Aurinko oli paikkoin saavuttamassa lakipistettään ja Brogan majatalossa oli rauhallista. Aamiaisaika oli jo mennyt ja lounasaikakin oli vasta tuloillaan. Julissa kiristi kiireessä löystynyttä esiliinaansa paremmin ja kohensi muutaman hiuskiehkuran takaisin paksuun kuparinpunaiseen lettiinsä. Sameasta peilistä katsoi takaisin kaksi uteliasta vihreää silmää. Etusormellaan nainen veti silmänympärysihoaan alaspäin ja tarkkaili hopeita renkuloita vihreän iiriksen ympärillä. Hän päästi pienen tuhahduksen ja palasi salin puolelle.
Sali oli täynnä puisia pöytiä ja tuoleja, joissain oli pehmustettakin, mutta vain viitisen pöytää oli nyt varattuna. Väki ei ollut kovin varakasta, muttei täällä köyhälistöäkään näkynyt. Julissa piti uudesta työpaikastaan. Hän nojasi baaripöytään ja tarkkaili asiakkaitten lautasia ja kolpakoita. Kun kolpakko tyhjeni Julissa kiirehti hakemaan lisää olutta suun kostukkeeksi. Aamusta asti töissä ollut Julissa tiesi lounasajan alkavan piakkoin ja hoputti apulaistaan sipaisemaan suurimmat muruset lattialle. Kyllä ne sieltä ulos, tai vähintäänkin lankkujen rakoon kulkeutuisivat.
Ruuhka-aikoina Julissa ei juuri muuta ehtinyt ajatella, että kaikilla oli tarpeeksi juotavaa sekä syötävää ja että kaikki olivat kaikinpuolin tyytyväisiä. Nyt kun aikaa kerrankin oli, niin Julissa tunsi itsensä tylsistyneeksi ja hieman ulkopuoliseksi. Olihanhan paljon enemmän kuin kukaan täällä käyvistä, paljon enemmän kun kukaan heistä tulisi ikinä olemaan. Kuinka kukaan voisi ymmärtää häntä? Kokkina työskentelevä mies oli myös tullut salin puolelle ja hän tervehti Julissaa iloisesti. Julissan mielestä kokki oli ihan mukava, juuri niin tavallinen kuin kenenkään voi olettaa. Päätään hieman kallistaen miestä kuin uutta tuttavuutta katsoen Julissa tervehti takaisin. Pikkuhiljaa ovi avautui yhä useammin ja ravintolaan tulvi lounaalle tulleita kaupunkilaisia ja oli joukossa muutama kauempaakin tullut. Kokki livahti takaisin keittiöön lämmittelemään patoja ja pannuja, kun Julissa kiirehti palvelemaan nälkäisiä. Julissa jatkoi työtään hymy huulillaan kiitellen ruuhkasta jolloin ei ehtinyt kunnolla ajattelemaankaan.