DISCOVERY CHANNEL

Kaupungin paras ja kallein majatalo. Suuri ja avara, kodikas ja mukava. Majatalosta löytyy varmasti tilaa matkalaisille, joilla on rahaa taskussaan ja tarve päästä lepäämään pitkän päivän päätteeksi. Ruokaa ja juomaa löytyy, joskin majatalo ei ole Kallen kapakan veroinen juhlimispaikka. Huoneita löytyy niin aatelisarvoisille, kuin myös tavalliselle kansalle.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2010, 01:31

Pumpkin

"en usko että veljeni sellainen olisi... yhtä lempeä hän on perusluonteeltaan" Pumpkin totesi "Tosin aika muokkaa kulkijaa".
Pumpkin ei ollut edes varma miltä hänen veli kultansa näytti tätänykyä. Kyllä naaraalla oli muistukuva vaaleasta, siniharjaisesta veljestään, mutta kuten sanottu, aika muokkaa kulkijaa. Pumpkin saattoi vain toivoa että Sigurd oli edes hieman itsensä näköinen.. mikäli elossa oli.
Belialin mainitessa käden uudelleen katkomisen, naikkonen naurahti kepeästi.
"Jätä se väliin ja leiki vain sairasta" Pumpkin totesi väliin. Turhaan tuo raajojaan menisi rikkomaan yhden naaraan takia. Ei kai tuo nyt niin yksinäinen ollut... kai?

Belial totesi käden olevan kuin uusi. Sitä Pumpkin ei uskonut, mutta eiköhän tuo ajan mittaan paranisi entiselleen. Mitään fataalia ei ollut käynyt, joten Belial saisi nauttia kätensä olemassaolosta vielä pitkään.
"Totta kai minä olen parempi sairaanhoitaja. Naarailla on luonnostaan äidillisiä hoivavaistoja, jos sitä et tiennyt" Pumpkin totesi virnistäen, mutta kujeileva virne muuttui viekkaaksi hymyksi Belialin viimeisten sanojen myötä.
"Osaan minä hellä olla" Pumpkin tivasi jälleen vasteen, hivuttautuen hieman ylemmäski Belialin päällä "Jos jatkat yllyttämistä niin joudun todistamaan sen sinulle tosissani"
Pieni hymy nousi jälleen Pumpkinin kasvoille, tuon siirtyessä parran hiplaamisesta silittelemään sormenpäillään Belialin otsaa ja hiusrajaa, pyyhkien samalla yksittäisiä hiuksia pois tuon kasvojen tieltä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2010, 02:45

Pumpkin

Sana äidillinen ei todellakaan ollut ensimmäinen ilmaisu, mitä suklaatytöstä tuli mieleen. Mutta vaikka tuota puolta ei tytöstä pahemmin näkynyt, oli hänelläkin sellainen. Piti vain löytää oikea kohde johon tuota taitoaan aikoi tuhlata.
Belial suorastaan yllytti Pumpkinia käymään päälleen, huomauttamalla ettei ollut vakuuttunut tytön hellyyden taidoista. Pumpkin tyytyi sukimaan miehen hiuksia.
"Olet ainakin yhtä vaativa mitä kuolevaiset" Pumpkin huomautti lopulta, hivuttautuen jälleen hieman ylemmäksi, kasvotusten Belialin kanssa.
Pumpkin tyytyi tutkimaan Belialin kasvonpiirteitä katseellaan, kunnes keltaiset silmät eksyivät tuijottamaan vanhemman katseeseen.
"näytät surulliselta" Pumpkin totesi "Kuin hiipuva kynttilä yössä".
Ennen kuin Belial ehti vastaamaan mitään, Pumpkin oli liu'uttanut otsalla seikkailleet sormet miehen huulille ja siveli niitä nyt kevyesti.

"Itseppä kerjäsit tätä" Pumpkin totesi, ennen kuin sormet poistuivat huulilta ja tilalle tuli naaraan omat huulet.
Pumpkin suuteli Belialia kevyesti, muutaman kerran huulille, samalla kun naisen toinen käsi eksyi kulkurin poskelle. Hetken Pumpkin tunsi oudon tunteen sisällään, kunnes vetäytyi kauemmaksi ja suoristautui istumaan Belialin päälle.
"Sinun vuorosi"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2010, 14:14

Pumpkin

Seura tekee kaltaisekseen, niinhän se oli. Vaikka kuinka yritti pysyä omanan itsenään, niin silti ympäristö muokkasi mieltä.
Pienen hellyyden osoituksen jälkeen Belial maisteli huuliaan hetken. Moinen ele sai Pumpkinin hymyilemään huvittuneen voitonriemuisena. Sitä mitä Belial oli äskeisestä hetkestä tuntenut, ei Pumpkin tiennyt, mutta ei uros ainakaan pakoon ollut pyrkimässä. Lienikö hyvä vai huono asia, se taas oli mielipide kysymys.

Pallo heitettiin Belialille ja pienen hetken jälkeen kulkuri nousi istumaan suklaatyttö yhä sylissään, huomauttaen ettei uskonut pystyvänsä yhtä merkitsevään suoritukseen. Tuohon toteamukseen Pumpkin vain hymähti, tuijottaen miestä jonka katse harhaili siellä täällä.
Pienet kylmänväeet kulkivat pitkin Pumpkini niskaa, Belialin käden eksyessä tuon niskaan ja painaen tyttöä hellästi itseään kohden. Naaras ei pistänyt vastaan millään tavalla, vaan tuijotti pienesti, ehkä ujotikkin hymyillen Miestä, joka oli pysähtynyt viime senteillä hetkeksi epäröimään, tai nauttimaan vain hetkestä. Sitä Pumpkin ei tiennyt.

Suudelma, jonka Belial antoi, meni jo pidemmälle mitä Pumpkinin pienet suudelmat. Jälleen kerran pieni, lämpimän outo tunne valtasi Pumpkinin sisuskalut, huulien koskettaessa. Lisäksi Belial antoi parempaa makunäytettä itsestään tuon kielen eksyessä seikkailemaan omille teilleen.
Sitten Belial vetäytyi kauemmas, ja jäi tuijottamaan Pumpkinin silmiä. Nainen oli mennyt hetkeksi täysin lukkoon ja jättäytynyt äskeiseen hetkeen, sen saattoi nähdä hyvin tuon ontosta ilmeestä joka selvästi viesti siitä, ettei tuo ollut henkisesti tässä ulottuvuudessa juuri nyt.

"Parempi mitä minulla" Pumpkin totesi lopulta tutun hymyn hiipiessä naikkosen huulille.
Koko tilanne sai Pumpkinin pikku hiljaa häkeltymään ja miettimään, mihin tässä oltiin oikein päätymässä. Naaras ei ollut koskaan ollut minkään otuksen kanssa näin intiimissä toiminnassa ja nyt kun kyseessä oli oma lajitoveri, olivat tunteent kahta kauheammin sekaisin.
Hetken jumitettuaan paikoillaan, Pumpkin nosti kätösensä Belialin poskille ja suuteli tuota uudestaan, varoittamatta sen pahemmin aikeistaan. Suudelma oli samaa tasoa mitä Belialinkin, mutta kesti tällä kertaa pidempään, eikä ottanut loppuakseen.. Pumpkin halusi tietää mikä tämä outo tunne sisällä oli...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2010, 16:08

Pumpkin

Tällä kertaa Pumpkinin intohimoinen suudelma sai vastakaikua miehen huulilta. Vastakaiku, mitä Pumpkin oli odottanut, mutta nyt kun sen sai, tuntui se myös oudolta. Mukavalla tavalla. Ennen niin outodot tunteet pyrkivät pintaan, joita lohikäärme ego pyrki pidättelemään pinnan alla mahdollisimman tiukasti.
Pumpkin ei pistänyt vastaan Belialin kietoessa toisenkin kätensä ympärilleen ja lopulta kumoten tuon alleen sängylle. Kaikki kävi kuin luonnostaan ja huomaamatta, eikä Pumpkin kyseenalaistanut tilantetta mitenkään. Ei niin kauan kuin Belial oli mukana leikissä. Leikissä joka oli nuorelle naaraalle niin outoa ja uutta.

Äkisti Belial vetäytyi kauemmaksi Pumpkinista ja hengitti normaalista poikkeavan raskaasti. Miehen hämmentynyt katse sai vastaansa kysyvän rauhallisen katseen naaraalta.
Miehen sanat saivat Pumpkinin katsomaan tuota kysyvästi, mutta lempeä hymy hiipi nopeasti takaisin naisen kasvoille.
"Oikea ja väärän tunnistaminen on suhteellista" Pumpkin totesi, nojautuen eteenpäin ja suuteli kevyesti tuon poskea ja huulia, päästäen samalla jälleen matalan murahduksen, jota normaali ihmiskorva ei pystynyt kuulemaan.
Pumpkin jatkoi miehen maistelua, suudellen tuota leukaan ja kaulaan.

"en olisi uskonut törmääväni ensimmäisinä päivinäni ihmiskylässä lajitoveriin ja päätyvän makaamaan tämän alle" Pumpkin totesi hymähtäen itsekseen, samalla kun nojautui takaisin makaamaan, hengittäen rauhallisesti, mutta epätasaisesti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2010, 17:49

Pumpkin

"Pettynyt olisi viimeinen sana mitä tästä tervetulotoivotuksesta tulisi mieleen" Pumpkin totesi virnistäen pienesti.
Negatiiviset kommentit olivat viimeinen asia, mitä naaras saattaisi juuri nyt päästää huuliltaan. Tuo ei edes ollut varma olisiko kannattanut sanoa mitään. Hiljaisuus kuulosti täydelliseltä tähän hetkeen, eikä kummankaan olisi tarvinnut sanoa sanaakaan. Ei Pumpkinin mielestä.
Belialin suudelmat muuttuivat pian helliksi, leikkisiksi näykkäisyiksi, jotka saivat naaraan naurahtamaan pienesti. Jälleen kerran pienet kylmänväreet kulkivat niskaa pitkin, saaden Pumpkinin tuntemaan olonsa mukavaksi. Lämmin olo sisällä pauhasi yhä, eikä Pumpkin tiennyt miten siihen olisi pitänyt reagoida. Lämmin tunne, joka melkein nostatti hien pintaan ja sai naaraan tuntemaan olonsa mukavan oudoksi.

Belialin seuraava kysymys sai Pumpkinin ajatukset pysähtymään. Tuo oli kysymys, jota ei odottanut kuulevansa tässä tilanteessa.
"en... jos tahdot minun jäävän" Pumpkin totesi, antaen näin Belialille vallan päättää jäisikö nainen tuon luokse vai ei. Väkisin naaras ei halunnut tuon enemmän tai vähemmän arvokasta aikaa tuhlata läsnäolollaan.. mutta pieni osa Pumpkinin sydämessä toivoi, että Belial vastaisi myöntävästi. Pumpkin halusi jäädä, hän halusi oppia tuntemaan paremmin lajitoverinsa, joka näytti liikkuvan samanlaisissa olotiloissa mitä hän itse. Sisällä eli myös pieni pelko tulla torjutuksi. Belial saattoi olla nyt avoimempi mitä aikaisemmin, mutta koskaan ei tiennyt josko mies yhtäkkiä vetäytyisi ja työntäisi naaraan pois luotaan, kylmästi.

Lisäksi hän ei nähnyt mitään syytä lähteä päättömästi harhailemaan erämaahan, kerta hänellä ei ollut hajuakaan mistä aloittaa veljensä etsiminen. Mikäli tuo yhäkään elossa oli. Suunnitelmana muutenkin oli ollut haravoida ihmiskylää läpi, kysellä ja tiedustella mikäli joku jossain sattuisi tietämään jotain..

Huomaamattaan Pumpkin oli nostanut toisen kätensä ylös ja silitteli nyt Belialin poskea ja hiuksia vuoron perään, katse nauliintuneena miehen kasvoihin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2010, 19:33

Pumpkin

Belial myönsi melko suoraan haluavansa naaraan jäävän seurakseen, mutta lisäsi vielä että tuo olisi hullu mikäli jäisi kylään. Miehen sanat saivat Pumpkinin hymyilemään, mutta syvällä päässään tyttö mietti mitä aikoisi nyt tehdä. Belial kertoi myös, ettei halunnut Pumpkinista toista kylän uhria. Pumpkin ei tiennyt mitä mies tarkalleen tarkoitti, mutta eiköhän tuo puhunut kokemuksella. Oli myös ihme että mies, joka aikaisemmin ei näyttänyt piittaavan edes itsestään, välitti nyt niinkin paljon lähes tuntemattomasta naaraasta, ettei halunnut tuolle käyvän huonosti.
Surumielinen sävy tulisessa katseessa sai Pumpkinin katsomaan säälivästi Belialia, samalla kun suklaatytön käsi jäi lepäämään tuon hartijalle. Belial alkoi vaikuttaa siltä että oli kokenut elämässään enemmän kuin muutaman takaiskun. Niin Pumpkin ainakin oletti.

Viimeiset sanat saivat naaraan hymyilemään, liikuttumaan ja melkein jopa punastumaan. Moiset sanat viestivät astetta syvemmästä kiintymisestä. Ne myös merkitsivät Pumpkinille paljon. Tuo ei siis ainakaan vain pluffannut saadakseen jotain kivaa ajanvietettä tytön kanssa. Tosin, jos tuo ajanvietettä olisi halunnut, kai uros olisi jo käynyt toimiin.
"Jos et halua minun jäävän tänne niin tule mukaani" Pumpkin totesi jälleen ehdotellen mahdollisuutta matkustamiseen hänen seurassaan "haluan olla siellä missä sinäkin".
"Mutta jos vaihteeksi haluat ajatella itsesi parasta minun sijaan" Pumpkin aloitti nousten kyynärpäidensä varaan "Pukeudu ja ala nukkumaan".
Noiden sanojen jälkeen naaras painoi pienen, nopean leikkisän suudelman Belialin huulille ja luikerteli pois tuon alta, hypellen sitten Belialin vaatekasalle ja toi sen sängylle.
"En usko että on kovin mukavaa nukkua pyyhkeen kanssa" tyttö huomautti ja siirsi sitten olemuksensa kovalle penkille istumaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2010, 20:30

Pumpkin

"parempi edetä hitaasti ja varmasti kuin hätiköiden ja nopeasti" Pumpkin huomautti Belialin kommentille hidastamisesta.
Naaraalle oli aivan sama mihin tahtiin ja mihin suuntaan he etenisivät. Mikäli Belial mukaan tulisi. Saisi luvan tulla. Heillä oli aikaa. Muutama kymmenen vuotta sinne tai tänne ei tuntunut miltään lohikäärmeiden mittakaavassa. Oli Pumpkin matkoillaan viettänyt muutamia vuosia siellä täällä pysytellen.

Pumpkin oli kyllä huomannut, ettei Belialin ruumiinlämpö ollut laskenut astettakaan. Oli syy mikä tahansa, ei se Pumpkinia haitannut. Päinvastoin. Edes pientä lämpöä tähän muuten niin kolkkoon ja viileähköön tupaan. No, Belial veti kuitenkin housut jalkaansa ja asettui taas makaamaan sängylle. Seuraavaksi mieheltä kävikin kutsu viereensä. Naista ei tarvinut käskeä kahdesti, vaan naaras nousi samantien ylös ja käveli sängylle, asettuen makaamaan Belialin kainaloon jälleen, tummien käsien kietoutuessa miehen ympärille.
"Nyt et ainakaan karkaa" Pumpkin totesi hymyillen, samalla kun sulki silmänsä "ja nyt, nuku".
Noiden sanojen jälkeen Pumpkin hiljeni, eikä aikaakaan kun tuo nukahti, alkaen tuhisemaan Belialin vieressä.


Aurinko nousi aikaisin aamulla, heittäen valonsäteitään sisään tuvan ainoasta ikkunasta. Yö oli ollut hiljaisen rauhallinen. Pumpkin oli nukkunut sikeästi koko yön, eikä varmasti olisi herännyt vaikka sota olisi alkanut pauhaamaan ympärillä. Joskus naaras ei uskaltanut mennä nukkumaan, peläten että nukkuisi samantien sata tai tuhat vuotta, kuten jotkut lohikäärmeet tekivät.
Pumpkin oli yön aikana kierinyt kuin väkkärä ja olikin nyt lähes tippumassa sängyltä alas, nukkuessaan vatsallaan sängynreunalla. Hiukset olivat nukkumatavan mukaisesti sotkussa, sojottaen sinne tänne. Erittäin hemaiseva näky aamusta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2010, 21:52

Pumpkin

Jokin pieni ääni päässä huusi naiselle, että joku liikkui samassa tilassa. Tuon johdosta naikkonen alkoi pikku hiljaa heräilemään. ensimmäisenä tuo raotti silmiään, tuijottaen sängyn reunalta suoraan lattialle. Tajutessaan mitä tuijotti, Pumpkin suorastaan hätkähti ja samalla sekunnilla mätkähti alas lattialle. Pieni kirosana merta pääsi irti naisen kömytessä ylös lattialta ja hieroen takamustaan joka lattiaan oli iskeytynyt.
Hetken meni tajuta tuvassa oleva toinen elävä olento. Katse siirtyikin tarkkailemaan miestä, joka näytti olleen hereillä jo jonkin aikaa. Ainakaan tuo ei näyttänyt vasta heränneeltä, kuten Pumpkin.

"ehdin jo pelätä että hiippailit tiehesi yöllä" Pumpkin totesi lopulta virnistäen, samalla kun suki sekavaa päätään.
Saatuaan hiuksensa setvittyä kuntoon, tyttö käveli omalle vaate kasalleen ja alkoi kääriä kangasharsojaan paikoilleen. Ensimmäisenä jalkoihin, sitten vyötärölle ja lopuksi käsiin.
Mitään Pumpkin ei maininnut edellisillasta, vaan antoi sen jäädä omaan arvoonsa. Muistelkoot sitä lämmöllä. Vetäessään housuja jalkaansa, naaras kohotti katseensa jälleen Belialiin.
"Mitenkäs tästä eteenpäin?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2010, 23:40

Pumpkin

Ehkä oli vain hyvä ettei Belial herättänyt naarasta. Tuo osasi toisinaan olla erittäin kärttyisä herätessään, varsinkin jos herääminen ei ollut tapahtunut omasta toimesta.
Belial kertoi Pumpkinin lähtevän etsimään veljeään. Hetken jo tyttö ehti pelätä että nyt oli aika erota, ilman sen kummempia hyvästejä tai avautumisia viime iltana koetuista tunteista. Mutta tytön murtosekunnin säikähdys osoittautui vääräksi, Belialin lisätessä hänen näyttävän tietä. Pieni "senkin ilkimys" - virne nousi Pumpkinin kasvoille lisäyksen jälkeen, samalla kun tuo vielä pörrötti hiuksiaan kuntoon.

Sitten Belial käveli Pumpkinin luo, kaappasi tuon lähemmäksi itseään ja vei suunsa pelottavan lähelle Pumpkinia, ilmoittaen että he kävelisivät.
Pumpkin päästi pienen, kepeän naurahduksen, mutta nyökkäsi sitten.
"Mikäli niin haluat" Olivat ainoat sanat naisen suusta, ennen kuin tuo lähti kipittämään kulkurin perässä ulos majatalosta, luottaen täysin tuon suuntavaistoihin ja ideoihin...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Brogan Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron