Kirjoittaja Ros » 22 Marras 2009, 20:24
Keskellä talvea oli pieni valonpilkahdus. Tähän saisi vastauksen useammastakin suusta ja suurin osa olettaisi puhuttavan joulusta. Useat olivat eri mieltä siitä, miksi joulua juhlittiin ja miksi se oli olemassa - tuo antamisen aika, tuo epäitsekkyyden aika jolloin rakastavaiset painautuivat toisiaan vasten takkatulen ääressä ja ojensivat toisilleen pienen lahjan.
Toiset olisivat puolestaan sanoneet, että joulu oli juhlien aikaa. Nuo samaiset henkilöt painottivat rakastavansa joulua kuitenkin sen sanoman vuoksi eivätkä juhlien, valehdellen näin törkeästi. Suurin osa näistä henkilöistä oli tietenkin nuoria aatelisia, jotka halusivat mieluusti huvitella kunnolla, ennen kuin mahdollinen sota syttyisi.
Lumi oli satanut maahan jo kuukausi sitten, mutta taivas oli päättänyt näin joulun aikoihin vielä kourruttaa maan uudelleen kauniilla, valkoisella peitteellään. Ilma oli lumesta huolimatta vain muutaman asteen pakkasen puolella, joten kovinkaan kylmä ulkona ei ollut. Sää oli muutenkin leuto, tuuli ei ulvonut nurkissa eikä tuonut jäätävää kylmyyttaan tähän kauniiseen iltaan.
Tähdet loistivat kirkkaina taivaalla, kuten tällaisena leutona talvi-iltana kuuluikin. Monet olivat sanoneet, että ilta oli kaunein, mitä oltiin aikoihin nähty.
Tänä talvisena iltana järjestettiin yksi noista upeista juhlista. Puutarha oli koristeltu kauniisti ja kuka nuo koristeet oli ikinä päättänytkään, oli arvostanut melankolista kauneutta. Muutama juhlavieras hieman epäili noita koristeita, totesi niiden olevan tekotaiteellisia, mutta suuri osa vain ohitti ne edes katselematta.
Kerensa Rosen oli päässyt osaksi suunnittelemaan tuota somistusta. Hän neito jota useimmat aatelistytöt välttelivät suoran puheen ja joistain elintärkeistä asioista - kuten siitä, kuka hovin miehistä oli kiivaimman tavoittelemisen arvoinen - piittaamattomuuden vuoksi. Kuka haluaisi puhua tytölle, joka ei kikattanut muiden mukana joka kerta, kun soveliana komea nuorukainen käveli ohi.
Sosiaalisien taitojensa puutteen vuoksi kaunotar jätettiin seisomaan yksin muiden kiitäessä kikattelemaan miehille.
Tyttö painoi hansikoidun kätensä kepeästi vasten ikkunaa ja katseli ulos. Hän piti tanssimisesta, mutta koska ei ollut soveliasta pyytää miestä tanssimaan kanssaan vaan oli odotettava kutsua, nuori nainen oli oppinut vihaamaan tanssiaisia. Ne kahlitsivat hänen persoonansa paksuilla kahleilla, etenkin sen jälkeen, kun hänelle oltiin huomautettu, ettei kutsusta tanssimaan ollut kohteliasta kieltäytyä.
Tummien silmien katse käännettiin juhlasaliin, juoma napattiin ohi kulkevan tarjoilijan tarjottimelta ja siemailtiin mietteliäänä. Tällä kertaa tumma neito oli pukenut ylleen hieman tavallisesta poikkevia värejä, punaista ja valkoista. Mekko oli oikeastaan erittäin sievä, siinä oli avonainen miehusta vaikka Kerensasta tuntui sen korostavan liikaa hänen omissa silmissään leveitä hartioitaan.