jatkoaPumpkin
Kuusikymmentä vuotta ei ollut aika eikä mikään lohikäärmeiden mittapuussa, mutta ihmisille se oli aikalailla koko elämä. Sääli sinänsä, mutta toisaalta ihan hyvä vain, etteivät moiset rasistiset äpärät pidempään eläneet.
No, Belial suostui kuin suostuikin lähtemään majatalolle mukaan, mutta kylpyyn tuo tuskin oli suostumassa yhtä kepeästi. Niimpä matka suuntautui kohti majataloa, mikä ikinä tuo oli nimeltään. Ei Pumpkin sitä vielä muistanut. Naikkonen nappasi mukaansa kaikki ylijäämä tavarat ja kiiruhti Belialin perään, seuraten tuota kiltisti pitkin kylää. Kävellessä ei vaihdettu pahemmin sanaakaan, Pumpkin ainakin oli keskittynyt seuraamaan katuja joilla he kulkivat. Joskin nuo kadut olivat hiljaisia.
Ei aikaakaan kun he saapuivat majatalolle.
"Brogan majatalo... eipä ole luovuutta käytetty nimessä" Pumpkin tuhahti lukiessaan majatalon kyltin.
Kyllä tuo osasi lukea. Olihan Pumpkinilla ollut monta vuosisataa aikaa opetella lukemaan. Oli hän sen verran kiinnostunut ihmisten kulttuurista.
Pumpkin asteli sisään majataloon varmistaen että Belialkin tuli sisälle asti. Alakerrassa ei pahemmin tungosta ollut, muutama kuolevainen istuskeli eteishuoneen kuppilassa nauttien milloin mitäkin elämän eliksiiriä. Pumpkin käveli reippaan iloisin askelin vastaanottotiskille ja esitti toiveensa majatalon isännälle, eikä aikaakaan kun Pumpkin sai kätösiinsä huoneen avaimen.
Pumpkin kääntyi ympäri ja virnisti Belialille, napaten tuota jälleen kerran ranteesta kiinni ja johdatti huoneelle, johon majatalon isäntä heidät oli neuvonut.
Huoneeseen päästyään Pumpkin vetäisi Belialin sisään ja paiskasi oven kiinni perässään, päästäen sitten irti miehen kädestä.
"Melkein voisin kutsua tätä kotoisaksi" Pumpkin totesi ja tarkasteli huonetta läpi.
Perus huonehan se oli. Sänky, pöytä, ikkuna ja kova penkki. Toisessa huoneessa peseytymistilat. Ei mitään loistokasta, mutta ei mitään köyhääkään.
"noniin. Vaatteet pois!"