Kalmankoira
Lily suorastaan pelästyi kuokko vierastaan, mikä ei kyllä sinänsä ihme ollut. Kalma olisi voinnut olla ties kuka salamurhaaja ja tappaa Lilyn sänkyynsä. Prinsessan onneksi niin ei ollut, Kalma oli huomattavasti ystävällisemmillä asioilla kuin tappaminen. Ellei lasketa sitä että Kalma ottaisi Lilyn mukaansa ilman mitään lupaa ja kenenkään suostumusta. Tästä kuultaisiin varmasti monelta taholta..
Lily nousi istumaan ja kyseli mitä ja miksi Kalma täällä oli. Kalma hymähti vastaamatta siihen mitään, sillä Kalmahan vastasi siihen jo. Lily veti aamutakkinsa päällensä ja kyseli vielä vähän lisää aavekoiran aikeista.
"Niin, lomalle Manasses saarille muutamaksi päiväksi.. ajattelin kysyä sinua mukaan kolmanneksi pyöräksi, jotta saisit vähän vaihtelua normaaliin arkeesi. Etkös kerran sanonut, että haluaisit päästä matkustelemaan? Tai ainakin vihjaillut." Kalma selitti Lilylle aikomuksena prinsessalle pitäen äänensä mahdollisimman hiljaisena. Kyllä Kalma tiesi, että yölläkin täällä liikkui vartijoita jotka kyllä nappaisivat hänet jos täältä kiinni saisivat.
"Nyt sinulla on tilaisuus päästä vähän katsomaan maailmaa linnan muureja pidemmälle... Mutta en pakota sinua mukaani." Kalma hymähti pienesti lopun. Eihän hän voisi Lilyä pakottaa tietenkään, eikä aikomus ollutkaan.
"Mutta kun palaamme ja jos jotakin menee pieleen.. haluan että suojaat minua isältäsi, saattaa olla aika hurjana." Kalma loi Lilyyn merkittävän katseen, tai oikeastaan koiranpentu ilmeen.
"Mikäli mukaani tulet?"