Un ballo in maschera


Linna on täynnä erilaisia huoneita, joista suurta osaa voi kutsua jopa saleiksi. Saleja on siellä täällä, eri kerroksissa, eri käyttötarkoituksiin, kuten esim. Aatelistojen tapaamisiin, sotilaiden harjoituksiin tarkoitettuja taistelusaleja, asesalit, ruokasaleja.

Valvoja: Crimson

Ros

Viesti Ke Elo 19, 2009 7:05

Rudyard

Mies hymyili muka pettyeesti tytön ilmoittaessa, että aikoisi kutsua häntä sukunimellä, jos hän jatkaisi teitittelyä. Todellisuudessa hän oli tyytyväinen tuohon vastaukseen, vaikkei sitä kenties näyttänytkään. Hän oli suorastaan saanut luvan epäkohteliaasti sinutella tuota ihastuttavaa neitoa.
Oven suljettuaan mies kääntyi tarkastelemaan tyttöön - tuo oli jo varmasti saanut huomata miehen halun pitää kaiken järjestyksessä.
"Tiedät, että sinuttelen sinua mielelläni", mies totesi hymyillen. Hänhän oli ollut alunperin se, joka oli ryhtynyt sinuttelemaan vastapuolta ja murtanut heidän välisensä muurin kommentoimalla, että piti siitä, että Lily sinutteli häntä.

Rudyard ei ollut vielä valmis viemään tyttöä itse toimistoon, vaikka tuo pystyi jos sinne menemättä näkemään, millainen pakkomielteinen siisteys siellä vallitsi. Ennen mies ei ollut tuntenut huoneistoa niin henkilökohtaiseksi kuin nyt.
Punatukka johdatteli tytön keittiöön.
"Nämä tilat eivät ole kovinkaan hyvät, mutta toimistossani ei ole tuolia meille molemmille", mies totesi puolvalheellisesti. Yksi tuoli oli työnnetty pöydän alle, toisella hän työskenteli. "Haluaisitko juotavaa? Täällä ei ole teen lisäksi mitään muuta tarjottavaa."
Rudyard ohjasi tytön istumaan toiselle tuolille, sille pehmeämmälle ja kaikinpuolin mukavammalle. Hänen taukohuoneessaan - joka oli hillitysti sisustettu mustalla ja valkoisella joiden sekaan oli sekoitettu tummaa sinistä - oli toimiston tapaan siistiä, mutta tavaroiden järjestyksessä ei ollut nähtävissä minkäänlaista pakkomielteisyyttä.
Sotilas ite käväisi vielä sulkemassa ikkunan ennen kuin kääntyi uudelleen katsomaan prinsessaan.
"Oletko jo ehtinyt miettiä, milloin tahdot lähteä ratsastamaan?"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 19, 2009 9:55

Lily

Rudyardin sulkiessa oven Lily varmisti ettei tuo pistänyt sitä ihan lukkoon asti. Lily vihasi lukittuja ovia joita ei itse saanut auki, ne olivat milloin ahdistavia ja kiehtovia. Joku joko halusi pitää muut ulkona tai jonkun sisällä..
Rudyard johdatti tytön keittiöön ja kertoi samalla etteivät tilat olleet kovinkaan hyvät. Lily kyllä ymmärsi sen, mutta vaikka tilat eivät poikenneetkaan pahemmin muista normaaleista työtiloista, silti Lily tutki paikkoja katseellaan erittäin tarkasti. Harvemmin sitä Prinsessa pääsi kenenkään työtiloihin käymään ja harvemmin kukaan sai prinsessaa vierailemaan työtiloihinsa.. joten kai tämä oli sitten molemmin puolin erityislaatuinen tilanne.
"Tee maistuisi kyllä" Lily totesi istuessaan alas tuolille jolle Rudyard hänet ohjasi istumaan.
Yleensä Lily joi teetä vain Ophelian seurassa. Tuolla kun oli aina pikku kappelissaan teetä valmiina vieraita varten, joten siellä sitä sai melkein hetimiten. Lisäksi Lilystä tuntui että Ophelia oli ainoa joka osasi keittää hyvää teetä..

Rudyardin kysellessä ratsastuksesta Lily kohautti pienesti olkapäitään.
"Milloin ikinä sinulle vain sopii ja säät sallivat." Lily totesi hymyillen samalla kun siirsi hiuskiehkuran sirosti korvansa taakse.
Lily itse olisi ollut valmis vaikka heti lähtemään ratsastamaan, mutta matkassa oli vielä muutama mutka.
"Niin ja lisäksi täytyy kysyä isältäni päästääkö hän minut ratsastaan.. mutta uskon kyllä että vastaus on myönteinen" prinsessa lisäsi hymyillen jälleen.

Ros

Viesti Ke Elo 19, 2009 10:40

Rudyard

Punatukka ei sanonut itseään suorastaan hyväksi teen keittäjäksi - hän ei ollut koskaan miettinyt, että joku voisi keittää teetä paremmin, kuin toiset. Jotkus maistoivat kahvista, kuka sen oli keittänyt, samoin kuin prinsessa maistoi teestä, mutta Rudyardin makuaisti ei ollut näin pitkälle kehittynyt. Sitä saattoi kai verrata siihen, että viininystävät pystyivät maistamaan pienistä maun vivahde-eroista, mistä päin viini oli.
Vesi laitettiin kiehumaan teepannuun. Veden kiehumisessa ei mennyt pitkään, mutta hauduttamisessa puolestaan menisi.

Tyttö kohautti suloisesti olkapäitään miehen kysäistessä, milloin tuo oli aikeissa lähteä ratsastamaan. Mies hymähti vastaukselle, oliko hän tosiaan se, jonka menoja tässä katsottiin? Jos hänet määrättäisiin prinsessan vartijaksi ratsastusretkelle, hänellä tuskin olisi varaa kieltäytyä kiireeseen vedoten.
"Älä pety, jos hän haluaa sinun ottavan mukaan muitakin, kuin minut", Rudyard totesi ja kääntyi katsomaan tyttöön. "En ole saanut asemaani taistelutaitojeni ansiosta, joten en menisi takuuseen, että isäsi luottaisi sinut ainoastaan minun huostaani."
Se oli valitettava totuus, jonka sotilas oli tiennyt alusta lähtien. Hän antoi usein taistelutaidoistaan vielä heikomman kuvan, kuin mitä ne todellisuudessa olivat. Jos hyökkäys ei olisi suunniteltu ja Rudyardilla ei ollut vastassaan suurta ylivoimaa, hänen pitäisi pärjätä puolustamisessa melko hyvin.
"Yritän vakuuttaa esimieheni siitä, että minä riitän. Olettaisin hänen kuuntelevan minua."
Rudyard oli niitä miehiä, joita esimiehet kuuntelivat. Itselleen kuninkaalle hän ei voisi lähteä puolustamaan itseään - jollei tuo erikseen sitä haluaisi - mutta hän pystyisi puhumaan kuninkaalle ylempiensä kautta.

Tee oli valmiiksi hautunutta miehen kaataessa sen siisteihin teekuppeihin. Noita kuppeja ei oltu käytetty aikoihin, yleensä mies käytti arkisempia astioita eikä ollut täysin varma siitä, mitä kyseiset astiat tekivät toimiston kaapissa.
"Hunajaa? Maitoa?" mies ehdotti laskiessaan kupin siistillä lautasella tytön eteen. Hän ei halunnut pöytään jäävän ikävää rengasta teekupin pohjasta.
Punatukka istui itsekin pöydänääreen siemailemaan omaa, laimentamatonta teetään.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 19, 2009 11:05

Lily

Lily tiesi kyllä ihan hyvin että hänen isänsä haluaisi hänelle kokonaisen armejan mukaan, mikäli prinsessa aikoi linnalta poistua. Siihen Lily ei kuitenkaan suostuisi, jo yksi tarkkaileva silmäpari oli tarpeeksi jos häneltä kysyttiin. Lisäksi hän uskoi että vaaraa liioiteltiin, Oli Lily ennenkin käynyt ratsastamassa muutaman kerran yksistään ja päässyt perille ilman sen kummepia välikohtauksia. Yhden ainoan kerran hän oli taruolentoon törmännyt reissullaan ja tuokin oli ollut niin pieni ja suloinen otus että Lily oli lähellä viedä tuon mukanaan kotiin! Tosin isä ei olisi siitä tykännyt, ei sitten yhtään.
Tosasia kuintenkin oli, ettei Rudyard näyttänyt olevan siitä vahvimmasta päästä, jos vertasi tuota niihin vaatekaapin kokoisiin sotilaisiin, jotka väittivät kellistävänsä lohikäärmeen ilman sen kummempia ongelmia pelkällä raa'alla voimalla. Mutta Lily jaksoi uskoa ettei se aina ollut raaka voima joka voitti..
Rudyard kertoi että yrittäisi vakuttaa esimiehensä siitä että hän yksistään olisi ihan hyvä suoja. Lily nyökkäsi pienesti miehelle ja jakoi yhä uskoa että kuningas kyllä hyväksyisi tämän järjestelyn.

Kun tee oli valmista, Rudyard kaatoi sen siisteihin teekuppeihin ja pisti tarjolle.
"Ei kiitos, tämä kelpaa" Lily vastasi Rudyardin kysyessä haluaisiko prinsessa hunajaa tai maitoa.
Varovasti prinsessa otti pienen hörpyn lämpimästä teestä ja laski sitten kupin takaisin lautaselle, nostaen katseensa Rudyardiin.
"Kysellessäni sinusta miehet innostuivat kertomaan sinusta vähän enemmän mitä tarvitin" Lily aloitti viekkaasti hymyillen "Olet kuulemma napannut jopa kaksi lohikäärmettä?"
Tytön silmistä saattoi nähdä jälleen sen uteliaisuuden ja ihailun. Tuo paloi halusta tietää enemmän Rudyardista, eikä tulisi lopettamaan ennen kuin saisi tietää kaiken haluttavansa.

Ros

Viesti Ke Elo 19, 2009 11:49

Rudyard

Kalpeille poskille hiipi jälleen väriä silkasta mielihyvästä. Hän ei tavannut kerkailla saavutuksissaan, minkä takia muilla oli tapana ylistää niitä tekojen tekijän itsensä edestä. Hän ei voinut olla varma, oliko prinsessa kuullut väritetyn version tapahtuneesta, oikeastaanhan Rudyard ei ollut tehnyt paljoa muuta, kuin kouluttanut miehensä ammattitaitoisiksi ja laatinut suunnitelman.
"He suurentelevat asiaa", mies totesi ja siemaisi teetään. Hän ei ollut esimiehensä lisäksi kertonut näistä asioista kovinkaan monelle, mutta ei ollut kieltänyt alaisiaan puhumasta työstään. "En minä niitä lohikäärmeitä yksin napannut. Alaiseni tekivät suurimman työn, en itse tehnyt paljoakaan suunnittelun lisäksi."
Kultaiset silmät kohosivat tarkastelemaan tyttöä ja huulet kaartuivat jälleen hymyyn.
Rudyard saattoi vähätellä tekojaan, mutta oli silti tyytyväinen siihen, että prinsessa oli päässyt kuulemaan näistä uroteoista. Hän ei kuitenkaan ollut niitä miehiä, joilla olisi sydäntä viedä muiden teot omiin nimiinsä ja väittää tehneensä kaiken yksin.
Miehen mielikuva itsestään ei sallinut tuollaista väitettä.

Rudyard ei ollut missään nimessä hento, mutta hänen kokoisensa miehet pystyivät kukistamaan lohikäärmeen ainoastaan viekkauden avulla. Onnekseen tuota hänelle oltiin suotu, vaikkei lihasmassaa ollutkaan.
"Ja valitettavasti jälkimmäisen lohikäärmeen kohdalla epäonnistuin", sotilas totesi pitäen jälleen tauon siemaistessaan teetään. "Hän pääsi yllättämään meidät."
Mies jätti sanomatta kuinka tuo olento oli kynsillään avannut suloisen nuorukaisen, joka oli sattunut olemaan sen tiellä. Ei ollut mitään syytä vakuutella tyttöä sotilaan työn vaarallisuudesta. Strategiaa laatiessaan miehet olivat hänelle kuin nappuloita laudalla, mutta Rudyard ei voinut väittää kyvykkään sotilaan menettäessään, ettei tuo ollut tappio.
Punatukka kaatoi itselleen uuden kupillisen teetä.
"Maistuuko?"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 19, 2009 12:48

Lily

Rudyard kertoi että toiset suurentelivat asiaa. Ehkä, ehkä ei, mutta silti se oli saanut Lilyn mielenkiinnon heräämään. Lily oli aina pienenä saanut isältään kuulla tämän urotöistä ja seikkailuista ja sen takia tyttö rakastikin kuunnella muiden urotöistä. Itse kun nyt sattui olemaan vain hento tyttö jonka ei edes annettu koskea miekkaan.
"Minusta suunnittelu on tärkeämpää kuin suoran voiman käyttö" Lily huomautti hörpäten teetä ja lisäsi "Sitäpaitsi miehet jotka käyttävät päätään kiehtovat enemmän mitä lihaksilla mahtailevat".
Tyttö nosti katseensa teekupista hymyillen mieheen tuon kysyessä maistuiko tee. Lily nyökkäsi pienesti, ainahan hänelle tee maistui.
"hassua että puhut lohikäärmeestä termillä 'hän' eikä 'se'..." Lily huomautti kohottaen pienesti kulmiaan "Minä kun luulin että lohikäärmeet ovat sydämettömiä petoja alhaisine vaistoineen.. mutta ilmeisesti jokin antaa syyn kutsu niitä häneksi? Itse en koskaan ole nähnyt lohikäärmettä, vain kuullut tarinoita ja nähnyt muutaman kuvan kyseisitä olennosita" prinsessa sanoi.. totta kai hän valehteli. Hän oli nähnyt lohikäärmeen, ihan läheltäkin, mutta se tapahtuma oli niitä joita hän ei saanut kertoa kenellekkään, ei edes vahingossa.

"Paitsi olen minä yhden lohikäärmeen nähnyt!" Lily lisäsi hihkaisten ja nosti kätensä eteensä ja pisti ne noin kahdenkymmenen sentin päähän toisistaan "Se oli näin lyhyt, käärmemäinen. Tomoderuwix, mieheni entinen opettaja, omistaa sen. Se asustaa Tomtomin matkalaukussa ja sitä kutsutaan Tariksi.." prinsessa selitti ja hymähti sitten pienesti muistellessaan miten pisteliään ihana tuo pieni lohikäärme oli ollut.

Ros

Viesti Ke Elo 19, 2009 1:24

Rudyard

Mies hymyili tyytyväisenä tytön todetessa, että suosi ennemmin miehiä, joilla oli älyä kuin voimaa. Nuo kehut saivat Rudyardin lähes hämilleen ja ihastumaan tuohon ihastuttavaan, hentoon olentoon entistä syvemmin. Lily ei ollut ainoastaan kaunis ja lempeä - nuo olisivat riittäneet tekemään prinsessasta kaupungin ihastuttavimman neidon - vaan myös älykäs. Lisäksi tuo oli yllättävän monista asioista samaa mieltä Rudyardin kanssa.
Miehen siemaillessa teetään tyttö esitti kysymyksen siitä, miksi hän kutsui lohikäärmeitä sanalla hän eikä sanalla se mikä sai miehen kohottamaan hienoisesti kulmiaan.
"He saattavat olla petoja, saalistaa riistaa aroilla ja käyttäytyä kuin eläimet, mutta älykkäitä he ovat", Rudyard piti mietteliään tauon. Miten hänen pitäisi sanansa asettaa kuulostaakseen muulta kuin kapinalliselta kiihkoilijalta? "Olin yllättynyt, kun kykenin järkevään keskusteluun toisen lohikäärmeen kanssa - inhimillinen hän ei suorastaan ollut, mutta hyvin kunnioitusta herättävä."
Se oli kutakuinkin totuus. Lounatuuli oli ollut noista lohikäärmeistä se kunnioutusta herättävämpi. Jälkimmäinen taas oli ollut jotain, mikä olisi saattanut saada Rudyardin jälleen halveksimaan koko rotua.

Miehen kasvoille kohosi hymy tytön keskustellessa kepeästi pienestä lohikäärmeestä. Se kuulosti enemmänkin lemmikiltä kuin miltään verenhimoiselta pedolta.
Rudyard katseli tyytyväisenä tytön innostuneisuutta.
"Se on varmasti todella suloinen. Erikoinen lemmikki herra Tomtomilla", mies totesi huvittuneena, yhtään epäilemättä että kyseinen herrakin oli hyvin erikoinen. Mitä muuta voisi Blackin mentorilta olettaa?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 19, 2009 2:12

Lily

Rudyard perusteli sanavalintansa sillä että Lohikäärmeet olivat älykkäitä. Sitä Lily ei voinut käydä kiistämään, eihän hän tiennyt asiasta mitään joten turha päteä jos ei ollut perusteita. Rudyard kertoi että oli jopa päässyt järkevään keskusteluun toisen lohikäärmeen kanssa. Sitä Lily ei epäillyt, mutta esitti nyt parhaansa mukaan tietävän vain stereotypisen version lohikäärmeistä. Johan se herättäisi kysymyksiä jos prinsessa kertoisi tavanneen ihan oikean, ison lohikäärmeen, mutta ainahan hän voisi vedota siihen että näki sellaisen vankityrmissä. Vaikka Lilyllä ei kyllä ollut mitään asiaa tyrmiin, silti hän oli käynyt siellä muutaman kerran. Ja kuten arvata saattaa, kuningas ei siitä pitänyt.

"niin.. Tosin Tarin kanssa ei päässyt pahemmin älylliseen kommunikointiin.. tai siis, se itse kyllä ymmärtää puheen mutta se ei osaa itse pahemmin kommunikoida.." Lily lisäsi hörpäten viimeiset teet kupistaan ja laski sen takaisin lautaselle.
"heh... siitä on aikaa kun viimeksi olen jutellut jonkun muun kanssa kuin papittaren..." Prinsessa huomautti hiljentyen sitten hetkeksi.. Hän ei tosiaan ole pitkään aikaan jutellut kenenkään kanssa näin vapaasti, mikä tuntui erittäin vapauttavalta. Ei tarvinut välittää niin tiukasti etiketistä tai teititellä puhekumppania, mikä oli huomattavasti rentouttavampaa kuin esimerkiksi aatelisneitojen kanssa rupattelu.. noilla kun ei ollut muuta puheenaihetta kuin vaatteet ja miehet.
"Onko sinulla tänään kiire? Jos menisimme jo tänään ratsastamaan?" Lily kysyi sitten nostaen katseensa takaisin teekupista Rudyardiin.

Ros

Viesti Ke Elo 19, 2009 5:39

Rudyard

Mies nyökkäsi ymmärtävästi, neutraalisti. Hän rakasti tytön ääntä, hän olisi pystynyt kuuntelemaan tuota tuntikausia vaikkei tyttö olisi muuta kuin kertonut aviomiehensä mestarin lohikäärmeestä. Ajatus Blackista, velhosta ja miehestä jota Rudyard ei todellisuudessa edes tuntenut, tuntui häiritsevältä. Se mies ei ansainnut päästä tänne eikä sotilas halunnut tuota kotiinsa tai suloisen Lilyn mietteisiin heidän jutellessaan kahdestaan, ei puutarhassa tai täällä, Rudyardin alueella.
Tyttö totesi ettei ollut aikoihin jutellut kenenkään kanssa papitarta lukuunottamatta. Punatukka tiesi tuon ystävyydestä johonkin papitartyttöön, muttei tietänyt asiasta sen kummemmin. Hän ei ollut tätä ennen ollut kiinnostunut suuresti pikku prinsessan elämästä.
"Vaihtelu virkistää", mies totesi lyhyesti, kohottaen teekuppinsa jälleen huulilleen. Hän ei voinut sanoa tuntevansa samoin - hänhän ei joutunut elämään prinsessan rajoitettua elämää. Mies sai itse valita, kenelle puhui ja kenelle ei.

Mies kohotti kulmiaan tytön mainitessa, että he voisivat lähteä jo tänään ratsastamaan. Teekuppi laskettiin lautaselle ja mies pudisti verkkaisesti päätään.
"Anna minulle mahdollisuus valmistautua", Rudyard totesi. "Voimme lähteä aikaisintaan muutaman päivän kuluttua, jos haluamme kaiken menevän hyvin. Emme saa toimia liia kiivaasti ja odottaa tuloksia samalle päivälle."
Kultaiset silmät tarkastelivat jälleen tyttöä. Mies ojensi pöydän yli kätensä, jotta voisi tarttua prinsessan käteen ja silitellä sitä rauhoittavasti.
"Kaikki on tehtävä oikein. Jollet sitten tahdo lähteä ilman lupaa ratsastamaan kanssani - jos jäisimme kiinni, seuraukset olisivat etenkin minulle tuhoisat", punatukka lausui sanat harkiten, hymyillen samalla hymyä, joka ilmoitti että tilanne oli hänellä hoidossa. Se oli salaliittolaisen hymy.
Hymy, jonka herrasmiesrikollinen voisi väläyttää.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 19, 2009 6:32

Lily

Vaihtelu tosiaan virkisti. Lilyn puolesta sitä vaihtelua saisi olla enemmänkin, mutta luultavasti Rudyard tulisi jäämään ainoaksi vaihteluksi vähäksi aikaa. Lily ei uskonut että törmäisi muihin, näin kiinnostaviin henkilöihin vähään aikaan. Rudyardiinkin hän oli törmännyt erittäin onnekkaan sattuman kautta.
Miehen pudistaessa päätään verkkaisesti Lily mutristi suutaan, mutta tuon puheissa oli kyllä perää. Kannattaisi valmistautua kunnolla, jotta kaikki menisi hyvin. Lily huomasi että Rudyard puhui monikossa, mikä sai tytön hymyilemään pienesti. Tämä ei ollut yhden miehen projekti, joten monikossa puhuminen kuulosti erittäin mukavalta Lilyn korvaan. Rudyardin siirtäessä kätensä pöydän yli ja alkaessa silittelemään Lilyn kättä, prinsessa katse siirtyi miehen kasvoista tuon käteen. Pieni puna nousi jälleen tytön kasvoille eikä tuo raaskinut vetää käsiänsä pois, vaikka kaikkien sääntöjen mukaan tuolla ei olisi yhäkään ollut oikeutta koskea prinsessaan näinkin ystävällisesti. Jostain syystä Lily antoi tuon koskea itseään.. miehen kosketus ei ollut mitenkään ahdistava saatika päällekäyvä tai raju, vaan jostain syystä Lily nautti tuon kosketuksista.

"Ratsastamaan karkaaminen olisi kyllä kiehtova ajatus" Lily totesi naurahtaen nostaen katseensa Rudyardin kasvoihin "Mutta olet oikeassa. Enköhän malta odottaa tuon ajan."
Katse laskettiin jälleen miehen käteen ja nyt puolestaan Lily siirtyi silittämään tuon kättä.. miehen iho oli pehmeä ja lämmin. Siitä löytyi se ystävällinen lämpö mitä Lily oli jo kauan kaivannut, mutta ei vielä löytänyt.

Ros

Viesti Ke Elo 19, 2009 7:03

Rudyard

Tällaisina hetkinä toisen oli osattava pitää pää kylmänä. Rudyardin hermot eivät olleet terästä, hän oli hyvin impulsiivinen mies, mutta se ei poistanut sitä tosiasiaa, että hän oli myös järkevä ja koulujakäynyt henkilö. Jos häntä ei provosoitu, ärsytetty tekemään hätäisiä ratkaisuja, hän päätyi parhaaseen vaihtoehtoon.
Lily oli tässä tilanteessa hänen vastakohtansa. Tyttö olisi tosissaan halunnut päästä ratsastamaan, eikä odottaminen ollut prinsessan mieleen. Järki kuitenkin pakotti tuon miettimään uudelleen ja pitämään hermonsa kurissa.

Se, että mies uskaltautui silittelemään tyttöä, yllätti miehen itsensäkin. Hän oli vain halunnut rauhoitella tuota ja oli päätynyt lopulta hyvin intiimiin, ystävälle kuuluvaan eleeseen. Hän ei kuitenkaan voinut väittää, etteikö olisi nauttinut siitä. Tytön pienet, sirot kädet olivat pehmeät ja harvinaisen sileäihoiset. Täydelliset kaunottaren kädet.
Prinsessa ei kiskaissut käsiään pois miehen käsistä, joten Rudyard tulkitsi sen siten, että saisi jatkaa tuon silittelyä vielä jonkin aikaa. Punastelun jälkeen tyttö kohotti katseensa miehen kasvoihin ja nauroi suloisesti.
"Tiedät, etten voisi kieltäytyä, jos vaatisit sitä", mies totesi naurahtaen. Tyttö oli itsekin ymmärtänyt, mikä olisi parasta tässä tilanteessa. Ei kannattanut vaarantaa mitään sen vuoksi, että pääsisi ratsastamaan heti.
Suloiset kädet siirtyivät puolestaa silittämään Rudyardin käsiä. Lily ei ainoastaan antanut miehen koskettaa itseään vaan vastasi tuohon kosketukseen omalla kosketuksellaan.
"Kätesi ovat kylmät", sotilas totesi hymyillen, muttei siirtänyt käsiään pois. "Emme voi lähteä ratsastamaan tänään, mutta suostuisitko laulamaan minulle?"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 19, 2009 7:45

Lily

Hälyytyskellot soivat jälleen Lilyn päässä. Ehkä hän oli turhankin tuttavallinen tuota kohtaan? Mitä jos Rudyard ei pitänytkään näin läheisitä eleistä? Tosin jos tuo ei olisi pitänyt niin ei mies varmaan olisi käsiään prinsessan käsille tunkenut. Ja ainahan tuo voisi sanoa ei, mikäli Lily alkaisi käymään liiankin tuttavalliseksi... tai sitten tuo ei uskaltanut taikka kehdannut sanoa prinsessalle ei. Tosin harva mies olisi sanonut tuolle ei missään tilanteessa...
Rudyardin huomauttaessa Lilyn käsien olevan kylmät, prinsessa hymähti pienesti.
"niin ne taitavat... tiedä sitten miksi" tyttö totesi tuijottaen käsiänsä, samalla kun huomaamattaan oli lopettanut miehen käsien silittämisen.
Rudyardin seuraavan kysymyksen kuullessan Lily nosti katseensa nopeasti tuohon ja näytti hetken aikaa olevan hämillään, kunnes tytön huulille levisi jälleen se sama, lempeä hymy.
"siitä on jo aikaa kun viimeksi lauloin.. mutta voinhan toki yrittää" Lily sanoi suoristaessaan hieman ryhtiään ja nosti toisen kämmenensä rintakehäälleen, sulkien samalla silmänsä.

Hetken prinsessa oli hiljaa, kunnes veti pienesti henkeä ja avasi suunsa. Ja hän lauloi. Laulu oli ikivanhasta tarusta kertova laulu, joka oli surullisen kaunis. Lilyn hento ja viaton ääni toivat lauluun vielä enemmän tunnetta. Hento ja virheetön laulu täytti huoneen.. eihän Lily nyt osannut saada toisten mielialoja muuttumaan laulullansa kuten tryadit, mutta joskus hän oli saanut isänsä kyynelehtimään.
Koko laulun ajan Lily piti toista kättään rintakehällään ja silmiään kiinni. Vaikka hänen äänensä olikin kaunis ja virheetön, saattoi tarkkakorvainen kuuntelia kuulla siitä sen huolen ja surun, mitä tyttö kantoi mukanaan.
Päästyään loppuun Lily hiljeni hetkeksi, laksien kasvonsa kohti lattiaa. Sitten tyttö hymhäti pienesti ja avasi silmänsä, pitäen katseensa edessään olevassa tyhjässä tee kupissa.
"taitoni taitavat olla hieman ruosteessa.." Lily totesi tuijottaessaan tee kuppia.. jostain syystä tyttö oli äkkiä muuttunut hieman surumielisemmäksi, mitä aikaisemmin.

Ros

Viesti To Elo 20, 2009 7:56

Rudyard

Punatukka olisi mieluusti napannut tytön kädet omiinsa, vienyt ne huulilleen ja puhaltanut kylmiin sormiin elämän lämpöä. Sitä hän ei kuitenkaan uskaltautunut tekemään, prinsessa oli näyttänyt hätkähtäneen hänen edellistäkin elettään, miten siis olisi tämä kanssa? Sormien lempeä puhaltaminen oli rakastajan ele tai huolehtivan perheenjäsenen, sotilas ei ollut kumpikaan noista kahdesta, joten tuo ele olisi ainakin nyt jätettävä väliin. Hän oli ennenkin rikkonut etikettiä, joten mikä estäisi häntä myöhemmin, jos heistä tulisi läheisempiä.
Valitettavasti kylmien käsien kosketus katosi miehen maininnan jälkeen. Tyttö lopetti Rudyardin käsien sivelyn, mikä harmitti tuota. Ei olisi pitänyt mainita koko asiasta, hän olisi saanut nauttia tuosta kutkuttavan viileästä kosketuksesta, joka nosti niskavillat pystyyn.
Sotilaan yllätykseksi tyttö suostui laulamaan hänelle sen enempää vastaanväittämättä. Huulet kaartuivat lempeään hymyyn tuon näytettyä hetken siltä, ettei tiennyt mitä vastata.
"Kiitos", mies kuiskasi painaen jälleen sormensa yhteen. Hän nojasi kyynärpäillään pöytään, jolloin leuka ja huulet katosivat kalpeiden sormien taakse - tunteet pystyi siitä huolimatta yhä näkemään punatukan kasvoilla.

Lilyn laulu oli kaunista. Itse sanat eivät olleet miehelle tutut eikä hän tiennyt säveltä, mutta oletti tytön osuvan laulussaan lähes nuotilleen oikeaan. Lilyn hento, kaunis ääni toi lauluun herkkyyttä, vielä enemmän kauneutta kuin siinä oli ollut alunperin. Tämä oli laulu, joka sai taiteen tuntijat kyynelehtimään, laulu joka sai kenet tahansa pysähtymään ja kuuntelemaan sitä.
Rudyard tuijotti paikalleen jähmettyneenä tyttöä tuon aloittaessa laulunsa mutta silmät painuivat myöhemmin kiinni miehen keskittyessä ainoastaan lauluun. Hän ei pystynyt kuulemaan kaikkea tuota tuskaa, jollei ummistanut silmiään. Katsellessaan Lilyn kauniita kasvoja mies ei pystynyt muuta, kuin ajattelemaan tuota, keskittymättä muuhun.
Laulu oli hyvin yksityinen. Siinä oli sellaista tuskaa, jota ei oltu tarkoitettu Rudyardin korville, sellaista tunnetta, josta hänen ei olisi kuulunut tietää. Itse laulu ei saanut miestä tuntemaan näin, itse ääni ei saanut tätä hänessä aikaan. Aikaansaaja oli äänessä kuuluvat tunteet, huoli ja suru joita prinsessa joutui kantamaan mukanaan.
Yksinäinen kyynel matkasi pitkin kalpeaa poskea Lilyn lopetellessa lauluaan.
"Siihen en osaa sanoa mitään", Rudyard totesi, yrittäen tavoittaa samaa iloista hymyä, kuin äsken. "Mutta se oli kaunista. Se oli hyvin koskettavaa."
Mies sipaisi nolostuneena poskeaan, pyyhki pikaisesti kosteuden pois.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 20, 2009 9:28

Lily

Prinsessa nosti katseensa teekupista Rudyardiin miehen sipaistessa poskeaan. Tytön kasvoille levisi lempeän ymmärtäväinen hymy nähdessään tuon nolostuneena pyyhkivän kesteuden pois poskeltaan. Ehkä hän osasi vielä välittää tunteita laulamisen avulla. Mutta kuten sanottu, siitä oli aikaa kun Lily viimeksi jonkun kuullen oli laulanut, yleensä hän lauloi yksikseen iltaisin tai sitten Anelle ennen nukkumaan menoa. Tietenkin joku saattoi aina kuunnella oven takana, mutta eihän Lily sitä tiennyt. Osa palvelijoista kun osasi olla turhankin uteliaita joskus...
Sitten Lily naurahti pienesti ja pudisti päätään.
"Ensikerralla voisin laulaa jotain iloisempaa" Tyttö sanoi, tavallaan lupautuen vielä laulamaan Rudyardille ainakin kerran.
Lily kyllä lauloi mielellään, mutta joskus sitä ei vain tullut eteen tilanteita missä olisi voinut laulaa. Sama vika oli tanssimisen kanssa. Juhliakin oli nykyään entistä vähemmän ja Lily kyllä ymmärsi miksi. Jos he eivät vain olisi olleet sodassa...

Lily tuijotti hetken aikaa Rudyardia pienesti hymyillen, tarkastellen jälleen tuon kasvoja katseellaan.
"Sinulla on kauniit kasvot" Lily huomautti äkkiä kuulostaen hieman poissaolevalta "Ja olet muutenkin hurmaava persoona.. ihmettelen kuinka et ole jo naimisissa".
Nuo sanat pääsivät Lilyn suusta puolihuolimattomasti ajatellen ja tajuttuaan mitä tuli sanottua, prinsessa käänsi nolostuksesta punoittavat kasvonsa muualle, nostaen samalal toisen käden nyrkkinsä suunsa eteen.
"anteeksi, ei ollut tarkoitus".

Ros

Viesti To Elo 20, 2009 5:40

Rudyard

Mies ei ollut huomannut tytön hymyä ja sitä, että tuo oli ilmiselvästi huomannut hänen liikutuksensa. Ehkä niin oli parempi, sillä mies olisi tuntenut olonsa vaivaantuneeksi tietäessään tytön huomanneen hänen tunteellisuutensa.
Hymy palasi paremmin kasvoille tytön sanoessa, että voisi ensi kerralla laulaa jotain onnellisempaa. Jotain, mikä ilahduttaisi punatukkaa eikä kadottaisi hymyä molempien huulilta hetkessä.
"Toivottavasti tuo oli lupaus", mies totesi vinosti hymyillen. "Iloiset laulut sopivat tällaisiin aikoihin hyvin - piristävät."
Sota vaikutti heihin kaikkiin. Rudyard ei päässyt sitä pakoon, sotilaana hänen oli oltava tietoinen tästä kaikesta. Mies ei olisi väittänyt olevansa herkkä tällaisille asioille mutta hän osasi pelätä sotaa, vaikkei ollut vielä koskaan joutunut kokemaan sen kauhuja.
Ammatistaan huolimatta mies ei uskonut, että kovinkaan moni hänen virkaveljistäänkään nautti lähestyvän vaaran tunnusta.

Tyttö päätyi tuijottamaan punatukan kasvoja, kehuen sitten tuon miellyttäviä piirteitä ja sanoen ääneen ihmetyksen siitä, ettei mies ollut vielä avioitunut. Sanoja ei oltu tarkoitettu ääneen lausuttaviksi, sillä tyttö käänsi punastuneet kasvonsa toisaalle. Siro käsi nostettiin suun eteen.
"Ei ollut tarkoitus mitä?" mies kysyi hymyillen hienoisesti. Hänen äänestään pystyi kuulemaan pientä vaivautuneisuutta miehen jatkaessa sanojaan. "Ihmetellä naimattomuuttani? Se ei ole minulle arka aihe vaan oma valintani."
Kultaiset silmät tarkastelivat tyttöä.
"Lily, ei sinun tarvitse pelätä, että suutun, jos kysyt väärän kysymyksen", Rudyard totesi poskeaan raaputtaen. Vaivaantunut ele, joka jätti jälkeensä punaisen läikän lähelle ohimoa. Hän lopetti sen tajutessaan mitä teki ja laski kätensä pöydälle.
Hymy palasi jälleen kasvoille.
"En tietenkään voi luvata, että olen halukas vastaamaan kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin." He molemmat tiesivät, että prinsessan vaatiessa vastauksia mies ei voisi jättää vastaamatta.
EdellinenSeuraava

Paluu Linnan salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia