Un ballo in maschera

Linna on täynnä erilaisia huoneita, joista suurta osaa voi kutsua jopa saleiksi. Saleja on siellä täällä, eri kerroksissa, eri käyttötarkoituksiin, kuten esim. Aatelistojen tapaamisiin, sotilaiden harjoituksiin tarkoitettuja taistelusaleja, asesalit, ruokasaleja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ros » 25 Elo 2009, 07:43

Rudyard

Tyttö tarttui pienillä käsillään Rudyardin käteen ja mies huomasi oman kätensä tärisevän hienoisesti. Tämä oli ensimmäisiä kertoja, kun Lily tarttui hänen käteensä oma-aloitteisesti ja hänellä oli varmasti tärkeää sanottavaa.
Käsi painettiin tytön rinnalle varovasti ja Rudyard antoi sen olla siinä, sydämen päällä. Hän ei pystynyt tuntemaan, kuinka tytön sydän hakkasi, mutta jos se muistutti lainkaan sitä, kuinka hänen sydämensä jyskytti, hän tiesi miltä se tuntui.
"Tiedät, etten osaa vastata", mies kuiskasi, hilliten halunsa silittää tytön pitkiä hiuksia ja siepata tuon syleilyynsä. Jälleen kerran hänet valtasi suuri halu siepata hauras olento käsivarsilleen ja pitää tuota syleilyssään. "Kuten sinäkään et osaa vastata, miten teet tuon saman minulle."
Vinon, iroonisen hymyn häivähdys kävi miehen kasvoilla. Hän ei olisi koskaan uskonut kokevansa mitään tällaista.

Lilyn posket helottivat suloisen punaisina ja kasvot käännettiin poispäin Rudyardista. Sormet irtosivat miehen kädestä jättäen tuon taas yksin. Mies laski käden syliinsä ja korjasi sitten ryhtiään.
Kultaiset silmät tarkastelivat hetken tyttöä ennen kuin Rudyard ryhtyi laulamaan hiljaisella, matalalla äänellä.
Jo puhuessaan punatukan ääni nosti muutamien niskavillat pystyyn joten laulu sai yleensä vielä voimakkaamman reaktion aikaan. Se ei johtunut siitä, että hän olisi ollut erityisen lahjakas laulaja - hän ei ollut saanut siitä opetusta aikoihin - vaan hänen voimakkaasta läsnäolostaan. Miehen karisma ei päässyt esille ainoastaan silloin, kun hän jakoi määräyksiä vaan myös laulaessa. Hän otti tilan haltuunsa.
Laulun sanoilla ei ollut yhtä paljoa väliä kuin tulkinnan voimakkuudella. Hiljaa lauletuissa sanoissa oli huomattavasti voimaa. Laulu itsessään kertoi tavanomaisen traagisesta rakkaudesta.
Päätettyään laulun mies hymyili.
"Taitoni ovat ruosteessa."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2009, 09:44

Lily

Prinsessa kuunteli sivukorvalla miehen puheet ja oli lähellä jo vastata tuolle jotain, mutta sitten kuuli tuon laulavan. Lily ei siis ollut yksin tunteidensa kanssa...
Tyttö jähmettyi paikoilleen kuunnellen miehen lumoavaa ääntä. Hänen katseensa kääntyi hitaasti kohti Rudyardia, samalla kun tuo lauloi.. jälleen kerran Lilyn sydän oli pakahtua miehen äänestä. Lily ei osannut selittää miksi, mutta tuo ääni oli sellainen mitä Lily olisi voinut kuunnella koko päivän, kyllästymättä ollenkaan puheenaiheisiin. Hänelle ei ollut väliä mistä Rudyard puhui - tai lauloi - kunhan vain puhui. Tuolla äänellä olisi varmasti kaatanut jo montakin naista, mikäli olisi vain halunnut.
Lily kuunteli tarkkaan jokaisen äänen minkä Rudyard päästi suustaan. Hänen olisi tehnyt mieli nojautua lähemmäksi Rudyardia, mutta hillitsi itsensä ja koitti pitää mielessään kaikki ne säännöt mitä prinsessalle oli laadittu, mutta tässä seurassa se oli äärimmäisen vaikea tehtävä. 'Katsoa saa, muttei koskea' - sääntö ainakin oli jo heitetty kauas taakse.

Lily ei edes musitanut milloin viimeksi olisi kuullut miehen laulavan.. toki hovista löytyi jos jonkinmoisia laulajia ja muita lurittelioita, mutta yksikään ei ollut saanut Lilyä kuuntelemaan näin tarkasti laulua kuin Rudyard.
Rudyardin lopettaessa laulamisen Lilyn suusta pääsi pieni voihkaisu, samalla kun tytön pää notkahti taas alas. Lilyn puolesta tuo olisi saanut jatkaa vaikka iltaan asti, hän olisi kyllä jaksanut kuunnella.
"Eivät ole.." Lily totesi miehen toteamukseen ja nosti kasvonsa kohti miehen kasvoija hymyillen jälleen pienesti "Se oli kaunista... todella kaunista... sääli vain että lopetit".
Prinsessa siirtyi aavistuksen lähemmäksi miestä ja avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen sitten samantien. Äskeinen laulu oli vetänyt Lilyn melko sanattomaksi, eikä hänen päähnäsä mahtunut juuri tällä hetkellä mitään muuta ajateltavaa kuin Rudyardin ääni.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 25 Elo 2009, 17:41

Rudyard

Keskittyessään laulamaan mies ei huomannut kuinka liikuttunut prinsessa oli hänen sanoistaan. Se, mikä vaikutti Lilyyn, ei kuitenkaan ollut sanat vaan ääni, joka lausui ne. Ääni, joka oli täynnä tunnetta, kaunis, rehellinen ääni, joka kertoi kaipauksesta ja kielletyn haluamisesta. Siitä, kuinka suurta tuskaa tuotti haluta jotain, mitä tuskin koskaan tulisi saamaan.
Punatukan lopettaessa hän kuuli Lilyn voihkaisevan hiljaa ja huomasi, kuinka tytön pää notkahti alas. Hän näki jo tuon kasvoista, tuon ilmeestä ja koko olemuksesta, ettei tuo olisi toivonut laulun loppuvan näin pian.
Lily totesi, etteivät miehen taidot olleet ruostessa ja huomautti, että laulun lopettaminen oli ollut sääli. Tyttö oli sanomassa muutakin, muttei saanut sanoja suustaan, äskeinen laulu oli ilmeisesti vetänyt tytön hyvin sanattomaksi.

Punatukka siirtyi omalta osaltaan lähemmäs Lilyä ja kohotti kätensä, koskettaakseen tytön poskea. Hän oli vaikuttunut siitä, kuinka voimakkaan reaktion hänen laulunsa oli saanut aikaan tytössä - mies ei kuitenkaan ollut laulanut aikoihin kenellekään, joten miten hän voisi muistaa, millaisen reaktion hänen äänensä sai aikaan.
"Voin laulaa sinulle niin paljon kuin haluat, niin pitkään kuin haluat, Lily", Rudyard kuiskasi hymyillen. "Tai ehkä.. me voisimme joskus laulaa yhdessä."
Käsi siveli varovasti tytön poskea. Punatukka ei halunnut saada tyttöä jälleen vetäytymään kauemmas, muttei myöskään voinut olla koskettamatta tuota. Kuinka mieluusti hän olisikaan ainoastaan posken sivelyn sijasta suudellut noita huulia ja upottanut kasvonsa noihin hiuksiin, hengittäen keuhkonsa täyteen Lilyn tuoksua.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2009, 18:17

Lily

Lily vilkaisi Rudyardia tämän tullessa lähemmäksi ja samassa hän huomasi kuinka tuo nosti kätensä hänen poskelleen. Lily hätkähti huomaamattoman pienesti tuntiessaan kosketuksen, mutta ei vetäytynyt pois. Vaikka järki huusikin jo että tämä oli liikaa ja että Rudyard ylitti jo reippaasti rajan, mutta siltikään Lily ei liikahtanut vaan suorastaan nautti miehen sivellessä hänen poskeaan.
Lily sulki silmänsä hetkeksi, mutta avasi ne Rudyardin kertoessa että hän voisi laulaa prinsessalle niin pitkään kuin tuo halusi ja he voisivat joskus laulaa yhdessä.
"Kuulostaa hyvältä.." Lily totesi pienesti hymyillen, samalla kun sulki jälleen silmänsä ja jatkoi tuon kosketuksen nauttimisesta.

Huomaamattaan Lily nojautui jälleen lähemmäksi Rudyardia. Tyttö huokaisi jälleen pienesti, samalla kun raotti silmiään ja otti toisella kädellään kiinni Rudyardin kädestä, jolla tuo oli hänen poskeaan sivellyt.
Prinsessa vei Rudyardin käden huuliensa eteen ja painoi huulensa pienesti vasten tuon kämmen selkää, vetäen samalla syvään henkeä nenän kautta. Koko tuon ajan Lily piti silmiään kiinni..
"tuoksut hyvälle.." Lily totesi raottaen pienesti silmiään ja päästi hitaasti irti Rudyardin kädestä. Hänen teki mieli käpertyä tuon kainaloon ja pysyä siinä koko päivä, mutta tuota hän ei kehdannut edes myöntää ajattelevansa....
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 25 Elo 2009, 18:58

Rudyard

Miehen niskavillat nousivat pystyyn tytön tarttuessa hänen käteensä. Hänen ihonsa kihelmöi pienen hetken eikä se johtunut inhosta vaan puhtaasta ihastuksesta ja tyytyväisyydestä. Tytön kädet olivat jälleen kylmät, mutta se ei haitannut miestä, kunhan Lily pitäisi hänen kädestään kiinni, kunhan tuo painaisi lämpimät huulensa vasten hänen kämmenenselkäänsä, hän olisi onnellinen. Punapää ei voisi vaatia mitään tämän suurempaa kunniaa eikä hän ansainnutkaan sellaista.
Tyttö kuiskasi Rudyardin tuoksuvan hyvälle ennen kuin päästi irti tuon kädestä, mikä sai miehen huokaisemaan pettyneesti. Tyttö olisi saanut pitää hänen kädestään kiinni pidempäänkin ja antaa hänen nauttia noiden sievien huulten sipaisusta ihollaan. Tuo hetki oli tuntunut kestävän vain muutaman silmänräpäyksen ja sen jälkeen tyttö oli taas poissa.
"Sinun tuoksusi on huumaava", mies totesi. "Harmi, etten ole päässyt nauttimaan siitä tämän lähempää." Hän joutui jälleen kerran hillitsemään himonsa siepata Lily syleilyynsä ja painaa kasvonsa tuon hiuksiin.

Mies antoi kätensä laskeutua tytön syliin. Jos tuo viskaisi sen pois, hän antaisi sen tapahtua, mutta juuri nyt hän halusi koskettaa prinsessaa.
"Sydämeni hakkaa edelleen kuin viimeistä päivää", Rudyard totesi hiljaisella äänellä ja kohotti katseensa tytön silmiin. Hän hymyili hillitysti. "Mutta mieleni on rauhallinen, kun saan istua tässä, vierelläsi."
Punatukka nuolaisi huuliaan.
"Haluan tietää sinusta enemmän. Lapsuudestasi, perheestäsi", mies jatkoi hiljaisella äänellä. Hän oli kuullut monia juttuja prinsessasta, muttei tiennyt kuinka moni niistä jutuista oli totta. "En halua tietää sinusta ainoastaan juorujen kautta."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2009, 19:43

Lily

Lily kuuli miehen pettyneen huokaisun, joka sai Lilyn melkein pahoittelemaan tuota. Rudyardin sanoessa Lilyn tuoksuvan hurmaavalta Lily ei tiennyt mitä sanoa.. monet kerrat hän oli kuullut tuon saman toisten miesten suusta, mutta jälleen kerran se kuulosti kymmenen kertaa kauniimmalta Rudyardin sanomana.
Miehen laskiessa kätensä Lilyn syliin tyttö vain vilkaisi kättä.. hetken hän tuijotti Rudyardin kättä, kunnes laski omansa tuon päälle ja puristi tuon kättä hellasti, silitellen samalla miehen kämmenselkää peukalollaan.
Lily nosti katseensa Rudyardin kasvoihin tuon kertoessa sydämensä hakkaavan kuin viimeistä päivää. Lily ei vointu kiistää etteikö hänenkin sydän ollut lähellä hypätä ulos rinnasta juuri tuolla hetkellä, vaikka hän näyttikin hengittävän rauhallisesti.

Rudyard kertoi haluavansa tietää enemmän Lilystä, tuon lapsuudesta ja perheestä. Lily pudisti piensti päätään ja hymyili. Tyttö nojautui Rudyardin korvan juureen ja hymyili pienesti.
"Meillä on aikaa puhua siitä sitten ratsastaessa" Lily sanoi lähes kuiskaten ja painoi lempeästi huulensa vasten Rudyardin poskea.
Ei, Lily ei halunnut puhua lapsuudestaan tai perheestään juuri nyt.. perheeseensä hän sisällytti velhon, eikä hän juuri nyt halunnut ajatellakaan koko miestä ja hän uskoi että Rudyard oli samaa mieltä. Nyt oli vain he kaksi, ei ketään muuta lähelläkään.
Vaikka Lily halusikin koskettaa Rudyardia, silti jokin hänen päässään kirosi tytön alimpaan helvettiin.. mutta minkä tyttö tunteilleen voi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 26 Elo 2009, 07:24

Rudyard

Lily ei tyrkännyt miehen kättä sylistään. Käsi sai kyllä osakseen pienen vilkaisun jolloin Rudyard odotti jotain aivan muuta, kuin mitä oli tulossa. Käden sylistään tönäisemisen sijaan prinsessa laski oman kätensä sen päälle ja silitteli samalla miehen kämmenselkää viileillä sormillaan. Tunne oli jälleen sanoinkuvaamattoman nautinnollinen, kylmät väreet kulkivat selkää pitkin eikä mies voinut hetkeen ajatella muuta, kuin sitä kuinka onnekas hän oli.
Jos Rudyard olisi tiennyt, mitä oli tulossa, hän ei olisi välttämättä ollut yhtä tyytyväinen Lilyn painaessa kätensä hänen kädelleen. Hän ei kuitenkaan osannut odottaa muuta.
Seuraavaksi tyttö tuli huomattavasti lähemmäs - lähemmäs kuin koskaan aikaisemmin jos ei otettu lukuun sitä, kun he olivat tanssineet. Sydän tuntui jättävän väliin muutaman lyönnin ennen kuin se palasi takaisin nopeaan tahtiinsa.
Sanoja oli vaikeaa ymmärtää, kun tyttö painoi huulensa kevyesti miehen poskelle. Oli vaikeaa kuunnella muuta, kuin omaa raivokkaasti hakkaavaa sydäntään. Hetkeen mies ei liikkunut lainkaan, nautti vain tästä ohimenevästä tunteesta.

Mies hymyili ja liikautti Lilyn otteeseen jäänyttä kättään.
"Ymmärrän. Et halua puhua nyt", Rudyard totesi puoliksi kuiskaten. "Tämä on niitä hetkiä, jolloin hiljaisuuden on annettava puhua puolestaan."
Käsi kuljetettiin tytön selälle ja neito painettiin varovasti nojaamaan vasten Rudyardin rintakehää. Asento ei oikeastaan paljoakaan muuttunut, sillä jo äsken tyttö oli ollut painautuneena häntä vasten.
Punatukka antoi kätensä pysyä tytön selällä, pakottamatta tuota mitenkään pysymään paikallaan. Jos Lily sitä haluaisi, tuo pääsisi hyppäämään pois hänen läheltään milloin rahansa haluaisi. Toinen käsi keskittyi sivelemään tytön hiuksia varovasti, miehen tietäen ettei hän saisi tehdä näin, voimatta kuitenkaan olla tekemättä.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Elo 2009, 08:17

Lily

Lilyn katse seikkaili jälleen pitkin miehen kasvoja, samalla kun Rudyard kertoi ymmärtävänsä. Hyvä, Lily ei halunnut juuri nyt puhua mistään ylimääräisestä. Ei vielä, nyt kun hän oli päässyt näin lähelle miestä. Lily tunsi kuinka mies nosti kätensä hänen selälle ja painoi varovasti häntä kohti itseään. Lily ei pistänyt vastaan, vaan nojautui kiltisti vasten miehen rintakehää. Lily laski päänsä varovasti tuon rinnalle ja kuunteli Rudyardin sydämen lyöntejä, nyt kun hän pystyi ne kuulemaan. Samalla Lily tunsi kuinka Rudyard alkoi varovasti sivelemään hänen hiuksiaan. Lily uskoi että he molemmat tiesivät että tämä oli jo ajat sitten mennyt rajojen yli, mutta kumpikaan ei näyttänyt välittävän.
Pitkästä aikaa Lily tunsi olonsa turvalliseksi ja samalla lämpimäksi.. Kylmät väreet kulkivat pitkin tytön selkää samalla kun Rudyard suki hänen hiuksiaan. Lilyn kasvoille levisi pieni, tyytyväinen hymy, samalla kun hän sulki jälleen silmänsä ja suorastaan painautui tiuksemmin Rudyardia vasten.

"Sydämesi lyö lujaa.." Lily totesi hiljaa, samalla kun hieraisi päätään vasten Rudyardin rintakehää "Käske sen rauhoittua hieman... ettei se ulos hyppää".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 26 Elo 2009, 08:55

Rudyard

Lilyn punarusket suortuvat olivat pehmeitä ja tuoksuivat huumaavan hyviltä. Kaikki oli juuri siten, kuin Rudyard oli kuvitellutkin. Tyttö tuntui lämpimältä hänen vieressään, tuon pieni keho tuntui hauraalta hänen otteessaan. Prinsessaa olisi ollut helppo satuttaa ja tuo olisi ollut helppo pakottaa tekemään, kuten vastapuoli tahtoi. Siitä huolimatta Rudyard ei tehnyt tuolle mitään - millainen herrasmies olisi tehnyt? Hän halusi asioiden kulkevan omalla painollaan, yhtään kiirehtimättä eteenpäin vaikkei myöskään halunnut astua askelta taaksepäin.
Raja oli tullut vastaan jo aiemmin ja he molemmat olivat astuneet sen yli, toinen hetkeäkään harkitsematta, toinen taas pienen mietinnän jälkeen. Rudyard oli ihmeissään siitä, kuinka nopeasti tämä kaikki oli käynyt - ja kuinka pitkältä ajalta se oli silti tuntunut.
Nytkin, kun punatukka piti tyttöä sylissään, aika tuntui juoksevan nopeaan. Minuutit muuttuivat sekunneiksi, mutta samalla hänestä tuntui, kuin he olisivat istuneet näin jo ikuisuudelta tuntuvan ajan.

Rudyard hymähti tytön todetessa hänen sydämensä hakkaavan. Nyt kun Lilyn pää oli painettu hänen rintakehäänsä vasten, tuo saattoi sanoa kuulevansa todellisuudessakin elämän rytmin.
"En voi", mies kuiskasi lempeästi ja painoi hellän suudelman tytön kutreille. "Miten se voisi rauhoittua, kun sinä olet lopultakin siinä, Lily?" Toinen käsi silitteli selkää hitaasti, rauhalliseen tahtiin joka ei ollut lainkaan yhteydessä siihen, kuinka miehen sydän hakkasi kovempaa kuin koskaan.
Joskus mies oli haaveillut tästä tunteesta. Siitä, miltä tuntui kun toinen vei jalat alta. Nyt hän tiesi millaista se oli ja huomasi, että hänen nai'ivi kuvitelmansa oli ollut kaukana todellisuudesta. Hänen unelmansa ei ollut ollut mitään tähän tunteeseen verrattuna.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Elo 2009, 09:23

Lily

Kaikki tuntui tapahtuneen niin äkkiä.. Vasta eilenhän he tapasivat, mutta jo nyt Rudyard oli saanut Lilyn sydämen hakkaamaan kuin viimeistä päivää. Lily ei yhäkään osannut sanoa miksi. Rudyard oli hurmaava ja komea mies, joka omasi erittäin houkuttelevan äänen.. ehkä se oli selitys. Mutta oli Lily muitakin komeita miehiä nähnyt koko elämänsä ajan, mutta silti Rudyard tuntui pomppaavan esille muiden joukosta, edukseen tietenkin.
Lily huokaisi pienesti miehen painaessa hellän suudelman hänen hiuksiin.. Tyttö ei edes muistanut milloin viimeksi olisi saanut näin hellän ja varovaisen kohtelun jonkun vierellä. Kuten saattoi huomata, Lily oli hauras olento niin päältä kuin sisältäkin, vaikka hän osasi kätkeä sisäisen haurautensa hymynsä taakse. Hän oli aina toivonut että joku syleilisi häntä hellästi ja tyytyisi vain siihen hetkeen, mikä oli..
Rudyardin sanat kuulostivat siltä kuin tuo olisi odottanut tätä hetkeä pitkäänkin.. Siitä Lily ei tiennyt, vastahan he eilen tapasivat. Tosin Lily ei yhtään ihmetellyt josko Rudyard olisi nähnyt hänet monet kerrat aikaisemmin, mutta Lily itse ei ollut huomannut miestä ennen eilistä. Rudyard kyllä kertoi ettei pahemmin käy juhlissa, joten ihmekkös ettei prinsessa ollut tuohon ennemmin törmännyt.

"Sano sille etten ole karkaamassa mihinkään.." Lily sanoi nostaen katseensa hitaasti Rudyardin kasvoihin, hymyillen jälleen lempeästi, laskien samalla toisen kätensä Rudyardin syliin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 26 Elo 2009, 10:48

Rudyard

Ilmoitus siitä, ettei tyttö ollut lähtemässä mihinkään sai pienen, tyytyväisen punan nousemaan kalpeille poskille. Hän ei olisi uskonut, että Lily kuiskaisi nuo sanat hänelle, ilmoittaisi että pysyisi tässä. Katse kierteli tytön kasvoissa eikä mies voinut olla huomaamatta tuon suloista hymyä, lempeää hymyä joka oli suotu jälleen kerran hänelle.
Rudyard tiesi olevansa onnekas. Tiesi, että moni mies olisi antanut lähes mitä tahansa ollakseen nyt hänen paikallaan. Punatukka puolestaan ei olisi antanut tätä hetkeä pois mistään hinnasta. Tämä kaikki ei auttanut sydäntä rauhoittumaan, mutta sotilas ei välittänyt siitä. Sydän hakkasi, koska hän oli onnellinen. Työnteko ei voinut tehdä häntä näin onnelliseksi eikä hän muistanut olleensa näin onnellinen napatessaan ne lohikäärmeet.
Mies kyyristyi tytön puoleen ja kuljetti kätensä tuon hiuksista kaulalle.
"Ei se johdu menettämisen pelosta. Se johtuu onnesta", punatukka sanoi, kuiskaten jälleen puolittain.

Tämä oli hetki, josta hän oli unelmoinut. Tyttö oli hänen syleilyssään ja he saattoivat vain olla. Kaikki ääneen lausutut sanat sanottiin mahdollisimman hiljaa, kuin ne olisivat voineet särkeä tämän hetken kauneuden. Kuin liian kovaan ääneen lausuttu ajatus olisi voinut viedä kaiken taianomaisuuden.
Rudyard kumartui lähemmäs tyttöä, lähemmäs tuon kasvoja. Hän pystyi tuntemaan Lilyn hengityksen huulillaan ja herkutteli hetken ajatuksilla suudelmasta, muttei lopulta uskaltautunut tekemään sitä. Hän pelkäsi menettävänsä tytön, saavansa tuon jälleen kerran itkemään. Tämä hetki oli liian taianomainen, että hän olisi kehdannut pilata sen.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Elo 2009, 11:38

Lily

Lily värähti pienesti tuntiessaan Rudyardin kosketuksen kaulallaan. Kaula oli tytölle arka paikka.. monet kerrat sitä oltiin silitetty hellästi, mutta turhankin monta kertaa siihen oli tartuttu rajuin ottein. Sen takia Lily ei päästänyt mielellään ketään koskemaankaan kaulaansa, mutta jostain syystä hän antoi Rudyardin koskettaa.. Silti tyttö tuntui olevan varuillaan, vaikka hän ei uskonut Rudyardin missään nimessä satuttavan häntä.
Miehen kuiskausken myötä Lilyn poskille nousi jälleen pieni puna. Rudyardin kumartuessa lähemmäksi Lily oli vähällä perääntyä samantien.. vaikka järki päässä käski perääntyä ja poistua paikalta heti, sydämen lyönnit hiljensivät jäjren äänen nyt täysin. Mise toi kasvonsa lähelle Lilyn kasvoja, jolloin tyttö saattoi tuntea tuon hengityksen.. Lily odotti tuon jo suutelevan häntä - mikä nyt olisi ollut viimeisin asia mitä tuo olisi saanut tehdä - mutta Rudyard pysähtyi..
Lily tuijotti miestä hetken aikaa, kunnes nosti huulilleen pienen hymyn ja sulki silmänsä.

Lily siirsi toisen kätensä Rudyardin niskan taa ja veti tuon lähemmäksi, painaen samalla omat huulensa tuon huulia vasten. Tytön posket helottivat punaisena kuin ruusu puska. Vain pieni suudelma.. josta kukaan ei saisi tietää koskaan, toivottavasti. Lily todellakin toivoi ettei Rudyard omistanut juoksupoikaa, joka säntäisi nyt sisään ja pilaisi tämän ihanan hetken, johon he olivat jo uppoutuneet.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 26 Elo 2009, 12:50

Rudyard

Mies olisi tyytynyt yksinkertaisesti tähän läheisyyteen. Hän ei tiennyt, kuinka herkkä paikka kaula oli Lilylle, muttei hänen tarvinnutkaan tietää. Miehellä ei ollut mitään aikeita ryhtyä äkkiä väkivaltaisesti ja satuttaa tyttöä. Temperamenttinen hän saattoi olla muttei väkivaltainen tai suuttunut ilman syytä.
Mitään vaaraa Lilyllä ei siis tällä hetkellä ollut.
Rudyard ei miettinyt, miksei tyttö vetäytynyt kauemmas. Hän oli liian keskittynyt tähän hetkeen, siihen kuinka hän tunsi hengityksen ihollaan ja siihen, kuinka lähellä hän oli toisen huulia.

Siro käsi kiepahti miehen niskan taa ja kiskaisi tuon lempeästi lähemmäs Lilyä. Yhtään vastustelematta mies antoi tuon viedä itsensä lähemmäs neitoa, suoraan siihen suudelmaan jota hän oli salaa mielessään himoinnut. Käsi painui tytön hiuksiin samalla kun toinen tuki niskan takana asentoa.
Rudyard vastasi tuohon pieneen suudelmaan tyytyväisenä. Hän ei lähtenyt ahnehtimaan intohimoisempaa suudelmaa vaan pakottautui hillitsemään itsensä. Varoen hän painoi tytön itseään vasten, siunaten mielessään sitä, ettei kukaan kerrankin ollut kaipaillut häntä. Mies ei halunnut ketään rikkomaan tätä hetkeä.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Elo 2009, 13:20

Lily

Prinsessan sydän oli pakahtua miehen vastatessa suudelmaan. Lilyllä oli käynyt mielessä että hän oli liian tunkeileva.. mutta Rudyard oli kyllä tehnyt selväksi ettei tuota haitannut että prinsessa oli hänen lähellään, ei edes vaikka tuo oli liian lähellä.
Lily värisi pienesti ja huone alkoi äkkiä tuntua yllättävän kuumalta. Hän liu'utti sormensa hitaasti Rudyardin hiuksiin, samalla kun nosti tosien kätensä tuon poskelle. Tämä oli väärin.. niin väärin kuin olla ja voi. Mutta kumpikaan ei näyttänyt välittävän.. miksi? Sitä ei Lily tiennyt. Hän itse rikkoi lähes päivittäin pikku sääntöjä, mutta tämä oli jo isomman asteen rikkomus. Mutta eiväthän he jäisi kiinni, toivottavasti. Ei, he eivät jäisi kiinni. Ainoat jotka asiasta tiesivät olivat he, eivätkä he olleet tunteneet toisiaan niin pitkään että joku osaisi edes epäillä.

Lily irroitti huulensa Rudyardin huulista ja avasi silmänsä, nostaen katseensa miehen silmiin.
"Olet yllättävän rohkea.." Lily kuiskasi samalla kun painoi pienen suukon Rudyardin suupieleen "sinut voitaisiin teloittaa tästä hyvästä".
Tottahan se oli.. Mutta Lily ei välittänyt, vaikka hän ei todellakaan halunnut Rudyardin joutuvan teloitettavaksi. Ei nyt, kun he vihdoin pääsivät asiaan. Oliko Rudyard nyt niitä niin ihania rakastajia? Sitä Lily ei osannut sanoa, mutta hän osasi jo sanoa ettei tunne mikä hänen päänsä sisällä jylläsi ei ollut yksipuolista...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 26 Elo 2009, 18:15

Rudyard

Lilyn sirot sormet kietoutuivat miehen hiuksiin ja vapaana oleva käsi siveli kapeaa poskea. Se tuntui yllätävän hyvältä - oli outoa, että suudelman aikana mies pystyi panemaan tällaiset pienet yksityskohdat merkille.
Posket tuntuivat punoittavan yhä enemmän suudelman edetessä. Punatukka ei ollut uskonut koskaan joutuvansa tällaiseen tilanteeseen punastellen. Prinsessa oli kuitenkin jotain aivan muuta, kuin muut tytöt.

Rudyard katsoi takaisin vihreisiin silmiin suudelman loputtua. Se oli kestänyt liian vähän aikaa ja tuntunut aivan liian hyvältä. Hän oli tiennyt jo jonkin aikaa, etteivät hänen tunteensa olleet yksipuolisia, muttei ollut uskonut heidän olevan näin pitkällä. Hän ei ollut itse uskaltanut suudella tyttöä.
Mies hymähti tytön huomautettua, että hän oli rohkea. Punatukka olisi voitu tosiaan teloittaa tästä hyvästä, mutta hän tiesi, ettei niin tulisi käymään. Heidän suudelmastaan ei tiennyt kukaan muu, kukaan ei ollut nähnyt heitä ja vaikka joku olisi nähnyt prinsessan kävelevän sisälle toimistoon, se ei vielä ollut todiste.
"Olet oikeassa, niin voitaisiin", Rudyard kuiskasi hymyillen ja kohotti tytön käden huulilleen. "Mutta toivon, ettet voisi tehdä sitä minulle." Hän tiesi, ettei Lily voisi tehdä sitä hänelle ja sen kuuli hänen äänestäänkin.
"Minua ei teloiteta, jos en jää kiinni."
Ros
 

EdellinenSeuraava

Paluu Linnan salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron