DISCOVERY CHANNEL

Kaupungin paras ja kallein majatalo. Suuri ja avara, kodikas ja mukava. Majatalosta löytyy varmasti tilaa matkalaisille, joilla on rahaa taskussaan ja tarve päästä lepäämään pitkän päivän päätteeksi. Ruokaa ja juomaa löytyy, joskin majatalo ei ole Kallen kapakan veroinen juhlimispaikka. Huoneita löytyy niin aatelisarvoisille, kuin myös tavalliselle kansalle.

Valvoja: Crimson

DISCOVERY CHANNEL

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Elo 2010, 16:57

jatkoa

Pumpkin

Kuusikymmentä vuotta ei ollut aika eikä mikään lohikäärmeiden mittapuussa, mutta ihmisille se oli aikalailla koko elämä. Sääli sinänsä, mutta toisaalta ihan hyvä vain, etteivät moiset rasistiset äpärät pidempään eläneet.
No, Belial suostui kuin suostuikin lähtemään majatalolle mukaan, mutta kylpyyn tuo tuskin oli suostumassa yhtä kepeästi. Niimpä matka suuntautui kohti majataloa, mikä ikinä tuo oli nimeltään. Ei Pumpkin sitä vielä muistanut. Naikkonen nappasi mukaansa kaikki ylijäämä tavarat ja kiiruhti Belialin perään, seuraten tuota kiltisti pitkin kylää. Kävellessä ei vaihdettu pahemmin sanaakaan, Pumpkin ainakin oli keskittynyt seuraamaan katuja joilla he kulkivat. Joskin nuo kadut olivat hiljaisia.

Ei aikaakaan kun he saapuivat majatalolle.
"Brogan majatalo... eipä ole luovuutta käytetty nimessä" Pumpkin tuhahti lukiessaan majatalon kyltin.
Kyllä tuo osasi lukea. Olihan Pumpkinilla ollut monta vuosisataa aikaa opetella lukemaan. Oli hän sen verran kiinnostunut ihmisten kulttuurista.
Pumpkin asteli sisään majataloon varmistaen että Belialkin tuli sisälle asti. Alakerrassa ei pahemmin tungosta ollut, muutama kuolevainen istuskeli eteishuoneen kuppilassa nauttien milloin mitäkin elämän eliksiiriä. Pumpkin käveli reippaan iloisin askelin vastaanottotiskille ja esitti toiveensa majatalon isännälle, eikä aikaakaan kun Pumpkin sai kätösiinsä huoneen avaimen.
Pumpkin kääntyi ympäri ja virnisti Belialille, napaten tuota jälleen kerran ranteesta kiinni ja johdatti huoneelle, johon majatalon isäntä heidät oli neuvonut.

Huoneeseen päästyään Pumpkin vetäisi Belialin sisään ja paiskasi oven kiinni perässään, päästäen sitten irti miehen kädestä.
"Melkein voisin kutsua tätä kotoisaksi" Pumpkin totesi ja tarkasteli huonetta läpi.
Perus huonehan se oli. Sänky, pöytä, ikkuna ja kova penkki. Toisessa huoneessa peseytymistilat. Ei mitään loistokasta, mutta ei mitään köyhääkään.
"noniin. Vaatteet pois!"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Elo 2010, 22:33

Pumpkin

Naiset ensin toteamus sai Pumpkinin virnistämään.
"Sinustapa tuli herrasmies alta aikayksikön" tyttö totesi ja risti kätensä puuskaan, kuunnellen Belialin puheet loppuun.
Tuolle piti muka näyttää esimerkkiä, mutta tuo ei vannonut tekevänsä perässä. Naisen suusta pääsi nyrpeä tuhahdus.
"Sinähän peseydyt" Pumpkin totesi ottaen askeleen lähemmäksi Belialia, joka oli hakeutunut kuin häkkilintu ikkunan luo turvaan. Tuo ei tainnut pahemmin välittää suljetuista tiloista? Ei sillä, ei Pumpkinkaan viihtynyt liian kauaa pienissä huoneissa tai suljetuissa tiloissa ylipäätään. Mutta oli neitokainen jo tavallaan ehtinyt tottua tähän.

Ennen kuin Belial ehti seuraavaa argumenttiaan esittämään, Pumpkin laittoi kädet lanteilleen ja veti päällimmäiset housunsa alas, näyttäen nyt mallia Belialille. Housut lensivät lähimmän tuolin selkänojalle, samalla kun naikkonen korjaili ah-niin-seksikkäiden boxeri mallisten alushousujensa asentoa.
"Sinun vuorosi" Pumpkin totesi, käveli Belialin eteen ja tarttui varmoin ottein tuon vyöstä kiinni ja kiepautti soljen auki, napaten sitten housun reunoista kiinni.
"Saatko ne itse alas vai pitääkö alkaa tappelemaan?" Lohikäärme kysyi nostaen tuiman katseensa miehen kasvoihin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Elo 2010, 23:52

Pumpkin

Pumpkinille ei termi siveys ollut tuttu, joten tuolle ei tuottanut ongelmia juosta alasti kujilla. Ihmiset vain tuppasivat tuijottamaan erittäin järkyttyneenä, paitsi jotkut... joten parempi vain peittää itseään, vaikka alastomuuden kuuluikin olla täysin normaali asia. Mitäilmesemmin se ei ihmisille ollut.
Bel ei itseasiassa pistänytkään vastaan sitten yhtään, vaan valautti housunsa alas ilman sen suurempia mukinoita. Tosin eipä tuokaan tuntunut olevan mikään siveyden sipuli, joten ei Pumpkin osannut tästä siirrosta kovinkaan yllättynyt olla.
"En, mutta hyvä alku kaltaiseltasi kakaralta" Pumpkin totesi Belialin kysyessä oliko tuo tyytyväinen miehen siirtoon. Lisäksi tuo vielä muistutti ettei aikonut mennä lähellekkään vettä. Sehän nähtäisiin.
Viitta lensi muitta mutkitta huoneen nurkkaan. Seuraavat sanat saivat suklaatytön puuskahtamaan ja ottamaan pari askelta taaksepäin.

"Sinä tulet häviämään tämän kisan" Pumpkin huomautti alkaessaan avaamaan käsiensä kääröjä. Kun kädet oli otettu paljaaksi, oli vuorossa vyötärö. vyötärön kääreet poistettiin nopeasti ja vaivattomasti, jonka jälkeen Pumpkin pyllähti sängylle istumaan ja irroitti jaloissaan olleet, astetta likaisemmat kääreet.
Nyt naikkosella oli yllään enää harmaa toppinsa ja mustat alushousunsa. Kisa sinänsä ei ollut reilu, olihan Belialilla huomattavasti enemmän vaatekerroksia mitä naikkosella, mutta mikäli tuo outo pulsu oli luonteiltaan yhtään ihmisen tasolla, olisi tuo alasti alta aikayksikön kun Pumpkin riisuisi viimeiset riepunsa.
"sinun siirtosi!" Pumpkin tulitti noustessaan ylös sängyltä ja marssi pesuhuoneen ovelle ja suorastaan pamautti sen auki, tarkistaakseen oliko kaikki valmiina.

Amme oli tyhjä, mutta käsipumpulla tuonne sai haaleaa vettä yllättävän nopeastikkin. Amme ei todellakaan ollut mikään ensiluokkainen, vain hervottoman suuri puinen vati, mutta oli juuri sopiva tähän tarkoitukseen. Saippuaakin löytyi pienen ikkunan ikkunalaudalta.
Pumppuun naikkonen ei vielä koskenut, vaan marssi pesuhuoneesta takaisin tuvan puolelle ja jäi tuijottamaan Belialia.
"Rampa käsi ei ole sitten tekosyy jättää riisuutumatta. Minä voin kyllä auttaa siinä hommassa!" Pumpkin tilitti laittaessaan kätensä lanteileen kuin vanha piika konsanaan.

// nakedinakidinaknak//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Elo 2010, 14:26

Pumpkin

Pumpkin oli yhä onnellisen tietämätön siitä, että edessään seisoi itseasiassa toinen lohikäärme, joten ei nainen nähnyt miestä mitenkään vetävänä.
Belial jatkoi peliä, riisumalla mitä epäolennaisimpia osia vaatteistaan pois. No, Kyllä tuolta kohta kaikki vaatteet lähtisivät, suosilla tai väkisin. Vuoros siirtyi jälleen Pumpkinille, Belialin ristiessä kätensä puuskaan ja jatkaen seinään nojailua. Tyttö katsoi astetta suivaantuneempana kulkuria, joka kehtasi vielä inistä kipeän käden olevan hyvä syy pysyä poissa veden lähettyviltä.
"Se ei ole este eikä hidaste" Pumpkin totesi tuijottaen Belialia, tekemättä elettäkään riisuakseen viimeisiä vaatekappaleitaan.
Kului hetki täydessä hiljaisuudessa, kunnes naikkonen tuhahti nenäkkäästi ja laski alushousunsa alas. Kiitos pitkähkön topin, mitään ei voinut nähdä. Harkittu siirto, jonka jälkeen nuoren lohikäärmeen kasvoille nousi hymy.
"ja mistä sinä muka tiedät mitä minun vaatteiden alta löytyy?" Pumpkin huomautti laittaessaan alushousunsa tuolin selkänojalle ja laittoi kätensä jälleen kerran napakasti lanteilleen.

"Sinun vuorosi, herra 'minä-en-peseydy-koskaan' " Naikkonen totesi virnistäen ja hyppeli jälleen kerran pesuhuoneen puolelle, alkaen nyt pumpata vettä vatiin, samalla kun vilkaisi olkansa yli Belialiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Elo 2010, 15:45

Pumpkin

Tottahan se oli ettei Pumpkin poikennut normaalista ihmisestä omassa ihmismuodossaan. Hyvä vain, eipähän häntä voinut tunnistaa kadulta lohikäärmeeksi. Mutta mitään Pumpkin ei mennyt sanomaan Belialin huomautukseen. Todetkoon hänen kuolevaisen valeasunsa yksityiskohdat sitten, kun peli oli pelattu loppuun.
Belial riisui jälleen yhden vaatekappaleen ja uhosi edelleen, ettei aikonut peseytyä. Sehän nähtäisiin. Pumpkin jatkoi pumppaamista, kunnes suuressa puusaavissa oli tarpeeksi vettä. Tuon toimituksen jälkeen naikkonen kääntyi jälleen kohti Belialia, joka oli liimannut fyysisen olemuksensa kiinni seinään.
Miehen viimeinen toteamus sai jälleen kerran osakseen tuhahduksen, samalla kun lohikäärme marssi miehen luokse ja nappasi kiinni tuon murtuneesta kädestä astetta rankemmin ottein, puristaen murtuma kohtaa.
"Ja sinähän peseydyt" Pumpkin tuiskaisi ja lähti kiskomaan Belialia pesuhuoneeseen, varmistaen että tuo myös tuli sinne.

Saatuaan kulkurin pesuhuoneeseen, läimäytti Pumpkin oven kiinni perässään. Sen suuremmitta mutkitta Pumpkin tarttui kiinni paitaansa ja veti sen päältään, ollen nyt vihdoista viimein ilkosillaan. Hän oli 'hävinnyt' pelin, mutta pääasiana ei nyt ollut voittaa riisutumis kisaa.
"Sinun vuorosi!" Pumpkin pamautti jälleen, kokeillen kuinka lämmintä vesi oli.
Ei liian kylmää, eikä liian kuumaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Elo 2010, 16:46

Pumpkin

Belilal teki lakon, eikä sitten lähtenyt leikkiin enää ollenkaan. Kulkuri vetäytyi ja kieltäytyi vielä kylvystä. Pumpkin tuijotti mitäänsanomaton ilme kasvoillaan miestä, joka peruutti puolialastoman kroppansa oveen nojaamaan.
"Tässäkö tämä sitten oli?" Pumpkin kysyi tullen lähemmäksi miestä.
"Rikot pelin sääntöjä. Keskeytit pelin ilman pätevää syytä" tuo lisäsi, tarttuen Belialia rikkinäisestä kädestä ja heilautti tuon puista saavia vasten. Vaikka heiveröiseltä näyttikin, oli Pumpkinissa silti jotain voimia. Ennen kuin kulkuri ehti mitään tehdä, tarttui naikkonen tuon alushousuista kiinni ja kiskaisi ne alas. Vaatekappaleen ollessa nilkoissa, Pumpkin veti mieheltä jalat alka niin, että tuo molskahti suoraan veteen.
Kieroa ehkä, mutta Belial ei jättänyt Pumpkinille vaihtoehtoja.. eikä Pumpkin aikonut luovuttaa ennen kuin mies oli peseytynyt, joko omin voimin tai sitten avun kera.

"Jos minä jostakin en pidä, niin epäreiluista peleistä" Pumpkin totesi hypähtäen istumaan kylpyammeen reunalle "Peseydy, tai minä teen senkin puolestasi!"
Noiden sanojen jälkeen naikkonen heilautti oman fyysisen olemuksensa ammeeseen, istumaan vastapäätä kulkuria, vahtiakseen että tuo peseytyisikin... eikä se oman kropan peseminenkään huono idea ollut.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Elo 2010, 19:38

Pumpkin

Belial oli kuin kotikiss vedessä. Tuo ei siitä pitänyt, muttei myöskään noussut ammeesta ja purrut ruokkivaa kättä. Alistuen tuo siis jäi ammeeseen ja Pumpkin koki siitä jälleen kerran voitonriemua.
"et sinä mitään varoituksia tarvitse. Pitää olla aina valmiina" Pumpkin totesi "luulisi kadulla asuneen nokikolarin sen jo tietävän".
Belialin käden sideharsot kyllä kastuivat nyt, mutta sillä ei ollut väliä. Pumpkinin tekemistä kaupoista oli jäänyt vielä ylijäämää, joten he voisivat pesun jälkeen vaihtaa uudet sideharsot tuon käteen.
"ei vesi tapa" Pumpkin totesi, kurottaessaan pesusieneen mikä oli ammeen reunalla.

Sen pahemmin lupaa kysymättä, Pumpkin hivuttautui lähemmäksi Belialia ja alkoi pesemään tuota pesusienellä. Ensimmäisenä oli vuorossa hartijat ja kädet. Nainen pesi huolellisesti ja hellin ottein miestä, varmistaen ettei yhtään nokea jäänyt minnekkään.
"tämän jälkeen sinun ei tarvitse käydä vuoteen pesulla" Pumpkin totesi pestessään Belialin hartijoita.
"käänny ympäri, pesen selkäsi" naikkonen suoraansanottuna komensi, nostaen katseensa takaisin Belialin kasvoihin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Elo 2010, 21:21

Pumpkin

Pumpkin ei voinut kuin ihmetellä Belialin sanoja. Joko tuolla oli vesikauhu, tai sitten Belialilla oli jotain salattavaa. Luulisi sinun käärmeenä ymmärtävän vihjasi jo jotain, mutta mitään Pumpkin ei lähtenyt arvailemaan, saatika päättelemään. Tyhmä kun oli.
"Minä en ole sen sortin käärme että vettä pelkäisin" Pumpkin totesi rauhalliseen sävyyn "Se kun ei minua pahemmin vahingoita, olin missä muodossa tahansa".
Äskeinen temperamenttisuus ja kiukkuisuus oli kadonnut ja Pumpkin oli tyynen rauhallinen. Turha omalla kiukuttelulla aiheuttaa miehelle enempää stressiä. Tuo tuntui olevan muutenkin kauhusta kankeana veteen joutumisesta.

Vesi lämpeni. Pumpkin ei ollut varma johtuiko se hänestä itsestään, luuliko hän harhoja, vai oliko joku muu syyllinen äkilliseen lämpemiseen. Katsahtaessaan Belialin kasvoihin, näki naikkonen miehen silmissä pienen kiillon, joka viesti jo jostain. Pumpkin alkoi jo epäillä minkä otuksen kanssa oikeastaan oli tekemisissä? Ehkä se selviäisi illan mittaan...
Belial teki harvinaisen selväksi, ettei halunnut enää tässä elämässä käydä pesulla. Raukka. Tuon ei paranisi siis likaannuttaa itseään ja törmätä sen jälkeen Pumpkiniin.

Pumpkin hymähti pienesti Belialin huomauttaessa kantavansa kaunaa naiselle koko pitkän ikänsä, mutta kääntyi kuitenkin kiltisti selkä päin naista.
Pumpkin hivuttautui jälleen lähemmäs ja nousi polvilleen, kietoen käsivartensa hellästi Belialin kaulan ympäri.
"et sinä minulle kaunaa voi kantaa" Pumpkin totesi pää aivan Belialin korvan vieressä "pidät minusta jo liikaa".
Pieni, nopean leikkisä suudelma miehen poskelle ja Pumpkin vetäytyi omalle puolelleen, jatkaen miehen selän pesemistä, hyräillen samalla itsekseen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Elo 2010, 01:46

Pumpkin

Onnekas Pumpkin todellakin oli. Harva lohikäärme pystyi vedessä lillumaan todellisessa muodossaan. Pumpkin kiitti siitä onneann, sillä muutaman kerran oli tullut tehtyä pakkolaskuja mereen matkatessa. Vesi ei todellakaan ollut ongelma nuorelle lohikäärmeelle.
"onnekas tai en. Toiset pitävät sitä epäsoveliaana rodulle, kun lohikäärme käy vedessä" Pumpkin totesi "mutta eikös merihirviöt ole melkolailla läheistä sukua meille".

Belialin sanat saivat Pumpkinin naurahtamaan pienesti.
"Minähän pidän sinusta jo niin paljon että voisin vaikka kidnapata sinut ja viedä omaan luolaani panttivangiksi" Pumpkin totesi putsatessaan Belialin selkää.
Kun selkä oli pesty, Pumpkin läimäisi pesusienen Belialin rintakehää vasten.
"saat itse pestä loput. En aijo sörkkiä sinun yksityisiä paikkojasi" Pumpkin totesi, ottaen välimatkaa Belialiin ja alkaen pesemään itseään.
Kului hetki hiljaisuudessa, kunnes Pumpkin kohotti katseensa itsestään jälleen Belialiin.
"Mikä sinä oikeastaan edes olet?" naikkonen päästi ilmoille kysymyksen, joka tuon päässä oli pyörinyt jo hetken aikaa.
Mielenkiinto tätä muukalaista kohtaan oli heräämässä. Pumpkin tuskin muisti milloin viimeksi olisi ollut edes vähääkään kiinnostunut jostakusta tietystä henkilöstä... nyt sekin tuli jälleen koettua.

// SO AM I SO SFU AND WRITE SUM PORN! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Elo 2010, 15:31

Pumpkin

Jos Pumpkin ei olisi tuntenut sääliä miestä kohtaan, olisi nainen nauranut keuhkojaan ulos. Tuon kylpeminen näytti niin toivottomalta. Pumpkin kuitenkin keskittyi itsensä pesemiseen ja antoi Belialin roikkua ammeen reunalla kuin hukkuva oljenkorressa. Ei naaras aikonut pakottaa Belialia pitämään tästä hetkestä. Tuskin tuo tulisi ikinä pitämään vedestä ja varmasti miehellä oli siihen hyvä syykin.. mutta mukavasti tuo lämmitti kylpyvettä.
Belial huomautti, ettei ainakaan ollut merihirviö. Sen nyt pystyi näkemäänkin. Millainen olisi merihirviö, joka pelkäsi vettä... Lisäksi Belial huomautti ettei ollut kakarakaan, vaan kertoi olevan vanhempi mitä Pumpkin, saman ikäinen mitä Sigurd veli. Tässä vaiheessa Pumpkin nosti katseensa puhtaaksi hinkatusta kropastaan Belialiin, katsoen tuota kysyvästi, mutta samalla pieni 'minä tiesin sen'- pilke silmissään.

Kävi ilmi, että ammeessa istuikin kaksi lohikäärmettä. Kaikki tuntui nyt järkevämmältä, Pumpkinin päässä. Ei ihmekkään että Belial vettä pelkäsi.
Pumpkin päästi matalan, hellän, krokotiilin murahdusta muistuttavan äänen, joka sai jo yllättävän kuuman veden väreilemään. Karuahan se oli että naaras pystyi ihmismuodossaankin pitämään samoja äännähdyksiä mitä lohikäärmeenä, mutta Pumpkinista se oli kivaa.
"Harvoi sitä tapaa lajitovereita erimuodoissa" Pumpkin huomautti lopulta ja valui syvemmälle veteen "Harva kun viihtyy ihmismuodossa päivää pidempään... taidamme siis olla poikkeuksia".
Ei, Pumpkin ei olisi tunnistanut Belialia lohikäärmeeksi, ellei tuo sitä noin selvästi olisi ilmaissut.. tyhmä kun oli. Eikä hänellä ollut intressiä alkaa tivaamaan toiselta väkisin, mikä örrimörriäinen tuo mahtoi olla. Mutta kerta se tuli näin helposti esille, oli Pumpkin tyytyväinen lopputulokseen.
Veden lämpötila sai Pumpkinin hymyilemään rentoutuneesti, samalla kun tuo sulki silmänsä ja vajosi yhä alemmas veteen.
"varo ettet lämmitä liian kuumaksi.. puinen vati ei kestä valtavia kuumuuksia" naaras huomautti ja suorastaan nautti tilanteesta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Elo 2010, 18:26

Pumpkin

Belial kertoi, että hänet saattoi tavata vain ihmisenä.
"Mistä moinen?" Pumpkin kysyi "Luulisi sinun pitävän kaikkien muiden lohikäärmeiden tavoin ihmisiä alempiarvoisina, halveksuvan kuolevaista olomuotoa".
Pumpkin ei varsinaisesti halveksinut ihmismuotoa, saatika ihmisrotua, mutta piti silti enemmän omasta todellisesta muodostaan. Hän oli väkisin totutellut ihmismuotoonsa ja lopulta oppinut viihtymään siinä. Ihmismuodossa kaikki oli jostain syystä helpompaa.

Pumpkin hymähti Belialin toivoessa veden haihtuessa ennemmin, mitä amme antaisi periksi.
"ei se tapa.. yhäkään, tässä muodossasi" Pumpkin totesi ja avasi silmänsä "Lienet sitten veden arka laji".
Pumpkin oli aina uskonut olevansa jotain sukua merihirviöille, kerta hän ei pahemmin vettä karttanut, joskus jopa viihtyi siellä. Ei hän huono uimarikaan ollut.
Se, ettei Belial vielä ollut noussut ammeesta, sai Pumpkinin hymyilemään. Jokin pidätteli vesifobista lohikäärmettä vedessä vieläkin, vaikka tuo äsken intti kaikin voimin vastaan, ettei aikonut mennä veteen. Joko tuo alkoi nauttimaan tästä, tai sitten seura piti miestä vielä ammeessa. Mitään Pumpkin ei kuitenkaan sanonut. Jokin alitajuntainen vaisto sanoi, ettei Belial ollut niitä miehiä jotka alkoivat avautumaan heti ensimmäisellä kerralla.

Lopulta naikkonen tuhahti ja nousi reippaasti ylös ammeesta, tepsutellen pyyhkeiden luokse.
"Voit jo nousta, kerta olet puhdas" Pumpkin totesi kuivatessaan itseään, kunnes kietaisi pyyhkeen ympärilleen "osaat varmaan itse kuivata itsesi.. Vai pitääkö minun siinäkin auttaa?" Nainen lisäsi nyökäten kohti puhdasta pyyhettä hyllyn päällä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Elo 2010, 19:57

Pumpkin

Jopa ihmisillä on tähtihetkensä. Tottahan se oli, mutta mitään kunnon vastausta asiaan ei mieheltä herunut. Enempää Pumpkin ei taaskaan kysellyt, ainakaan vielä. Kai tuolla oli hyvä syy pysytellä ihmismuodossaan. Oli mikä tahansa, Pumpkinin se sai hämilleen.
Sarkastiseen kysymykseensä Belial ei saanut vastausta. Tyhmään kysymykseen kuuluisi antaa tyhmä vastaus, mutta naaras ei nähnyt tarpeelliseksi vastasa moiseen kysymykseen. Kumpkini varmasti tiesi syyn. Vaikka naaras ei sitä näyttänytkään, oli hän normaalia uteliaampi juuri nyt. Siitä oli pitkä aika, kun Pumpkin viimeksi oli ollut lajitoverin kanssa samassa tilassa niin, että molemmat tiesivät minkä kanssa olivat tekemisissä.

No, Belial nousi ylös ammeesta ja kuivatti itsensä ilman pyyhettä. Tuon keho pysyi yhä lämpimänä, vaikkei ollut oikeastaan syytä. Ei se Pumpkinia haitannut, päin vastoin. Noesta ja muusta liasta puhdistettu Belial kietaisi pyyheen lantiolleen ja tallusteli tuvan puolelle, Pumpkin vanavedessään.
Tyttö katseli hetken Belialia, joka vastoin odotuksia suuntasikin suoraan sängylle ja pisti maaten, pukeutumisen sijaan. Pumpkin katsoi hetken kysyvästi miesti, miettien mitä itse seuraavaksi teki, kunnes hyppeli iloisesti sängyn viereen ja kinkesi suoraan sanottuna väkisin Belialin kainaloon, liimautuen kiinni mieheen ja kietoi kätensä tuon ympärille.
"Olet lämmin, älä valita" Pumpkin totesi ennen kuin Belial ehti mitään sanomaan "siitä on pitkä aika kun viimeksi sain nauttia lämmöstä kunnolla".

Pieni, rauhallinen huokaus pääsi naisen huulilta samalla kun tuo sulki silmänsä ja nautti hetkestä, vielä kun Belial lämpimänä pysyi. Ei sitä koskaan tiennyt milloin tuo päättäisi viilentyä. Huoneessa oli kyllä takka, mutta siihen Pumpkin ei aikonut koskea. Jostain syystä hän innostui tulesta aina turhankin liikaa...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Elo 2010, 22:00

Pumpkin

Belial siirsi syyti Pumpkinin niskaan, joka tuon veteen oli törkännyt.
"No anteeksi" Pumpkin tuhahti pitäen ykä kiinni miehestä "Mutta olit niin törkyinen että pian olisit ollut vain yksi kävelevä tunkio".
Seuraavaksi mies huomautti talvesta Cryptissä. Pumpkin avasi silmänsä ja vikaisi pukinpartaista miestä.
"En ole koskaan nähnyt lunta. Olen aina siirtynyt lämpimäpmiin paikkoihin kun olen kuullut lumen tulevan. Sataako täällä talvisin lunta?" Pumpkin tiedusteli.
Lumi oli täysin tuntematon elementti Pumpkinille, joka hakeutui mieluummin lämpimämpiin maihin talven tullessa. Mutta nyt, hänellä oli sen verran varmoja tietoja veljensä olinpaikasta, ettei hän aikonut lähteä täältä ennen kuin löytäisi veljensä.. tosin, mikäli veli jäisi, jäisi Pumpkinkin. Sitä lohikäärme ei tiennyt, mitä tekisi, mikäli ei veljeään löytäisi, tai kuulisi tämän kuolleen. Kai hän hakeutuisi kiusaamaan koko loppu elämäkseen Belialia tai jotakuta muuta, johon oli jotenkuten tutustunut matkoillaan.

Belial kertoi syyttävänsä Pumpkinia, mikäli sytyttäisi huoneen huomaamattaan tuleen.
"Pidät lämpöä yllä vain minun takia?" Pumpkin kysyi kohottaen päätään hieman ja laski sen Belialin rintakehälle "Kuinka huomaavaista ja suloista".
Pieni hymy säilyi yhä tytön kasvoilla, kun tuo jälleen sulki silmänsä.
"Tarkoittaako tämä että jään velkaa sinulle lämmityksestä?" Pumpkin kysyi hymähtäen huvittuneena.
Päivä oli jo kääntynyt iltaan. Aurinko oli laskemassa, sen lämpimän punainen kajo heijasteli vielä ilmassa, mutta pian se katoaisi taivaalta kokonaan.
"Mikä on oikea nimesi..." Pumpkin kysyi yllättäen avaten jälleen silmänsä "Tuskin synnyit noin halveksitun nimen kera... kerroit että sinulle annettiin tuo nimi... mikä on syntymänimesi?".
Asia, joka normaalistikkin saattoi kiinnostaa ketä tahansa, mutta Pumpkinia se kiinnosti nyt turhankin paljon.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Elo 2010, 23:13

Pumpkin

Belial kertoi talvella satavan lunta ja ilmaisi ettei ollut itse siitä kovinkaan innoissaan. Pieni virne nousi hetkeksi tytön kasvoille.
"no, kerta se on ensimmäinenkin" toteis, pyöritellen ideaa lumen kohtaamisessa päässään. Ei kai se niin kamalaa ollut.. kai?
Tottahan se oli että Belial oli enemmän velkaa naaraalle mitä tuo hänelle, mutta Pumpkin ei pitänyt kirjaa veloista.
"Annat taas yhden suukon poskelle niin olemme sujut" Pumpkin totesi hymyillen itsekseen. Nyt pieni suukko saattoi merkitä jo jotain muuta, kun tiesi ettei toinen ollut pelkkä kuolevainen.

"Ambrosius..." Toisti perässä Belialin hetken hiljaisuuden jälkeen mainitessa nimensä. Perään tuo kysyikin heti Pumpkinin nimeä, mainiten että tuon nykyinen nimi kuulosti kuin lapsen suusta tulleelta. Pumpkin ei voinut olla naurahtamatta.
"Lapsen suusta se on tullutkin.. mutta oikea nimeni on Saga Anahita" Pumpkin kertoi. Siitä oli jo pidempi tovi kun lohikäärme oli oikean nimensä kertonut kenellekkään, vaikkei se mikään tabu ollutkaan. Harva vain kyseenalaisti valenimeä, jonka oli saanut matkoillaan eräältä ihanalta lapselta.

Sitten Belial kyseli yöpymisestä.
"sinä lepäät siinä. Tekee varmasti hyvää nukkua pehmeällä alustalla aina välillä. Ja jos et saa unta, tiputtaudu lattialle" Pumpkin tokaisi nousten yllättäen ylös ja käveli tuolille, jonka selkä nojalla vaatteensa lepäsivät.
Naikkonen puki päälle toppinsa ja alushousunsa. Pyyhe alkoi tuntumaan jo epämukavalta, kerta se oli märkä.
"Minä nukun penkillä" Lisäsi kävellessään takaisin sängylle istumaan, tällä kertaa jättäen hajuraon urokseen.
"Ja vannon että metsästän sinut käsiini ja tapan henkilökohtaisesti, mikäli heräät ennen minua ja poistut kertomatta minulle" Lisäsi, mulkaisten Belialiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2010, 00:34

Pumpkin

Yhtä eksoottinen kuten omistajansakin. Niin se taisi olla, joten tuota miehen huomautusta Pumpkin ei käynyt kiistämään. Olihan hänen nimensä epätavallinen, paitsi siellä päin mistä Pumpkin tuli.
Belialin huomautus nukkumisesta sai Pumpkinin katsomaan kysyvästi mieheen.
"Lepo tekisi varmasti ihan hyvää, olen sen verran stressaavaa seuraa" Pumpkin totesi, koittaen uskotella Belialille, että tuo saattoi olla unen tarpeessa. Siltä tuo ainakin näytti, mikäli Pumpkinilta kysyttiin.

"Lupaan!" Oli vastaus Belialin kysymykseen, jota seurasi jo seuraava kysymysaalto.
Jälleen kerran pieni hymynpoikanen nousi naaraan kasvoille, samalla kun tuo hilasi ahteriaan lähemmäksi Belialia.
"Jos kerran olet jo noin kiintynyt minuun, että lähtisit perääni, niin mikset tulisi mukaani? Auta minua etsimään veljeni" Pumpkin ehdotti "Mutta jos välttämättä haluat metsästää mniua pitkän manteretta, niin siitä vain. Pääsen varmasti helposti pakoon, jos pidättäydyt ihmismuodossasi."
Sen pahemmin lupaa kysymättä, Pumpkin siirsi fyysisen olemuksensa jälleen kerran Belialin päälle istumaan, kunnes kävi varovasti makaamaan tuon ylle, nauttien vielä mahdollisesta lämmöstä. Jos nainen olisi osannut kehrätä, olisi tuo tehnyt sitä nyt.
"Miten kätesi voi?" Pumpkin kysyi nostaen kasvonsa kohti Belialin kasvoja, alkaen aikansa kuluksi hiplaamaan tuon partaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Brogan Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron