°~Joulujuhlat~°

Linna on täynnä erilaisia huoneita, joista suurta osaa voi kutsua jopa saleiksi. Saleja on siellä täällä, eri kerroksissa, eri käyttötarkoituksiin, kuten esim. Aatelistojen tapaamisiin, sotilaiden harjoituksiin tarkoitettuja taistelusaleja, asesalit, ruokasaleja.

Valvoja: Crimson

°~Joulujuhlat~°

ViestiKirjoittaja Ivy » 02 Huhti 2008, 17:06

Ophelia

Kahdeskymmenesneljännes päivä joulukuuta... Oli siis joulu, yksi vuoden kohokohdista, näin ainakin Ophelian mielestä joka itse valmistautuilikin kaikessa rauhassa nyt iltaa varten. Siitä oli nyt kokonaiset kolme päivää kun Ophelia oli nähnyt Blackin saatika Lilyn, ei hän kyllä ollut nähnyt Henryä saatika Aneakaan sen koommin, mutta oletti että näkisi nämä viimeistään illalla joka oli itseasiassa jo lähestymässä. Tänäkin vuonna, kuten joka vuosi, linnan suuressa juhlasalissa vietettäisiin suuret juhlat joulun kunniaksi ja ihmisiä oli kutsuttu juhliin kaikkialta Cryptistä! Tosin, näinhän se oli ollut aina muissakin linnanjuhlissa, kaikki Cryptin aateliset; kuten jaarlit, herttuat, kreivit, sun muut oltiin aina kutsuttu juhliin, mutta Opheliasta tämä oli kaikkista juhlista aina parhain. Jouluisin oltiin aina panostettu eniten ruokaan, juomaan ja koristuksiin ja tänäkin vuonna, Ophelia uskoi löytävänsä juhlasalista jälleen niin korkean joulukuusen joka ylettyi lattiasta aina kattoon asti! Sen palvelijat olivat aina koristelleet moni metrisillä tikapuilla ja kärsineet korkeanpaikan kammosta niitä ylös kavutessaan, mutta loppujen lopuksi sekin kaikki oli aina ollut vaivan arvoista. Kuusi oli aina ollut monta metriä leveäkin, mutta silti se ei tuntunut vievän salista tilaa juuri ollenkaan, sen verran suuri sali oli kaikkine koristeluineen ja tarjoiluineen. Joulu oli myöskin lämminhenkinen, pääväriltään punainen ja olihan se myöskin uskonto pohjainen, Jeesus kristuksen, heidän vapahtajansa syntymäpäivä.

Ophelia oli nähnyt jo kolmisen päivää sitten sen mitä Lily ja Anemone tulisivat juhlissa pitämään, mutta omaa asua Ophelia ei ollut vielä nähnyt. Nytkin Ophelia vain istui makuukammarinsa lattialla ja harjasi hiuksiaan pehmeällä harjalla, hyräillen jotain omia joululaulujaan ja katseli ikkunasta ulos, nähden hämärtyneen taivaan josta saattoi heikosti erottaa sitten sitten pimeämmällä loistavia, kirkkaita tähtiä että hiljakseen alas satelevia lumihiutaleita... Ehkä sitten, noin keskiyön aikaan olisi luvassa myöskin ilotulituksia, siitä Ophelia ei osannut sanoa, sillä raketit saatettiinkin ihan hyvin säästää lähestyvän uudenvuoden varalle...
Noh, ei ollut vielä mitään kiirettä, ihmisiä tosin alkoi kerääntymään linnan pihamaalle jo kiitettävin määrin, sillä Ophelia saattoi kuulla näiden puheensorinat nyt kappelilleensa asti. Ainoa asia, joka Opheliaa ehkä tämän vuoden joulussa harmitti, oli se ettei ollut uskaltautunut käymään kylällä edes kirkolla... Kaikki ne ihmiset jotka nyt kävelivät kohti kauniisti valaistettua linnaa, olivat juuri viettäneet ehtoollisensa kylän suuressa kivikirkossa ja olivat valmiita juomaan nyt ehtoollisviinin jälkeen viiniä nyt vähän enemmänkin. Ophelia ei viiniin koskenut, ei jos ei ollut pakko, mutta se tuskin oli ainoa asia mitä tarjoiluvaunut tarjoaisi.
Ophelia pysäytti toisella olalla olevien hiustensa harjaamisen kuullessaan nyt koputuksen oveltaan. Ophelialle levisi leveä hymy, sen oli pakko olla hänen mekkonsa! Hänen mekkonsa jonka hän oli räätäliltä hyvissä ajoin ennen juhlia tilannut ja nyt se olisi vihdoin täällä! Ophelia kompuroitsi itsensä ylös, jättäen hiusharjansa lattialle ja kiirehti allttari huoneiston alttarin ohitse nyt sellaisella vauhdilla, että palavien suitsukkeiden savut seurasivat häntä ilmavirtauksesta. Ophelia polvistui, ovensa eteen ja avasi ovensa, kurkistaen ylös ja hymy senkuin levisi.
Se oli räätälin juoksupoika, se joka oli sairastellut ja ei ollut päässyt nyt aikaisemmin, mutta tuopa ei Opheliaa ei haitannut, hänen mekkonsa olisi nyt täällä ja juhlat eivät olleet edes vielä alkaneet. Ophelia otti vastaan valkoisen, kenkälaattikkomaisen -tosin leveämmän- paketin vastaan nyt samalla kun kyseli juoksupojan vointia ja toivotti tälle hyviä joulua tämän poistuessa taas muille asioilleen. Ophelia tunsi itsensä kuin lapseksi jouluna, mitä hän kyllä häikäilemättä olikin, mutta kaupallinen joulu ei ollut Cryptissä mitenkään kovin yleistä, joten ymmärrätte kai mitä yritän tässä sanoa?

Ophelia kahmaisi paketin syliinsä, juoksahti takaisin makuukammariinsa, niin että suitsukkeet olivat lähellä polttaa itsensä loppuun ennen aikojaan taas Ophelian aiheuttamasta ilmavirrasta ohi juostessaan. Ophelia istahti lattialle, siihen lattialle jättämän harjansa viereen ja asetti painavahkon paketin siihen eteensä. Ophelia viivytteli tahallaan paketin avaamista, se oli kai näin jännempää, vielä kun mekko oli ennakoltaan maksanut Ophelian säästöistä sievoisen summan, mikä ei tosin Opheliaa niin kamalasti haitannut, sillä eihän hänellä muuten pahemmin rahallisia kuluja juuri ollutkaan, ainakaan vielä.
Sitten Ophelia avasi laatikon kannen, kuin laastarin joka kuului repäistä ihosta nopeasti, ettei se ehtinyt kirpaisemaan kuin sen pienen hetken. Laatikosta löytyi siististi taiteltu, kauniin punainen mekko jonka kaulus oli neliönkulmikas että kultainen. Ophelia nosti hametta laatikosta, nousten samalla itsekin jälleen jaloilleen ja sovitti sitä nyt siinä edessään. Hame oli rintakehän kohdalta pehmeää punaista samettia. Sen hihat olivat silkkistä materiaalia josta löytyi kahta eri punaisen sävyä, joista rusettinauha oli astetta tummempaa. Mekon helma kerrostui moneen otteeseen, joka teki mekosta ehkä hieman raskaamman, muttei niinkään painavan. Päälimmäinen laskostus haarautui keskeltä, paljastaen vaaleammanpunaisen väli-alushameen. Päälimmäinen laskos taas itse, oli ihan yhtä punaista mitä hihatkin olivat ja senkin reunoilta löyty sitä samaa rusettinauhaa mitä mekon hihojen päässäkin oli. Mekon helmanjuurelta löytyi vielä kultaiset korsitelukuvioinnit, mitkä olivat Opheliasta erityisen hienot.
Ophelia naurahteli ja pyörähteli pariin otteeseen, pidellen uutta mekkoansa nyt käsissään, kunnes pysähtyi ja vilkaisi ikkunasta ulos hymyillen, huomaten väkeä tulvivan jo linnanovilta sisään. Ophelia veti verhon ikkunansa eteen, vaihtoi arkipukunsa nyt uunituoreeseen mekkoonsa -joka osottautui myös mitoiltaan oikeaksi- ja huomasi kohta laatikon pohalla, orpona makaavan rusettinauhan... Ophelia poimi tuon punaisen silkkinauhan käteensä ja katseli sitä hetken aikaa, kunnes poimi hiusharjansa lattialta ja harjautti hiuksiaan muutamaan otteeseen vasemmalle olalleen, sitoen lopulta hiuksensa kiinni punaiselle rusetille. Nyt hän oli valmis, ihan kokonaan valmis! Hänen hiuksensa lepäsivät nyt hänen vasemmalla olallaan, vetäen samalla Ophelian vasemmanpuolimmaiset sivuhiukset -joilla oli taipumus kaartua hänen poskipäidensä päälle- olivat myöskin harjattu kiinni niin, että hänen vasempi korvansa näkyi.

Nyt Ophelia ei malttanut odottaa näkevänsä miltä Anemonen ja Lilyn juhla-asut näyttäisivät näiden päällä! Nämä olivat varmaankin jo juhlissa tai vähintään pikkuhiljaa sinne itseään hilaamassa... Ja Ophelia uskoi yhä, ettei Black pukeutuisi sen erikoisemmin mitä yleensäkään pukeutui. Ophelia vetäisi vielä punaisen viitan hartijoilleen, näin hetkelliseksi lämmöksi kun pihamaanpoikki linnalle hiippailisi ja lähti sitten kohti ulko-ovea ja ulko-ovesta ulos pihamaalle... Oli kylmää ja pimeää, mutta silti, näin samaanaikaan oli omalla tavallaan myös hyvin valoisaa että lämmintä. Linna oli tosiaan valaistettu kauniisti ja tähdet tuikkivat taivaalla nyt yhä selvemmin. Ophelia jäi hetkeksi katselemaan linnalle että taivaalle, seuraten jälleen omaksi huvikseen henkensä höyryämistä nyt samalla kun kaiken tasoista ihmismassaa virtasi hänen ohitseen nyt sisään linnan suurista puuovista, josta puolestaan virtasi valoa ulos kylmänpurevaan talvipakkaseen.
Ophelia hymähti itsekseen ja lähti itsekin kävelemään linnalle nyt nopein askelin, liittyen muiden ihmisten joukkoon jotka odottivat ihan yhtä innolla sisäänpääsyä mitä Opheliakin.

//Joulu on taas! Joulu on taas!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Huhti 2008, 20:03

Lily, Black, Henry, Anemone, Harald

Joulu.. rauhallista aikaa.. paitsi ei Lilyn mielestä! Hän oli stressannut melkein joka asiasta näinä kolmena päivänä, vaikka ei edes ollut mitään stressattavaa! Eniten hän oli stressannut juhlista, jotka nyt olivat edessä. Lily istui huoneessaan, täysin valmiina juhliin, mutta hänen ei tehnyt mieli lähteä... joten hän lueskeli kirjeitä, joita oli Aranilta saanut. Hän oli jo lähettänyt viimeisimmän vastauksen Aranille, mutta kirje tuskin oli vielä saavuttanut päämääräänsä.. nämä kirjeet kun piti toimittaa monien välikäsien kautta. Eikä kirjteitä nyt voinut tökätä kenelle tahansa, ne joille kirjeet luovutettiin, olivat erittäin luottamuksellisia henkilöitä. Piti pitää huoli ettei kirjeet joutuneet vääriin käsiin.. sekin oli stressaavaa.
Anemonesta Lily ei ollut varma, missä tämä hyppeli, mutta toivon mukaan Ane ei taas eksyisi käytäville, vaan älyäisi pysyä juhlasalissa. Black lupasi tulla hakemaan Lilyn, jahka pääsisi 'eroon' Haraldista.. tosin tämä oli varmaan ottamassa innolla vieraita vastaan ja juttelemassa tuttavilleen. Lilyllä oli yllään se sama mekko, jonka hän oli pari päivää sitten esitellyt Ophelialle. Hiuksensa hän oli laittanut vaiheittain kiinni kullan sävyisillä naruilla.*
Ulkona oli jo pimeää. Taivas oli kohtuu selkeä, mutta muutama pilvi lipui tähtien ohitse ja näistä satoi alas hiljalleen pieniä lumihiutaleita. Lily vilkaisi ikkunasta ulos istuessaan pöytänsä ääressä, lueskellen kirjeitä kynttilän valossa. Takassa oli jälleen tuli, siinä oli näin talvisin lähes aina tuli, varsinkin nyt.. Lilyllä oli jostain syystä kauhean usein kylmä.
Opheliasta Lily ei ollut kuullut vähään aikaan.. harmi sinänsä, mutta nyt hän oli kerennyt juttelemaan Henryn kanssa enemmän.
Lopulta Lily nousi ylös, kuullessaan koputuksen ovelta. Black astui sisään.. ja ei, Ophelian oletukset eivät pitäneet paikkaansa. Black ei ollut normaalissa arkiasussaan. Hänellä oli kyllä musta kaapu, saman mallinen mitä normaali, mutta tämän kaavun hihat ja lahkeet olivat kultaiset... no, ei ihan mustaa, mutta melkein.
"Tuletko?" Black kysyi pienesti hymyillen, pitäessään kiinni ovenkahvasta.
"Oletko nähnyt Opheliaa?" Lily kysyi kävellessään Blackin luokse.
"en vielä.." Black vastasi, sulkien oven Lilyn perässä.
Sen enempiä kyselemättä Lily lähti Blackin kanssa kävelemään kohti juhlasalia. Vaikka Lily olikin stessaantunut, ei hän sitä mitenkään päälle päin näyttänyt.. mutta Black tiesi sen.

Henry oli ollut koko päivän huoneessaan. Hän ei pahemmin halunnut nähdä ketään juuri nyt ja nyt pitäisi lähteä juhliin? kai se oli pakko.. ei Henry sinne muuten menisi, mutta oli luvannut Lilylle että tulisi edes käymään. Hänen olisi tehnyt mieli pistää päälleen jotain vihreää, ihan vain osoittaakseen mieltä, mutta nyt tämän ainoan kerran, Lilyn mieliksi, hän päätti olla kapinoimatta isäänsä vastaan... joten Henry pukeutui valkoiseen. Silti hän päätti hieman kapinoida, hän pisti päällensä valkoiset pussi housut, joiden lahkeet tunki harmahtaviin, pitkävartisiin kenkiin. Hänellä oli päällään pitkähihainen paita, jonka päällä oli hihaton, pitkähkö päällys takki, jonka reunat oli koristeltu hoipeisin raidoin. Lisäksi takin yli kulki hopeinen vyö, jonka solki oli valkokultaa.. no, vaikka väri ei ollut vihreä, asusteen malli oli sama mitä haltijoilla.
Henry loikoili vielä riippumatossaan, lueskellen kirjaansa, kunnes oli aika lähteä. Hän vei kirjan takaisin kirjahyllyyn ja vilkaisi ympärilleen.. jo nämä muutaman päivät olivat tuntuneet hassuilta, ei Henry enää osannut asua linnassa. Lopulta Henry lähti kävelemään kohti juhla salia.. matkalla hän näki Lilyn ja Blackin, mutta jättäytyi näistä taaemmaksi, lähinnä siksi ettei halunnut Blackin lähettyville. Kävellessään Blackin ja Lilyn lähettyvillä, hän salaa kuunteli mistä he puhuivat. Tosin, ei se mitenkään kiinnostava keskustelu ollut, Black vain kysyi Lilyn vointia jne jne.

Juhlaväkeä oli jo salissa ja lisää tuli koko ajan. Henry jäi käytävälle katselemaan ohikulkevia aatelisia.. Henry tervehti vain muutamia, osaa hän ei edes tuntenut ja osaa hän ei edes halunnut tuntea.. kuten suurinta osaa aatelistytöistä. Toki he vilkuttivat Henrylle ja kikattelivat keskenään hänet nähdessään... ja sekös Henryä pisti potuttamaan. Vain sen takia että hän oli prinssi? Aatelistytöt olivat tyhmiä..
Black ja Lily olivat menneet jo juhlasalin puolelle ja istuneet omille paikoilleen. Harald oli salissa juttelemassa.. melko äänekkäästi. Orkesteri soitti jo tausta musiikkia, kun porukka valui sisään. Anemone pujotteli ihmisten sessa, kohti Lilyä ja tervehti tuttuun tapaansa erittäin iloisesti äitiään. Lily kysyi Aneltakin, oliko tämä nähnyt Opheliaa, mutta ei Anekaan ollut. Ane oli koko päivän ollut tohkeissaan juhlista, varsinkin kun sai viimein pukea mekon päälleen. Ane hiukset oli laitettu rusetilla nutturalle ja hän näytti nyt aivan pieneltä balleriinalta siron kaulan kera. Ane istui omalle paikalleen, heilutellen jälleen jalkojaan ilmassa ja hyräili iloisesti, katsellessaan ympärilleen. Lily jäi tuijottamaan Anen jalkoja.. hänen päässään alkoi pyörimään ajatukset, aina puolen vuoden takaa tähän hetkeen.. kaikkein ikävimmän muistot nousivat pintaa. Lily tunsi olonsa erittäin huonoksi. Häntä oksetti ja hänestä tuntui että otsalle nousi kylmää hikeä. Black seurasi sivusilmällä Lilyä, koska huomasi ettei tämä voinut hyvin.
Lily vilkaisi väkijoukkoon.. siellä oli se sama tyttö, jonka haltijoita vihaava kissa oli kesällä raapaissut Lilyä. Kissa oli tietenkin mukana! Kissa oli kohdistanut katseensa Lilyyn ja heilutteli häntäänsä vihaisesti. Tottakai Lily oli siinä vaiheessa itkeä! Hän oli aivan unohtanut Aranin antaman 'lahjan'.. ja kaiken lisäksi Lily kantoi vielä Aranin lasta, ties vaikka kissa hyökkäisi naamalle seuraavaksi!
"mikä hätänä..?" Black kysyi, hän oli kävellyt Lilyn tuolin taakse ja kumartui nyt tämän puoleen.
Lily hätkähti Blackin ääntä ja vilkaisi häneen erittäin nopeasti. Hän ei hetkeen saanut sanaakaan suustaan eikä ollut hetkeen varma missä edes oli.
"e... ei mikään.. kai.." Lily sanoi lopulta pyyhkien olemattoman pienen kyyneleen silmäkulmastaan.
"ei sinun ole pakko olla täällä, voit kyllä mennä lepäämäänkin" Black sanoi tarkastellessaan Lilyn kasvoja.
"äh, en minä voi. en vielä.. kyllä minä pärjään, kunhan pidät tuon kissan kaukana minusta.." Lilly sanoi pienesti naurahtaen ja nyökkäsi kohti tytön sylissä olevaa kissaa.
"pidän pidän" Black sanoi pienesti hymyillen suoristaessaan selkänsä ja käveli omalle paikalleen.

// KATTILAT TÄYNNÄ PUUUROOO!! * asu Lilyn esittelyssä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 03 Huhti 2008, 00:47

Ophelia

Se oli jonotusta! Linnaan johtava väkijoukon tulva eteni aika hitaaseen tahtiin ja Ophelialla tulisi kestämään ikuisuus ennenkuin pääsisi linnan ovista sisälle..! Ophelia yritti vilkuilla pitkien ihmisten yli, muttei nähnyt loppujen lopuksi paljolti mitään vaan liikkui virran mukana sitä rataa miten se eteni. Parfyymeiden ja turkisten haju kantautui Ophelian nenään niin, että Ophelia joutui peittämään nenänsä toisella kädellään ettei aivastaisi yli ihmisten kovan puheensorinan. Ilmakaan ei ollut mitä lämpimin, mutta mitä edemmäksi hän ihmismassan kanssa kohti linnaa eteni, sen lämpimämmäksi tunnelmakin muuttui. Ophelia saattoi kuulla orkestron jo soittavan, mikä varmaan merkitsi jo hyvin pitkälle sitä, että sali olisi jo nyt täynnä kaiken arvoisia ihmisiä kaikkialta Cryptistä... Joskus Ophelia oli meittinyt, että oliko muualla Cryptissä kenties rauhallisempaa? Tarkoittaen näin sodan, haltijoiden suhteen? Nimittäin Opheliasta tuntui siltä, että juuri siellä missä he asuivat myös tapahtui kaikista eniten? Tai sitten se oli vain Ophelian omien kokemuksien perusteella arvioitua ja oli miten oli, nyt oli joulu! Uohdetut olkoon siis huolet! Ophelia hymähti -melkein naurahti- tämän todetessaan ja katseli taas ympärilleen pitäen hieman kylmässä hytisevää hymyänsä yllä.
Joitakin ihmisiä saapui omilla, hienoilla ja koreilla vaunuilla valkoisine vetohevosineen ja valkoperuukkisine ohjastajineen nyt linnanpihalle. Samalla Ophelia ihasteli toinen toistaan koreampia asuja -jopa miehillä- ja katsoi vähän epäillen niitä jotka olivat selvästi ampuneet hieman yli itsensä koristelussa... Yksi, hieman tukevahkommalla naisella -näin kauniisti sanottuna- oli koruja yllään varmaan oman painonsa verran! Ja Opheliaa pisti silmään kaikista eniten näiden mansikan kokoiset timantit näiden sormuksissa... Ei Lilykään nyt tuollaisia pitänyt...! Tai noh, kai se oli näillä vähän iäkkäimmillä sitten tarvetta alkaa näyttämään kuinka varakkaita olivat ja ei kai siitä sen enempää sitten, jono eteni jälleen.

Vihdoinkin, näin pitkähkön jonotuksen jälkeen, Ophelia pääsi vihdoinkin astumaan ensimmäisen askeleensa sisätilalle. Ophelia oli muuten huomannut, ettei jäänyt ihmisten jalkoihin enää melkein ollenkaan? Oliko hän kasvanut niinkin paljon pituutta sitten viime kevään? Ei kai se aivan mahdotontakaan ollut... Ophelia jätti käytävällä viittansa niiden huoleksi jotka ottivat vieraiden takkeja vastaan aina kevyistä viitoista viiden kilon painaviin turkispuuhkiin. Ophelia ei pahemmin tervehtinyt ketään, hän ei kiinnittänyt huomiota itseasiassa ollenkaan siihen ketä hänen ympärillään saattoi pörrätä, hän halusi nyt vain päästä saliin ja nähdä Lilyn mahdollisimman pian, ilman että jäisi suustaan kiinni kenenkään kanssa!
Ophelia saapui korkealle tasokkeelle, josta lähti pitkät portaat alas itse salin lattialle. Porrasta peitti punainen matto, ihan yhtä punainen kuin mitä paksut, tunnelmaa luomat verhot olivat suurien ikkunoiden sivuilla! Niitä pitivätkin sitten sivuilla sitten paksut kultaiset köyden tapaiset---köydet! Joiden päissä olivat paksut tupsut. Itse salin lattia kiilsi kuin lasi ja melkein jopa heijasti mitä peili, ja tietenkin Ophelia huomasi yhtenä ensimmäisenä asiana valtavan suuren joulukuusen! Se oli koristettu vähintään ihmisen pään kokoisilla joulukuusen koristeilla, kuten palloilla, tähdillä ja muilla eri kuvioisilla koristeilla ja nauhoilla jotka kimaltelivat nyt Ophelian innostuneiden silmien kanssa kilpaa.

Lopulta kun Ophelia sai silmänsä irrotettua koristelulta ja irrotettua itsensä kaiteeltakin roikkumasta, hän alkoi nyt tähystelemään ympärilleen. Ihmiset olivat suurimmaksi osaksi ryhmittäytyneet toistensa kanssa juttelemaan ja jostain saattoi kuulla hyvän joulun toivottelua hyvinkin kuuluvaan ja kovaan äänen -ja Ophelia uskoi tunnistavansa ainakin yhden näistä äänistä Haraldin ääneksi...-
'Ai niin, Lily!' Ophelia hihkaisi mielessään, muistaessaan jälleen nyt minkä takia oli sisälle niin alun alkaen kiirruhtanutkin -näin kylmän ulkoilman ohella-, mutta olikin jäänyt kiinni suunsa sijaan ympärillensä katseluun ja ihailuun.
Ophelia suuntasi portaikolle, jääden jopa niiden päässä vilkuilemaan hieman ympärilleen väkijoukkoihin, samalla kun itse suuntasi kohti seurue pöytiä. Ihmisiäkään ei enää tulvinut linnan ulko-ovista sisään yhtä tiuhaan tahtiin kuin mitä äsken oli tulvinut, mikä lieni merkki siitä, että suurin osa kutsutuista vieraista olivatkin jo paikalla. He nyt puhuivatkin, naureskelivat ja kerskuilivat niin siveliäästi kun kykenivät orkestron soittaessa musiikkia selloineen ja viuluineen nyt taustalla.

Sitten Ophelia iskikin silmänsä kuninkaan pöytäseurueeseen nyt ihmisten vähän siirtyessä enemmän salin reunoille näin Ophelian näkökentältä. Ophelia ehti paikalle juuri kun Black lähti istuutumaan omalle paikalleen, mikä saikin Ophelian pysähtymään hetkeksi. Blackillä olikin loppujen lopuksi päällän aivan jotain muuta kuin tämän tavallinen arkiasu; Tämä olikin -näin Ophelian yllätykseksi- tällä kertaa vaivautunut tälläytymään enemmänkin varsinaiseen juhlatunnelmaan, mikä sai Ophelian hymyilemään ehkä nyt entisestään. Ophelia näki myöskin Lilyn että Anemonen istumassa omilla paikoillaan, mutta esimerkiksi Lilystä, Ophelia ei nähnyt oman hilpeytensä läpi mitään häikkää.
Mutta näiden kolmen ohella, Ophelia ei ollut nähnyt Henryä saatika Haraldia, vaikka kuninkaan äänen olikin uskonut hetki sitten aikaisemmin kuulleensa...
"Ah! Lily, Anemone, Black, Hyvää Joulua!" Ophelia sanoi astuessaan nyt pöydän eteen ja siirteli katsettaan jokaiseen siinä järjestyksessä kenen nimen sitten mainitsikin, toivottaen sitten pois alta hyvien joulujen toivotukset asettaessa kätensä selkänsä taakse ja hymyillen nyt kaikille tasapuolisesti.

//Agh! That cat! DDD'x NUUUUQS!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Huhti 2008, 18:30

Anemone, Black, Henry, Harald, Lily

Vihdoin ja viimeinkin Ophelia saapui. Tämä tervehti iloisesti heitä jokaista, toivottaen jokaiselle hyvät joulut.
"Kuin myös Ophelia!" Lily vastasi iloisesti viittoen Opheliaa istumaan paikalleen.
"heeei Ophelia!" Ane vilkutti iloisesti pöydän takaa, aivan kuin ei olisi nähnyt Opheliaa kuukauteen.
Black vain nyökkäsi kuullessaan oman nimensä. Jos totta puhuttiin, hän halusi mahdollisimman pian pois. Ensinnäkin, hän ei pitänyt joulujuhlista, toisekseen hän ei pitänyt aatelisista... tai ihmisistä yleensäkkään, kolmanneksi hätä huolestutti Lily. Jos hän olisi saanut päättä, hän olisi taluttanut Lilyn samantien ulos salista ja vienyt nukkumaan... ties kuka hänet nyt yrittäisi myrkyttää! Benistä ei ollut hätää, mutta entä jos hänen poikansa halusi kostaa? Tuskin.. mutta nyt itse Henry oli paikalla, ties vaikka tämä saisi älynväläyksen ja menisi heittelemään myrkkyjä ympäri laseja. No, Black oli päättänyt pitää silmällä jokaista vähänkin epäilyttävää henkilöä.

Henry katseli yhä ohi lipuvaa ihmismassaa. Osa ihmisistä suorastaan oksetti häntä, joskus hän kysyi itseltään: Kuinka ihmeessä hän oli syntynyt ihmiseksi? Henry ei missään vaiheessa ollut nähnyt Ophelian kävelevän ohi, johtui varmaan siitä että Ophelia oli sen verran pieni (vielä) ettei erottunut kunnolla pitkien ihmisten seasta. Lopulta Henry nojautui irti seinästä ja lähti kävelemään kohti salia. Hän hyppeli portaikkoa alas, kulki kohti omaa paikkaansa, kunnes ääni pysäytti hänet.
"No mutta! Henry, tuleppa tervehtimään vanhoja tuttuja!" Harald huudahti iloisesti nähdessään Henryn pakenevan takaraivon.
Henry sulki silmänsä- suorastaan puristi ne kiinni- ja huokaisi syvään. Lopulta hän kääntyi ympäri hymyillen erittäin tyhmän näköistä teko hymyä. Hän käveli isänsä luo - saaden läppäyksen selkäänsä- ja jäi kuin jäikin tervehtimään isänsä kanssa erittäin vanhoja perhe tuttuja.. joista Henry EI pitänyt..

Lily oli huomannut Henryn juttelemassa isänsä kanssa. No, oli se hyvä että nämä tulivat edes toimeen jotenkuten! Black ja Henry olivat sitten toinen asia...
"No, Ophelia. Meinaatko tanssia tänään?" Lily kysyi koittaen pitää ajatuksensa kaukana stressistä.. ja siitä kissasta! Black kuunteli sivukorvalla mitä muut puhuivat, pitäen silmällä Henryä kuin haukka saalistaan. Ei Black Henryyn luottanut.. ei vaikka Henry olisi kiltti ja mukava, Henry menetti Blackin luottamuksen jo ajat sitten! Viimeinen pisara oli se, kun Henry oli auttanut Arttia kaappaamaan Lilyn. Black havahtui nähdessään kuninkaan ja Henryn kävelevän heitä kohti. Black nousi tuoliltaan ylös ja kumarsi kunikaalle, kuten yleensäkkin.
"Tervehdys pöytään! Papitarkin on näköjään saapunut" Harald sanoi istuessaan alas tuoliinsa, jonka selkänoja oli muita tuoleja isompi ja koristeellisempi.
Henry vilkaisi sivusilmällä Blackiin, saaden takaisin yhtä vihaisen mulkauksen. Tosin, nämä eivät sanoneet toisilleen mitään.. yksi katse kertoi jo tarpeeksi ja Black oli jo luvannut Lilylle ettei alkaisi juhlissa riitelemään. Black käänsi katseensa pian takaisin juhlaväkeen, joka alkoi jo pikku hiljaa asettua paikoilleen. Henry pyöritteli viini lasia kädessään, istuessaan tuolissaan erittäin laiskahkon näköisesti ja tympääntyneenä. Häneen ei oikein iskenyt juhlat. Harald kyllä huomasi Henryn, mutta ei sanonut mitään.. Antaa pojan nyt kiukutella jos on kiukutellakseen, Harald oli jo luovuttanut Henryn suhteen... mutta Lilystä hän piti kynsin ja hampain kiinni, Lilystä ei koskaan tulisi haltijoiden ystävää, sen Harald oli päättänyt!... kuinka onnellisen tietämätön hän olikaan.

// KILL THE CAT! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 03 Huhti 2008, 21:01

Ophelia

"Hei Anemone!" Ophelia tervehti Anea vielä erikseen samalla kun istahti paikalleen, tämän ja Lilyn väliin. Seuraavaksi Ophelia katselikin lähinnä juhlavieraisiin, yrittäen tunnistaa näitä aikaisemmista juhlista ja katseli jälleen näiden juhla-asuja. Mitä muutakaan hän olisi tehnyt? Kukaan muukaan ei pahemmin mitään puhunut, eikä Ophelia sitä mitenkään outona pitänyt ja uskoi yhä ettei Lilylläkään mikään hätä minkään suhteen ollut, vaikka olihan se varmaan ollut kohteliasta tämän vointia kysyä? Opheliaa itseään kun ei oikein huolettanut... Tai huoletti, ajatellen nyt Henryä ja Blackia, mutta Ophelia yritti olla ajattelematta mitään näihin kahteen liittyvää ja mitä aikoja sitten tapahtuneeseen Lilyn myrkytykseen tuli; Sitä hän ei osannut -taikka halunnut- ajatella enää ollenkaan... Ben istui jo elinkautistaan, Ophelia eikä kukaan muu kuin kuningas itse pystyneet asiaan mitään vaikuttamaan ja Henry kiisti varmaan yhä osuuttaan asiaan. Tämä saikin Ophelian miettimään Beniä, tämän poikahan oli nyt uusi hovimestari, niinhän? Ehkä Ophelia veisi kakun taikka pullan palasen tämän isälle myöhemmin sitten tyrmiin? Olihan nyt joulu ja Ophelia yhä tavallaan sääli Beniä, vaikka Ophelia tosin jo tajusi ettei tämäkään mikään puhdas pulmunen asian suhteen loppujen lopuksi ollut....

Ophelia havahtui juhlahuminan katselusta nyt läheltä kuuluvaan, jylisevähkön ääneen jonka Ophelia tunnisti heti kuninkaaksi! Ophelian pää käännähti äänen suuntaan, nähden nyt kuninkaan että Henryn loittonevan selän, että kuninkaan tervehdys tavan läimiä toisia aina selkään... Henry oli siis loppujen lopuksi tullutkin juhliin ja näytti vielä puhelevan ihan rauhallisesti nyt isänsä kanssa joillekin aatelisille joita Ophelia ei tuntenut. Se oli hyvä merkki, ehkä ja onneksi juhlista että illasta tulisikin loppujen lopuksi ihan railakas alusta loppuun asti.
"Hu?" Ophelian pää käännähtikin Lilyn puoleen, saaden Ophelian katsomaan Lilyyn hetken kysyvästi, kunnes väänsi itselleen jos jonkinmoisen hymyn. Ei hän tiennyt yhtään tanssisiko kenenkään kanssa, mutta salaisesti Ophelia ainakin toivoi niin.
"Eehkä, kyllä minä varmaankin." Ophelia vastasi jotenkin kääntäen katseensa mietteliäästi juhlaväen sekaan. Kuinka moni noista aatelispojista olisivat halukkaita häntä lähteä tanssittamaan? Ehkä ei kukaan, ehkä useampikin, Ophelia ei osannut lähteä näistä arvioimaan, sen näki sitten ja ei kai se Opheliaa niin paljoa kai haittaisikaan... Useammilla näytti olevan jo seuralainen. Meinasikohan Lily tanssia tänään ollenkaan? Ophelia mietti tätäkin näin ohimennen, ottaen huomioon että Lily oli raskaana. Kai tämä ainakin yhden tanssin tanssisi? Olihan tämä lumessakin telmiä jaksanut, tosin Ophelia ei tiennyt Lilyn tämänhetkisestä voinnista, sen verran hyvin tämä osasi sen ainakin Ophelialta peittää.
Blackiin Ophelia ei ollut kerennyt sen paremmin katsahtamaan, mutta jos olisi, hän olisi varmasti huomannut tämän tarkkailevan Henrya kuin kotka saalistaan.

Ophelia nostatti päänsä kauempana olevista ihmisistä, huomaten nyt kuninkaan että Henryn tulevan nyt seurue pöytäänsä kohti, muut aateliset joiden kanssa nämä olivat hetki sitten jutelleet olivat sitten puolestaan kadonneet johonkin ihmismassan sekaan. Ophelia nousi istuimeltaan ja niiasi kuninkaalle, tervehtien tätä kuten Blackin joka niiauksen sijasta tosin kumarsi ja istahti sitten takaisin alas kunnes tämäkin istahti.
"Kyllä teidän korkeutenne." Ophelia vastasi hymyillen istahtaessaan nyt takaisin alas. Sitten -hetken tosin epäröityään- Ophelia kohdistikin katseensa Lilyn ja Haraldin yli Henryyn ja Blackiin... Nähdäkseen miten nämä tulivat toimeen kun vierekkäin istumaan joutuivat. Ophelia ei ainakaan havainnut mitään merkille pantavaa, paitsi sen ettei Henry näyttänyt nauttivan kovinkaan paljoa olostaan, mutta tämän ohella nämä eivät onneksi toisilleen mitään kuitenkaan sanoneet saatika toisiin edes katsahtaneet. Ei ainakaan silloin kun Ophelia heitä sen pienoisen hetken tarkkaili, kunnes levitti helpotuksen hymyn huulilleen ja käänsi katseensa takaisin juhlaväkeen joka oli jo kutakuinkin asettunut paikoilleen.
"Ah, Ane, meinaatko sinä tanssia kenenkään kanssa tänään? Sinä tansseit niin hyvin silloin kerran." Ophelia sanoi pian muistaessaan Anemonen silloin yksissä tansseissa tanssineen juuri ja juuri koulu-ikäisen pojan kanssa, ja silloin -näin ainakaan Ophelian tiedostamaksi- Anemone ei ollut ennen kenenkään kanssa ennen tanssinut, ellei ollut sitten katsomalla oppinut.

//Nirppanokkaiset aatelistyöt!!<3//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Huhti 2008, 22:37

Anemone, Black, Henry, Harald, Lily

Ane oli täysin omissa maailmoissaan, kunnes kuuli Ophelian kysymyksen. Hän vilkaisi hymyillen Opheliaan ja naurahti iloisesti.
"Kyllä minä ajattelin! Äiti kertoi että täällä on muutama minun hieman vanhempi poika" Ane sanoi vilkaisten tanssi lattialle.
Juhlaväki alkoi jo asettua. Heille tarjoiltiin juotavaa, mutta ruoka tulisi vasta myöhemmin, tanssien välissä. Ensiksi tanssittaisiin ja juteltaisiin, sitten syötäisiin ja loppu ilta meni tanssien, jutellen ja ryypäten. Tai no, ryyppääminen rajoittuisi todennäköisesti Haraldiin ja muihin pohatta aatelisiin miehiin, jotka päättivät pitää hieman 'hauskaa'. Lily ei aikonut juoda mitään alkoholi pitoista, ei nyt kun oli raskaana.. ja Black ei krapulansa jälkeen aikonut koskea alkoholiin hetkeen, ei ainakaan vetää kännejä. Henry taas joi mitä joi, ei hän koskaan itseään pöydän alle ollut juonut, mutta ei sitäkään tiennyt.. jos vaikka alkaisi ottamaan päähän koko juhlat. Tosin, Henryn periaate oli, ettei alkoholia juotu muutakuin iloon, ei koskaan suruun.
Henry nojautti yläselkänsä vasten selkänojaa, pitäen alaselkänsä irti selkänojasta, nosti toisen kyynärpäänsä käsinojalle ja nojasi poskellaan nyrkkiinsä ja nosti jalkansa penkille lootusasentoon... no, oli sekin tapa istua, mutta ei kovin prinssimäinen. Harald ei edes jaksanut vilkaista Henryyn nuhtelevasti, mutta Black teki sen hänen puolestaan.
"prinssillä on oudot pöytä tavat...." Black huomautti saaden Henryltä mulkauksen.
"velholla on oudot tavat yleensäkkin... en minä ainakaan alaikästä prinsessaa raiskaisi" Henry huomautti, viitaten Blackin ja Lilyn 'ensimmäiseen kertaan'.
Black ei sanonut mitään vaan tuhahti itsekseen, vilkaisten pois Henrystä joka tunsi voitonriemua siitä, että sai Blackin hiljaiseksi.

Lily oli sivusilmällä nähnyt Blackin ja Henryn 'keskustelun' mutta päätti olla sanomatta kummallekkaan mitään. Kai nämä viimeistään siinä vaiheessa lopettaisivat, kun huomaisivat koko hovin tuijottavan heitä. Musiikki alkoi jälleen soimaan (kun se hetkeksi oli tauonnut) ja nyt osa vieraista siirtyi tanssilattialle tanssimaan. Black hymähti itsekseen, nousi ylös tuolilta vilkaisten alas Henryyn (joka katsahti yli kulmiensa Blackiin takaisin) ja käveli Lilyn luokse.
"saan kai tämän tanssit?" Black kysyi ojentaessaan käden Lilylle.
"toki" Lily sanoi, vilkaisi nopeasti Opheliaan noustessaan ylös ja käveli Blackin saattamana tanssilattialle.
Henry tuhahti itsekseen katsellessaan näiden kahden tanssivan. No... jos JOTAIN positiivista piti löytää, niin Lily ainakin hymyili. Harald vilkaisi sivusilmällä Henryä, mutta ei sanonut mitään.. vaikka tämän istumis asennosta olisi voinut huomauttaa ja muutenkin Henryn asenteesta. No se siitä, Harald keskittyi nyt juhliin ja yritti unohtaa Henryn myrtsäilyn.
Henry tuhahti pienesti ja oikaisi jalkansa. Hän nousi ylös ja käveli Ophelian luokse, kumarsi ja ojensi kätensä kohti häntä.
"kai prinssi saa papitarelta yhden tanssin?" Henry kysyi hymyillen... siihen siirtoon Haraldkin oli tyytyväinen!

// puolikaljut aatelis kännäri miehet <33 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 04 Huhti 2008, 18:53

Ophelia

"Ai? Niinkö?" Ophelia kysyi hymyillen kuultuaan nyt Anemonen suusta, että juhlissa olisi joitakin Anemonenkin ikäisiä poikia? No, sittenhän Anemonella olikin hyvät mahdollisuudet päästä tanssimaan jonkun kanssa. Ophelia siirsi katseensa takaisin ihmisjoukkoon, katsellen jälleen kun kavaljeerit avittivat daamejansa istuutumaan seuruepöytiin ja kuinka suurinosa pareista jäivät yhä salin reunoille keskustelemaan ja odottamaan mitä ilmeisemmin sitä, että pääsisivät tanssimaan salin kauniin lasinkiiltävälle tanssilattialle, kunhan musiikki sitä varten vain alkaisi. Ophelia tiesi, että ruoka tulisi vasta myöhemmin, mutta ei hänellä onneksi mikään suurempi nälkä ollutkaan... Viiniä tosin jo tarjoiltiin, mutta kuten tiedettiin, Ophelia ei siihen koskenut ja päätyi vain siihen ettei hänellä olisi liiemmin janokaan.

Opheliaa ei kyllästyttänyt juhlahumun katseluun, sillä jokainen nurkka oli tällöin hänestä lähes näkemisen arvoinen. Ophelia oli varmaan käynyt läpi jo jokaisen silmään osuneen aatelisen, näiden puvut ja korut ja arvaillut näiden arvoa, mikä oli päällepäin yllättävän helposti arvattavissa! Kaipa tämä oli Ophelialla kuin jonkinlaista leikkiä. Tosin ei hän tällä lailla koko iltaa sunnitellut viettävänsä, hänhän nukahtaisi pystyyn! Ophelia katsahti korkealla, salin katossa olevaan kristallikruunuun jonka kristallit välkkyivät monissakin eri väreissä, jos nyt tarkkaan siis katsoi ja Opheliahan katsoi kun aikaa kerran riitti, sillä joidenkin vieraiden saapumista yhä odoteltiin, niitä jotka saapuivat 'tyylikkäästi myöhässä'. Hetken aikaa Ophelia katseli kristallikuuruna melki niskakenossa, kunnes kuuli pöydän, lähes murtamattoman hiljaisuuden rikkoutuvan nyt Blackin ääneen. Ophelia katsahti sivusilmällä Blackiin, ohi Lilyn ja Haraldin, muttei kääntänyt päätänsä näitä kohden nyt ollenkaan. Opheliaa tosin pisti silmään Henryn tapa istua... Istua nyt lootusasennossa penkillä? Tai istua niin ylipäätänsäkään... Tunnettu haltijoiden tapa kun oli, mutta Henry nyt oli Ophelian mielestä jo muutenkin hyvin omituinen... Hyvä ettei ollut pukeutunut vihreeseen! Vaikka Ophelia havaitsikin tämän asustuksesta jotakin haltiamaista, muttei osannut oikein sanoa että mitä se sitten oli.

'Ei Black Lilyä raiskannut...' Ophelia sanoi mielessään, pää käännähtäneenä hieman suuntaan missä kaksikko oli kun Black oli mennyt huomauttamaan Henryn pöytä tavoista... Ja Henry tietenkin oli asiaan jotain vastannut, jotain mikä ei pitänyt paikkansa, jotain mistä ei enää puhuttu ja Black ei edes vaivautunut lähteä tähän enää mitään jatkamaan, mikä oli Opheliasta jo aika ihailtavaa Blackistä. Ophelia tietenkin pysyi täysin tuppisuuna asiasta ja käänsi katseensa näin jälleen juhlaväkeen, tosin nyt enää astetta miettiläisemmän näköisenä. Äsken kun oli ollut sanaharkan vaara Blackin ja Henryn välillä, mutta Black oli onneksi pitänyt kiinni lupauksestaan eikä ollut asiaa Henryn kanssa sen paremmin jatkanut ja toivottavasti se siihen myös jäikin.

Ophelia havahtui näin pieni muotoisista murheistaan ja suoristautui musiikin nyt vihdoinkin alkaessa soimaan ja katsahti sitten molemmin puolin salin reunoilta, nyt tanssilattialle käveleviin tanssipareihin. Musiikki oli rauhallista, mutta samalla myös kohtuu hilpeää, mitä sen olla pitikin. Tämä sai Ophelian taas hymyilemään, turhaan sitä nyt mistään murehti! Nyt oli joulu! Ja jouluna tanssittiin, keskusteltiin ja iloittiin niin suurista kuin pienistäkin asioista! Ophelian katse kohdistui Blackiin tämän noustessa nyt istuimeltaan ja kohta pian tämä pyysikin Lilyä jo tanssiin johon Lily myöntävästi myöskin vastasi.
Ophelia käänsi katseensa Lilyyn ja hymyili tälle tämä häneen vilkaistaessa, jääden sitten paikalleen katselemaan kun Black saattoi Lilyä tanssilattialle ja kunnes nämä kaksi aloittivatkin tanssinsa useiden kymmenien muiden tanssijoiden seassa...

Ophelia huokaisi ja olisi varmaan nojannut kyynerpäilläänkin pöytään jos se ei olisi ollut vastoin hyviä tapoja. Hänkin halusi tanssimaan! Ja oli vain ajan kysymys koska Anemonea tultaisiin hakemaan ja hän jäisi pöytään ainoaksi naispuoliseksi henkilöksi näin kuninkaan ja kiukuttelevan prinssin kanssa. Noh, aika sai näyttää, juuri nyt hän keskittyi etsimään Blackia ja Lilyä jotka olivat kerenneet jo katoamaan jonnekin muiden tanssijoiden sekaan. Ophelia uppoutui näin täysin omiin maailmoihinsa, eikä siis huomioinut Haraldia saatika Henryä joka nyt nousikin istuimeltaan, käveli hänen luokseen ja ojennutti kättänsäkin häntä kohden.
Ophelia havaitsi sivusilmällään Henryn käden ja kohottikin siis katseensa kysyvästi tähän.
Tanssiin? Pyysikö Henry häntä tanssiin? Olisiko ollut liian outoa jos Ophelia olisi nyt nipistänyt itseään ja varmistanut siten ettei ollut unessa? Ophelia tunsi itsensä tässä kohtaa ihan palikaksi, Henry kun vielä hymyili mikä sai tämän näyttämään Ophelian silmissä aivan erillaiselta kuin miltä tämä oli hetki sitten näyttänyt: Kiukuttelevalta haltija prinssiltä.
"Ky-Kyllä..." Ophelia sai vastatuksi, ei kai hän voinut prinssin pyynnöstä keiltäytyäkään? Ja ei kai hänella asiaa mitään vastaankaan ollut... Joten hän ojennutti kätensä Henrylle, nousi istuimeltaan ja antoi tämän saattaa hänet tanssilattialle.
Matkalla Ophelia mietti lähinnä karttapallo tapausta... Pitäisikö hänen pyytää anteeksi tapausta nyt? Tosin eihän tämä ollut heille vihoitellut, ei kai jos nytkin Henry häntä tanssiin vei.
"...Tuota, oletteko ehtineet viihtymään olostanne täällä? Tarkoittaen tätä lyhyttä aikaa mitä olette kerennyt linnassa olemaan." Ophelia kysyi kääntäen hymyilevät kasvonsa yläviistoon Henryyn, tosin Ophelia tunsi kysymksnsä olevan ehkä vähän hölmö... Prinssi jonka piti sopeutua linnaan...? Joko Ophelia ei ajatellut tai ajatteli sitten liiakseen, olihan siinä kai sopeutumista jos oli niin kauan poissa ollut? Kai? Ehkä? Ei Ophelia tiennyt varmaksi. Ei hän Henryn viihtymisistä linnassa loppujen lopuksi tiennyt.

//...</3...//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Huhti 2008, 20:13

Anemone, Black, Henry, Harald, Lily

Henry hymyili pienesti kuullessaan Ophelian myönteisen, änkytys vastauksen. Hän otti Ophelian kädestä kiinni, odotti että tämä sai itsensä ylös tuolista ja lähti saattamaan papitarta tanssilattialle. Henry ei edes muistanut milloin viimeksi olisi tanssinut.. harvemmin sitä metsässä tuli tanssittua. Ei sillä etteikö Henry osaisi tanssia, mutta taidot saattoivat olla ruosteessa.. no, eiköhän se siitä lähtisi. He saapuivat tanssilattialle ja Henry asetti toisen kätensä Ophelian lantiolle ja piti toisessa tämän kättä. Henry vilkaisi alaviistoon Opheliaa, ennen kuin lopulta lähti kuljettamaan häntä pitkin lattiaa musiikin tahdissa.
"hehe.. viihtymisestä en nyt tiedä, mutta on se mukavaa välillä olla kotona. Tosin jos jään tänne vielä pitkäksi aikaa, tuntuu että tulen hulluksi" Henry sanoi ja laski päätään hieman alemmaksi ja kuiskasi "En pahemmin pidä näistä aatelisista.. varsinkaan noista nirppanokkaisista tytöistä" Henry sanoi vilkaisten tanssilattian reunalla kikattaviin tyttöihin. Näiden oli turha odottaa että Henry heitä käsivi tanssiin pyytämään! Sai nähdä suostuisiko Henry heidän kanssa tanssimaan, vaikka käskettäisiinkin...
Ophelia taas oli eri asia, Ophelia ei ollut kuin he. Ei Henry koskaan ollut nähnyt Opheliaa kikattamassa kuin mikäkin teini prinsessa. Sitten jälleen - kuten yleensä- Henry havahtui kiusalliseen hiljaisuuteen, mikä vallitsi hänen ja Ohpelian välillä, Vaikka ympärillä oli melkein kakofonia.
"näytät kauniilta" Henry sanoi lopulta hymyillen pienesti, sanoen nyt jotain pientä ja kohteliasta.. no tottahan se oli, Ophelia näytti kauniilta.

Black tanssitti Lilyä, kunnes hänen silmänsä kiinnittyivät Henryyn, joka oli mennyt hakemaan Opheliaa tanssimaan. Lily huomasi kuinka Black katseli hänen ohitsensa pöytään, joten hän vilkaisi ohimennen olkansa yli nähden Henryn tanssivat Ophelian kanssa.
"Jotain vialla?" Lily kysyi Blackiltä saaden tämän havahtumaan omista maailmoistaan.
"ei.. ei oikeastaan" Black vastasi siirtäen katseensa takaisin Lilyyn.
"Black, anna Henryn olla. Älä välitä hänestä.. kohtele häntä vaikka kuin ilmaa, mitä tahansa, mutta älä ala kinastelemaan hänen kanssa, älä edes kiinnitä huomiota häneen" Lily sanoi vilkaisten Henryyn.
"mmh... yritän.. mutta en luota häneen, joten aijon pitää häntä silmällä" Black sanoi saaden Lilyn tuntemaan olonsa erittäin vaivautuneeksi. Meinasiko Black kytätä Henryä koko loppu ajan? Ehkä Lily piti saada Black ajattelemaan jotain muuta, mutta mitä.. no, ehkä asian piti vain antaa olla, Lily ei halunnut stressata siitäkin! Stressiä oli muutenkin jo liikaa, eikä stressi tehnyt hyvää raskaana olevalle naiselle.

Harald katseli hymyillen tanssilattialle.. ai miksi hän ei tanssinut? Ei hän halunnut eikä jaksanut.. ei hän ollut halunnut tanssia sen jälkeen, kun hänen vaimonsa kuoli. Ainoastaan Lilyä hän suostui tanssittamaan. Mutta nyt Harald teki jotain mitä ei edes itseltään odottanut. Hän nousi ylös penkiltä ja haki Anemonea tanssimaan! No.. kaiken järjen mukaan jokainen tajuaa että Anemone on liian pieni tanssimaan aikuisen miehen kanssa, mutta Harald otti Anen syliinsä ja käveli tanssilattialle ja lähti tanssittamaan Anea. Ane oli innoissaan kun sai tanssia 'vaarinsa' kanssa, hän asetti toisen kätensä Haraldin olkapäälle ja toisen hän laski Haraldin toiselle kädelle.
Vieraiden mielestä näky oli soma ja Lily oli huutaa nähdessään nämä kaksi, niin söpöltä se näytti. Black vain hymähti itsekseen ja keskittyi jälleen sivusilmällä vahtaamaan Opheliaa ja Henryä.

Henry vilkaisi Haraldiin ja Aneen ja naurahti pienesti.
"no.. käyhän se noinkin..." Henry huomautti nyökäten Haraldia ja Anea kohden.

// kikattavat snobit <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 05 Huhti 2008, 20:36

Ophelia

Heidän saavuttua tanssilattialle, Ophelia asetti toisen kätensä Henryn käsivarrelle, koska ei aivan tämän olkapäälle ylettänyt ja toisen hän taas piti Henryn kädessä, eli siis se ottivat sen tavanomainen tanssi asennon ja ei aikaakaan kunnes Henry lähtikin kuljettamaan häntä musiikin tahdissa pitkin salin suurta tanssilattiaa. Ophelia katsahti ylös Henryyn, tämän vastatessa tämän kysymykseen ja hymähti tähän pienesti -ehkä hieman vaivalloisesti- siihen kohtaan kun Henry sanoi luulevansa tulevan hulluksi jos pitkäksi aikaa jäisi? Tämä ei tosiaan tainnut kovinkaan paljoa linnassa viihtyä. Sitten Henry kumartui hieman, saaden Ophelian hetkeks hämmilleen kunnes tämä kuiskasikin hänelle ettei pitänyt kovinkaan paljoa aatelisista, varsinkaan nirppanokkaisista tytöistä? Ophelia katsoi Henryyn hetken ja siirsi sitten puoliksi katseensa tanssilattian reunalla oleviin kikattaviin aatelistyttöihin, niihin joihin Henrykin oli juuri vilkaissut.
"Ahaa..." Ophelia totesi nämä nähdessään, nämä olivat selvästikin iskeneet silmänsä Henryyn ja ei Opheliaa kai tuota niinkään ihmetellyt, olihan Henry ihan komea...? Niin ja prinssi.

Ophelia ei näistä tytöistä sen enempää mitään tiennyt, eipähän hän ole ollut pahemmin näiden kanssa missään tekemisissä, esittelyjäkään kun ei ollut pahemmin tapahtunut ja jos totta puhuttiin, ei Ophelia edes välittänyt. Ophelia siirsi katseensa näistä eteensä ja vilkuili välillä jalkoihinsa, vaikkei tanssiminen hänen osaltaan edes millään lailla takkuillutkaan, se oli itseasiassa ihan sulavaa ja ei Ophelia ollut Henryn kanssa ennen tanssinutkaan. Sitten Henry -näin hetkellisen hiljaisuuden jälkeen- sanoi jotain mikä sai Ophelian kohottamaan katseensa Henryyn nyt hyvin nopeasti, että kohta hänen suunsa oli muuttunutkin pieneksi, väärin päin olevaksi kaareksi Henryn pienestä hymystä.

"E-En min!--Siis... Kiitos." Ophelia lähti änkyttämään poskipäät punastuksessa, ei hän ollut tottunut kuulemaan moista kohteliaisuutta! Ei se ollut Ophelialle niinkään pientä... Ei ollenkaan. Tosin Ophelia kyllä myönsi, että hänen mekkonsa, mikä oli hänen ovelleen vähän ennen juhlia tuotu oli mitä kaunein hänen koskaan pitämistään mekoistaan... No kiitoksen hän sai kuitenkin tästä tällä kertaa ihan kunnialla sanottua, mutta Henryyn hän ei enää katsonut vaan kohta hänen silmänsä iskeytyvätkin kauempana tanssivaan tanssipariin että mitä suloisimpaan näkyyn, Kuningas Haraldiin ja Anemoneen.
Harald oli mitä ilmeisemmin mennyt pyytämään Anea tanssimaan nostanut tämän syliinsä ja tanssitti Anea nyt käsivarrellaan mikä sai Ophelian että monet muut juhlavieraista hymyilemään nyt tämän suloisuudesta.
"Niin" Ophelia 'vastasi' naurahtaen vilkaistaessaan takaisin Henryyn ja katsahti hymyillen sitten takaisin Haraldiin ja Aneen joita suurinosa ihmisistä salin reunoilta lämpimin sydänmin yhä katseli.
"Käy sääliksi Anemonea, tiedättehän? Hän kun odottaa kaikista eniten Lilyn tulevaa lasta." Ophelia sanoi kääntäen katseensa takaisin eteensä, tosin ei enää hymyillen kun asiaa ajatteli; he joutuivat näyttelemään Lilyn lapsen kuoleman vaikka tämä oikeasti menisikin vain Aranille. Tosin Anemone tulisi tietämään vain kuolemasta ja ainoa asia mikä Anemonen itkun ohella Opheliaa huoletti, olivat enkelit jotka Opheliasta kertoivat Anemonelle vähän enemmän kuin mitä oli tarvis. Kai Ophelia sitten rukoilisi, etteivät enkelit kertoisi Anemonelle mitään tai jos nämä kertoisivatkin niin Ophelia rukoilisi näitä sitten myös selittämään asia Anemonelle niin, että tämä tajusi pitää suunsa asiasta kiinni kaikilta ulkopuolisilta.

//Haltijoiden naamoja raateleva kissa <3//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Huhti 2008, 21:49

Anemone, Black, Henry, Harald, Lily

Henry katseli hetken aikaa isäänsä ja Anea, kunnes käänsi kysyvän katseensa Opheliaan. Tämä oli selvästi punastunut Henryn aikaisemmasta huomautuksesta, mikä sai Henryn hymyilemään vinosti ja katsomaan Opheliaan kulmat koholla. Tosin ilme vakavoitui kun Henry kuuli Ophelian asian.
"totta... minä.." Henry aloitti vilkaisten sivu silmällä Aneen "minä en tiedä miten asiaan loppujen lopuksi suhtautuisin... tai siis, Aran teki väärin, sen myönnän ja tulen kantamaan kaunaa hänelle siitä, mutta... äh, asiaa on liian vaikea selittää, kun et tiedä puoliakaan siitä mitä minä tiedän..." Henry sanoi lukiten suunsa. Ei hän ollut varma olisiko edes viisasta puhua Ophelialle näistä asioista.. meinaan, Opheliahan oli loppujen lopuksi 'väärällä' puolella tässä sodassa. Mutta.. kyllähän Ophelia jo nytkin säilytti muutamaa salaisuutta, jotka voisivat olla kohtalokkaita itse kullekkin, jos julkisuuteen pääsisivät. Eikä Ophelia edes 'nauttinut' Henryn luottamusta.. ainakaan täysillä, loppujen lopuksi, Ophelialla oli Henryn mielestä LIIANKIN hyvät välit Blackin kanssa.
"no.. kai hän sen kestää... ehkä hän ei edes ymmärrä sitä kunnolla, kun on vielä niin nuorikin" Henry sanoi lopulta.
Viimein tanssi lakkasi. Parit kiittivät toisiaan tanssista ja maleksivat joko salin reunoille päin tai etsivät itsellensä uuden tanssi parin seuraavaa tanssia varten.
Henry päästi irti Opheliasta, peruutti hieman ja kumarsi syvään.
"kiitos tästä tanssista... oli ilo tanssia kanssanne" Henry sanoi suoristaen selkänsä ja hymyili pienesti. Hän oli jo ojentamassa kättään Ophelialle, saattaakseen tämän pois tanssilattialta, mutta äkkiä joku taputti häntä olkapäähän.
Se oli yksi niistä - niin ihanista - kikattavista aatelis tytöistä... juuri se kissan omistaja. Tämä pyysi Henryä tanssimaan, kikattaen melkein joka sanan välissä. Henry vilkaisi (erittäin kärsivästi) Opheliaan, mutta suostui sitten tytön kanssa YHTEEN tanssiin.

Lily niiasi Blackille ja tämä kumarsi Lilylle, kun tanssi oli loppu. Lily otti kiinni Blackin kädestä, kun tämä saattoi hänet takaisin istumaan. Black istui omalle paikalleen, mutta tarkisti juoma lasinsa ennen kuin hörppäisi siitä.. ties kuka sinne myrkkyä olisi tunkenut. Nyt ei ainakaan ollut vaaraa, että Lilyn lasi olisi sekotettu Blackin lasiin, nämähän istuivat melkein eri päissä pöytää! Tosin Henryn ja Blackin lasi saattoi sekottua.. mutta Blackiä ei nyt pahemmin haitannut vaikka Henry olisi saanut halvauksen myrkystä.. ja vaikka saisikin, Black ei olisi mitenkään auttamassa Henryä!
Harald käveli takaisin paikalleen, Anen hän oli jättänyt tanssi lattialle kun tämä saikin jo seuraavaan tanssiin seuraa! Joku poika, ehkä pari vuotta Anea vanhempi, oli tullut hakemaan häntä tanssimaan ja tottakai Ane siihen suostui.

Lily tunsi olonsa yhä vaivautuneeksi ja jonkin verran ahdistuneeksi, mutta ei tätä päällepäin näyttänyt mitenkään. Hän hymyili lempeästi omaan tuttuun tapaansa ja katseli ympärilleen. Hän olisi halunnut käydä juttelemassa ystävättärilleen, mutta ei uskaltanut... varsinkin kun se kissa saattoi hypätä ties mistä ja raadella hänet puoli kuoliaaksi. Lisäksi häntä hävetti, kun ajatteli että koko Crypt (muutamaa henkilöä lukuunottamatta) uskoivat lapsen olvena Blackin... ja.. eihän tytöt nyt osaisi pitää suutaan kiinni, vaan alkaisivat kyselemään ties mitä! Eikä Lily tosiaan halunnut puhua mistään sellaisesta!
Joten Lily tyytyi istumaan paikallaan ja katselemaan, kun seuraava tanssi jo alkoikin.

// "AAAAAAGH! GET IT OFF! GET IT OFF!" "MIJAUUUUURRRRRR!!!" //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Huhti 2008, 17:11

Ophelia

Ophelia kohotti katseensa ylös Henryyn tämän aloittaessa ja katsahti sivusilmällä jälleen Aneen tämän mukana. Sitten Henryn alkoi puhumaan itsestään asian suhteen... Ophelia käänsi katseensa tähän -ehkä vähän kysyvästi- kun tämä lähti selittelittämään, ettei tiennyt miten itse asiaan suhtautuisi ja että tämä tulisi kyllä kantamaan kaunaa Aranille ja sulki lopulta suunsa kun ei osannut asiaa sen paremmin enää selittää, varsinkaan kun Ophelia ei tiennyt puoliakaan siitä mitä hän tiesi? Tämä sai Ophelian tuntemaan itsensä nyt puolestaan vaivaantuneeksi, se oli muistutus Henrystä joka vehtaili haltijoiden kanssa ja tämä vielä sanoi, ettei Ophelia tiennyt puoliakaan siitä mitä Henry tiesi? Pitäisikö huolestua..?
Ophelia ymmärsi kyllä sen, että Henry olisi vihainen Aranille siitä mitä Lilylle teki, mutta Ophelia tiesi myös sen, ettei se kuitenkaan riittänyt Henrylle alkaa siteitään Aranin väliltä katkomaan... Siihen Ophelian ymmärrys tässä asiassa rajoittui.
"Niin..." Ophelia sanoi katsahtaessaan ilmeettömänä jälleen Anemoneen, nyökäten samalla Henryn sanomiseen. Anemone tosiaan oli hyvin nuori, ehkei tämä sitten ymmärtäisi lapsen kuolemaa kun sen aika tulisi.

Ophelia oli syventynyt mietteisiinsä kun musiikki lakkasikin ja Ophelia havahtui siihen, että he että kaikki muutkin heidän ympäriltään pysähtyikin, tanssi oli ohitse. Ophelia ymmärsi irrottautua Henrystä ja peruuttaa itsekin hiukan, niiaten Henrylle yhtä syvään kuin tämä hänelle näin kiitokseksi tanssista nyt kumarsi.
"Kuin myös." Ophelia vastasi ja suoristi selkänsä pian sen jälkeen mitä Henry ja oli jo ojennuttamassa tälle kättänsäkin, jotta tämä voisi hänet tanssilattialta pois myöskin saattaa. Tosin, sitten Ophelia näki yhden niistä kikattavista aatelistytöistä olevankin nyt Henryn seläntakana ja vetäisikin siis kätensä takaisin tämän taas tapauttaessa kättänsä Henryn olkapäälle.

Tyttö varmaankin pyysi Henryä tanssiin? Sillä Ophelialta meinasi ainakin mennä kaikki tytön sanomiset lähes kokonaan ohi, kun tämä nauraakikatteli jokaisen sanansa kohdalla, kuten tämän ystävättäretkin nyt salin reunalta. Ophelia kohautti kummastelevan katseensa näistä Henryyn, hymyillen pian ehkä vähän pahoittelevasti tämän puolesta kun tämä näytti vähintään kuolemaa tekevältä, mutta suostui kumminkin lopulta tytön pyyntöön ilman sen läpinäkyviä nurinoita.
Ophelia vain hymyili ja lähti poistumaan tanssilattialta ilman sen kummempia saattoja, huomaten Lilyn ja Blackin jo istumassakin paikoillaan ja Anemonen nyt menevän hänen ohitseen jonkun tätä hiukan vanhemman pojan kanssa.
Ophelia katsoi sekunnin tai pari näiden perään, kunnes musiikki lähtikin taas soimaan, saaden Ophelian havahtumaan ja suunnahtamaan taas kohti heidän seuruepöytää, istahtaen lopulta paikalleen siihen Lilyn viereen.
Hän ei jaksanut murehtia sitä mitä Henry sanoi, ei se asioita muuttaisi jos hän nyt alkaisi spekuloimaan kaiken maailman mahdollisuuksia sen suhteen mitä Henrylla oli haltijoiden kanssa meneillään. Ophelia katsoi hetken aikaa ilmeettömänä tanssialattialle tätä ajatellessaan, sytyttäen pienen lempeän hymyn taas huulillensa asian turhuuden todetessaan ja katsahti Lilyyn nyt hymyillen, joka edelleen näytti Ophelian silmissä kaikelta muulta paitsi huolissaan olevalta, mikä ehkä johtuni myös Ophelian omasta kevyt mielisyydestä.
"Kuinka olet Lily voinut? Ethän ole stressannut juhlien alkua liiaksesi?" Ophelia kysyi kallistaen päätään hieman sivulle ja hymyili. Vaikkei Lily huonovointiselta vaikuttanutkaan, olihan se ihan hyvä varmuudeksi kysyä, varsinkin kun tämä oli raskaana ja nyt mainitsemattomia stressin syitä oli ollut jo joitakin.
"Näytät muuten kauniilta, sinun ja Anemonen asut näyttävät paljon kauniimmilta nyt kun ne ovat teidän päällänne." Ophelia lisäsi hymyillen yhä, heittäen lähes saman kohteliaisuuden mitä Henrykin vähän aika sitten, mutta tämä oli tyttöjen välistä ja siten ihan eri asia.

//X'DDDD Tiitu kouluttaa Joonaksen <3//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Huhti 2008, 18:30

Anemone, Black, Henry, Harald, Lily

Lily seurasi katseellaan hymyillen Opeliaa, kun tämä käveli takaisin pöytään ja istui alas. Hetken hän saikin istua hissun kissun Ophelian vieressä, kunnes tämä kysyi hänen vointiaan. Hetkeksi Lily meni lukkoon, näyttikö hän niin huonovointiselta, että Ophelia kysyi häneltä sitä sen takia? Ophelia kerkesi huomauttamaan vielä siitä, kuinka nätiltä Lily näytti, kunnes Lily sai avatuksi suunsa hymyillen ehkä hieman tukalahkon oloisesti.
"ehee, kiitos... ja ihan hyvin minä ole voinut.. kai.. ehkä.. tai siis, onhan tässä nyt ties mitä.. mutta.. pääpiirtein ihan hyvin." Lily selitti sekavasti pyöritellen samalla hius kiehkuraa.
"AH! Olin ihan unohtanut! sinun asusi, se näyttää tosi hienolta!" Lily sanoi kääntäen nyt katseensa Opheliaan ja silmäili tarkemmin tämän asua. Se tosiaan oli upea.. Lilyn kävi kateeksi, mutta kateuttaan hän ei näyttänyt. Hän oli iloinene Ophelian puolesta, että tämä oli löytänyt itselleen näinkin hienon asun.
"Maksoiko se paljonkin?" Lily kysyi samalla kun nosti lasinsa huulilleen ja hörppäisi pienesti.

Black katseli Henryä joka tanssahteli kikattavan aatelistytön kanssa pitkin poikin lattiaa. Black tunsi vahingon ilon tuomaa tyydytystä, hän tiesi ihan hyvin että Henry vihasi kikattavia aatelistyttöjä ja nyt tämä joutui tanssittamaan heitä ties kuinka kauan! Noina hetkinä Black oli kiitollinen, että ihmiset karttoivat häntä.. hän ei todellakaan halunnut tanssia kenenkään muun, kuin Lilyn tai Ophelian kanssa... Opheliakin oli kiikun kaakun, ei sillä että Black ei pitänyt Opheliasta, vaan sen takia että Ophelia oli niin lyhyt. Opheliasta puheen ollen, Black vilkaisi sivulleen kohti Opheliaa ja Lilyä ja näki näiden juttelevan keskenään. Lily näytti kiusaantuneelta ja huonovointiselta.. näin Blackin silmissä, ei hän tiennyt huomasivatko muut sitä.
Äkkiä Blackin silmät kiinnittyivät Henryn lasiin... hänhän voisi myrkyttää Henryn... hänen ei edes tarvitsisi hakea mitään myrkkyä! Riittäisi vain pari taikasanaa ja sormen heilautus, niin viini olisi tarpeeksi voimakasta tappamaan vaikka merihirviön! Kysymys kuitenkin kuului, olisiko Black NIIN ilkeä... jos häneltä kysyttäisiin, niin vastaus oli myöntävä. Mutta... ei hän voisi prinssiä murhata.. silloin hän roikkuisi hirressä jos joku saisi tietää siitä! Mutta... voisihan hän myrkyttää viiniä sen verran, että Henryllä tulisi olemaan vähintään yhtä pahat kivut, mitä Lilyllä aikoinaan. Se kuulosti (näin Blackin korviin) ihan reilulta.. Henry saisi maksaa sen mitä oli Lilylle aiheuttanut, tosin välikäsien kautta silloin... ja Ben sai siitä syyt niskoilleen.
Joten, Black vilkaisi olemattomasti ympärilleen, nosti kättään ylemmäs osoittaen etusormellaan kohti Henryn lasia ja mumisi itsekseen, aivan hiljaa muutaman loitsu sanan. Viini tummeni hieman, mutta mitään muuta reaktiota ei näkynyt.. nyt vain piti odottaa että Henry joisi viiniään.

Vihdoin tanssi loppui ja Henry pääsi ravaamaan takaisin pöytään. Hän vain kumarsi nopeasti tanssi parilleen ja häipyi, ennen kuin seuraava kerkesi ilmestymään hänen selkänsä taakse. Lily katsoi hymyillen Henryyn kun tämä marssi astetta tympääntyneenä takaisin pöytään ja otti jälleen saman istumis asennon, missä aikaisemmin oli istunut. Harald vilkaisi sivusilmällä Henryyn, mutta ei sanonut mitään.. ei ollut mitään sanottavaa, joten miksi sanoa?
Ane viipotti yhä tanssi lattialla, hän oli saanut seuraavaa tanssia varten jo seuraavan parin! Anella riitti vientiä, hyvä sinänsä.. sai tämäkin kulutettua energiansa ennen nukkumaan menoa.

Henry nosti lasin huulilleen ja hörppäisi viiniään hieman. Black katsoi sivusilmällä ja tuhahti itsekseen, oliko prinssi noin tyhmä? No, hyvä vain... Nyt piti vain odottaa että myrkky vaikuttaisi. Black nosti oman lasinsa huulilleen ja joi siitä, kuin ei olisi edes tietoinen koko myrkystä.
"Anella näyttää olevan tanssi seuraa jokaisen kappaleen varalle.." Lily huomautti naurahtaen pienesti, samalla kun nyökkäsi kohti Anea.

// Aksu kouluttaa Lillin <3.... tappaja marsu rulez \o/ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Huhti 2008, 21:27

Ophelia

Ophelia hymyili yhä, tosin hän alkoi pikkuhiljaa epäilemään oman hymynsä vahvuutta kun Lily käänsi häneen katseensa niin, että Ophelia selvästi näkikin jo tämän tukalaisuuden... Tämä takelteli vastauksen kanssa, mutta väitti lopuksi näin pääpiirteisesti voivansa ihan hyvin? Ophelia nyökkäsi tähän, hymyillen yhä pienesti Lilylle, mutta tietäen nyt, ettei tämä niin huoleton ollutkaan kuin oli äsken vaikuttanut... Hius kiehkuran pyörittelykin sormissa jo kieli siitä...
Ophelia tunsi itsenä hieman tyhmäksi, kun ei ollut sitä ennen Lilystä havainnut ja luullut mitä Lily oli varmaankin halunnutkin tämän luulevan, mutta ei se Opheliaa vielä murtanut.
Sitten Lily huomasikin hänen mekkonsa! Josta Ophelia oli kyllä ylpeä ja hymyilikin Lilylle iloisesti kun tämä hänen asuaan hienoksi kerran kehui.
"Hehe, kiitos!" Ophelia kiitti naurahtaen ja hymyili jälleen, tosin yhä hieman huolissaan Lilyn suhteen... Olihan tällä kaikki hyvin kuin oli väittänyt?

Sitten Lily kysyi että oliko hänen mekkonsa ollut hintavakin? Opheliasta tämä oli todella outo kysymys ja katsoikin Lilyä sen mukaisesti. Tämä alkoi jo horjuuttamaan Ophelian uskomusta että asennetta sen suhteen, että illasta tulisi niin iloinen ja huoleton kuin hän oli toivonut.... Ei niinkään hänen mekkonsa takia, vaan sen, että Lily olisi niinkin sokeana kaikista huolista että kyseli häneltä niinkin outoja? Tai sitten se ei ollut Lilystä niin outo kysymys kuin Opheliasta...
"Ei se niinkään." Ophelia vastasi, tosin valehdellen, ei hän kehdannut totuutta sanoa, eihän lahjojenkaan hintoja kuulunut kertoa.
Ophelia siirsi katseensa tanssilattialle ja näki Anemonen yhä tanssimassa, kunnes musiikki lakkasikin soimasta ja tanssi oli ohitse. Henrykin pääsi nyt 'nirppanokkaisen' aatelistytön kynsistä ja kävelikin takaisin paikalleen hyvin nopeaan tahtiin, tehden aika selväksi ettei ollut enää kenenkään kanssa enää tanssimassa.
Kaikki se, mitä Black puolestaan oli puuhaillut Henryn viinilasin kanssa nyt toisellapuolella pöytää, oli Ophelialta ihan yhtä pimennössä kuin kaikilta muiltakin.

Ophelian kulmia nosteleva katse Henrystä siirtyikin tästä jälleen Anemoneen, tajutessaan ettei tämä tullutkaan paikalleen ja näkikin nyt, että joku muu -noin Anen ikäisistä pojista- olikin pyytämässä häntä jo seuraavaan tanssiin. Tämä sai Ophelian hymyilemään, tällä todellakin riitti vientiä täksi illaksi...
"Niin. Kuten sinullakin aikoinaan riitti, ennen Blackia meinaan." Ophelia sanoi naurahtaen, vilkaistaessaan nopeaan Lilyyn ja katsahti takaisin Aneen ja tätä vievään tanssipariin, sekin oli hyvin suloinen näky... Ehkä hieman kadehtittavakin, mutta Ophelia ei antanut sen häiritä itseään, eihän hän itsekään täysin seinäruusuksi ollut joutunut päätymään.
"On muuten hassua, että kun Anemone ei ole kuitenkaan verellistä sukua, hän silti muistuttaa hyvin paljon sinua... Tavallaan. Tiesitkös sitä?" Ophelia lisäsi hymyillen. Muistutti Lilyä? Muistattehan sen kerran kun Anemone oli mennyt tallomaan Aranin varpaat? Se oli jotenkin ollut niin Lilyä, että se oli jäänyt Ophelian mieleen sen verran vahvasti, että mainitsi sen pienen seikan nyt Anemonesta...

//:'DDDD TAPPAJA MARSU!? LOLZ//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Huhti 2008, 22:29

Anemone, Black, Henry, Harald, Lily

"hee... totta.." Lily sanoi Ophelian huomauttaessa, että Lilylläkin oli aikoinaan riittänyt vientiä. Itseasiassa, Lily ei edes kaivannut sitä aikaa.. Black oli nyt hänen oma prinssi, jonka kanssa Lily voisi tanssia vaikka läpi yön! Ei hän edes halunnut tanssia kenekään muun kanssa... se tuntui oudolta nykyään.
Hetken Lily oli omissa maailmoissaan, kunnes vilakisi erittäin kysyvästi Opheliaan. Ane muistutti häntä? Lily ei pahemmin ollut pistänyt sitä merkille, mutta kai asia niin oli.. kai Ane sitten muistutti Lilyä..
"he... kai se seura tekee kaltaisekseen.." Lily huomautti, samalla kun otti hörppäyksen lasistaan.
Black katseli sivusilmällä Henryä, hymyillen itsekseen ja toivoi että myrkky vaikuttaisi jo.. tosin, Henry ei vielä ollut paljoakaan viiniään juonut. Harald oli jo hyvässä vauhdissa viinin kittaamisen suhteen ja saikin välillä Henryltä halveksevia katseita.. mutta silti kukaan näistä kolmesta ei ollut vielä kerennyt naljailemaan toisilleen.. ainakaan paljoa.

Muutaman tanssin jälkeen oli aika syödä. Pöytiin kannettiin jos jonkinmoisiha jouluherkkuja, kinkusta laatikoihin. Ane oli hypellyt takaisin pöytään ja mussutti nyt tyytyväisenä ruokaa.. hän tuskin malttoi odottaa että pääsisi taas tanssimaan! Black, Lily ja Harald söivät tapansa mukaan erittäin maltillisesti ja siististi.. Henry taas ei syönyt melkein mitään, vain yhden omenan jonkaa oli tarjoilijalta pyytänyt. Hän tunsi olonsa hieman huteraksi. Hänen näkönsä sumeni aina vähän väliä ja päätä jomotti aivan kuin joku olisi tökkinyt takaraivoon ja ohimoihin sormillaan. Mutta Henry ei valittanut.. hän vain kätki huonon olonsa murjotuksella.. mutta Black kyllä huomasi että Henryllä ei ollut kaikki kunnossa.. ei sitten lähellekkään. Ja sekös sai Blackin hymyilemään, hyvä ettei nauranut pelottavalla tavallaan.
Henry kyllä huomasi että Black hymyili... mutta ei arvannut syytä... ei hänellä sytyttänyt, ei ainakaan vielä. Henry laski jo tyhjän lasinsa takaisin pöydälle ja hieraisi kädellään ohimoaan, sulkien silmänsä samalla.
Lily vilkaisi ohi Haraldin Henryyn ja Blackiin, nähden Henryn tukalahkon ilmeen ja alkoi ihmettelemään mikä hänellä oli.. Ehkä Henry ei vain ollut tottunut juhlimaan, Lilyn oli vaikea edes muistaa milloin Henry viimeksi olisi ollut juhlissa.
"Henryä taitaa vaivata jokin..." Lily huomautti Ophelialle lähes kuiskaten, samalla kun käänsi katseensa Opheliaan.
Orkesteri soitti kevyttä ja iloista tausta musiikkia, samalla kun osa oli jo saanut syötyä ja valmistautui jälleen tanssimaan.. osa taas päätti jäädä pöytään istumaan ja vetää änkyrät, kuten Haraldkin suunnitteli.

// NO SE TAPPAA KURKUN ALTA AIKAYKSIKÖN! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 07 Huhti 2008, 20:25

Ophelia

Ophelia käänsi katseensa puoliksi Lilyyn hymyillen, tämän tosin vastatessa taas jokseenki oudosti -näin Ophelian mielestä- kun hörppäsi viinilasistaan jo toistamiseen. Niin, kai se seurakin kaltaisekseen sitten teki? Ophelia ei tosin ollut huomannut, että olisi muuttunut miksikään muuksi kuin mitä oli Lilyn, Blackin tai kenenkään muun seurassa.... Mitä nyt raivosi, itki ja hymyili, mutta ne olivat tätsin hänen omiaan. Ophelia katsahti nyt puolestaan omaan pikariinsa, joka oli asetettuna hänen eteensä, mutta päätti loppujen lopuksi olla koskematta siihen. Hänen pieni tavoutteensa tosin oli, että hän kykenisi kyseistä juomaa vielä juomaan ilman, että olisi köhimässä sitä heti keuhkoistaan pihalle... Edes vähäsen, kuten Lilykin aina pienesti sitä siemaili.... Ja ehkä jonain päivänä koko pikarin. Kyllä! Ophelia ei miettinyt tällä hetkellä juuri muuta, olihan se ruokakin kohta kaiketi tulossa ja Ophelialla oli myönnettävästi jo hiukan nälkäkin.

Soitto lakkasi ja jälleen yksi tanssi oli ohitse ja seuraavaksi orkestro alkoikin soittamaan toisenlaatuista sointua, mikä merkitsikin jo Ophelian korville sitä, että seuraavaksi olisikin jo ruokailu, jonka jälkeen meno jatkuisi aika pitkälti samana kuin oli tähänkin asti jatkunut. Tosin, Ophelia uskoi ainakin osan ihmisistä juovansa itsensä tainnoksiin kunhan olisivat saaneet ensin vedettyä napansa täyteen kinkkua ja laatikoita sun muita jouluruoka juhlallisuuksia joita pöytiin, heidän kaikkien eteensä nyt tarjoiltiinkin. Ophelia voihakisi ikäänkuin ihastuksesta nähdessään kaikki pöydän antimet ja katselikin nyt silmät sädehtien kuinka suuri kinkku yhä höyrisikin. Ruokaa oli vaikka muille jakaa! Ja sehän jaettiinkin! Ophelia tunsi itsensä taas astetta hilpeämmäksi ruokailun aikana, hän ei osannut murehtia niin kamalasti Henryn ja Blackin suhteen, olivathan nämä tähänkin asti ihan kiltisti vierekkäin istuneet? Tosin Lily Opheliaa hieman huoletti, mutta ei tästä sen enempää selvää saanut mistä tämä niin stressaantunut oli. Ehkä tällä oli vain alhainen verensokeri raskauden ja tanssin takia ja tarvitsi nyt vain ruokaa kunnes olisi taas kuin ei mitään?

Anemone pisteli ainakin ruokaa poskeensa täydellä ruokahalulla ja niin söi myös Opheliakin; maltillisesti että siististi nyt pienen kinkun palaa leikatessaan, hän ei niinkään kinkusta muuten välittänytkään. Ruokailu sujui muutenkin hyvin leppoisasti, ainakin Ophelian osalta. Tosin, Ophelia humasi kyllä sivusilmällään, ettei Henry syönyt juuri mitään, mutta ei kiinnittänyt tähän sen enempää huomiota, tämä oli muuttunut jälleen mököttäväksi pikku prinssiksi -joka tosin oli jo ihan täysi-ikäinen- joka ei edes yrittänyt viihtyä niissä juhlissa joissa pitkästä aikaa nyt oli... Blackiin Ophelia ei kiinnittänyt mitään huomiota ja ei liioinkaan mihinkään muuhunkaan kuin omaan lautaseensa nyt vähään aikaan, kunnes kuuli sivukorvallaan Lilyn kuiskivan hänen suuntansa jotain. Ophelia katsahti kysyvästi Lilyyn, laskien veitsen ja haarukan samalla lautaselleen ja nojuatui hieman eteenpäin, nähdäkseen yli Lilyn ja Haraldin nyt Henryyn josta Lily oli jotakin juuri huomauttanut.
"Ehkä hän joi liikaa viiniä..?" Ophelia heitti veikkauksen, tosin tietäent, ettei Henry ollut yhtä pikarillista enempää juonut, ei ainakaan hänen tietääkseen.
"Lienee paras tarkistaa..." Ophelia sanoi hetken vielä katseltuaan ja nousi ylös tuoliltaan. Jos Henry olisi sairastumassa, niin Ophelia oli silloin kykenevä tätä auttamaan, tuskin sitä päänsärkyjä kukaan huvikseen kärsi? Ellei kyseessä ollut sitten henkinen rasitus tai ongelma mikä sai Henryn päätä niinkin selvästi jomottamaan... Joten siksi Ophelia menikin nyt tämän luokse ja kumartui hiukan tämän toisen olan tasolle ja itselleen pienen hymyn.
"Onko teidän korkeudellanne kaikki hyvin?" Ophelia kysyi hymyillen yhä, kiinnittämättä niin minkäänlaista huomiota Blackiin saatika arvannut, että se mikä Henryä ikinä vaivasikin olisi millään lailla Blackin syytä.

//VAROKAA KAIKKI MAAILMAN KURKUT!!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Linnan salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron