Jos vain tietäisit paremmin || Crim

Linna on täynnä erilaisia huoneita, joista suurta osaa voi kutsua jopa saleiksi. Saleja on siellä täällä, eri kerroksissa, eri käyttötarkoituksiin, kuten esim. Aatelistojen tapaamisiin, sotilaiden harjoituksiin tarkoitettuja taistelusaleja, asesalit, ruokasaleja.

Valvoja: Crimson

Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Maalis 2015, 20:59

Lily, Henry


Yllättävä lumimyrsky oli iskenyt valtakuntaan näin syksyn viimeisillä päivillä. Yön aikana valtava myrskyalue oli lipunut valtakuntaan ja jo nyt kaikkialla oli kasoittain lunta. Sai vain kiittää onneaan, jos pihalle ei ollut mitään asiaa päivän valjetessa. Päivä tietenkin oli synkähkö, lumen tuiskutessa taivaalta ilman taukoja. Kai sen talven pystyi näinkin toivottamaan tervetulleeksi.
Lilyähän lumentulo ei haitannut, hän kun saattoi sisätiloissa viettää päivänsä, ilman että tarvitsi edes ulos vilkaista. Tosin, siniverinen oli omalla tavallaan huolissaan kenraali Artaniasta, joka aikaisemmin tällä viikolla oli lähtenyt käymään jälleen Nahor kylässä. Moisessa säässä ei varmasti ollut mukava palata takaisin. Hän tiesi Noelin palaavan viimeistään tänään, sillä puheiden mukaan oli kenraalin tarkoitus osallistua myöhäisiin syystanssiaisiin, kerta kutsukin eliitille oli annettu. Juuri noiden tanssiaisten takia ei Lily kyennyt kyttäämään koska Noel olisi palannut, sillä siniverisen piti itse valmistautua juhlaan.

Päivä olikin kulunut lähinnä odotellen, koska kannattaisi alkaa valmistautumaan. Siniverinen oli viettänyt aikaansa lähinnä yksin, peseytyen iltaa varten ja valmistautuen palvelijoiden avustuksella vihdoista viimein, kun päivä alkoi jo hämärtämään.
Viimeaikoina hän oli tosin tuntenut olonsa oudoksi. Aamuisin oli pahoinvointia, josta siniverinen ei ollut kertonut kenellekään. Hänen myös teki mieli kaikkea, mitä normaalisti ei. Suklaa varsinkin oli alkanut himottamaan naista entistä enemmän, jostain kumman syystä. Kyllähän hänellä oli aavistus, mistä oli kyse, mutta ei hän halunnut uskoa sitä...
Nyt illan lähestyessä oli hovissa alkanut pikkuhiljaa hälinä. Jokainen valmistautui illan juhliin ja palvelijat varsinkin olivat kiireisiä kyökin puolella. Kaiken piti toimia jälleen täydellisesti, jottei kuningassuku joutuisi häpeilemään alamaistensa tunarointia. Lily oli kahden nuoremman kamarineidon avustuksella käynyt pukeutumaan valkeaan mekkoon, joka jätti hartiat näkyviin. Mekon hihat olivat leveät ja kangasta oli kaksin kerroin. Valkea mekko oli myös koristeltu hopeisin yksityiskohdin korsetti osasta, sekä kankaan reunoista. Näin lumen tultua tuntui vain oikealta pitää yllä jotain valkeaa, vaikkei se ehkä kaikkein paras väri tulitukkaiselle ollut. Joskin, valkea mekko sopi yllättävän hyvin vastapainoksi mustalle asukokonaisuudelle, joka velholla varmasti oli yllään. Olihan prinsessa ja velho riidelleet viimeaikoinakin, mutta nyt heidän välinsä olivat korjaantuneet sen verran, että kykenivät jälleen edes näyttelemään onnellista paria yleisön edessä.

Syvään huokaisten kävi siniverinen istahtamaan peilipöydän ääreen, nuorempien kamarineitojen käydessä ehdottelemaan kampausvaihtoehtoja pitkille, punertaville hiuksille. Lily ei varsinaisesti osannut sanoa mitään, sillä jostain syystä häntä ei innostanut lainkaan ajatus tanssiaisista. Oli niin.. Epämääräinen olo... Kaiken suhteen.



Tietenkin itse monarkkina Henrynkin piti osallistua näihin tanssiaisiin, vaikkei itse oikeastaan ollut kykenevä tanssimaan. Olihan hän linnan isäntä, juhlien järjestäjä - vaikkakin ne järjestettiin lähinnä periaatteesta, ei puhtaasti Henryn halusta... - joten oli todellakin suotavaa, että kuningaskin osallistuisi.
Siistiin, punamustaan kokonaisuuteen pukeutunut nuori monarkki olikin yksi ensimmäisistä, jotka valmiina tanssiaisiin olivat. Häntä jännitti niin suuresti kaikki, mutta oli jo oppinut jonkin verran kätkemään sitä epävarmuuttaan hymyn taakse. Tietenkin sen epävarmuuden ja pienen, sosiaalisissa tilanteissa alati yllä olevan paniikin näki kuninkaasta, jos vain osasi yhtään tulkita tuon eleitä ja ilmeitä. Se jännitys oli nyt koholla, kerta tanssiaisiin oli tulossa yllättävänkin paljon väkeä. Moni oli vastannut kutsuun myöntävästi ja vaikka Henry ei ihan jokaista kutsuttua olisi halunnut tavatakaan, piti hänen vain kestää. Yksi ilta, ei se niin paha voinut olla.

Vielä ennen juhlasalille suuntaamista kävi Henry kyselemään palvelijoilta ja tarjoilusta vastaavilta, että kaikki oli kunnossa. Samalla nuori monarkki joutui tahoa jos toistakin rauhoittelemaan, palvelusväen vaikuttaen vielä enemmän hermostuneemmalta, mitä siniverinen itse. Sinällään huvittavaa, että jalkapuoli kykeni muita rauhoittelemaan ja vakuuttelemaan, että kaikki menisi varmasti hyvin ja inhimilliset erheet olivat arkea, mutta sitten ei voinut moista rauhoittelua itselleen suoda.

Keskustellessaan nuoren juoksupojan kanssa, kävi tuttu kasvo saapumaan samalle käytävälle.
"Kenraali Artania!", Monarkki kävi huudahtamaan nähdessään viimeisimmän nimittämänsä eliitin, "Luulimme jo, ettette ehtisi takaisin ajoissa takaisin myrskyn takia".



// Crimmmmmm toisitko herra seksikkyyden ja neiti seksikkyydenhuipentuman paikalla <: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Maalis 2015, 18:19

Noel, Shyvana


Temppeliherrat olivat kenraalinsa johdolla saapuneet takaisin kaupunkiin vasta iltahämärän aikoihin vuorilla sattuneen yhteenoton jäljiltä. Joukko oli huvennut huomattavasti, ja vastaavat turhat menetykset tietenkin kolhaisivat Noelia pahemman kerran. Sen myös näki eliittikenraalin äkäisyydestä, jonka myötä kukaan ei myöskään uskaltanut eliittikenraalilta mitään kysellä, vaan tyytyivät vain pysymään kaikessa rauhassa hiljaa.
Jäljellä olevat ratsut palautettiin talleille, sotilaiden jäädessä huolehtimaan itsensä ja toverinsa kuntoon. Moni katseli nyrpeän kenraalin perään hankalana, Noelin kirjaimellisesti linkuttaessa talleilta tiehensä valmistautumaan illan tanssiaisiin joita ei väliin voisi jättää – mutta kukaan ei huudellut Artanian perään. Kai tuo pärjäsi itsekin, ja tiesi mitä teki. Ei miestä turhaan oltu nimetty eliittikenraaliksi, ja olihan tuo nytkin pärjännyt Winderiä vastaan uudemman kerran, vaikkei kukaan varsinaisesti tiennytkään miten kyseinen kamppailu oli loppupeleissä päättynyt. Arpikasvoinen ei ollut siitä puhunut koko matkan aikana sen jälkeen, kun mies oli löydetty tuupertuneena hangesta tien viereltä, osin panssareistaan riisuttuna ja haavoittuneena. Hyvin kenraali oli kuitenkin kaupunkiin takaisin jaksanut muut johdattaa, vaikka jokainen eloon jäänyt huolissaan olikin ollut esimiehestään…

Omaan huoneistoonsa päästyään Noel oli päästänyt sen tukahdutetun huutonsa viimein ilmoille ja kirjaimellisesti repinyt hiuksia päästään ja päätänsä seinää vasten lyönyt. Tuntui niin typerältä, että se pahuksen käsipuoli oli riistänyt häneltä mahdollisuuden päästä eroon viimeisestäkin Winderin veljestä, nyt kun koko ottelun aikana oli selvinnyt, että temppeliherra oli heistä vanhemman hengen jo riistänyt aikaisemmin. Nahorissa. Siinä perkeleen hyökkäyksessä, jossa Noelkin oli aikoinaan ollut mukana Nahorin luostarin muiden paladiinien tavoin taistelemassa haltioita vastaan. Se tieto ei saisi levitä. Vaikka voisihan temppeliherra hyvin kiistää moiset väitteet ja todeta vain olevansa joku toinen, Nahorissa taistelleen jälkeläinen. Mahdolliset ylös merkityt sukujuuret kuitenkin paljastivat jo nykyään viimeisen Artanian suvun edustajan, Noelin, eikä sekään ollut pitkäikäiselle arpinaamalle… niin sanotusti edullinen tieto. Piti vain toivoa, ettei kukaan koskaan keksisi sitä yhteyttä eliittikenraaliin.

Uupumuksestaan ja halusta vain jäädä ryyppäämään päänsä täyteen neljän seinän sisälle, oli Noel käynyt ripeästi siistiytymään. Naamansa kenraali kykeni vain pesemään, vuorilla kasvoihin repeytyneiden siistien haavojen kuitenkin jäädessä näkyville, mutta niillepä Noel ei olisi mitään mahtanut. Ehkä joku prinsessa Lilyn hovineidoista olisi kyennyt ne meikillä piilottelemaan, mutta ei kenraali sellaisia tarvinnut. Hiukset vedettiin taaksepäin, parta leikattiin ja siistittiin rehottamasta leuassa, ja parhain edustusasu vedettiin ylle. Se oli väriltään lähestulkoon kokomusta niitä pieniä hopeisia yksityiskohtia lukuun ottamatta. Housut olivat myötäilevät, jaloissa tuhkaharmaat polvisaappaat matalilla koroilla. Ylhäältä kehoa verhosi siisti punainen paita, joka oli leikattu liivin malliseksi laskeutumaan yläreisille, ja päällä vielä korpinmusta avonainen hännystakki, jonka kylkiä koristi suuri nappirivistö. Yksinkertainen, mutta samalla näyttävä.
Eipä siinä kamalasti aikaa jäänyt odotella toisaalla alkavia tanssiaisia – jotka Noel olisi yhä voinut vain jättää väliin, mutta kerta hänet oltiin kutsuttu, ei kenraalilla ollut tapana jättää kestejä väliin – jonka myötä kenraali kuitenkin sotilastuvilta laittautuneena poistui linnaa kohden.

Kaikin mahdollisin tavoin Noel pyrki piilottelemaan sitä linkkaamistaan, pitäen naamansa peruslukemilla ja sivuuttaen jokaisen joka yritti puheille pyrkiä. Hän ei todellakaan ollut nyt juttutuulella, ei halunnut purkaa ajatuksiaan kenellekään ja kaikki vain tuntui ärsyttävän. Jopa se hiljainen muusikkojen soittimiensa virittely jostain saleista sai Artanian nyrpistämään nokkaansa silmin nähden – kun yllättäen se ärtymyskin täytyi yrittää piilottaa jonnekin.
Noel ei ollut huomannut saapuneensa samalle käytävälle, jossa Henry jonkun palvelijansa kanssa jutteli. Vasta nuoren miehen ääni havahdutti arpikasvoisen vihastaan vellomasta, ja kovin hankalasti temppeliherra yritti kasvoilleen tekaistun hymyn nostaa.
”Teidän majesteettinne…”, kenraali lähes mumisi, astellessaan lähemmäs kuningastaan ja pysähtyen tuota lähemmäs kohteliaasti kumartaen, ”Niin minäkin ehätin ajatella vielä hetki sitten tuolla myräkässä taivaltaessani. Sää ei… kamalasti suosinut saattuettani”.
”Mutta en voinut jättää isännöimiänne juhlia väliin, kun minut kerta oli kutsuttukin. Olisi ollut silkka häpeä vain jäädä tulematta”, Noel vakuutteli isällisen hymynsä takaa – vaikka oikeasti olisi voinut iskeä nyrkkinsä taas vain vasten seinää.



Toisaalla joku toinenkin oli valmistautunut saapumaan ihmisten hovissa järjestettyihin tanssiaisiin – kuokkavieraana, ilman varsinaista kutsua. Taivaanmaalaaja oli kuitenkin katsonut tilaisuudekseen käydä viimein tervehtimässä prinsessa Lilyä uudestaan sen aroilla tapahtuneen jälkeen. Ehkä hieman epävirallisessa yhteydessä, mutta toisaalta Shyvana ei kyennyt hillitsemään sitä pientä himoaan käydä vilkaisemassa miltä hovin juhlat näyttivät noin muuten, kuin taivaalta niitä valoja vain katsellen. Samalla hän saattaisi hieman jututtaa Lilyä paremmin, ja käydä vaatimassa aroilla antamastaan lahjasta sitä vastiketta, jonka siniverinen oli hänelle velkaa. Halusipa sitä tai ei.
Naaraskäärme näki myös eräänlaiseksi velvollisuudekseen käydä onnittelemassa siniveristä saapuvasta jälkipolvesta, virneen kutkutellessa kasvojaan kun tuo vain hetkenkään mietti, kuka kyseisen lapsen olikaan nuorelle prinsessalle siittänyt.

Tuulenvireenä liikkuen Shyvana oli livahtanut ihmisten linnalle, linnaan kulkevien mukana myötäillyt reittiään kaikessa rauhassa näkymättömissä prinsessan huonetta kohden. Palvelijat kulkivat viime hetken järjestelyjään hoitamassa, siinä missä Lily todennäköisesti vietti aikaansa kamarineitojensa kanssa valmistautuen illan juhlia varten.

Kylmä, olematon ilmavirta puhalsi yllättäen halki huoneen, jossa prinsessa kovin tympääntyneen oloisena peilipöytänsä ääressä istui. Kuin tyhjästä, tuohon tilaan kävi ilmestymään nyt myös Shyvana. Valkoisissa paksuissa kutreissaan jota olisi voinut luulla taitavasti tehdyksi peruukiksi, ja tavallisesti näin talven tullen siniharmaan sävyisen ihonsa nyt kermanvaaleana loistaen virheettömänä sen kauneuspilkun kera huulien yläpuolella. Silmät sinersivät kuin pakkasen puhdistama selkeä taivas, ripset pitkiksi maalattuina, kulmista pitempinä valkeina suortuvina ja huulet tummansinisiksi maalattuina. Pituudeltaan tuo lähes muodoton keho oli selvästi Lilyä pidempi, ja sitä verhosi luonnonvalkean sävyinen yksinkertainen, hihaton leninki, joka oli rintojen alta ryhdikkäästi sidottu paksulla kangaskaistaleella ja kapeita hartioita piilotti allensa vielä osin läpinäkyvä huivi. Ei ehkä tyypillisen ihmisnaisen ulkomuoto mitä saattoi nähdä, mutta miksi yksi vanhin sellaiseen olisi missään tapauksessa takertunut, kun saattoi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä?

Kukaan ei näyttänyt olevan vielä huomannut tuota hiiren hiljaa huoneeseen ilmestynyttä, valkeisiin verhoutunutta naista, joten Shyvana otti tehtäväkseen astua peremmälle itse.
”Kuinka mukavaa nähdä sinua taas Lily!”, naaraskäärmeen käheänpuoleinen ääni huudahti teeskennellyn iloisesti, Shyvanan jokseenkin kai edes tuttujen kasvojen ilmestyessä hymyillen muunkin olemuksensa kera siihen samaiseen peiliin, johon tulitukkainen prinsessa katseli.


//Crimi on paikalla, seksikkyyden multihuipentumat asemissaan <: Tästä ei kekkerit parane//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Maalis 2015, 19:40

Varovaisesti yksijalkainen kävi sauvojensa avulla kääntymään paremmin kohden lähemmäs astelevaa kenraalia, joka tapojen mukaisesti myös kumarsi siniveriselle. Tähän kumarrukseen vastattiin pienellä nyökkäyksellä, Henryn yhtälailla yrittäen hymyillä siinä missä vanhempikin mies. Kyllä Henry kävi huomaamaan ne haavat temppeliherran kasvoilla, mutta tunnetusti Henry ei suoraan kysynyt mistä moiset olivat tulleet. Jotenkin temppeliherra vaikutti myös... Kireältä. Ehkä tuokin jännitti juhlatilanteita, omalla tavallaan, mikä sinällään oli ymmärrettävää. Henry ei muistanut nähneensä Noelia kovin usein juhlissa, silloin kun oli ollut nuori... Tosin, eipä silloinen kruununprinssikään pahemmin juhlissa paikalla ollut, jos siitä lähdettiin.

"Sään takia varmaan muutamat jättävät tulematta kauempaakin. Toisin kuin teillä, heillä tuskin on päättäväisyyttä lähteä hienoine kärryineen taivaltamaan tuiskussa kaupunkiin", Henry hymähti varovaisesti, samalla kun lähti ottamaan pieniä askeleita eteenpäin, nyökkäämällä kehottaen vanhempaa miestä seuraansa.
"Matkanne kuitenkin taittui hyvin?", Henry ei ollut tietoinen yhtään siitä, mitä Temppeliherran ja tuon ryhmän matkalla oli tapahtunut. Ei hänen korviinsa ollut vielä kantautunut tietoa mistään, mikä sinällään ei ollut yllätys, nyt kun juhlia valmisteltiin.



Siinä missä kaksi kamarineitoa oli lähellä kiljua ääneen neljännen osapuolen johdosta, kävi Lily hätkähtämään silminnähden tuota huoneeseen tyhjästä ilmestynyttä naista. Kuitenkin, se ääni oli tuttu. Niin tuttu, ettei Lily ehättänyt suuremmin säikähtää, käydessään muistamaan sen aroilta. Alta aikayksikön oli Lily kuitenkin noussut ylös tuolilta ja käynyt jokseenkin häkeltyneenä tuijottamaan Yliparantajaa. Yhtä nätti mitä aina, mutta... eikö tuolla viimeksi ollut punaiset hiukset? Lily haki hetken sanojaan kykenemättä varsinaisesti mitään muodostamaan, kunnes huomio kiinnittyi kamarineitoihin.
"Poistukaa, en tarvitse teitä täällä", Kävi napakka, nopea käsky. Naiset epäröivät, kannattiko siniveristä nyt tuon... muukalaisen seuraan jättää, mutta se vihainen katse jonka poloiset saivat osakseen siniveriseltä sai heidät kyllä lähtemään pikapikaa paikalta. Ja no, tuskin tuo oli täysin tuntematon siniveriselle, kun noin tuttavallisesti oli prinsessaa puhutellut?

"Kuinka...", Lily aloitti varovaisesti oven sulkeuduttua kamarineitojen perässä, siniverisen käännähtäen nyt paremmin Shyvanan puoleen. Jälleen kerran niitä sanoja haettiin, naisen tietämättä varsinaisesti mitä tässä nyt olisi pitänyt ajatella.
Tietenkin jonkinlainen pelko nousi pintaan. Olihan ollut puhetta, että Lily jäisi hengestään velkaa Yliparantajalle ja tuo tulisi velkaansa lunastamaan kun siihen näki sopivan ajan. Mitä tuo sitten varsinaisesti halusi, se oli se suurin kysymys. Vaikka Shyvana olikin hänen henkensä pelastanut, oli siniverinen tuon seurassa varuillaan. Olihan kyseessä yksi vanhimmista, suurimmista lohikäärmeistä, mikäli legendoja oli uskominen. Ja no, tällä hetkellä Lilyllä ei ollut mitään syytä olla uskomatta niitä taruja.
"Mitä sinä täällä teet?".



// Kekkerit ei parane, paitsi sitten kun Herra Fritz tulee danssaamaan daamin kanssa ja vetämään turpaan tumpeloita. Nii //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Heinä 2015, 19:14

Mitä pidempään Noel joutui seisomaan aloillaan kuninkaan seurassa, sitä väkinäisemmältä tilanne alkoi hetki hetkeltä tuntua. Jokin temppeliherran päässä kuitenkin älähti, ettei Henrykään vaikuttanut tilanteeseen nähden niin… innokkaalta mitä olisi ehkä saattanut. Liekö juhlat vaivasivat nuorta siniveristä, joka sauvojensa kanssa joutui niin hankalasti ympäri linnaa kulkemaan muutenkin.
Oli miten oli, kehotti Henry vanhempaa kenraalia liittymään seuraansa. Ehkä se tosiaan oli hyvä idea, ottaen huomioon sen kuinka arpinaamainen olisi saattanut ykskaks vain päättää vielä pakenevansa paikalta, kadoten omiin oloihinsa ryyppäämään itseään uneen. Mutta Noel astahti juhlien isännän vierelle, kääntyen kulkemaan toisen vierellä rauhalliseen tahtiin syvään henkäistessään ohimennen, Henryn puhetta kuunnellen vaitonaisuudessaan. Ja yhä sitä linkkaamistaan piilotellen parhaansa mukaan.

Matkanne kuitenkin taittui hyvin – niin kuningas kysyi ääneen, saaden kenraalin kohottamaan katseensa jonnekin katonrajaan hetkeksi. Mies sukaisi puolihuolimattomasti partajouhiaan, miettien missä määrin viitsisi tässä yhteydessä paljastaa siitä, mitä kotimatkalla olikaan tapahtunut. Tuskin Henryltä oli jäänyt huomaamatta, ettei eliittinsä täysin kunnossa ollut, vaikkei ääneen mitään ollutkaan asiasta maininnut. Mutta tuskin siniverinen myöskään tietoinen oli vielä siitä, että temppeliherrat olivat saaneet ottaa vihollisen eliittijoukkion kanssa yhteen. Eikä Noel halunnut pilata juhlatunnelmaa nyt… saati sitten vaivata Henryn päätä liikaa tähän yhteyteen.
”Kutakuinkin kyllä, Teidän majesteettinne”, kenraali Artania myönsi, nuoren kuninkaan puoleen viimein katsahtaen merkittävästi, ”Joukkoni törmäsivät Mor vuorten läheisyydessä kuitenkin viholliseen, yhteenotto oli välttämätön mutta haltioiden joukko koki meitä pahemmat tappiot”, Noel selitti nopeasti hyvin vakavankuuloisena, puheensa lomassa katseensa menosuuntaan taas kohottaen. Kenraalista tuntui jo nyt siltä että oli maininnut asiasta liikaa tilanteeseen nähden…

”Ehkä tämä ei kuitenkaan ole oikea aika ja paikka puhua kyseisestä, teen mielelläni raportin kyseisestä asiaankuuluvasti myöhemmin Teille, kuninkaani”, Noel puhutteli Henryä, sanojensa perään hankalasti henkäisten, halutessaan vain tuoda esille paremmin sen turhautuneisuutensa tapahtunutta kohtaan. Winder olisi joutanut jo hautaansa, tai liekö siellä sitten jo makasi, kun myrskyn alle oli alaisineen jäänyt siinä kunnossa.


Inanna hymyili vinosti palvelusneitojen katsoessa huoneeseen ilmestynyttä, valkeaan kokonaisuuteen pukeutunutta osapuolta kovinkin säikähtäneenä. Syystäkin, vaikka ei vanhin tuollaisen heikkohermoisuuden päälle jaksanut perustaa sitten lainkaan. Nopeasti tulitukka kävikin peilinsä äärestä nousemaan, Shyvanan jäädessä kunnioittavan etäisyyden päähän seisomaan prinsessasta, tuon marssittaessa kamarineitojaan matkoihinsa kovin tuimanoloisena. Kieronpuoleinen virne käväisi pikaisesti Yliparantajan kasvoilla, naaraskäärmeen tasaillen kuitenkin ilmettään rauhallisemmaksi nopeasti.
Shyvana astahti vielä muutaman askeleen peremmälle huoneeseen, siinä missä palvelusneidot ottivat poistuakseen huoneesta, Yliparantajan vielä vilkaisten noiden perään.

Lilyn äänen taas kuullessaan, se sinertävien silmien katse kuitenkin siirtyi paremmin siniverisen puoleen. Vaikka eihän prinsessa pitkälle ehättänyt, lähinnä takertuen selvästi miettimään, mitä olisi suustaan nyt sanonut. Muistaen varmasti myös sen, kuinka Taivaanmaalaajalle oli velkaa jäänyt henkensä pelastamisesta.

Naaraskäärme ei voinut malttaa olemaan naurahtamatta heleästi Lilyn viimeisimmälle kysymykselle. Olisihan Pandemona voinut valita paremmankin hetken aikaan ja paikkaan nähden, mutta tämä päivä oli ollut valmiiksi niin masentavan tympeä ulkona pauhaavasta myrskystä johtuen. Naaras oli kaivannut Lilyn tapaamista uudelleen sillä omalla tavallaan jo tovin, päästäkseen tutustumaan yhteen näistä siniverisistä, kruunun jalokivistä paremmin. Olihan tämä valittu aika myös eräällä toisella tavalla erikoinen, mutta tiesikö tulisieluinen Lily siitä vielä itsekään varsinaisesti?
”Tulin tietenkin tapaamaan sinua – aivan kuten silloin sovimme”, Shyvanan rauhallinen ääni sanaili, valkeahiuksisen katsellessa päänsä hieman kallellaan siniveristä niin kovin viattomana. Sitäpä naaraskäärme viimeisenä tosin noin ylipäätään taisi olla.
”Ja tietenkin osallistuakseni juhliinne! Salinne kun ovat koristeltu niin nätisti, ja paikalla on tietenkin arvovieraita, jollaisia tavallisesti en pääse tapaamaan. Houkutteleehan se itse kutakin saapumaan paikalle, vai mitä olet mieltä?”, hintelänpuoleinen vanhin tuumi yhä niin kieronviattomasti prinsessaa silmäillen ja lähemmäs Lilyä astellen, nuoren naisenalun vierelle kiertäen ja kätensä tuon harteille laskien.
”Meidän täytyy kuitenkin katsoa tukkasi kuntoon, ennen kuin salinpuolelle siirrymme – täytyyhän sinulla olla korein kampaus, ettet jää peruukkeja käyttävien pöyhkeilijöiden varjoon”, naaraskäärme totesi kovin äidillisesti, rohkaisevasti, samalla kuitenkin virnistäen ja toista takaisin peilin ääreen ohjaillen.


//No mutta Consta onkin tuollainen komistus. Ja ne rintakirvat. Uhhuh. Barabear, eikun siis Papabear//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Heinä 2015, 20:25

Henry ehätti hymähtää pienesti Artanian myönnellessä matkan sujuneen kutakuinkin hyvin. Kenraali kävi kuitenkin jatkamaan, kertoen siitä kuinka vihollisen joukko oli käynyt eliitin ja tuon joukkojen kimppuun vuorilla. Nuori monarkki kurtisti kulmiaan pienesti vilkaistessaan uudemman kerran kenraalinsa puoleen, kyselemättä kuitenkaan sen enempää asiasta itse. Noel kertokoot paremmin, jos halusi. Mutta, sen enempää Artania ei käynyt asiasta keskustelemaan tarkemmin, mainiten ettei tämä ehkä ollut oikea aika saatikka paikka siitä puhua. Eliitti lupaili tekevänsä raportin myöhemmin, jotta kuningas saisi asiasta paremmin tietoa. Hyvä niin.
"Olette oikeassa, tämä tuskin on se sopivin aika saatikka paikka", Henry hymähti pienesti kaksikon saapuessa suurille aukinaisille oville, jotka juhlasaliin johtivat. Salissa oli jo väkeä ja hälinää, soittajien käydessä valmistautumaan ensimmäiseen kappaleeseen joilla vieraita oli tarkoitus viihdyttää. Tarjottavaakin oli ja linnan palvelijat pitivät siitä, että jokainen vieras sai tarpeeksi syötävää ja juotavaa - olivatpa nuo sitten suuren pöydän ääressä istumassa tai vaeltelemassa omissa porukoissa pitkin salia.

"Tärkeintä kuitenkin on, että olette elossa ja turvassa. En tietenkään vaadi teitä jäämään illanviettoon jos koette tarpeelliseksi poistua lepäämään yhteenoton ja matkaamisen jäljiltä", Siniverinen jatkoi, vaikuttaen selvästi ahdistuneelta, "Eikä raportillanne ole mitään kiirettä. Enköhän saa kuulla tapahtumista ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa".
"Tuskin kukaan pistää pahakseen tai suuremmin ihmettelee, jos ette ole läsnä... Mutta, mikäli siskoni ei paikalle ilmaannu, saan minä ottaa vastaan kysymyksen jos toisenkin.. Tai hänen puolisonsa...", Viimeiset lauseet tulivat lähinnä mutisten nuoren kuninkaan katsahtaessa ympärilleen, aivan kuin toivoen näkevänsä siskonsa jo jossain kauempana paikanpäällä, "Ette sattunut näkemään häntä missään tänne tullessanne?".



Lily ei tiennyt miten olisi suhtautunut Yliparantajaan nyt. Tietenkin hän oli yhä kiitollinen siitä, että tuo oli hänen henkensä pelastanut ja vaikutti muutenkin ystävälliseltä, mutta samalla siniverinen koki olonsa ehkä hieman loukatuksi, kun mokoma tupsahti mitään varoittamatta tuolla tavalla hänen huoneeseensa! Vaikka ehkä pientä kiukkua sisältä kumpusi, ei Lily antanut sen näkyä päälle päin. Ei nyt, ei hän uskaltanut. Ties vaikka lohikäärme olisi saattanut suuttua siitä. Normaalistihan Lily antoi tunteidensa - varsinkin kiukun ja raivon - näkyä kaikille ja teki mielipiteensä harvinaisen selväksi, mutta tällä kertaa siniverinen hillitsi kielensä. Sen verran hän kunnioitti tätä naista, vaikka ei varsinaisesti tiennyt mokomasta mitään.

Yliparantaja kertoi tulleensa tapaamaan prinsessaa, kuten sopimus oli kuulunut. Lily naurahti pienesti, hermostuneesti, tietämättä varsinaisesti mitä tästä nyt olisi pitänyt ajatella. Sopimushan oli, että lisko tulisi sitten kun näkisi parhaaksi, mutta Lilyn mielestä tämä ei ollut kovin sopiva hetki hänen osaltaan. Hänen piti kiirehtiä juhliin! Tosin... Shyvana indikoi olevansa paikalla myös niiden juhlien takia. Valkohiuksinen halusi myös juhliin, vaikkei minkäänlaista kutsua ollut saanut. Mutta, ei Lilystä myöskään ollut kieltämään tuota osallistumasta! Se kuitenkin hankaloitti tilannetta suuresti, miten Yliparantaja muka juhliin pääsisi ilman että herättäisi huomiota. Juhliin kun oli kutsuttu aatelistoa joista jokainen tiesi toisensa jotakin kautta, läheisesti tai etäisesti, tai edes nimellisesti. Kukaan ei tuntenut Shyvanaa... kai?
"En-- minä...", Siniverinen koitti kovasti hakea sanoja tähän tilanteeseen avaten suutaan vähän väliä kuin kala kuivalla maalla, kykenemättä varsinaisesti löytämään mitään järkevää sanottavaa. Yliparantaja kävi lähestymään siniveristä, ohjaten tuota takaisin peilin ääreen. Lily ei pistänyt vastaan, istahtaen nätisti paikoilleen, kuitenkin käyden kohdistamaan katseensa Shyvanan kasvojen puoleen peilin heijastuksen kautta.

"En... tahtoisi olla mitenkään törkeä, mutta etkö... ettettekö keksineet yhtään parempaa aikaa vierailla?", Lily aloitti varovaisesti, "Tai siis! Tietenkin haluaisin teidän osallistuvan juhliimme mutta... En.. Oikein tiedä miten selittäisin läsnäolonne kaikille... kun siis... ihan jokainen ei ehkä arvosta tietoa siitä, että yksi salissa olijoista on itse yksi vanhimmista lohikäärmeistä... Lohikäärmeistä, joita pidetään joko myytteinä tai... vihollisina..."



// Papabear saatana :---D Oikeesti Consta tulee bileisiin tanssiakseen Noelin kanssa. Pitäähän cryptissä yksi bara pari olla, eikö? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Heinä 2015, 00:53

Paladiini oli huojentunut kuullessaan Henryn olevan kanssaan samaa mieltä. Tietenkin moinen paljastus olisi varmasti kiinnostanut tahoa jos toistakin enemmän, mutta kuten oli todettu, tämä ei ollut oikea aika ja paikka jakaa sattuneesta yhteenotosta tämän enempää tietoa mihinkään suuntaan. Pääasia oli, että kuningas siitä tietoinen oli. Yksityiskohdista saatettiin keskustella myöhemmin lisää.
”Olen iloinen kuullessani Teidän majesteettinne olevan samaa mieltä kanssani”, arpikasvoinen hymähti pienesti hymyillen, katseellaan samalla tutkaillen salia, joka juhlia varten oli viimeisen päälle laitettu, vaikka samalla Henryä tarkoin kuunteli.
Nuori kuningas kuitenkin toppuutteli, ettei kenraalinsa olisi tarvinnut paikanpäällä olla, jos kenties halusi matkaamisen ja ottelun jälkeen lepäämään. Vanhemman katse valui paremmin Henryy, joka yllättäen kuulosti kovin… ahdistuneelta. Mistä moinen sitten johtuikin, ei Noelista ollut erikseen tähän hätään kysymään, ellei kuningas kovinkin rauhattomaksi olisi käynyt syystä tai toisesta.
Mutta kenraali kävi pudistelemaan päätään muutaman kerran puolelta toiselle.
”Kyllä minä hetken pyrin täällä viihtymään, muodollisuuksien vuoksi. Poistun vasta kun tilanne on kohdalleni suotuisa, tai jos minua tarvitaan toisaalla, ylhäisyytenne”, kenraali yritti kohteliaasti selittää, yhäkin salaa mielessään toivoen, että olisi voinut vain livistää paikalta jo heti näin alkuunsa.

Puhe kääntyi kuitenkin päivän tapahtumista pian prinsessaan, joka nopealla vilkaisulla ei vielä ollut paikalle saapunut. Sinällään Noel oli huojentunut siitä, ettei Lily ollut paikalla vielä, mutta tiesi kuitenkin että toisen siniverisenkin olisi määrä saapua paikalle ennemmin tai myöhemmin. Ehkä kenraali jopa rohkenisi pyytämään sitä tärkeintä oppilastaan – salarakastaan – tanssimaan kerran, jos siihen tilaisuus suotaisiin, ja Artania malttaisi juhlissa läsnä olla edes hetken pidempään.
”Sisarenne lienee vielä valmistautumassa illan juhlia varten – tiedättehän te naiset”, arpikasvoinen kenraali yritti keventää tilannetta kevyesti naurahtien, samalla poimien itselleen lasin siltä tarjottimelta, jota ohitse kulkeva palvelija monarkin ja kenraalin puoleen ojensi.
”Voin pitää teille seuraa siihen saakka kunnes hän saapuu paikalle, tietenkin jos vain sitä haluatte”.


Lily kävi nätisti puolestaan istahtamaan takaisin peilinsä ääreen, Shyvanan jatkaessa käsillään prinsessan kutrien sukimista varovasti. Eihän Yliparantaja mikään hiustenlaittaja varsinaisesti ollut. Eihän Shyvanan tarvinnut omiakaan hiuksiaan koskaan laittaa! Ne kun istuivat itsestään päässään juuri niin kuin naaraalla oli tapana toivoa. Tuuheina ja puuhkeina, ojennuksessa, tosin kovin sähköisinä sattuneista syistä, jolloin niillä oli tapana lähteä leijailemaan useasti itsestään pienemmästäkin ilmavirrasta toisinaan.

Yliparantaja kuunteli itsekseen virnuillen tulitukkaisen sanoja, hieman huuliaan mutristaen niin teennäisesti, Lilyn koittaessa kuulostaa mahdollisimman paljon siltä, ettei töykeältä vaikuttaisi vanhinta kohtaan. Mutta Pandemona soi vain pienen huvittuneen virnistyksensä nuoremmalleen, katseensa peilin kautta laskien Lilyn punertaviin hiuksiin, joita yhä käsillään niin kevyenoloisesti suki.
”No mutta emmehän me kenellekään soisi sitä tietoa, että sellaisia titteleitä kontollani kannan!”, Shyvana naurahti heleästi, kevyesti silittäen prinsessan päänsyrjää, lähtien selvästi jakamaan hiuksia sironlaihoilla käsillään osiin, ”Ei, me pidämme moisen pienen seikan salaisuutena. Meidän salaisuutenamme, Lily hyvä. Se on arvokas salaisuus, jota ei jokaiselle suoda – josta jokaisen ei vain tarvitse tietää”.
”Voisin olla vaikka herttuatar!”, valkeahiuksinen totesi innostuneena silmiään avaten ennestäänkin auki, katseensa taas palauttaen peilin kautta Lilyyn, ”Sehän olisi jännittävää, vai mitä luulet?”.
”Vieraalta mantereelta, luomassa suhteita kuningashuoneeseenne. Kyllä minä jotain keksin, puhun nuoremmat ympäri helpommin kuin kuvittelet, suotta murehdit, ettenkö joukkoonne sopeutuisi”, Pandemona selosti, alkaessaan kovinkin tottunein, vaikkakin varovaisin ottein laittamaan siniverisen hiuksia kampaukselle.

”Mathilda Avary – eihän se kuulosta turhan koreilevalta? Herttuatar Mathilda Avary”, naaraskäärme tapaili, itsekseen taas virnistellen. Kyllä hän jotain nimen taustaksi keksisi, ei Lilyn todellakaan tarvinnut huolehtia sen perään että paljastuisi, kuinka yksi vanhimmista oli heidän seurassaan juhlimassa turhanpäiväisiä pippaloita omaksi ilokseen, muita vahdatakseen.
Hiljalleen siinä puheidensa lomassa tulitukkaisen nuorukaisen päähän alkoi hiljalleen muodostua varsin korea kampaus. Ei ehkä tyypillisin ja tavallisin, mutta näyttävä se ainakin oli. Lilyn tyyliin ja pukuun sopiva.
”Ah! Ja johan minä unohdin onnitella sinua!”, teennäisesti Shyvana jatkoi ihmettelyään, lähemmäs nojautuen Lilyn korvanjuurta kohden, ”Varsin erikoisen kandidaatin lapsesi isäksi tosin valitsi – kenraali Artania kun muutenkin on niin erikoinen, miten sen nyt sanoisin, persoonana, kuin henkilönäkin. Hänhän on palvellut isääsikin, kai sen tiesit? Kuulunut ties miten pitkään temppeliherrojen maineikkaampiin jäseniin, viimeinen omasta suvustaan, ties mitä lähihistoriassa Artanian suvussa puhutaankaan”, viekas ääni tuumi, Shyvanan nojautuessa taas paremmin pystyyn jatkaakseen prinsessan hiustenlaittoa.
”Mutta ehkä se sopii vain kuvaan, puolisosi tuskin nostaa käsiään maagisempaa jälkeläistä vastaan ja luulee sitä vain omakseen, niin, niin hän taitaa tehdä”.


//PAPABARABEAR CONSTA. Nii, hirvee bara salaoperaatio koko tanssiaiset. Oikeesti Consta vetää Noelia turpaan vaan koska on niin ihastunut. Eikun mitä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Heinä 2015, 01:56

Artania ei ollut poistumassa, ei ainakaan ihan heti. Hyvä, sinällään Henry toivoikin kenraalin pysyttelevän seurassaan tovin vielä, kuningas kun ei todellakaan itse nauttinut näistä suurista sosiaalisista tilanteista niin paljon. Varsinkaan nyt, kun ne kuninkaan saappaat oli saanut jalkaansa. Moni oli erimieltä siniverisen kanssa taruolennoista ja varmasti Henry saisi kuulla mielipiteen jos toisenkin tämän illan aikana, jahka ihmiset hieman enemmän humalaan olivat hankkiutuneet ja kokivat oikeudekseen puhua suorasukaisesti nuorelle ja kovin kokemattomalle kuninkaalle. Voi kun Henryllä olisikin ollut pokkaa sanoa vastaan noille henkilöille, mutta ei monarkista ollut moiseen, varsinkaan tällaisissa tilanteissa. Asiaa olisi tietenkin helpottanut, jos Roswell olisi ollut paikalla tukena ja turvana, mutta ehkä oli parempi jättää demoni pois näistä juhlista.

Henry kävi naurahtamaan pienesti Artanian mainitessa, kuinka siniverinen sisar oli varmasti vielä laittautumassa, naisilla kun yleisen oletuksen mukaan kesti kauemmin. Sääli ettei kuningatar juhliin ollut päässyt, mutta ei pitkällä raskaudella oleva nainen enää jaksanut näin myöhään valvoa ja vieraita viihdyttää. Muussa tapauksessa kuningatarkin olisi varmaan vielä Lilyn tavoin valmistautumassa.
"No, toivoa sopii että hän saapuu paikalle hyväntuulisena... Olet varmasti kokenut sen, millainen hän saattaa olla suutuspäissään", Henry hymähti, sen teitittelyn jääden hetkellisesti niille teilleen. Olihan Artania Lilyn opettaja, varmasti tuo oli kokenut tavalla tai toisella, kuinka hankala tulitukkainen siniverinen saattoi olla halutessaan. Mutta, se luonne oli vain isältä perittyä.
"Olisin enemmän kuin kiitollinen siitä", Kävi vastaus Artanialle joka seuraansa tarjosi monarkille siihen asti, että kuninkaan sisar paikalle saapuisi, "En voi sanoa välittäväni jokaisen henkilön seurasta, jotka täällä odottavat enemmän tai vähemmän kaksinkeskeistä keskustelua kanssani... Mutta, jos minulla on seuraa, ehkä nämä henkilöt eivät tunge heti kimppuuni", siniverinen lisäsi pienesti, jokseenkin vaivautuneesti naurahtaen, samalla kun itse kieltäytyi juomasta tähän väliin. Hän joisi sitten, kun istumaan pääsi. Näin keppien kanssa oli paha seisoa ja juoda - puhumatta liikkumisesta!
"Ettekö kutsuneet itsellenne ketään seuralaista juhliin, vai onko mahdollinen seuralainen kenties myöhässä?", Henry kävi nopeasti vaihtamaan aihetta tiedustellen, oliko eliittinsä kenties itselleen seuraa hankkinut. Eihän hän koskaan varsinaisesti ollut nähnyt ketään naista Artanian seurassa, saatikka sitten kuullut kenestäkään tuon mielitystä.


Yliparantaja ei kuulemma aikonut suoda kenellekään sitä tietoa itsestään, kuka varsinaisesti oli. Ilmeisesti naisella oli aikeina esiintyä valenimellä, kuten pian kävi ilmi. Sinällään suunnitelma kiehtoi, suorastaan innosti, siniveristä, mutta toisaalta se myös pelotti. Ei hän halunnut jäädä kiinni näin suuresta "valheesta", Lilyn olettaen että lohikäärme halusi hänen olevan mukana näissä suunnitelmissa. Siniverinen pohti asiaa päässään, samalla kun antoi valkohiuksisen sukia omia hiuksiaan kuosiin, uskoen tuon tietävän mitä teki. Sinällään se tuntui hassulta, että lohikäärme tiesi jotain aatelisten ja siniveristen kampauksista, mutta kuka Lily oli kyseenalaistamaan? Eihän hän varsinaisesti tiennyt mitään tästä Yliparantajasta, ties vaikka tuo olisi ekspertti ihmisten kulttuurin ja etiketin suhteen.

Yliparantaja kuitenkin keksi itselleen valeidentiteetin. Mathilda Avary, Herttuatar vieraalta maalta joka halusi tehdä tuttavuutta Cryptin siniveristen kanssa. Ei sinällään paha suunnitelma, kukapa tuota voisi käydä kiistämään? Paitsi... Ehkä Henry... Mutta jos Lily selittäisi jotain...
"Voisin... Sanoa veljelleni - joka ehkä asiaa kyseenalaistasi - että olet ollut yhteydessä vain minuun...", Lily aloitti varovaisesti, tarkkaillen koko ajan naista takanaan peilin kautta, "Kukaan muu tuskin sitä selitystä kyseenalaistaisi...".
Sen pidemmälle siniverinen ei ehättänyt pohdinnoissaan, kun Shyvana kävi yllättäen onnittelemaan häntä - lapsen johdosta. Tuoden myös esille sen, että tiesi kuka isä oli.
Lily suorastaan kalpeni silmissä, jääden peilin kautta tuijottamaan lohikäärmettä hiljaa. Kuinka tuo tiesi?! Sen kaiken?! Ei Lilykään itse ollut varma olevansa raskas - se oli ollut vain onnekasta arvailua lähennä - mutta nyt se asia varmistui... sikäli mikäli lohikäärmettä oli uskominen.
"Kuinka---", Lily aloitti henkäisten, lopettaen lauseensa kuitenkin enne kuin se alkoikaan. Tyhmäähän se oli, kysyä nyt kuinka moinen jumalallinen olento saattoi tietää moisia asioita.
"Oletko... Oletko varma että se on Artania...?", Lily kysyi tällä kertaa varovaisesti, käyden nyt vilkaisemaan olkansa yli Shyvanaan. Olivathan he muutaman vuoden yrittäneet Blackin kanssa, tuloksetta, mutta nyt kun Artania oli kuvioihin tullut niin yllättäen siniverinen olikin paksuna... Joten kai sen olisi voinut itsekin arvata....
"... Osaatko kertoa tuleeko Hans epäilemään mitään...?"


//Niin. Kato kun Consta on niin raavas heteromies että kun on ihastunu mieheen niin hän ei ymmärrä. Joten hän lyö. Mut sit tulee ARNOLD KIINANHARJAKOIRA JA PELASTAA. *hedberg kiljasu tähän*. MÄ LÄHETÄN SULLE TANSSIVAN VALAAN //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Heinä 2015, 18:03

”Tiedän, erittäin hyvin vieläpä, ylhäisyytenne”, voi kuinka monet kerrat Noel oli ehättänyt nähdä sen, millaiseksi Lily pahimmillaan saattoi heittäytyä. Vaikka toisinaan se otti myös nostattaakseen tiettyä hilpeyttä vanhassa kenraalissa, nähdä nuoremmat nyt sillä tavoin kiukuttelevan.
Se isällisen rauhallinen hymy otti noustakseen arpikasvoisen huulille Henryn myöntyessä siihen, että paladiinikouluttaja tuolle seuraa pitäisi hetken tai toisen. Monarkki ei välittänyt jokaisen salissa olijan huomiosta, joten ehkä omalla tavallaan lieni turvallistakin olla eliittikenraalinsa seurassa näin kaksin, ellei joku tuttu tai tuntemattomampi yrittänyt puheille salakavalasti tulla. Vaikka eihän myöskään Noel nuorta kuningasta liiemmin tuntenut. Saati sitten tuon puolisoa. Artania kun oli palkattu lähinnä Lilyn kouluttajaksi, jonka myötä kenraali oli jo ehättänyt tehdä ehkä turhankin läheistä tuttavuutta prinsessan kanssa… lähinnä sattuman kautta. Mutta siitä ei ääneen tarvinnut kenenkään seurassa lähteä mainitsemaan…
Noel katsahti kulmiaan hieman kohauttaen Henryn puoleen, vinosti hymyillen niin hermostuneenoloiselle monarkille.
”Jos niin väitätte, vaikka ymmärrän toki myös seuranne olevan haluttua tällaisen tilaisuuden johdosta. Sama lienee pienimuotoisemmassa kaavassa koskevan itseänikin…”, tuntui typerältä myöntää se näin ääneen, mutta niin se vain oli. Noel tiesi olevansa naimaton mies, vailla kumppania – noin ulkopuolisten silmissä ainakin, vaikkei kenraali olisi voinut välittää minkäänlaisista kumppaneista, saati jälkikasvusta omalle kohdalleen. Arpikasvoinen kenraali ei vieläkään halunnut seurata vierestä sitä, kuinka mahdollinen perheensä ja jälkikasvunsa vanhenisivat ja miten hän itse olisi yhä kirouksensa kanssa loukussa, ikääntymättömänä…
”Mutta älkää suinkaan unohtako, ettei kaikki suinkaan tarvitse miellyttää, Teidän majesteettinne”.

Kenraali siemaisi hillityn maistiaisen lasistaan, hetken juoman aromeja kielenkannallaan pyöritellen. Eihän se mitään väkiviinaa ollut millä päänsä sai samalla sekunnilla turraksi, mutta kerrankos pitkällä aikavälillä sitä joi jotain laimeampaakin juhlajuomaa.
Noel kävi naurahtamaan kuitenkin ääneen Henryn udellessa mahdollisista seuralaisista.
”Ei ole tapaistani hankkia seuralaisia kylkeeni esittäytymään”, kenraali myönsi, ”Liikun… niin sanotusti mieluummin itsekseni. Juhlista on tapana löytyä seuraa jos toistakin tarvittaessa”, partanaamainen selitti nuoremmalleen. Eipähän kukaan ollut määräilemässä missä seurueessa täytyi kulkea ja milloin sai lähteä.
”Tuskin kaltaiseni vanhan patun seura ketään edes sillä tavoin enää innostaisi – olen jo turhan vanha tällaiseen…”, hetkeksi se nyrpeänturhautunut ilme laskeutui kenraalin kasvoille, Artanian silminnähden hätkähtäen yllättäen sanojaan tajutessaan mihin oli oikeastaan niillä keskustelua johdattamassa. Ainoa joka siitä toistaiseksi tiesi oli Lily…
”… J-juhlimaan teidän nuorempien seurassa täysin rinnoin, tiedättehän”, arpinaamainen yritti pikaisesti korjata, otsaansa pyyhkäisten, samalla hiuksiaan päänmyötäisesti vetäisten paremmin taaksepäin.

”Kuinka arvon Kuningattaremme voi? En turhan usein liiku täällä törmätäkseni puolisoonne, hän ei ilmeisesti ole ottamassa osaa juhliimmekaan tänään, otaksun”, pikainen aiheenvaihdos tuntui taas oikealta, ainakin noin eliitin mielestä.


Naaraskäärme jatkoi kaikessa rauhassa toisen hiustenlaittamista, lempeästi hymyillen, katseensa nuoremman naisen hiuksissa. Lily vakuutteli, ettei muut kuin veljensä kävisi mahdollisesti kyseenalaistamaan ylimääräisen herttuattaren läsnäoloa juhlissa. Tietenkään täysin tuntemattomia kasvoja ei katsottu aina hyvällä juhlissa, jossa aateleita oli paikalla enemmän kuin kaksi kättä riittivät yhtäaikaisesti laskemaan. Tietenkään Shyvana ei moisesta ollut huolissaan. Ei hänellä aatelisarvoja oikeasti ollut, mutta ei myöskään mitään menetettävää siitä, jos joku nuori nokkava neito kävisi hänen varpailleen yrittämään. Saisivat itse vain nenilleen, mokomat.
”No no, kyllä me jotain keksimme kultaseni, illasta tulee varmasti ikimuistoinen meille jokaiselle, eikä läsnäoloni jää ketään kaivertamaan erikseen”, Pandemona vakuutteli kovinkin varmana, vilkaisten peilin kautta nuoren siniverisen kasvoja.

Lilyn kalpeneminen ei myöskään jäänyt lohikäärmeiden äidiltä huomaamatta. Jotain tuollaista hämmennyksensekaista reaktiota naaras oli odottanutkin, ja oliko se nyt ihmekään, kun Shyvana itse toi moisen tiedon niin selvästi esille. Ei vanhimman naaraan tarvinnut erikseen vastaavista kysellä. Lohikäärme kuin haistoi uuden elämänalun. Tiesi mitä kautta ne olivat alkunsa saaneet. Ei Taivaanmaalaaja suotta yksi vanhimmista ollut, omistaen myös niitä jumalallisia lahjoja, joita myös kumppaninsa omasi.

Shyvana naurahti käheästi, katseensa kääntyen nuorempansa kasvoille tuon kääntyessä olkansa ylitse vanhaa naarasta katsahtamaan. Vanhimman katse oli rauhallinen, joskin se viekas hymy tuon kasvoilla taisi aikalailla kumota sen rauhallisen vaikutuksen naaraskäärmeen kasvoilta.
”Kultaseni, en ole vain varma. Minä tiedän”, naaraskäärme myhäili vastaukseksi, viimeistellessään Lilylle tekemäänsä kampausta valmiiksi, ”Ei Hans mitään epäile, ei puolisosi tarvitse tietää, ellet itse paljasta hänelle niitä ratkaisevia yksityiskohtia. Minun tuskin on turha sinulle kertoa mitä siitä mahdollisesti tapahtuisi”, naaras vielä jatkoi, päästäen viimein tulitukkaisen kutreista irti.
Valkeahiuksinen kurottui poimimaan prinsessan peilipöydältä pienemmän käsipeilin, kohdistaen sen heijastamaan suurempaan peiliin kuvajaisen Shyvanan tekemästä kampauksesta, jotta Lilykin sen näkisi.
”Mutta mehän tahdomme että lapsen oikea isä tietää tulleensa isäksi, vai kuinka?”, Yliparantaja hymisi, ”Opettajasi tuskin on innoissaan sattuneesta, poloinen. Omaa syytännehän se vain on, varomattomia kun olitte – mutta lapsesta kasvaa varmasti terve, vanhempansa kun ovat vahvoja ja oikeamielisiä. Vanhoja periaatteita kunnioittavia”.
”Odotan jo jälkeläisesi syntymistä innolla”, naaraskäärme myhäili taas prinsessan korvanjuurella.


//Consta nyt rauhottuu. NYT SE ARNOLD POIS TÄÄLTÄ TAI TULEE SE KETTU KUSEKSIMAAN PITKIN KATUJA MUUTEN. WHAT DOES THE FOX SAY! Tai se marsu. TANSSIVAT VALAAT KUINKA KEHTAAT?! Mä lähetän sen miniatyyri lampun sun ovelle ihan just//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Heinä 2015, 19:21

Vino hymy nousi siniverisen kasvoille kenraalin uumoillessa omankin seuransa olevan enemmän tai vähemmän haluttua illan mittaan. Olihan Artania yleisen tiedon mukaan vielä naimaton, eikä varsinaisesti näyttäytynyt kenenkään neidon seurassa. Ehkä kenraalia ei vain kiinnostanut perheen perustaminen tai sitten tuo oli niin omistautunut työlleen, ettei ehättänyt neitoja katsella. Tai ehkä kenraali katselikin jotain muuta, kuin neitoja...
Mutta, kuka Henry oli tuomitsemaan.
"Olen koittanut hokea tuota itselleni jo muutaman vuoden", Henry naurahti pienesti Artanian huomautellessa, ettei kaikkia tarvinnut miellyttää. Voi kun hän kykenisikin suhtautumaan leppoisasti moiseen ajatukseen, kuninkaalla kun oli pakonomainen tarve olla kaikille mieliksi, mikä ei todellakaan ollut hyvä ominaisuus. Piti tehdä kompromisseja ja uhrauksia, valita puoli joissain asioissa, mutta kun hän ei osannut. Eikä halunnut suututtaa ketään varsinaisesti, viimeinen asia mitä hän kaipasi tähän väliin, oli jonkun vihat niskaansa. Mutta, ehkä juuri nyt ei ollut paras aika alkaa moisista murehtia.

Artania kävi kertomaan, ettei pahemmin seuralaisia tuonut mukanaan, etsien ennemminkin paikanpäältä seuraa jos sellaista sattui kaipaamaan. Ihan kuten Henry oli tehnyt prinssinä ollessaan, silloin kun joku kruununprinssin sai juhliin pakotettua. Sillä tavalla hän oli myös Kerensan tavannut, eikä katunut ollenkaan sitä kohtaamista.
"Mitä sitä suotta... voi ainakin poistua paikalta omia aikojaan, ei tarvitse seuralaisen mukaan mennä", Henry hymähti pienesti kääntäen saliin lipuneen katseensa Artanian puoleen, tuon mainitessa olevansa liian vanha "tällaiseen". Kuningas kohotti kulmaansa pienesti, virnistäen kuitenkin kun Artania kävi lisäämään olevansa liian vanha juhlimaan nuorempiensa tavoin.
"Joko vanhuus alkaa painaa?", Henry virnuili, "Kenraali Frtiz näyttää olevan hyvin vireessä, vaikka vanhempi onkin", siniverinen lisäsi nyökäten pienesti salissa vanhemmille neidoille rupattelevan Fritzin puoleen, joka yhtälailla juhliin osallistui kutsusta kuten muutkin.

Puheenaihe vaihtui kuitenkin kuningattareen, mikä nostatti nuoren miehen kasvoille lempeäntyytyväisen hymyn.
"Hän voi hyvin, kiitos kysymästä. Raskaus tietenkin vie veronsa jaksamisesta - josta johtuen hän ei tosiaan tänään liity seuraamme. Sääli sinällään, mutta ymmärrän kyllä, että hän mieluummin lepää", Henry kertoi jokseenkin pahoittelevaan sävyyn, "En haluaisi rasittaa häntä liikaa ja toivon että raskaus näin loppuvaiheilla sujuu hyvin. Hän on yhtä innoissaan perheenlisäyksestä mitä minä".


Lohikäärme näytti olevan luottavaisilla mielin suunnitelmansa suhteen, uskoen ettei kukaan hänen läsnäoloaan sen pahemmin kävisi kyseenalaistamaan. Toivoa sopi, Lily ei nimittäin halunnut jäädä kiinni valehtelusta, varsinaan kun kyseessä oli lohikäärmeen piilotteleminen hovissa! Lily ei käynytkään sanomaan mitään enää vastaan, koittaen vain mielessään jo valmiiksi keksiä uskottavia selityksiä tämän naisen läsnäololle. Sinällään se oli myös jännittävää, omalla tavallaan, mutta myös pelottavaa. Lily ei tiennyt edes miksi lisko varsinaisesti halusi osallistua näihin kovinkin tavanomaisiin tanssiaisiin. Oliko tuolla jotain mielessä...?

Yliparantaja kävi myös vakuuttelemaan, että oli aivan varma lapsen isästä. Pieni pistos käväisi siniverisen rintakehässä, ei hän olisi halunnut tässä käyvän näin. Ei hän koskaan suunnitellut äpärää Artanian kanssa, selvästi he olivat olleet liian varomattomia, kuten Shyvana kävikin huomauttamaan. Mutta, naaraskäärmeen mukaan Hans ei tulisi epäilemään mitään, ellei Lily itse menisi tuolle ketomaan totuutta. Ja sehän ei ollut vaihtoehto! Tämä tieto piti pitää salassa Hansilta, tuo sai uskoa lapsen olevan omansa. Mutta kannattiko Lilyn kertoa Artanialle..? Mitä mieltä tuokin asiasta olisi? Shyvanan mukaan Noelille tulisi kertoa tästä. Ehkä lohikäärme oli oikeassa, kyllä Noel ansaitsi tietää tästä, hänenhän se lapsi tulisi olemaan...
Lily nyökkäsikin pienesti valkohapsisen sanoille, myöntyen näin tähän suunnitelmaan. Tosin, Lilyn täytyi katsoa sopiva väli sen uutisen kertomiseen. Juuri nyt siniverinen ei ollut edes tietoinen, olisiko Artania palannut reissustaan vai ei. Sen näki sitten, kun saliin päästäisiin. Shyvanan avustuksella hiukset saatiin kuitenkin kuosiin, eikä yhtään huonommin. Lily oli yllättynyt, että lisko näinkin nätin kampauksen oli aikaan saanut.

"Miksi?", Lily kävi yllättäen kysymään Shyvanalta, tuon kertoessa odottavansa innolla tämän äpärän syntymistä, "Miksi se sinua kiinnostaa?".
"Tai no, ei sillä kai väliä ole... Minulla on tunne ettet kertoisi syytä, vaikka sellaisen omaisitkin", Lily lisäsi kuitenkin nopeasti samalla kun kävi vilkaisemaan korvanjuuressaan myhäillyttä liskoa.
"Meidän pitäisi kuitenkin mennä, mikäli juhliin mielit... Olemme jo muutenkin myöhässä ja saamme - tai ainakin minä saan - kuulla varmasti taholta jos toiseltakin jälleen "aina te naiset olette myöhässä ja teillä kestää pitkään laittautua" - puheita", Siniverinen kävi yllättävänkin puheliaaksi käyden nyt uudestaan nousemaan ylös istuimeltaan. Mekon istuvuus korjattiin vielä, ennen kuin siniverinen vilkaisi pidemmän naisen puoleen ja viittoi tuota mukaansa, poistumaan tästä huoneesta.

Askel vei nopeasti, mutta arvokkaasti käytäviä pitkin rappukäytävään ja siitä alas aina suuren juhlasalin puoleen. Väkeä oli jo paljon, mutta heti ensimmäisenä ei osunut silmään Hansia, jonka myös juhlaan piti osallistua. Pienesti prinsessa tuhahtikin itsekseen, jäämättä kuitenkaan sen enempää puolisonsa perään murehtimaan. Kyllä tuo paikalle tulisi, kuten oli luvannut ja jos ei tulisi, olisi tuo kuollut. Tai ainakin tulisi kuolemaan, jos ei hyvää selitystä siniveriselle antaisi.
"Tule, lienee paras esitellä sinut veljelleni heti ensimmäisenä..", Lily hymähti Shyvanalle, lähtien johdattamaan tuota kohden kuningasta jonka väkijoukon seasta oli nähnyt. Oli tuon seurassakin joku, mutta vielä näin kaukaa Lily ei osannut sanoa kuka herrashenkilö monarkille seuraa piti, kerta ei tuon kasvoja nähnyt.


"No, näemmä siskoni päätti viimein saapua", Henry huomautti ohimennen Artanialle puheiden lomasta, vilkaisten kenraalista ohi takavasemmalle, josta Lily lähestyi jonkun tuntemattoman naisen seurassa...


// Consta ei rauhotu koskaan. :----------------DDDD EI SAA KUSTA PITKIN KATUJA. MARSUT SUUTTUU. Ja et sä voi mulle lamppua lähettää ku se on lahja sulle suotana!!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Elo 2015, 23:11

Naaraskäärme käänteli peiliä hieman prinsessan takana, katseensa kuitenkin kohdistaen nuoremman naisen silmiin sitä heijastusta hyväkseen käyttäen tulitukkaisen tiedustellessa, miksi lohikäärmettä niin jälkipolven syntyminen kiinnosti. Vaikka siniverinen niitä sanojaan lähtikin tavallaan perumaan, ollen kutakuinkin oikeassa sen suhteen, ettei Shyvana mitään varsinaisista syistään paljastaisikaan vaikka suunsa avasikin. Se nostatti mairean virnistyksen naaraan kasvoille.
”Voi kultaseni, tietenkin minä olen tulevasta sukupolvesta innoissani ja yhtälailla myös kiinnostunut, varsinkin kun kyseessä on kaltaisesi siniverinen! Onhan se tavallaan myös velvollisuuteni näin vanhimpana naaraana, sekä siunata jälkipolvianne selkeillä taivailla – ah, lupaankin järjestää oikein näyttävät revontulet eteläiselle taivaalle sitten pentusi syntyessä!”, naaraskäärme innostui jaarittelemaan, siinä sanojensa lomasta sen peilinkin jo laskien kädestään takaisin pöydänkulmalle kädestään. Hymyillen vain niihin toteamuksiin, että tulitukkainen saisi kuulla viivyttelyistään, jahka saliin päästäisiin. Mutta se viivyttelyhän oli juuri heidän etuoikeutensa, josta kenelläkään ei ollut varaa valittaa!

Shyvana seurasi miten Lily mekkoaan suoristeli, indikoiden että heidän olisi aika lähteä hiljalleen kulkemaan saleja kohden.
”Niin lienee parhainta, eihän tässä koko iltaa ole hukattavaksi asti heittää muutenkaan”, naaraskäärme hymähti, Shyvanan kietoutuen Lilyn käsivarteen hellästi kiinni ja lähtien tuon johdattamana seuraamaan sitten saleja kohden.


Kyllä Noel sen virnistyksen huomasi, jonka kuningas häntä kohden loi vanhuudesta puhuttaessa. Kenraali todellakin oli liian vanha tähän. Liian vanha säilyttelemään salaisuuksiaan ja pakoilemaan totuutta siitä, että oli sisältä niin paljon enemmän kuin ulkoisesti saattoi edes lähteä arvailemaan. Eikä hän voisi kertoa siitä kenellekään, eikä kukaan kykenisi samaistumaan siihen… ahdistavaan tuntemukseen. Harald oli tiennyt. Lily oli hiljattain saanut tietää. Ja myös yksi vihollisen eliiteistä oli päässyt näkemään hilkun siitä, mitä arpinaama piilotteli osaltaan. Ja se luku tietävien suhteen tulisi kasvamaan ennemmin tai myöhemmin vielä lisää, kaikki ne salaisuudet kävisivät ilmi ja koko hovi saisi katsoa pimeäveristä kenraalia kieroon.
Artania kävi harmaammista ajatuksistaan huolimatta naurahtamaan Henryn huomautukseen vanhuuden puolesta, tuoden kasvoilleen takaisin väkisin taas sen rauhallisemman hymyn.
”No… tavallaan kai niinkin voisi väittää, Teidän majesteettinne, vaikken vielä ikälopulta vaikutakaan”, tältäkö pitkäikäisistä haltioistakin tuntui, jotka monia satoja vuosia elivät?
”Kenraali Fritzillä sen sijaan on karismansa tallessa, ja viimeaikaisiin tapahtumiin nähden virkaveli on näyttänyt pärjäävän hyvin. Olen siitä huolimatta yhä pahoillani Fritzin joukkojen kokemasta menetyksestä…”, eliitti vielä totesi, kertaillen lyhyesti sitä taistelua joka vanhametsässä oli käyty…

Ilmeensä selvästi kävi kuitenkin kirkastumaan, siinä missä Henrykin näytti hieman rentoutuvan sijoillaan kun puheet vaihtuivat Kerensaan. Kuningatar voi Henryn mukaan hyvin, ja tietenkin taho jos toinenkin oli huolissaan hallitsijan puolisosta, tuon ollessa nyt viimeisimmillään raskaana. Pian kruunu saisi perillisiä, toivottavasti terveitä sellaisia, jotka eläisivät pitkän ja hyvän elämän, siinä missä Henry ja Kerensa saisivat nauttia vanhemmuudesta ja seurata lapsiensa kasvavan hovin piireissä onnellisina.
”Epäilen koko hovin toivovan sitä ja odottavankin jo kruununperillisiä. Voin vain kuvitella kuinka stressaavaa odotuksenne on - minulla kun… ei varsinaisesti vakaumuksieni puolesta jälkipolvea ole, niin en osaa omasta puolestani samaistua tähän”, hyvähän sitä oli aina selitellä ja pistää kaikki vanhojen, jo unohdettujen lupauksien piikkiin. Oikeastihan Noel vain pelkäsi levittävänsä kirottua vertaan ja sen tuomia oikkuja eteenpäin jos jälkipolvea saisi…

”Mutta eiköhän kuningattaremme ehdi vielä osallistua juhlaan jos toiseenkin seurassanne. Ja perillisennekin, kun hieman kasvavat ensin”, Artania vakuutteli, yrittäen niin kovasti pitää hymynsä kasvoillaan puhuessaan, ottaen jopa sanojensa päätteeksi sitä myönteistä olotilaa vahvistavaa alkoholijuomaa ryypyn lasistaan.
”Sitten saammekin nauttia pikkuprinssien ja –prinsessojen läsnäolosta keskuudessamme, kuten aikanaan kun sisarenne kanssa nuorempia vielä olitte”, kenraali naurahti, muistaen kyllä hovissa pyörineensä silloin kun Henry ja Lily lapsia olivat olleet, aattelinen ja kenraali kun jo iät oli ollut ja täten aatelina myös hovissa järjestettäviin juhliin kutsuja oli saanut varmastikin tuhansittain koko elämänsä aikana.
Se mukava jutustelu kuitenkin lopulta sai omanlaisensa käänteen, monarkin huomautellessa sisarensa viimein saapuvan. Noel toi leukaansa lähemmäs rintaansa siinä samalla kun kulausta taas lasistaan oli hillitynrauhallisesti vetäisemässä, käännähtäen katsomaan Henryn katselemaan suuntaan, erottaen prinsessa Lilyn hieman etäämmältä – siinä missä myöskään tuon vierellä kulkeva nainen ei jäänyt kenraalilta huomaamatta, saati sitten edes tunnistamatta!

Kyllä Noel muisti nuo kasvot. Turhankin hyvin! Mitä ihmettä vanhin naaraskäärme täällä teki?! Olihan tuo silloin aroilla määritellyt saapuvansa prinsessaa tapaamaan sitten kun katsoi parhaaksi, mutta ei Noel ihan tällaista ajankohtaa ollut odottanut.
Kylmät väreet saivat eliitin värähtämään sijoillaan, jonka myötä muuten niin tyynenä tähän saakka pysynyt Artania kävi vetäisemään sillä samalla hetkellä juomaa terävästi väärään kurkkuunsa Taivaanmaalaajan ja kuninkaan sisaren astellessa lähemmäs. Noel kumartui yskimään toista kättänsä vasten, sivuttaen käännähtäen naisseuraan nähden, yrittäen pidellä kyynelten kirvottua siitä rykimisestä silmiinsä lasiansakin vielä pystyssä ilman, että juomaa olisi läikkynyt kaikkialle. Shyvana irrottautui viimein Lilyn käsivarresta, vilpittömänsuloisesti hymyillen ja naurahdellen kenraalin reaktiolle, tietäen kyllä hyvin mistä moinen johtui. Se jäänsininen katse kiiri Lilyn puoleen, Shyvanan lähinnä hillitysti odottaen että Lily hoitaisi esittelyt pois alta, kuten itse toivoi sen sijaan että Naaraskäärme olisi suoriltaan lähtenyt toteuttamaan itseään, kuten parhaaksi olisi katsonut.


//CONSTA NYT HILLITSEE ITTENSÄ, TAI MUUTEN TULEE NYRKKI VASTEN OMAA TURPAA. Ja sitten ollaankin jo painimassa. Öljypainia minä sanon <: MARSUJEN VIHA ON LOPUTON. Pistän sen lampun säpäleiksi ja sitten lähetän sulle sitten vasta takaisin – EN ARVOSTA LAMPPULAHJOJA. Varjostimen silti pidän itselläni. Teen siitä itelleni hellehatun//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Elo 2015, 00:05

Henry kävi pienesti hymähtämään Artanian käydessä kertomaan voivansa vain kuvitella kuninkaan stressin. Tietenkin häntä huoletti kumppaninsa puolesta - varsinkin kun Henry oli oman äitinsä menettänyt Lilyn syntymän myötä. Moinen menetys lisäsi vain entisestään sitä huolestuneisuutta ja pelkoa kumppanin suhteen, mutta eiköhän kaikki menisi hyvin.
Puheet kuningattaresta ja jälkikasvusta jäivät kuitenkin sikseen, kun Prinsessa Lily ja tuo tuntematon nainen liittyivät kuninkaan ja kenraalin seuraan. Henry tutki tarkkaan, uteliaasti tätä uutta naista jota ei ulkonäöltä tunnistanut mitenkään. Nätti tuo oli, sen kuningaskin myönsi, mutta omalla tavallaan jokseenkin... erikoinen. Huomio kuitenkin kääntyi kenraali Artanian puoleen tuon käydessä ilmeisesti vetämään juomaansa väärään kurkkuun ja täten nyt yski vasten kämmentään kovinkin hillitysti. Henry kohotti pienesti kulmaansa katsellessaan tuota touhua, mutta ennen kuin Henry ehätti suutaan avata oli Lily ehättänyt ensin.

"Normaali reaktio siihen kun kävelen paikalle, ainakin näin miesten osalta", Lily kävi naurahtamaan hieman hermostuneesti Noelia katsellessaan, puhuen lähinnä veljelleen. Kyllä hän osasi arvata kenraalin tunnistaneen Yliparantajan ja täten reagoineen tuon läsnäoloon kovinkin radikaalisti. Sentään Artania piti suunsa kiinni eikä käynyt Yliparantajaa paljastamaan - ainakaan vielä.
"Ehkei sinua pitäisi päästää juhliin enää jos moisia reaktioita aiheutat vieraspoloisissani kauneudellasi", Henry virnisti siskolleen, katseen kääntyen kuitenkin tuntemattomaan, "Ja kuka mahtaa olla tämä hurmaava ystävättäresi?".
"Ah, aivan. Tässä on Herttuatar Mathilda Avary, hän saapui tänne Sepulchrestä, kutsustani. Minun piti jo aikaisemmin hänen saapumisestaan kertoa sinulle mutta en ehättänyt mihinkään väliin, anteeksi", Lily kävi kertomaan uskomattoman vakuuttavasti, jättämättä Henrylle edes varaa epäillä siskonsa sanoja.
"Mathilda, tässä on veljeni, Kuningas Henry Scarlington", Esittely tehtiin myös toiseen suuntaan, vaikkakin Lily oli vähällä unohtaa, että veljensä piti myös esitellä valeasuiselle Yliparantajalle, joka varmasti tiesi kuninkaan jo valmiiksi.

"Ei se mitään, mukavaahan se on jos uusiakin vieraita saapuu", Kuningas hymähti siskolleen, kääntäen katseensa kuitenkin takaisin herttuattaren puoleen, "Hauska tavata teidän, herttuatar Avary. Toivottavasti viihdytte vierailullanne Cryptissä".
"Herrashenkilö vieressäni on yksi neljästä eliittikenraaleistani, Kenraali Noel Artania", Siniverinen kävi esittelemään kenraalin, josta prinsessa ei ollut maininnut mitään vieraalle.
"Kuinka kauan ajattelitte Cryptissä viipyä?", Henry kysyi, jahka kenraalinsa oli esitellyt.
Lily kävi huomaamattomasti huokaisemaan helpotuksesta, Henry ei käynyt epäilemään mitään. Ainakaan vielä tai ainakaan ääneen. Piti silti olla varovainen vielä, yksikin pieni lipsahdus ja saattaisi epäilykset herätä. Mutta juuri nyt Lily ei nähnyt tarpeelliseksi sanoa mitään väliin, Henryn puhutellessa Shyvanaa itse. Sen sijaan että olisi suutaan avannut, kävi prinsessa nappaamaan ohikävelleen palvelijan tarjottimelta juomapikarin, vaikka ehkä raskaana ollessa alkoholin nauttiminen ei ollutkaan se paras vaihtoehto. Mutta juuri nyt, hän tarvitsi jotain hermoja rauhoittavaa.


//CONSTA EI HILLITSE CONSTA TULEE PÄÄLLE if you know what i mean. eiku. Öljypaineja niiiIII!. MARSUJEN RAIVO. LAPPULAHJOJA SAAT NYT suotana arvostat varmasti siellä uudessa kämpässä sitten nii. SINNE KELPAIS VARMASTI LAMPUT. Hellehattuja (D Kelaan sut nyt vetämäs pitkin katua lampunvarjostin päässä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Elo 2015, 02:02

Kenraali keskittyi täysin vain juomansa rykimiseen väärästä kurkusta ulos, edes harkitsematta tässä seurassa yrittävänsä alkaa köhien sanomaan väliin mitään. Eipä siihen varsinaisesti tuntunut olevan tarvettakaan, kuin korkeintaan katsettaan hieman kohottaa ylemmäs prinsessan puhuessa, siinä missä huomaamaton, virnuileva hymy käväisi pikaisesti eliitin huulilla Lilyn huomautuksen myötä. Mutta Taivaanmaalaajan puoleen se katse ei enää kirinyt. Noelia yhä hirvitti pelkkä ajatus siitä, että vanhin oli tiensä löytänyt tänne! Tänään, ja tällaisena hetkenä. Miten tuo edes aikoisi läsnäolonsa selittää?!

Käheä-ääninen valkeatukka kävi kuninkaan sanoista imarreltuna kohottamaan katseensa Henryn puoleen viimein. Olihan se kohteliasta katsoa toista silmiin, kun sillä tavoin puhuteltiin, mutta yhä Shyvana uskoi esittelynsä Lilyn puoleen, jolla oli parempi sija veljeään vapaasti puhutella. Lily kertoikin jalkapuolelle Herttuattar Avarysta, aivan kuten he olivat aikaisemmin kahden kesken ollessaan aikaisemmin illalla sopineet. Ja se kirjaimellisesti näytti uppoavan Henryyn täysin, tuon millään tavoin edes käymättä kyseenalaistamaan tai kyselemään tämän uuden kasvon perään. Näin oli erittäin hyvä, vaikka olihan se Shyvanan silmissä osoitus siitä naiiviudesta, jonka Tuulenkantaja oli kyllä jo pojasta huomannut ajat sitten, ollessaan kyllä seurannut nuorikon nousua valtaistuimelle isänsä perästä.
Pandemona, tai olisiko pitänyt sanoa paremmin herttuattareksi tekeytynyt, niiasi sievästi Henrylle, Lilyn esitellessä vuoroin veljensä naaraskäärmeelle.
”Olen erittäin onnekas saadessani tavata teidät, Teidän armonne. Meidän sallitaan liian harvoin käydä naapurivaltakunnassamme tekemässä tuttavuutta teihin näinkin henkilökohtaisesti – olen tästä tilaisuudesta otettu”, erikoisemmanpuoleinen nainen sanaili, tuoden ääneensä mukaan sitä hillittyä innokkuutta ja ehkä jopa hitusen keimailuakin asiaan kuuluvasti. Vaikka tiesihän naaraskäärme hyvin monarkin jo puolison omaavan, tämän toisenkin Scarlingtonin perheenlisäyksestä sitten puhumattakaan.

”Oi, tulen varmasti viihtymään täällä pidemmänkin tovin! Katsotaan nyt, viikon tai muutaman, jos sisarenne vain suo minulle tilaisuuden niinkin pitkään viipyä”, Mathilda selitti, käyden taas kiertymään käsillään kevyesti Lilyn toiseen käsivarteen, vaikka katseensa piti kunnioittavasti Henryssä, ”Olenhan kuitenkin täällä armaan sisarenne pyynnöstä”.
Hiljalleen se katse valui kuninkaasta ryhtiään taas keräilevään Artaniaan, joka hammastaan purren ja ääntään kuuluvaksi äskeisen jäljeltä rykäisten katsahti viimein kunnolla valeidentiteettiinsä kääriytyneen vanhimman puoleen. Kehtasikin mokoma, Noel olisi halunnut ajaa Shyvanan täältä pois, tai käskeä Lily saattamaan tuo muualle! Mutta eihän vanhinta naaraskäärmettä kohtaan voinut niin käyttäytyä, ties kuinka lohikäärme olisi siitä saattanut hiiltyä… siltikin kenraali soi sen varoittavanepäilevän katseen Shyvanalle, joka niin maireansuloisesti miehelle virnisti takaisin Lily käsipuolessaan.
”Erittäin hauska tavata myös teidät, kenraali Artania, nyt kun näytätte kohtaukselta selvinneenne”.
”Kuin myös…”, Noel seisahtui sanoissaan, kumartaen pienesti tälle… tässä tilanteessa uudelle tuttavuudelle, ”Herttuatar Avary”, kenraali vielä jatkoi saadessaan kielenpäältään sen nimenkin tulemaan.

”Jos saanen kuitenkin pyytää”, Noel aloitti, kääntyessään Henryyn päin pienesti ohessa rykäisten, ”Niin vaihtaisin mielelläni muutaman sanan vielä sisarenne kesken syrjemmällä hänen… koulutukseensa liittyen. Näin ennen kuin neidoille suon tilaisuuden aloittaa illanviettonsa keskenään”. Olihan se karua käydä sitä näin pyytämään ja vedota tällaisena iltana tulitukkaisen koulutukseen – mutta Artania halusi kysyä Lilyltä henkilökohtaisesti, miksi tuo liskonperkeleen oli tänne päästänyt mukanaan.


//Consta nyt. Nyt NYT NYT :DD::D:D:DD Öljypainit järjestetään sotilastupien takana, sinne sitten kello 4:20 - eikun mitä. MARSUJEN RAIVO ON PYSÄYTTÄMÄTÖN. Meinasin kirjottaa ett Mardujen. Marsu Marduk. MULLA ON KYL LAMPPUJA IHAN OMASTA TAKAA JUMALAUTA. Lampunvarjostimen päähän laitan. Semmotteen hapsuvarjostimen vieläpä. Joka on kirkkaankeltanen. Se päässä sitten tallustan menemään, tiedätpähän missä liikun kans <://
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Elo 2015, 02:43

Hymy kävi nousemaan nuoren monarkin kasvoilla, herttuattaren käydessä puhuttelemaan kuningasta kera pienen keimailun äänessään. Olihan Henry tottunut moiseen, silloin kun oli Prinssi ja nyt kun oli kuningas, eikä sitä varsinaisesti pahalla katsonut, ellei joku lähtenyt liian suoranaisesti vihjailemaan ja flirttailemaan kuninkaalle. Siinä vaiheessa Henry pistäisi stopin keskustelulle. Herttuatarta kuunnellessa tuli tietenkin mieleen kysellä mistä päin tuo varsinaisesti oli ja kuinka Lily mokoman tunsi. Viimeksi kun Henry oli tietoinen, ei Lily pahemmin pitänyt yhteyksiä kehenkään ulkomailla olevaan - hyvä jos siskonsa edes tiesi missä päin oli mitäkin valtakuntia. Lilyä kun ei se maantieto varsinaisesti koskaan ollut kiinnostanut, toisin kuin veljeään. Eihän Henry mitään epäillyt, lähinnä oli utelias ja kiinnostunut siitä miten Lily oli tähän naiseen tutustunut.

Prinsessa naurahti pienesti, vaisusti, vilkaisten samalla käsivarteensa tarttunutta valkohapsea, Shyvanan ilmoittaessa viihtyvänsä varmaan viikon tai muutaman, riippuen täysin siitä kuinka kauan Lily aikoi tuolle vierailuaikaa suoda. Sen näki sitten, nyt Lily ei halunnut sanoa mitään ja todellakin toivoi, ettei Shyvana hovissa paria päivää pidempään roikkuisi.
"Toivon, että vierailunne tulee olemaan mieluisa", Henry hymähti Mathildan puheisiin, ennen kuin herttautar huomionsa kenraaliin käänsi. Kenraali oli näemmä selvinnyt äskeisestä tukehtumiskohtauksestaan, saaden nyt jo suunsa auki esittelyiden jälkeen. Artania kävi kuitenkin pyytämään, että saisi vaihtaa pari sanaa prinsessan kanssa syrjemmällä, koskien tuon koulutusta. Henry kohotti kulmiaan kiusoittelevan huvittuneena, kuitenkaan sanomatta asiaan mitään.
"Siitä vain. Minun lienee parasta lähteä tervehtimään myös muita kutsuttuja vieraita, joten joutuisin muutenkin seurastanne poistumaan pian. Toivottavasti te kaikki vietätte mukavan illan, minut löytää pöydän äärestä jahka nyt vieraita olen käynyt tervehtimässä", Kuningas kertoi hymyillen, käyden sitten nyökkäämään hyvästiksi niin Lilylle ja Herttuattarelle, kuin myös eliitilleen, ennen kuin lähti hitaan varovaisesti askeltamaan kainalosauvojensa kera kohden muita vieraita, saaden lähes välittömästi seuraa kun edellisestä seurueesta oli poistunut...

Lily katsoi veljensä perään pidätellen hengitystään syystä tai toisesta, tietäen kyllä ettei Noel halunnut koulutuksesta puhua. Ei, tuo halusi varmasti kysellä mitä hittoa Yliparantaja täällä tekisi! Sen sijaan että olisi mitään sanonut vielä, kävi Lily nopeasti kämmenselällään napauttamaan Noelia käsivarteen, jotta tuo ymmärtäisi lähteä naisten perään. Heti sen napautuksen jälkeen Lily lähti askeltamaan syrjemmälle, pitäen huolen siitä että myös Shyvana tuli mukana.
Jahka kolmikko oli tarpeeksi syrjällä, siten ettei kukaan ylimääräinen varmasti heitä kuullut, pysähtyi Lily ja katsahti Noelin puoleen.
"Se oli hänen ideansa, hän ilmestyi tyhjästä huoneeseeni ja vaati päästä juhliin!", Prinsessa kävi sähähtämään lähes kuiskaten, heti lähtien puolustelemaan itseään tilanteen suhteen.



// Nyt nyt nyt. No kyllä Noelkin saa olla päällä jos haluaa. Eiku. 420 BLAZE IT. eikun. Mardujen :---D Onks Mardu nyt niiku koire ja kisse doget sun muut :-D SAAT LISÄÄ LAMPPUJA NYT. :---D Se päässä joo matkaan, kyl sut sit erottaa kaukaa <3 Sit voin aina sanoo et "Toi on Crim, se on lande" //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Elo 2015, 16:11

”Voi epäilemättä varmastikin!”, herttuatar vastasi viehkeästi kuninkaan sanoihin, intoa äänestään puhkuen ylitsevuotavasti. Teennäistä esittämistähän se kaikki oli, mutta tähän Shyvana olikin valmistautunut, jotta pieni salaisuutensa pysyisi visusti vain omana, ja no Lilyn ja Noelinkin tietona, kenraalinkin yhtyessä tähän leikkiin mukaan eikä suinpäin suoraa käynyt töksäyttämään Avaryn olevan jotain muuta kuin väitti. Mutta siinä missä kuningaskin, puolsi Taivaanmaalaaja katseensa paremmin eliittikenraalin puoleen, joka kävi lupaa pyytämään että saisi sanasen Lilyn kanssa vaihtaa. Tuskinpa kyseessä todellakaan oli se mitä Noel väitti, kyllä valkeahapsinen sen aavisti, että kenraali halusi kyseenalaistaa hänen läsnäolonsa ja tekisin sen vieläpä enemmän kuin mielellään.
Henryn ilmoittaessa aikovansa tämän ehdotuksen myötä poistua muita juhlavieraita tervehtimään, kumarsi eliitti asiaankuuluvasti pienesti siniveriselle, ”Toivon samaa kohdallenne, Teidän majesteettinne”. Myös Pandemona niiasi sievästi Scarlingtonille, seuraillen jalkapuolen poistumista kevyensuloinen hymy huulillaan.

Henryn poistuttua, Noelin epäilevänvakava katse kuitenkin siirtyi viimein kunnolla Lilyn puoleen, jopa pintapuolisesti tulitukkaista nuhdellen, virneen sen kuin näyttävän vain leviten sen myötä Taivaanmaalaajan huulille mitä nyreämmältä kenraali vaikutti. Käsivarteen suodun napautuksen myötä eliitti kuitenkin lähti näitä neitokaisia seuraamaan syrjemmälle, ajatusmyrskyn sen kuin yltyessä päässään kun he hieman kauemmas seisahtuivat, Lilyn tietenkin yltyessä puolustamaan itseään tässä tapauksessa. Shyvana oli nuoren prinsessan sanojen mukaan vain ilmestynyt paikalle ja vaatinut päästä juhlimaan myös.
”Et voi tuolla tavoin vain… tulla tänne – ei… ei se vain käy päinsä!”, kenraali suuntasi hiljaisen sähiseviä sanojaan mahdollisimman hillitysti naaraskäärmeelle, kumartuen tuota lähemmäs ja käsiään ojentaen mokomaa kohden, ”Mitä hittoa oikein ajattelitte?!”.
”Voi Artania hyvä, minä olen missä haluan, silloin kun haluan. Ja olette minulle yhä velkaa, paljonkin”, Pandemona luritteli päätään hieman kallistaen, ”Lily saa luvan kestitä minua silloin kun vierailulle saavun, ei tästä tarvitse kuitenkaan epämukavaa kokemusta tulla, saati sitten tapaa…
”Siitä EI tule tapaa”. Sen kommentin myötä Shyvana soi kevyen läpsäytyksen Artanian poskelle, saaden kenraalin kavahtamaan hämmentyneenä kauemmas näistä kahdesta naisesta.
”Älä keskeytä minua kun puhun, kenraali Artania”, käheänmiellyttävä ääni hymisi, Shyvanan heiluttaen sormeaan toruen tuolle… kirotulle olennolle, miksi lie itsensä olikaan julistanut loppupeleissä.
”Oliko Winderin tapaaminen miellyttäväkin kokemus siellä lumimyrskyssä?”.
”Tuki turpasi, lisko”, Noel ei edes jaksanut enää yrittää olla ystävällinen, tuoden selvästi sen näreisyytensä ja väsymyksensä ilmi sähähtäessään Shyvanalle, joka alahuultaan mutristi arvostellen ne sanat kuullessaan, ”Olen valmiiksi väsynyt edes yrittääkseni pelata tätä peliä kanssanne nyt”.
”Mutta sinähän pelaat jo”, naaraskäärme naurahti huvittuneena, suorastaan nauttien siitä kuinka Noel suutaan hänelle tuolla tavoin soitti.

Noel tuijotti vain toinen kulmansa nykien maireasti virnuilevaa liskoa, joka itseään kiehnäsi yllättäen paremmin vasten Lilyä. Ja jottei mitään enää olisi ehättänyt naaraskäärmeelle vastaan väittämään, vetäisi kenraali ykkösellä vielä lähemmäs täyden lasinsa sisällön kurkustaan alas. Ja sen mukana ne seuraavat loukkaukset, jotka olisi halunnut jo huutaa mokomalle liskonperkeleelle vasten tuon kasvoja.
”Kunhan katsot ettei hän tee mitään typerää”, arpikasvoinen yritti rauhallisempaan äänensävyyn huomauttaa Lilylle. Shyvanan läsnäolo ei saanut paljastua, se piti pitää salassa nyt kun tuo tänne oli tunkenut tällä tavoin, vaikka näytti hallitsevan lirkuttelun salat ja oikean identiteettinsä piilottamisen yllättävänkin hyvin. Liekö tuo sitten harrastanut tällaista useamminkin…


//:-----D Noel on öljystä niin liukas, että pian lipeää ote, ja sitten ei tiedetäkään että missä kaikki on. SMOKE SOME WEED SMOKE SOME WEED EVERYDAY!! Ja selvästi (DDDD Mardut perkele. LAMPPUI YYYYYYYY. Lande Crim siellä lampunvarjostin päässään. Sit mulla ois se lampun varsi aseena ja huiskisin sillä kaikkia päin ja varpaille kun en näkis mitään. Tarvitaan opasspärdödoge ohjaamaan etten minnekään törmää//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Jos vain tietäisit paremmin || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Elo 2015, 17:05

Lily, Constantine


Lily ei suutaan avannut ensimmäisen sähähdyksen jälkeen, antaen kahden vanhemman puhua keskenään. Noelin negatiivinen kanta tähän vierailuun tuli harvinaisen selväksi, siinä missä Yliparantaja tuntui ottavan koko vierailun vain kepeänä leikkinä. Lily ei tiennyt, kumman puolella oikeastaan olisi ollut tässä tilanteessa. Toisaalta Noelilla oli pointtinsa, ei naaraskäärmeen tuolla tavoin pitänyt tunkea kuninkaan juhliin, mutta toisaalta... Oliko tästä sitten haittaakaan? Mikäli he kaikki kolme pysyisivät leikissä mukana, tuskin kukaan saisi edes tietää herttuattaren todellisesta identiteetistä! Ehkä Noel vain ylireagoi, sitä paitsi, jos Lilyltä kysyttiin, ei Shyvanan läsnäolo ollut se suurin murhe juuri nyt. Siniverinen suorastaan odotti sitä tilaisuutta, että pääsisi Noelille kertomaan Yliparantajan uutiset lapsesta, mutta vielä ei tuntunut sopivalta hetkeltä. Jahka tilanne rauhoittuisi ja Noel ylipäätään rauhoittuisi, Lily harkitsisi uutisen kertomista. Tai ehkä olisi parempi vain jättää sen kertominen toiselle päivälle? Kerta Noel oli ilmeisesti vihollisen eliittiin törmännyt matkallaan - kyllä Lily tunnisti Winderin nimen, vaikka ei sitten tuota haltiaa tiennyt muuta kuin nimellisesti - ehkä kenraali halusi vain rauhoittua juhlien parissa ja olla murehtimatta mitään ylimääräistä.

"Minä yritän---", Pidemmälle Lily ei edes harkinnut jatkavansa sanoja, nähdessään tutun kasvon lähestyvän sivummalle ajautunutta kolmikkoa. Siniverinen hymisi hermostuneesti muutamaan otteeseen, nyökätessään Noelin taakse, kenraalia lähestyvää virkakumppania.
Fritz oli nähnyt kyllä kuinka Artania oli saapunut paikalle kuninkaan kera, mutta ei heti ollut päässyt kärkkymään eliittiä. Siitä oli jo aikaa, kun Fritz oli kunnolla edes päässyt juttelemaan Artanian kanssa - Ensin hänen oli pitänyt toipua takaiskuista ja yhteenotoista Kuiskauksen kanssa, sitten oli muita kiireitä niin Frtzillä kuin Artanialla ja hyvä jos tuvillakaan ehätti nähdä... tosin Fritzistä tuntui, että Artania oli tarkoituksella vältellyt häntä... - ja hänellä toden totta oli asiaa toiselle eliitille, koskien viimesyksyistä välikohtausta Kuiskauksen kanssa. Temppeliherralla oli selitettävää itsestään, sillä se mitä Fritz oli todistanut, ei todellakaan ollut taruolentoja ja magiaa vastustavan eliitin mieleen...

"Artaniako meinasi kaikki kauneimmat naiset itselleen nurkkaan varastaa?", Fritz avasi suunsa päästyään tähän pieneen nurkkapiiriin, läimäisten veljellisesti - joskin selvästi pientä aggressiota omaavasti - virkaveljeään selkään, "Mikäs meidän pikku prinsessalla on, näytät siltä kuin lohikäärmeen olisit nähnyt?".
Lily näytti hermostuneelta, syystäkin ja nyt tuon kysymyksen myötä naurahtikin kovin hermostuneesti Fritzille joka kulma koholla siniveristä tuijotti.
"En vain muista milloin viimeksi olisi arvon Fritzin nähnyt juhlapukeissa - epäilin jo ettet edes moisia omista", Nuori siniverinen puhui erittäin nopeasti ja hermostuneesti, toivoen että Fritz vain poistuisi paikalta.
"Suulas nuori nainen! Kuten äitinsäkin oli, jos siitä lähdetään", Fritz virnuili siniveriselle, vilkaisten sitten tuohon naiseen prinsessan vierellä, "Ja kuka mahtaa olla hurmaava seuralaisesi?".
"Hän on Herttuatar Mathilda Avary, vieraasta valtakunnasta, täällä vierailemassa minun kutsustani ja--"
"Ah, vieraita kauempaa. Tervetuloa Cryptiin, vaikka vierailunne olisi toki voinut ottaa sijaa parempaankin aikaan - kukapa sitä sodan keskelle haluaa tulla käymään", Fritz keskeytti siniverisen papatuksen, nyökäten pienesti tervehdykseksi tuolle kaunottarelle.
"Mathilda tässä on veljeni toinen eliittikenraali, Paroni Constantine Fritz", Lily kävi jälleen esittelemään uuden kasvon vieraalleen, joka varmasti tunsi kyllä tämän eliitin...
"Paroni Lohikäärmeentappajaksi kutsuvat, hieno nimitys nuorten piireissä!", Fritz lisäsi hymisten, kääntäen kuitenkin huomionsa Noelin puoleen, "Artania, meidän pitäisi puhua. Mielellään vaikka heti".


// Noel lähtee ku rasvattu salama paikalta. Ei saa otetta nii. Likuu Cryptin toiseen päähän samantien. MARDUT PERKELE. AINA LAMPPUJA. Voi senkin Lande (D Kaikki karttais suo ku oisit niit outo, ettei lähelle uskaltais tulla. Saat Timin sun opasspärdödogeks, se opastaa sut oikein mielellään mettään pupujen perään //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Linnan salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron