Joulun punainen


Linna on täynnä erilaisia huoneita, joista suurta osaa voi kutsua jopa saleiksi. Saleja on siellä täällä, eri kerroksissa, eri käyttötarkoituksiin, kuten esim. Aatelistojen tapaamisiin, sotilaiden harjoituksiin tarkoitettuja taistelusaleja, asesalit, ruokasaleja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 17, 2009 8:05

Henry

Kerensa oli oikeassa. Henry ei kehunut montaakaan tyttöä kauniiksi, lähinnä siksi että vertaisi näitä yleensä siskoonsa ja edesmenneeseen äitiinsä. Lisäksi Henry oli nirso. Kauniit tytöt olivat yleensä tyhmiä. Todella fiksut tytöt eivät yleensä olleet niitä kauneimpia ruusuja. Kerensa vaikutti olevan molempia. Tämä tuskin vastasi monenkaan ritarin ihanne neitoa, mutta Henryn silmissä Kerensa oli täydellinen.
Henry oli vähällä kompastua tytön astuessa hänen varpailleen. Moista reaktiota prinssi ei osannut odottaa tytöltä.. hän lähinnä odotti että tuo olisi kikattanut ja punasatellut, kuten kukatahansa muukin tyttö, vaikka oli käynyt jo harvinaisen selväksi, ettei Kerensa ollut kuin toiset. Kerensa oli selvästi hämmentynyt ja punasteli pienesti. Se sai prinssin hymyilemään.. milloin viimeksi hän oli saanut tytön punastumaan? Sitä hän itse ei musitanut.

Hymy ei ottanut lähteäkseen prinssin kasvoilta, kun Kerensa naurahti ja kertoi tarvitsevansa pienen hetken kootakseen itsensä.
Kerrin seuraava kohteliaisuus sai prinssin naurahtamaan pienesti.
"En uskonut naisten välittävän älyköistä.. tuntuu olevan yleinen harhaluulo, että naiset pitävät vain voimakkaista, dominoivista miehistä" prinssi totesi hymyillen "Mutta kai jokaisella on oma makunsa".
Musiikki lakkasi ja kappale oli ohi. Henry päästi irti Kerensasta ja kumarsi tälle.
"Haluatteko tanssia vielä toisen tanssin.. nyt kun vauhtiin pääsimme?"

Ros

Viesti La Joulu 19, 2009 6:47

Kerensa

Tyttö hymähti huvittuneesti. Eivätköhän naiset pitäneet erilaisista miehistä, vaikka suuri osa hullaantuikin voimakkaisiin miehiin.
"Jotkut naiset kuvittelevat, että he tarvitseva voimakkaan, dominoivan miehen pitämään itsestään huolta", Kerensa totesi mietteliäänä. "Minä itse pidän enemmän miehestä, joka välttää turhia vaikeuksia ja selviää kiistatilanteista puhumalla."
Tummatukkainen tyttö loi nuorukaiselle leveän hymyn.
"Ja mihin minä tarvitsen voimakasta miestä, kun minulla on jalat, joilla juosta pakoon hankaluuksia?"
Neiti kohautti hartioitaan. Hän osasi kyllä huolehtia itsestään, vaikkei osannutkaan miekkaan käyttää. Hän osasi puhua itsensä riitatilanteista ja jos puhuminen ei auttanut, hän osasi juosta, jos häntä kohtaan alettiin käyttäytyä fyysisesti uhkaavasti - niin yksinkertaista se oli.

Kerensa oli huokaista pettyneenä nuorukaisen irroittaessa hänestä. Tymmatukka niiasi nuorukaisen kumartaessa hänelle. Yllättävää kyllä, Henry kuitenkin pyysi tyttöä uuteen tanssiin, mihin neito vastasi nyökkäämällä.
"Haluaisin", Kerri totesi hymyillen ja tarjosi kätensä nuorukaiselle. "Nyt kun vauhtiin päsimme."
Tyytyväinen hymy levisi tummille kasvoille.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Joulu 26, 2009 12:36

Henry

Henry kuunteli erittäin tarkasti Kerensan kertoessa millaisista mehistä tuo piti. Pieni, tyytyväinen hymy nousi prinssin kasvoille tuon sanojen myötä. Kerensa tosiaan oli massasta poikkeavaa.. hän ei selvästikkään ollut niitä jotka juoksivat lihaksien tai rahan perässä.
Kerensan seuraaville sanoille Henry naurahti ja nyökkäsi. Olihan tuolla jalat.. ja lisäksi Kerensa antoi itsestään erittäin positiivisen kuvan. Henry ei pitänyt avuttomista naisista, jotka eivät osanneet edes pientä hiirtä häätää talosta. Miksi naiset edes pelkäsivät hiiriä? Rotat Henry ymmärsi, mutta miksi hiiret..

Kerensa oli selvästi pettynyt tanssin loputtua ja niin oli kyllä Henrykin. Onneksi Kerensa suostui toiseen tanssiin.. muuten kikattavat aatelisneidot olisivat saattaneet hyökätä Henryn kimppuun ja sitä prinssi ei halunnut. Hän viettäisi mieluummin aikaansa Kerensan kanssa.
"Hyvä. Sinun seurassasi kun on helppo viihtyä" Henry totesi hymyille, uskaltautuen sinuttelemaan Kerensaa.. mikäli tyttö ei siitä pitänyt, saisi tuo siitä sanoa. Henry itse ei yhäkään pitänyt teitittelystä.
Joten seuraavan kappaleen alkaessa soimaan, Henry otti jälleen tanssiasennon, pitäen tiukasti kiinni Kerensasta ja lähti kuljettamaan tätä musiikin tahtiin.
Prinssi tunsi sisällään jälleen kerran sen epämääräisen, lämpimän tunteen, jonka hän oli tuntenut vain kerran aikaisemmin elämässään. Silläkään kerralla se tunne ei ollut päässyt loppuun asti.. joten tämä oli uuttan Henrylle.

Ros

Viesti Su Joulu 27, 2009 8:58

Kerri

Kerensa tarttui mieluusti prinssin käteen. Hän teki sen kuitenkin varovasti, Henry oli kuin pelokas eläin - valmiina juoksemaan pakoon, jos toimisi liian hätiköidysti. Valmis pakenemaan, jos tunnelma alkoi mennä liian intiimiksi. Tällä hetkellä Kerri halusi kaikkein vähiten, että minkäänlainen innokkuus karkoittaisi hyvän tanssiparin.
"Samaa voi sanoa sinusta", tyttö totesi hymyillen, sinutellen luontevasti prinssiä tuon aloittaessa sinuttelemaan häntä. "Voit sanoa minua Kerriksi, jos haluat. Etunimeni on hirviömäinen - vanhempani yrittivät antaa minulle romantisoivan nimen. Tähän mennessä en vielä ole ollut sen arvoinen."
Tummatukka kohotti katseensa nuorukaisen silmiin. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin käsittänyt, kuinka komea prinssi oli. Ehkä se johtui yksinkertaisesti siitä, että prinssi oli ollut tätä ennen hänelle mahdoton lähestyttävä.

Neiti antoi Henryn tanssittaa itseään. Kaikki tuntui miellyttävältä, lämpöiseltä, ihmeelliseltä. Kerensa ei ollut koskaan ennen tuntenut näin voimakasta vetoa yhtäkään nuorukaista kohtaan, joten tilanne kummastutti häntä. Eihän hän järkevänä nuorena naisena ihastunut hetkessä keneenkään, mutta kummallista kyllä Henry näytti olevan poikkeus. Tavallaan tilanne myös ärsytti häntä, hänhän käyttäytyi lähes yhtä älyttömästi, kuin nuo typerät kanat, jotka murjottivat tanssilattian nurkilla - olihan Kerensa vienyt heidän saaliinsa.
"Toivottavasti käytte tästä lähtien useammin juhlissa", tyttö totesi hymyillen. "Muuten minä tulen yksinäiseksi. Tämän jälkeen on vaikeaa palata outolinnun asemaan." Kerensa naurahti kepeästi.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 06, 2010 8:07

Henry

Henry oli enemmän kuin onnellinen Kerensan alkaessa sinuttelemaan häntä. Henryn mieli suorastaan keveni ja prinssi tunsi kaiken olevan nyt luontevampaa, kun yhdestä etiketti tavasta oltiin päästy eroon. Lempeä hymy nousi prinssin kasvoille, Kerensan kertoessa nimestään.
"Kerensa on nätti nimi... mutta Kerri sopii sinulle paremmin" Henry totesi pienesti naurahtaen.
Henryllä itsellään oli onneksi yksinkertainen ja lyhyt nimi, mitä ei tarvinut alkaa lyhentelemään. Monilla aatelisilla oli astetta kamalammat nimihirviöt, kun noiden vanhemmat olivat miettineet päänsä puhki keksiäkseen toinen toistaan parempia, kauniimpia ja jalompia nimiä, toisista nimistä puhumattakaan. Henry oli tyytyväinen omien vanhempiensa valintaan nimen suhteen ja kiitti onneaan, etteivät nuo kuuluneet koreilevien nimien ihailijoihin.

Kerensan seuraavat sanat saivat Henryn naurahtamaan vaivautuneesti.
"Olen pahoillani, mutta nämä ovat varmaankin viimeiset tanssiaiset, mihin osallistun vähään aikaan. En ajatellut naamaani näyttää juhlissa enää, ainakaan pariin kuukauteen" Prinssi sanoi pahoittelevasti "Mutta voithan aina livistää tanssiaisista kanssani. Keksimme varmasti jotain parempaakin tekemistä, kuin pyörähdellä pitkin tanssilattiaa. Mitäs sanot, Kerri?"

Ros

Viesti To Tammi 07, 2010 8:32

Kerensa

Kerri mutristi huuliaan protestoivasti mutta naurahti sitten. Hän hillitsi halunsa leikitellä nuorukaisen hiuksilla.
"Sinä suistat minut epätoivoon, Henry. Tulen olemaan näin laadukkaan seuran jälkeen yksinäinen, kun enää voi viettää aikaa kanssasi", neito totesi leikkisästi ja loi prinssille hymyn. Hän olisi mieluusti tavannut pojan uudemmankin kerran tanssiaisissa, mutta nuorukainen oli niitä, jotka eivät tansseista tainneet välittää. Kerri ei jaksanut olla syyllistävä tai inttää vastaan. Jos Henry sanoi ei, silloin hän myös sanoi ei, siinä tuskin oli mitään henkilökohtaista, vastahan he olivat tavanneet.
Paluuta outolinnun elämään tuskin kuitenkaan olisi luvassa, nyt kun neiti oli päästänyt prinssin tanssittamaan itseään. Tai ehkä hänet suljettaisiin porukasta entistä tiiviimmin, kun huomattaisiin, kuinka vähän kanaseurasta neiti välitti.

Tyttö hymyili ehdotukselle karkaamisesta.
"Se kuulostaa mahtavalta", neiti totesi kasvoillaan poikamainen hymy. Hän piti tanssimisesta, mutta pystyi keksimään paljon kiinnostavampaakin tekemistä Henryn kanssa. Yksinkertaisesti pelkkä juttelukin olisi ollut kiinnostavaa.
Asiassa oli kuitenkin yksi mutta - eihän se ollut aivan soveliasta. Prinssin sanaa oli tietenkin toteltava, mutta Kerensa tiesi, ettei Henry pakottaisi häntä mihinkään. Jos hän sanoisi ei, poika pettyisi jos oli ollut tosissaan, mutta ei tekisi asialle mitään.
"Mutta se ei ole kovinkaan soveliasta", neiti totesi pehmeällä äänellä ja naurahti. "Ja silti, miten voisinkaan kieltäytyä seurastasi, on se kuinka sääntöjen vastaista tahansa - etenkään, kun haluan sitä näin kovasti." Kerriä ei oltu koskaan kasvatettu kuin hienoa naista, hänelle ei oltu koskaan hoettu ettei miehen kanssa ollut soveliasta viettää liikaa aikaa kahdestaan jollei tuo ollut sukulainen tai aviomies eikä painotettu, kuinka tärkeitä juhlat olivat sosiaaliselle elämälle.
Kerrin oltiin annettu kasvaa vapaana, valita omat ajanvietteensä - jotka olivat kuitenkin sattuneet olemaan naisekkaita, neiti oli aina ollut kiinnostuneempi maalaamaan kuin heiluttamaan harjoitusmiekkaa veljensä kanssa.
"Tietenkin minä haluan sitä, Henry."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Tammi 12, 2010 3:50

Henry

Prinssi hymyili viekkaasti Kerrin sanojen jälkeen. Tyttö taisi todellakin nauttia hänen seurastaan. Hyvä niin, kerrankin Henry tunsi, että saisi olla oma itsensä vieraan naispuoleisen seurassa. Henry kun ei ollut tottunut kauniimman sukupuolen seuraan.
Henry ei voinut olla kieltämättä, etteikö itsekkin olisi jo suorastaan nauttinut Kerensan seurasta, ainakin jollain tasolla. Tuo oli fiksu, kaunis, edukseen erottuva ja mukava nuori nainen. Henry ei löytänyt mitään syytä olla pitämättä Kerensasta. Sitä Henry ei kuitenkaan vielä tohtinut ääneen sanoa, ei heti ensi tapaamisella. Salaa prinssi kuitenkin toivoi, ettei tämä jäisi viimeiseksi kerraksi, kun he tapaisivat.

"Eihän se soveliasta olekkaan" Henry totesi Kerrin perään, myöntäen ettei moinen yhdessä oleskelu ollut kovinkaan soveliasta.. mutta milloin Henry olisi soveliaisuudesta välittänyt, omalla kohdallaan?
"Voit aina kieltäytyä seruastani, mikäli sitä et halua.. mutta olisin erittäin otettu, mikäli suostuisit tapaamaan minut uudelleenkin.." Henry totesi hymyillen "Pitää vain sopia missä ja milloin. Mitä teet yleensä vapaa-ajallasi?"
Musiikki taukosi jälleen ja Henry päästi irti Kerensasta, kumartaen tuolle ja ojentaen kätensä neidolle, saattaakseen tämän pois tanssi lattialta.
"Minulle riitti tanssiminen.. enköhän ole jo osoittanut osaavani yhä tanssia, huterasti ainakin" Henry totesi, mutisten loppu osan lauseestaan lähinnä itsekseen.

Ros

Viesti To Tammi 14, 2010 8:18

Kerensa

Tyttö hymyili kujeilevasti prinssin myöntäessä itsekin, ettei se ollut soveliasta. He olivat tästä samaa mieltä ja silti kumpikin halusi, että hän vastaisi myöntävästi. Henrylle soveliaisuus ei ilmeisesti merkinnyt yhtä paljoa, kuin aatelisille yleensä. Kerensan velikin oli viimeaikoina hokenut, mikä oli soveliasta ja mikä ei ollut.
Tyttö naurahti pojan ilmoittaessa, että olisi ainakin itse erittäin imarreltu, jos hän haluaisi tavata tuon uudelleen. Ah, jokaista typerää aatelistyttöä ei imarreltu tällaisella suosiolla ja jokainen typerä aatelistyttö olisi ollut imarreltu tällaisesta. Kerri ei voinut olla hymyilemättä.
"Tiedät, etten aio kieltäytyä", mustatukka totesi ja tarttui pojan käteen. He olivat lopettaneet tanssimisen, mutta prinssillä ei mitä ilmeisimmin ollut mikään kiire pois hänen luotaan. Hän tunsi itsensä onnellisemmaksi kuin aikoihin, tosin tuntui myös pahalta ajatella, että seuraavissa juhlissa Henry ei olisi tanssittamassa häntä.

Henryn kysellessä mahdollisesti siitä, milloin he tapasivat, Kerri siristi silmiään mietteliäästi. Jos hän sanoisi, että hän ei oikeastaan tehnyt mitään, jollei sattunut olemaan satunnaisesti juhlissa tai tanssitunnilla - mikä tosiaan oli totta, hän vaikuttaisi epätoivoiselta. Toisaalta taas hän ei ollut kiinnostunut valehtelemaan prinssille, vaikkei poika voisi saada mitenkään häntä kiinni siitä.
"Tanssinopettajani käy meillä pari kertaa viikossa, mutta ajasta voi varmasti keskustella hänen kanssaan", tyttö totesi hymyillen pienesti. "Samoin pystyn varmasti perumaan tapaamiseni ystävättärieni kanssa" - hän jätti lisäämättä että noita oli oikeastaan ainoastaan yksin, joten peruuttaminen olisi helppoa - "joten olen käytettävissäsi, milloin sinulle sopii." Se kuulosti kummalliselta, mutta Kerri antoi asian olla. Punasteleminen turhista asioista ei juuri nyt kiinnostanut häntä.
Tyttö vilkaisi tarjoiluihin päin. Olisikohan siellä oikeastaan mitään?
"Sinä olet varmasti paljon kiireisempi", tummatukka totesi, antamatta äänensävyllään ilmi, oliko kyseessä sarkasmia vai ei. Prinssi kuitenkin oli sidottu yhteen paikkaan.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 17, 2010 2:21

Henry

Prinssi vastasi Kerensan kujeilevaan hymyyn yhtä kujeilevalla hymähdyksellä. Kerri ei selvästikkään ollut niitä tyttöjä, jotka noudattivat soveliaisuuden sääntöjä sataprosenttisesti, mutta silti tuo osasi olla säädyllinen.
Henry tiesi ettei Kerensa aikonut kieltäytyä ja prinssi uskoi että Kerensa tiesi sen erittäin hyvin itsekkin. Suoraan sanottuna Henry olisi ollut yllättynyt, mikäli Kerensa olisi kieltäytynyt. Loukkaantumaan moisesta Henry ei kuitenkaan olisi mennyt, ei hän voinut pakottaa tyttöä moisiin, epäsoveliaisiin tempauksiin. Henry ei halunnut Kerensan menettävän yhtään mainettaan hänen epäsoveliaiden tempausten takia.
Kerensan tarttuessa Henryä kädestä, prinssi vilkaisi tytön suloisia käsiä ja tarttui niihin pienesti, aivan kuin ne olisivat saattaneet mennä rikki liian kovasta otteesta. Henryllä ei ollut kiire pois Kerensan luota, ei todellakaan, mutta hän halusi palavasti pois juhlista, pois juhlasalista, omaan rauhaansa.

Kerensa kertoi tanssiopettajansa käyvän pari kertaa viikossa, mutta siitäkin tyttö voisi joustaa. Jäi siis Henryn päätettäväksi, koska oli sopiva aika.
"Kävisikö sinulle heti viikonpäästä?" Prinssi kysyi sen pahemmin miettimättä aikatauluja, hänellä itsellään ei pahemmin ollut tekemistä linnlla.. ei ainakaan mitään mikä prinssiä itseään huvitti.
"Minä valitettavasti olen sidottuna linnaan, en saa poistua linnan alueelta ilman vartijoita ja isäni suostumusta.. mutta jos tulisit tänne, voisin näyttää sinulle linnaa paremmin? Tuskin sinäkään olet käynyt koko linnaa läpi, mikäli edes olet päässyt ensimmäistä kerrosta pidemmälle" Prinssi ehdotti hymyillen, samalla huomaamattaa silitteli pienesti peukalollaan Kerensan kämmenselkää.

Ros

Viesti Ma Tammi 18, 2010 8:16

Kerensa

Tyttö ei edes huomannut, kuinka varovasti poika tarttui hänen käteensä. Jos hän olisi huomannut, hän olisi huomauttanut, ettei ollut helposti särkyvää. Hänellä oli voimakkaat luut ja hänen sormissaan oli voimaa, mitä ei jokaisella hänen kokoisellaan tytöllä ollut.
Kerri kuitenkin vain hymyili tuntiessaan, kuinka Henryn sormet kiertyivät hänen sormiensa ympärille. Tuntui mukavalta ainoastaan astella tässä käsi Henryn pitkäsormisessa kädessä.

Henry valitsi pikaisesti ajankohdan heidän seuraavalle tapaamiselleen ja Kerensa hymyili tyytyväisenä. Viikko oli juuri sopiva aika, että he molemmat ehtisivät sulatella asiaa mielessään. Tummatukka ei ollut vieläkään täysin ymmärtänyt, että hän tosiaan keskusteli tässä prinssin kanssa kuin olisi tosiaan ollut tuon huomion arvoinen.
"Tietenkin käy", tyttö totes hymyillen. Hän naurahti prinssin sanoille, tuo oli oikeassa. Hän ei pienaatelisena päässyt minnekään alinta kerrosta pidemmälle.
"Olet oikeassa", Kerensa totesi. "Ehkä se on hyvä toimintasuunnitelma - vaikka linnan tutkimista miellyttävämpää on saada viettä aikaa seurassasi." Se oli totta. Kerensa ei tehnyt tätä nähdäkseen linnaa tai saadakseen arvostusta. Hän oli vapaan kasvatuksen tulos, nuori nainen joka ei ajatellut tarpeeksi suvun kunniaa eikä miettinyt ensimmäisenä keskustelukumppaninsa varakkuutta.
"Et kai ole jo menossa?" tyttö kysyi hieman hämmentyneenä. "Viikko on pitkä aika odottaa."
Sirot sormet puristuivat voimakkaammin prinssin sormien ympärille. Henryn ote ehkä oli hellä ja erittäin varovainen - nainen, jonka seurassa tuo yleensä vietti aikaa, oli kuitenkin prinsessa Lily, joten se oli kai odotettavaa - mutta Kerensalla ei ollut mitään syytä varoa rikkovansa prinssin. Nuorukainen tuskin menisi hänen kosketuksestaan rikki.
"Etkö haluaisi juotavaa?"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 21, 2010 4:14

Henry

Henry hymyili iloisesti Kerensan suostuessa tapaamaan viikon päästä. Ei tarvitsisi liian kauan odottaa, eikä ihan heti tavata. Henry ainakin tarvitsi sulattelu aikaa tämän illan jälkeen ja viikko oli juuri sopiva aika.
"voimmehat tutkia vain osan linnasta ja sopia seuraavan tapaamisen jolloin tutkimme taas osan" Henry huomautti hymyillen. Linna oli suuri, sen joka paikan tutkimiseen menisi varmasti helpostikkin viikko. Linnan tutkiminen oli näin ensialkuun pikku peitetarina päästä tapaamaan Kerensaa. Henry ei uskaltanut suoraan pyytää tyttöä luokseen, ilman mitään suurempaa suunnitelmaa. Hän ei kehdannut myöntää, että pelkkä Kerensan läsnäolo olisi riittänyt pitämään hänet onnellisena.

Henry vilkaisi kysyvästi Kerriin tuon kysyessä oliko Henry jo menossa. Prinssi kohautti olkapäitään.
"En tiedä.. en ehkä vielä, mutta piakkoin. Alkaa jo ahdistamaan tämä sali" Henry totesi vilkaisten Kerensan käsiin jotka ottivat tiukemman otteen prinssin käsistä "Mutta ehkä voisin vielä lasillisen kanssasi juoda".
"Eikä viikko niin pitkä aika ole odottaa, kunhan vain keksii tekemistä" Henry lisäsi naurahtaen "tosin, minulla ei pahemmin täällä linnalla ole tekemistä.. paitsi pitäisi mennä suorittamaan taistelu koulutus.. isäni vaatii minulta sitä".

Ros

Viesti To Tammi 28, 2010 6:27

Kerri

Kerensa ei ollut itse kovinkaan ujo, joten Henryn ujous huvitti häntä. Sai hänet hymyilemään hienoisesti. Se oli suloista ja ehkä kertoi jotakin hänestäkin, ehkä hän oli kaiken tuon ujostelun arvoinen.
"Niin. Linnassa on varmasti paljon tutkittavaa", tyttö totesi hymyillen. Jokainen typerä pienaatelistyttö ei saanut tällaista tilannetta eikä Kerensallakaan olisi tavallisesti ollut mitään oikeutta lähteä tutkimaan linnaa omin nokkineen. Nytkin hän saisi tehdä sen ainoastaan, koska Henry oli hänen seurassaan.
Kerensa tyytyisi aluksi siihen. Aluksi hän tyytyisi siihen, että Henry kutsuisi hänet luokseen tekosyyllä. Antaisi asian olla eikä loukkaantuisi, vaikka poika ei halunnutkaan keksiä heille muuta tekemistä.

Ruskettunut tyttö naurahti pojan sanoille. Ahdisti tämä sali? Silloin he voisivat mennä ulos katselemaan uudelleen hänen koristeitaan. Olla jossain kahdestaan, mutta kuitenkin niin lähellä muita, että se oli säädyllistä.
"Harmi", tyttö totesi neutraalisti. "Pitänee siis juoda hitaasti." Kerri väläytti kujeilevan hymyn pojalle. Hän käveli pitopöydän ääreen ja katseli tarjontaa - juhlissa ei juurikaan ollut mitään muuta, kuin alkoholipitoista.
"Viiniä?"
Tyttö käännähti katsomaan Henryyn tuon sanoessa, ettei viikko ollut niin pitkä aika, jos keksi tekemistä ja kertoi taistelukoulutuksestaan.
"Kuulostaa kurjalta", Kerri totesi. "Minusta ketään ei pitäisi pakottaa mihinkään ylimääräiseen." Kyllä hänestä oli hyvä, että ihmiset pakotettiin noudattamaan lakeja, mutta se, että joku pakotettiin käyttämään miekkaa, vaikkei haluaisi - ei, se ei ollut hyvä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Helmi 02, 2010 10:30

Henry

Linnassa oli ehkä liikaakin tutkittavaa. Toisinaan Henry mietti, miksi ihmeessä linnasta oli rakennettu näinkin iso? Mitä mahtoivat suunnittelijat ajatella linnaa tehdessään. No, ainakin viholliset tulisivat eksymään sen sokkeloisiin käytäviin. Henry ei ihmettelisi, vaikka syjräisimmiltä käytäviltä löytyisi joskus luurankoja.
Henryn ei todellakaan ollut tarkoitus loukata Kerriä tekosyillä tapaamisiin. Hän ei vain uskaltaunut suoraan ehdottaa tapaamisia, ilman sen suurempaa syytä tavata. Lisäksi se olisi erittäin kiusallista, jos molemmat vain istuivat tuppisuina toistensa vieressä ja miettivät mitä sanoa. Tosin Kerrin kanssa tuskin sellaista tilannetta tuli.

Henry naurahti pienesti Kerrin huomautukselle hitaasti juomisesta.
"totta... sääli ettei täällä ole mitään alkoholitonta.." Henry huomautti, ottaen viinilasin käsiinsä. Hän kun ei pahemmin viinistä tai muista alkoholi pitoisista juomista välittänyt. Ehkä ruuan kera meni, mutta muuten Henry joi mieluiten vettä.
Prinssi nyökkäsi tytön seuraaviin sanoihin. Hän oli täysin samaa mieltä tuon kanssa.
"Ei pitäisi ei.. mutta toisinaan meille ei anneta valinnan varaa päätöstemme suhteen. Mikä sinänsä on sääli.. mutta toisinaan se on hyvä, että viisaammat päättävät meidän nuorien ja typerien puolesta. Emmepähän toista samoja virheitä mitä he aikoinaan, toivon mukaan" Henry totesi, siemaisten lasistaan viiniä.
"Oletko täällä jonkun perheenjäsenesi kanssa?" Henry kysyi yllättäen vilkaisten ympärilleen, tarkkailiko heitä kukaan muu, tuon kikattavan kanalauman ja kuninkaan lisäksi.

Ros

Viesti Ke Helmi 03, 2010 6:57

Kerri

Kerri hymyili hienoisesti. Hänellä itsellään ei ollut mitään viiniä vastaan, vaikkei hän naisena luonnollisesti kestänyt paljoakaan alkoholia. Hän ei pystyisi juomaan viiniä litra kaupalla, vaikkei ensimmäisestä lasista juopuisikaan.
"Niin, sääli", tyttö totesi. "Mutta tämä kelpaa paremman puutteessa - en voi sietää esimerkiksi olutta. Jo sen tuoksu saa minut pahoinvoivaksi ja sen maku on vielä järkyttävämpää - tosin olen kuulemma liian nuori arvostamaan kunnon olutta."
Kerri naurahti omille sanoilleen. Hän oli taas osannut muotoilla sanansa mahdollisimman huonolla tavalla.
"Tosin eihän tällaisessa tilaisuudessa missään nimessä olutta tarjoillakaan."
Tyttö hymyili huvittuneesti ja siemaisi viiniään. Hän ei tiennyt paljoakaan viineistä, joten hän ei osannut sanoa, mitä vuosikertaa se oli. Tällaisten juhlien ollessa kyseessä oli kuitenkin varmaa, että viini oli parasta mahdollista. Kuningaskunnalla oli varaa hemmotella asukkaitaan.

Tyttö kallisti päätään pojan tiedustellessa, oliko hän tullut tänne jonkun perheenjäsenensä kanssa. Kerri nyökkäsi ja loi katseen saliin, muttei tavoittanut veljeään, joka oli ilmeisesti joko poistunut paikalta, tai tanssimassa jossain parien joukossa.
"Olen", tummatukka totesi. "Mutta veljeni on kihlattunsa seurassa, joten olen kolmas pyörä. Sedällä oli työjuttuja, joten koska hän jätti tulematta, en voi viettää aikaa hänenkään kanssaan."
Ehkä osittain siitäkin syystä tyttö oli onnellinen, että oli löytänyt Henryn seurakseen. Ilman prinssiä hän olisi viettänyt koko illan sivussa istuen ja viiniä siemaillen sekä lähtenyt oletettavasti erittäin aikaisin. Yksin juhlimisessa ei ollut mitään ideaa, jos ei sattunut erikseen etsimään miestä itselleen kuten kikattavat aatelisneidit yrittivät epätoivoisesti.
"Onneksi sinä tulit pelastamaan minut yksinäisyydeltä ja tylsistymiseltä."
Kerri naurahti.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Helmi 08, 2010 8:54

Henry

"Olut on aivan järkyttävää juotavaa" Henry säesti Kerrin mukana "Et todellakaan ole ainoa joka siitä ei pidä.. minun mielestäni moinen juoma kuuluu vain kapakan juopoille, ei sinun kaltaisille neidoille".
Henry seisoi sanojensa takana. Prinssi ei yhtään pitänyt siitä, että edes hovissa moista ainetta säilytettiin. Mutta minkäs teet, kuninkaan metsästysporukan kotiintulo juhlissa yleensä kalja ja viina virtasi. Mutta niihin juhliin ei naisia kutsuttu. Joten Henry oli mieltänyt moiset alkoholijuomat vanhojen miesten huviksi.
Olutta tällaisissa tilanteissa ei tarjoiltu. Kaikki tiesivät että se ei ollut "hienojen ihmisten" juhla juomaa. Olut oli halpaa, koko kansan huvia. Sitä ei naamiaisissa, tanssiaisissa tai muissa hovin juhlissa tultaisi näkemään. Ei ikinä.

Kerri kertoi olevansa paikalla veljensä ja tuon kihlatun kanssa. Henry hymähti pienesti tytön mainitessa olevansa niin sanotusti kolmas pyörä siinä porukassa.
"No, hyvä että löysin sinut. Et joudu viettämään koko iltaasi yksin" Henry totesi siemaisten viiniään "Enkä minäkään joudu yksin hiippailemaan salin nurkasta toiseen vältelläkseni noita" Prinssi lisäsi, nyökäten jälleen kerran itseään hirveän kauniina pitäviin aatelisneitoihin päin.
Vaikkei viini mitään parasta juopumis juomaa ollutkaan, Henry saattoi tuntea kuinka hänellä nousi jo muutaman huikan jälkeen hilpeämpi olo päälle. Piti kuitenkin varoa, ettei liikaa ottaisi. Henry ei halunnut päästää suustaan sammakoita saatika tehdä mitään muutakaan typerää. Sehän tästä vielä puuttuisikin.
EdellinenSeuraava

Paluu Linnan salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö