Kirjoittaja Aksutar » 27 Helmi 2010, 20:32
Alf, Edna, Black
Alf pyöritteli silmiä päässään Jackin luennoidessa tuolle isänä olemisesta. Mikä tuo oli puhumaan? Moisella monsterilla ei ollut mitään saumaa alkaa aukomaan päätään. Heistä kahdesta Alf oli se pienempi paha. Hän alisti ja raiskasi, mutta ei helvetin nimessäkään tappanut. Toisin kuin tuo silmäpuoli.
Jackin seuraaville sanoille Alf naurahti erittäin räkäisesti.
"Minäkö en arvosta muiden elämää? Tai omaani? HAH! Olet sinäkin henkilö luennoimaan siitä! Minähän nautin elämästäni täysillä, toisin kuin sinä ja sinähän tässä vielä vähemmän muita arvostat, tapat säälittömästi. Olet hirviö, luopio. Sinua ei kaivata täällä" Alf totesi virnuillen.
Ja jälleen kerran Alf pyöritteli silmiään Jackin kerratessa itseään ja todeten sitten ääneen "second round". Päättäisi jo mitä kieltä puhuisi, tuohan kuulosti aivan typerältä puhua kahta eri kieltä yhden keskustelun aikana.
"Toinen erä? Eihän tässä ole päästy edes ensimmäistä loppuun, senkin salama santeri. Et näemmä osaa mitään, käytät vain yliluonnollisia voimiasi ja mahtailet niillä, mutta vielä minä seison ehjänä ja elävänä. Ettei vain mitätön maineesi olisi sittenkin liioiteltu? Jokainen osaa tappaa, jopa Edna kykenee siihen, mutta sinulta se ei näytä onnistuvan.. ellei kyseessä ole avuton vanki sellin nurkassa itkemässä" Alf totesi virnistäen ja sen enempää odottelematta, syöksähti kohti Jackia.
Alfin syöksähdys kuitenkin tössäsi kuin seinään, jonkun napatessa puolihaltiaa niskasta kuin koiraa konsanaan. Väliin tullut mies viskasi puolihaltian voimalla kauemmas, haltia ystävänsä päälle, jolloin haltia päästi irti Ednasta ja Edna juoksahti kauemmaksi noista, lähemmäs Jackia.
"Alf Eregion, jälleen kerran olet aiheuttamassa katutappelua eikä vielä ole edes yö. Kiitä onneasi ettei herra Fisher repinyt sinua palasiksi vielä" Mies totesi, laskien samalla mustan huppunsa alas. Tyhmäkin oli jo ensi hetkestä asti tajunnut että väliintullut mies oli Black, kuninkaan velho itse.
Alf kohotti astetta häkeltyneemmän katseensa velhoon ja oli sanomassa jotain, mutta hiljeni sitten. Pelkkä velhon katse sai rääväsuisen kapakka tappelijan hiljaiseksi. Alf nousi pystyyn, mulkaisi merkittävästi Ednaa ja Jackia Blackin ohi ja perääntyi sitten haltia ystäviensä kanssa.
Edna oli hiljaa, tuijottaen sanattomana velhoa. Joka päivä, joka ikinen päivä elämänsä aikana hän oli vähätellyt velhoa, eikä ollut uskonut vanhojen ämmien puheita, mutta nyt hän tiesi, että niissä oli perää. Velho ei näyttänyt pelottavalta, mutta sen saattoi aistia. Ednalla oli paha olo tuon lähellä. Kuin joku olisi kuristanut näkymättömillä käsillä kaulaa. Hengittäminen tuntui vaikealta ja muutenkin elämä alkoi tuntua turhalta, avuttomalta. Velho ei ollut pelottava, vaan suorastaan paha. Eikä sitä kuvaamaan tarvittu verta, raatelua, taikuutta. Riitti pelkkä läsnäolo... ja katse.
Black vilkaisi Ednaan tuijottaen tuota hetken syvälle silmiin, jolloin Edna pysyi hiiren hiljaa ja suorastaan värisi. Lopulta Black siirsi katseensa Kalmaan, hymähtäen pienesti.
"Rauhoitu ennen kuin tapat jonkun" Velho totesi katsellen Kalmaa päästä jalkoihin.