin sen, että halusi olla hyvä isä, suoda lapselleen sen, mitä ei koskaan itse saanut osakseen. Voi kuinka se nostattikaan hymyn Lilyn kasvoille ja tuntui lisäävän siniverisen kiintymystä kenraaliin. Omalla tavallaan se olikin viehättävää ja suloista, kun vanhempi mies tuolla tavoin halusi pitää lapsestaan huolta! Ainakin Lilyn mielestä. Varsinkin, kun hän oli jo iskostautunut siihen ajatukseen, että saisi itse lapsen perään katsoa kera varsinaisen miehensä, vaikka sinällään halusi myös lapsen oikean isän olevan mukana lapsen kasvatuksessa. Vaikka se ei koskaan tulisikaan onnistumaan suoranaisesti, tämä piti pitää salassa.
"Olen samaa mieltä", Lily kävi vastaamaan suoraan, Noelin mainitessa, ettei lapsen tullut tietää syntyperäänsä, "mutta ei se tarkoita, ettetkö voisi tavalla tai toisella olla hänen elämässään mukana... Tarvitseehan lapsi kummisedän ja tädin...", siniverinen lisäsi. Totta kai hovin papitar tulisi olemaan lapsen kummitäti, siitä ei ollut kysymystäkään, mutta se, että Lilyn opettaja ja veljensä eliittikenraali - joka myös "uskossa" oli - olisi ollut kummisetä, ei ollut mitenkään omituista. Ihan hyvin Noelille sen tittelin voisi myöntää, tuskin kenelläkään sitä vastaan oli mitään - paitsi ehkä Hanssilla, mutta tuolta ei nyt kysytty, kun mokoma ei uskonnosta muutenkaan välittänyt.

Lily kävi naurahtamaan pienesti Noelin kommentille katumisesta. Hyvähän se nyt oli tosiaan jälkiviisaana sanoa, mutta tehty mikä tehty. Turha sitä tässä vaiheessa oli enää märehtiä.
"kunhan tieto tästä ei leviä eteenpäin...", Lily hymähti, toivoen ettei Noel edes mahdollisissa synninpäästöissään menisi tästä mitään kertomaan. Mutta tuskin mies niin tyhmä nyt oli!
Mutta, Artania toi esille huolensa Fritzistä, todeten että hänen pitäisi lähteä ennen kuin suurin eliiteistä hänen peräänsä päättäisi rynniä, syystä tai toisesta. Siniverinen ei vieläkään ollut aivan varma mitä noiden kahden välillä oli, mutta ei nähnyt nyt olevan oikea aika siitä kysellä.
"Mene vain... Puhutaan myöhemmin", Lily hymähti jokseenkin haikeana, vielä kerran vilkaisten Noelin puoleen, ennen kuin kääntyi tuosta poispäin.
"Voin koittaa pidätellä Fritziä, mutta tuskin minusta siinä on apua... jos hän niin päättäväisenä perässäsi on", Lily lisäsi ennen kuin lähti kävelemään kohden tassilattiaa, jolla Fritz ja Avary selvästi toisilleen jo kiitokset tanssista toivottelivat.

Kuten Lily oli arvellutkin, ei siniverisestä ollut pidättelemään Fritziä. Tuo oli päättänyt päästä Artanian perään, eikä pysähtynyt edes kuninkaallisen häntä puhutellessa. Nopeasti ja asiallisesti pahoitellen, harppoi eliitti ohi siniverisen, toisen kenraalin perään, joka niin kovin hätäisesti hänen mielestään oli paikalta poistunut. Lily ei sen suuremmin yrittänyt kolossin perään vaan antoi tuon mennä Artanian perään - tuskin nuo toisiaan tappoivat. Sen sijaan prinsessa käänsi huomionsa Taivaanturmelijaan ja meni tuon seuraksi, esitellen paikkoja, tarjontaa ja vieraita tuolle, kerta tuo nyt niin kovasti oli halunnut juhliin mukaan.

Constantine suuntasi kulkunsa käytäville Noelin perään. Varmasti uudempi kenraali kuuli suuremman miehen askeleet perässään, vaikka takaa yhä kuului niin selvästi juhlien hälinä ja musiikki. Silti, helposti kookkaampi ja suurempia harppauksia ottava kenraali pysyi toisen perässä, jopa saavuttaen tuota hyvään tahtiin.
"Artania!", Fritz kävi lopulta karjahtamaan kun oli vain muutaman askeleen jäljessä. Ne askeleet harpottiin umpeen ja ennen kuin temppeliherra ehätti mitään reagoida, nappasi Frtiz tuota kauluksesta ja painoi vasten lähintä seinää.
"Mihin sinä olet kipittämässä, Artania?"," Fritz kysyi yllättävänkin jäätävän kuuloisena, "Meillä on vaikka mitä keskusteltavaa! - vaikka se, mitä tapahtui vanhassa metsässä".



// NO EMMÄÄ SUN LANDE JUTUISTA TIEDÄ oikeesti toi oli se sun asustus siel, et vaan myönnä. Ei niille jousipyssyä kun ne on tillintallin, voi tulla rumaa jälkeä. Katso äiti minäkin vastasin heti koska. KOSKA. Kyl mä vielä muihinkin peleihin vastaan mutta kun Crim ja selkeet suunnitelmat JA PÄÄJUONI ja silleen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Joulu 2015, 03:03

Puheet siitä että lapsensa kummisedän ja –tädin tarvitsisi lämmitti omalla tavallaan mieltä. Tietenkin Noel olisi halunnut olla… oman jälkipolvensa kasvatuksessa mukana ja olla Lilynkin lapselle lämmintahtoinen ja hyvä isä. Mutta se rooli siunautuisi automaattisesti Hansille, oli velho itse sitten millainen isäpuoli lapselle tahansa. Mutta se heidän piti vain hyväksyä, totuus ei ollut vaihtoehto, kun kyseessä olisi tällainen äpärä.
Lily ei kuitenkaan yrittänyt käydä Artaniaa estelemään, vaan omalta osaltaan haikeana antoi myös eliitille luvan poistua. Että he puhuisivat tästä myöhemmin, sitten kun molemmat heistä todennäköisesti olisivat tiedon omaksuneet ja rauhoittuneet tältä yllätykseltä. He ehtisivät puhua lisää lapsen kasvattamisesta, rajoitteista ja sopimuksista, joita heidän yhteiseen, tulevaan tyttäreen tai poikaan voitaisiin liittää. Voi kuinka Noel jo mielessään toivoi saavansa tyttären… saisi hän lapseen kiintyä miten vähän tai paljon hyvänsä, oli se suurin lohtu jo tilanteeseen, että Lily halusi hänen olevan jollain tasolla edes pennun elämässä mukana.

Sen suuremmitta empimättä, kävi Noel asiaan kuuluvasti kumartamaan jo selkänsä kääntäneelle prinsessalle, lähtiessään itse jo suunnittelemaan mahdollista pakoreittiään Fritzin varalta.


“Niinhän sitä kovasti luulisi”, herttuatar hymisi naureskellen, “Minä ilomielin patistan heidät kuitenkin mittelemään tänne, katsotaan onko heistä sitten mihinkään vai onko kaikki pelkkää puheenläpinää”. Tuulenkantajan harmiksi se kappale lähti lopputahtien jälkeen hiljentymään, soiton seisahtuen ja ilmentäen näin tämän tanssin päätöstä. Lähemmäs paronia painunut hento neitokainen irroitti kevyen otteensa Constantinen käsistä, taemmas astahtaen ja asiaan kuuluvasti niiaten sievästi, kiitokseksi kavaljeerilleen tuon suomasta loistavasta tanssista ja antamasta seurasta. Olisihan Shyvana voinut viipyä pitempäänkin Fritzin seurassa tuolta kaikkea udellen ja tutustuen kenraaliin näin henkilökohtaisella tasolla lisää – mutta kuten paroni sen esille toi, tuolla oli muita asioitaan toimitettavanaan vielä, eikä Taivaanturmelijalla ollut siihen kamalasti vastaan sanomista.
“Ilo oli minun puolellani, paroni Fritz”, valkea, liljamainen neito hymyili vanhemmalle miehelle, nyökäten sanojensa perään myöntyvästi Constantinelle tuon sen kevyen suudelman kämmenselkään painaen, “Viihdyn vierailullani takuulla ja toivon todellakin, ettei tapaamisemme jäänyt vain tähän kertaan”.

Suloisen hymyn kera Shyvana soi Constantinelle viimein mahdollisuuden poistua omien asioittensa perään, mitä ne ikinä sitten lienivätkään. Kenraalista katse siirtyi kuitenkin jälleen lähemmäs astelevan Scarlingtonin puoleen, kalpean herttuattaren käydessä hymyilemään viekkaammin ja kallistamaan päätään Lilyn saapuessa siihen vierelle. Toisen käsipuoleen taas asettuen, lähti naaraskäärme Lilyn johdatuksella tutustumaan lisää juhlavieraisiin, siinä missä myös itse noiden linnaakin.

Noel sen sijaan oli ehättänyt kiirehtiä tanssisalin puolelta tiehensä, kirjaimellisesti hölkäten itselleen hieman etumatkaa tietäen hyvin, ettei Lily saanut yhtä ainoata sekuntia pidäteltyä Fritziä sijoillaan, kun lohikäärmeenlahtaaja päättäisi virkaveljensä perään lähteä. Poistunut niille hiljaisemmille käytäville, joista oli helppoa käydä kääntymään taas takaisin sotilastuville, omaan rauhaansa sulkeutumaan. Mutta silti temppeliherra kykeni kuulemaan peräänsä lähteneet askeleet. Kasvoillaan turhautunut, näreinen irvistys, joka kävi sitä synkemmäksi, mitä lähemmäs ne järkälemäiset askeleet tuntuivat tulevan.
Ja niin vain temppeliherran rauhallinen käynti seisahtuikin, ronskimman miehen käydessä riveleistä painamaan arpikasvoisen miehen vasten lähintä seinää. Omat kädet tarrasivat Constantinen käsistä kiinni, Noelin älähtäessä kun selkänsä lyötiin sitä viileää seinämää vasten. Silti kenraalin kasvoilla lepäsi järkkymättömän päättäväinen ja kylmä ilme, tulisilmäisen tuijottaessa siinä tiuskivan Fritzin puoleen kyllästyneenä.
“Ryyppäämään pääni täyteen ja toteamaan itselleni, ettei todellakaan ollut sen arvoista palata pihalla tuiskuttavan myrskyn läpi takaisin tänne, vaan olisi pitänyt palata luostarille takaisin sen jälkeen kun Winderille turpaan annoin”, Noel kohautti kulmiaan huvittuneena, “Liekö jäi kuolemaan vuorille, ihan sama minulle”.
“Eikö Avaryn seura riittänytkään viehättämään sinua?”, tietenkään Noel ei aikonut puhua suoraan, kyllä tietäen että tarpeeksi “vanhempaansa” ärsyttäen tuo kyllä iskisi nyrkillä vain päin hänen turpaansa. Mutta ehkä se riitti päästämään hänet tästä tilanteesta tällä kertaa.


//No no no… no vittu. Oli mulla yhet siniset farkkuhaalari…. MUT NE KÄVI PIENIKS! EMMÄ EES EHTINY KÄYTTÄÄ NIISTÄ PENTUNA POLVIA PUHKI! Ei ne tartte ko toistensa seuran nii tulee rumaa jälkeä. Ollaan me ahkeria. Näin neljän kuukauden lagituksen jälkeen. Tarjoon viinit tän kunniaks, tuu ryyppää mun kans//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Joulu 2015, 19:19

Tuimasti Fritz tuijotti virkaveljeään, joka ei tietenkään itse suoraan asiaan mennyt. Constantinea ei kiinnostanut missä Artania oli ollut ja mitä tekemässä ja mihin nyt menemässä, hän halusi selityksen näkemälleen! Selvästi Artania salasi jotain, ei tuo voinut olla tavallinen ihminen. Tosin, siinä vaiheessa kun Noel mainitsi Winderin nimen, kävi Fritz toista kulmaansa kohottamaan. Ilmeisesti temppeliherrat olivat törmänneet Siniseen Kuiskaukseen matkallaan ja nyt sitten Artania oli piessyt haltioiden yksisilmäisen eliitin? Totta kai Constantine olisi siitä halunnut kuulla enemmän, mutta juuri nyt hän oli liian näreissään lähteäkseen siitä yhteenotosta keskustelemaan Artanian kanssa yhtään enempää. Häntä ärsytti uudemman eliitin koppavuus tilanteessa, tuo tasan tarkkaan tiesi mitä siitä seuraisi, jos Frtizille alkoi näsäviisastelemaan.

"vanhana poikana sinulla ei ole oikeutta kysellä minulta naisasioista", Fritz tuhahti yhä naimattoman eliitin kysellessä häneltä paronittaren perään. Totta kai tuo oli ollut viehättävää seuraa, mutta ei aivan Fritzin makuun. Ei hän varsinaisesti naisia ollut edes katsellut sen jälkeen, kun oma vaimonsa oli menehtynyt.
Mitään sen enempää Fritz ei edes asiasta sanonut, kun se toinen käsi kävi rumasti tarraamaan kiinni Noelin kaulasta, ennen kuin temppeliherra edes ehätti mitään sanoa.
"Sinä piilottelet asioita meiltä. Tiedän että olet pakoillut minua, vältellyt vastaamasta kysymyksiin. Mutta nyt saat luvan selittää mitä hittoa metsässä tapahtui viimekerralla", Ote kaulalla kävi tiukentumaan, Fritzin nostaen Artaniaa pienesti ylöspäin seinää vasten.
"Emme kaipaa yhtään enempää salaisuuksia saatikka friikkejä hoviin, nyt jos sinä paljastut yhdeksi niin auta armias se poika saa selkäänsä", Pojalla Constantine tarkoitti Henryä, jonka oletti tietävän Noelin salaisuuden, mitä virkaveli niin kovasti oli piilotellut muilta. Eihän Fritz tiennyt, ettei Henryllä ollut harmainta aavistustakaan Artanian tilasta.



// nonononononon. nii. SUN PITÄÄ OSTAA UUDET FARKKUHAALARIT. Aina tulee rumaa jälkeä. Super ahkeria ja silleen, kyl kohta sinne muualleki vastaan. Mää tuun sinne ryyppään joo //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Joulu 2015, 20:12

Arpikasvoinen oli vähällä pärskähtää ääneen Constantinen moittiessa häntä heti ensimmäisenä siitä, kuinka Noel oli mennyt nostamaan puheeksi herttuattaren. Voi kunpa Fritz olisikin tiennyt kenen puolia nyt lähti pitelemään - mokomahan olisi totuuden tultua ilmi marssinut samantien takaisin tanssisaliin haastamaan vanhinta naarasta, jos temppeliherra olisi herttuattaresta kiusallaan käynyt totuuden kertomaan. Mutta ei Noel sitä tehnyt, sillä sekin oli salaisuus, minkä piti erityisesti jääräpäisen järkäleen kuulolta pitää poissa. Sehän tästä vielä puuttuisi, jos ihmisten hovi onnistui suututtamaan vanhimmat, sen lisäksi että haltiat halusivat heidät ajaa täältä jo tiehensä.
Se jokseenkin huvittunut ilme kasvoilla kuitenkin kaikkosi, Noelin kurtistaessa kulmiaan ja pihisten vetäen henkeään, kun Constantine iski suuremman käden hänen kaulalleen puristamaan. Ja kehtasi virkaveljeään vielä siitä nostaakin, saaden tulisilmäisen korahtamaan ja yrittämään kädellään työntää Constaa kauemmas. Mutta turhaahan se oli. Ei Artaniasta kamalasti ollut voimiaan mittaamaan tuohon kolossiin nähden siinäkään mielessä, ettei Noel suotta halunnut nyt lähteä haastamaan riitaa enää toisen eliittikenraalin kanssa tämän saman päivän aikana. Hän oli muutenkin uupunut, voimat olivat vähissä jo Winderin kanssa painimisen jälkeen ja se myrsky oli omalta osaltaan myös verottanut miestä. Oli ihme että temppeliherra oli edes juhliin osallistunut – vaikka se osallistuminen lyhyeksi olikin jäänyt, mutta sentään hän oli pärstäänsä siellä käynyt näyttämässä!

Sen lisäksi että käsillään roikkui jo vaativasti Fritzissä, kävi toinen jaloista koukistumaan vasten isompaa ja työntämään tuota toisesta reidestä kauemmas. Tukihan se samalla paremmin Artaniaa paremmin sitä seinää vasten, ettei suinkaan tarvinnut roikkua isomman otteessa… niskathan tässä vielä nurin menisivät, jos Constantine oikein päätti innostua pienempäänsä retuuttamaan.
“Et sinä päätöksistään yksin Henryä voi syyttää”, Noel pihisi toisen otteessa, kuitenkaan yrittämättä siitä mihinkään erikseen rimpuilla. Ilme paladiinin kasvoilla oli kuitenki nyreä, vihainen ja haastava, eikä Noel kyllä hetkeäkään epäilisi itseään puolustaa, mikäli Fritz päättäisi oikeasti päälle yrittää. Vaikka ei hänellä ollut aseitaan mukana… paitsi sitten…
Entistä hanakammin altavastaaja kävi tuuppaamaan virkaveljeä kauemmas, yrittäen edes jonkinlaista sijaa saada itselleen tässä koitoksessa.
“Minä olen täällä palvelemassa Hänen majesteettinsa edesmenneen isän, Harald Scarlingtonin pyynnöstä. Hänen käskystään koulutan kuninkaamme sisarta ja pyynnöstä katson jälkipolvensa perään niissä vakaumuksissa, jotka hänelle aikanani lupasin!”, Noel ärähti isommalleen, “Ja Harald tiesi mihin kohdallani ryhtyi”.

Yllättäen se kummallinen huvittuneisuus alkoi taas näkyä tulisilmäisen kasvoilla. Ehkä osana sitä oli tietty se pieni pelko mitä tästä seuraisi, nouseva hysteria ja persoonienvaihtelu, josta Noel kirouksensa takia kärsi.
“Etpä koskaan näyttänyt olevan kiinnostunut olemassaolostani – vai voiko sitä niin enää edes nimetä – ennen kuin nykyinen monarkkimme nimesi minut yhdeksi eliiteistään”, Artania lähti naureskelemaan, “Etkö ehkä suppeaa katsomustasi ole huomannut aikaisemmin, että olen ollut täällä paljon, PALJON, kauemmin, mitä sinä?”.


//HYI MÄ NÄYTTÄISIN HIRVEELTÄ PÖTKÖLTÄ JOSSAIN FARKKUHAALAREISSA. Ostan samantien amis dimexit. Sit mä lähen kulkeen ne päällä pitkin tamperetta. No kato alku tää on kaiken kauniin, VOIKO IHANAMMIN PÄIVÄ ENÄÄ ALKAAAAAAAA eikun täh. Tuu tänne, paijaan suo ja pelataan… pelataanhan sitten wormssii juomapelinä :-----DDDDDDDDDDDDDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Joulu 2015, 18:04

Kaikesta vastarinnasta huolimatta, Constantine ei päästänyt irti Noelista. Painoi vain tuota paremmin vasten seinää, perääntymättä mihinkään, vaikka uudempi eliitti hänestä jalallaankin tukea kävi hakemaan. Silti järkäle ei liikkunut mihinkään, vaikka tekihän se pidemmän päälle kipeää, kun toinen jalkaansa sillä tavoin reittä vasten painoi. Mutta näin kiukuissaan Fritz ei varsinaisesti edes välittänyt mahdollisista kivuista ja epämukavuuksista.
Kotkannenäinen kenraali kävi kirjaimellisesti murahtamaan Noelin huomauttaessa, ettei Henryä voinut yksin tästä syyttää - Eli poika siis tiesi tästä! Olisihan se pitänyt arvata, demoneita ja muita mörköjä pitkin hovia, mitä vielä paljastuisi? Ei ihme että kirkonherra oli näreissään pojalle, mitä tuo oikein luuli?! Sen sijaan että he olisivat voineet täysillä keskittyä vihollisen nujertamiseen, piti alkaa leikkimään ties minkä friikkien kanssa hovissa!

Se vihainen katse muuttui entistäkin murhaavammaksi Artanian mainitessa Haraldin. Kyllä Constantine oli tiennyt tuolla ja kuninkaalla olleen hyvät välit, mutta silti katsoi nyt vastenmieliseksi, että tämä epäilyttävä, salaisuuksia täynnä oleva mies kävi edesmenneen kuninkaan nimen mainitsi. Sitä paitsi tuo ei vieläkään vastannut hänen kysymyksiinsä.
Toinen kulma kävi nousemaan kysyvästi Artanian käydessä muuttumaan turhankin huvittuneeksi. Fritz oli niin hämillään koko tilanteesta ja tuosta mokomasta, joka sanojaan naureskellen lähti lurittelemaan. Hulluko tuo oli? Siltä se vaikutti! Eikä tuon puheista ottanut varsinaisesti mitään tolkkua, mitä ikinä mokoma nyt puhuikaan.
Hetken Constantine tuijotti suu auki miestä otteessaan, kunnes se kärttyinen ja alati raivoisammaksi muuttuva ilme palasi jälleen kehiin. Sen suuremmin mitään sanomatta Fritz kävi kerran iskemään Artanian paremmin päin seinää, ennen kuin paiskasi tuon lattialle seinän vierustalle kyljelleen. Voimiaan säästelemättä. Ja heti perään, järkälemäinen kenraali kävi säälimättä potkaisemaan virkaveljeään suoraan vatsaan.

Fritz ei perääntynyt askeltakaan, jääden seisomaan Noelin vierelle, katsellen tuota raivoissaan nenänvarttaan pitkin alas.
"Minä esitän kysymykset ja sinä vastaat, Artania. Ja sinun on parempi alkaa selittään itseäsi äkkiä, ellet halua joutua tyrmään ja tuoda tätä heti koko hovin ja kansan tietoon - Vedetäänkö samantien myös se kirkko tähän mukaan? Saatte sitten yleisesti selitellä sen pojan kanssa tekemisiänne", Constantine ärisi, ollen valmiina potkaisemaan uudestaan temppeliherraa, jos tuo jotain lattianrajasta naljailemaan kävisi.


// ETKÄ NÄYTTÄIS KUN JUST SÖPÖLTÄ PÖTKYLÄLTÄ <3 Dimexit heti. Sit kartsalle chillaan niillä. PÄIVÄ EI VOI YHTÄÄN IHANAMMIN ALKAAAAA. Tuun sinne ja rökitän sut saatana siinä wormsissa :---D Jumalauta, NYT OSAAN PELATA SITÄ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 21 Joulu 2015, 22:57

Pienen hetken Noel vain ehätti katsoa tilanteestaan huvittuneena Constantinen hölmistyneitä kasvoja, kunnes kaiken sen kummallisen mukavuuden tilanteesta tuntui pyyhkivän täysin Fritzin kasvoille nouseva myrskyä enteilevä ilme. Arpikasvoinen kävi puuskahtamaan terävästi Constan lyödessä hänet kerran vasten seinää, ja kun se liikarata lähti suuntaamaan kohden lattianrajaa, oli temppeliherran pakko suunnata käsiään ottamaan sitä iskua vastaan. Eihän se hyvältä tuntunut, ei todellakaan sillä tavoin pamahtaa vasten kovaa lattiaa. Ja ennen kuin edellisestä iskusta olisi ehättänyt millään tavoin palautua, iski mokoma järkäle vielä jalallaan polkaisten Noelin vatsaan, saaden ilmat purkautumaan kerta heitolla ulos miehen keuhkoista.
Artania yski hullulta kuulostavan naurunsa lomasta, hieman kasaan vääntyessään lattianrajassa, minkäänlaista katsahdusta luomatta virkaveljeensä, joka siinä vieressä tivasi. Olisi vain tajunnut marssia tiehensä, tämä ei todellakaan ollut oikea paikka ja aika alkaa tällaiseen! Tuskin Constantine edes ymmärtäisi, vaikka Noel tuolle suoraa kertoisikin olevansa sieltä uskonsa huipulta, pyhyydestä kirotuksi langetettu, kertaalleen kenties kuollutkin… jokin, mikä ei todellakaan Fritzin ihannoimaan normaaliin kastiin kuulunut. Kyllä Artania tiesi hovin ja kirkon välisestä kitkasta… Sen takia hän nimenomaan olikin pitänyt tiedon pitkälti tästä kaikesta vain itsellään!

“No ne tyrmät kyllä kuulostaisivat jo mielekkäältä vaihtoehdolta”, temppeliherra yski surkuhupaisana, raskaasti henkeään vetäen lattialla, tulisilmäisen vain tuijottaessa lattianrajaan. Mutta sen sijaan että Noel olisi enää yhtä ainoata iskua Constantinelta siinä sijoillaan odottanut, kävi Artania vain katoamaan suoraa siitä kotkannenäisen nokan alta, purppuran udun vain levitessä pitkin lattiaa siihen kohtaa mistä kenraali hävisi.

Utu leijui aavemaisesti paikoillaan hetken, kuitenkin nopeasti lähtien ilman halki kuin hyppimään pitkin seiniä. Edeten hieman kauemmas Constantinesta, ennen kuin Noel aavemaisessa olomuodossaan käytävälle taas ilmestyi. Yhtä resuisena vanhassa haarniskassaan ja purppurasilmäisenä temppeliritarin aaveena, kuten silloin vanhametsässäkin – ei se ollut enää salaisuus, ei varsinkaan Fritzille, joka tätä nyt kovasti selvästikin halusi virkaveljestään selville saada.
“Tämäkö nyt oli se mitä kaipasit?”, aavemainen hahmo tiedusteli lohikäärmeentappajalta, äänen jäädessä kaikumaan pitkin käytävää,


//KAMALALTA PÖTKYLÄLTÄ! Kasvatan vielä amisviikset kaveriks. Eikun. JA ANNA TULLA SIT KANS ::DD:D:D:D:D Jos sä tällä kertaa vaikka osaisit tähtääkin ja silleen (DDDDD Mä en koskaan tuu osaan pelaan wormssia//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Linnan salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron