Lähetetty: 06 Touko 2009, 08:19
Kalmankoira
Juosta päin... Joo, kerrassaan loistava idea! Olihan tässä jo rynnitty tuota päin ja oikein urakalla, eikä mitään ole tapahtunut. Tosi surkea idea. Sitten alkoikin satamaan hieman parempaa kommenttia hänen kysymykseen, joista ei kylläkään ollut minkään näköistä apua. Selvä peli, velhosta ei apua ollut ja nyt voidaan vain toivoa että veli poika palaa ruumiiseen itsekseen tai lääkkeiden vaikutuksen loputtua. Kalma puuskahti kovin rasittuneen oloisesti kuin ei olisi enää jaksanut tätä leikkiä... Tämä vain tuntui niin tyhmältä kun kumpikaan ei voinut tappaa toisiaan mitenkään ja jos jompi kumpi ottaa hopean peliin kumpikin kuolisivat. Todella tyhmää.
"Mistä noin rasittunut ilme? Tämähän hauskaa!!" Kakkonen sitten huusi ja lähti hyökkäykseen Kalmaa kohden, joka katoisi tuon nenän edestä... kakkosen katosi perästä ja jossakin Balckin vieressä rysähti niin että penkit lensivät ympäriinsä Kalman estäessä pelkän potkun kaksoselta. Kakkonen virnisti ja upotti kyntensä Kalman jo vanhoihin haavoihin. Kalma sähähti kivusta ja riuhtasi kakkosensa irti itsestään. Noni nyt ne haavat sitten olivat jälleen auki ja vuosivat verta pitkin Kalman käsiä. Auts. Mutta niin näytti kakkonenkin saavan samat haavat mutta ei näyttänyt kärsivän niistä pahemmin itse. Kalma nieli kipunsa ja lähti uudestaan hyökkäykseen koittaen sivaltaa veli pojan kahtia poikittain veitsellään, mutta tuo hyppäsikin ylös ja Kalma meni perästä. Kaksonen nosti toisen kätensä osoittamaan Kalmaa mumisten nopeasti ja epäselvästi jotakin ja sitten mustan välähdyksen saattelemana räjähti niin että se tuhosi laittian vähäisetkin ehjät kohdat täydellisesti... Kakkonen laskeutui penkkien selkänojien päälle seisomaan ja jäi odottamaan hiljaa, että Kalma nousisi ylös nousseen kivi pölyn takaa, joka peitti näkyvyyttä. Pöly pilvi laskeutui, mutta mitään ei kuulunut. Kakkonen nosti aavistuksen toista kulmaansa, kuolla se ei voinut sillä hän oli tässä... Sitten kuuluikin ääntä maan alta ja kakkonen tajusi hyvinkin nopeasti mistä oli kysymys ja hyppäsi ylös, mutta aavistuksen liian myöhään kun Kalma tarrasi tämän nilkasta kiinni ja kaatoi tuon penkkien väliin kiinni. Kalma tarrasi tuon pillistä kiinni ja painoi tuota näin maahan.
"Huh... Sainpas sinut." Kalma hymähti jotenkin voitokkaan oloisesti, eikä syyttä olihan hän voittanut kakkosensa kaksin taistelussa ihan rehdisti. Sitten alkoikin viimein tapahtumaan ja tuo hänen veli poika alkoi hajoamaan jaloista käsin... Kalma tapitti tuota kylmin kasvoin, jo oli aikakin.
"Hitto... Taisit voittaa minut. Inhottavaa palata takaisin mielesi perälle vain ääneksi... Ouh, ja kai muistat sopimuksemme? Minähän lupasin voimasi sinun käyttöösi ja niin sinä ne saatkin, mutta annan varoituksen: Osaatko todellakin hallita niitä ja minua samaan aikaan!!!" Kaksonen sanoi viellä ennenkuin hajosi ja kirkkaan välähdyksen kera tuo katoisi Kalman sisään... Kalma jäi hetkeksi aikaa tuijottamaan sitä kohtaa missä hänen veljensä oli ollut, mutta nousi ylös olkapäätään pidellen joka vuosi ja vaatteet kaikki riekaleisina kuin katu lapsella. Kalma käveli sitten Blackin luokse...
"Pitää varmaan sitten etsiä jostakin se Tomtom heppu..."
Juosta päin... Joo, kerrassaan loistava idea! Olihan tässä jo rynnitty tuota päin ja oikein urakalla, eikä mitään ole tapahtunut. Tosi surkea idea. Sitten alkoikin satamaan hieman parempaa kommenttia hänen kysymykseen, joista ei kylläkään ollut minkään näköistä apua. Selvä peli, velhosta ei apua ollut ja nyt voidaan vain toivoa että veli poika palaa ruumiiseen itsekseen tai lääkkeiden vaikutuksen loputtua. Kalma puuskahti kovin rasittuneen oloisesti kuin ei olisi enää jaksanut tätä leikkiä... Tämä vain tuntui niin tyhmältä kun kumpikaan ei voinut tappaa toisiaan mitenkään ja jos jompi kumpi ottaa hopean peliin kumpikin kuolisivat. Todella tyhmää.
"Mistä noin rasittunut ilme? Tämähän hauskaa!!" Kakkonen sitten huusi ja lähti hyökkäykseen Kalmaa kohden, joka katoisi tuon nenän edestä... kakkosen katosi perästä ja jossakin Balckin vieressä rysähti niin että penkit lensivät ympäriinsä Kalman estäessä pelkän potkun kaksoselta. Kakkonen virnisti ja upotti kyntensä Kalman jo vanhoihin haavoihin. Kalma sähähti kivusta ja riuhtasi kakkosensa irti itsestään. Noni nyt ne haavat sitten olivat jälleen auki ja vuosivat verta pitkin Kalman käsiä. Auts. Mutta niin näytti kakkonenkin saavan samat haavat mutta ei näyttänyt kärsivän niistä pahemmin itse. Kalma nieli kipunsa ja lähti uudestaan hyökkäykseen koittaen sivaltaa veli pojan kahtia poikittain veitsellään, mutta tuo hyppäsikin ylös ja Kalma meni perästä. Kaksonen nosti toisen kätensä osoittamaan Kalmaa mumisten nopeasti ja epäselvästi jotakin ja sitten mustan välähdyksen saattelemana räjähti niin että se tuhosi laittian vähäisetkin ehjät kohdat täydellisesti... Kakkonen laskeutui penkkien selkänojien päälle seisomaan ja jäi odottamaan hiljaa, että Kalma nousisi ylös nousseen kivi pölyn takaa, joka peitti näkyvyyttä. Pöly pilvi laskeutui, mutta mitään ei kuulunut. Kakkonen nosti aavistuksen toista kulmaansa, kuolla se ei voinut sillä hän oli tässä... Sitten kuuluikin ääntä maan alta ja kakkonen tajusi hyvinkin nopeasti mistä oli kysymys ja hyppäsi ylös, mutta aavistuksen liian myöhään kun Kalma tarrasi tämän nilkasta kiinni ja kaatoi tuon penkkien väliin kiinni. Kalma tarrasi tuon pillistä kiinni ja painoi tuota näin maahan.
"Huh... Sainpas sinut." Kalma hymähti jotenkin voitokkaan oloisesti, eikä syyttä olihan hän voittanut kakkosensa kaksin taistelussa ihan rehdisti. Sitten alkoikin viimein tapahtumaan ja tuo hänen veli poika alkoi hajoamaan jaloista käsin... Kalma tapitti tuota kylmin kasvoin, jo oli aikakin.
"Hitto... Taisit voittaa minut. Inhottavaa palata takaisin mielesi perälle vain ääneksi... Ouh, ja kai muistat sopimuksemme? Minähän lupasin voimasi sinun käyttöösi ja niin sinä ne saatkin, mutta annan varoituksen: Osaatko todellakin hallita niitä ja minua samaan aikaan!!!" Kaksonen sanoi viellä ennenkuin hajosi ja kirkkaan välähdyksen kera tuo katoisi Kalman sisään... Kalma jäi hetkeksi aikaa tuijottamaan sitä kohtaa missä hänen veljensä oli ollut, mutta nousi ylös olkapäätään pidellen joka vuosi ja vaatteet kaikki riekaleisina kuin katu lapsella. Kalma käveli sitten Blackin luokse...
"Pitää varmaan sitten etsiä jostakin se Tomtom heppu..."