Treeniä || Aksu

Linna on täynnä erilaisia huoneita, joista suurta osaa voi kutsua jopa saleiksi. Saleja on siellä täällä, eri kerroksissa, eri käyttötarkoituksiin, kuten esim. Aatelistojen tapaamisiin, sotilaiden harjoituksiin tarkoitettuja taistelusaleja, asesalit, ruokasaleja.

Valvoja: Crimson

Treeniä || Aksu

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Helmi 2012, 02:42

Kalmankoira

Taas oli mennyt muutama viikko sängyssä maaten ja sekös oli saannut aavekoiran kuin ampiaisen pistämäksi häräksi. Ei siinä mitään, mutta hän oli jälleen kerran hius karvan varassa ettei ollut menettänyt henkeään sen jumalattoman ärsyttävän kenraalin takia, kuten myös aseensa orja kauppiaille. Mutta kiitos sille demonille ja oraakkelille aavekoira oli tälläkin kertaa selvinnyt pelkillä vammoilla ja pienellä vasta palveluksella vanhimmalle, jonka koira oli hoitanut kunniakkaasti läpi ja viennyt kirjeen papitattaren huostaan avaamatta sitä yhtään mistään. Ei ollut edes ajatuksissa käynnyt oikeastaan ollenkaan. Papitar kertokoot sitten itse kirjekuoren sisällöstä jos haluaa mainostaa mitä oraakkeli oli tuolle lähetellyt. Mutta nyt, nyt aavekoira oli matkalla salille jossa saisi purkaa painettaa vaikka harjoittelu nukkeen kun ei enää voinnut tyrmiinkään mennä itseään rauhoittamaan, kiitos sielun puhdistuksen ja lupauksen josta koira aikoi pitää kiinni niin kauan kuin henki vain pihisi. Hän halusi vain varmistaa paikkansa tuonpuoleisessa, taivaassa jonne olisi kuullunutkin alunalkaen.

Salit oli korjattu aavekoiran viime käynnin jäljiltä, josta tosiaan oli jo aikaa ja aavekoira saattoi riisua takkinsa pois ja siirtyä hieman kevyempää varustukseen, eli T-paitaan ja housuihin jotka tuolla nyt yleensä jalassa oli. Vaateet vipattiin lähimmän tuolin selkänojalle ja Kalma kääntyi salia päin. Hämmästys oli suuri kun Aavekoira sai huomata ettei aivan yksin salilla ollutkaan, myös prinsessa Lily oli paikalla.
"En halua olla töykeä, mutta pyytäisin poistumaan.. emme saa olla kontaktissa toistemme kanssa." Aavekoira huomautti Lilylle jääden seisomaan turvallisen välimatkan päähän.. aivan kuin Lily kimppuun olisi käynnyt. Ei, Kalma pelkäsi Meraria joka saattaisi innostua puskemaan ulos kun Lily oli yksin hänen kanssaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Helmi 2012, 03:11

Prinsessa Lily Scarlington

Lily oli uuteen tapaansa nojautuen eksynyt jälleen sotilastuville ja sieltä harjoitussaleihin, joissa kulutti aikaansa enemmän tai vähemmän yksinään. Epänormaalisti pukeutunut nainen oli tällä kertaa eksynyt salille yksin, sen pahemmin tekemättä mitään ihmeellistä. Yllään prinsessalla oli kohtuu kireät, tummat housut, sekä pitkähihainen tunikka, joka oli väriltään kuninkaalliseen tapaan tumman punainen. Jaloista löytyi pitkävartiset saappaat, joskin ne taisivat olla numeron tai pari hieman liian isot sirojalkaiselle naiselle.
Pohjimmainen syy miksi prinsessa oli eksynyt saleille hakkaamaan teräaseella nukkeja, oli yksinkertaisesti yleinen suuttumus kaikkeen, varsinkin puolisoon. Taas vaihteeksi. Nukke saikin kokea kovan kohtalon velhon sijaan, naisen koittaessa noudattaa periaatettaan pitää radikaaleimmat tunteet sisällään.

Nyt prinsessa vain seisoi rauhallisen oloisena keskemmällä salia, vaipuneena ajatuksiin. Ajatukset kuitenkin keskeytti tuttu ääni selän takaa. Lily vilkaisi olkansa yli aavekoiraan, kunnes kääntyi tyynen rauhallisena tuota kohden. Kädessä olevat miekat eivät löytäneet tietään vyöllä roikkuviin tuppiin, vaan pysyivät tiiviisti käsissä. Joskin ei mitenkään uhkaavasti. Prinsessa hymähti pienesti aavekoiran sanoille, samalla kun lähti tyynen rauhallisin askelin kävelemään tuon luokse. Lähelle päästyään, nousi yllättäen oikeassa kädessä olevan miekan terä kohden aavekoiran kaulaa, muutaman millin päähän itse ihosta.
Sinäkö kävisit käskemään minua poistumaan? Lily kysyi rauhallisesti. Vaikka miekka olikin toisen kaulalla, ei prinsessa itse näyttänyt mitenkään aggressiivisia saatikka uhkaavia eleitä. Puhekin pysyi tyynen rauhallisena, tutun lempeänä Mikäli kuninkaallinen on tielläsi, silloin sinä väistyt ja pysyt hiljaa nurkassa, kuten kuka tahansa alamainen. Et ole poikkeus, vaikka velhon ystävä oletkin.
Ja se mitä velho on käskenyt, kumoutuu minun sanallani. Se ylisuojeleva, ahne mielipuoli ei käy komentamaan, kenen kanssa olen tekemisissä ja kenen kanssa en. Ei hän ole isäni. Ei kuninkaani. Ei edes setäni Nainen lisäsi, samalla kun miekka laskeutui toisen kaulalta yhtä nopeasti mitä oli siihen noussutkin. Olihan se toisaalta uskomattoman rohkeaa, ehkä jopa röyhkeää naisena käydä kohottamaan itsensä miehensä sanan yläpuolelle. Mutta Lily oli kuninkaallinen, Black ei. Lily näki oman sanansa painavampana, mitä sekaverisen kaljupään. Harmi vain, että suurin osa tämän valtakunnan miehistä ei ajatellut samalla tavalla.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Helmi 2012, 00:40

Lily kääntyi aavekoiraa kohden, eikä siirtänyt aseitaan tuppeen merkin lähdöstä, vaan lähti kävelemään miestä kohden nostaen toisen miekoistaan uhkaavasti aavekoiran kurkulle kutittamaan. Lily sai aavekoiralta osakseen äärinmäisen kysyvän katseen kun tuo avasi sievän suunsa ja sanoi ettei aavekoira saisi tuota määräillä, lisäten vielä sen tosi seikan että jos kuninkaallinen oli tiellä oli aavekoiran väistyttävä eikä ylemmän tahon. Lisäksi kävi selväksi ettei Lily aikonut välittää Blackin käskystä pysyä kaukana aavekoirasta vaikka viime kerralla olikin tullut aika selvä varoitus siintä millainen aavekoiran toinen puoli saattoi olla, vaikka tuo olikin ollut suojelevaa prinsessaa kohtaan. Riski kuitenkin oli valtava ja Kalmakin tiesi sen itsekkin, vaikka uskoikin pystyvän pitää toisen puolensa kurissa. Miekka laskeutui kurkulta ja aavekoira saattoi hengähtää.
"Tietääkseni pyytäminen ja käskeminen ovat aivan eri asioita ja olet sanonut minulle ettei minun tarvitse sinua teititellä ellei muita ole paikalla, joten kohtelen sinua siinä missä muitakin ystäviäni. Vai onko se paha asia?" Kalma huomautti Lilylle sellaisen asian ettei ollut ilkeyttään aikonut käskeä prinsessaa poistumaan paikalta, hän vain kehotti ei käskenyt.
"....joku on tainnut riidellä." Aavekoira lisäsi vielä Lilyn alkaessa uhoamaan Blackin käskyä vastaan kävellen tuon ohi ja veti vyöltä toistaiseksi lainassa olevat hyvin surkea kuntoiset yhden käden miekat. Hän tarvitsi paremmat.. ei mitään sadan kilon painoisia ruosteisia tikkuja.

"Siintä huolimatta että tahdot uhmata Blackin käskyjä.. en itsekkään suosittele olemaan lähelläni, etenkin kun Merari sinuun silmänsä on iskenyt. En aina kykene pitämään häntä sisälläni." Aavekoira huomautti pyöräyttäen miekkoja käsissään ja iski ne puiseen nukkeen sivulta niin että ne tylsyydestä huolimatta jäivät sentiltä jos toiseltakin kiinni puiseen ukkoon. Kalma irvisti pienesti päästäen irti miekan kahvoista hieroen toista kättään hieman tuskaisen näköisenä. Blackin heittely ollut tehnyt yhtään hyvää käsi paralle.
"Mutta mitäs minä kieltämään tai sanomaan, iso tyttöhän sinä jo olet.." Aavekoira sitten tuumasi vetäen miekat irti nukesta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Helmi 2012, 22:01

En vaadi sinulta teitittelyä. Vaadin vain paikkasi tietämistä. Kuninkaallisilta ei edes pyydetä, heiltä kysytään, anotaan Lily huomautti Kalmalle, jättäen asian sitten sikseen. Prinsessa tiesi ettei koira ollut kaikkein sivistyneintä kastia, tuskin tunsikaan etikettiä niin täydellisesti, että tuota kannatti käydä pienistä asioista soimaamaan.
Aavekoiran huomauttaessa riitelystä kävi Lily vilkaisemaan paheksuvasti tuota. Kyllä, he olivat riidelleet. Tarvitsiko itsestäänselvyys sanoa ääneen? Katse seurasi aavekoiraa joka kävi kävelemään ohi prinsessan. Nainen kääntyi tuon mukana, antamatta mahdollisuutta edes harkita selkään puukottamista.. Ei kyllä käynyt mielessäkään, että Kalma olisi päälle käynyt. Jos kävi, omatpahan olivat hautajaisensa.
Kalma kävi toteamaan, ettei halunnut uhmata velhon käskyä. Lisäksi tuo ei halunnut pysyä prinsessan lähettyvillä Merarin takia. Tuon toisen puolen, Jackin, joka oli iskenyt silmänsä prinsessaan. Lily kävi hymähtämään pienesti.

Ei hän ole ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään. Mutta ei se kauaa kestä, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa Lily kävi toteamaan. Moni oli menettänyt sydämensä prinsessan hymylle, mutta moni oli myös toipunut sydänsuruista ja löytäneet sen todellisen rakkauden jostain muualta, kuin kuvankauniista kuninkaallisesta. Lily itse toisinaan kirosi ulkonäköään. Olisi niin paljon helpompi olla vain tavallisennäköinen nainen. Ulkonäkönsä oli kirous siinä missä siunauskin. Tosin, miehet lankesivat vieläkin helpommin neidon pauloihin tuon hurmaavan ystävällisen, lämpimän luonteen takia. Lily ei kuitenkaan kerännyt tarkoituksellisesti niitä palvovan himokkaita katseita.
Toinen sievistä kulmista kohosi kysyvästi Aavekoiran irrottaessa otteensa nukkeen isketyistä miekoista, hieroakseen toista kättään. No, ei kyllä ollut ihme jos aavekoiralla oli yhä paikat kipeänä syystä taikka toisesta. Tuo tuntui lähes aina ottavan turpiinsa henkilöltä tai toiselta.. ehkä aavekoiran pitäisi hidastaa vauhtiaan.
Prinsessa kävi naurahtamaan pienesti Aavekoiran sanoille isosta tytöstä.
Velholla ei ole mitään oikeutta käydä minua komentamaan. Olisin jo monet kerrat voinut passittaa hänet tyrmiin, mikäli olisin niin ilkeä Vallanhimona ja omistushalunsa osaa käydä hermoille toisinaan
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Helmi 2012, 22:27

Kalma vilkasi olkansa yli prinsessaan, joka ilmoitti että Merarin rakkaus olisi vain ohitse kiitävä tuulahdus. Kalma pudisti päätään pienesti ilmoittaen että oli selvästikkin aivan toista mieltä prinsessan kanssa.
"Mitä sinä odotat mieheltä joka ei ole kahteensataan vuoteen saannut? Ja vielä ihastuu kaupungin ehkä kauneimpana pidettyyn naiseen, jota vielä suojeli hengellään... Lisäksi hän haluaa lapsen vaikka väkipakolla." Aavekoira ilmoitti katsoen hieman pahoittelevasti prinsessaan kertomatta sitä mitä Merari oli tehnyt Ednalle ja käänsi sitten katseensa nukkeen edessään ja huitasi sitä kummallakin miekallaan niin että säpäleet lensivät ympäriinsä ja sitten lattialle. Isku toistui uudestaan ja Kalman lepposa asenne, sekä käytös olivat tiessään sillä sekunnilla, sen näki aavekoiran silmistä joista paistoi raivo joka halusi ulos purkautua. Aavekoira joutui kuitenkin lopettamaan kahden iskunsa jälkeen miekoilla huitomisen käden alkaessa jälleen ilmoittaa olemassa olostaan kolotuksella ja säryllä. Kädet siirtyivät lantion vierelle roikkumaan rentona ja kipeästä kädestä tiputettiin miekka lattialle kolahtaen. Kalmalla oli aikomus jatkaa yhdellä kädellä kun Lily jatkoi puhettaan. Kalma mulkkasi tuon päälle, vaikkei tarkoituksellisesti, ja naurahti sitten kolkon huvittuneesti.
"Se kyllä toisinaan on totta, mutta onhan hänessä hyväkin puolia joita voisi näyttää useamminkin." Kalma tarkoitti omalla kohdallaan Blackin lapsellista puolta, silloin kun he olivat kahdestaan käynneet yöllisessä metsässä leikkimässä ja peuhaamassa. Muutenkin leikkisä aavekoira olisi kovasti uusintaa tahtonut velhon kanssa. Mutta tuolla oli aina niin kiire.. tai sitten tuo oli niin väsynyt ettei jaksanut enää tehdä mitään.
"Mitä sinun ja Merarin välillä edes tapahtui?" Kalma töksäytti aivan nurkan takaa kääntyen Lilyä kohden.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Helmi 2012, 22:52

Mitä Lily odotti mieheltä, joka ei ollut kahteensataan vuoteen saanut? Riippui miehestä. Raiskausta. Se tuli heti ensimmäisenä mieleen. Toisaalta, eikö miehillä muka ollut itsehillintää? Ja mitä tekemistä puutteella oli rakkauden saatikka ihastuksen kanssa? Ei oikeastaan mitään. Näin Lilyn mielestä. Nainen ei kuitenkaan lähtenyt kommentoimaan asiaa, ajatelkoot Kalma mitä halusi Jackista. Jack ei vaikuttanut mieheltä tai olennolta, joka päälle karkaisi. Ainakaan ihan heti. Tosin, niinhän oli Blackikin vaikuttanut
Prinsessa kävi naurahtamaan tällä kertaa kuivahkosti Kalman käydessä huomauttelemaan velhosta löytyvän hyviäkin puolia.
On vaikea käydä ylistämään miehen hyviä puolia tuon käydessä häpäisemään sinua Prinsessa totesi katkerana käymättä sitten sen paremmin selittämään sanojaan. Miekat käsissä löysivät tiensä tuppiin, katseen kohotessa takaisin aavekoiraan joka kävi kyselemään Merarin ja prinsessan välisistä tapahtumista.

Mikset kysyisi häneltä itseltään, hmm? Lily kysyi aavekoiralta. Tuo ei oikeastaan ollut kovin innolla kertomassa mitä Jackin ja hänen välillään oli tapahtunut, joskin eihän siinä mitään pahaa ollut.
Hän vain pelasti minut jälleen yhdeltä nöyryytykseltä. Toisin kuin eräät, hän ilmeisesti osaa arvostaa naista
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Helmi 2012, 23:26

Kalma ei sanonut yhtään mitään Lilylle siintä että tuon puoliso oli häpäissyt tuota, tai ainakin yrittänyt. Valitettavasti asia ei ollut hänen ja tuskin häntä muutenkaan haluttaisiin kolmanneksi pyöräksi soppaan joka oli jo joskus ehkä syntynyt. Ja Lily tuskin hänelle halusi kertoa siintä yhtään mitään, eikä aavekoiraa muutenkaan juuri nyt kiinnostanut muiden angsti elämä kun itseäkin otti kaaliin astetta enemmän.

"Olen kysynyt, mutta ei vastaa." Kalma vastasi Lilyn kysymykseen siintä miksi Kalma kysynyt Merarilta asiaa. Hän oli kysynyt sitä jo monta kertaa mutta tuo piru ei vastanut ja Kalma oli lopulta antanut asian olla kaikessa yksinäisyydessään. Seuraaville sanoille aavekoira kohotti hieman kysyvästi toista kulmaansa ja vaikutti hieman loukkaantuneelta.
"No kiitos.. Noinko paljon arvostetaan että olen muutamaan otteeseen pelastanut henkesi ja vieläpä tarjonut sinulle pois pääsyä tästä ankeasta loukosta?" Kalma kysyi hieman loukkaantuneena luullen Lilyn nyt tarkoittavan häntäkin, ettei hän arvostanut naisia.. Hänhän oli usein puolustanut Liliyä.
"Ja jos Merari noin ihastuttava on niin voitkin saman tien pakottaa Blackin maamaan sen pirun ulos ruumiistani ja elää yhdessä." Kalma murahti katkerana samalla kun Merari, joka seurasi tilannetta perä nurkalta, pomppi iloisena pitkin seiniä.
"Tosin en tainnut mainita että herrasmiehesi raiskasi Ednan.." Kalma lisäsi kääntäen Lilylle selkänsä käyden purkamaan kasvavaa agresiiviotaan nukkeen yhdellä miekalla kun toinen käsi selvästikkään sietänyt niin kovaa menoa vielä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Helmi 2012, 14:49

En puhunut sinusta Lily kävi huomauttamaan heti kun Aavekoira oli ottamassa itseensä naisen sanoista.
Ja Hanshan olisi varmasti innollaan manailemassa vihaamaansa henkilöä vapauteen Kävi sarkastinen lisäys jota seurasi astetta närkästyneempi ilme Kalman viimeisen lisäyksen myötä. Valehteli. Aivan varmasti. Vai valehteliko? Toisaalta, eihän sekään ollut täysin mahdotonta jos tilannetta ajatteli MerJackin kannalta, kyllä moinen kehon valtaus ja monia vuosia vankina oleminen pisti varmasti katkeroitumaan. Ja mikä olisikaan paras tapa ilmaista katkeruuttaan, kuin satuttamalla vihaamansa henkilön läheisiä, tavalla tai toisella.
Katse pysyi närkästyneenä aavekoiran selässä tuon purkaessa mahdollisia patoutumiaan säälimättä nukkeen. Prinsessa hymähti, virnisti pienesti ja otti yhden nopean askeleen lähemmäksi aavekoiraa, käyden sitten potkaisemaan tuota alaselkään. Tai no, lähinnä työntämään miestä eteenpäin jalallaan. Siitä potkusta minkäänlaista vahinkoa tullut, korkeintaan henkisiä vaurioita kun nainen kävi sillä tavalla potkimaan perseen tienoille.

Heti nopean potkun jälkeen Lily kävi peruuttamaan muutaman askeleen, samalla kun miekat löysivät tiensä takaisin naisen käsiin. Asento muuttui paikallaan seisovasta valmistautuneeksi, aivan kuin haastaen aavekoiran kaksintaisteluun.
Sitähän se kaiketi oli. Molemmat olivat kärttyisiä ja halusivat purkaa aggressiotaan johonkin, joten miksei sitä käynyt purkamaan kamppailussa? Molemmat tiesivät sanomattakin säännöt, ketään ei tapettu ja kaikki olisivat tyytyväisiä.
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 29 Helmi 2012, 18:16, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Helmi 2012, 18:03

"Jos olisi, hän olisi tehnyt sen ilman minunkin pyyntöä." Aavekoira huomautti olkansa yli Lilylle, joka ilmoitti että Hans olisi valmis vapauttamaan Merarin vapauteen muutamalla loitsulla. Jos olisi, olisi velho tehnyt sen varmasti jo ajat sitten jos tuolla aikomuksia tai edes ajatuksia olisi ollut.. ja miksi Hans Kalman toistapuoliskoa auttaisi kun kerta vihasi sitä koko sydämmeltään? Eikä Kalma siihen lupaa antaisi ikinä sellaiseen. Kalma tapitti hetken Lilyä, joka ei vaikuttanut suuremmin ottavan tosissaan sitä että Merari oli Ednan raiskanut.. eikä Kalma halunnut siintä suurempaa numeroa vääntää vaan siirtyi takaisin nuken pariin nuijien siintä pikku hiljaa pientä tikkua säpäleiden lentäessä ja sinkoillessa pitkin lattiaa. Kalman raivon sammuttaminen kuitenkin keskeytyi kun aavekoira lievästi säikähti tuntiessaan kengän selkäänsä vasten ja sitten pienen tuuppauksen, jonka johdosta aavekoira astui horjuvan askeleen eteenpäin. Kysyvä ja hieman kärttyisä katse kohdistui prinsessaan, joka oli astunut askeleen taaemmas jo aavekoirasta ja vetänyt taistelu asennon.. Katse muuttui entistäkin kysyvämmäksi kun aavekoira kääntyi Lilyä kohden.

"Katsokkin etten joudu tästä hankaluuksiin.." Aavekoira huomautti Lilylle ottaen itsekkin taistelu asennon ja noukki toisen veitsistään maasta käteensä, joka kaukana ollut lojumassa.
"Ja pyydän varomaan kättäni, se ei kestä enempää heittelyä." Kalma lisäsi, vaikka olikin noloa myöntää että häntä pitäisi taistelutanner vammansa takia kohdella hieman varoen.
"Mutta naiset ensin~" Aavekoira totesi kumartuen hieman virnistäen kuin oikein härnätäkseen prinsessan kimppuunsa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Helmi 2012, 18:47

sinä olit jo hankaluuksissa sillä hetkellä, kun astuit tähän saliin Mikäli velhoa pelkäät Prinsessa totesi pienesti virnuillen aavekoiran huomautellessa hankaluuksiin joutumisesta. Ja miksi tuo tästä hankaluuksiin joutuisi? Lily itse oli käynyt aavekoiran haastamaan. Tilanteesta sai syytää vain prinsessaa. Tai no, osin myös Kalmaa, kerta lähti haasteeseen vastaamaan mutta jos tuo ei olisi vastannut haasteeseen, olisi joku voinut alkaa huomauttelemaan aavekoiralle pelkuruudesta ja kunniattomuudesta.
Kalman huomautellessa kädestään Lily virnisti pienesti. Eihän tässä ketään oltu tappamassa. Mikäli Aavekoiralla tuli omat rajat vastaan, tuo myöntäisi häviönsä, ennen kuin pahemmin teloisi itsensä. Kukaan ei kieltänyt luovuttamasta.

Kalman viimeinen lisäys sai Lilyn naurahtamaan pienesti. Miekat käsissä kävivät tekemään pyörähtävän, sulavan liikkeen. Hetken prinsessa vielä keräili itseään, laskelmoi tilannetta ja muisteli oppimaansa, ennen kuin lähti kiertämään aavekoiraa ympäri. Hitaasti, etsien sitä kohtaa johon iskeä.
Lopulta nainen hyökkäsi. Tuon jalkatyössä ei näkynyt minkäänlaisia aloittelijoiden merkkejä, päinvastoin. Se tuntui olevan ammatti tasoa. Lilylle oltiinkin löydetty se yksi tyyli, josta tuon oli helppo lähteä liikkeelle. Ensimmäisten iskujen jälkeen saattoikin huomata naisen tyylin muistuttavan suoran kaksintaistelun ja paritanssin fuusiota. Liikkeet olivat sulavia, kevyitä ja nopeita. Paikoillaan ei pysytty hetkeäkään. Miekoilla yritettiin suoda iskuja niin toisen kylkiin, kuin jalkoihinkin. Iskut olivat kuitenkin niin kevyitä, että vaikka olisivatkin osuneet teräpuolella kohteeseensa, eivät ne olisi aiheuttaneet edes repeytymää kankaaseen. Pistoiskuja ei ladeltu yhtään, sillä yksikin epäonnisen onnistunut liike pistoiskulla ja Aavekoira saattaisi löytää miekan mahastaan. Ja sitähän kumpikaan osapuoli ei halunnut.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Helmi 2012, 20:09

Lily ei hyökännyt heti, sen sijaan tuo pyöräytti miekkojaan käsissään ja lähti kiertämään aavekoiraa joka ei oikeastaan liikkunut minnekkään ja päästi Lilyn jopa selustaansa asti. Vain aavekoiran katse seurasi prinsessaa kun tuo lopulta päätti tehdä aloitksensa ja hyökkäsi aavekoiraa kohden yllättävänkin sulavasti ja taidokkaasti, joka hieman yllätti aavekoiraa. Hän oli luullut ettei Lily taistella osaisi.. mutta eipä tuo varmaankaan turhaan ollut harjoittelemassa ollut. Tuskin tuo nyt teetä siellä harjoitteli juomaan opettajansa kanssa. Kalma kuitenkaan nopeudessa hävinnyt edes sulava linjaiselle prinsessalle vaan kääntyi hetkessä naama tuota kohden, torjui ensinmäisen iskun toisella miekalla, väisti toisen astumalla taaemmas ja lähti sitten prinsessan mukaan tanssiin. Iskunsa aavekoira myös piti kevyinä, kuten myös prinsessa itse, ja vältteli fataaleja osuma paikkoja joihin yleensä tähtäsi taisteluiden aikana, myös miekkojen teräviä päitä välteltiin vaikka näillä ruoste romuilla olisi saannut mitään mustelmaa pahempaa aikaiseksi.
Kalma kuitenkin virnisti kesken tanssin ja katosi prinsessaa tanssittamasta kesken kaiken ilmestyen tuon taakse, ja vastoin miekan nostamista iskemään aavekoira nosti toisen kätensä ja laski sen nopeasti mutta hellästi prinsessan sievälle takamukselle.. ja no puristi pienesti. Lapsellinen virnistys ja koira oli jälleen tiessään tällä kertaa edessä ja koitti hartoihin upottaa aseitaan, näyttäen jopa olevan tosissaan. Ei todellisuudessa mutta Kalma halusi testata prinsessan refleksejä ihan huvikseen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Helmi 2012, 23:04

Aavekoira ei tietenkään jäänyt seisomaan tumput suorina vaan kävi vastaamaan prinsessan hyökkäykseen samalla mitalla. Vaikka Lily oli jo sulavaliikkeinen, voitti aavekoira kuitenkin nopeudessa selkeästi. Eikä ihmekään, olihan tuo yli-inhimillinen olento. Tätä teräaseiden tanssia ei kuitenkaan kauaa kestänyt, kun aavekoira otti ja katosi näkyvistä. Prinsessa oli avaamassa suunsa sanoakseen jotain moisesta tempauksesta, mutta lause muuttui epämääräiseksi älähdyskiljaisuksi ennen kuin se alkoikaan, aavekoiran käydessä jälleen kerran koskemaan prinsessan takapuoleen. Lilyn olisi tehnyt mieli käydä kitisemään erityisvoimien käyttämisestä rehdissä kaksintaistelussa, mutta eihän niitä käyty kieltämään ennen aloittamista.. Mutta nyt päällimmäisenä ajatuksissa oli äskeinen seksuaaliseksi häirinnäksi laskettava siirto, jonka johdosta prinsessan kasvoja koristikin nyt närkästynyt, mutta silti virnuileva ilme.

Moinen ajatuksia sekoittava siirto ei kuitenkaan saanut prinsessan keskittymistä herpaantumaan, vaan aavekoiran käydessä hyökkäämään teleporttauksen jälkeen suoraan edestä, nosti Lily omat miekkansa torjumaan tuon hyökkäyksen. Terien kalahtaessa yhteen siirsi prinsessa katseensa aavekoiran aseista tuon kasvoihin.
Alan tosissani epäillä sinulla olevan jonkinlaisia obsessioita takapuoltani kohtaan Lily totesi hymähtäen, katsoen merkittävän kysyvästi aavekoiraa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Helmi 2012, 23:45

Lily otti aseet vastaan omillaan ja aavekoira laski katseensa tuon kasvoihin kun prinsessa avasi suunsa ja kysyi oliko aavekoiralle syntynyt pakkomielle tuon takamuksesta. Kalma nosti toista kulmaansa merkittävästi ja tapitti Lilyä leikkisästi, jos häntä olisi ollut takana olisi heilunut.
"Eivätkö kaikki miehet katsele naisten takamuksia?" Aavekoira kysyi Liliyltä hymähtäen laskien päänsä alemmas prinsessan itsensä tasolle hymyillen edelleenkin.
"Eihän Hans ole näkemässä mitä teemme~" Aavekoira, tai pikemminkin Merari sanoi hiljaa kuiskaten Lilylle samalla kun silmät kävivät nopeasti täysin kirkkaan punaisina kasvoille leviten pieni pervo hymy. Se ilme katosi irvistyksen myötä nopeasti kokonaan kun aavekoira irvisti sulkien silmänsä kärsivän näköisenä, perääntyi Lilystä pitäen päätään toisella kädellä. Se kohtaus ei kauaa kestänyt kun aavekoira nosti katseensa Lilyyn omana itsenään jälleen... tätähän hän oli pelännyt, mutta Merari ei vaikuttanut kuitenkaan agresiiviselta. Sen sijaan tuolla tuntui vain olevan pakko tulla lirkuttelemaan Lilylle. Lisäksi tuo oli perääntynyt melko nätisti perälle.
"Anteeksi tuosta." Kalma hymähti pahoittelevasti ja syöksähti sitten Lilyä kohden vaikuttaen siltä että koira olisi edestä hyökännyt miekkojen kanssa. Ei, sen sijaan Kalma muutti muotoaan koiraksi kiersi Lilyn taakse ja koitti pompata tuon selkää vasten ja kaataa lattialle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Maalis 2012, 00:29

Katsotat varmasti, mutta eivät koske Lily kävi toteamaan Kalman huomauttaessa miesten katseen eksymisestä tiettyihin osiin naisten kehossa.
Kalman seuraavat sanat saivat Lilyn pysähtymään. Tai no, Merarin sanomat ne olivat. Vihreä katse tuijotti punaisena palavia silmiä kykenemättä tekemään mitään. Silkasta yllätyksen ja pelon sekaisesta tunteesta. Vaikka Merari oli viime kerralla osoittautunut yllättävän lempeäksi ainakin prinsessaa kohtaa silti jokin pieni ääni päässä käski varomaan tuota otusta, johtuen kaikista niistä varoituksista ja tarinoista, mitä Kalman toisesta puolesta oli kuultu.
Kalma kuitenkin kävi perääntymään ja sai mitä ilmeisimmin Merarin aisoihin. Aavekoira kävikin pahoittelemaan Prinsessalta, joka seisoi muutaman askeleen päässä aavekoirasta katsellen tuota kysyvän varautuneesti.

Pian Kalma kuitenkin kävi uuteen hyökkäykseen. Lily valmistautui ottamaan uuden iskun vastaan suoraa edestä. Iskun sijaan Aavekoira muuttikin muotonsa ja kävi muutamalla nopealla loikalla kiertämään prinsessan taakse, joka ei todellakaan ollut osannut odottaa moista muutosta, saatikka sitten tiennyt miten koiraan olisi pitänyt reagoida. Mielessä ei käynytkään ajatus käydä mukilomaan koiraa miekoilla! Hetkeksi lukkoon mennyt prinsessa löysikin itsensä pian lattialta koiran kaatamana.
Miekat lensivät sivuun, samalla kun Prinsessa kävi alta aikayksikön pyörähtämään ympäri ja nappasi koiran pään kainaloonsa. Toinen käsi painautui nyrkkiin ja vasten koiran päänuppia, muljuttamaan ja kurmuuttamaan tuon päätä, samalla kun prinsessa itse kävi virnuilun jälkeen naurahtamaan kerran jos toisenkin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Maalis 2012, 14:34

Prinsessa muksahti kauniisti lattialle aavekoiran painon alle ja Kalma oli harvinaisen tyytyväinen itseensä, vaikkei siintä ehtinytkään kauaa nauttimaan omassa pienessä mielessään kun Lily kääntyikin ympäri jättäen aseensa, tarrasi koiraa kaulan ympäri tykevästi kiinni. Kalma totta kai yritti vetää karvaista päätään pois Lilyn otteesta, mutta eihän siintä mitään tullut ja koira sai osakseen kovakouraista kurnutusta. Eikä koirakaan voinnut olla päästämättä muutamaa naurahdusta ja hännän vipatusta prinsessan tempulle samalla kun kuopi ja yritti "kaivaa" etutassuillaan Lilyn rintaa kuin olisi tuon läpi yrittänyt päästä. Ei suinkaan, sen sijaan koira puski karvaisella päällään Lilyä ja työnsi samalla takajaloillaan itseään eteenpäin ja kun lopulta pääsi hieman lähemmäs haluamaansa kohdetta.. saattoi prinessa tuntea märän kielen kasvoillansa, leualla ja kaulassaan kutittamassa. Kyllä, Kalman oli tarkotus saada prinsessa nauramaan ja päästämään irti aavekoirasta, tai ainakin hellittämään otteensa sen verran että ote lipeäisi ja kun se lopulta tapahtui irottautui koira otteesta ja muuttui humaaniksi. Kalma virnisti ja veti miekat esille iskien ne ristikkäin niin että Lilyn kaula jäi kahden miekan väliin ja koko tyttö lattialle vangiksi Kalman seistessä yläpuolella. Onneksi kukaan ollut tätä liikettä näkemässä aavekoiralta, muuten tulisi turpa reissu ja sanomista yhdeltä sun toiselta.
"Taisin selättää sinut~" Kalma tuumasi leikkisästi virnistäen ja veti aseensa pois Lilyn luonta ja tarjosi tuolle sitten kätensä auttaakseen tuon takaisin ylös.
"Sinun pitäisi tapella muidenkin kuin ihmisten kanssa.. tämä manner on täynnä friikkejä joilla on omat kykynsä." Aavekoira huomautti Lilylle kertomatta asiastaan sen paremmin ja veti aseensa tuppeihinsa lepäämään ilmoittaen että hänelle riitti jo.
suskari
 

Seuraava

Paluu Linnan salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron