Un ballo in maschera


Linna on täynnä erilaisia huoneita, joista suurta osaa voi kutsua jopa saleiksi. Saleja on siellä täällä, eri kerroksissa, eri käyttötarkoituksiin, kuten esim. Aatelistojen tapaamisiin, sotilaiden harjoituksiin tarkoitettuja taistelusaleja, asesalit, ruokasaleja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 26, 2009 7:07

Lily

Lily hymyili pienesti Rudyardin nostaessa hänen kätensä huulilleen. Oli jo käynyt selväksi että mies osasi hillitä itsensä kuin herrasmies, mikä sai prinsessan pitämään miehestä yhä enemmän ja enemmän. Tosin tämän enempää tuskin pystyi pitämään kenestäkään..
Prinsessa hymähti pienesti ja nyökkäsi.
"Tiedät etten ole saattamassa sinua sellaiseen tilanteeseen." Lily sanoi ja nojautui jälleen vasten Rudyardia "Pidetään tämä meidän pikku salaisuutena... Sopiiko?".
Salaisuusksia Lilyllä kyllä oli ja hän osasi hyvin säilyttääkkin niitä.. joten jos se hänestä riippui, niin tämä pikku kaksinkeskeinen heti tulisi jäämään vain heidän kahden väliseksi tiedoksi.
Äkkiä Lilyyn iski se pieni katumus, joka oli yrittänyt huutaa hänen päässään jo alussa. Prinsessa huokaisi pienesti ja sulki silmänsä taas hetkeksi, näyttäen siltä kuin olisi nukkunut..

"Anteeksi... jos olin liian tunkeileva ja menin liian pitkälle.. ei ollut tarkoitus loukata tai satuttaa, minä vain..." Lily sanoi yllättäen aivan kuin olisi tehnyt jotain todella väärää... mutta se nyt oli normaalia hänen ikäiselle nuorelle naiselle, joka oli tunne kuohujen vallassa. Ajatus ei välttämättä kulkenut aina niin suoraviivaisesti.. ja nyt ainoa asia mitä Lily ajatteli oli toinen suudelma Rudyardin kanssa.

Ros

Viesti Ke Elo 26, 2009 7:30

Rudyard

Mies hymyili tytön ilmoittaessa, ettei ollut saattamassa häntä sellaiseen tilanteeseen. Hän tiesi sen, hän tiesi ettei Lily halunnut satuttaa vaikka teki sen aina mainitessaan aviomiehensä. Hän myös tiesi sen, että tyttö osaisi pitää tämän kaiken heidän kahden välisenä, ettei tuo lähtisi levittelemään sitä, mitä heidän välillään oli tapahtunut. Punatukalla oli paljon enemmän pelissä kuin prinsessalla, hän menettäisi henkensä jäädessään kiinni, Lily taas maineensa ja aviomiehensä sekä perheensä luottamuksen.
Rudyard silitteli tytön selkää tyytyväisenä ja nyökkäsi.
"Tämä on meidän salaisuutemme. Kenenkään muun ei tarvitse tietää sitä", mies kuiskasi hienoisesti hymyillen. Hän oli tyytyväinen jo prinsessan salarakkaana, se oli ainoa mitä hänestä voisi tulla. Hän oli onnellinen jo siitä, että sai olla tytön lähellä ja entistä onnellisempi hän oli nyt, kun sai huomata, ettei ollut ainoa, jolla oli tunteita toista kohtaan.

Äkkiä tyttö näytti muuttaneen mieltään. Tuon koko olemus muuttui anteeksianelevalta vaikkei ollut pitään anteeksipyydettävää. Rudyard ei katunut näitä suudelmia eikä sitä, että oli päästänyt Lilyn lähelle itseään. Päinvastoin, hän oli kiitollinen ja onnellinen tästä kaikesta.
"Sinä et ole tehnyt mitän pahaa", mies totesi hymyillen. "Sinä et ole tehnyt mitään väärin etkä ole satuttanut minua mitenkään."
Fyysisesti Lily tuskin pystyisikään sihen, noita siroja käsivarsia ei oltu luotu satuttamaan ketään.
"Kaikki on hyvin. Paremmin kuin hyvin", punatukka kuiskasi ja painoi huulensa tällä kertaa oma-aloitteisesti tytön huulille. Sormet upposivat paksuihin hiuksiin miehen pidellessä Lilya syleilyssään.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 26, 2009 10:17

Lily

Tämä tosiaan tulisi pysymään heidän välisenä salaisuutena. Lily ei edes kehdannut ajatella kertovansa tästä kenellekkään, ei edes Ophelialle joka tiesi lähes kaiken prinsessan menoista. Rudyardilla tosiaankin oli oma henkensä pelissä, toisin kuin Lilyllä.. tosin velhosta ei koskaan tiennyt mitä tuo teki suuttuessaan, mutta tuskin hän nyt päälle käivisi.. toivottavasti.
Rudyardin sanat saivat Lilyn rauhoittumaan.. tuo ei ollut pistänyt pahakseen ollenkaan ja kertoikin ettei Lily ollut tehnyt mitään pahaa. Itse asiassa Lily oli tehnyt vaikka mitä pahaa ja väärää, mutta ei Rudyardia kohtaan. Ja tottahan se oli, Lily tuskin voisi minkäänlaista fyysistä vahinkoa saada aikaan Rudyardia kohtaan, korkeintaan punoittavan posken jos siihen läpsäisisi.. tosin niin Lily ei ollut tekemässä.

Omatunto Lilyn päässä huusi vielä hetken, kunnes hän tunsi Rudyardin huulet jälleen omillaan. Kaikki oli hyvin.. paremmin kuin hyvin. Lily sulki silmänsä ja nosti molemmat kätensä Rudyardin niskan taa, vastaten tuon suudelmaan tällä kertaa hieman intohimoisemmin. Samalla tyttö toivoi että aika pysähtyisi.. että he voisivat olla täällä ikuisuuden, ilman että kukaan kaipaisi tai kyselisi perään. Lilyä tultaisiin ennemmin tai myöhemmin etsimään joka paikasta, mikäli hän ei nättiä nokkaansa näyttäisi yleisillä paikoilla. Lily liu'utti kätensä hitaasti miehen niskasta tuon hartioille ja siitä rintakehälle, suudellen tuota samalla.

Ros

Viesti To Elo 27, 2009 7:52

Rudyard

Seuraava suudelma ei ollut samanlainen kuin ensimmäinen oli. Ensimmäinen oli ollut kokeileva, haparoiva suudelma missä molemmat olivat kokeilleet, miltä se ylipäätään tuntui. Kumpikin oli todennut tuon tunteen enemmän kuin miellyttäväksi, joten uusintakierroksessa oli enemmän intohimioa ja vähemmän haparointia. Lilyn sormet olivat kietoutuneet miehen niskan taa ja samalla tytön kehokin painautui lähemmäs miestä, jolloin tuo pystyi huulien lisäksi tuntemaan myös tytön kehon lämmön.
Lily silitteli suudelman aikana miehen hartioita, päätyen hitaasti sivelemään tuon rintakehää. Rudyardin sormet puolestaan hautautuivat tytön hiuksiin, silittelivät tuota. Suurin huomiokyky oli kuitenkin suudelmassa, joka oli kummankin suunnalta intohimoinen.

Suudelman loputtua mies suukotti vielä pikaisesti Lilyn huulia uudemman kerran. Hän ei tiennyt mitä sanoa - hän oli mennyt täysin sanattomaksi tämän kaiken jälkeen ja puoliksi odotti heräämistä. Tämä kaikki oli kuin unesta ja jos tämä olisi sitä, hän ei haluaisi herätä ainakaan vielä.
Mitään sanomatta Rudyard siveli tytön hiuksia. Tämä oli yksi niistä hetkistä, jotka eivät tarvinneet sanoja - pelkät hymyt riittivät sanomaan, mitä kumpikin tarkoitti.
Pikainen vilkaisu ulos kertoi, että kello oli huomattavasti enemmän, kuin mies oli osannut odottaa. Hän ei ollut olettanut ajan kuluvan näin nopeasti - kuin siivillä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 27, 2009 9:51

Lily

Rudyardin irroittaessa huulet Lilyn huulilta, tyttö päästi pienen, lähes huomaamattoman voihkaisun. Heti perään kuitenkin tuli pieni, pikainen suukko, joka sai Lilyn hymyilemään pienesti. Lilykin oli odottanut heräävänsä unesta millä hetkellä hyvänsä, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Kaikki tämä oli totta ja tapahui juuri nyt. Lily tiesi ettei tämä ollut unta.. ei hän olisi uskaltanut uneksia mistään tällaisesta.
Rudyardin alkaessa jälleen sivelemään prinsessan hiuksia, Lily painoi päänsä jälleen vasten tuon rintakehää ja vilkaisi pihalle siinä missä Rudyardkin. Aika tosiaan oli kulunut kuin siivillä.. Lily ei sitä edes ollut huomannutkaan, mutta prinsessalla oli aina ollut huono ajantaju, joten hän ei osannut oikeastaan edes ihmetellä miten se aika jo noin kovaa oli kiitänyt.
Lily ei olisi halunnut avata suutaan, kuten sanottu, tämä oli niitä hetkiä jolloin ei tarvinnut puhua. Hän pelkäsi että pieninkin kuiskaus voisi rikkoa tämän hetken, mutta karu tosiasia oli etteivät he voineet jäädä siihen istumaan ikuisuuksiin.

"Kello alkaa olla jo paljon.." Lily huomautti lopulta huokaisten pienesti ja pitkän - ja tuskallisen - harkinnan jälkeen vetäytyi kauemmaksi Rudyardista.
"Minun lienee paras lähteä.. ennen kuin minua aletaan etsiä".

Ros

Viesti To Elo 27, 2009 10:25

Rudyard

Miehen harmiksi hän ei ollut ainoa, joka oli huomannut ajan kulun. Hänen vilkaistessaan ulos ikkunasta Lilykin käänsi katseensa sinne ja huomasi, kuinka pitkään olikaan viettänyt aikaansa tässä pienessä toimistossa. Kumpikaan ei kuitenkaan rikkonut hetkiä vielä vähään aikaan vaikka selvästi molemmat olivat selvillä siitä, että eron hetki tulisi koittamaan pian.
Unenomainen tilanne oli menossa ohi eikä punatukka ollut lainkaan tyytyväinen tähän. Hän olisi mieluusti vielä pidellyt tyttöä käsivarsillaan, suojellut tuota kaikelta. Hetken he eivät olleet ajatelleet muita, eivät velvollisuuksiaan.

Sotilas huokaisi tytön vetäytyessä kauemmas hänestä sanoen sen, mitä hän ei olisi halunnut kuulla. Mies nousi ylös voipuneena ja ojensi kätensä, suudellakseen tytön kättä viimeisen kerran.
"Niin, joutuisimme vaikeuksiin, jos sinut löydettäisiin täältä", punatukka totesi hymyillen katkerasti. "Jos voisin, saattaisin sinut kotiisi." Harmi, että se olisi jätettävä väliin. Oli parempi, ettei Rudyard näyttäytyisi liian usein prinsessan seurassa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 27, 2009 3:03

Lily

Tyttö nyökkäsi pienesti. He joutuisivat varmasti vaikeuksiin mikäli Lily löydettäisiin täältä, vaikka periaatteessa siinä ei vielä mitään pahaa ollutkaan. Lily voisi kyllä isälleen selittää mistä oli ollut kyse ja kunhan tytölle ei olisi käynyt kuinkaan niin Harald ei olisi sen enempää asiaa tonkinut. Black taas oli asia erikseen. Tuo nyt oli valmis repimään pään irti keneltä tahansa joka ei sattunut miellyttämään velhoa.
Lily nousi ylös siinä missä Rudyardkin ja mies suuteli vielä viimeisen kerran hänen kättään. Tuon katkeraan hymyyn Lily vastasi pahoittelevalla hymyllä.. ei hän vielä olisi halunnut lähteä, mutta he eivät voineet ottaa sitä riskiä että he jäisivät kiinni..
"parempi vain ettet saata" Lily totesi sitten mutristaen huuliaan pienesti. Parempi vain ettei tuo tulisi saattamaan, turha sitä kysyviä katseita oli hankkia. Mitä vähemmän he liikkuisivat yhdessä yleisillä paikoilla, sitä parempi. Tosin se että prinsessa sattui kävelemään vieraan miehen kanssa ei välttämättä tarkoittanut että nuo olisivat olleet mitenkään kiintyneitä toisiinsa.

Lily otti muutaman askeleen kohti ovea, mutta kääntyi sitten vielä Rudyardin puoleen.
"Muutaman päivän päästä ratsastamaan siis?" Lily kysyi nostaen huulilleen jälleen sen tutun, lempeän hymyn.

Ros

Viesti Pe Elo 28, 2009 7:25

Rudyard

Sotilas tiesi, että kuningas oli järkevä mies. Hän myös tiesi, että Lily pystyisi taivuttelemaan tuon tahtoonsa jos tarpeeksi yritti, olihan tuo päässyt naimisiin hyvin kyseenalaisen miehen kanssa. Black olikin se, jota hänen oli pelättävä.
Punatukka uskoi, että jo hänen näkemisensä Lilyn seurassa saisi aviomiehen mustasukkaiseksi, olihan hän kieltämättä hyvin vaikuttava ilmestys. Mustasukkaisimmillaan mies voisi ärtyä jo siitä, että Rudyard sattui seisomaan tytön vieressä.
Velho saattaisi tulla sanomaan Rudyardille jotain tuon odotetun ratsastusretken päätteeksi.
"Harmi", mies totesi pahoittelevasti hymyillen. "Valitettavasti ei ole vielä niin myöhä, että tarvitsisit henkivartijaa."

Prinsessa kääntyi jo kerran poispäin käännyttyään takaisin ja muistutti ratsastuksesta.
"Tietenkin. Mutta muista olla kärsivällinen ja antaa isäsi ja tämän alaisten hoitaa asiat omaan tahtiin", punatukka muistutti hymyillen. "Toivottavasti asia saadaan hoitumaan muutamassa päivässä."
Prinsessan vuoksi varmasti. Lilyn asiat hoidettaisiin varmasti mahdollisimman nopeasti, joten eivät he joutuisi pitkään odottelemaan.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Elo 28, 2009 2:49

Lily

Jos olisi ollut tarpeeksi myöhä, Rudyard olisi tosiaan voinut tulla mukaan "henkivartijaksi". Mutta ilta ei ollut vielä pitkälläkään, joten Lily tuskin henkivartijaa tulisi tarvitsemaan. Tosin, Lily ei pahemmin henkivartijoista pitänyt missään tilanteessa, kylillekkin päästessään hän yritti parhaansa mukaan päästä eroon noista... Vartijoilla oli joskus turhankin tarkka katse. Toisin nekin katseet olivat vähentyneet sen myötä kun prinsessa oli menny naimisiin.. kukaan ei halunnut astua varpaallaankaan velhon reviirille, sillä kaikki tiesivät että siitä ei varmastikkaan hyvää seuraisi.
Rudyard muistutti - tai no, kehotti - Lilyä olemaan kärsivällinen ja antaa isänsä ja alaisten hoitaa asiat omaan tahtiinsa. Lily tiesi että voisi itse nopeuttaa asiaa niin paljon kuin halusi, mutta kärsivällisyys oli nyt valttia. Piti kiltisti odottaa, ettei heräisi turhia kysymyksiä ja epäilyjä.

"eiköhän se saada" Lily totesi sitten hymähtäen pienesti, nosti huppunsa päähän ja avasi oven.
"näkemiin, Jerrold" prinsessa sanoi vielä, ennen kuin astui ulos ovesta sulkien sen perässään ja lähti kävelemään poispäin, takaisin omaan huoneeseensa.

Ros

Viesti Pe Elo 28, 2009 7:09

Rudyard

Mies hymyili tytön sanoille. Tuo oli niin varma tästä, tuo oli varma että he pääsisivät ratsastamaan yhdessä, ilman minkäänlaisia vaikeuksia. Punatukka kadehti tytön asennetta. Hän olisi halunnut olla asiasta yhtä varma, hän olisi halunnut ajatella kaikesta yhtä myönteisesti kuin tuo ajatteli.
"Näkemiin, Lily", Rudyard sanoi, osittain kuiskaten sanat. Tyttö oli jo sulkenut oven ennen kuin hän oli ehtinyt hyvästellä tuon, mutta se ei haitannut.

Punatukka istui takaisin puolille ja hymyili. Hänellä oli euforinen tunne tästä kaikesta. Silmät ummistaessaan mies pystyi kuvittelemaan Lilyn uudelleen vierelleen, kuvittelemaan tuon tuoksun ja lämmön ja jos tarpeeksi yritti, myös kosketuksen. Punatukka ei kestänyt ajatella, että joutuisi olemaan tuosta pidempäänkin erossa, koska tuo oli vasta äsken ollut hänen vierellään, mutta nuhteli itseään tästä. Hänhän oli ollut se, joka oli sanonut että pitäisi odottaa hieman.
Päivä oli jo pitkällä eikä mies ollut kirjoittanut raporttiaan valmiiksi. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan harmittanut häntä.
Edellinen

Paluu Linnan salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö