Un ballo in maschera

//Aksu tänne\\

Rudyard

Aurinko laski kaupungin talojen taa värjäten niiden katot viimeisillä, punaisilla säteillään. Oli jo ilta, lämmin ja kesäinen ilta lämpimän ja kesäisen päivän päätteeksi. Ilma oli kaunis kuin morsian eikä muutamana edellisenäkään päivänä ollut tarvinnut kärsiä sateista.
Ilma oli hieman tunkkaista ja muutama olisi jo kaivannut sateita puhdistamaan sitä. Moni oli myös ennustanut pieniä sadekuuroja seuraavalle viikolle, mutta tämän illan kaupungin katot saisivat luultavasti olla rauhassa sateen rummutukselta.
Tällainen kesäinen ilta oli mitä parasta aikaa järjestää juhlat. Näiden juhlien tekosyynä toimivat erään rikkaan aatelisen lähestyvät syntymäpäivät. Kyseinen rouva ei ollut innoissaan vanhenemisesta ja vuosien täyttämisestä, mutta juhlista tuo piti sitäkin enemmän. Kuningas oli syystä jos toisesta - luultavasti ainoastaan, koska hänen ihanainen tyttärensä oli halunnut juhlia - päättänyt toteuttaa rouvan toimeen.
Naamiaiset järjestettiin linnan salissa. Ympäristö oli suorastaan hurmaavaa ja sisätilat sitäkin upeammat - vieraat voisivat viettää aikaa joko ulkona tai sisällä, kumpi heistä sattui tuntumaan miellyttävämmältä. Ruusujen tuoksu oli lähes juovuttava pihalla, mutta siitä huolimatta useat tulisivat tuona iltana valitsemaan sisätilat, olivat pihan pienet lammet ja istutukset kuinka hurmaavia tahansa.

Auringon laskettua juhlapaikalle alkoi ilmestyä vieraita. Jokainen oli pukeutunut juhlien hengen mukaisesti - hienostuneesti, peittäen kasvonsa toinen toistaan upeammilla naamioilla.
Rudyard oli näiden vieraiden joukossa. Mies ei ollut vaivaantunut panostamaan asuunsa - yksinkertainen oli kaunista. Hänen komeat kasvonsa - se, mikä niistä näkyi - toivat mystisen säväyksen hänen koruttomaan, tummaan asuunsa.
Tumma naamio peitti norsunluunvalkeita kasvoja, mutta jätti miehekkään leuan ja kapeat huulet paljaiksi. Kultaiset silmät tarkkailivat uteliaina ympäristöä.
Miksi punatukan kaltainen sotilas oli kutsuttu näihin juhliin? Suurimmaksi osaksi hänen miellyttävien kasvojensa takia. Osittain myös siitä syystä, että joku sattui näkemään hänen uransa hyvin nousujohteiseksi ja oli nähnyt parhaaksi luoda hyvät suhteet sotilaaseen.
Rudyard ei ollut tietenkään kieltäytynyt kunniasta.

[Aksutar]

Lily

Taas oli aika juhlien, mikä ei ollut kovinkaan erikoista aatelisten keskuudessa. Toisten mielestä se oli epäsopivaa näin räjähdysalttiin sodan alla, mutta toisten mielestä se oli ihan suotavaa.. tuoda valoa ja iloa pimeän keskelle. Lisäksi juhlat antoivat ymmärtää ettei ollut mitään pelättävää, mikä taas rohkaisi miestä jos toistakin, vaikka syvällä sydämissään jokainen tiesi että metsässä piili valtava, katkera voima, joka tulisi joskus vielä näyttämään mahtinsa.
Tällä kertaa juhlien aiheena olivat naamiaiset ja syy juhliin oli aatelisen tulevat syntymäpäivät. Lily oli paikalla koska tämä aatelinen jolla syntymäpäivät sattuivat olemaan, oli heidän perhetuttunsa ja erittäin hyvä ystävä. Kuningas ei ollut osallistunut tällä kertaa, koska kiireellinen kokous oli vienyt hänet mukanaan. Prinsessan kumppani, Black taas vältteli naamiaisia jostain kumman syystä, joten tuokin oli luikkinut kokoukseen vaikka vihasi niitä yli kaiken.. miehet, niistä ei ottanut selvää edes opaskirjalla.

Joten Lily oli yksin paikalla.. tai no, "yksin", hänen ympärillä pörräsi ties kuinka monta aatelistyttöä pitämässä seuraa ja keskustelemassa aina niin ihanista miehistä.
Päällään Lilyllä oli koritseellinen, viinin punainen mekko ja kasvoilla punainen, kulta koristeinen maski joka peitti puolet kasvoista. Hiukset olivat löysästi kiinni, Lily ei halunnut laittaa niitä mitenkään erioisesti tällä kertaa.
Ilta oli vasta nuori, mutta naamiaiset olivat jo lähteneet hyvin käyntiin. Väki tanssi ja keskusteli iloisesti, samalla kun viini virtasi. Lily kuunteli toisten tyttöjen puhieta sodasta ja haltioista... silloin kun puhe kääntyi haltia kuninkaaseen, Lily salaperäisesti poistui paikalta.
Prinsessa käveli puutarhan puolelle haukkaamaan raitista ilmaa. Sivusilmällä hän katseli sisälle saleihin, jääden hetkeksi miettiään omiansa pihalle...

Rudyard

Rudyard ei tiennyt paljoakaan tuosta henkilöstä, jonka vuoksi nämä juhlat pidettiin. Hän ei tuntenut tuota aatelisrouvaa mitenkään henkilökohtaisesti. Hän tiesi, että tuo oli läheinen hallitsijaperheen kanssa, mutta siihen hänen tietämyksensä jäikin.
Mies kuitenkin piti näistä juhlista. Naamiaisissa kukaan ei tunnistanut toisiaan, ihmiset eivät lukkiutuisi ainoastaan ystäviensä ja tuttujensa luo ja sellaisia ihmisiä, joita ei olisi muuten pystynyt lähestymään.
Sotilas oli käväissyt sisällä, osallistunut muutamaan keskusteluun pikaisesti, ohimennen. Tuo ei kuitenkaan jaksanut viihdyttää häntä kovinkaan pitkään, joten mies oli jättänyt keskustelukaverinsa ja siirtynyt nauttimaan pienestä lasillisesta ensiluokkaista viiniä ulkopuolelle.

Mies sosialisoisi suurempien joukkojen kanssa mieluummin vasta, kun alkoholi oli hieman rentouttanut noita ja ilta oli hieman pidemmällä. Tällä hetkellä mies mieluummin tutki puutarhaa - hän ei käynyt juuri koskaan linnan tässä osassa. Sotilaiden tilat olivat hänelle tuttuja, eivät aatelisten puutarhat, vaikka mies sopi ulkoiselta olemukseltaan parhaiten jälkimmäiseen. Nytkin hän näytti ennemmin aateliselta kuin sotilaalta.
Mies käveli uteliaana puutarhassa, varoen astumasta istutusten päälle.
Punatukkaisen kohottaessa katseensa tuo huomasi, ettei ollut yksin. Nuori nainen viininpunaisessa mekossa oli saapunut haukkaamaan raitista ilmaa, muutama rakastavainenkin oli saapunut paikalle, mutta heitä mies ei huomannut.
Kepein askelin mies käveli pitkätukkaisen tytön luo ja kumarsi tuolle pienesti, kohteliaasti.
"Iltaa neiti."
Koskematon lasi vieriin miehen huulille ja tuo siemaisi viiniä.

[Aksutar]

Lily

Siitä oli jo jonkin aikaa kun Lily oli ollut ilman "apujoukkojaan" missään juhlissa, joten nämä naamiaiset tuntuivat astetta oudommilta ja turvattomammilta. Muutenkin Lily oli nykyään varovainen seuransa suhteen, sitä ei koskaan tiennyt mitä maskin takana piili. Ehkä hän oli vain turhan vainoharhainen. Eihän täällä nyt mitään humalaista aatelista kummallisempaa voinut olla.
Lily ei kauaa kerennyt yksin olemaan pihalla, kun jo joku tuli hänen luokseen ja toivotteli illat. Lily nosti sekavan hämmentyneen katseensa mieheen, joka hänen luokseen oli tullut. Nopealta vilkaukselta tuo näytti olevan aatelinen, mikä nyt ei ollut niin suuri ihmetys aatelisia täynnä olevan salin luona.
"Iltaa teillekkin, hyvä hera" Lily sanoi lopulta nostaen kasvoilleen pienen hymyn.
Neiti... siitä oli aikaa kun joku oli sanonut häntä neidiksi. Yleensä arvoniminä kuului prinsessaa ja teidän korkeutta, mutta harvemmin neitiä. Arvatenkin tämä mies ei tunnistanut edessään seisovaa naista prinsessaksi, mikä taas oli Lilyn mieleen..
"siitä onkin aikaa kun linnassa viimeksi naamiaisia olisi pidetty.." Lily totesi sitten ääneen, siirtäen katseensa takaisin puutarhan puoleen.. vielä prinsessa ei halunnut sisälle palata, varsinkaan kun ulkona oli vielä näin lämmin ja kaunis ilma.

Rudyard

Sotilaskomentaja ei ollut harmikseen päässyt koskaan tutustumaan prinsessaan yhtään paremmin. Hän tunnisti tuon kauniin hahmon sen nähdessään, mutta naamion kanssa tehtävä oli huomattavasti vaikeampi. Hän ei ollut koskaan keskustellut tuon kanssa tai edes päässyt nauttimaan tuon viehättävästä läsnäolosta.
Ei siis ollut mikään ihme, että Rudyardilla meni hetki tajuta kenelle hän oli mennyt puhumaan. Ja kun mies tajusi sen, hän oli jo ehtinyt mennä kutsumaan neitiä muulla kuin tuon arvonimellä.
Vahinko oli jo tapahtunut, joten mitäs sitä mennä muuttamaan? Tyttö näytti olevan hyvin tyytyväinen miehen sekaannukseen. Hän voisi sanoa, ettei tosiaan ollut tunnistanut, kenelle oli mennyt puhumaan.

Rudyard jäi seisomaan prinsessan viereen, hymyillen. Kultaiset silmät tarkastelivat nuorta naista uteliaina, vaikkakin vaivihkaan. Tuo tosiaan oli kaunis. Monet sanoivat tuon olevan kaunein nainen, eikä Rudyard ihmetellyt, miksi nuo olivat sitä mieltä.
Kuninkaan neuvonanataja oli onnekas mies.
Kaikesta tarkastelustaan huolimatta sotilaan oli kohtalaisen helppo keskittyä keskusteluun, se pysyi vielä yksinkertaisessa, kepeässä aiheessa.
"Pieni vaihtelu virkistää", sotilas totesi hymyillen. "Henkilökohtaisesti pidän naamiaisista. Silloin voit mennä puhumaan henkilöille, joille et muuten puhuisi."
Rudyard hymähti. Katse käännettiin tytöstä puutarhaan. Lasi vietiin huulille, mutta jälleen siemaus oli lähes huomaamaton.
"Ruusut ovat kauniita, en ymmärrä miksei ulkona ole useampaa vierasta nauttimassa puutarhan teeskentelemättömästä tunnelmasta."

[Aksutar]

Lily

Pieni vaihtelu virkistää.. se oli totta. Toisaalta naamiaiset olivat mukavampia mitä normaalit tanssiaiset. Naamiaisissa kukaan ei tunnistanut toisiaan ja saattoi jutella ihmisille joiden kanssa ei muuten tulisi juttelemaan.. ja vaikka tunnistikin toisen, saattoi esittää ettei tuntenut ollenkaan. Sen takia naamiaisissa olitiinkin hieman tarkkaavaisempia sen suhteen, ketä saliin päästettiin.. ettei syntyisi "vääriä" suhdekontakteja. Mutta mies oli muuten oikeassa, naamiaisissa mentiin puhumaan henkilöille, joille muuten ei tultaisi puhumaan ollenkaan.
Lily itse oli sen verran avoin persoona että hän voisi tutustua jopa orpojen kanssa, mutta siitä ei välttämättä muu hovi tykkäisi.. toisinaan ei ollut kiva olla prinsessa.

Miehen mainitessa ruusut prinsessan katse kääntyi ruusuja kohti. Ne olivat kauniita, niin kuin aina ennenkin. Lily hymähti pienesti miehen sanojen jälkeen.
"Vieraat nauttivat mieluummin toistensa seurasta ja viinistä kuin luonnon ihmeistä.. nyt kun kerran naamiaisetkin ovat." Prinsessa sanoi tuijottaen yhä ruusuja.
"äitini piti niistä... ruusuista siis.. mutta vielä enemmän liljoista." Lily sanoi puoliääneen nostaen katseenssa taivaalle ja huokaisten syvään.. kai se olisi pakko sisälle mennä pian, ainakin juhlien sankaria tervehtimään.
Tanssimisesta Lily ei vielä ollut varma.. kai hän voisi pari tanssia tanssia jos joku pyytäisi, mutta ei hän ollut juuri nyt tanssi tuulella.

Rudy

Rudyard ei olisi missään muussa tapauksessa saanut mahdollisuutta tutustua prinsessaan kuin naamiaisissa. Sotilasjohtaja ei ollut huonointa mahdollista seuraa etenkään, kun tiesi miehen oppineen taustan, mutta silti kukaan ei nähnyt mitään syytä tutustuttaa heitä toisiinsa. Mies hymähti itsekseen, samalla kun katseli ruusuja.
Jos Rudyard menisi liian pitkälle, hän menettäisi henkensä. Hän ei saisi loukata tuota kruunun jalokiveä eikä tehdä mitään, mitä tuon aviomies - Rudyard ei yhtään ihmettelisi tuon mustasukkaisuutta - saisi syytä käydä sotilaan kimppuun. Punatukalla ei olisi ketään suojelemassa itseään, jos tuollainen onnettomuus sattuisi.

Sotilaan katse kääntyi nuoreen naiseen.
"Niin. Ymmärrän sen", punatukka totesi hymyillen. "He saavat nauttia luonnon ihmeistä muuallakin kuin täällä." Keltaiset silmät tarkkailivat nyt uteliaasti, vaikkakin yhä varovaisen vaivihkaan prisessaa.
Katse miehen silmissä ei muuttunut lainkaan tytön todetessa, että hänen äitinsä oli pitänyt enemmän liljoista kuin ruusuista. Tietenkin oli pitänyt, miksi muuten nimetä kuvankaunis tyttärensä liljojen mukaan?
Puutarhan rauha oli käsin kosketeltavaa ja mies ei voinut olla hymyilemättä. Tuo nuori nainen sopi sekä tänne, että juhlijoiden keskelle. Lily oli ihmeellinen, luotu prinsessan rooliin.

Kovaääninen musiikki kuitenkin sai miehen hätkähtämään.
Punatukkainen loi pikaisen katseen juhlasaliin. Hän näki värikkäiden asujen liehuvan ihmisten aloitellessa tanssin.
"He aloittelevat tanssimista. Tanssitteko te, neiti?"

[Aksutar]

Lily

Lily oli niin keskittynyt ruusuihin ja omiin ajatuksiinsa, ettei huomannut edes miehen katseen siirtyneen häneen.. no, ei se oikeastaan haitannutkaan. Prinsessana Lily oli tottunut katseisiin, niin epäileviin kuin ihaileviinkin. Silti joskus tuntemattomien katseet saivat Lilyn ihon kananlihalle. Ei ollut helppoa olla prinsessa.. jokainen odotti sinulta jotain, mutta vielä enemmän paineita oli Lilyn veljen, prinssi Henryn niskassa. Tosin tuo ei näyttänyt painostuksesta ja odotuksista välittävän, mikä vielä ajaisi tämän valtakunnan rappiolle. Lily oli ehkä onnekas ollessaan nainen, sillä hänelle ei oltu kerrottu kaikkea siitä miten sota edistyi. Parempi vain ettei tuo huolehtinut liikoja, niin ainakin hänen isänsä ajatteli.

Musiikin alkaessa soimaan Lily katsahti nopeasti olkansa yli sisälle saliin ja jäi tuijottamaan tuohon suuntaan sanomatta mitään. Mies selvästikkin oli ollut omissa maailmoissaan, sillä tuo suoraansanottuna hätkähti musiikin alkaessa soimaan.. mitä lie miettinyt. Pian mies kysyi tanssisiko Lily.
"En tiedä.. Mikäli seruaa löytyy niin kaipa sitä muutaman tanssin voisin tanssia" Prinsessa sanoi kääntäen katseensa takaisin mieheen ja nosti kasvoilleen pienen, vinon hymyn.

Rudyard

Punatukkainen tokeni hätkähdyksestään ja hymyili nuorelle naiselle. Tanssimisesta kysyminen oli ollut vain muodollisuus, mutta juuri nyt hän oli sillä tuulella, että voisi olla tarpeeksi röyhkeä tansittaakseen naimisissa olevaa naista. Lily saattoi olla hänen kuninkaansa - herransa ja puolijumalansa - tytär, mutta nämä olivat naamiaiset.
Naamiaisissa keskinkertaisesta sotilasperheestä peräisin oleva mies pääsi tanssittamaan prinsessaa, jos oli tarpeeksi ovela ja hyvä onninen. Tällä hetkellä näytti siltä, että onnetar oli siunannut Rudyardia.

Rudyard vastasi neidin vinoon hymyyn samanlaisella, salaliittolaisen hymyllä.
"Kelpaisinko minä kavaljeeriksesi?" punatukkainen kysyi leikkisästi, tietäen tytön vastauksen jo etukäteen. Sievä, vino hymy oli paljastanut hänelle paremmin kuin hyvin mitä tuossa sievässä päässä liikkui.
Mies ojensi hansikoidun kätensä tytölle, tarjotakseen sitä tuolle.
"Menisimmekö? He ovat aloittelemassa uutta kappaletta."

[Aksutar]

Lily

Siitä oli kyllä pitkä aika, kun Lily viimeksi olisi tanssinut jonkun muun kanssa kuin velhon.. ehkä oli van parempi ettei Black ollut täällä tällä hetkellä, tuo tuskin olisi edes päästänyt Lilyä puhumaan toisille miehille. Tuo oli joskus turhankin omistushaluinen ja mustasukkainen... no, eipä velholla pahemmin muutakaan seuraa ollut, joten kai se oli ymmärrettävissä.
Prinsessa ei voinut olla naurahtamatta pienesti miehen vinoon hymyyn, jonka jälkeen tuo kyseli kelpaisiko hän kavaljeeriksi. Lily uskoi että molemmat tiesivät vastauksen jo etukäteen, joten hän vain nyökkäsi kysymykseen myöntävästi ja tarttui miehen känteen tuon ojentaessa sen hänelle.
"mennään" Prinsessa vastasi hymyillen ja antoi miehen johdattaa hänet tanssilattialle, orkesterin aloitellessa seuraavaa kappaletta.

"kuinka hyvä tanssija te olette?" Lily kysyi vielä ennen tanssin alkua, mutta naurahti sitten kevyesti ja jatkoi "tai no, kohtahan se nähdään".
Lily itse oli - lainkaan vähättelemättä - erittäin hyvä tanssija. Ihmekkös tuo, tanssiminen kun sattui olemaan hänen lempi puuhaansa.

Prinsessa tuoksui kerrassaan hurmaavalta. Tuo tuoksu - oli se sitten peräisin hajuvesipullosta tai ihastuttavan neidon ominaistuoksua - oli lähes huumaava. Juuri tämä naisissa oli ihastuttavaa, jos ei ajatellut liian romanttisessa mielessä. Heidän läsnäolonsa jäi mieleen, heitä ei voinut olla huomaamatta, koska parhaassa tapauksissa he tunkeutuivat mieleen kaikkien aistien kautta.
Tähän tyttöön olisi helppo rakastua. Olisi oltava varuillaan. Omistushaluisen velhon reviilille ei olisi astuminen.

Punatukka tarttui tytön kädeen tyytyväisesti hymyillen ja nyökkäsi tytön kehottaessa heitä menemään.
"Mielihyvin", mies totesi. Käsi nostettiin kevyesti huulille, mutta huulet eivät muuta kuin hipaiseet siroa kättä ennen kuin Rudyard jo vei sen huuliltaan ja lähti johdattamaan Lilyä tanssilattialle itsevarmoin elein.

Juuri ennen tanssin alkua neito esitti miehelle kysymyksen, mutta vastasi siihen itse, ennen kuin toinen ehti. Lily ei halunnut kuulla mitään, hän halusi tuntea sen itse.
Rudyard ei ollut ahkera tanssija. Tanssiminen ei kuitenkaan ollut hankalaa, kun osasi perusteet - miehellä ei kenties ollut Lilyn kokemusta, muttei hänkään mitenkään huono ollut. Käsi kiertyi neidon vyötärölle tyytyväisenä tanssin alkaessa.
"Olet taitava. Taidat tanssia usein?" mies totesi muka yllättyneenä.

[Aksutar]

Lily

Miehen suudellessa pienesti Lily kättä, ei prinsessa voinut olla punastelmatta pienesti. Siitä oli aikaa kun Lily viimeksi oli herrasmiehen kanssa ollut tekemisissä.. velho kun ei ollut sieltä eleganteimmasta päästä, vaikka tuo osasi olla omalla tavallaan lipevä. Mies oli itsevarma, siitä ei ollut epäilystäkään. Tosin nyt Lilyä alkoi häiritsemään, kuka tuo mies oikein oli? Lilyllä ei ollut harmainta aavistustakaan siitä kuka tuo saattoi olla. Ehkä joku aatelinen tai sitten ei. Tuon nimeä Lily ei uskaltanut kysyä, sehän olisi pilannut koko naamiaisten idean. Mies kertoisi sen jos haluaisi. Tosin ehkä olisi vain parempi ettei Lily koskaan tulisikaan kuulemaan tuota nimeä.. pysyisi pikku salaisuutena.

Kävi ilmi että mies oli kuin olikin kohtuu hyvä tanssimaan. Se oli vähintä mitä odotti henkilöltä, joka oli uskaltautunut tunkemaan nokkansa naamiaisiin. Jos ei osannut tanssia, ei ollut juhlasaliinkaan mitään asiaa. Prinsessan katse harhaili siellä täällä näiden tanssiessa, kunnes mies avasi suunsa ja tämän katse kiinnittyi miehen kasvoihin.
"tanssin aina kun voin.. tosin näiden olosuhteiden alla tanssiaiset ovat jääneet vähemmälle.. ymmärrän hyvin miksi" Lily sanoi hymähtäen pienesti.
"mutta ette itsekkään ole huono tanssija." Prinsessa lisäsi nostaen kasvoilleen pienen hymyn.
Hymyilyt olivat jäänet kaikkien osalta vähemmälle näinä aikoina, mutta yksittäinen, pienikin hymy toi valoa pimeyden keskelle. Sen Lily oli huomannut.

Rudyard

Sotilas olisi hykerrellyt riemuissaan jos olisi tiennyt, millaisen vaikutuksen oli tehnyt tuohon tyttöön. Prinsessa oli kuitenkin jotain aivan uutta miehelle, joten tuon hurmaaminen olisi saanut miehen enemmän kuin tyytyväiseksi. Hän tiesi, ettei heistä tulisi koskaan pariskuntaa ja ettei kannattanut rakastua tuohon neitoon, mutta se ei estänyt punatukkaa leikittelemästä ajatuksella.
Jos tyttö olisi kysynyt, kuka punatukka oli, sotilas olisi luultavasti vain hymyillyt salaperäisesti ja kieltäytynyt kertomasta. Hän ei halunnut saattaa itseään siihen kiusaukseen, että hän menisi puhumaan tytölle muuten, kuin naamion kanssa ja ainoastaan näissä juhlissa.

Rudyard joutui keskittymään tanssimiseen hieman enemmän, kuin Lily, joka oli todella hyvä tanssija. Tämän takia mies ei pystynyt huomioimaan ympäristöään samalla tavoin kuin prinsessa, hän ei pystynyt vilkuilemaan ympärilleen yhtä huolettomasti kuin tuo, vaikkei kenties askeleissaan olisikaan seonnut.
Keltaiset silmät tarkastelivat nuorta naista tuon kääntäessä katseensa mieheen. Näin läheltä pystyi entistä paremmin näkemään neidon huomattavan kauneuden jota naamio ei pystynyt kätkemään.
"Minusta tanssiaiset sopivat hyvin tällaiseen aikaan", punatukka totesi hymyillen. "Ihmisten mielet on pidettävä poissa ongelmista. Emme voi jäädä murehtimaan tulevaisuutta, muuten huomaamme eläneemme tulevaa odottaen. Muut ihmiset valmistautuvat pahimpaan kun toiset yrittävät olla huolehtimatta liikaa."
Sotilas pyöräytti prinsessaa keveästi ja otti hymyillen vastaan kehut tanssitaidoistaan.
"En muuten uskaltaisi pyytää ketään tanssimaan."
Lilyn hymy oli kaunis. Se peittosi kaikki teennäiset hymyt ja sai hienoisen punan kohoamaan miehen poskille. Kuinka kaunista ja hyvää olentoa hän saikaan tanssitaa.

[Aksutar]

Lily

Mitä enemmän prinsessa oli tämän miehen seurassa, sitä enemmän häntä alkoi kiehtomaan kuka tuo oikeastaan oli. Ehkä vielä illan mittaan hän saisi kerättyä rohkeutensa ja kysyisi tuolta.. tai sitten ei, hän ei ollut ollenkaan varma kehtaisiko vai ei. Toisaalta, prinsessana hänellä oli oikeus vaatia tuota miestä tekemään mitä ikinä hän halusi. Tosin Lily oli sen verran vaatimaton ja osin ujokin, ettei kehdannut pyytää keneltäkään mitään, saatika sitten käskyttää ketään tuntematonta.

Lily oli täysin samaa mieltä miehen kanssa. Ihmisten mielet oli pidettävä poissa ongelmista.. mutta siltikään ei saanut ajautua täysin huolettomaan elämään, muuten kävisi vielä huonosti. Tosin, mitä prinsessa nyt sodan käynnistä tiesi, joten hän ei lähtenyt edes arvailemaan kannattiko sotilaiden murehtia vai olla murehtimati tulevaa.
Prinsessa ei voinut kieltää etteikö mies olisi ollut omalla tavalla suloinen. Tuo oli jotenkin niin.. salaperäinen ja ennen kaikkea kohtelias ja elegantti. Olisi olettanut että kuningas olisi naittanut tyttärensä jollekulle samanlaiselle mitä tämä mies, mutta ei.. Haraldilla ei ollut voimia kieltää tyttäreltään mitään ja kuningas olikin valmis tekemään mitä vain, jotta saisi tyttärensä onnelliseksi. Joten jos tuo velhon halusi naida, kuningas siihen suostui.. tosin se taisi olla Lilyn elämän huonoin päätös.. Kuten moni muukin, mutta minkäs Lily sille voi että sai turhankin intohimoisia ihailioita itselleen...
Äkkiä Lily pysähtyi ja veti itsensä kauemmaksi miehestä näyttäen pienesti pelästyneeltä. Hän oli tullut tänne juhlimaan ja pitämään hauskaa, mutta silti hänen ajatuksensa harhailivat menneissä.. se oli pelottavaa, kuinka monta epämukavaa tilannetta hän oli kokenut tanssiaisten aikana.
"a-anteeksi.. tuli hieman.. huono olo" Lily sanoi lopulta vaivautuneesti ja koetti hymyillä ystävällisesti, mutta tällä kertaa se oli helpommin sanottu kuin tehty. Oi kuinka hän toivoikaan ettei olisi loukannut miestä mitenkään.

Rudyard

Rudyard huomasi, että prinsessa oli samaa mieltä hänen kanssaan. Juhlat olivat tärkeitä yhteisön mielialan kohottamiseksi vaikka joku saattoi pitää tuota hyödyttömänä. Kuitenkin, jos asiat ulkoapäin näyttivät menevän hyvin ja seuraelämän kukoistavan, se antoi rohkeutta niille, jotka vielä epäilivät. Sota ei ollut mitään sellaista, mikä estäisi elämän jatkumisen normaalina.
Kultaiset silmät jatkoivat tytön kasvojen tarkastelua ja pystyivät erottamaan tuon vaipuneen mietteisiinsä. Luultavasti nuori nainen oli unohtunut miettimään menneitä, mikä oli näin kesken tanssin hyvin epäkohteliasta.
Sen sijaan, että olisi moittinut prinsessaa Rudyard kuitenkin tyytyi tarkastelemaan tuon kauniitakin kauniimpia kasvoja. Hän ihaili tapaa, jolla neidon ripset taipuivat eikä voinut olla henkisesti ihastelematta, kuinka silkinpehmeiltä tuon hiukset näyttivät tai kuinka huulet suorastaan anelivat suudelmaa.

Äkkiä tyttö pysähtyi. Hetkeksi sotilaan ote tiukentui tuon vyötäröltä mutta miehen tajutessa tilanteen hän pysähtyi ja kohotti kulmiaan yllättyneenä. Lily vetätyi kauemmas kuin sotilas olisi vahingoittanut tuota.
"Niinkö?" Rudyard kysyi, hymähtäen. "Tule, ei pidä jäädä keskelle tanssilattiaa seisomaan, jos ei tanssi. Ehkä pyöriminen sai sinut huonovointiseksi."
Mies ei tiennyt, mistä oli kysymys, muttei uskonut sen johtuvan itsestään. Prinsessa oli kuitenkin naimisissa oleva nainen, joten tuon mietteet olivat saattaneet käväistä Blackissa ja tuon mustasukkaisuudessa. Toisen kanssa tanssiminen ei ollut pettämistä missään muodossa, mutta siitä saattoi silti tulla syyllinen olo.
Rudyard tarjosi kättään tytölle.
"Haluaisitko mennä ulos? Ulkoilma saattaisi parantaa oloasi."