the lonely something

Kaupungin paras ja kallein majatalo. Suuri ja avara, kodikas ja mukava. Majatalosta löytyy varmasti tilaa matkalaisille, joilla on rahaa taskussaan ja tarve päästä lepäämään pitkän päivän päätteeksi. Ruokaa ja juomaa löytyy, joskin majatalo ei ole Kallen kapakan veroinen juhlimispaikka. Huoneita löytyy niin aatelisarvoisille, kuin myös tavalliselle kansalle.

Valvoja: Crimson

the lonely something

ViestiKirjoittaja Anyki » 18 Tammi 2010, 20:13

Aurinko oli paikkoin saavuttamassa lakipistettään ja Brogan majatalossa oli rauhallista. Aamiaisaika oli jo mennyt ja lounasaikakin oli vasta tuloillaan. Julissa kiristi kiireessä löystynyttä esiliinaansa paremmin ja kohensi muutaman hiuskiehkuran takaisin paksuun kuparinpunaiseen lettiinsä. Sameasta peilistä katsoi takaisin kaksi uteliasta vihreää silmää. Etusormellaan nainen veti silmänympärysihoaan alaspäin ja tarkkaili hopeita renkuloita vihreän iiriksen ympärillä. Hän päästi pienen tuhahduksen ja palasi salin puolelle.

Sali oli täynnä puisia pöytiä ja tuoleja, joissain oli pehmustettakin, mutta vain viitisen pöytää oli nyt varattuna. Väki ei ollut kovin varakasta, muttei täällä köyhälistöäkään näkynyt. Julissa piti uudesta työpaikastaan. Hän nojasi baaripöytään ja tarkkaili asiakkaitten lautasia ja kolpakoita. Kun kolpakko tyhjeni Julissa kiirehti hakemaan lisää olutta suun kostukkeeksi. Aamusta asti töissä ollut Julissa tiesi lounasajan alkavan piakkoin ja hoputti apulaistaan sipaisemaan suurimmat muruset lattialle. Kyllä ne sieltä ulos, tai vähintäänkin lankkujen rakoon kulkeutuisivat.

Ruuhka-aikoina Julissa ei juuri muuta ehtinyt ajatella, että kaikilla oli tarpeeksi juotavaa sekä syötävää ja että kaikki olivat kaikinpuolin tyytyväisiä. Nyt kun aikaa kerrankin oli, niin Julissa tunsi itsensä tylsistyneeksi ja hieman ulkopuoliseksi. Olihanhan paljon enemmän kuin kukaan täällä käyvistä, paljon enemmän kun kukaan heistä tulisi ikinä olemaan. Kuinka kukaan voisi ymmärtää häntä? Kokkina työskentelevä mies oli myös tullut salin puolelle ja hän tervehti Julissaa iloisesti. Julissan mielestä kokki oli ihan mukava, juuri niin tavallinen kuin kenenkään voi olettaa. Päätään hieman kallistaen miestä kuin uutta tuttavuutta katsoen Julissa tervehti takaisin. Pikkuhiljaa ovi avautui yhä useammin ja ravintolaan tulvi lounaalle tulleita kaupunkilaisia ja oli joukossa muutama kauempaakin tullut. Kokki livahti takaisin keittiöön lämmittelemään patoja ja pannuja, kun Julissa kiirehti palvelemaan nälkäisiä. Julissa jatkoi työtään hymy huulillaan kiitellen ruuhkasta jolloin ei ehtinyt kunnolla ajattelemaankaan.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja Yan » 20 Tammi 2010, 20:14

Lucas

Aamu ei ollut sujunut aivan toivotulla tavalla, eikä kirkkaana taivaalla helottava keskipäivänaurinko tuonut niinkään minkäänlaista lohtua ihmismiehen päivään. Lucas oli nukkunut aamun ohi ja vasta hetki sitten heränneenä kahdentoista tunnin takaa-ajon ja neljäntunnin tauottoman sängyssä hirsiä vetämisen jälkeen nälkä kalvoi nuoren miehen kehoa, järsien sitä kuin hiiri korppua. Hädin tuskin mies oli jaksanut herätä, mutta pian vatsa oli jo alkanut huutaa sellaista meteliä pitäen, että Lucaksen oli ollut vain pakko raahata itsensä ylös sängystään, ja lähteä etsimään ruokaa. Yhä liikkuessaan eteenpäin, tietämättä edes oikeastaan minne oli menossa, Lucas hieraisi väsyneesti niskaansa ja vilkaisi vasemmalle puolelleen. Kesti hetken ennen kuin tuo sai sumeilta silmiltään nähtyään, mitä kyseisen liikkeen ikkunan yläpuolella luki. Brogan Majatalo? No jaa, saa nyt sitten kelvata. Tosin ei nyt hirveästi kiinnostaisi liittyä tuohon hemmetin ruuhkaan. Lucaksen ajateukset eivät sillä hetkellä olleet mitään pirteimpiä, vaikka yleensä mies oli pirteä ja reipas, huudellen ja nauraen kaikenlaista, sekä viettäen aamusta iltaan aikaa ystäviensä kanssa. Tämän tämänhetkiseen tilaan kuitenkin vaikutti pari päivää sitten tapahtuneet asiat, jonka seurauksena miehen päivärytmi oli mennyt aivan päälaelleen.

Lucas työnsi majatalon oven auki ja asteli sisään lämpimään ja omasta mielestään varsin mukavaan saliin, jota täyttivät monet tyytyväiset asiakkaat. Ihmiset rupattelivat keskenään niitä ja näitä, nauttien sen lomassa herkullisen huumaavilta tuoksuvia lounasaterioitaan. Hyvän ruoan tuoksu sai Lucaksen vatsan valittamaan entistä hurjemmin ja mies irvisti epämiellyttävästä tunteesta. Hän heilautti ruskea-valkoiset hiukset pois oransseina säihkyvien silmiensä edestä ja etsi itselleen vapaan kahdenhengen pöydän, istuen yksin toiselle tuoleista. Vatsa sen kuin huusi yhä lujempaa ja Lucas haaveili mielessään valtavasta ruoka-annoksesta, jonka tulisi hetken kuluttua syömään.
Yan
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 21 Tammi 2010, 22:39

Kiirettä oli pitänyt ja ovea avattiin tasaiseen tahtiin. Kokki oli tiukoilla, kuten Julissakin. Hänen olonsa oli kuitenkin rauhallinen, vaikka aihetta stressiin olisikin voinut olla. Ovelta tuleva valo kiinni Julissan huomion ja tämän katse hakeutui sisään tulleesseen mieheen. Hän ei selvästikään ollut tavallinen maanomistaja tai kauppias, ruskean ja valkoisen kirjavat hiukset pistivät silmään, muuten melko tavanomaisesta asiakaskunnasta. Hän erottui myös pituutensa perusteella, mutta muuten tämä näytti jopa kärsimättömältä. Hetken miestä salin toiselta puolelta tarkkailtuaan nainen palasi töihin ja vei uudelleentäytetyn tuopin nurkkapöydän miehelle ja jatkoi siitä uusimman asiakkaansa luo. Tämä oli valinnut rauhallisen kahden hengen pöydän, eikä hän näyttänyt odottavan seuraa.

Reippaasti pöydän luo pysähtyen Julissa hymyili ystävällisesti ja toivotti miehen tervetulleeksi Brogan majataloon. "Haluaisitteko tilata jotain? Kenties juotavaa aluksi?" Julissa osoitti ruokalistana toimivaa suurta puutaulua vähän matkan kuluttua. Tauluun oli kuumalla raudalla poltettu tarjoiltavat ruokalajit ja niiden hinnat. Tänään tarjolla oli muun muassa lihamuhennosta, -keittoa, puuroa. Jos oli tarpeeksi rahaa sai majatalosta pihviä, makkaraa ja jänispataakin. Ja jos maksukykyä oli sitäkin enemmän oli kokki valmis loihtimaan toivottua ruokaa lähialueen kauppojen tarpeista. Julissa käänsi katseensa tauluun, ja kertoi juomavaihtoehdoista: "Juotavana on vettä, täällä tuotettua olutta, on viiniäkin jos tekee mieli." Julissa tarkkaili miestä, josko tämä kertoisi tilauksestaan jotain. Miehen liikuttaessa päätään, kenties listan suuntaan, mutta Julissa huomasi miehen oranssit silmät. Hän ei todellakaan ollut ihminen, ei ainakaan pelkästään ihminen, Julissa ajatteli katsellen miestä varoen näyttämästä liian tunkeilevalta.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja Yan » 29 Tammi 2010, 18:11

Lucas

Puheensorina alkoi yltyä yhä kovemmaksi mitä enemmän väkeä lappasi ovesta sisään. Möly alkoi kuulua Lucaksen korvissa ärsyttävältä ininältä, mikä sai tämän ärtyneeksi. Itseasiassa hän oli jo alunperinkin ärtyinen, kuten aina ennen ruokailua. Niinhän ne sanovat, että tuo on aivan eri ihminen kun hän saa ruokaa. Nälkäisenä sitä ollaan aggressiivisia ja sitä tyynnytään vasta sitten kun on saatu vatsansa täyteen. Päivää kuitenkin piristi viehättävä nuorehkon näköinen punapää, joka oli ystävällisesti tullut ottamaan Lucaksen tilauksen vastaan. Mies kuunteli malttamattomana, vaikkei sitä näyttänytkään, neidon sanoja ja vilkaisi listaan johon tuo oli viitannut katsomaan. Nuorta miestä vaivaava nälkä oli niin kova, ettei tuo olisi varmaan erottanut söikö hän hiekkaa vai perunaa, joten periaatteessa tuolle ei ollut mitään väliä mitä hän söisi. Kunhan se jokin vain olisi ruokaa ja täyttävää sellaista.
"Lihamuhennos kuulostaa loistavalta. Otan siis sitä", Lucas sanoi ja hymyili leveästi tarjoilijattarelle jatkaen vielä: "Mutta ja koska ruokaa ei ole yhtä suuri nautinto syödä jos ei ole juotavaa, niin maksaisin mielelläni kahdesta suuresta lasista vettä." Sen sanottuaan mies vilkaisi uudestaan naiseen, mutta tällä kertaa katse pysähtyi tuon kasvoihin. Tarkojen silmiensä ansiosta hänen ei ollut vaikea huomata kuinka nainen tuijotti tätä, eikä vaatinut suuria päättelykykyjäkään että tiesi tuon kiinnittäneen huomiota miehen oransseihin silmiin. "No niin siinä oli tilaukseni. Ja jos neiti on nyt kummastellut tarpeeksi silmiäni, hän voi kertoa tilauksen vielä kokillekkin." Lucas päätti lauseensa ystävälliseen virneeseen, merkaten tällä, ettei hänen sanojen ollut millään tavalla ollut tarkoitus olla töykeitä tai muutenkaan torjuvia. Senkus tuijotti, aivan sama. Tai no ei ehkä nyt aivan sama, olihan tarjoilijatar itsekkin kiinnostavan näköinen tapaus. Moni ei olisi varmaan huomannut, mutta Lucas kyllä pisti merkille tarkasti naisen mateliamaisen olemuksen ja ulkonäön. Ei, ei ollut Lucas normaali ihminen, mutta yhtä vakuuttunut hän oli siitä ettei ollut tuo nainenkaan.
Yan
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 29 Tammi 2010, 23:19

Julissa

Punapää heilautti refleksinomaisesti lettinsä selästä toisen olkapään yli ja odotti edelleen miehen vastausta. Tämä ei selvästi sen pidempiä jaksanut jaaritella, liekö syynä nälkä vai luonne, mutta mies tilasi lihamuhennoksen. Ei halvinta, muttei kovin kallistakaan annosta. Majatalossa työskentelynsä aikana Julissa oli huomannut, että tilaukset kertoivat yllättävän paljon tilaajastaan, vaikkakaan lihamuhennokset eivät osanneet puhua. Oli normaalin lounasruuhkan aika ja yleensä Julissa olisi jo tässä vaiheessa kiittänyt tilauksesta ja kiiruhtamassa keittiöön välittämään tilauksen kokille. Jokin tässä asiakkaassa sai naisen kuitenkin pysähtymään pidemmäksi aikaa. Hän erosi tavallisista majatalossa käyvistä ihmisistä, mutta Julissa ei silmien lisäksi osannut nimetä, mikä tämän tunteen herätti.

Julissalla oli aikeenaan toistaa tilatut ruoat ja juomat, kuten yleensäkin, mutta mies ehti avata suunsa ensin. Miehen kommentista olisi voinut loukkaantua, mutta virne sen perään pehmensi sanomaa sen verran, että Julissa refleksinomaisesti niiata niksautti ja nyökkäsi. "Tietenkin. Eli lihamuhennos ja kaksi suurta vettä tulossa", nainen sanoi ja lisäsi pian katsoen miestä suoraan silmiin: "Harvoin täällä noin kauniita silmiä näkee" Sen sanottuaan nainen käännähti kannoillaan ja käveli pyrkien itsetietoiseen olemukseen kohti keittiötä. Hän pujahti tiskin taakse ja ilmoitti tilauksen normaalisti kokille. Kiirettä piti ja Julissa patisti apulaistaan keräämään keraamisia astioita nopeammin, pitäisihän kaikille asiakkaille ruokailuvälineitä riittää. Julissa jäi hetkeksi tiskin taakse, kunnes joku halusi lisää ruokaa tai olutta tai jotain. Nainen ei keskittynyt tilauksiin, sillä miehen olemus oli jäänyt häiritsemään. Täyttäessään tuoppia Julissa antoi katseensa harhautua miehen pöydän suuntaan, mutta juuri pöydästään nouseva mies oli tiellä. Hän yritti kurkkia miehen ohi, mutta luopui aikeistaan kun tämä jäikin juttelemaan tuttunsa kanssa juuri näköyhteyden tielle. Tuoppeja hajamielisesti täytellen ja välillä kohti eriskummallista miestä vilkauksia luoden Julissa yritti pitää asiakkaansa tyytyväisinä.
Anyki
 

ViestiKirjoittaja Yan » 06 Helmi 2010, 17:04

Lucas

Kiiluvat oranssit silmät seurasivat vaivihkaa kun tarjoilijatar otti miehen tilaukauksen ja häipyi pois paikalta. Aikamoinen tapaus näytti tuo nainen selvästikin olevan. Lucas hieraisi niskaansa ja haukotteli. Häntä väsytti edelleen, vaikka hän oli ollut hereillä jo useamman tunnin. Kiinnostunut katse liikkui verkkaalleen väkijoukon seassa, ja pian miehen silmiin osui eräässä pöydässä istuvan miehen tuoppi, jonka sisällön tuo oli juuri kulauttamassa isoon kitaansa. Pieni huvittunut virne levisi Lucaksen kasvoille, kun tuo kyseinen mies sai hölmistyksekseen jäätyneen kimpaleen olutta naamalleen, nestemäisen vastaavan siasta. Tuskin kukaan edes huomasi..., Lucas ajatteli itsekseen ja uskoi siihen, että kukaan ei saisi tietää että juuri hän oli jäädyttänyt miesparan tuopin sisällön. Toisaalta eipä häntä juuri haittaisikaan vaikka joku olisi sen huomannut. Ainakin hän olisi sen jälkeen kerännyt useampiakin katseita puoleensa.
Lucas vilkaisi tiskille päin muistaessaan taas tarjoilijattaren. Siellä se näytti pomppivan ja yrittävän selvätikkin nähä hänet. Jassoo jassoo, olihan pakko myöntää, ettei Lucas ollut ulkonäöllisesti ihan normaali tapaus, mutta eipä ollut tuo viehkeä punapääkään, mikä toisaalta sai Lucaksen hämmennyksiin. Ja miksi ylipäätänsä tuo nainen oli niin tavattoman kiinnostuneen näköinen. Vaikutti suorastaan siltä, että tuo olisi tiennyt jotain, mitä hänen ei olisi pitänyt tietää. Mutta se nyt oli mahotonta. Mistä tuo nainen voisi tietää, että tosiasiassa Lucas oli todellakin ehkä erikoisin asiakas sinä päivänä? Ei ei hän voisi tietää...

Jälleen ruskeavalkoisia hiuksia harottiin pois silmiltä ja haukoteltiin. Kuinkakohan kauan siinä ruoassa tulisi kestämään, sitä Lucas ei tiennyt, mutta sen hän kuitenkin tiesi, että hänen näläinen vatsansa ei kauaa enää jaksaisi odottaa.

//Lyhyeksi jäi...//
Yan
 

ViestiKirjoittaja Anyki » 08 Helmi 2010, 19:47

Julissa vahti apulaistaan, joka kuivasi pestyjä tuoppeja. Samalla hän vahti koko salia ja tarkkaili asiakkaitaan. Hetken hengähdettyään paikallaan äkäinen mies tuoppi kädessään käveli kohti tiskiä. "Mitä pirua tämä on olevinaan?" mies huusi heiluttaen tuoppiaan. Julissa näytti hieman hämmentyneeltä, mutta mies kolautti tuopin pöydälle ja ärähti: "Naikkonen, katsos nyt sinne sisään! Mistä lähtien olette tarjoilleet jäätä oluen sijasta?" Mies punoitti ikävästi ja Julissa huomasikin tuopin olevan jäässä. Hän ei kyllä tajunnut ollenkaan miksi ja tai edes miten se olisi voinut jäätyä. "Olen pahoillani, saatte tietenkin toisen tuopin tilalle", Julissa sanoi ja veti jäisen tuopin tiskin yli. Hän täytti uuden tuopin aivan piripintaan ja ojensi sen hymyillen miehelle. "Tässä olkaa hyvä, talon laskuun tietenkin. Ja anteeksi vielä siitä, krhm, jäätyneestä tuopista", Julissa ojensi tuopin miehelle, joka otti sen kouraansa ja talsi murahdellen paikalleen. Siellä hän näytti kertovan tarinaa jäätyneestä tuopistaan kaikille halukkaille. Broga ei pitänyt talon laskuun tarjoilemisesta, mutta mitä muuta Julissa olisi voinut tehdä kun hänen eteensä kiikutettiin jäätynyt tuoppi.

Kuumeisesti nainen mietti kuinka tuoppi olisi voinut jäätyä, hän olisi voinut vaikka vannoa, että jokaikinen tuoppi joka oli hänen silmiensä alla tältä tiskiltä lähtenyt oli täysin nestemäistä. No eipä sille kai voinut mitään ja Julissa kohautti hartioitaan. Kokki rimpautti kelloa ja työnsi suuren annoksen lihamuhennosta pienestä luukusta. Se höyrysi kuumana. Julissa nosti annoksen käteensä ja otti mukaansa ruokailuvälineet. Uteliaan oloisena hän käveli ruskeavalkohiuksisen miehen luo ja laski lihamuhennoksen tämän eteen. Ruokailuvälineet hän laski niin ikään miehen eteen. "Saisiko olla vielä jotain muuta?" Julissa kysyi rutiininomaisesti. Hänen vihreät silmänsä yrittivät etsiä miehestä merkkejä jostain omituisesta. Hän oli saanut Julissassa aikaiseksi lähtemättömän kutinan siitä, että tässä asiakkaassa kaikki ei ollutkaan aivan normaalia. Aivan kuten ei hänessäkään. Tälläisen, hyvin hyvin harvinaisen tapauksen, hän ei voisi vain antaa syödä rauhassa ja kävellä tiehensä. Toisaalta ei hänen mieleensäkään mitään putkahtanutkaan. Kunnes hänellä välähti. Hän jäi kuitenkin odottamaan, josko mies haluaisi vielä jotain muuta.
Anyki
 


Paluu Brogan Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron