Kirjoittaja Ros » 07 Tammi 2010, 08:32
Kerensa
Kerri mutristi huuliaan protestoivasti mutta naurahti sitten. Hän hillitsi halunsa leikitellä nuorukaisen hiuksilla.
"Sinä suistat minut epätoivoon, Henry. Tulen olemaan näin laadukkaan seuran jälkeen yksinäinen, kun enää voi viettää aikaa kanssasi", neito totesi leikkisästi ja loi prinssille hymyn. Hän olisi mieluusti tavannut pojan uudemmankin kerran tanssiaisissa, mutta nuorukainen oli niitä, jotka eivät tansseista tainneet välittää. Kerri ei jaksanut olla syyllistävä tai inttää vastaan. Jos Henry sanoi ei, silloin hän myös sanoi ei, siinä tuskin oli mitään henkilökohtaista, vastahan he olivat tavanneet.
Paluuta outolinnun elämään tuskin kuitenkaan olisi luvassa, nyt kun neiti oli päästänyt prinssin tanssittamaan itseään. Tai ehkä hänet suljettaisiin porukasta entistä tiiviimmin, kun huomattaisiin, kuinka vähän kanaseurasta neiti välitti.
Tyttö hymyili ehdotukselle karkaamisesta.
"Se kuulostaa mahtavalta", neiti totesi kasvoillaan poikamainen hymy. Hän piti tanssimisesta, mutta pystyi keksimään paljon kiinnostavampaakin tekemistä Henryn kanssa. Yksinkertaisesti pelkkä juttelukin olisi ollut kiinnostavaa.
Asiassa oli kuitenkin yksi mutta - eihän se ollut aivan soveliasta. Prinssin sanaa oli tietenkin toteltava, mutta Kerensa tiesi, ettei Henry pakottaisi häntä mihinkään. Jos hän sanoisi ei, poika pettyisi jos oli ollut tosissaan, mutta ei tekisi asialle mitään.
"Mutta se ei ole kovinkaan soveliasta", neiti totesi pehmeällä äänellä ja naurahti. "Ja silti, miten voisinkaan kieltäytyä seurastasi, on se kuinka sääntöjen vastaista tahansa - etenkään, kun haluan sitä näin kovasti." Kerriä ei oltu koskaan kasvatettu kuin hienoa naista, hänelle ei oltu koskaan hoettu ettei miehen kanssa ollut soveliasta viettää liikaa aikaa kahdestaan jollei tuo ollut sukulainen tai aviomies eikä painotettu, kuinka tärkeitä juhlat olivat sosiaaliselle elämälle.
Kerrin oltiin annettu kasvaa vapaana, valita omat ajanvietteensä - jotka olivat kuitenkin sattuneet olemaan naisekkaita, neiti oli aina ollut kiinnostuneempi maalaamaan kuin heiluttamaan harjoitusmiekkaa veljensä kanssa.
"Tietenkin minä haluan sitä, Henry."