Kirjoittaja Ros » 08 Maalis 2010, 09:01
Kerri
Kerri hymyili prinssin naurulle. Henry oli entistä komeampi iloisena. Nauru sai jo ennestään miellyttävän piirteet entistä miellyttävämmiksi. Tällä hetkellä hän päätti, että halusi saada pojan nauramaan useamminkin. Toivottavasti prinssi antaisi tytölle mahdollisuuden siihen jatkossakin.
"Minä pidän yksityisyydestä", Kerri totesi. Hänkin tunsin Henryn tapaan naisia, jotka puhuivat mahdollisimman kovalla äänellä, jotta hedät huomaisi. Oikeastaan suurin osa hänen tuntemistaan aikuisista naisista oli niitä, jotka toivoivatkin juorujen kulkevan, jos he sattuivat pääsemään arvohenkilön puheille. "Miksi se muka muille kuuluisi, kenen kanssa juttelen vaikka hän olisikin yhtä komea ja miellyttävä, kuin sinä."
Tyttö väläytti kepeän flirttailevan hymyn.
Neiti ojensi Henrylle toisen lasillisen. Hän otti samanlaisen itselleenkin vaikka edellinen oli vielä puoliksi täynnä. Oli kohteliaampaa juoda toisen seurana kuin ainoastaan tarjota hänelle jatkuvasti uutta lasia.
"Hyvää viiniä voi juoda pari lasillista", Kerri totesi. Hän tiesi, ettei Henry tulisi näistä pienistä lasillisista humalaan. Ehkä hieman paremmalle tuulelle, mutta ei missään nimessä humalaan. Kerri oli kuitenkin heistä pienempi ja kevyempi eikä hän humaltuisi parista näin pienestä lasillisesta.
Kerri tuijotti poikaa yllättyneenä. Hän hymyili pojan sanoille ja astui kepeästi hieman lähemmäs jottei yksikään sana jäisi huomaamatta. Tytöstä näki heti, että aihe kiinnosti häntä. Olihan Kerri tavallinen tyttö, hän oli kiinnostunut kauniista asioita vaikka välillä ei hienon neidin tapaan käyttäytynytkään. Kuten useita naisia, keijut kiehtoivat häntä.
"Ehkä.. voisit joskus kertoa minulle lisä keijujen juhlista", tyttö totesi hienoisesti hymyillen. "Ne kuulostavat kauniilta."
Kerri tiesi, että hänen pyyntönsä saattoi kuulostaa typerältä, tyhjäpäiseltä ja lapsenomaiselta, mutta hän uskaltautui ottamaan sen riskin. Eihän hän voisi tavata poikaa jatkossa, jos esittäisi muuta, kuin oli.
"He vain haluavat unohtaa uhkaavan sodan", tummatukkainen neiti kommentoi ja katsoi ihmisiä. "Joskus on parempi, etteivät ajatukset ole jatkuvasti uhkakuvissa - sinun kaltaisesi vahvat miehet kestävät sen, mutta jotkut meistä muista ovat niin heikkoja, että haluamme välillä vain unohtaa."
Kerri saattoi kuulostaa siltä, että hän puhui itsestään, vaikkei tilanne niin ollutkaan. Hän ei halunnut unohtaa tilannetta mutta ymmärsi, jos joku toinen halusi. Sodan uhka oli painava taakka, se painoi hennommat hartiat helposti kumaraan.