Sivu 3/3

ViestiLähetetty: 10 Helmi 2010, 18:29
Kirjoittaja Ros
Nuori nainen naurahti pojan selvälle järkytykselle. Hän ei ottanut asiaa aivan niin vakavasti kuin prinssi, mutta tässä oli varmasti kysymys vain hieman erilaisesta kasvatuksesta. Kerri oli saanut vapaankasvatuksen, mahdollisuuden maistaa niitä juomia mitä halusi setänsä valvonnassa ja mahdollisuuden valita itse, mitä tekisi. Olut ei luonnollisesti kuulunut hänen kiinnostuksenkohteisiinsa - nuori nainen ei muutenkaan ollut kiinnostunut humaltumisesta.

Kerri siemaili omaa viiniään maltillisesti ja nyökkäsi Henryn sanoihin. Hän ei epäillyt, että prinssi olisi humaltumassa, vaikka nuorukaiselle yllättävän itsevarmoista sanoista olisikin voinut päätellä niin. Nuorukaisen todetessa, että oli tyytyväinen siihen, ettei joutunut hiippailemaan yksin salin nurkissa aatelisneitoja kartellen, tyttö ei voinut olla virnistämättä.
Sinä se osaat imarrella tyttöä, Kerri totesi. Herkkänahkaisempi saattaisi loukaantua, kun häntä käytettäisiin törkeästi hyväksi muita tyttöjä pakoillessa. Hän ei ollut mikään typerys - kyllä neiti todellisuudessa tiesi, että jos se olisi ollut Henryn ainoa tavoite, poika tuskin olisi vaivautunut olemaan näin ystävällinen hänelle tai ei ainakaan olisi kutsunut tyttöä luokseen myöhemmin.

Tummatukkainen tyttö astui kepeästi askeleen lähemmäs nuorukaista. Hän pystyi aistimaan pojan lämmön - ja tunsi, kuinka hänen kehonsa jännittyi hänen seistessään näinkin lähellä Henryä. Kerri ei ollut ujo tyttö, mutta kuka tahansa olisi jännittänyt hieman prinssin seurassa.
Jos et ole varovainen, yritän juottaa sinut humalaan, jottet lähtisi täältä, nuori nainen totesi leikkisästi hymyillen, viitaten siihen, että pojan lasi oli tyhjentynyt huomattavasti hänen omaansa nopeammin.

ViestiLähetetty: 17 Helmi 2010, 12:59
Kirjoittaja Aksutar
Henry

Henry hymähti pienesti Kerrin sanoille.
"Mikäli moisesta loukaantuisi, niin saa kyllä lähteäkkin. En minä pakota ketään pysymään suojakilpenäni" Henry totesi "Ja tuskin olisin jutellutkaan sinulle näin paljoa, mikäli tarkoitukseni olisi vain pidätellä sinua tämä ilta ja sitten hylätä kuin vanhan sukan?"
Henry uskoi kyllä, että Kerri tajusi ettei ollut vain suojakilpi prinssille. Kuten todettu, tuskin Henry Kerriä olisi uudelleen kutsunut tapaamaan itseään. Ei, Kerri oli oikea löytö tältä illalta ja ensimmäistä kertaa elämässään Henry oli iloinen siitä että oli tullut tanssiaisiin.

Kerrin ottaessa askeleen lähemmäksi Henryä, prinssi vilkaisi tyttö kulma lievästi koholla. Normaalisti tällaisissa tilanteissa Henry olisi ottanut kaksi harppausta taakse päin ja pystyttänyt näkymättömän muurin eteensä. Hän ei ollut hyvä naisten kanssa - kuten jo todettu - eikä hän myöskään sietänyt noiden lähentelyä. Kerri kuitenkin tuntui olevan poikkeus. Kerrin sanat saivat Henryn naurahtaen vilkaisemaan omaa lasiaan.
"Minulla ei ole hyvää viinapäätä kuten isälläni, joten uskon että sammuisin ennemmin kuin juhlat ehtisivät edes loppua, mikäli nyt kunnolla ottaisin" Henry huomautti nostaen kätensä Kerrin kasvojen alle ja sipaisi pienesti tuon leukaa "Sinun ei tarvitse kuin pyytää minua jäämään seuraksesi" prinssi lisäsi hymyillen pienesti, unohtuen sitten tuijottamaan hetkeksi Kerrin silmiä. Ne olivat kauniimmat kuin Henry oli aluksi uskonutkaan.

ViestiLähetetty: 18 Helmi 2010, 18:38
Kirjoittaja Ros
Kerensa

Kerri naurahti huvittuneesti, lainkaan loukkaantumatta prinssin sanoista.
"Hyvin sanottu", nuori nainen totesi vinosti hymyillen. Jos hän olisi ottanut nokkiinsa tuollaisesta syystä hän olisi ollut aivan liian herkkä kestämään juuri mitään vastoinkäymisiä, jollaiseksi tätä ei edes voinut kutsua.
"Ja enköhän minä näin vaatimattomasti sanottuna ole tarpeeksi fiksu tajuamaan sen." Tyttö kohautti olkiaan. Vaatimattomuus - se ei ollut hänen vahvimpia puoliaan. Olihan hän kuitenkin omanarvonsa tunteva nuori nainen, vaikkei mielestään yli-itsevarma ollutkaan. Kaikki oli hyvää kohtuudella, niin vaatimattomuus kuin itsevarmuuskin. Kukaan ei kestänyt henkilöä, joka oli jatkuvasti mollaamassa itseään tai päinvastoin hehkutti itseään joka käänteessä.

Pitkähiuksisen neidin tarkoitus ei ollut missään nimessä lähennellä prinssiä täällä. Mitä hän muka olisi voinut tehdä täällä, keskellä juhlia? Ei, Kerri itse puolestaan piti ihmisten lähellä olemisesta, silmiin katsomisesta, kosketusetäisyydellä olemisesta.
Tyttö hymyili pojan vastaukselle. Miten kunnollisella prinssillä olisi voinut olla aikuisen miehen viinapäätä? Sehän oli muutenkin mahdotonta ja olisi ollut huolestuttavaa, jos poika olisi väittänyt voivana juoda kuninkaan pöydän alle.
"Eiköhän ole parempi niin", mustatukka totesi nauraen. "Muuten sinulla olisi ikäiseksesi aivan liikaa kokemusta alkoholista."
Yllättäin Henry sipaisi Kerrin kasvoja ja sai nuoren naisen hätkähtämään. Hän oli päätellyt, ettei prinssi pitänyt hänen läheisyydestään, mutta silti tummatukka yllätti hänen koskettamalla nuoren naisen leukaa. Hän kehotti katseensa prinssin silmiin.
"Jää siis", Kerri totesi. "Vai toivotko minun anelevan?" Tyttö hymyili leikkisästi. Hän tiesi, ettei prinssi kaivannut mitään sellaista. Prinssi ei tarvinnut Kerriä nöyristelemään itseään kaikkien muiden lisäksi.

ViestiLähetetty: 27 Helmi 2010, 21:09
Kirjoittaja Aksutar
Henry

Henry naurahti keveähkösti.
"En tarkoittanutkaan että olisit tyhmä" Prinssi totesi "Sinä todellakin olet sen verran fiksu että huomaisit moiset asiat aika pian".
Henry oli huono valehtelemaan, joten hänen oli turha edes yrittää huijata Kerriä. Tuo ei - yhäkään - ollut tyhmä kuten useimmat aateliset nuoret tytöt.

Kerrin pieni hätkähtäminen sai Henryn palautumaan takaisin maanpäälle. Ehkei vielä kannattaisi alkaa käymään turhan tuttavalliseksi. Henry vain ei osannut olla naisten seurassa normaali, oma itsensä. Se tuntui jotenkin luonnottomalta ja vaikealta. Kerrin seuraavat sanat saivat Henryn hymähtämään.
"Sitä en toivo mutta olisi se mukavaa nähdä edes yhden naisen anelevan perääni" Henry totesi leikkisästi hymyillen ja siemaisi lasinsa tyhjäksi, laskien sen sitten pöydälle.
"Joten jään.. ei tässä enää kauaa tanssiaisten loppumiseen olekkaan. Ehkä kestän sen, sinun seurassasi varsinkin" Henry totesi hymyillen.
Yksin hän ei täällä olisi viihtynyt enää sekunttiakaan. Mutta Prinssi oli valmis sen verran urhautumaan Kerrin tähden, että jäisi tuon seuraksi tanssiaisten loppuun asti.

ViestiLähetetty: 01 Maalis 2010, 08:42
Kirjoittaja Ros
Kerri

Tyttö naurahti vuorostaan prinssin sanoille.
"Jos tarkoittaisit, olisin loukattu", tummatukkainen neiti totesi. Hän ei olisi ehkä lyönyt nuorukaista siitä hyvästä tai aloittanut minkäänlaista mellakkaa, mutta ei hän tyytyväinenkään olisi ollut. Hän olisi saattanut sivaltaa poikaa sanoillaan ja kävellä pois kenkien korot kopsuen.
"Ja sinun on parempi muistaa se." Tyttö hymyili leikkisästi. Kerri ei uhkaillut prinssiä, ainoastaan leikitteli sanoillaan.

Kerri oli suorastaan mielissään Henryn kosketuksesta mutta samalla tiedosti, kuinka heitä tuijotettiin. Aatelisneidit näyttivät ärtyneiltä ja tuijottivat silmät salamoiden suvutonta pienaatelista, joka oli onnistunut sieppaamaan prinssin huomion itselleen.
Prinssin seuraavat sanat saivat tytön hymyilemään ja laskemaan vapaan kätensä Henryn ranteelle.
"Voisin anella polvillani, mutta taidan olla liian ylpeä sellaiseen", nainen totesi hymyillen. "Ja nöyryytykselläni olisi liikaa yleisöä." Tästäkin salista löytyi useampikin nainen, joka olisi ollut valmis anelemaan saadakseen Henryn edes suomaan hetkeksi huomionsa. Kerri taisi olla yksi niistä harvoista, jotka eivät olleet valmiit polvistumaan turhaan.
Ehkä juuri siksi Henry oli valinnut hänet.
Kerri oli joissain määrin yllättynyt siitä, että poika päätti lopulta jäädä hänen seurakseen. Hän ei ollut niitä pikku prinsessoja, jotka saivat tahtonsa läpi joten kerrankin hänen saadessa sen läpi, hän oli iloisesti yllättynyt.
"Osaat yllättää minut kerta toisensa jälkeen", Kerri totesi yllätyksestä toivuttuaan ja naurahti kevyesti. "Ota lisää juotavaa, lasisi on jo lähes tyhjä." Ei, hän ei aikonut toteuttaa leikkisästi heitettyä suunnitelmaansa juottaa Henry humalaan. Eihän tytön enää tarvinnut pojan päätettyä jo jäädä.
"Valitettavaa, että juhlat loppuvat niin pian - tosin kuka jaksaisi juhlia koko yötä?"

ViestiLähetetty: 03 Maalis 2010, 20:17
Kirjoittaja Aksutar
Henry

Henryllä ei ollut mitään aikeita loukata Kerriä. Miksi olisi? Hän oli vihdoin löytänyt naisen jonka seurassa tunsi olonsa mukavasti, joten hänellä ei ollut mitään mielihaluja loukata tuota ja ajaa Kerriä pois luotaan. Henry tyytyikin vain hymyilemään kerrin sanoihin, mutta painoi nuo samalla mieleensä.

Tytön seuraavat sanat saivat Henryn naurahtamaan.
"Minä kun luulin että naiset pitivät yleisöstä, tekivät he mitä vain. Jotkut ainakin tuntuvat nauttivan siitä liiakseenkin" Henry totesi. Hän oli muutaman kerran törmännyt naisiin, jotka puhuivat tarkoituksella kovaan ääneen, kiinnittääkseen ympärillä olevien huomion. Hän ei pitänyt noista naisista, jos joku hänen kanssaan halusi keskustella niin sen voisi tehdä ilman yleisöäkin. Mutta totta kai, naisten piti saada todistajia paikalle, juttelivathan he itse tulevan kuninkaan kanssa.
Kerri oli sevästi yllättynyt Henryn päätöksestä jäädä tuon seuraksi. Ei Henrykään ollut itse uskonut jäävänsä. Pari minuuttia sitten hän olisi lähtenyt ja heti, sen enempiä epäröimättä. Mutta nyt hän seisoi täällä kuin tatti ja oli lupautunut jäämään. Ja Henry ei lupauksiaan rikkonut.
Kerrin huomauttaessa Henryn tyhjentyneestä lasista, prinssi vilkaisi lasiaan ja kohautti sitten olkapäitään.
"en normaalisti joisi yhtä lasia enempää mutta.. ehkä nyt voisin tehdä poikkeuksen" Prinssi totesi ja otti lisää viiniä.

"Tiedän moniakin jotka jaksaisivat juhlia koko yön" Henry huomautti Kerrin seuraaviin sanoihin "Et varmaan koskaan ole ollut kesällä keskellä yötä metsässä? Keijut pitävät silloin pieniä juhliaan. Se on satumaisen kaunis näky, kun pieniä valopalloja tanssahtelee pitkin sinertävän pimeää metsää... ne eivät ole pariin vuoteen sitä enää tehneet. Johtuu kai sodasta" Henry totesi näyttäen hetken haikeammalta.
"Mutta ymmärtäähän sen, sodan leijuessa ilmassa ei pahemmin tee mieli tanssia.." Prinssi lisäsi kuivahkosti naurahtaen ja vilkaisi ympärillä juhlivia ihmisiä. Nuo osasivat olla toisinaan harvinaisen sokeita ja tyhmiä asioille, joita tapahtui suoraan nenän edessä.

ViestiLähetetty: 08 Maalis 2010, 09:01
Kirjoittaja Ros
Kerri

Kerri hymyili prinssin naurulle. Henry oli entistä komeampi iloisena. Nauru sai jo ennestään miellyttävän piirteet entistä miellyttävämmiksi. Tällä hetkellä hän päätti, että halusi saada pojan nauramaan useamminkin. Toivottavasti prinssi antaisi tytölle mahdollisuuden siihen jatkossakin.
"Minä pidän yksityisyydestä", Kerri totesi. Hänkin tunsin Henryn tapaan naisia, jotka puhuivat mahdollisimman kovalla äänellä, jotta hedät huomaisi. Oikeastaan suurin osa hänen tuntemistaan aikuisista naisista oli niitä, jotka toivoivatkin juorujen kulkevan, jos he sattuivat pääsemään arvohenkilön puheille. "Miksi se muka muille kuuluisi, kenen kanssa juttelen vaikka hän olisikin yhtä komea ja miellyttävä, kuin sinä."
Tyttö väläytti kepeän flirttailevan hymyn.
Neiti ojensi Henrylle toisen lasillisen. Hän otti samanlaisen itselleenkin vaikka edellinen oli vielä puoliksi täynnä. Oli kohteliaampaa juoda toisen seurana kuin ainoastaan tarjota hänelle jatkuvasti uutta lasia.
"Hyvää viiniä voi juoda pari lasillista", Kerri totesi. Hän tiesi, ettei Henry tulisi näistä pienistä lasillisista humalaan. Ehkä hieman paremmalle tuulelle, mutta ei missään nimessä humalaan. Kerri oli kuitenkin heistä pienempi ja kevyempi eikä hän humaltuisi parista näin pienestä lasillisesta.

Kerri tuijotti poikaa yllättyneenä. Hän hymyili pojan sanoille ja astui kepeästi hieman lähemmäs jottei yksikään sana jäisi huomaamatta. Tytöstä näki heti, että aihe kiinnosti häntä. Olihan Kerri tavallinen tyttö, hän oli kiinnostunut kauniista asioita vaikka välillä ei hienon neidin tapaan käyttäytynytkään. Kuten useita naisia, keijut kiehtoivat häntä.
"Ehkä.. voisit joskus kertoa minulle lisä keijujen juhlista", tyttö totesi hienoisesti hymyillen. "Ne kuulostavat kauniilta."
Kerri tiesi, että hänen pyyntönsä saattoi kuulostaa typerältä, tyhjäpäiseltä ja lapsenomaiselta, mutta hän uskaltautui ottamaan sen riskin. Eihän hän voisi tavata poikaa jatkossa, jos esittäisi muuta, kuin oli.
"He vain haluavat unohtaa uhkaavan sodan", tummatukkainen neiti kommentoi ja katsoi ihmisiä. "Joskus on parempi, etteivät ajatukset ole jatkuvasti uhkakuvissa - sinun kaltaisesi vahvat miehet kestävät sen, mutta jotkut meistä muista ovat niin heikkoja, että haluamme välillä vain unohtaa."
Kerri saattoi kuulostaa siltä, että hän puhui itsestään, vaikkei tilanne niin ollutkaan. Hän ei halunnut unohtaa tilannetta mutta ymmärsi, jos joku toinen halusi. Sodan uhka oli painava taakka, se painoi hennommat hartiat helposti kumaraan.

ViestiLähetetty: 17 Maalis 2010, 12:05
Kirjoittaja Aksutar
Henry

Henry hymyili pienesti Kerrin ilmoittaessa pitävänsä yksityisyydestä. Henrykin piti siitä, mutta kukapa nyt ei pitäisi? Jokaisella oli omat yksityiset hetkensä, jolloin ei toivottu muita lähellekkään. Toisilla niitä oli vain harvemmin...
Kerrin viini kommenttiin Henry ei vastannut mitään. Ei hän halunnu alkaa omia mielipiteitään tähän väliin tunkea ja siirtää keskustelua ihan väittelyn puolelle. Henry ei pitänyt viinin nauttimisesta, mutta joissain tilanteissa oli vaikea kieltäytyä. Kuten tässä.
Seuraavaksi kävi varsin selväksi se, että Kerri taisi olla kiinnostunut keijuista. Kukapa nyt ei olisi? Ne olivat ehkä viattomimpia ja puhtaimpia taruolentoja mitä löytyi. Ne olivat kauniita ja viisaita, ehkä hieman narsistisia, mutta silti niillä oli oikeus siihen. Kukapa tyttö nyt ei halunnut olla höyhenen kevyt ja kaunis.

"ehkä voisin" Henry totesi hymyillen "Tai ehkä voisin viedä sinut katsomaan niitä. Ne esittävät, etteivät pidä yleisöstä, mutta oikeasti he olisivat erittäin otettuja jos tulisit katsomaan" Henry totesi vaistomaisesti hiljaisemmalla äänellä, pienesti hymyillen.
"Sodan unohtaminen - edes hetkeksi - ei paranna tilannetta yhtään." henry totesi seuraavaan aiheeseen "Sota on tulossa, eikä tanssijaiset estä sitä. Ne ovat vain verho peittämään jotain, mitä emme halua nähdä. Mutta se jokin, tunkee verhon läpi, repien sen riekaleiksi ennemmin tai myöhemmin. Meidän olisi pitänyt jo toimia, ajat sitten, eikä vain odotella koska tilanne räjähtää".
Prinssi huokaisi pienesti ja siemaisi juomaansa. Hän oli alusta alkaen kannattanut sovintoa ja kannatti yhä, mutta prinssi tiesi jo että sen ehdottaminenkin oli jo liian myöhäistä.

ViestiLähetetty: 22 Maalis 2010, 18:03
Kirjoittaja Ros
Kerri

Kerri katsoi prinssiä yllättyneenä. Päästäisikö hän tytön mukaansa katselemaan keijuja? Jo ajatus sinäänsä oli kaunis ja hän huomasi punastuvansa hienoisesti. Henry oli aivan liian ystävällinen hänelle. Tyttö oli onnellinen saamastaan kunnista, joka ei sattunut vastaan jokaiselle typerälle pienaatelistytölle.
"Oikeastiko?" mustatukka kysyi, voimatta peittää innostustaan, vaikka hän pyrkikin kuiskimaan. Aihe ei ollut kaikkein hyväksyttävin, mutta kyllä, hän oli todella innoissaan jo tällaisesta mahdollisuudesta. Harva tyttö ei olisi innoisaan. "Minä... pitäisin siitä."

Tyttö hymyili hienoisesti hämmentyneenä prinssin sanoille sodasta. Hän pudisti päätään, siitä hän oli aivan eri mieltä. Eikö ollut parempi, ettei ihminen kuluttanut kaikkea aikaansa miettimällä, mitä tuleman piti. Eikö ollut parempi, että pystyi rentoutumaan edes hetkeksi. Nuoren naisen kotona ei yleensä muuta tunnuttu miettivänkään asuihan hän miesvaltaisessa taloudessa. Hän ei voinut unohtaa lähestyvää uhkaa, vaikka olisi kuinka halunnut. Se tavallaan harmitti nuorta naista.
"Siitä minä olen eri mieltä", Kerri totesi ja laski katseensa. "Minä saatan olla ehkä tyhjäpäinen ja typerä, mutta haluaisin itse rauhoittua hetkeksi. Haluaisin hetken lepuuttaa mieltäni ja vain nauttia elämästä."
Neiti astui vaivautuneena hieman kauemmas. Hän tiesi, että Henry saattaisi nyt lukea hänet samoihin tyhjäpäisiin tyttöihin, kuin nekin, jotka kikattelivat salin reunalla ja vilkuilivat nuorukaista. Kerensa kuitenkin halusi olla rehellinen - sitähän hän oli pohjimmiltaa, rehellinen tyttö. Hänellä ei ollut mitään intoa vain nyökkäillä prinssin sanojen tahtiin ja hymyillä sievästi.
"Minä puhun mieluummin juuri sellaisista typeristä asioista, kuin keijukaisten juhlista kuin huolehdin tulevasta sodasta", tyttö totesi ja kohotti katseensa prinssin silmiin. "Olen pahoillani."
Kerri siemaisi omaa viiniään.

Neiti astui arasti askeleen lähemmäs.
"Ehkä on parempi, ettemme enää kiistele asiasta."

ViestiLähetetty: 04 Huhti 2010, 12:50
Kirjoittaja Aksutar
Henry

Henry ei edes itse tajunnut kuinka jalomielisen ja ystävällisen tarjouksen hän oli tehnyt Kerrille. Ei hän pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä tai edes vaikealta viedä joku katselamaan luonnonihmeitä. Se olisi oikeastaan enemmän mitä Henry saattoi toivoa. Harva ihminen edes halusi nähdä keijuja, harva ihminen edes halusi niiden enää elävän. Oli enemmän kuin lohduttavaa löytää tästä massasta vielä niitä, jotka uskalsivat nähdä maailmaa erillaisista näkökulmista. Avarakateisia ihmisiä, jos jotakin nyt kaivattiin. Sotakin olisi varmasti vältetty, jos kauan sitten ihmiset olisivat avanneet silmänsä eivätkä ajatelleet vain itseään.
Henry nyökkäsi hymyillen Kerrin kysymykseen "Heti kun kevät koittaa kunnolla, kun kukat alkavat kukkia ja kesäinen aurinko lämmittää. Silloin keijut alkavat liikkua".
Oliko tuo lupaus? Kyllä Henry sen voisi lupaukseksi luetella ja näin hän sai jälleen kerran yhden syyn tavata Kerriä.

Seuraava puheenaihe saikin Henryn huokaisemaan turhautuneesti. Hän itse puhuisi sodasta vaikka kokonaisen päivän, mutta oikeassa seurassa. Henry ei yhäkään ollut sitä mieltä, että naisten piti sodasta tietää mitään, tai edes siitä huolehtia.
"Ei sinun tarvitsekkaan sodasta puhua" Henry huomautti katsellen Kerriä "Se on miesten huoli, sota ei kuulu hennoille naisille, kuten sinulle".
"Joten ehkä parempi ettemme kiistele siitä asiasta" Henry totesi hymyillen "Särkee sydämen nähdä noin kaunis neito puhumassa niinkin synkistä asioista".
Tottahan se oli. Synkistä asioista puhuminen sai naiset näyttämään... hohdottomilta, synkiltä ja värittömiltä. Toisinaan moisista asioista puhuminen sai naiset vaikuttamaan pyrkyreiltä, jotka yrittivät pärjätä miesten maailmassa. Vaikka Henry ei varsinaisesti sukupuolirasisti ollut, ei hän siltikään pystynyt sulattamaan sitä, että nainen olisi perheen pää.

ViestiLähetetty: 07 Huhti 2010, 18:57
Kirjoittaja Ros
Kerri

Kerri hymyili pojan sanoille. Pitäisi siis odottaa kevääseen. Hän oli kärsivällinen.
Nuori nainen ei oikeastaan ollut koskaan pitänyt itseään avarakatseisena henkilönä. Hän ei pitänyt itseään rakastavana ihmisenä eikä kuvitellut olevansa hyvä ihminen. Ei, hän oli itsekäs tyttö joka piti keijuista. Hänellä oli omalla tavallaan lapsuutensa tallella ja hän osasi iloita asioista.
"Se kuulostaa ihanalta", tummatukka totesi ja nyökkäsi. Hänen intonsa ei kuolisi talven mukana ja hän tulisi varmasti muistamaan Henryn lupauksen jatkossakin. Toivottavasti sota ei ehtisi syttyä ennen kevättä ja Henry pääsisi täyttämään antamansa lupauksen.

Tyttö naurahti Henryn sanoille.
"Hento ei ole oikea sana kuvaamaan minua, mutta otan sen kohteliaisuutena", nuori nainen totesi. Hän oli aikoja sitten kyllästynyt unelmoimaan hentoudesta ja tyytynyt siihen tosiasiaan, että hänellä oli synnyttäjän lanteet, leveät hartiat ja voimakaspiirteiset kasvot.
Tyttö kallisti päätään.
"Eiköhän sota ole meidän kaikkien ongelma jopa niiden, jotka emme joudu osallistumaan siihen", Kerri totesi ja kohautti olkiaan. "Me olemme niitä, jotka joutuvat odottamaan rakkaitaan palaamaan sodasta."
Aihe oli tytölle erittäin ajankohtainen, olihan hänen perheessään enemmän miehiä kuin naisia.
Kaikesta huolimatta Henry oli kuitenkin oikeassa. Heidän ei tarvinnut puhua tästä aiheesta. Heidän ei tarvinnut kiistellä sodasta eikä tyttö totta puhuakseen halunnut ajatella sitä, teki se hänestä sitten sairaan naisen tai ajattelemattoman snobin.
"Mutta olet oikeassa, meidän on turha puhua siitä", tyttö totesi ja hymyili pahoittelevasti. "Anteeksi, että toin sen esille."

ViestiLähetetty: 12 Huhti 2010, 11:04
Kirjoittaja Aksutar
Henry

Henry kurtisti pienesti kulmiaan Kerrin mainitessa sodan olevan heidän kaikkien ongelma. Niin se olikin, mutta naisten ei sopinut puhua siitä, varsinkaan miesten seurassa. Tosin, eipä Henry keksinyt pahemmin mitään muuta puheenaihetta. Silti se tuntui täysin sopimattomalta puhua sodasta naisen kanssa, varsinkin kun Kerri ei itse omistanut sotilaallista koulutusta. Mutta lopulta he luopuivat siitä puheenaiheesta, mistä Henry oli enenmmän kuin kiitollinen. Hän ei enää kommentoinut mitään äskeiseen keskusteluun, ettei se vain vahingossakaan jatkuisi.
"Turhaan anteeksi pyytelet, keskusteluun tarvitaan aina vähintään kaksi osapuolta" Henry huomautti Kerrin pyydellessä anteeksi äskeistä puheenaihetta. Olihan hänkin osasyy siihen, tuskin Kerri siitä aiheesta olisi jatkanut mikäli Henry ei mukaan olisi tullut. Joten turhaan tyttö itseään vain syytteli.

"Mutta se siitä aiheesta" Henry totesi naurahtaen ja siemaisi viiniä, laskien lasin takaisin pöydälle.
"Haluaisitko vielä tanssia?" Prinssi kysyi siirtäen katseensa Kerriin "Kerta tanssiaisissa olemme, loogistahan se olisi viettää aikaa tanssimalla."
Normaalisti Henry ei tanssinut kertaakaan tanssiaisten aikana, mutta nyt Kerri oli saanut prinssin innostumaan siitäkin touhusta, jotenkuten. Henry kun oli huomannut ettei hän ollutkaan täysin toivoton paritansseissa.

ViestiLähetetty: 13 Huhti 2010, 08:21
Kirjoittaja Ros
Kerrille puolestaan oli opetettu, ettei hänen pitänyt vältellä vakaviakaan puheenaiheita miesten seurassa. Hänelle ei oltu koskaan opetettu naiselle soveliasta nöyryyttä tai elämää hellan ja nyrkin välissä - miksi olisikaan, hovimestari, eli mies, laittoi heille ruuan! Ei, tytöstä oli naisekkaasta ulkonäöstään huolimatta kasvanut poikatyttö ja mitä muuta olisikaan voinut odottaa?
Kerrillä oli kuitenkin tarpeeksi hienotunteisuutta, että hän näki milloin keskustelukumppani ei pitänyt hänen asenteestan. Samalla häntä tietenkin yllätti hieman Henryn suhtautuminen. Poika halusi haltioiden ja ihmisten elävän sovussa ja tasa-arvossa mutta siitä huolimatta sama ei koskenut naisia? Ehkä Lily oli herkkä, olihan hän niin kaunis ja puhtoinenkin, että vakavat asiat saattoivat huolestuttaa hänen herkkää mieltään. Kerri ei kuitenkaan ollut samanlainen. Hänen perheensä oli lähdössä mukaan sotaan, huoltaja, kaksoisveli, jopa osa palveluskunnasta ja vaikkei tytöllä ollutkaan asekoulutusta, sota koski häntä. Hänellä ei ehkä ollut fyysisiä voimia taistella eikä hän olisi niitä halunnutkaan mutta hän ei myöskään ollut innostunut ajatuksesta, ettei saisi kuulla vakavia asioita vaan kaikki pidettäisiin keveänä hänen kohdallaan.
Ei hän ollut lapsi.
"Olet oikeassa", Kerri totesi hymyillen. Hän onnistui kätkemään kummastuneisuutensa melko hyvin.

He jättivät aiheen taakse. Se ei suorastaan haitannut Kerriä. Hän ei ollut kiinnostunut riitelemään koko jutusta.
"Kyllä", tyttö totesi hymyillen. "Olet oikeassa. Miksen tanssisi, kun minulla kerrankin on tanssitaitoinen kavaljeeri?" Joskus aikaisemmin hän oli käynyt juhlissa kaksoisveljenä kanssa mutta nyt veljellä oli omat murheensa. Pikkuveli oli tallonut Kerensan varpaille aina, jos tyttö oli uskaltautunut pyytää hänet tanssilattialle.
Tyttö tarttui prinssin käteen.

ViestiLähetetty: 14 Huhti 2010, 11:49
Kirjoittaja Aksutar
Henry

Henry ei voinut olla naurahtamatta pienesti Kerrin toteamukselle tanssitaitoisesta kavaljeerista. Prinssi ei uskonut olevansa todellakaan sieltä parhaimmasta päästä, vaikka hänelle oltiin nuorena opetettukkin paritansseja. Siitä oli kuitenkin jo jokunen vuosi kun Henry viimeksi oli tanssinut.
No, Kerri tarttui Henryä kädestä ja prinssi saattoi tytön hymyillen tanssilattialle, jonka jälkeen tanssiminen jatkui. Ilta kului yllättävän nopeasti, näin Henryn mielestä, mutta se saattoi johtua siitä että hänellä oli kerrankin hyvää seuraa. Yleensä aika kului kuin etanalla ratsastaen tanssiaisissa ja muissa juhlisa, mutta nyt se lensi kuin lintu. Ei aikaakaan kun juhlaväki alkoi pikkuhiljaa lähteä takaisin koteihinsa, omien takkojen ääreen ja nukkumaan. Ensimmäistä kertaa elämässään Henry toivoi etteivät tanssiaiset vielä loppuisi, mutta kello oli jo reippaasti yli puolenyön.

Viimeinen tanssi oli tanssittu ja orkesteri päätti viimeisen esityksensä taputusten kera. Henry irroitti otteensa Kerristä kasvoillaan lievästi pettynyt ilme.
"Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten tapana on sanoa" Henry totesi ja kumarsi Kerrille "Niin myös tämä ilta".
"Toivon myös tapaavani sinut uudestaan" Henry lisäsi, ottaen Kerrin kätensä omaansa ja suuteli pienesti tuon kämmenselkää "Mutta nyt on aika erota.. Pidetään yhteyttä, Kerensa Rosen"
Noiden sanojen myötä, Henry kumarsi vielä kerran ja poistui paikalta, pää lähes tyhjänä kaikesta. Hän tuskin malttoi odottaa seuraavaa tapaamista..

//Olipa laimea lopetus.. no, kiitos pelistä! //

ViestiLähetetty: 16 Huhti 2010, 14:20
Kirjoittaja Ros
Loppuilta kului tanssiessa. Kerri tunsi Henryn kädet ympärillään ja nautti lämmöstä. Heillä oli ehkä erilaiset maailmankuvat - kummallakin omalla tavallaan naiivit ja lapselliset - mutta silti tanssiminen pojan käsivarsilla oli käsittämättömän ihanaa.
Yleensä Kerri oli ensimmäisiä tanssiaisista lähtijöitä mutta nyt hän huomasi tanssivansa useimpien lähdettyä jo koteihinsa nukkumaan. Ilta oli taianomainen, aika kului nauraessa ja tanssiessa. Muutaman kerran kavaljeeri teki pienen virheen tanssiessaan mutta Henry tuntui jatkuvasti muistavan paremmin, miten tanssittiin.

Orkesteri lopetti soittamisen ja Kerri havahtui vasta nyt siihen, että kello oli selvästi yli puolenyön ja heidän olisi aika lopettaa tanssiminen. Henrykin näytti pettyneeltä, mikä sai tytön paremmalle tuulelle. Hän ei siis ollut ainoa, joka olisi kaivannut lisää yhteistä aikaa.
"Valitettavasti olet oikeassa", Kerri totesi hymyillen.
Tyttö ei ollut tottunut, että hänen kättään suudeltiin. Hän oli kuitenkin pienaatelia ja vaikka heillä käytöstavat olikin, kauniit eleet oli yleensä tarkoitettu tuleville aviopuolisoille, ei setänsä suojassa kasvaneelle orpotytölle.
"Kyllä. Pidetään yhteyttä, Henry Scarlington", tyttö totesi hymyillen. "Kutsu minut mahdollisimman pian luoksesi."
Tällainen rohkeus olisi saanut muut tytöt kalpenemaan. Hehän käyttivät aikansa vain etäältä katselemiseen ja kikattelemiseen.
Henry kumarsi herrasmiesmaisesti ja poistui paikalta, jättäen Kerrin seisomaan yksinään. Tyttö tajusi vasta myöhemmin veljensä yrittäneen puhua hänelle tässä vaiheessa mutta hän oli kuulemma vastannut vain ynähdyksillä. Olipa hän ollut hajamielinen. Suloista.

((Kiitos pelistä :'D Pelataan se Keijo-peli pian))