Kirjoittaja Sands » 10 Joulu 2014, 19:15
Roswell naurahti pehmeästi tytön kysellessä hovin arvojärjestystä. No, ei hän sen kysymyksen oikeastaan tuntenut olevan huvittava... Huvittavaa oli se, että Aleiga halusi tietää, josko neuvonantaja voisi käskyttää velhoa. Kiinnostikohan se neitosta enemmän, kuin kaikkien niiden muiden tärkeiden henkilöiden nimet?
"Tärkein ja korkein on tietenkin Hänen Majesteettinsa Henry Scarlington. Hän on johtaja ja kuningas, perinyt paikkansa isänsä jälkeen. Hänen suonissaan virtaa kuninkaallinen veri... Toisin kuin vaimonsa, arvon kuningattaren," demoni hymyili aloittaessaan tietenkin sieltä tärkeimmästä päästä, itse kuningasparista,
"Hän on alempaa aatelistoa syntyperältään, mutta on silti kuninkaan puoliso. Häntäkin on kunnioitettava, vaikkei oikeastaan paljoa valtaa omaa. Hänen Majesteettinsa kuitenkin arvostaa puolisoaan ja kuuntelee arvon kuningattaren mielipiteitä. Sillä tavoin voisitte sanoa Hänenkin päättävän asioista," teekuppi tuotiin taas huulille rauhallisen siemauksen ajaksi, teen kostuttaen ja lämmittäen vanhuksen kurkkua puhumisen lomassa. Juoma oli kuitenkin jo loppumassa hälyttävään tahtiin... Mutta ehkäpä hänen ei kuulunut kitata teetä liian paljoa, vaikka se nyt hyvää tekikin.
"He odottavat lasta. Synnyttyään lapsi on prinssi tai prinsessa ja mahdollinen tuleva kuningas, kruununperillinen. Tärkeä henkilö... Mutta kuningas tekee yhä päätökset prinssin sijaan," vanha mies naurahti lempeästi. Lapsi ei tietenkään omannut valtaa, mutta kuninkaallinen perhe oli aina tärkeä ja arvostettu – ja omaisihan Henryn lapsi sellaisen tittelin, jota monella ei ollutkaan.
"Hänen Majesteetillaan on myös sisko ja setä, isänsä veli. Hekin ovat kuninkaallisia, vaikkeivät luultavasti koskaan tule astumaan valtaan – ellei Hänen Majesteetillensa tapahtuisi jotain kauheaa," Roswell joi kuppinsa tyhjäksi puheensa loputtua ja laski teekupin lautasen kera pöydälle eteensä lusikan kilistessä. Kädet vapaina ja vailla pelkoa kuuman juoman läikyttämisestä, sarvipää kävi vaihtamaan hieman asentoaan johonkin mukavampaan, nojaten sohvan selkänojaan.
"Sitten on tietenkin vaikka ja mitä muita titteleitä ja aatelisarvoja... Ja kirkon, etenkin piispan, vaikutus ihmisiin on hyvin merkittävä. Mutta mitä tulee minuun ja arvon velhoon, olemme muukalaisia ja suonissamme ei virtaa aatelisveri. Meillä ei ole maata tai palvelijoita. Voisitte sanoa, että me olemme vain kuninkaan palvelijoita siinä, missä muutkin, neiti hyvä," demoni naurahti, päästen lopulta vastaamaan siihen kysymykseen, mikä tyttöä oli kiinnostanut niin kovasti,
"Mutta tällä hetkellä kumpiakin meistä on vain yksi. Tässä hovissa on yksi velho, joka omaa suuren voiman ja tiedon, kuten myös yksi neuvonantaja, joka on Hänen Majesteettinsa kanssa kokoajan tekemisissä. Hänen Majesteettinsa luottaa minuun ja minä avustan Häntä parhaani mukaan. Hän kuuntelee... Ja sillä tavoin, kenties minäkin voin jopa vaikuttaa kuninkaan päätöksiin omasta merkityksettömästä taustastani huolimatta," keltaiset silmät katselivat tyttösen kasvoja lempeinä, mutta silti kovin tarkkaavaisina. Tähänkään kysymykseen ei tainnut löytyä sitä yksinkertaista ja helppoa vastausta.
Roswell hymähti hetken hiljaisuuden jälkeen ja pudisti päätään huvittuneena.
"Tietenkin voin komentaa velhoa. Eri asia on, kuunteleeko hän, siihen en häntä voi pakottaa. Kummallakaan meistä ei ole arvovaltaa käskytykseen, mutta saamme kunnioituksen siitä, että olemme kuninkaan henkilökohtaisesti valitsemia apulaisia. Aikoinaan arvon velhokin oli neuvonantaja, Hänen Majesteettinsa edesmenneen isän aikana. Mutta Hänen Majesteettinsa valitsi minut. Voisin kuitenkin sanoa... Jos Hänen Majesteettinsa jostain syystä menettäisi valtansa, oma arvoni katoaisi samalla, enkä olisi enää tänne tervetullut."