make me angry


Linna on täynnä erilaisia huoneita, joista suurta osaa voi kutsua jopa saleiksi. Saleja on siellä täällä, eri kerroksissa, eri käyttötarkoituksiin, kuten esim. Aatelistojen tapaamisiin, sotilaiden harjoituksiin tarkoitettuja taistelusaleja, asesalit, ruokasaleja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Touko 03, 2009 9:36

make me angry

//jatkoa~

Black

Black naurahti kevyesti Jackin kehottaessa häntä aloittamaan. Hän vilkaisi olkansa yli miestä ja kääntyi yllättävän nopeasti ympäri, iskien sauvansa Jackin kylkeen. Isku ei ollut edes voimakas, mutta tuntui ärsyttävän kipeältä.. Black tiesi sen, hän oli saanut monet kerrat omasta sauvastaan iskuja kun Lily oli suuttunut.
"Kuinka tyhmä oikein olet? Mennä nyt koskelle puolikuntoisena?! Idiootti, olit lähellä järjestää tyttärelleni kuin itselle" Black aloitti ja lähti kiertämään Jackia, tällä kertaa napauttaen häntä selkään sauvallaan.
"luulin että olisit ollut kovempikin vastus.. mutta näköjään olet yhtä haavoittuvainen kuin kuka tahansa ihmisistä" Black jatkoi, painottaen kunnolla sanaa ihminen.. luulisi siitä jo vähän hermostuvan, Jack kun näytti vihaavan ihmisiä yli kaiken.. Black ainakin sai armottoman kohtauksen jos häntä vertasi tavallisiin ihmisiin! Hän oli paljon enemmän mitä nuo tavalliset kuolevaiset.
Black jatkoi Jackin kiertelyä, nopeentaen hieman vauhtiaan ja iski tätä nyt nopealla lyönnillä vatsaan.. Jackin haavat varmaan tykkäsivät, mutta mikäli tämä nyt haavojaan reivttelisi auki, sitten mentäisiin takaisin sairastuvalle...
Siinäkö kaikki? ehei.. Black oli vasta pääsemässä vauhtiin....
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3951

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Touko 04, 2009 5:24

Kalmankoira

Black kääntyi ja napautti sauvallaan Kalmaa kylkeen, mies irvisti siihen pienesti. Ei tuntunut kivalta sitten yhtään, onneksi tässä ei sentään ollut tosi kyseessä. Kalma jäi seuraamaan Blackiä kuin haukka saalistaan kun tuo lähti kiertämään häntä kuin hai laivaa samalla kun tuo aloitti ilkkumisen. Kyllä nuo saivat hänet pinnallisesti jo suutahtamaan, mutta se ei riittänyt. Lisää vain Black, lisää vain pökköä pesään. Ei tämä riitä. Tosin hänen olisi tehnyt mieli hieman sanoa tuosta, mutta piti turpansa tukossa.
Velho napautti selkään sauvallaan kuta kuinkin keskelle selkää. Hän olisi mustelmilla tämän jälkeen aika lahjakkaasti. Mutta Blackin verratessa häntä ihmiseen saivat Kalman kyllä jo suutahtamaan ja sen näki jo ilmeen muuttuessa hyvin tympääntyneeksi ja kylmäksi... Kakkonen tosin pysyi edelleenkin hiljaa mielen porukoilla kuin se olisi tiennyt mitä he yrittivät. Olihan hänen `kaksosella` sentään omatahto, joka oli yksi syy miksei Kalma hallinnut sitä mitenkään. Lisäksi tuo halusi hänen kehonsa itselleen takaisin, tai ainakin niin tuo oli hänelle kertonut pään sisällä... Hän oli kuulemma unohtanut heidän pää tarkoituksena.
Vatsaan tuli isku, mutta sen mies väisti automaattisesti... vai kenties jonkun muun käskystä? Vielä Black, ei enää puuttuisi paljoa...
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Touko 04, 2009 6:07

Black

Jack väisiti viimeisen iskun.. alkoiko jo tapahtua? tuskin, mutta miehen ilmestä näki jo että jossain ruuvit kiristyivät. Black pysähtyi Jackin eteen ja tuijotti tätä hetken silmiin, kunnes naurahti pienesti.
"Et taida olla sen enempää kuin mahtailija, joka luulee itsestään liikoja. Et varmana olisi saanut edes kuningasta hengiltä, jos olisit onnistunut sinä yönä. Olet heikko, pelastit jopa lapsen ilman mitään parempaa syytä. Sinä olet huonoin uhittelija jota olen koskaan nähnyt" Black jatkoi hymyillen ivallisesti ja vetäytyi kauemmaksi.
Hänen sanansa jäivät kaikumaan tyhjään saliin, hiljeten pikku hiljaa ja lopulta jättäen salin täysin hiljaiseksi. Salissa oli nyt niin hiljaista että olisi voinut kuulla neulankin putoavan.
"... ihmisetkin halveksuvat sinua.. friikit majapaikassasi halveksivat sinua. Ainoat jotka eivät halveksi sinua ovat pieni tyttö ja ihmisnainen... kuinka säälittävää" Black sanoi lähes kuiskaamalla...
ai pitikö Black Jackia säälittävän tai halveksuiko hän tätä? Ehkä vähän, mutta näin muutaman tapaamiskerran jälkeen hän oli oppinut arvostamaan Jackia enemmän.. ehkä tämä ei ollutkaan niin "säälittävä"...
tämä suututtamis operaatio taisi olla vaikempaa miltä kuulosti.. Black itse sai heparin aina kun hänelle aukoi päätä, mutta Jackilla oli selvästikkin paremmat hermot.. tai sitten Black ei vielä ollut löytänyt sitä heikkoa kohtaa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3951

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Touko 04, 2009 7:29

Kalmankoira

Black pysähtyi hänen eteensä ja hetken aikaa hän oli kasvotusten tuon piiitkän miehen kanssa, se ei helpottanut asiaa yhtään ja Kalmasta tuntui kuin hänet olisi ajettu nyt jonnekkin kujaan ja aijottaisiin hakata maahan... Kaksonen alkoi heräämään ja alkoi kuiskailemaan Kalman pään sisällä myrkyllisiä sanojaan ja käski käydä kiltisti päälle, mutta se oli vielä vain kuiskailua. Se ei riittänyt muutoksen laukaisuun, jota hän tässä havitteli.
Black piikitteli lisää ja sisällä allkoi raivo kasvamaan, sekä sen perässä kakkosen ääni voimistumaan. Etenkin se sai aavekoiran raivon kumpuamaan pinnalle kun Black kehtasi sanoa, että hän oli muka pelastanut lapsen ilman syytä, tuon velhon tyttären. Eikö tuo tuon enempää tuosta välittänyt!?
Black hiljentyi ja niin teki koko sali Blackin hiljaisten kaikuvien sanojen hälvetessä olemattomiin, Kalman jäädessä kiehumaan raivon valtamereen joka oli nyt sytytetty ja sytytslanka paloi.
Blackin seuraavat sanat saivatkin sitten arvoistaan vastausta kun Kalman mielessä välähti nopeita muisti kuvia siitä kuinka häntä ollaan ilkuttu pitkin kylää ties miksi. Enempää ei tarvittu se riitti aukasemaan "kaksosen" häkin Kalman mielensopukoista.
Kalma alkoi nostamaan tärsieviä käsiään päänsä kummallekkin puolelle ja alkoi mumista jotakin omaansa kakkoselleen, kuin olisi käskenyt tuota lopettamaan. Miehen iho lähti mustumaan tai ainakin siltä se näytti kun miehen karva alkoi kasvamaan liiankin nopeasti, korvat alkoivat suipponemaan. Muistutti hyvinkin paljon ihmissuden muutosta täydenkuun aikaan paitsi, että Kalman aurakin alkoi kasvamaan muutoksen perässä ja vauhdilla. Black saattoi havaita sen kun velho oli. Kalma päästi irti päänsä sivuista ja päästi ilmoille petomaisen karjaisun, joka hajotti salissa olevat muutamat ikkunat ja hänen lähellä olevat penkit hieman lensivät silkasta voiman paineesta. Muutos oli valmis ja Blackin edessä seisoi tuota ainakin metrin pidempi ihmissusimainen musta, kahdella jalalla seisova hirviö, kummankin silmän hohtaessa kuin uunissa olevat hiili kekäleet. Peto nosti katseensa Blackiin, joka nyt sattui olemaan ainut läsnäolija ja näin tuho kohteena.
Kalma jännitti lihaksensa ja ponkasi tuskin silmin nähtävään vauhtiin, hyökäten kohti Blackiä tarkoituksenaan raadella tuota hieman kynsillään muutaman kerran sieltä täältä. Oli osunut tai ei tämä ihmissusimainen hirviö pysähtyi liukuen niin, että salin lattia vain hajosi pedon alla.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Touko 04, 2009 8:08

Black

Lopulta Jackilla napsahti. Black katsoi hymyillen kun Jack nosti kätensä pään molemmin puolin ja alkoi mumista jotain. Jackin muutoksen myötä Blackin hymy hyytyi.. okei, hän ei IHAN ollut odottanut mitään tällaista. Jack muuttui ihmisestä ihmissutta muistuttavaksi hirviöksi. Tämä karjaisu rikkoi ikkunoita ja lennätti penkkejä kauemmaksi.
Black tuijotti otusta melko apaattisella ilmeellä, mutta kulmat kumminkin koholla.. jopas, tämän "kakkonen" oli paljon rajumpi mitä hänen.. ainakin näin ulkomuodoltaan.
Sen pahemmin varoittamatta tuo otus syöksähti Blackiä kohden. Black yllättyi syöksystä sen verran että väistämiseen meni pari sekunttia pidempään, mutta Black pääsi pois tieltä nipin napin hyppäämällä ylös päin. Siinä ohimennen peto kuitenkin osui Blackia jalkaan, repien pohjelihkaset auki.
Black laskeutui muutaman metrin päähän penkeille, arastaen hieman askeliaan. Jalat vuosivat verta ja haavat tuntuivat erittäin kipeiltä, mutta se nyt oli pienin murhe tällä hetkellä.. onneksi Black oli koulinut itseään sen verran että hän pystyisi jatkamaan matkaa vaikka joka lihas olisi revähtänyt ja vuotaisi. Tässä vaiheessa tuli mieleen miten Jack ajatteli pillerin ottaa? Tuo otus ei ainakaan ottaisi niitä.. eikä Black ainakaan ollut huomannut Jackin ottaneen niitä ennen ärsytystä.. ja Blackillä ei ollut aikomustakaan mennä lähelle tuon otuksen kitaa.
"rikoit sitten nätin lattian.." Black totesi tuhahtaen pyyhkiessään pölyjä pois hartijoiltaan ja valmistautui väistämään seuraavan iskun, mikäli semmoinen oli tulossa...
Helpostihan Black olisi voinut kadota paikalta tai mennä katon rajaan leijumaan.. mutta sitten vaarana oli että tuo otus olisi lähtenyt riehumaan pitkin linnaa... ja pakkohan sitä Jackia oli auttaa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3951

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Touko 04, 2009 8:36

Kalmankoira

Peto suoriatautui ja lähti kävelemään kohti Blackiä tapittaen tuota verta huutavilla silmillään. Se kyllä ymmärsi puhetta ja osasi jopa puhua, mutta ei nähnyt Blackin tuumausta vastauksen arvoiseksi. Sehän rikkoi lattiaa jos halusi. Pedon katse siirtyi sitten sen verisiin kynsiin, jotka olivat Blackin verestä tahrautuneet ja katse nousi pedon jäädessä tuijottamaan hetkeksi aikaa velhon vahingoittnutta jalkaa. Se tahtoi lisää... Kilei lipasi huulia kuin olisi ruokailemaan käymässä ja olihan se... Alkuruuaksi olisi tänään velhoa ja sitten leikittäisiin kyläläisillä. Kyllä tällä pedolla oli täysin samat muistot kuin Kalmalla, joka oli heitetty syrjään jonnekkin mielen sopukoihin ja tämä tiesi kaiken mikä tuokin tästä velhosta.
Musta peto otti muutaman askeleen Blackiä kohden jälleen niin että sen perässä liikkui kuvajaisia, mutta syöksähti taas voimalla vauhtiin niin että lattia hajosi alta... Mutta katosikin kesken hyökkäyksen ja ilmestyi seisomaan penkkien päälle Blackin taakse. Ah, kerrankin Kalma oli pidempi kuin tämä velho, mutta se tieto ei välittynyt nukkuvalle Kalmalle. Mikä oli sääli. Valtava kynsillä varustettu käpälä nousi ja koitti rusentaa Blackin allensa, mutta se oli tarkoituksella tarpeeksi hiads että velho ehtisi siirtyä kauemmaksi... Kaksonen lähti syöksymään perässä koitten saada tuon leukoihinsa puristuksiin ja jopa tappaakseen tuon.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Touko 04, 2009 8:59

Black

Joko tuo otus oli tyhmä tai sitten se ei vain jaksanun vastata. Peto huomasi veriset kyntensä ja nosti sitten katseensa Blackiin.. Black kohautti kulmiaan "anna tulla"- tyyliin, jääden odottamaan tuon pedon seuraavaa iskua. Tämä lipoi suupieliään vielä ennen kuin syöksähti seuraavaan iskuun.
Black oli jo väistämässä tämän iskun, mutta sitten peto katosi, ilmestyen pian Blackin selän taakse. Black kerkesi väistämään nopeasti toisen iskun ja lähti uskomattoman nopein ja sulavin askelin peruuttaen kauemmaksi... enää tuo ei häntä yllättäisi.. Onneksi pedon Aura oli sen verran iso että sen aisti, minne tahansa tuo menikin... tässä tilanteessa oli hyvä olla velho.
Black vihelteli äärimmäisen ärsyttävästi väistellessään toisen liikkeitä, kaivellen samalla taskustaan omaa lääkepurkkiaan. Hän avasi sen, otti muutaman pillerin kouraansa ja heitti ne kohti suden kitaa.. osui sinne tai ei, tämän lähemmäksi Black ei ollut viemässä kättään tuota otusta.

Sen tehtyään Black ponnisti ylös ilmaan, ojensi kätensä kohti sutta ja pienellä käden liikkeellä synnytti valtavan paineaallon, joka heitti jokaisen penkin ja irtonaisen esineen salin toiseen päähän.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3951

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Touko 04, 2009 9:29

Kalmankoira

Toinen vihelteli mennessään ja se sai kaksosen ärsyyntymään entisestään nähden melkeinpä jo punaista... Valtava kita hipoi jo Blackin mustan kaavun reunaa, kun jotakin lensi pedon suuhun ja tuo meni hieman hämillensä niellen lääkkeet mahaansa. Black nousi ilmaan ja kaksonen olisi varmasti ryntänyt perässä, ellei tuo olisi ampunut tuota paine aalolla tämän maahan. Kaksonen upposi rysähtäen maan sisään hiekka pölyn noustessa ilmaan peittäen kaiken näkyvyyden, jättäen salaisuudeksi mitä kaksoselle oli tapahtunut. Oliko tuo palautunut normaaliksi lääkkeiden ansiota? Vai jatkuisiko tämä leikki vielä?

Hiekka pöly alkoi laskeutumaan ja ensinmäisenä syvän kuopan pohjalta paljastui Kalma ihan omassa persoonassaan... Mutta tässä oli jotakin vialla ja pahasti. Hänellä ei ollut kipuja laisinkaan muutoksen jälkeen. Oliko se Blackin lääkkeiden ansiota? Kalma nousi seisomaan ja huomasi pöly pilven takaa toisenkin hahmon ja luuli sitä automaattisesti Blaciksi joka oli ilmassa... Mutta pian laskeutuva pöly paljasti julman totuuden. Ehehe... Se oli hänen kaksosensa hänen ruumiinsa kopioineena ja kummatkin silmät olivat punaiset edelleenkin, mutta eivät enää hohtaneet, lisäksi iho oli musta. Ei tämä näin pitänyt mennä!! Tämä ei hyvä!! Ja vaikutti siltä, että tuo oli vain voimistunut kun oli päässyt Kalman ruumista eroon.
"Hei, rakas kaksoseni... Vai miten sinua nyt pitäsikään kutsua?" Tämä musta ihmis hahmo sitten tervehti Kalmaa hymyillen, joka tuijotti tuota lievästi järkyttyneenä sanomatta yhtään mitään. Kaksonen kallisti päätään aavistuksen katsoen Kalmaa kovin tympääntyneesti ja sitten katse nousi Blackiin. Silmät kapenivat viirumaiseksi ja kaksonen lähti hyökkäykseen kadoten kuin aamu usva paikaltaan, ilmestyen uudestaan velhon alle koittaen napata tuon nilkoista kiinni ja sitten heittää tuo maahan voimalla... Laskeutuen maahan. Kalma ei nyt oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä ja saikin huomata, että kaksosen käsi oli liimautunut hänen kasvojaan vasten ja saikin sitten lentää linnan muurin sisään rytisten. Kaksonen siirtyi keskelle areenaa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Touko 04, 2009 10:20

Black

Otus paiskautui maahan synnyttäen suuren pölypilven joka peitti näkyvyyden tyystin. Black jäi leijumaan ilmaan ja odotti hiljaa että pöly laskeutuisi..
kun se sitten lopulta laskeutui, paljastui jotain täysin odottamatonta... Aiheuttivatko lääkkeet tällaisen reaktion Jackin kohdalla?! Tämähän monisti itsensä! tai no, irrotti pahan hyvästä.. oliko tuo sitten hyvä vai paha asia.
Black katsoi silmät lautasina tuota reaktiota, eikä todellakaan ollut valmis seuraavaan hyökkäykseen! Kaksosen napatessa häntä nilkasta velho huudahti äänekkäästi ja paiskautui voimalla päin maata niin, että ilmat lensivät pihalle.
Black ei tosin kauaa maassa ollut vaan nousi alta aikayksikön jaloilleen ja muutamalla pitkällä loikalla hyppi kauemmaksi, huomaten samalla Jackin paiskautuneen päin seinää... Black pysähtyi hetkeksi haukkoen henkeään.. hänen silmänsä olivat muuttuneet kirkaan punaiseksi ja pupillit kaventuneent.. hänen kakkonen ei tykännyt että heitä heiteltiin kuin räsynukkea, mutta Black ei todellakaan ollut antamassa tälle valtaa.
"Tämä ei mennyt ihan niin kuin piti.." Black totesi naurahtaen, suoristaessaan selkänsä ja ojensi kätensä kohti Jackin kakkosta.
Nopealla käden heilautuksella hän nostastti tämän ympärille valtavan tulipyörteen, joka ulottui melkein kattoon asti.
Nopein liikkein Black hyppeli Jackin luokse, pitäen kuitenkin silmällä kokoajan tämän kakkosta.
"jos tuon tappaa, kuoletko sinäkin?!" Black kysyi Jackiltä valmistautuen joko väistämään tai tekemään seuraavan iskunsa, tulipyörteen hiipuessa pikku hiljaa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3951

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Touko 05, 2009 6:21

Kalmankoira

Kaksonen katseli sillä hetkellä muurin sisään rysähtänyttä Kalmaa niin keskittyneesti, että huomasi Blackin nouseminsen ja aikoimukset hitusen liian myöhään... Tuli patsas nousi ja vangitsi kakkosen sisäänsä, tuon manatessa tarkaamattomuuttaa mielessään jäädessään vangiksi.
Sillä välin Kalma itse kampesi itseään ulos seinästä olevasta reiästä ja sai huomata Blackin tulevan hänen luoksensa. ...Tehden varsin itsestään selvän kysymyksen. "Mitä meinasit? Minä ja kakksonen olemme samaa sielua, vaikka kolikon eri puolia." Kalma tuhahti ja hyppäsi ulos reiästä, jääden seisomaan aloillensa katsellen tarkkaavaisena hiipuvaa tuli patsasta. Hyökkääys voisi tulla koska tahansa.
"Taitaa olla parempi, että tuo vangitaan ensin ja sitten mietitään miten se saadaan takaisin sisääni." Kalma ehdotti vilkaisten Blackin päälle nopeasti. Tuli patsas asettui ja sen perästä paljastui kakkonen, joka ei vaikuttanut yhtään tyytväiseltä velhon temppuun kaivaen jotakin takin alta... Ontto metallinen kilahdus kuului kun kakkonen veti tutun näköisen veitsen vyöltään. Todellakin täydellinen kopio Kalmasta, vain kieroituneemapna ja pahempana.
Kaksonen veti julman virneen kasvoilleen ja katoisi ilmestyen Blackin yläpuolelle aikomuksenaan leikata tuon pää harteilta, mutta isku pysähtyi kun Kalma ehti väliin veitsensä kanssa. Hyvä ja paha olivat kasvokkain... Kaksonen tuijotti Kalmaa hetken aikaa hyvinkin tympääntyneesti, kunnes tuon kasvoille nousi saatanallinen virne...
"Kjähähähähä...!! MITÄ LUULET TEKEVÄSI!? ET VOI TAPPAA MINUA!!" Kaksonen repesi nauramaan kuin mielisairaalasta karannut sekopää ja työnsi veitsellään Kalman sivuun niin että tuo tömähti seinää päin. Onneksi tällä kertaa ei läpi menty. Murhaava mulkkaus Blackiä kohden pahaa tahtovan virneen kera ja kaksonen otti jälleen velhon kohteekseen. Kaksonen katoisi ja ilmestyi Blackin nenän eteen virnuillen kuin mielipuoli, mutta vaikka olisikin voinut iskeä se ei tehnyt sitä, vaan koitti vetäistä tuon jalat alta ja vasta sitten lävistään tuon vatsasta käsin veitsellä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Touko 05, 2009 6:52

Black

Ah.. no niimpä tietysti, eihän tuota vointu tappaa ilman että Jack itse kuolisi. Ei hyvä. Black kun olisi niin mielellään teurastanut tuon otuksen ja pistänyt pään seinälle näytille. Kaunista, todella kaunista. Sitten Black alkoi miettimään sitä mahdollisuutta, että jos tuota kakkosta teloisi niin tuntisiko Jackkin haavat? Ainakaan kakkonen ei näyttänyt pistävän pahakseen kun heitteli "veljeään" pitkin pihoja. Siinä miettiessään Black ei keskittynyt taaskaan siihen mitä ympärillä tapahtui, vaan havahtui siihen kun Jack torjui kakkosensa iskun.
Black vaikutti yllättävän rauhalliselta, vaikka tuo kakkonen riehuikin jo täyttä häkää, kuin tämä olisi sille arkipäivää. Kai se olikin, sitä Black ei mennyt epäilemään.
Kakkosen hyökätessä jälleen Blackiä kohti, tämä väisti tuon kamppaus yrityksen ja hyppäsi korkealle takaviistoon, jääden leijumaan korkealle ilmaan.
"älä ota itseesi Jack, mutta jos tuota et saa selätettyä niin arvostukseni sinua kohtaan laskee ja roimasti... ja kakkonen pitää turpansa kiinni ja näyttää mitä todella osaa, pikku katoamis- ilmestymis temppusi lisäksi ja uhoamisen ohella" Black sanoi ilmasta, tällä kertaa ääni huomattavasti matalemmalla mitä hänen normaali äänensä.. Blackin kakkonen alkoi saada tarpeekseen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3951

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Touko 05, 2009 8:05

Kalmankoira

Ja voih velho hyppi taas karkuun ja kaksonen kääntyi tuota kohden. Tuon sanat melkeinpä lämmittivät kakkosen sydäntä. Miten herttainen makupala. Kakkonen nuoli huuliaan hymyillen, eikä näyttänyt olevan moksiskaan velhon sanoista. Voi toki hän muutakin osasi ja paljon sellaista mitä Kalma ei osannutkaan, tyhmä kun oli näin kakkosen mielestä.
No Kalma taas ei paljoa pitänyt Blackin sanoista... Eikä tuon selättäminen nyt ihan noin vain käynnytkään. Eihän velhokaan ole tuota saanut kaadettua minnekkään suuntaan, kunhan pomppi karkuun kuin paraskin pelkuri. Kalma tosin alkoi pikku hiljaa epäilemään hieman Balckin taistelu kykyjä. Iso suu tuolla oli, mutta teot puuttuivat aika paljolti.

"Sanoo se joka loikkii taivaisiin karkuun!!" Kakkonen karjasi nauraen ja loikkasi kohti Blackiä, ollen jälleen tuon kanssa naamat vastaikkain ja nosti ilmassa toisen kätensä Blackin naaman eteen mumisten hiljaa jotakin... Käsi alkoi hohtamaan mustaa valoa ja sitten räjähtikin niin, että puoli salia tuhoutui melkeinpä täydellisesti. Kalma tuijotti alhaalta tuota silmät melkeinpä lautasen kokoisena. M-miten tuo tuon teki!? Kaksonen laskeutui maahan vilkaisten Kalman päälle ja käänty ympäri lähtien hyökkäämään tuota kohden. Pitihän tuollekkin hieman huvia järjestää, sivussa oli varmasti inhottavaa olla. Harmi ettei hän voinut tuota kolikon toista puolta tappaa, kuolisi vielä itsekkin.

Kalma siirtyi sivuun kaksosen hyökkäyksen alta ja tuo ponkasi perään seinästä vauhtia ottaen. Veitsen kalahtivat yhteen samalla kun kaksonen työnsi Kalmaa maata pitkin eteenpäin, niin että lattia hajosi miehen jalkojen alta. Ei jumalauta tämä kävi haavoihin jumalattoman pahasti ja Kalma melkeinpä tunsi kuinka ne revähtelivät auki. Ei hyvä jos niin kävisi.
Kuitenkin Kalma alkoi saada tarpeekseen tästä työntö leikistä ja pujahti selälteen kaksosensa alle ja potkasi tuota samalla leuan alle, että tuo lensi hieman... laskeutuen kuitenkin jaloillensa. Kalma hyppäsi pystyy ja otti pienen haara asennon, kaksosen tapittaessa tuota hyvin kiinnostuneena ja huvittuneena.
"Hoo... Taistella haluat? Luuletko pärjääväsi? Johan surkeutesi on jo nähty ja koettu. Voitan sinut vaikka yhdellä kädellä."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Touko 05, 2009 8:58

Black

Taivaisiin karkuun.. olisikin se noin helppoa. Eihän tässä karkuun hypelty vaan pysyttiin turvallisen välimatkan päässä. Tosin jälleen kerran Jackin kakkonen pääsi yllättävän lähelle ja tällä kertaa näytti jopa osaavansa jotain.
Tämä aiheutti suuren räjähdyksen jonka johdosta puoli salia tuhoutui melki kokonaan. Black lensi räjähdyksen johdosta muutaman metrin taaksepäin ilmassa, peittäen samalla kasvonsa käsivarsillaan. Sissus saatana, tuohan osasi jotain! Black oli hetken aikaa pihalla.. korvissa soi ja silmissä sumeni, luojan kiitos tuo kakkonen ei silloin iskenyt. Tämä näytti kiinnostuneen Jackista yhtäkkiä. Hyvä vain.. tuskin tuo Jackia sentään tappaisi, muutenhan tuo kuolisi itsekkin.
Black laskeutui vauhdilla alas seinän viereen, pidellen päätään toisella kädellä. Hänen päänsä nyki ja raajat tärisivät. Black irvisti kivusta.. Jackin kakkonen ei ollut saanut mitään vakavaa aikaa, mutta hänen kakkosensa pyrki nyt pintaan. Lopulta Black lahosi polvilleen ja päästi pitkän karjahduksen, joka madaltui loppua kohti..

pitihän se myöntää että Blackin "kakkosen" esiin tuleminen ei ollut ollenkaan niin näyttävää mitä Jackin, mutta Black kiitti onneaan vaan tuosta. Hetken Black lojui maassa polvillaan, ennen kuin nousi ylös pitäen katseesa maassa..
Kakkonen ei tullut esiin... ei vielä. Black oli astetta hämmästyneempi siitä että oli pystynyt pitämään tuon aisoissa. Tämä oli jo uutta. Black alkoi nauramaan... hän ei tiennyt mille nauroi, mutta hitaasti hän nosti katseensa Jackiin ja hymyili.
"noinko annat hänen puhua sinulle? Ryhdistäydy hyvä mies sinä tiedät yhtä hyvin että pystyt parempaan.." Black sanoi, napsauttaen samalla sormiaan ja sytytti itsensä tuleen.
Tuli hänen ympärillään levisi laajemmalle, hohkaten kuumuutta kuin tulivuoren huippu. Black ei olisi halunnut puuttua näiden taisteluun.. mutta kai se oli pakko jos Jack ei kohta alkaisi ottamaan itseään niskasta kiinni. Sehän oli Jackin homma voittaa toinen puolensa, ei Blackin...
Sen pahemmin varoittamatta Black alkoi "ampumaan" isosta tulipallostaan pienempiä palloja kohti Jackin kakkosta, testaten näin tämän nopeutta ja reaktiokykyä... ja näitähän palloja riitti vaikka koko loppu yöksi!
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3951

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Touko 05, 2009 9:44

Kalmankoira

Kalma käänsi katseensa Blackiin, joka yritti takoa häneen itse luottamusta, jotta voisi iskeä ja käydä kaksosen päälle. Mutta ongelma ei suinkaan ollut siinä etteikö hän uskaltaisi, mutta ongelma olikin siinä miten hemmetissä hän saisi tuon takaisin sisäänsä. Ei tuota noinkaan voinut jättää riehumaan. Sitäpaitsi jos tuo jäisi hänestä eristyksiin hän menettäisi puolet sielustaan ja näin myös ajan mittaan kuolisi kaksosensa kanssa. Puolikkaalla sielulla kun oli vaikea elää. Mitään Kalma ei kuitenkaan tuosta sanonut, sillä tuota tietoa voisi käyttää joskus häntä vastaan- etenkin kuningas, joka ei hänestä pahemmin välittänyt.
Kalman kaksonen taas tapitti hyvinkin kiinnostuneen näköisenä kun velho sytytti itsensä tuleen ja kallisti päätään aavistuksen, kuin olisi miettinyt jotakin. Eikö parempaa löytynyt? Miten säälittävää. Sitten tuo alkoikin ampumaan pikkuisia tulipalloja kakkosta kohden, joka väisteli niitä varsin lahjakkaasti sinne tänne. Väistellen niitä välillä ihan tahalleen hilkulta ja välillä tahalleen viimetingassa. Kalma tapitti Blackiä ja sitten kaksotaan ja taas Blackiin...
"Annoinko luvan sekaantua!?" Kalma sitten ärähti Blackille, joka oli keskeyttänyt alkavan taistelun. Kaksonen pysähtyi ja pysäytti siinä sivussa yhden tulipallon nyrkkiinsä, jossa se tukahtui.
"Heh... Hyvä on tule poikaseni. Tseh, tseh..." Kaksonen houkutteli Kalmaa hyökkäämään, mutta eipä tuo tullutkaan vielä vaan avasi sen sijaan suunsa: "Tehdään sopimus... Jos voitan sinut siirryt takaisin ruumiiseeni ja saat antaa voimasi minulle käyttöön milloin haluan... Ja jos taas häviän, sinä saat kehoni sielua myöten. Ei paha?" kalma ehdotti kaksoselleen ja tuo näytti olevan varsin kiinnostunut ja nyökkäsi sitten päälle. Hetken hiljaisuus ja sitten rysähti ylhäällä melkeinpä katon rajassa kun veljekset ottivat yhteen... Kohta perästä lensikin jotakin maahan niin että rysähti ja tällä kertaa se ei ollut Kalma vaan hänen velipoikansa. Kauaa tuo ei kuitenkaan maassa pysynyt vaan lähti hyökkäämään kohti Kalmaa tarkoituksenaan lävistää tuon rintakehä kynsillään. Kalma hymähti ja hyppäsi tuon taakse voltilla potkaisten selkää niin että kaksonen lensi polviltensa maahan, josta tuo ponkasi pystyyn kuin raketti. ...Kalma oli kadonnut ja kaksonen esti tuota, kunnes huomasikin tuon käden törröttävän hänen rintansa läpi. Eihän tuo tästä kuolisi, mutta ei se kivaa ollut. Kalma repi itsensä irti ja kaksonen pääsi parantamaan haavansa. Kumpikin laskeutui maahan.
"Kuule Black tässä on nyt vain se ongelma, etten tiedä miten saan tuon takaisin sisääni... Ehdotuksia?"
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Touko 05, 2009 10:02

Black

toisen väistely oli huvittavan näköistä.. no, väistelköön jos kerran kykeni, ei Black tätä edes halunnut satuttaa.. lähinnä hän halusi koittaa jokso tältä loppuisi virta.
Pian Jack puuttui peliin huutaen Blackille. Black vilkaisi hymyillen Jackiin ja nyökkäsi, lopettaen tulella leikkimisen ja pienellä käden heilautuksella sammutti tulensa.
Blackin täytyi kyllä myöntää että Jack taisi olla kestävämpi mitä hän.. tosin Black pystyi viimeisilläkin voimillaan taistelemaan, mikäli motiivi oli tarpeeksi suuri. Mutta loppujenlopuksi, olihan hän periaatteessa yhtä haavoittuvainen mitä ihmiset.. vaikka se teki kipeää myöntää.
No, ei aikaakaan kun nämä olivat jo toistensa kimpussa. Black seurasi sivulta. Kerrankin kunnon taistelu! Mitkään sotilaiden voiman mittelöt eivät olleet mitään verrattuna tähän taisteluun.. harmi vain ettei ihmisten taisteluareenalla tällaisia taisteluita pahemmin nähty.. ja tällä kertaa tämä taistelu ei todellakaan kaivannut yleisöä.
Lopulta kaksikko laskeutui alas ja Jack kyseli tietäisikö Black miten tämän kakkosen saisi takaisin hänen sisäänsä.. hitostako Black tiesi! Hän ei pahemmin ollut sielujen kanssa pelleillyt, paitsi ehkä nuorempana..
"mitä jos koittaisit juosta sitä päin?" Black kysyi virnistäen, mutta pudisti sitten päätään "jos väsytät sen, ehkä sitten.. en ole pahemmin perehtynyt sieluihin, vaikka tiedän muutaman loitsun jolla liittää sielu ruumiiseen.. mutta sinä nyt et ole ruumis ja tuo on vain puolikas sielu" Black sanoi jääden miettien asiaa tarkemmin.. ehkä kakkonen palaisi Jackin kehoon itsestään ajan mittaan? Jos lääkkeet tämän reaktion aiheuttivat niin kai lääkkeiden vaikutus loppuisi aikanaan? Tai sitten ei, Black ei todellakaan tiennyt.
Seuraava

Paluu Linnan salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö