Joulun punainen


Linna on täynnä erilaisia huoneita, joista suurta osaa voi kutsua jopa saleiksi. Saleja on siellä täällä, eri kerroksissa, eri käyttötarkoituksiin, kuten esim. Aatelistojen tapaamisiin, sotilaiden harjoituksiin tarkoitettuja taistelusaleja, asesalit, ruokasaleja.

Valvoja: Crimson

Ros

Viesti Su Marras 22, 2009 8:24

Joulun punainen

Keskellä talvea oli pieni valonpilkahdus. Tähän saisi vastauksen useammastakin suusta ja suurin osa olettaisi puhuttavan joulusta. Useat olivat eri mieltä siitä, miksi joulua juhlittiin ja miksi se oli olemassa - tuo antamisen aika, tuo epäitsekkyyden aika jolloin rakastavaiset painautuivat toisiaan vasten takkatulen ääressä ja ojensivat toisilleen pienen lahjan.
Toiset olisivat puolestaan sanoneet, että joulu oli juhlien aikaa. Nuo samaiset henkilöt painottivat rakastavansa joulua kuitenkin sen sanoman vuoksi eivätkä juhlien, valehdellen näin törkeästi. Suurin osa näistä henkilöistä oli tietenkin nuoria aatelisia, jotka halusivat mieluusti huvitella kunnolla, ennen kuin mahdollinen sota syttyisi.

Lumi oli satanut maahan jo kuukausi sitten, mutta taivas oli päättänyt näin joulun aikoihin vielä kourruttaa maan uudelleen kauniilla, valkoisella peitteellään. Ilma oli lumesta huolimatta vain muutaman asteen pakkasen puolella, joten kovinkaan kylmä ulkona ei ollut. Sää oli muutenkin leuto, tuuli ei ulvonut nurkissa eikä tuonut jäätävää kylmyyttaan tähän kauniiseen iltaan.
Tähdet loistivat kirkkaina taivaalla, kuten tällaisena leutona talvi-iltana kuuluikin. Monet olivat sanoneet, että ilta oli kaunein, mitä oltiin aikoihin nähty.

Tänä talvisena iltana järjestettiin yksi noista upeista juhlista. Puutarha oli koristeltu kauniisti ja kuka nuo koristeet oli ikinä päättänytkään, oli arvostanut melankolista kauneutta. Muutama juhlavieras hieman epäili noita koristeita, totesi niiden olevan tekotaiteellisia, mutta suuri osa vain ohitti ne edes katselematta.
Kerensa Rosen oli päässyt osaksi suunnittelemaan tuota somistusta. Hän neito jota useimmat aatelistytöt välttelivät suoran puheen ja joistain elintärkeistä asioista - kuten siitä, kuka hovin miehistä oli kiivaimman tavoittelemisen arvoinen - piittaamattomuuden vuoksi. Kuka haluaisi puhua tytölle, joka ei kikattanut muiden mukana joka kerta, kun soveliana komea nuorukainen käveli ohi.
Sosiaalisien taitojensa puutteen vuoksi kaunotar jätettiin seisomaan yksin muiden kiitäessä kikattelemaan miehille.

Tyttö painoi hansikoidun kätensä kepeästi vasten ikkunaa ja katseli ulos. Hän piti tanssimisesta, mutta koska ei ollut soveliasta pyytää miestä tanssimaan kanssaan vaan oli odotettava kutsua, nuori nainen oli oppinut vihaamaan tanssiaisia. Ne kahlitsivat hänen persoonansa paksuilla kahleilla, etenkin sen jälkeen, kun hänelle oltiin huomautettu, ettei kutsusta tanssimaan ollut kohteliasta kieltäytyä.
Tummien silmien katse käännettiin juhlasaliin, juoma napattiin ohi kulkevan tarjoilijan tarjottimelta ja siemailtiin mietteliäänä. Tällä kertaa tumma neito oli pukenut ylleen hieman tavallisesta poikkevia värejä, punaista ja valkoista. Mekko oli oikeastaan erittäin sievä, siinä oli avonainen miehusta vaikka Kerensasta tuntui sen korostavan liikaa hänen omissa silmissään leveitä hartioitaan.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 23, 2009 11:31

Henry

Kuten arvata saattaa, tulevan kruunun perijän pikku kotiaresti oli yhä voimassa. Henry ei saanut poistua linnan alueelta ilman kuninkaan, hänen isänsä, lupaa ja mukaansa hänen täytyi ottaa vähintään yksi vartija. Prinssi oli kironnut jo monesti sitä päivää, kun oli jäänyt rupattelemaan setänsä kanssa parvekkeelle.. ihan hyvin hän olisi voinut vain loikata alas tallejen katolle ja livistää pakoon.
Kotona ollessaan Henry oli kerennyt miettimään asioita.. ja yksi asia mistä hän isänsä kanssa oli joutunut käymään ah-niin-ihanan keskustelun, oli tuleva kuningatar. Kuningas oli antanut pojalleen ehdot: Joko poika itse hankkisi mukavan aatelistytön itsellensä, ennen seuraavaa kesää, tai sitten kuningas naittaisi poikansa kenelle huvitti. Kuningas oli päättänyt pistää poikansa elämän raiteilleen, vihdoista viimein.

Loogisesti Henry siis otti osaa tämäniltaisiin tanssiaisiin. Ihan vain isänsä mieliksi, prinssi oli pukenut päälleen siistit, punasävyiset vaatteet. Henry ei voinut kieltää, etteikö olisi pitänyt punaisesta, puolipitkästä takista, jossa oli kultaisia kuviointeja. Hiukset nuorella herralla olivat siististi kiinni.. Henryn hiukset alkoivat olla jo kohtuu pitkät, mistä hänen isänsä taas ei pitänyt.
Musiikin soidessa Henry taisi olla ainoa kuninkaallinen joka vältteli suuria väkijoukkoja ja huomiota. Prinssi seisoskeli turvallisesti syrjemmällä, mutta tiesi että häntä tarkkailtiin kokoajan. Ei kuningas niin tyhmä olisi, että luottaisi poikaansa täysin.. ties vaikka tuo yrittäisi livistää ulos salista. Se oli toki käynyt Henryn mielessä, mutta siskonsa mieliksi, prinssi oli luvannut olla kiltisti.
Prinssi katseli ulos ikkunoista hartaasti, aivan kuin toivoen voivansa sulautua lasin läpi vapauteen. Hölmöä. Henry käänsi katseensa salin puolelle ja hänen epäonnekseen katse kohtasi hänen isänsä katseen. Kuningas tuijotti poikaansa merkittävästi kulmiensa alta ja nyökkäsi kohti nuoria aatelistyttöjä, jotka parveilivat kikattavina laumoina kuin mitkäkin korppikotkat. Henry sai kylmänväreet. Prinssi nyökkäsi epämääräisesti isälleen ja mutisi samalla jotain omiaan, lähtien kävelemään kohti kikattavaa lihamassaa, kunnes hänen silmiinsä osui jotain uniikkia..

Hieman sivummalla seisoi tyttö, joka ei ollut muiden aatelisneitien tavoin suuressa laumassa odottamassa pahaa aavistamattomien miesten saapumista. Hetken siinä katseltuaan, Henry vaihtoi kurssinsa kohti tuota kaunotarta, katsoen sivusilmällä kuinka kikattava neito massa suorastaan tyrmistyi, kun prinssi ei tullutkaan luokse.
"En taidakkaan olla ainoa joka ei nauti suurista väkijoukoista" Henry totesi päästyään tarpeeksi lähelle tyttöä ja pysähtyikin sopivan välimatkan päähän "Vai mikä teidät saa näin iloisen juhlan aikana eristäytymään ikkunoiden luokse?".
Henrystä selvästi näki, että hän ei ollut sujut itsensä kanssa, alkaen näin satunnaisesti juttelemaan naisten kanssa.. ei Henry osannut naisten seurassa olla, jos hänen siskoa ja papitarta ei laskettu. Henrylle kuitenkin riitti että tyttö edes vastaisi hänelle ja että hänen isänsä näkisi heidän juttelevan.. näin aluksi ainakin.

Ros

Viesti Ma Marras 23, 2009 8:32

Kerensa

Kerri katseli laiskasti juhlia, huomasi eräiden nuorten neitojen kikattelevan lähistöllä ja astui muutaman askeleen kauemmas noista. Hän ei ollut kiinnostunut kuuntelemaan noiden tyhjäpäistä vinkumista ja kikattelua kenen tahansa nuorukaisen kulkiessa ohi. Hän sattui myös katselemaan juuri siihen suuntaan, mistä prinssi sattui kävelemään.
Tummat, huolitellut kulmat nousivat yllättyneinä, kun hänen korkeutensa käveli neitojen ohi kuin noita ei olisikaan ollut. Samalla Kerensa sattui huomioimaan, kuinka hyvältä kruununperijä näytti punaisessa, puolipitkässä takissaan. Hiukset oli laitettu tyylikkäästi kiinni ja nuorukainen näytti muutenkin harvinaisen komealta.
Ei mikään ihme, että tyttöjoukko oli pitänyt niin kovaa melua. Kruununperijä olisi saalis kenelle tahansa onnekkaalle, joka saisi tuon koukkuunsa.

Kerensa oli entistä yllättyneempi, kun prinssi ei jatkanut matkaa hänen ohitseen vaan oli ilmeisesti kokoajan suunnannut hänen luokseen. Tummatukkainen neiti niiasi syvään ensihämmennyksestään selvittyään. Hän ei ehkä aina noudattanut etikettiä, mutta hän tiesi että prinssille oli niiattava.
Kruununperijä vaikutti vaivaantuneelta jo siitä tosiasiasta, että puhui tytölle. Kerri olikin ollut kuulevinaan, ettei prinssillä silminnähtävästä komeudestaan ollut paljoakaan kokemusta naisrintamalla. Tuo oli kiinnostuneempi politiikasta, joten nuorukaisesta voisi saada älykkään keskustelukumppanin.
"On eri asia eristäytyä kuin tulla eristetyksi", tyttö totesi veijarimaisesti hymyillen. "Minun tapauksessani kyse on molemmista. Korvien särkeminen kikattamista kuunnellessa ei ole mielipuuhaani."
Tummat silmät vilkaisivat halveksivasti tyttöjoukkoa. Typerät kanat, opettelesivat käyttäytymään, hehän nolasivat itsensä. Ei mikään ihme, ettei noilla ollut vieläkään kihlattua vaikka yritys oli kova.

Kerensa käänsi katseensa jälleen Henryyn ja rentoutui hieman. Prinssi ei ollutkaan niin virallinen kuin hän oli kuvitellut.
"Katselen puutarhan somistusta, taitavaa jälkeä, eikö?" tyttö totesi tyytyväiseen sävyyn. "Minä suunnittelin sen osittain. On helpottavaa huomata, että suunnitelmiani on noudatettu mahdollisimman tarkasti."
Tummatukkainen väläytti melankolisen hymyn nuorukaiselle. Hän ei ollut odottanut, että hänen neuvojaan olisi noudatettu noinkin tarkasti.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Marras 24, 2009 12:03

Henry

Ei Henry olisi edes noteerannut, mikäli tyttö ei olisi niiannut. Hän - kuten siskonsakkin - eivät olleet niitä kuninkaallisia, jotka vetivät alaisiaan hirteen pienimmästäkin etiketti virheestä. Hyvä niin.
Prinssi kohotti pienesti kulmaansa Tytön sanoille. Miksi ihmeessä tuo oltaisiin eristetty joukosta? Tai no, tämä neiti ei vaikuttanut kikattavaiselta apinalta. Ehkä tyttö oli liian fiksu muiden tyttöjen joukkoon. Kuitenkaan Henry ei keksinyt mitään vastattavaa noihin sanoihin, vaan hymähti ja nyökkäsi pienesti, vilkaisten sivusilmällä selvästikkin happamia, kikattavia neitoja.

Henry käänsi katseensa takaisin tyttöön, joka kertoi katselleensa puutarhan somistusta.
"Onhan se" Prinssi vastasi tuon kysymykseen, vaikka hänellä itsellään ei ollut silmää somistukseen ollenkaan. Sitä prinssi ei kuitenkaan ääneen myöntänyt.
Tyttö kertoi osin suunnitelleensa somistuksen. Henry kohotti kulmiaan ja siirsi katseensa tytöstä takaisin puutarhan puoleen, katsellen sinne hetken.
"Siinä tapauksessa teitte erittäin hyvää työtä." Prinssi kehaisi, samalla kun käänsi katseensa takaisin tyttöön hymyillen.
"Mutta vallan unohdin.. Saanko tiedustella teidän nimeänne?" Henry kysyi, näyttäen hieman vaivautuneelta... hän vihasi teitittelyä, hän ei pitänyt kun häntä teititeltiin tai hän joutui teitittelemään.. ei siinä vikaa ollut, mutta hän pelkäsi unohtavansa tuon elintärkeän seurapiiri tavan ja sitäkautta nolaavansa itsensä. Kyllä, Henryllä oli jonkinasteen epäonnistumisen pelko.

Ros

Viesti Pe Marras 27, 2009 9:14

Kerensa

Kerri piti kehuista. Kukapa ei olisi pitänyt kauniiden sanojen - vaikka ne sisälsivätkin vain kehuja luovuudestasi ja palvelijoiden taidosta - kuninkaallisen huulilta. Etenkin tunnetusti niin älykkään ja oma-aloitteisen kuninkaallisen, kuin Henryn. Oli suuri ilo, että hedän kuningaskunnallaan oli tuollainen helmi, prinssi joka oikeasti näki vaivaa politiikan eteen, vaikka tekikin sen hieman kyseenalaisella tavalla.
"Kiitos", neito totesi hienoisesti hymyillen ja tarkasteli nyt katseellaan Henryä. Poika vaikutti vaivaantuneelta puhuessaan tytölle. Hän ei tietenkään voinut olla tietoinen, mitä Henryn päässä tällä hetkellä liikkui, mutta pystyi arvaamaan tarpeksi lähelle olettaakseen, ettei vaivautuneisuus johtunut hänestä.
"Eiköhän se ole soveliasta", tyttö totesi ystävällisesti. Hän yritti tehdä Henryn olon mahdollisimman mukavaksi, eihän hän halunnut kruununperijän - niin koominen tilanne kuin olikin - vaivautuvan hänen seurassaan. Muut tytöt olisivat nauraneet hänelle - typerät kanat - jos olisivat nähneet tilanteen.
"Kerensa Rosen", Kerri esitteli itsensä veijarimaisesti hymyillen. Hän vastusti kiusausta lisätä, että ystävät kutsuivat häntä Kerriksi, lempinimen mainitseminen prinssille olisi ollut rahvaanomaista. "Ja teidän lienee turha esitellä itseänne."

Tyttö siemaisi lasistaan.
"Toivottavasti viihdytte juhlissa", neito totesi mietteliäästi hymyillen. "Muutamat vieraat saattavat olla hieman äänekkäitä ja ärsyttäviä, mutta heidän liehakointiinsa te lienette jo tottunut." Näillä sanoilla Kerri viittasi pääasiassa tyttölaumaan, joka oli nyt jäänyt tuijottamaan Henryä.
Tyttö loi arvioivan katseen Henryyn.
"Ajattelin käydä hieman ulkona - ilma on ihana raikas, parempi kuin täällä tunkkaisessa salissa. Haluaisitteko tulla mukaani?" Kerri kysyi hymyillen ja nyökkäsi puutarhaan.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Marras 28, 2009 1:39

Henry

Tyttö taisi pitää kehuista.. no, kukapa nyt ei kehuista pitäisi. Henry tosin oli parempi antamaan kuin vastaanottamaan kehuja, sillä hän ei ollut tottunut moisiin 'ylellisyyksiin'. Viime vuodet hän oli viettänyt suurimmaksiosaksi vähä-älyisen aarnikotkan seurassa, joten ei ihme ettei Henry moiseen ollut tottunut.
No, Tyttö esitteli itsensä lopulta Kerensa Roseniksi. Henry kävi nopeasti läpi tunsiko ketään Rosen nimistä, mutta prinssille ei näin äkkiseltään tullut ketään mieleen. Ehkä Kerensa oli alempaa aatelistoa, siihen Henry ei ollut tutustunut paljoakaan.. sillä juuri alempi aatelisto tuntui olevan täynnä niitä tyttöjä, jotka yrittivät olla kuin ylempi aatelisto ja ampuivat useinkin turhankin korkealle esityksellään. Siinä Henryn kokemukset alemmasta aatelistosta.
"Heh, Niin. Yllättävää että minut tunnetaan, vaikken olekkaan ollut pitkiin aikoihin kotona, saatika osallistunut tanssiaisiin.." Henry huomautti Kerensan toteamuksen jälkeen siitä, että Henryn lieni turha esitellä itseään. Tuntuihan se oudolta jättää esittelemättä itsensä, mutta sinänsä mukavaa.

Kerensan mainitessa juhlissa viihtymisestä, Henry päästi pienen, epätoivoisen voihkaisun, joka selvästi kieli ettei tuo ollut tyytyväinen oloonsa täällä.
"Mieluummin olisi yksin huoneessani lukemassa" Henry totesi vilkaisten kohti tyttölaumaa "Juuri noiden takia".
Hery nojautui lähemmäksi Kerensan korvaa ja madalsi ääntään.
"Tuo kikattava lauma tuntuu seuraavan minua jokaisissa juhlissa, sen takia en yleensä viihdy niissä" Henry totesi ja vetäytyi kauemmaksi hymyillen.
He sevästi olivat samaa mieltä kikattavasta tyttömassasta. Hyvä.. Henry ei tiennytkään että toiset tytötkin saattoivat vihata moista lapsellista käytöstä... lukuun ottamatta jälleen kerran hänen siskoaan. Ehkä Henryn pitäisi viettää hieman enemmän aikaa vastakkaisen sukupuolen kanssa, ennen kuin alkaisi vihaamaan sitä muutaman kokemuksen perusteella..

Kerensa ehdätti että Henry tulisi hänen mukaansa puutarhaan. Henry kohotti pienesti toista kulmaansa ja nyökkäsi sitten reippaasti.
"toki tulen, oikein mielelläni. Kuten sanoit, ilma täällä salissa on tunkkaista, eikä pieni happihyppy tekisi yhtään pahaa" Henry vastasi hymyillen pienesti.
No, he poistuivat puutarhan puolelle, jättäen salin tunkkaisen ilman taakseen. Ulkona oli ihanan viileää ja ilma oli raikasta, kuten voi olettaa. Prinssi veti keuhkonsa täyteen raikasta ulkoilmaa, aivan kuin olisi pidättäny hengitystään pitkäänkin.

Ros

Viesti Ma Marras 30, 2009 10:30

Kerensa

Kerensa naurahti huvittuneesti pojan ihmetykselle siitä, että prinssi tunnistettiin, vaikkei tuo ollut paljoakaan kotona. Eihän tuo olisi tullut näihinkään juhliin, jollei nuorukaisen isä olisi määrännyt tuota kotiarestiin.
"Luuletko, etteivät tytön tunnista prinssiä, kun sellaisen näkevät?" tyttö kysyi leikkisästi. "Hyvä ryhti, komeat kasvot, tuoksuvat hiukset.."
Kerri hymyili.
"Tietenkin myös se, kuinka eräät nuoret naiset kiljuvat teidän kulkiessanne ohi, auttaa minua tunnistamaan teidät."

Kerensa hymyili huvittuneesti pojan kommentille äskettäin mainituista tytöistä ja loi itse salaliittolaisen vilkaisun noihin. Tyttö oli jo useamman kerran kuullut noiden suunnalta ärtyneitä tuhahduksia ja hermostunutta kikatusta, mutta nyt hän oli jo kuulevinaan tyttöjen tiuskivan toisilleen.
Prinssi oli haluttua riistaa noiden nuorten neitojen keskuudessa ja nyt, kun joku ulkopuolinen sattui nappaamaan saaliin, he olivat entistä ärtyneempiä. Tämä oli yksi niistä syistä, miksi Kerri ei ymmärtänyt noita kanoja - jos he halusivat saada prinssin satimeen, eikö se ollut järkevämpää hoitaa yksin?
"Moni hurmaava neito muuttuu laumassa kikattavaksi kanaksi", tyttö totesi olkiaan kohauttaen. "Onneksi en ole mies."
Pehmeille huulille nousi huvittunut, kujeileva hymy. Hän oli joutunut seuraamaan liian läheltä veljensä naissotkuja, kaksoisvelikään ei mieluusti ilmestynyt juhliin useamman typerän virheensä takia.

Kerensa asteli nuorukaisen mukana ulos ja hengitti raikasta ulkoilmaa keuhkojensa täydeltä. Salissa leijunut hajusteiden tuoksu oli poissa, ilma ei ollut samalla tavalla moneen otteeseen hengitettyä kuin sisällä. Ulkona saattoi olla kylmä, mutta hän ei ainakaan vielä huomannut tuota valitettavaa seikaa.
Sirot, matalakorkoiset kengät rahisivat kivetystä vasten neidon astuessa muutaman askeleen kauemmas juhlasalin ikkunoista. Tuuli oli siellä hieman voimakkaampi, joten iho nousi nopeasti kananlihalle.
"Saanko udella, minkä kirjan parissa olisitte mieluummin, kuin juhlissa?" tyttö kysyi rehellisen uteliaana. Hän ei ottanut nokkiinsa, vaikka tiesi Henryn toivovan luultavasti tälläkin hetkellä olevansa hyvän kirjan parissa huoneessaan.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 01, 2009 8:52

Henry

Kerensan huomauttaessa, että kyllä prinssin tunnisti kun sellaisen näki, Henry ei voinut olla hymyilemättä pienesti. Milloin hän viimeksi oli kuullut omaa ulkonäköään kehuttavan? Ei hän edes muistanut moista, ehkä joskus pienenä poikana, kun joku opettajista oli yltynyt kehumaan, kuinka komealta pojalta nuori prinssi oli näyttänyt. Tosin, Henry ei pahemmin liikkunut piireissä, joissa kehuskeltiin toisten ulkonäköä.
Prinssin hymy levisi entisestään, kun Kerri teki selväski, ettei arvostanut yhtään näitä kikattavia kanoja. Se oli hyvä. Ehkä tästä illasta ei tulisikaan niin kamala, jos Henry viettäisi sen tämän hurmaavan neidon kanssa. Ainakin heillä riitti juttua.
"Olet onnekas siinä suhteessa" Henry totesi Kerensan kiitellessä onneaan siitä, ettei ollut mies.

Ulkona Kerensa aloitti seuraavan puheenaiheen. Prinssi laski katseensa taivaalta tyttöön, tuon kysyessä minkä kirjan parissa Henry olisi mieluummin ollut, kuin juhlissa.
"Historian" Henry totesi "Olen aina pitänyt historiasta, enkä vieläkään ole saanut selville kaikkea sitä, mitä haluaisin tämän valtakunnan historiasta tietää".
Prinssi hymähti pienesti. Aluksi hänen isänsä oli ollut ylpeä pojasta, joka oli kiinnostunut historiasta, mutta kuninkaan kuullessa, että poika tykkäsi perehtyä myös haltioiden historiaan, oli ääni kellossa muuttunut. Minkäs Henry tiedonjanolleen voi.
"Entäpä itse?" Prinssi kysyi "Oletteko te kova lukemaan?".
Olihan se hieman kuiva puheenaihe, mutta kuten jo todettu, Henry ei ollut lipeväkielinen naistenmies.

Ros

Viesti To Joulu 03, 2009 8:42

Kerri

Kerensa kohotti kohteliaasti kulmiaan. Hän oli tietenkin perillä historiasta - niissä määrin, missä hänen kotiopettajansa oli hänelle opettanut. Alunperin opettaja ei olisi tahtonut opettaa sitä hänelle ollenkaan - se oli kuulemma liian väkivaltaista opiskeltavaa tytölle - mutta huoltaja oli saanut tahtonsa läpi tässäkin asiassa.
"Lukemalla historiaa ei toista samoja virheitä", tyttö totesi hienoisesti hymyillen ja nyökkäsi. Prinssille historian lukeminen sopi paremmin kuin hyvin, vaikka nuorukaisen isä olisi kuulemma toivonut pojaltaan jotain muuta - se hieman kummastutti Kerriä.
"Ja se on varmasti tärkeämpää, kuin tällaiset satunnaiset juhlat."

Sama kysymys tuli luonnollisesti myös Kerrin kohdalle. Tummatukka hymyili huvittuneesti, ei, hän ei ollut ahkera lukija.
"En oikeastaan. Luen runoja, mietelmiä, lyhyitä, pohtivia kirjoitelmia. Omat kiinnostuksenaiheeni eivät ole kirjoissa", tyttö totesi. "Nautin enemmän ulkoilmasta, taivaan katselemisesta tai tummana pauhaavan meren äärellä istumisesta."
Kerri naurahti huvittuneesti.
"Nyt kun sanon sen ääneen, se kuulostaa sanoinkuvaamattoman tekotaiteelliselta, kuin yrittäisin esittää jotain mitä en ole", tyttö totesi hymyillen itsekseen. "Tietenkin myös tanssiminen on lähellä sydäntäni, joten minä olisin mieluusti juhlissa, jos saisin mieleiseni tanssittajan."
Kerri ei vihjaillut sanoillaan. Hän ei uskonut prinssin olevan kovinkaan hyvä tanssija eikä uskonut, että tuo oli edes halukas tanssimaan.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Joulu 04, 2009 7:46

Henry

Lukemalla historiaa ei toista samoja virheitä... Henry olisi voinut suudella Kerensaa tuosta hyvästä. Tytöllä tosiaan taisi olla samantapainen ajatusmaailma, mitä hänellä. Tuon kanssa oli yllättävän helppo jutella.. yleensä tytöt - Henryn kokemusten mukaan - puhuivat vain vaatteistaan tai uusimmista juoruista, mitä olivat kuulleet.. ja nehän kiinnostivat Henryä niin pirusti.
"Saattaa se olla tärkeääkin.. mutta ei pidä unohtua historiaan, kun tulevaisuus on edessä" Henry totesi pienesti olkiaan kohauttaen, samalla kun nosti katseensa taivaalle. Tähdet tuikkivat mukavasti. Pakkanen tuntui kiristyvän kokoajan lisää, mutta eiväthän he pihalla kauaa meinanneet olla. Henry tosin olisi voninut ottaa jalat alleen ja juosta pois paikalta, aina metsään asti... mutta ei hän voinut sitä Kerensalle tehdä. Jos tuon paikalla olisi ollut joku toinen tyttö, joku ärsyttävä, kikattava kana, niin silloin Henry olisi juossut ja lujaa.

Kerri kertoi ettei lukenut paljoa ja yleensä runoja, mietelmiä ja kirjoitelmia. Naiselta olisi saattanut odottaa jonkinasteen kiinnostusta romanttisiin tarinoihin.. ehkä Henry oli liian pinttynyt stereotypioihin. Prinssi tunsi itsensä suorastaan rasistiseksi naisia kohtaan, toisinaan.
Katse laskettiin takaisin Kerensaan, kun tuo alkoi puhumaan merestä. Pieni hymy levisi prinssin huulille.
"Harmi että nyt on talvi.. kesäisin on mukava viettää aikaa rantakalliolla, jos ei tuule liikaa" Henry totesi.
Kerensan mainitessa tanssimisen, Henry oli lähellä kompastua omiin jalkoihinsa, vaikka ei edes liikkunut. Siitä oli todella pitkä aika, kun prinssi viimeksi oli tanssinut kenenkään kanssa.. Eikä hän todellakaan ollut hyvä siinä. Hän juuri ja juuri muisti askeleet.
"no.. ehkä minä voisin viedä sinut tanssimaan.. mikäli muistan vielä askeleet kunnolla" Henry totesi hermostuneesti naurahtaen, samalla kun kääntyi kohti Kerensaa ja ojensi tälle kätensä "Joten saanko luvan?"

Ros

Viesti Pe Joulu 04, 2009 8:36

Kerensa

Saattaa se olla tärkeääkin.. mutta ei pidä unohtua historiaan, kun tulevaisuus on edessä
Tyttö tuijotti prinssiä vaikuttuneena kuullessaan nuo sanat. Hän oli aina olettanut nuorukaisen jääneen menneisyyden vangiksi mutta sai huomata erehtyneensä. Henry oli heidän tulevaisuutensa, joten oli erittäin helpottavaa kuulla, että prinssikin ajatteli tulevaisuutta.
Henry ei luultavasti huomannut, kuinka ihaillen Kerensa katseli tuota pojan käännettyä ruskeiden silmiensä katseen taivaalle.

Tyttö nyökkäsi prinssin kommentille merestä.
"Minä pidän myös tuulisista päivistä ja aaltojen katselemisesta. Se ovat jotain voimakkaampaa, kuin minä tulen koskaan olemaan", tyttö totesi hymyillen. "Rakastan aaltojen pauhua korvissa. Rakastan niiden majesteettista, jylhää ääntä ja sitä, kuinka ne herättävät tyynen meren eloon."
Kerri naurahti vaivautuneesti. Hänestä tuntui, kuin hän olisi juuri paljastanut itsestään jotain hyvin intiimiä puolitutulle, vaikka oli vain puhunut meren kauneudestaan. Syistä, miksi hän rakasti meren katselua.
"Rakastan meren kauneutta, vaikka tiedän sen julmuudesta."

Tummien silmien katse kohosi yllättyneenä prinssin kasvoihin tuon mainittua tanssimisen. Ne olivat laajentuneet yllätyksestä, Henry oli juuri tehnyt tarjouksen, jota tyttö ei ollut odottanut saavansa osakseen. Kunnian, jollaisen hänen kaltaisensa pienaatelinen sai osakseen vain kerran elämässään.
Tyttö ei nauranut prinssin hermostuneille sanoille, hän ei edes hymyillyt sille, kuinka vaivaantuneelta poika näytti lausuessaan asiansa. Henrylle noiden sanojen lausuminen vaati selvästi suurempaa rohkeutta kuin oman henkensä vaarantaminen niillä retkillään joista kapinallinen prinssi oli kuuluisa.
"Saat", tummatukkainen neito totesi hymyillen ja tarttui tarjottuun käteen. Prinssin käsi ei ollut sotilaallisen vahva, mutta se oli selvästi nuoren miehen käsi. Kerensa tiesi, että tällä hetkellä hän oli se, jota ujostutti vähemmän, vaikkei hän voinut väittää, etteikö hänen sydämensä olisi hakannut kuin viimeistä päivää. Kuin se olisi karkaamassa hänen rinnastaan.
"Minä autan sinua muistamaan askeleesi." Sanat oli kuiskattu lempeästi, pitkäripsisten silmien katse oltiin pidetty pojan ruskeissa silmissä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Joulu 07, 2009 5:48

Henry

Henry oli turhankin usein kuullut, kuinka hänelle painotettiin, että juuri hän - eikä kukaan muu - oli tämän valtakunnan tulevaisuus. Siitä Henry ei pitänyt, hänen mielestään tulevaisuus oli jokaisen henkilökohtainen matka, jonka jokainen suoritti yksin. Kansan piti itsenäistyä enemmän, osata tehdä omia päätöksiään pelkäämättä, että ylempi taho tappaisi nuo väärien valintojen suhteen. Se tietenkin oli vain Henryn kaukainen unelma, jossa ihmiset ja haltiat voisivat elää sovussa, ymmärtäen ja auttaen toisiaan. Naiivi ja lähes mahdoton unelma, mutta prinssin päätä oli vaikea kääntää.
Kerensa kertoi pitävänsä myös tuulisista päivistä merellä. Henry hymähti pienesti hymyillen. Hän itse ei pitänyt tuulisista päivistä, sillä paleli yllättävän helposti.
"meri on kaunis ja pelottava.." Henry totesi ohimennen, hieraisten pienesti niskaansa. Hän oli aina halunnut lähteä pois Cryptistä, tutkimaan maailmaa, mutta se pienen pieni omatunnon ääni ja vastuuntunto olivat estäneet prinssiä. Ei hän voisi tutkia muita valtakuntia, ennen kuin oman asiat olisivat järjestyksessä.

No, Kerensa suostui Henryn pyyntöön tanssimisessa ja tarttui tuon käteen. Henry tunsi itsensä naiiviksi, punan melkein noustessa nuoren miehen kasvoille. Henry naurahti pienesti Kerensan kuiskaukselle ja todella toivoi, että tyttö voisi auttaa häntä muistamaan askeleet.
"no.. toivotaan niin" Prinssi totesi ja lähti saattamaan Kerensaa sisälle, tanssilattialle.
Edellinen kappale oli juuri sopivasti loppunut ja seuraava vasta alkamassa. Henry saattoi Kerensan tanssilattialle ja otti tanssiasennon, vielä kun sen kerran muisti. Henry ei tannsimisesta ollut innoissaan, enemmänkin peloissaan, mutta reaktio mikä näkyi kikattavien aatelistyttöjen kasvoilla, oli korvaamaton. Nuo olivat selvästikkin täysin tyrmistyneitä tästä näystä.. hyvä vain. Henry ei voinut olla virnuilematta pienesti noille kanoille.
Musiikki lähti soimaan ja Henry osasi kuin osasikin askeleet melko hyvin, lukuunottamatta muutamaa askelvirhettä, mitkä eivät kuitenkaan näkyneet päälle päin sen pahemmin.

Ros

Viesti Ma Joulu 14, 2009 10:58

Kerensa

Tyttö oli tyytyväinen nähdessään muiden tyttöjen ilmeen. Niiden neitien, jotka olivat ääneen lausuneet, että hän oli liian rahvaanomainen, liian itsevarma, liian poikamainen päästäkseen edes koskaan tanssimaan. Luonnollisesti tässä tilanteessa, missä tumma neiti käveli sisälle prinssin pitkäsormisesta kädestä kiinni pidellen, noiden neitien suut avautuivat koomisesti hölmistyneisiin ilmeisiin. Yksi noista oli jähmettynyt kesken lasillisen, viini tahri tuon neidin lumenvalkeaa kaulaa ja ruusunpunaista, röyhelöiden koristamaa mekkoa. Pian tuo tuntematon tyttö kiljaisi kauhusta tajutessaan virheensä.
Tämä tilanne oli jotain sellaista, niin täydellistä, että Kerensa olisi halunnut elää sen uudelleen. Hetken kuluttua hän oli kuitenkin onnellinen jostain aivan muusta kuin entisten ystäviensä hölmistyneistä ilmeistä.

Prinssi asetti kalpean kätensä hänen vyötärölleen ja Kerensa antoi kätensä levätä prinssin kädellä. Ei Henry tuntunut tanssimista unohtaneen, vaikkei tuon ilmeestä pystynytkään näkemään tanssimisen intoa, enemmänkin pelkoa ja järkytystä. Onneksi aatelisneidot eivät nähneet tai osanneet lukea oikein prinssin ilmettä, he olisivat osanneet tehdä siitä monenlaisia johtopäätöksiä.
Jos Henry muisti oikean asennon, oli selvää että hän myös muisti askeleet. Uuden kappaleen alkaessa he lähtivät tanssimaan ja vaikka prinssi kerran tallasikin erittäin lähelle Kerrin varpaita ja toisella kerralla astui yhden askeleen hieman liian pitkänä taaksepäin jolloin tyttökin joutui harppaamaan eteenpäin, tilanne oli miellyttävä. Henryn käsi tuntui hyvältä hänen kädessään, toinen käsi miellyttävän lempeältä hänen kapealla vyötäröllään.
Kerensa ei voinut kieltää, etteikö hän olisi nauttinut tästä täysin rinnoin. Prinssi oli komea, erittäin komea vaikka tuon kasvoilla käväisikin välillä keskittynyt ilme. Oli suuri kunnia päästä tarkastelemaan Henryn kasvoja tältä etäisyydeltä, saati sitten päästä tanssimaan tuon kanssa.

Hetken he yksinkertaitsesti pyörähtelivät tanssilattialla. Henry näytti liian keskittyneeltä askeliin, jotta tuota olisi kehdannut heti keskeyttää.
"Te huijasitte minua", tyttö totesi ilkikurisesti hymyillen. Hän oli odottanut hetken, jotta poika pääsisi sisälle tanssiin. "Annoitte minun ymmärtää, ettette osaisi tanssia, mutta osaattekin askeleet ulkoa etu- ja takaperin."
Kevyt naurahdus pääsi punatuilta huulilta.
"Minä oletin, että joutuisin auttamaan teitä", Kerri jatkoi hymyillen. "Ottakaa kuitenkin voimakkaampi ote minusta."
Sirot sormet puristivat prinssin hartiaa nyt hieman kovemmin.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 15, 2009 10:45

Henry

Henry oli oikeastaan ihan tyytyväinen suoritukseensa, vaikka kappale ei edes ollut lopussa. Nyt kun tanssimaan pääsi, askeleet tuntuivat palaavan mieleen kuin taikaiskusta. Totta kai prinssi haparoi hieman, mutta lopulta tanssi alkoi sujumaan paremmin. Tanssiessaan Henry huomasi myös isänsä. Kuningas seisoi muutaman ylempiarvoisen aatelismiehen kanssa sivummalla, jutellen ties mitä. Harald kuitenkin katseli yllättävän tyytyväisenä poikaansa ja tuon hurmaavaa seuralaista. Henry pystyi lukemaan isänsä kasvoita ylpeyden, jota poika oli odottanut pitkään näkevänsä vanhuksen kasvoilla... kuninkaan hymy sai prinssin hymyilemään ja pitkästä aikaa tämä kaksikko hymyili saman katon alla.

Henry kuitenkin havahtui tuijottamasta ympärilleen, Kerensan avatessa suunsa. Olihan se törkeää katsella ympärilleen, mutta tuo hetken haaveiluun unohtuminen oli saanut prinssin näyttämään varmemmalta ja iloisemmalta. Tuo näytti suorastaan nauttivan tanssimisesta ja miksei tuo olisi nauttinutkaan?
"eh... askeleet muistuvat mieleen yllättäen, kun niitä todella tarvitsee" Prinssi huomautti, ottaen samalla Kerensan ehdotuksen saattelemana voimakkaamman otteen tytöstä.
"Ja onneksi minulla on teidänkaltainen seuralainen.. hyvä että edes te osaatte tanssia kunnolla" Henry totesi pienesti naurahtaen.
Henry ei voinut olla kokoajan vilkuilematta Kerensan hartioita ja kaulaa. Tuo oli niin selkeä linjainen, mikä oli prinssin mielestä kaunista.. Ajatusten harhaillessa silmien tapaan pitkin tytön kehoa, Henry suorastaan hätkähti ajatuksistaan ja nosti katseensa takaisin tytön kasvoihin.
"... onko kukaan kertonut teille, että olette todella kaunis?"

Ros

Viesti Ke Joulu 16, 2009 8:45

Kerensa

Tummatukkainen tyttö huomasi ainoastaan, kuinka kaunis Henryn hymy oli tuon lopulta näyttäessään sen. Hän ei edes pannut merkille tuon vilkaiseen kuningastaan - Kerensa oli aivan liian keskittynyt Henryyn huomatakseen tällaisia pieniä yksityiskohtia.
Neiti ei myöskään enää pannut merkille, kuinka äskeinen joukkio tyttöjä oli siirtynyt kauemmas heistä mielenosoitukseksi. Jos hän olisi huomannut, hän oli saanut uuden naurunaiheen.

Tummatukka hymyili tyytyväisenä pojan ottaessa hänestä paremman otteen. Hän piti siitä, että sai tuntea Henryn käden vyötäröllään. Juuri tällä hetkellä hänen maailmassaan ei ollut muita, kuin he kaksi.
Kehuille tanssitaidoistaan hän vain hymähti.
"Kiitos", neito totesi vinosti hymyillen. "Täytyyhän minunkin olla jossain hyvä - en osaa puolustaa kuningaskuntaa eikä minulla valitettavasti ole samanlaista laajaa sivistystä historiasta, kuin teillä, mutta ainakin osaan tanssia."

... onko kukaan kertonut teille, että olette todella kaunis?
Kohtelias kysymys sai tytön tallaamaan pojan varpaille yksinkertaisesti yllätyksestä. Vieno puna nousi Kerrin poskille, prinssi tuskin kehui jokaista tyttöä kauniiksi, olihan tuolla uskomattoman kaunis prinsessa Lily vertailukohteena. Olisi voinut kuvitella, että Henry pitäisi vain prinsessan kaltaisia uskomattoman siropiirteisiä, pienikoisia ja kapeita tyttöjä kauniina.
Henry ei ollut ensimmäinen, joka oli sanonut nuo sanat Kerrille, mutta tiettyjen ihmisten huulilta noiden sanojen kuuleminen sai aikaan voimakkaamman reaktion. Kerensalle tuo ihminen oli prinssi Henry.
"Tämän jälkeen ainakin on", tyttö totesi hämmennyksestä selvittyään. "Minä.." Kerri piti tauon ja naurahti sitten. Puna ei ottanut kadotakseen hänen poskiltaan. "Anteeksi, antakaa minulle pieni hetki koota itseni."
Tummatukka olisi halunnut lyödä itseään. Mistä lähtien hän oli ollut tällainen punasteleva typerys? Tätä ennen hän oli suhtautunut kylmästi, poissaolevasti kaikkiin kohteliasuuksiin, välittämättä niistä sen kummemmin.
Hetken ainoastaan tanssittuaan Kerri kohotti katseensa jälleen Henryyn.
"Olen imarreltu. Ja kieltämättä tekin olette hyvin komea - etenkin kun hymyilette."
Seuraava

Paluu Linnan salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia