Jos vain tietäisit paremmin || Crim


Linna on täynnä erilaisia huoneita, joista suurta osaa voi kutsua jopa saleiksi. Saleja on siellä täällä, eri kerroksissa, eri käyttötarkoituksiin, kuten esim. Aatelistojen tapaamisiin, sotilaiden harjoituksiin tarkoitettuja taistelusaleja, asesalit, ruokasaleja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 31, 2015 5:26

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

Fritz kävi ärähtämään Artanian mainitessa tyrmien kuulostavan jopa mielekkäältä vaihtoehdolta. Sinne tuo päätyisi jos ei alkaisi kohta itseään selittää! Ja saattaisi silti päätyä, jos se Constantinesta oli kyse! Hän ei todellakaan ollut nyt sillä tuulella, että kuuntelisi yhtään naljailuja tai ylimääräisiä heittoja, hän halusi vastauksia. Suoria, yksinkertaisia vastauksia, ilman mitään vilunkipeliä ja kiertelyä! Ja auta armias jos temppeliherra ei alkaisi kohta laulamaan, niin vanhempi eliitti kyllä vääntäisi tuosta vastauksen irti vaikka väkisin.
No, sen sijaan että Artania olisi lähtenyt mitään selittelemään iskuista toivuttuaan, kävi temppeliherra katoamaan suoraa silmien edestä. Totta kai Constantine jäi tuijottamaan sitä usvaa erittäin kysyvästi, mutta sen sijaan että hämmennys tai jopa mahdollinen pelko olisi näkynyt mitenkään päällepäin, näytti kotkannenäinen yhä vain kovin kärttyisältä, lähestyen selvästi kärsivällisyytensä rajoja.

Purppura usva kävi hetken leijumaan paikoillaan, kunnes kävi nopeasti lipumaan seiniä pitkin hypähdellen kauemmas Fritzistä. Parhaansa mukaan harmaasilmäinen kenraali koitti sitä utua seurata, alati heikontuvalla näkökyvyllään. Lopulta se usva kävi ottamaan kiinteämpää muotoa, jokseenkin tutussa kiinteytymässä. Kyllä Constantine hatarasti muisti tuon näyn sieltä kuolleesta metsästä. Mokoma oli häntä potkinut kauemmaksi, käskenyt perääntymään - ja lopulta omat miehet olivat saaneet raahata eliitin pois taistelusta. Tietenkin sekin muisto kismitti, Constantinehan ei itse koskaan olisi jättänyt taistelua kesken, oli se sitten hänen kuolemakseen tai ei! Hän oli vanha, tässä iässä se oli se ja sama kuoliko vuoteeseen rakkaiden ympäröimänä sitten kun ei enää muuhun kyennyt, vai vielä taistellessa tehden mahdollisesti jotain merkittävää ja hienoa! Tosin, totta kai Constantine halusi kuolla saappaat jalassa, jos siitä lähdettiin.

"Tuo ei todellakaan ole se, mitä kaipasin!", Fritz kävi heti ärähtämään kaikuvaääniselle friikille, "Tahdoin vastauksia, en näyttöä! En mitään fiiniä näytöstä! Et ole vieläkään vastannut yhteenkään kysymykseeni, Artania, ja minulta todellakin alkaa loppua kärsivällisyys".
"Joten ala selittää. Mikä sinä olet. Mitä tapahtui metsässä ja mitä helvettiä tämä on olevinaan! Ja nyt jos en kuule suoraa vastausta yhteenkään kysymykseen, niin hälytän paikalle puolet hovista ja saat tuon usva tanssisi esittää sitten arvovieraillekin, senkin friikki!", Eliitti kävi suorastaan sylkemään halveksivat sanat suustaan, näyttäen siltä että oli valmis sekä huutamaan keuhkojensa kyllyydestä, että perääntymään kunnes saavuttaisi jonkun tahon - tosin vaihtoehtona oli myös hyökätä tuohon hulluun, eihän Fritz sinällään halunnut mitään yliluonnollista saattaa juhlavieraiden keskuuteen!


// Senkin amis pötkylä <33 söpö oisit. VIIKSIENKIN KANSSA. MÄ OSAAN AINA TÄHDÄTÄ OH MY GOD SE OLI PELIN VIKA KUN UNOHDIN ETTÄ X ON HYPPY NAPPI :-----DDD no siis, toihan vaan meinaa et meidän pitää selvästi pelaa enemmän wormsia //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Huhti 30, 2016 2:11

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

Siinä missä Noel tuntui olevan hiljalleen turhankin valmis antamaan periksi ja katoamaan vain paikalta, tahtosi Constantine taas asiaa kaunistelematta väenväkisin saada virkaveljensä hirsipuuhun. Jonne varmastikin moni hänen kaltaisensa olisi kuulunutkin paholaisten ja koko olemukseltaan syntisten tavoin. Kuvaannollisestihan Noel jo narun jatkeena roikkuikin, sielunsa ollessa jossain muualla, kuin varsinaisesti kiinni siinä ruumiillisessa, maanpäällisessä kehossa, jonka temppeliherra oli saanut itsellään pitää tahtomattaan. Toisaalta, oli tämäkin tapansa elää ja jatkaa jo ansaittua menestystään, sen sijaan että arkussa olisi maannut mullan alla.

Tummahaarniskainen, harmaaseen taittuvassa udussa seisovan temppeliritarin alati hohtavat silmät tuijottivat kypäränsä suojista Fritzin puoleen häilyvinä. Constantine oli selvästi kärsivällisyytensä rajoilla, ihme että mies kykeni hillitsemään ääntään senkin vertaa, ettei suoranaisesti käynyt huutamaan edessään seisovalle langetuksi tuomitulle olennolle. Mikäkö hän oli? Voi kun Noel olisi tietänyt jokaiseen Constantinen kysymykseen vastauksen, kyennyt niihin vastaamaan samalta seisomalta, tai edes halunnut salaisuuksistaan lähteä avautumaan varsinaisesti kenellekään. Etenkään sellaiselle, joka hänet suoriltaan tuomitsi sellaiseksi, joita tässä hovissa, saati kansan keskuudessa ei jaksettu hyväksyä. Mutta kukapa hän oli Fritziä tuomitsemaan, eihän hän itsekään tämän nimenomaisen seikan takia sietänyt yliluonnollisia otuksia ja friikkejä ympärillään. Noel vihasi sitä kaikkea yhtälailla itse, vaikka noihin samalla kuuluikin.
”Mitä sinä luulet minun sitten olevan?”, ei Noelilla ollut Constantinelle vastauksia, eikä halua lähteä sitä avaamaan tässä käytävällä, johon kuka tahansa itse kuninkaasta kutsuvieraaseen olisi saattanut ennemmin tai myöhemmin astua, ”Friikki, paholainen, monelle tässä hovissa on opetettu ja neuvottu niistä pysymään kaukana – vai kuinka?”.
Haarniskaansa puettu aave henkäisi, päänsä ja täten myös katseensa kääntäen Fritzistä toisaalle, valkeitten, paksujen, mutta kuivien ja takkuisten hiuksien leijaillen siitä pienestä liikkeestä hetken ilmasta ennen kuin ne asettuivat haarniskan olkapaloja vasten takaisin lepäämään kaikessa hiljaisuudessaan.
”Ei yksikään uskoon nojaava mies useinkaan säästy synneiltä elämänsä aikana”, kaikuva ääni naurahti puolittain päätänsä pudistaen, ”Eivätkä kaikki enkelitkään ole pyhiä, vaikka sellaisiksi ne on meille kertoman mukaan luotu”.

”En ole tässä enää silloin, jos koko hovin ulvot nyt paikalle kuuntelemaan”.
”Mutten kyllä ala vääntämään kanssasi kättäkään tässä ja nyt - henkilökohtaisesti en tahtoisi pilata hallitsijaperheen juhlia näinä aikoina, kun kaikki muutenkin on vaikeaa”, Noel hymähti, katseensa jälleen paremmin nostaen lohikäärmeenlahtaajan puoleen. Lähtien siinä samalla askeltamaan kohden Constantinea. Äänettömin askelin, jotka suorastaan näyttivät lipuvan ilmassa, lattianrajasta muutamia senttejä irti jättäen peräänsä häilyvän purppuran vanan.
”Sen sijaan odotan sinua jossain pimeässä ja synkässä loukossa, linnan kellareissa - jonne kaltaiseni kuuluvatkin. Tule sinne räyhäämään kurkkusi käheäksi, jos niin mielit”, vanhan temppeliherran ääni rahisi kaikuen, hahmon käydessä hiljalleen kuin haihtumaan ja muuttumaan läpinäkyvämmäksi, lopulta kadoten kokonaan. Vain ontto, aavemainen tuulenvire jäi hetkeksi puhaltamaan käytävälle, ennen kuin se lähti lipumaan eteenpäin Noelin kulkemaan suuntaan. Ei Artania halunnut selvittää tätä asiaa näkyvällä paikalla, eikä hän kyllä varsinaisesti uskonut, että Constantine alas hänen seurakseen edes tulisi. Mutta siitä huolimatta paladiini odottaisi vaikka läpi yön pimeiden tuntien, niinhän hän oli luvannut. Ehkä viinikellareilla, pullollisella tai toisella, josko sieltä löytyisi vahvempiakin juotavia. Tai peräti yhtä vanhaa viinikertaa, mitä Artania itse oli.


//Häpeän jo että tulin takasin <://
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Huhti 30, 2016 3:47

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

Ei. Eihän se vastaus sieltä tullut vaikka kuinka olisi vääntänyt. Kuinka turhauttavaa se olikaan, ei Constantinella ollut kärsivällisyyttä tällaiseen venkoiluun - ikä ja terveyshän tässä meni! Jotain tuo uskosta ja synneistä kävi mainitsemaan, mikä sai Fritzin lähinnä vain pyörittelemään silmiään. Häntä ei kiinnostanut pirun vertaakaan kuunnella mitään uskoon liittyvää - ellei se jollakin tavalla olisi valottanut tätä tilannetta. Mutta ei, sen sijaan hän sai vain kryptisiä höpinöitä jonninjoutavista asioista - ainakin näin omasta mielestään. Ehkä joku fiksumpi olisi rauhoittunut ja kuunnellut ja jopa kenties päässyt jutun juoneen, mutta vanha järkäle oli yksinkertaisesti niin kiivasluonteinen ja suoraan sanottuna tyhmä, että hänelle piti asiat selvittää suoraan ja yksinkertaisesti.
Vanha katse tarkkaili kuitenkin alati tuota pirulaista, koittaen ottaa nyt jotain selvää mokomasta. Fritz ei hievahtanutkaan kun Artania lähemmäs lipui karulla tavallaan, sen sijaan toinen eliitti vain tuijotti toista kulmiensa alta, puhisten kiukusta. Hyvä ettei saman tien motannut toista, kun lähelle tuli.

Ennen kuin Fritz seuraavaa suunvuoroaan ehätti edes aloittaa, ilmoitti Artania ettei tässä aikonut alkaa välejä selvittelemään, vaan odottaisi linnan kellarissa toista eliittiä, mikäli tuo mieli vastauksia saada. Ja sen jälkeen kummajainen olikin jo kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Jokseenkin hölmistynyt eliitti jäi hetkeksi yksin käytäville seisoskelemaan. Mitä juuri oli tapahtunut? Mitä nyt pitäisi tehdä? Totta hitossa Fritz halusi mennä selvittämään mistä oli kyse, mutta kannattiko sinne mennä yksin? Ehkä ei, toisaalta, jos Artania olisi halunnut salaisuuden selvittäneen virkaveljensä tappaa, olisi se kai onnistunut jo täälläkin? Tosin käytäville toisen teurastaminen oli harvinaisen huono idea, jos ei halunnut jäädä kiinni...
Hitto. Sen suuremmitta ihmettelyittä kääntyi Fritz kannoillaan ja poikkesi sotilastuvan kautta, ennen kuin suuntasi linnan kellareille. Mukaansa kenraali nappasi nyrkkiraudat, ei sen kummempaa. Hän halusi vastauksia ja jos hänen piti piestä se leijuvalettinen perkele, sen hän myös tekisi!

Kellarit olivat yhtälailla suuri ja monikerroksinen rakennelma. Sen lisäksi että suurin osa käytävistä oli pilkkopimeänä - kerta niitä ei käytetty aktiivisesti, suotta niitä valaistiin erikseen - oli niiden sokkeloissa vaikea löytää etsimäänsä, ellei tiennyt mitä etsi. Kellarit eivät olleet kovin tuttu paikka Fritzille, mutta jos hän jonnekin osasi, niin huoneille missä säilytettiin viinejä - ja väkevämpiäkin. Joten sinne hän suuntasi ensimmäisenä. Valaistusta käytävältä napattiin matkaan soihtu, jonka turvin näki eteensä käytävillä. Paikanpäällä ei näyttänyt liikkuvan ketään, kukapa tänne nyt tulisikaan kesken kaiken juhlien - kaikki kellareista tarvittavat oli haettu jo aikaisemmin kyökin puolelle, jottei mitään tarvinnut täältä lähteä tonkimaan tarjoilun huvetessa.
Mutta yläkerran juhlat olivat nyt sivuseikka Fritzille, tuon keskittyessä etsimään Artaniaa. Tovi siinä etsimisessä menikin, ennen kuin yhä tuohtunut eliitti löysi jälleen virkaveljensä - juurikin sieltä viinikellarien perimmäisestä nurkasta.
Päättäväisin askelin kookas mies talssi lähemmäs, pysähtyen vain muutaman metrin päähän yhä kummajaismaisena pelleilevästä friikistä.
"Ala selittämään", Sen pidemmittä puheitta vaadittiin. Ei Constantinella ollut aikaa saatikka halua lähteä kiertelemään enää.


// Minä en //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Huhti 30, 2016 5:09

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

Outo, kylmä vire puhalsi pitkin käytäviä. Aina sinne kellarikerrosten pimeille, viileille käytäville, jossa vanha temppeliritari otti jälleen aavemaisen olomuotonsa takaisin. Vain purppuraisina kiiluvat valot saattoivat erottaa pimeyden seasta, valkeina hohtavien siipimäisten säikeiden hohtaessa tuon perkeleen selässä, valaisten lähinnä vain sitä jälkeensä jäävää kivistä lattiaa ja seinien pieltä. Ei Noelin kaltainen olento tarvinnut valoa silmilleen, hän näki kyllä pimeässäkin eteensä peräti jopa turhan hyvin tavallisiin verrattuna – vaikka oliko sekään sitten taas hyvä asia. Korkeintaan omanlaisensa etu.

Alhaalla ei ollut ketään. Kyllä juhlasaliin oli varattu riittämiin syötävää ja juotavaa, ettei edes palveluskunnalla ollut syytä lähteä kellareihin hakemaan mitään lisättävää juhlapöytään. Ja kukapa tällaisena vuodenaikana olisi huvikseen halunnut linnan peräti kylmimpiin nurkkiin hakeutua vapaaehtoisesti. Vain tyhmä tulisi tänne itseään vilustuttamaan suotta, ellei tarkoitusperänsä sitten sattunut varta vasten olemaan mahdollisimman syrjässä ja piilossa pysyminen, kuten juuri Artanialla oli.
Ylimääräisten silmäparien ei tarvinnut olla näkemässä sitä karua näkyä, jonka turvin Noelin olisi pitänyt kadota sinne henkimaailmaan jonne hän kuuluikin. Yritys ainakin tuntui olevan kova. Vaikkei mitään ympärillään nähnyt tai tiedostanut olevan, tuntui silti kuin joku olisi raajoista koittanut miestä repiä tuonpuoleiseen jatkuvasti. Sinne minne arpikasvoinen olisi kuulunutkin, mutta syystä tai toisesta hänet oli jätetty yhä vartioimaan tänne niitä, joita temppeliherra oli aikanaan vannonut hengellään suojelevansa. Mikä suojelusenkeli hän muka oli – pelkkä vilkaisu tummaa haarniskaa kohti teki hänestä ennemmin paholaisen, jolla ei ollut varaa pitää sijaansa missään.

Kypärä laskettiin alas päästä. Tiputettiin ja potkaistaan vierimään jonnekin pimeyden sekaan, josta se katosi lähes samantien kun ei ollut enää isäntäänsä kytköksissä. Häijynnäköisen kypärän alta paljastuivat kalpeat ja luisevat kasvot, joiden täysin valkeat silmät tuijottivat eteensä jonnekin kaukaisuuteen, parta kasvoilla oli harmaa ja siistimätön siinä missä hiuksetkin. Hiljaa se vanha haarniskakin askelien myötä kolisi ja rahisi hämärän seassa, ennen kuin ne askeleet seisahtuivat viinikellarin etäiseen nurkkaan, jonne seinää vasten selkämyksensä raapien Noel valui istumaan. Turhautuneena, se taisi olla sanomattakin selvää. Lilyn kanssa tämä kyseinen asia oli jo käyty läpi sopuisasti, mutta Artania oletti jo valmiiksi Constantinen haluavan ennemmin hankkiutua hänestä eroon heti kun siihen tilaisuus suotiin.
Eihän Noel omiaan vastaan kääntyisi, ei niin pitkään, kun hänellä oli suku jota suojella viimeiseen asti. Mutta kuinka senkin olisi selittänyt sellaiselle, joka äärimmäisenä jaksoi kaikkea yliluonnollista pelätä ja vihata?

Sotkeutuneet, takkuiset hiukset lepäsivät sekaisin, laskeutuen jopa osittain kasvoja peittämään, kun temppeliherra päänsä antoi nojata lähes velttona eteenpäin. Yhä selvemmin Noel kykeni tuntemaan sen kuinka häntä yritettiin kiskoa mukanaan kuoleman rajoille. Silmätkin alkoivat nähdä edessään pelkkiä harhoja, ja ne askeleetkin jotka jostain kauempaa kuuluivat korviin, arpikasvoinen luuli kuuluvan niille aaveille, jotka miehelle säälittävyyttään ja vääryyksiä huusivat. Hyllykyiden välistä pian kajastava valo kuitenkin ajoi rääkyvät perkeleet tiehensä, Noelin tajutessa siinä vaiheessa kohottaa itsekin kasvojaan hitusen ylemmäs nähdäkseen Constantinen saapuneen paikalle. Vielä kolossin ympärillä näkyvistä häilyvistä harhoista Noel luuli virkaveljensä saapuneen paikalle apuvoimin, kunnes nekin olennot katosivat näköpiiristä ja saivat temppeliherran vain hymähtämään turhautuneena sijoillaan.
Olisi Fritzkin pysynyt vain poissa. Antanut hänen mädäntyä tänne ja unohtanut – mutta taisipa se olla liikaa pyydetty. Kaikessa hiljaisuudessaan temppeliherra kapusi itsensä lattianrajasta ylös, tyhjän katseensa kuitenkin pitäen ilmeettömillä kasvoillaan Constantinessa.
”Sinäkö uskoisit muka pelkkiin sanoihin vailla todisteita?”, arpikasvoinen hymähti päätään pudistellen, äänessään jälleen pieni värisevä kaiku, ”Saati edes kirotun miehen sanaan - en minä tätä itse ole valinnut, Constantine. En ole vapaasta tahdostani valinnut eläväni joukossanne tällaisena…”, tämä oli niin turhaa. Ei Noel tiennyt miten asian voisi selittää Constantinelle ilman, että kaikki kuulostaisi tyhjästä sepitetyltä.
”Anna yksikin hyvä aisa johon tarttua, ilman että saan suutani avaamalla turpaani”.


//Niinhän sä nyt väität, ootas vaan kun meno äityy taas ultimaattisiksi pärinöiksi ja sit se on menoa taas//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Huhti 30, 2016 6:32

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

"No sinulla oli saumaa siihen, kerta luottamustani nauteit", Fritz tuhahti suorasukaisesti Noelin hymähdykselle. Ehkä jos mokoma olisi lähtenyt samantien kertomaan avoimesti tilanteestaan, ei tilanne olisi alun alkaenkaan äitynyt näin pahaksi. Mutta tässä sitä oltiin, Fritz kiukkuisena ja Artania muuten vain uhkaavana kera epäkuolleen olemuksensa. Tai sitten olisi äitynyt, Constantine kun oli kovin arvaamaton persoona. Mutta tietenkään tämä kireä tilanne johon he olivat joutuneet, ei ollut hänen vikansa! Artaninan syytä tämä kaikki oli, jos siitä lähdettiin. Sikäli mikäli Fritziltä olisi kysytty edes.
"Minulle on aivan saatanan sama valitsitko itse olla tuollainen vai et, se ei minua nyt liikuta - Ainoa asia mikä tässä tilanteessa merkitsee, on se, ettet sinä kertonut tuosta puolestasi!", Totta kai Fritz ymmärsi, ettei tuollaisesta vain kerrottu kenellekään - varsinkaan hänenkaltaiselle miehelle - mutta Noel oli varta vasten häntä selvästi pakoillut ja vältellyt tapaamisia ja tästä aiheesta puhumista, vaikka tiesi aivan hyvin, että Constantine tiesi ja halusi vastauksia! Sekös suututti lohikäärmeenkaatajaa.

"Sellaista vaihtoehtoa ei taida edes olla olemassa enää", Järkäle murahti vastaukseksi temppeliherralle, joka selvästi oli tietoinen mihin tämä tapaaminen oli johtamassa - halusi tuo sitä tai ei.
Ja sen pidemmittä puheitta tai varoituksitta, ottikin Constantine harppaavan askeleen lähemmäksi ja antoi vapaan kätensä heilahtaa kauniissa koukussa päin Artanian luisevia kasvoja, aikeina mäjäyttää tuota nyrkkiraudan koristamalla kädellään niin lujaa, että mokoma läheiseen seinään mätkähtäisi. Ja siitä se pieksentä sitten jatkuisi, yhden käden ja jalkojen avulla - toisen käsistä pidellen sitä soihtua yhä. Eihän tuollainen käytös ollut sivistynyttä saatikka hyväksyttävää, mutta Constantine oli vain niin turhautunut ja kiukkuinen, että johonkin tämä paha olo piti päästä purkamaan!


// NO KATOTAANKO. KATOTAAN SIT KU PÄRISEE. I DARE YOU >:U skumppa nassuun ja päriseen //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Huhti 30, 2016 7:34

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

Tietenkään Constantine ei näyttänyt ainoatakaan sympatian merkkiä kirotulle. Kyllähän Artania oli sen tiennyt alusta saakka, sen takia hän oli yrittänyt tätä vältelläkin Fritzin suhteen mutta tässä sitä nyt oltiin. Ja hän oli valmis ottamaan jälleen kerran vastaan kaiken sen, mitä hän joidenkin mielestä ansaitsikin. Ei Noelilla ollut valinnanvaraa juosta karkuun enää salaisuuksineen yksinkertaisesti. Ja pahin jonka hän saattoi tässä kohdata, taisi olla nimenomaan juurikin Fritz itse.
Järkkymättömänä se tyhjä katse kuitenkin tuijotti raivoissaan pihisevää miestä. Pelkkä aaveen olemus suututti Constantinea. Mutta tuonkin kokoinen vihainen mies ei saanut niin paljon ikävämpiä asioita kohdannutta arpikasvoista temppeliherraa valumaan polvilleen ja ehkä anomaan armoa tulevalta. Jos pelätyn lohikäärmeidenkaatajan piti hänet saada löylyttää, niin olkoot niin. Tuskin se asioita muuttaisi kuitenkaan, vaan ennemmin saattaisi asioita huonommalle kannalle.

Eikä sitä ensimmäistä iskua tarvinnut kauaa odottaakaan, kun Constantine kävi valtavalla voimalla lyömään virkaveljeään päin kasvoja. Niin että tuntui. Isku niin sanotusti osui ja upposi, lyöden horjuvan tummahaarniskaisen otuksen vasten lähintä seinään rytisten. Noel älähti, käsillään pyrkien ottamaan hieman edes vastaan seinään iskeytymistä, vaikkei siitä kamalasti lohtua ollutkaan. Jokseenkin kauhistunut ilme kiri kalpeille kasvoille, temppeliherran kirjaimellisesti samalla vain alistuen sille murjonnalle, jonka Fritz hänelle soi. Näin oli helpompi. Ehkä kolossi tajuaisi lopettaa, jos Noel ei vastarintaan nousisi millään tavalla. Eihän virkaveljensä häntä tappaakaan saattaisi, edes vahingossa. Ei niin pitkään, kuin hän pitäisi sen miekan rinnassaan piilossa, josta kaikki halla oli peräisinkin.
”Miten kuvittelit minun kertovan tästä kenellekään ilman, että sanani lankeaisivat itseäni vastaan?! Luuletko sen olevan helppoa, elää toisten elinvuosilla, mitkä heiltä varastan!”, temppeliritari puhui yllättävänkin rauhallisella äänellä, vaikka siihen ääneen sekoittuikin hätääntyneisyyttä tilanteesta johtuen. Samalla Constantinen iskuihin pyrittiin pistämään edes jollain tasolla vastaan. Pistää jotain väliin, jottei kolossi olisi saanut iskettyä turhan arkoihin paikkoihin. Mutta jokainen niistä iskuista tuntui entistä lujemmalta, voimien ollessa uuvuttaneen päivän päätteeksi jo turhankin nollissa. Ei Noel vain jaksanut, panssareiden ratistessa aina jos Fritz pääsi niihin lähempää kontaktia ottamaan tavalla tai toisella. Hyvä etteivät suoranaisesti murtuneet temppeliritarin päältä palasina lattialle, vaikka se sisällä yhä kaikesta pimeydestä huolimatta kytevä pyhäksikin nimitetty voima jaksoi sitä harmaata utua puhdistaa kultaisena, kirkkaana hohtavaksi. Luoda jonkinlaista toivoa siitä, että paladiini jaksaisi pistää virkaveljelleen vastaan. Mutta turhaan.


//KAKS VIINILASILLISTA JO KIDASSA, NYT KORKKASIN HUURTEISEN SAUNAOLUEN. TÄN JÄLKEEN LÄHTEE SKUMPPAPÄRINÄT >8U Kohta mä oon tuolla parvekkeella pärisemässä ja yläkerran naapurit miettii että mitäs nyt//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Huhti 30, 2016 8:10

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

Se pieksentä jatkui kovinkin säälimättömästi, Fritzin pistämättä edes merkille sitä ettei toinen vastaan pistänyt - hänen silmissään ne pienetkin väistöliikkeet olivat nyt vastaiskuja, Constantinen piestessä toista täysin voimin. Löi hän siinä omat rystysensäkin auki ohimennen riehuessaan, toisen panssareita ja pärstää paukutellessa. Ne Noelin sanatkin menivät täysin kuuroille korville - ainakin osin. Totta kai Constantine pisti merkille mitä toinen höpisi elinvuosien varastamisesta ja siitä, kuinka sanansa olisivat langenneet vain itseään vastaan, jos tästä olisi jollekulle kertonut. Mutta juuri nyt moiseen ei käyty takertumaan. Constantine ei puhunut, hän vain löi. Ehkä niistä juteltaisiin sitten myöhemmin, jahka jo pidempään hovissa toimettomana pyörinyt eliitti oli saanut purettua kaiken turhautumisensa tämän kiukkupurkauksen myötä nyt epänormaaliin virkatoveriinsa. Ehkä siinä tosiaan tuli lyötyä toista myös jostain täysin toisista syistä, kuin vain Artanialle vihoittelusta... mutta hän oli vain niin... turhautunut.

Vanha kenraali alkoi jo hengästyä, sen kuuli selvästi tuon raskaaksi muuttuneesta huohotuksesta sekä pikkuhiljaa uupuvasta voimasta. Mutta ennen kuin oli valmis lopettamaan, kävi Fritz vielä kerran kunnolla tirvaisemaan Noelia - tosin tällä kertaa toisella kädellään. Ei hän ajatellut edes kunnolla, kun oli jo sen soihdun mennyt survaisemaan suoraan kohden toisen kaulaa. Tosin siinä vaiheessa kun liekehtivä soihtu kera hehkuvankuuman hiilipään kävi Artaniaan osumaan, pysähtyi Fritz viimein liikkeissään ja hyökkäämisen sijaan perääntyi yllättäen, siinä samalla tiputtaen sen soihdunkin otteestaan....



// MINTTUPÄÄRYNÄÄ JA KAKSI LONKEROO Tästä lähtee. Pärinöitä odottamassa. Mäki meen päriseen tohon sisäpihalle, kattoo kuka naapureista tulee eka hakkaan muo luudalla //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Huhti 30, 2016 8:55

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

Eipä Constantine kamalasti Artaniaa säästellyt, iskujen jatkuen ja välikohtauksen tuntuen kestävän ikuisuuden. Siinä missä Fritz päälle pyrki nyrkkeineen, puolusti Noel yhä itseään ja tarvittaessa kompuroi perääntyen kauemmas kolossista – vaikka minnepä hän olisi yllättäen paennut, ellei olisi halunnut alkaa toisen kustannuksella pelleilemään. Kunhan oma maltti ja ego kestäisi kolhut – jälleen. Ei temppeliherralla ollut muita vaihtoehtoja juuri nyt.
Jos keho olisi ollut todellinen, olisi se varmaan ollut yltä päältä pintaruhjeiden ja mustelmien peittämä. Nyt sen kaiken otti vastaan kuitenkin pelkkä utuinen ja epätodellinen ruumiillistuma. Siitä huolimatta jokainen isku tuntui, kihelmöi ja sattui, kasvoilta suupielestä valui harmahtaneen punertava noro, indikoiden selvästi että Noel kykeni tässäkin muodossa vertaan vuodattamaan yhtälailla halutessaan. Sentään teräksinen, vaikkakin vanha haarniska oli suojaamassa edes hitusen suuremmilta nyrkeiltä, jotka vasten löivät niin armottomina, eivätkä tuntuneet luovuttavan lainkaan.

Siinä vaiheessa kun kuuma soihtu kävi yllättäen lähestymään uhkaavasti kasvoja, löi Noel ensimmäisen kerran omalla kädellään rivakammin Constantinea vastaan. Mutta sekös innosti kipinöitä roiskumaan kaikkialle, hiuksille, kasvoille ja kuiville kankaille, jotka heti lähtivät tietenkin kehittelemään omanlaisiaan roihujaan kirkkaista kipinöistä. Liekit alkoivat pienuuttaan kovin nopeasti levitä, Noelin astellessa käsillään niitä liekkejä yrittäen sammuksiin hakata takaperin kauemmas Fritzistä, joka viimein itsekin pysähtyi sijoilleen selvästi tajuten missä mentiin.
Eivät ne liekit kuitenkaan sammuneet. Ne vain levisivät, hiljalleen kaikista kangasliepeistä muodostaen temppeliherrasta elävän soihdun, joka vielä yritti tampata kasvojaan ja käsivarsiaan niistä polttavista lieskoista sammuksiin. Mutta miten sellainen liekkimeri olisi yllättäen sammunut. Vaikkeivät ne varsinaisesti vahingoittaneet, polttivat ne silti, eikä sitä tunnetta varmaan kukaan saattanut ilmentää miellyttäväksi omalla nahkallaan. Nahkalla, joka ilmiliekeissä roihusi. Lopulta tukahtunut, aavemainen tuskasta kiirivä huuto rääkyi pitkin viinikellaria ja sinne johtavia käytäviä, aikaisemmin punaisina palavien liekkien kirien yllättäen nälkäisimpinä kirkkaan valkoisiksi ja kuin polttaen uhrinsa ja sen kuuluvan rääkäisyn siltä seisomalta harmaaksi tuhkaksi ja pölyksi. Mutta puoliksi enkelin titteliä kantava vain kääräisi itsensä omaan maailmaansa hetkeksi, vaihtaen lennosta jälleen tyypillisempään olomuotoonsa. Jättäen liekit jälkeensä ja ilmestyen Constantinen eteen taas tavanomaisempana olentona, joka vajosi siltä seisomalta polvilleen alas liekeistä vielä lämpimälle lattialle, jota Fritzin alas tiputtama soihtu vielä jotenkin valaisin.

Liekit katosivat. Ilmassa haisi pahanhajuinen katku äskeisen jäljiltä. Tummaa haarniskaa kantanut olento oli kadonnut, mutta samalla paikalla katkonaisesti henkeään vetäen polvillaan maassa oli nyt Artanian tavanomaisempi hahmo. Kädet ottivat pölyisestä maasta täristen tukea, miehen hädintuskin jaksaen itseään kannatella, välillä jälleen tummatukkaisen vaaleisiin tamineisiin pukeutuneen yskäisten henkeään kulkemaan paremmin.
”Ä-älä… älä vain tee tuota uudestaan”, visusti katseensa maassa pitävä temppeliritari henkäisi väristen, yrittäen sen myötä itseään myös horjuen nostaa takaisin seisomaan ja hakea jostain hyllykön reunasta tukea itselleen kaksinkäsin. Kasvoja koristivat kirkkaamman punaiset verinorot äskeisen selkäsaunan jäljiltä - tietenkin ne näkyivät myös tässä kehossa, siinä missä keho oli viittä vaille valmis vain romahtamaan takaisin alas vaikka Noel uskotteli itselleen omaavansa sen verran voimia pysyäkseen pystyssä itse.
”Olisit vain niin kiltti ja lopettaisit… Fritz, en jaksa tällaista enää”, Artania kirjaimellisesti anoi, kehtaamatta katsettaan nostaa virkaveljeensä – tai ehkä se oli vain se uupumus, Noelin yrittäen voimiaan keskittää siihen että jalat sillä hetkellä kantaisivat.


//MMMMMMMMULLA KANS! Mä tuun lassoon sut sieltä. Wild Aksu has appeared. PISTÄN TASKUUN JA VIEN MENNESSÄNI//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Huhti 30, 2016 9:21

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

Eipä siinä mitään voinut tehdä, muuta kuin katsoa, kuinka Artania liekkeihin roihahti. Oli sekin tavallaan yllätys, että tuollainen aavemainen olento kykeni palamaan, mutta kai sitten noitarovioissa jotain perää oli? Ken tiesi. Sitä ei kuitenkaan jääty miettimään - ei Constantine juuri sillä hetkellä miettinyt juuri mitään. Katsoi vain tyhjäpäisenä eteensä, seuraten kuinka Artania kirjaimellisesti paloi elävältä... tosin tuo ei kuollut, onneksi. Ei Constantine halunnut toista tapaa, ei ainakaan vielä. Ei hänellä ollut mitään syytä tappaa virkaveljeään, joten sinällään kun tuo liekkien nielemäksi joutui, heräsi päässä ehkä pieni paniikki, joka herätteli todellisuuteen. Constantinen piti rauhoittua, ettei tässä pahemmin kävisi.
Pahasti ehkä olisikin voinut käydä, mutta sen aavemaisen tuskanhuudon saattelemana Noel palasi takaisin normaaliin muotoonsa, vaikuttaen kovinkin uupuneelta. Constantine kykeni vain tuijottamaan alas jalkoihinsa, johon Artania oli langennut henkeään vetämään. Siinä totta kai tuli mietittyä mitä oli mennyt tekemään, samalla kun se suunnaton raivo kaikkosi tipotiehen.

Artanian kavutessa ylös kävi Constantine nostamaan vielä liekehtivän soihdun ylös kivilattialta, jottei mokoma sentään täysin tukahtuisi - tai pahimmassa tapauksessa sytyttäisi tulipaloa viinikellariin, sehän vasta vuosisadan pahin katastrofi olisi!
Artania aneli, ettei Fritz uudestaan äskeistä tempaustaan tekisi. Tällä kertaa köriläs piti suunsa kiinni vaikka varmasti olisi keksinyt herjauksen tai varoituksen moiseen tokaisuun. Hänestä vain tuntui, ettei nyt ollut oikea hetki tapella... Ei tähän väliin, nyt kun Noel aneli häntä lopettamaan.
Hämillään oleva eliitti tuijotti vain tosita, joka hyllystä tukea pitäen koitti jaloillaan pysyä. Mitä tällaisessa tilanteessa olisi edes pitänyt tehdä? Se oli hyvä kysymys, mihin Fritzillä ei ollut vastausta. Seurasikin siis hiljaisuus, joka tuntui ikuisuudelta, Constantinen vain tuijottaen toista eliittiä ja koittaen luolamiehen aivoissaan kehitellä tapaa, jolla jatkaa tilannetta...

"... Ethän kuole", Olikin ainoa kysymys - tai ehkä käsky, ken tiesi - jonka Fritz sai suustaan ulos, odottaen jonkinlaista reaktiota Artanialta tilanteeseen.



// PITÄÄ OLLA ISO TASKU JOS SINNE MEINAAT MUT SURVOO ota samantien säkki. En oo taksumonsteri, oon säkkimonsteri //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Huhti 30, 2016 10:14

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

Ethän kuole. Se oli vähällä nostattaa mitä mielipuolisimman naurukohtauksen temppeliherralle, joka kävi vain harmikseen hymyilemään ja pudistamaan päätänsä Constantinen kysymykseen.
”Olisin tehnyt sen jo vuosisadat sitten mielelläni, jos vain tietäisin, miten siihen kykenisin…”, rauhallinen, vaikkakin yhä pienesti paniikista värisevä ääni puhui, Noelin saadessa sulkea silmiään hetkeksi, pystyäkseen paremmin sen heikon olon syrjäyttämään tiehensä. Ei hän olisi kestänyt enää siinä toisessa olomuodossa pitkään. Hän olisi voinut vain antaa sen niellä itsensä mukanaan, mutta ne liekit olivat pistäneet Artanian toimimaan toisella tavalla, eikä mies tiennyt ollako tästä nyt mielissään vai ei. Mitä ilmeisimmin hän oli vielä elossa. Ainakin siltä vielä tuntui, vaikka tällainen heikotus olikin pitkästä aikaa vallan mielenkiintoinen kokemus.

”En minä kuole”, temppeliherra henkäisi, äänessään jonkinlaista kaipuuta vuosien taakse, jolloin hänestäkin olisi ajan pitänyt jo jättää. Hän oli pelkkä kummajainen, joka salaili olemassaoloaan ja odotti, milloin joku keksisi hänet ja kaivaisi kaiken menneen takaisin pöydälle.
”En vanhene - vaikka turpani näyttää nuoremmalta kuin omasi, taidan silti olla meistä se vanhempi. Olin silloin lähemmäs neljänkymmenen kun kaikki tapahtui… ja siitä on niin kauan, etten enää edes muista miten pitkään olen katsonut tätä kaikkea sivusta”, Noel puhui lähinnä itsekseen, tietämättä kuunteliko Constantine omalta kenties shokiltaan häntä vai ei. Mutta ehkä se rauhallinen puhe takoi toiselle jonkinlaista varmuutta siihen, ettei toisen eliiteistä tarvinnut virkaveljensä tappoon syyllistyä tältä erää.
Mutta mitä muuta sitä olisi saattanut sanoa? Ei Noel tiennyt kuinka olisi lähtenyt aukaisemaan tätä solmua Fritzille. Se oli tullut jokseenkin yhtenä puuskana silloin kun hän oli Lilyn kanssa käynyt asian viimeksi lävitse. Constantinen temppeliherra taas koki jokseenkin vaikeampana… he eivät olleet niin läheiset, tulivat toimeen ja arvostivat toisiaan, muttei tämä eliittikenraali kuitenkaan ollut niin läheinen hänelle, että Noel olisi kyennyt puhumaan suunsa tämän miehen kanssa puhtaaksi siltä samalta seisomalta.
”Olisin kertonut jo ajat sitten, jos vain tietäisin miten…”, arpikasvoinen puhui suoristaessaan selkäänsä, toista kättään tukiessaan alaselällään viimein sen katseenkin noustessa kohtaamaan Constantine jälleen. Mutta vain hetkeksi, kunnes silmien tulinen katse taas siirtyi turhautuneena muualle, ”Mutten vain tiedä miten itseäni selittäisin jälleen”.

Noel kävi kaivamaan vierestään hämärältä hyllyltä ensimmäisen käteensä sattuvan pullon esille jotain väkevämpää. Silmät vain vilkaisivat etiketin puoleen, ennen kuin temppeliherra otti muutaman askeleen Constantinea kohden, tarjoten sitä pulloa nyt virkaveljelleen.
”Ei tämä ole oikea aika alkaa avautua, mutta jos oikeasti haluat tietää enemmän, tarvitset kyllä tämän”, Noel hymähti ykskantaan, tarjoten Constantinelle mahdollisuutta saada tietää enemmän siitä toisesta puolesta hänestä. Vaikkei vieläkään tiennyt miten hän kaiken sanoiksi pukisi, tuntui silti väärältä vain lähteä tältä seisomalta tiehensä ja jättää tämä tähän. Hehän olivat kahden, kukaan ylimääräinen ei ollut heitä näkemässä tai kuulemassa, ellei sitten se viimeisiään vedellyt temppeliritarin huuto ollut herättänyt jossain lähettyvillä kulkevan huomiota. Mutta toivottavasti ei… Noel ei kaivannut enää yhtään enempää ympärilleen niitä, jotka hänen synkästä salaisuudestaan tiesivät.
”Niin kauan kuin Scarligtoneille vannomani vala säilyy, olen täällä heitä suojelemassa. Siihen saakka minulla ei ole mitään syytä kääntää takkiani ympäri - meillä on jo tarpeeksi vihollisia, emmekä tarvitse enää ainoatakaan lisää”.


//Jätesäkki kainaloon ja menoks! VARO VAARAA, ISKEN KUN OOT HAKEMASSA POSTIA TAI VIEMÄSSÄ ROSKIA//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Huhti 30, 2016 10:46

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

Ei Noel kuolisi. Ei ainakaan omien sanojensa mukaan. Jos vain olisi tiennyt miten, olisi mokoma kuollut jo vuosisadat sitten? Ilmeisesti Artania olikin sitten vähän kauemmin ollut tämän maan päällä, kuin antoi ymmärtää. Olihan tuo nuorekkaan oloinen - tai no, ainakin nuoremman näköinen mitä Fritz! - ja ei antanut ymmärtää tietävänsä jotain vuosisatojenkin takaa, ainakaan tavalla, että olisi ollut siellä paikalla. Kauanko Artania sitten täällä oli ollut? Ehkä sekin selviäisi kohta, tai ennemmin tai myöhemmin, mikäli Constantine vain hillitsisi itsensä eikä olisi heti vetämässä toista turpaan kun vähän turhautti. Ehkä kerrankin kannatti yrittää olla kiltisti, sikäli mikäli halusi jotain selvyyttä tähän asiaan. Ja sitähän Constantine todellakin halusi.

Fritz seurasi kuinka Artania kävi puheidensa ohesta kaivamaan pullon läheisestä hyllystä ja kääntyi sitten tarjoamaan sitä terävää hänen suuntaansa. Mainiten, ettei tämä ole oikea aika alkaa avautua, mutta mikäli Fritz halusi kuulla enemmän, leini parasta ottaa ryyppy tai toinenkin. Harmaat silmät tarkkailivat virkaveljeä hetken, ennen kuin vapaa käsi kävi ojentumaan pullon puoleen, Constantinen ottaen sen vastaan mielellään. Artanian seuraavat sanat vakuuttivat järkäleen taas puolelleen, tuon vannoessa suojelevansa Scarlintoneja loppuun asti. Vaikka tilanne olikin täysin absurdi vanhalle eliitille, halusi hän silti luottaa Artaniaan. Tuo ei koskaan ollut antanut mitään syytä epäillä itseään petturina, joten kaiketi tuohon voisi luottaa. Olihan heillä riveissä friikkejä jos toisia, jos siitä lähdettiin ja kun otti huomioon kansan yleisen suhtautumisen friikkeihin, niin kaiketi Artanian piilottelu oli sitten oikeutettua... Silti, Fritz oli hieman näreissään siitä, ettei hänelle oltu kerrottu. Olettihan hän yhä, että Henry asiasta tiesi, joten miksei kuningas ollut kertonut yhden eliittinsä eroavan muista näinkin paljon?!

"Totta kai haluan tietää mitä on meneillä...", Constantine aloitti jokseenkin varovaisesti, samalla kun kävi asettamaan soihdun toisesta kädestään läheiseen telineeseen seinällä, ennen kuin käteensä saanutta pulloa kävi availemaan, "Mutta vain, jos olet kykenevä kertomaan enemmän... En... tai siis... et vaikuta kovin hyvinvoivalta".
"Ehkä...", Fritz jatkoi kovin vaivalloisesti, selvästikään tämä ei ollut hänelle helppo aihe, "Ehkä olen sinulle myös... jonkinlaisen.... anteeksipyynnön velkaa. Mutta äskeisestä saat syyttää vain itseäsi, kai ymmärrät sen?".


// EN VARO VAARAA KUN mulla on Timi!! Vai meinaatko pistää Franin harhauttaan Timiä siks aikaa kun mut sullot säkkiin? //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Touko 01, 2016 12:02

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

Vaikka hetken Noel ehättikin epäillä että Constantine olisi valmis jättämään tämän tähän, tarttui isompi heistä kuitenkin lopulta pulloon jota temppeliherra oli tuolle tarjonnutkin. Tuoden omissa sanoissaan vielä ilmi sen, ettei Noel vaikuttanut riittävän kunnossa olevalta kertoakseen virkaveljelleen enemmän omista menneistään. Ehtihän se nostattaa pienen hymynpoikasen eliitin kasvoille, joka kävi päätään pudistamaan moiseen. Kyllä hän voisi kertoa, mikäli siitä ei uutta turpasaunaa seuraisi. Siinä vaiheessa hän oli valmis lipumaan näkymättömissä lipettiin ja hylkäämään Constantine omiin oloihinsa. Mutta mikäli Fritz osoitti omanlaistaan yhteistyöhön kykenemistä, oli arpikasvoinen kenraali tuolle valmis valottamaan hieman mistä tässä kaikessa oikeastaan olikaan kyse.
”Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi”, Noel vakuutteli, yhä itseään siinä toisen edessä kooten, ”Olen kuullut niitä riittämiin ymmärtääkseni, ettei niistä yksikään koskaan ole tarpeellinen tilanteessani tai kykene korjaamaan mitään”.
”Minun tässä ennemmin kuuluisi pyytää anteeksi niiltä, joille valehtelen päivästä toiseen. Jotka uskovat siihen mitä näkevät, eivätkä näe pintaa syvemmälle”, temppeliherra pahoitteli, katseensa taas lattianrajaan laskien. Ei hän ollut tahtonut tätä. Ei pitkää ikää tai salaisuuksia, jotka saisivat parhaimmillaan radikaalejakin välirikkoja aikaisiksi.

Hetken Noel vain seisoi paikoillaan. Tuijotti eteensä, tietämättä mitä hänen olisi taas pitänyt seuraavaksi sanoa. Hän kyllä tiesi Constantinen olevan yksinkertaisempi mies, ei tuolle kannattanut alkaa mitään hirveän runollista yrittää kertoa sekoittaakseen iäkkään miehen pää siltä samalta seisomalta. Mutta itse asiaankin porautuminen tuntui typerältä, ylipäätään itsestään kertominen tuntui hankalalta. Puhumattakaan ne valheet, joita muille oli jakanut hovissa eläessään.

”Siitä on ainakin puolitoistasataa vuotta...”, ja mitä sitten? Aikaa oli kulunut turhankin paljon, mutta jos jotain Noel kykeni vielä muistamaan täydellisesti, oli se hetki, jolloin hänen oli pitänyt muiden kanssa elämästä kamppailla ja tällaiseksi lopulta muuttua. Levottomana, vaikkakin voimattomana se ahdistus sisällä pakotti Noelin kävelemään edestakaisin sitä pientä sijaa. Ajoi ajatuksen kiivaammin miettimään, miten hän halusi kertoa Constantinelle asiasta, jota hän oli onnistunut salailemaan niin pitkään kaikilta.
”En ole vanhentunut päivääkään siitä, kun pakotettuna surmasin omani…”, Noel lopulta heikosti tuhahti, nojaten itseään seinään pysäyttääkseen sen levottoman ravailunsa edes jollain tapaa.
”Se on kirous. Etten vanhene. Olen kuollut kerran varmasti, mutten tiedä miksi olen täällä vielä”.
”Tiedän että annoin lupauksen Haraldille. Lupasin pitää huolta hänen jälkeläisistä. Lupasin suojella kuningashuonetta ja hovia… hän tiesi mikä olen. Henry ei tiedä, Lilyn kanssa tämä on käyty jo läpi, jouduin turvautumaan kerran siihen perkeleeseen kun suojelin häntä vihollisen eliitiltä…”. Ei Noel kyennyt suoriltaan kertomaan siihenkin kertaan liittyvän niin paljon muuta, kuten Shyvanan… se olisi ollut liikaa. Eikä se varsinaisesti kuulunut aiheeseen, joten oli ymmärrettävää sivuuttaa moinen seikka!

”Toivoin ettei hänkään muistaisi, mutta turhaan”, Noel hymähti harmeissaan, ”Ja sama tapahtui silloin vanhametsässä. Se on viimeinen keino mihin turvaudun… en halua muiden nähdä sitä, mitä oikeasti olen. Ymmärrät varmaan”. Ei Noel halunnut erottua erilaiseksi muista. Hän halusi olla ihminen. Sellaiseksi hänet oli luotu, sellaisena hän olisi halunnut viettää elämänsä. Tosin jos hän olisi elänyt ihmisenä elämänsä, ei hän koskaan olisi tavannut Constantinea. Tai Henryä. Tai Lilyä…
Henki tuntui menevän lukkoon siinä vaiheessa. Tuskin hänen kertomastaan oli mitään ehättänyt kunnolla ymmärtää edes, Noelin käydessä väenväkisin vetämään rinnastaan sen kirotun miekan. Oli sekin taas oma episodinsa, temppeliherran heittäen mokoman väkevästä magiasta sikiävän miekan heidän väliinsä lattialle värisemään.

Katseensa tuijotti hetken kirotun miekan puoleen.
”Älä koske siihen…”, Artania totesi hiljaa, ”Kuolisit sekunneissa, tavallisen ihmisen elämä on niin helppo kuluttaa loppuun, siinä missä haltioilta voin repiä itselleni satoja elinvuosia lisää”.
”Olen kirottu… Tavallaan kai… enkeli”.
”Omasta mielestäni en kyllä koskaan niin pyhäksi yletä…”, Artania pudisteli päätään.


//MÄÄ PAIJAAN TIMIN TAIVAISIIN JA TIMI EI HUOMAA MITÄÄN! Franikka voi tulla hämään Timii joo. On se niin sulonen pallero <3//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Touko 01, 2016 2:02

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

Puolitoista vuosisataa sitten? Herran jestas, Noel tosiaan taisikin sitten olla se vanhempi tapaus, vaikka ei olisi uskonut. Vaikka kovin kummissaan oli, niin piti Constantine kerrankin turpavärkkinsä kiinni ja kuunteli toisen kertomaa hiljaa ja nätisti. Siinä ohimennen hörppien avatusta pullosta väkevämpää, lähinnä tosin rauhoitellakseen itseään äskeisen riehumisen johdosta. Tosin, sen riehumisen jäljiltä hänen ei todellakaan tehnyt mieli uudemman kerran käydä ketään vetämään turpiin, joten jopa Noel oli tältä kerralta turvassa selkäsaunalta - tiedosti temppeliherra sitä itse tai ei.
Ilmeisesti Artania aikoinaan joutui tappamaan omiaan, jonka johdosta tuon päälle oli langennut jonkinlainen kirous, jonka johdosta mokoma ei vanhentunut. Tietääkseen temppeliherra oli kerran varmasti kuollut, mutta ei todellakaan ollut varma miksi täällä vielä oli. Noel kävi myös kertomaan, kuinka Harald oli tiennyt vanhan eliitin kirouksesta. Totta kai se pisti kulmat kurtulle, mutta kukapa Constantine oli vanhaa, edesmennyttä ystävää tuomitsemaan - olihan Harald pitänyt sitä perkeleen velhoa neuvonantajana ja antanut tyttärensä naida mokoman, ehkä Harald olikin sitten friikkiystävällisempi mitä oli kaikille uskoteltu...
Mutta Henry ei tiennyt Artanian tilasta, sen sijaan nuorempi Haraldin lapsosista tiesi. Kuulemma yhteenoton tuloksena Lily oli saanut tietää eliitin todellisesta taustasta, mikä Constantine kykeni kyllä hyväksymään. Aivan kuten sen kerran, silloin vanhassa metsässä. Fritz kävi hymähtämään pienesti, Artanian mainitessa, että hän varmaan ymmärsi miksei toinen halunnut muiden näkevän haamumuotoaan. Olihan se ymmärrettävää, tavallaan, mutta silti Constantine olisi ollut paljon kiitollisempi jos Artania olisi alkuunsa kertonut tästä.

Sitten Noel kävi vetämään rintakehästään esiin miekan. Jo siinä vaiheessa Cosntantine otti pari askelta taemmas, eikä hänellä ollut todellakaan aikeita koskea siihen heidän välilleen iskettyyn miekkaan, temppeliherran vielä siitä mainitessa.
Tavallaan kai enkeli? Oliko sellaisia edes olemassa? Constantine ei uskonut raamatun tarinoihin, vaikka esittikin kristittyä kaikkien mieliksi. Mutta ihan enkeleitä? Olihan niitä demoneita jo nähty - tai ainakin olentoja joita kutsua demoneiksi ja jotka kutsuivat itseään demoneiksi - joten kai sitten enkeleitäkin oli olemassa. Eri muodoissa kenties, kuten pirujakin? Mistä Fritz tiesi, se oli liian suuri kysymys tähän väliin yksinkertaiselle miehelle, joka kovaa tahtia koitti humalaan hankkiutua. Ehkä pitäisi puhua Papitar Ophelian kanssa asiasta joskus...

Seurasi taas hiljaisuus. Constantine katsoi vuoroin miekkaa ja vuoroin Artaniaa, samalla kun kerran jos toisenkin pullosta hörppäsi itselleen lisää viinaa. Viinaa tämä tilanne tarvitsikin, jos häneltä kysyttiin.
"Joten siis...", Constantine aloitti lopulta, jahka pullon huuliltaan oli laskenut ja nostanut katseensa Noelin puoleen, "olet yliluonnollinen... Koska jotain tapahtui menneisyydessäsi?".
"Ja vain Harald tiesi totuuden sinusta? Ja nyt vain Lily...?", Sinällään oli typerää kysellä uudestaan juuri selitettyjä asioita, mutta Fritz halusi varmistaa, että oli tulkinnut asian oikein.
Yllättävänkin rauhallisenomaisesti Fritz kävi ojentamaan sitä avattua viinapulloa Artanian puoleen kaiken tämän ohella, tulkitessaan tilanteen siten, että tuo pirulainenkin varmasti kaipasi ryyppyä tai toista tässä tilanteessa.
"Tietävätkö oppilaasi?"



// TIMI ON IHAN ASD koska Timi on aika tyhäm eikä siitä oo vahtikoiraks. Tai sit jos Fran on hämäyksenä niin Timi ottaa sitä niskasta kii ja lähtee silleen "tuu ettitään sun äitees" koska pienten koirien ei kuulu olla yksin T Timi //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3832

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Touko 01, 2016 5:38

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

”Se on kokonaan oma tarinansa… oma versioni siinä taitaa olla niin hauras ja sekopäinen, ettei sitä uskoisi kukaan enää…”, Noel hymähti jonnekin pimeyden sekaan tuijottaessaan. Aivan kuin ne aaveet olisivat jälleen palanneet haikailemaan hänen peräänsä, nostattaen niskakarvat pystyyn läsnäolollaan. Siinä samalla sitä ehätti miettiä kuinka sotkuiselta Artania itse näytti. Äskeisen myllytyksen jäljiltä hiuksia suittiin nopealla käden liikkeellä takaisin ojennukseen, ja hihan pieleen pyyhkäistiin kasvoilla olevia verinoroja. Paikkoja kivisti ja kihelmöi, huomennapa sitä näki paremmin, millaista jälkeä Constantinen murjominen oli saanut aikaiseksi. Mutta hyvinhän Noel saattaisi pistää ne kentällä koetun piikkiin – ei hän halunnut suotta virkaveljelleen syytteitä heittää, sillä siitä olisi kuitenkin seurannut vain lisää harmia monessakin mielessä. Jos Fritz suostuisi pitämään salaisuuden, olisivat he sillä sujut tämän asian suhteen.
Constantine kuulosti muutenkin olevansa hämillään kuullessaan nyt enemmän toisen eliitin taustoista. Oliko se sitten ihmekään? Tuskin sitä sai joka päivä kuulla Noelin kaltaisen perkeleen kulkevan heidän keskuudessa, olemassaoloaan salaillen. Eikä kolossi muutenkaan vaikuttanut sellaiselta, joka yliluonnollisten asioiden perään kamalasti ymmärsi – Constanine oli yksinkertainen, mutta ei tuota siitä saattanut syyttää.
Nyökytellen temppeliherra varmisteli Fritzin kysymyksiä paikkaansa pitäviksi, mutta kun puheeksi tulivat arpikasvoisen oppilaat, terävämpi katsahdus suotiin lohikäärmeenkaatajalle.
”Eivät tietenkään tiedä!”, Noel ärähti, olemuksensa kääntäen siinä samalla paremmin Constantinea päin. Eihän ylipäätään kenenkään olisi pitänyt tietää, ei Haraldin, ei Lilyn. Ei edes Constantinen!

Se hetkeksi ylle noussut turhautuneisuudesta syntynyt viha kuitenkin laantui yhtä nopeasti, kuin oli noussutkin. Noelin huokaistessa ja antaessa hartioidensa rentoutua.
”Toiset pitävät sitä sattumana, että minut on nimetty vanhan suvun mukaan, kun aikoinaan kasvoin huostaan otettuna luostarissa… tietäisivätpä vain koko totuuden”, paladiini jatkoi taas rauhallisemmalla äänellä, vilkaisten viimein Fritzin aikaisemmin tarjoamaa pulloa kohden, pienellä eleellä kieltäytyen ottamasta sitä kuitenkaan vastaan. Hän joisi vain omaan vihaansa, eikä se ollut monestakaan syystä järkevää tässä vaiheessa.
”Vaikken itse normeihin enää sovi, olen esimerkkinä ja koulutan oppilaistani silti jokaisen vaalimaan niitä periaatteita, joita teppeliritareiden kuuluukin. En ole poikkeus heidän silmissään, vaikka tosiasiassa on hyvä jos kykenen itse Herran huoneella edes näyttäytymään enää”, Noel hymähti, itsekseen huvittuneena jopa hymyillen pienesti.

”Ymmärräthän, että tahdon sinun yhtälailla pitävän tämän salassa”, temppeliherra totesi, ”Henrylläkin on oikeus tietää, mutten tiedä miten saisin tilaisuuden puhua hänelle tästä. Eikä aika ole oikea, en tahdo sekoittaa läsnäolollani hovia enempää juuri nyt…”. Niin, johan hän oli pistänyt Lilyn paksuksi ja mikäli Black nostaisi lapsesta haloon… ei, ei Noel edes halunnut tietää mitä siitä seuraisi äpärä puheiden lisäksi. Senkin lisäksi se katala naaraskäärme liikkui nyt prinsessan seurassa hovissa. Salaisuuksia alkoi olla liikaa. Ja niistä jo nyt tiesi liian moni. Koko tilanne räjähtäisi vielä käsiin ja siinä vaiheessa heistä jokaisen olisi turhaa itkeä ja valittaa!
Noel huomasi kehonsa jälleen hieman tärisevän. Tajusi tuijottaneensa liian kauan jotenkin kauhunsekaisena yhteen pisteeseen, lopulta pudistellen päätänsä ja turhautuneena ärähtäen. Oli ollut aikaisemmin jo lumituiskusta ja Sinisestä kuiskauksesta selviämisen suhteen hankalaa, salin puolella ollut tarpeeksi kuulla Lilyn olevan hänen takiaan raskaana… nyt Noelin piti vielä jaksaa Fritziä ja tuon oikkuja. Voi kuinka se omaan huoneeseensa lukittautuminen ja keskenään ryyppääminen alkoi taas houkuttaa, sitä voisi päivän päätteeksi vain sammua ja yrittää unohtaa, vaikka kovin turhaltahan sekin aina kerta toisensa jälkeen tuntui.


//TIMI ET VIE MUN FRANIKKAA POIES! Timi senkin hönö turso//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Touko 01, 2016 6:28

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

Eivät tietenkään tiedä, kuului ärähdys temppeliherralta, jonka myötä vapaana ollut käsi kävi uudemman kerran puristumaan nyrkkiin, valmiina mottaamaan Artaniaa jos tuo päättäisi aggressiiviseksi ruveta. Siltä tuo ainakin vaikutti, kovin sekavalta ja ailahtelevalta. Mistä moinen johtui sitten? Tosin, kaiketi Noelilla oli kaikki oikeus olla kärttyinen, kerta Fritz tuon juuri oli henkihieveriin piessyt.
Pulloon Noel ei myöskään koskenut, Constantinen lähinnä vain kohauttaen olkiaan temppeliherran kieltäytyessä ryypystä. Sen jälkeen se pullo nousikin takaisin omille huulille, samalla kun eliitti toisen kertomaa kuunteli. Artania kertoi vaalimaan peliraatteita, jotka temppeliritareille kuuluikin, vaikkei itse ollutkaan enää esimerkkitapaus pyhästä ritarista. Tuskin Artanian opetuksia oli syytä epäillä, tähänkin asti tuon oppilaat olivat aina olleet esimerkkitapauksia - joskin mistä Constantine tiesi, jos Artania noille salaa jotain epäpyhää myös opetti kaiken muun rinnalla? Ei Fritz siihen kuitenkaan halunnut uskoa, eiköhän moisesta olisi jo levinnyt tieto hoviin ajat sitten.

Constantine kävi hymähtämään ärähtävästi, paladiinin kertoessa tahtovansa Fritzin pitävän tämän tiedon salassa. Pullo laskettiin viereiselle hyllylle, samalla kun Noel kertoi ettei ollut saanut vielä tilaisuutta puhua tästä aiheesta Henrylle, vaikka kuninkaalla oli oikeus tietää mokomasta.
"Minä en salaisuuksista pidä", Constantine aloitti kovinkin suoranaisesti, seuraillen kuinka Artania jostain syystä pienesti tärisi, "Enkä varsinkaan siitä, että Hänen Majesteetiltaan salataan tietoja - hänhän sinut nimitti, pojalla on totta hitossa oikeus tietää "pikku" salaisuudestasi. Hänen olisi pitänyt tietää jo ensikättelyssä! Kuinka edes kehtasit ottaa eliitinpaikan vastaan, ilman että kerroit Henrylle totuuden?!".
Olihan se sinällään huvittavaa, että nyt Fritz kävi jalkapuolista kuningasta puoltamaan, kun lohikäärmeentappajalla tuntui muuten olevan aina tikut ristissä nuoren monarkin kanssa. Syystäkin, hänen mielestä Henry oli tyhmä ja naiivi, liian luottavainen. Mutta ei hän poikaa vihannut, päinvastoin. Hän vain näki tehtäväkseen katsoa, ettei Henry mitään typerää mennyt tekemään - niin Haraldkin olisi tehnyt.
"Sinä kerrot pojalle tästä pikimmiten", Constantine totesi, samalla kun riisui nyrkkiraudan viimein kädestään ja kävi katselemaan verisiä nystyröitään nopeasti, "Jos sinä et kerro, niin minä teen sen".
Kai se oli omalla tavallaan lupaus siitä, että tämä salaisuus kyllä säilyisi muiden korvilta - lukuun ottamatta Henryä. Ei Constantine nähnyt syytä kertoa tästä eteenpäin ylimääräisille, mutta Henryn tulisi tästä tietää. Se oli myös varma, että Constantine tulisi pitämään Artaniaa nyt silmällä ja jos temppeliherra vaikuttaisi vähääkään epäilyttävältä, ei Fritz pelkäisi käydä tuota taas uudemman kerran kurmuuttamaan.



// TIMI ON SEMMONEN NAISTENMIES ETTÄ SE VIE KAIKKI SUN FEMMET. paitsi Daichia, Daichi on semmonen bitch ettei Timikää koske //
EdellinenSeuraava

Paluu Linnan salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia