Friikki tupa (sovittu)

[Princess]

Päivä oli kääntymässä iltapäiväksi. Taivas oli pilvinen, tuuli puhalsi puiden latvoja ja sai vanhat puut narisemaan. Moni oli mennyt sisään, sateen pelossa, mutta myyjät jäivät viime tinkkaan asti, kunnes taivas repesi ja pian aukeilla ei ollut ketään.
Sade oli todella rankka, jokainen ulos menijä kastuisi sekunnissa läpimäräksi. Taivas näytti yhkaavalta, kaikki miettivät alkaisikohan ukkostaa/salamoida pian.

Ovi aukesi Broganin majatalolla ja sisään astui läpimärkä kulkija.
Viitta roikkui pienen olion yllä, mutta kukaan ei sen kummemmin katsellut tulijaa. Kaikilla oli omat jutut meneillään. Tulija vilkaisi kaikkia paikalla olijoita ja pian hän riisui viittansa päästään. Peikko! Moni ajatteli, kun oli katsahtanut tulijaan, mutta sitten he näkivät vain läpimärän tyttö paran, eikä kukaan sanonut mitään, kun peikko neito käveli ensin tiskille, tilaten kuumaa teetä ja sitten tämä sai kävellä rauhassa tulisijan luo.
Se oli ennen näkemätöntä, että kukaan ei kiusannut tummaa peikkoa. Violetit hiukset roikkuivat paikoitellen kasvoja pitkin ja tumman harmaat silmät tarkkailivat koko ajan huonetta, siltä varuilta, jos joku kiihkomielinen näkyisi. Kami istuutui pöytään, lähelle tulisijaa ja riisui viittansa nyt kokonaan.

Nyt neidolla oli yllään helmenharmaa ohut v-aukkoinen pusero ja mustat pussihousut. Häntä oli piilotettu housujen sisään, ihan vain siksi, ettei se provosoisi ketään. Kukaan ei häirinnyt tulijaa. Paikka oli täynnä "friikkejä"kuten joku oli mutissun ensimmäisen olion tultua sisään, mutta kun olioita oli tullut enemmän, mutisijat olivat vaienneet. Paikassa oli nyt vähemmän ihmisiä kuin puolueettomia tai ihmisten puolella olevia olioita. Kukaan ei halunnut aloittaa tappelua, koska toisen rodun edustajia oli enemmän kuin ihmisiä.

//Kurja aloitus, mutta koeta selvitä :D Anteeksi kesto, muistelin että tein tämän jo aiemmi, mutta en kai sitten...//

[Ay]

Päivä alkoi mainiosti tai siis aivan loistavasti nuorelle miehelle. Keskus aukiossa oli hyvät tanssi musiikki ja moni tanssi samoin hänkin oli tanssimassa. Missä oli tanssia oli nuori laihuliini poika tanssimassa. Komealla asullaansa hän sai monien tyttöjen halun päästä hänen kanssa tanssimaan. Komea puku ja nalli hattu ja niiden lisäksi komea kasvon piirteys. Suden voimalla nuori poika sai voimaa tanssia todella laihana.
Tanssiminen jäi kuitenkin lyheen ja samoin hauskan pitoisuus, kun sade alkoi sataa kovalla vauhdilla. Tanssi paikka suljettiin kokonaan ja nyt täytyi etsiä hyvä suoja, ettei kastu ja vilustu. Vilustuminen ja hiki eivät oikein sovinneet hyvin yhteen. Päästyään hetken juostustuaan majataloon minne hän ei edes katsonut mihin oli tupsahtanut. Rynnätessään niin kovalla vauhdilla sisään hän törmäsi tuntemattomaan.
" Anteeksi. " Poika sanoi heti ja katsoi alistuvaisella äänellä.

Pahoittelustaan hän juoksi miesten huoneeseen siisteytymään ja rauhoittamaan shokkiaansa. Niin lyhyessä ajassa hän oli nähnyt monia erilaisia rotuisi. Se oli friikkimäistä ajatella, mutta se oli totta, kun oli nähnyt edessäänsä. Hän oli hyvin ihmisen näköinen eli hän saa paljon turpaa tänään toden teolla. Se alkoi pelottaa nuorta poikaa. Huokaisten poika katsoi litimärkää nalli hattua missä oli kukka ihan lähättänyt. Vaikka ulkoisesti hän oli todella ihmisen näköinen oli sisässäänsä suden sielu, joka alkoi ulvoa esille päästöä. Monta vuotta hän ollut ihmisenä, kuin sutena. Sutena olessaan hän oli siskosa kanssa Safilyen kanssa.
Nyt poika asteli siisteytymiseen jälkeen ottamaan drinkin ja sellaisen hän todella tarvitsi. Varovasti ja huomaamattomana hän yritti olla, koska oli ihmisen näköinen ja tunsi itsensä ulkopuoliseksi, vaikka oli susi. Päästyään tiskille hän otti väkevimmän juoman mitä voisi olla. Pari katsoi ihmeissään, että jaksaisiko tuo ihminen juoda noin väkevää. Hän olisi täälä, kunnes hän kuivuu ja ulkona sataisi niin hän voisi jatkaa matkaa, mutta pientä väsymystä oli, että voisi nukkua yhden yön, vaikka ei tiennyt hintaa ja oliko hänellä varaa.

//Tämmöinen aloitus minulta//

[Princess]

Tupaan astui lisää tulijoita, naureskelevia nuoria, näiden posket punoittivat. Mitäköhän nämä olivat tehneet ennen sateen alkua? Juosseet? Tanssineet? Ei Kami tiennyt ja loppujen lopuksi, ei se ollut hänen asiansa. Peikko leidi keskittyi teehensä ja katseli sivu silmällä ympärilleen. Ovi aueksi taas, tällä kertaa sisään tuli iloisesti pukeutunut poika. Knalli päässä ja juhla vermeet. Oliko ulkona tai lähiställä ollut tanssijaiset? Ei Kami ollut huomannut asiaa.
Poika törmäsi yhteen otukseen, joka näytti jollain tavalla nagalta, mutta oli melko pienikokoinen. Poika hävisi miesten huoneeseen ja Kami jäi tuijottamaan ikkunasta ulos.

Kami jutteli parin peikon kanssa, kun se äskeinen poika tuli takaisin, näyttäen jotenkin hätääntyneeltä. Kamia säälitti hieman poika, mutta ei kai tällä hätää olisi, kun tämä oli ihmisen (näköinen ainakin)? Tai siis, kukaan tuskin hyökkäisi ihmisen kimppuun ihmisten kylässä, ellei sitten ollut humalassa.
Nuorukainen näytti olevan hukassa, joten hän pyysi paria peikkoa pitämään paikkaa ja sujahti tiskille salakavalasti. Tuskin kukaan kiinnitti enää häneen huomiota.
"Olet märkä. Tule tuonne tulisijan luo, niin kuivut nopeammin" Kami sanoi, asettuen pojan viereen, mutta ei aivan liian läkelle, ettei toinen säikähtäisi, olihan hän sentään peikko.

[Ay]

Paukku meni todella helposti alas. Varamaakin paukku oli sitä varten, että hän kestäisi olla tämän saden aikana olla tässä paikassa mikä olikaan. Enemmän poikaa ihmetytti, että ei ollut aijemmin nähnyt. Miten hän oli osannut vilistää tämän paikasta ohi. Ennen kaikkea miten täälä paikassa pystyi olla tälläinen talo, kun melkein jokaisessa nurkassa vilisee sodan ja niiden kauhut mukana.
Omiin ajatukseen hän ihasteli paukku lasia, mutta pian hän joutui luopumaan siitä, kun baarimikko vaati sen takaisin. Peloissaan hän kääntyi katsomaan märkää nallihattuaansa. Tämä asenne oli, että ei herättäisi paljoakaan huomiota yleisöstä. Samalla hän itse tuntisi turvalliseksi ja olemattomaksi, kuin maisema.

Yhtäkkiä puhui hänelle vieressään ja vielä hänelle. Säikähti nuori poika todella paljon ja tippui penkistä alas. Siinä makoillessa selälleen ja nallihattunsa naamansa päällä. Sydän jyskytti tiuhaan tahtia. Varovasti hän otti pois kasvoiltaansa mustan märän hatun.
" E...ei. Minun on parempi olla tässä, kun sielä on porukkaa. En halua häritä heitä. " Sil sanoi.
Varovasti hän nousi istumaan penkilleensä mikä oli myös mennyt nurin. Arasti poika katsoi hienon näköistä otusta. Sil ei lähde muuten, jos tämä kumman näköinen neito ei sano pakottavasti hänelle ja raahaa nuotion ääneen sitten poika pystyisi olemaan takan ääressä, muuten hän pysyi tässä paikassa valitettavasti myös märkänä.

[Princess]

Kami räpytti pari kertaa hämmäetyneenä silmiään, kun puhuttuaan toinen oli säikähtänyt niin, että oli tippunut tuolilta kamalan rysähdyksen kera. Peikko neito katseli nyt lattialle, missä poika suoristeli knalliaan ja yritti peittää hymyn. Ei hymy ivallinen ollut, vaan hieman pahoitteleva ja ehkä oli myös hitusen hassua nähdä noin säikky poika. Tämä änkytti, ettei haluaisi häiritä. Kami huitaisi kädellään pienoisesti.
"Et sinä häiritse. Tule nyt vaan. Jos seisot siinä kuin tatti, keräät vain enemmän huomiota" Kami sanoi, tarttuen toisen kyynärvarresta kiinni ja vetäen tämän toiselle puolelle huonetta, missä oli lämmintä ja valoisaa.

Peikot pahoittelivat Kamille, että heidän pitäisi jaktaa matkaa, mutta toivoivat pian tapaavansa Kamin uudestaan.
"Seuraavaan kertaa, Åer, Äri" Kami sanoi ja heilautti kättään kahdelle karvaiselle loitonevalle selälle.
Tumman harmaat silmät kääntyivät nyt nuoren pojan puoleen, joka näytti pöllästyneeltä, aivan kuin olisi tullut jonnekkin eriskummalliseen maailmaan.
"Oletko ekaa kertaa täällä?" Kami kysyi ja otti tee kupin käteensä. Se oli yhä lämmintä, luojan kiitos.

[Ay]

Poika ihmetteli, että miten toinen pystyi olemaan tyyni hänen seurassaansa ja ennen kaikkea omaa tyyneyttäänsä. Yleisesti säikkyyden jälkeen hän juoksee pakoo niin nopeasti, kuin oli mahdollista. Nyt ajatus pakoon lähdöstä ollut tullut mieleenkään edes. Mitä tämä mahtoi olla? Nainen sanoi, että hänen seura ei haittaisi. Pienesti pelokkaana poika katsoi toista, koska itse hän tunsi olevan hienon näköinen ateria takan ääressä ja siksi heitä ei häiritse hän, kun oli tule ruoka heille. Peikko neiti sanoi myös lauseestaansa hänet helposti huomattaisiin, kun olisi tässä tattina. Samassa siniset silmät alkoivat vilkuilla ympärilleensä etsien, että joku katsoisi häntä. Olisiko hän jo jonkun ruokalistassa?

Pitkään hän ei saanut jäädä miettimään kenen listaan kuului, kun hänet jo vietiin käsikynkässä. Äimistyneenä hän ei pystynyt estää kävelyäänsä minne peikko vei hänet.
" H...he...Hei! " Sil sanoi muille, jonekka otus oli raahannut hänet.
Niin peloissaan Sil katsoi, kun hänen silmänsä muuttuivat keltaista mitä oli hänen rodulleensa omituista. Tämän väritys sai sanomaa, että hän ei ollut normi ihminen. Keltaiset silmät eivät kaikkoneet edes silloin, kun pari peikkoa lähtivät hänen ympäriltäänsä. Edes lämmin takka saanut poikaa täysin rennoksi. Hän kuitenkin uskaltautui ottamaan mustan takkinsa pois päältä, että valkoinen ohut vaate nopeammin kuivuisi, että itsellä olisi vielä lämpöinen oli sisälläänsä. Samalla hän rohjentui katsomaan sinisen keltaisilla silmilläänsä peikkoa.
" An...anteeksi, jos aijoin sinun seurasi. " Pahoittelevasti Sil oli jälleen kerran pyytänyt.

Hän tunsi syylisyyttä, että oli ajannut he pois hänen luotaansa, kun hän oli tuotu heidän seuraansa. Missä hän olikin hän osasi tehdä niin pahaa, että joka kerta sai pyydellä anteeksi. Jollakin suden rohkeudella Sil uskalsi vastata peikon kysyntään.
" Kyllä minä olen ensimäistä kertaa. " Sil sanoi vapisten.
Saden kylmyys ja tanssin hiki alkoi laihan pojan vapisemaan. Märän paidan alta sai nähdä miten laiha poika oli, kun kylkiluut näkyivät. Mustan takin ala ei oikein pystyi muuta sanomaan pojan laihuudesta, että oli hyvin herkkän näköinen.

[Princess]

Nuorukainen näytti pelokkaalta, joten Kami päätti olla rauhallinen ja rento, niin ehkäpä toinenkin sitten rauhottuisi ja tällä loppuisi tuon säikähtäneen kauriin ilme.
"Älä haraa vastaan. En minä sinua syö~" Kami sanoi leikkisästi naurahtaen ja veti pojan pöytään. Tämä oli todella jäykkä ja silmäili koko ajan ympärilleen, aivan kuin peläten, että joku tulisi haukkaamaan tältä pään irti hetkellä millä hyvänsä.
Kami ei heti nähnyt toisen silmien väritystä, mutta kun peikot olivat lähteneet ja poika alkoi pyytelemään anteeksi, Kami käänsi katseensa tuohon ja nyt huomasi erikoisen silmien värityksen. Hän katsoi mielenkiinnolla toista silmiin ja hymyili hieman.
"Sinulla on kauniit silmät" Kami totesi, samalla kun poika riisui takkiaan.
Poika oli kamalan laiha, tämän kylkilut törröttivät paidan alla.
Tämä myös pahoitteli, jos oli ajanut muut peikot pois.
"Älä huoli! Jos he sanovat että heillä on menoa, niin sitten heillä on menoa. Yleensä nuo tyypit ei keksi tekosyitä lähteäkseen seurasta pois" Kami sanoi huitaisten kädellään pienoisesti välinpitämättömänä.

Nuorukainen kertoi olevansa ekaa kertaa paikassa.
"Minä käyn täällä usein, tämä on ehkä ainoa paikka, missä ei ajeta minunlaistani friikkä pihalle, ainakaan heti" Kami sanoi iloisesti virnistellen, ja katsoi hetken toista.
"Onko sinulla nälkä?" tyttö kysyi ja pian hänen kulmiensa väliin tuli rytty, aivan kuin peikko leidi olisi yrittänyt muistaa jotain.
"Ah! En ole vieläkään kysynyt nimeäsi! Minä olen Kami" peikko tyttö esitteli itsensä ja ojensi kätensä.

[Ay]

" Etkö syö minua? " Hämmentyneenä Sil kysyi.
Hän ei voi olla katsomatta hämmentyneenä ja edelleen keltaisilla silmilläänsä. Mielessään hän syvällisesti katui jo katseistaan milloin hän paljasti itsensä. Katse sai kertoa minkä rotuinen hän oli ja näkemys vaatteesta sai nähdä missä kunnossa hän oli. Käsillään hän yritti lämmittää kehoaansa lämmittää ja niiden lisäksi hyötyä takan lämmöstä. Kuulessaan äkillisesti silmistäänsä hän jäykistyi ja katsoin eteen päin.
" Onko minulla ka..kauniiit silmät? " Hämmentyneenä jälleen kerran Sil kääntyi katsomaan peikkoa.
Miten hänen silmänsä voisi olla kauniin näköiset. Ne eivät edes olleet normaalia. Siniset pilkut keltaisella pohjalla.

" Entä minun kaltaiset friikitni. Näyttä ihmiseltä, mutta silmät sanovat toista? " Sil sanoi.
Hänen mielestään hän oli enemmän friikkimäisempi otus, kuin daami. Mitenkään hullumpaa muotoa tai vastaavaa ei voi olla maailmassa, kuin hänen kaltaisensa. Kun häneltä kysyttiin sai poika muita aatteita. Pienesti hymähti, koska se saisi olla niin, että hänen ulkonäkö sai peikkon huolestumaan.
" Ei minulla ole hirveä nälkä. " Rehellisesti hän sanoi.
Sitten tuli esittäymisen vuoro mikä sai hänet pää painautumaan alemmaksi. Oliko hyvä juttu sanoa nimensä? Ei hänen nimeä kukaan tiedä, mutta olisiko joku metsästäjä heidän seurassaansa? Metsästäjä saattaisi kuulla hänen nimensä ja alkaa jahdata häntä.
" Hei Kami. Olen Sil. " Hän esitteli itsensä.
" Vai, että käyt täälä usein niin tiedätkö miksi tällainen paikka on rakennettu tänne ihmisten keskelle, jotka ei pidä friikeistä? " Sil kysyi ujoisesti, mutta myös uteliaana.

[Princess]

Poika oli hämmästynyt ja luullut Kamin ysövän tämän.
Peikko tyttö nauroi ja katsahti sitten toiseen virnuillen.
"Huumorimiehiä kenties? Mutta tosissani, en syö sinua. Olen edes jonkin verran sivistynyt, ei minulla ole tapanani syödä ketään, ennenkuin tiedän heidän nimensä~" Kami vitsaili ja iski silmäänsä toiselle.
Poika oli ujo, tai ainakin sen käsityksen Kami oli saanut tämän änkytyksestä. Tai sitten vain epävarma itsestään. Jommin kummin, ehkä Kami saisi toisen avautumaan jossain vaiheessa enemmän. Kuka tietää.
Peikko uskoi toisen olevan ihminen, ehkä jonkin sortin animaagi, kuten eräs hänen ystävättärestään.

"Etkö olekkaan ihminen?" Kami oli tällä kertaa hämmästynyt. Hän oli olettanut toisen olevan ihmisolento, mutat kutsui itseään friikiksi. Mitä toinen sitten oli? Ei Kami tiennyt...
Violettitukkainen peikko nyökkäsi, mutristellen suutaan.
"Jos haluat, voin tarjota sinulle sitten, kun sinulle tulee nälkä. Mietin, että itse söisin jossain vaiheessa, eikä se onnistu, jos keskustelukumppanikin ei syö" Kami sanoi, hieman bluffaten. Mutta tosi oli, että hän ei voisi syödä, ellei toinenkin söisi. Poika oli niin kamalan heiveröinen kropaltaan, tämän kylkiluut törröttivät paidan läpi...
Toinen esittäytyi Siliksi.
"Hauska tavata, Sil. Mutta vastaukseesi en tiedä kysymystä. Olisiko ihmiset niin masokistia, että he haluavat meidän tulevan tänne, että kiusaamme heitä henkisesti?" Kami sanoi mietteliäänä, silmäillen porukkaa. Tällä hetkellä moni oli kyllä niin umpihumalassa, etteivät nämä saattaneet edes tajuta, etteivät puhuneet saman lajin edustajalle, vaan jollekkin "friikille".

[Ay]

Sil ei odottanut, että häntä sanottaisiin huumori mieheksi, koska hän ei osannut pitää itsensä sellaisena. Hän äimisti sen kuulessaan Kamilta. Pian hän huomasi, että hän oli varmasti loukannut jollakin tapaa. Kuka tietää mitä toinen syöjä ja enemmäkseen kaikkia haluavat olla syödyksi tulemiseksi.
" En oikein usko, että olen huumori miehiä. Ja olen pahoillani, jos loukkasin sinua. Kun nykyään ei tiedä kuka syö mitä. " Sil sanoi pahoittelevasti Kamille ja nöyränä asetti katseensa alas.

Pian ja näin nopeasti hän oli saanut itsensä liriin. Miten nyt tässä tilanteessa jatkettaisiin. Olisiko parasta kuka hän oli? Olisiko saada peräänsä metsästäjät hänen kautta? Olisiko vaaraa sanoa? Hirveen paljon erilaisia kysymyksiä putkahti nuoren suden mieleen ja mihin hän ei oikein osannut pistää järjestykseen. Noiden asiaksi enemmäkseen hän osannut nauttia tästä elämästä. Koko ajan sain katsoa perään mistään kukaan ei hyökännyt päälle ja tullut syödyksi.
" En ja varmasti muukaan ei ole ihminen täältä tupasta, vaikka onkin ihmisten kylässä. Ehkä saattaa olla jokin vakooja ihmisenä kuka kertoo kuninkaalle mitä täälä tapahtuu, kun sotakin on menoilla. Ihmi, että tätä ei ole tullut sulkemaan. " Sill uskaltui puhumaan.

Pieni naurahdus tuli Silin kasvoille.
" Hyvä on. Minä syön milloin sinä syöt. " Sil sanoi ja perään hän kääntyi katsomaan peikkoa neitiä ja hymyili pienesti.
Pian hän uudelleen naurahti.
" Se taitaa olla totta. " Hän lisäsi perään.

//Anteeksi kesto, koe viikko ja ne eivät ole vielä loppuneet//

[Princess]

Toisen pahoittelevaan äänensävyyn Kami vain viittasi kintaalla.
"En loukkaantunut, koska olen sen verran tyhmä, etten edes tajunnut, että minua loukattiin. Ja jos oikeasti haluat loukata minua, sinun pitäisi sanoa todella pahasti, ennenkuin loukkaantuisi. Ja se on totta, että nyky aikana ei tiedä, kuka mitäkin syö. Tiedän pari mörköä, jotka ovat tätä nykyään dietiillä eivätkä syö lihaa" Kami sanoi virnistäen, vaikkakin puhuen totta.

Toinen ei kertonut mikä tämä oli, totesi vain, ettei ollut ihminen. Kami olisi halunnut udella, mutta nuorukainen tuntui välttelevän aihetta. Tämä puhui vakoojista ja paikan sulkemisesta. Kami katsoi tätä hieman hölmistyneenä.
"Ei minulle ole tullut mieleenikään, että täällä voisi olla vakooja. Ja vaikka olisi, en usko että tämä löytää jonkun merihirviön jalasta löytynyttä syylää pahemman huhun. En usko, että kukaan olisi niin idiootti, että puhuisi täällä valloitus suunnitelmista tai mitään" Kami sanoi olkiaan kohautellen. Pitäisi olla todellinen idiootti, jos sen tekisi.

Sil lupasi syödä samaan aikaan kuin Kami. Tyttö taputti mielissään käsiään.
"Hienoa! Syödäänkö vaikka puolen tunnin kuluttua? Kerkeät ennen sitä hieman kuivautua" Kami kysyi ja virnisti toiselle, kun Sil tuntui olevan samaa mieltä, että ihmiset olivat masokisteja, kun antoivat friikkien olla ihmisten asuttamassa kylässä.
Kami sipaisi hiuksiaan, joiden latvukset olivat hieman märät. Häntä pyrki heiluaam housujen takapuolella, mutta tahdonvoimalla Kami esti senkin. Saattaisi tulla sanomista, jos joku huomaisi viuhtovan hännän.
"Kerrohan jotaikin itsestäsi Sil. Harvoin tapaan täällä noin kilttiä tyyppiä. Yleensä olisin saanut jo tässä vaiheessa pariinkiin otteeseen turpaan" Kami sanoi hymyillen.
Noh, ei ehkä tänä iltana, mutta jos hän olisi tullut tänne päivällä, kun ihmiset eivät olleet vielä humalassa, hänet olisi varmasti fileerattu.

//Juuh, ei se mitään :) //

[Ay]

Sil oli äimistynyt, kun hän ei ollut loukannut toisen mieltä. No ainakin hän oli pahoitellut, vaikka hänen mielestään neito ei ollut hänen silmissään tyhmä peikko. Oikeastaan hän ei osannut erottaa minkälainen oli tyhmä peikko, kun ei ole tavannut aijemmin peikkoa. Kami oli ensimmäinen peikko jolle hän on puheillut ja ollut tällaisessa kontaksissa. Pienesti Sil kummisteli Kamin sanomaa peikoista, mutta ei sanonnut vastaan mitään. Ennen kaikkea Sil visusti alkoi varoa, että hän ei sanoisi pahasti Kamille, että hän ei suutu. Hän ei halunnut tietää minkälainen neito on vihaisena päivänä ja se, kun ei tiedä mistä neitokainen vihastuu helposti.

" Ei sitä koskaan tiedä. " Sil sanoi pää alla päin.
Hän ei ollut niin varma, että sata pronsisesti luotosta vielä Kamia kohtaan. Vielä ei ollut aika paljastaa itsensä.
" Juu. Käyhän se mainiosti. " Sil sanoi, vaikka tiesi puoli tuntia tulee nopeasti vierelle.
Samalla hän poisti takkinsa ja pisti naulakkoon kuivumaan. Valkoinen paitansa oli edelleen märkä nuoren miehen ylläänsä. Kyljet paistuivat enemmän näkyville. Poika ei siitä oikein välittänyt.

[Princess]

Kami kuivatteli vaatteitaan ja ravisteli hieman hiuksiaan, eikä häntä häirinnyt heidän pienet hiljaisuuden hetket. Yleensä jos toinen osapuoli oli ihminen, Kami jännittyi ja mietti, minne hän voisi paeta, kun hiljaiset hetket koittivat. Nyt hän nautti siitä, Silin kanssa ei ollut sitä vaikeuden tunnetta. Ei Kami tiennyt mistä se johtui, ehkäpä kenties siitä, ettei toinenkaan ollut ihminen... vaikka, mistäs sen koskaan tietää.

Silille kävi, että he söisivät puolen tunnin päästä. Kami nyökkäsi tyytyväisenä ja kiersi sormen yhden hiussuortuvan ympäri ja katseli Siliä, joka riisui takkinsa. Kamin katseesta varmasti näkyi pieni järkyttyneisyys. Toinen oli niin laiha! Kylkiluut törröttivät niin kauhealla tavalla, että Kami tunsi itsensä lihavaksi toiseen verrattuna.
Kami käänsi katseensa nuorukaisen kasvoihin.
"Noh, kerrohan jotain itsestäsi. Oletko täältä kotoisin?" Kami kysyi ja katsoi toista uteliaana.

[Ay]

Riisuttuaan takin ja nalli hattu myöskin Sil kääntyi katsomaan naista kohti hymyillen. Pienesti pyytäen, jos neitokaista ei haittaisi niin hän ottaisi myös paidansakin pois yltäänsä. Paita oli niin märkä, että se tuntui niin epämukavalta asialta. Nyt Kami sai nähdä miten laiha hän todella oli. Vaikka hän oli niin laiha oli hänelle myös lihastakin. Helposti sanottuna simppelisti luuta ja nahkaa ja ripaus lihasta. Kädet ojennettuna takkaa kohti hän sai itsensä rentoutuvaksi. Siltä ei haitannut olla puoli alasti muiden näkyvillä. Samalla hän alkoi miettiä mitä hän voisi kertoa itsestäänsä.
" Sovitaanko niin, että mitän sanon yhden virkkeen ja sitten on sinun vuorosi? " Sil sanoi pää kallella.
" Olen Sil Safir ja en ole ihminen. " Sil sanoi ensimmäisen virkkeen.

[Princess]

Sil kysyi, saisiko riisua paitansakin. Kami nyökkäsi pienoisesti, hymyillen hieman ilkikurisesti, katsoen sitten ympärillen. Nyt naiset varmasti sekoasivat. Mutta ei, muutamat kyllä katselivat innokkaana ja varmasti miettivät, millä keinoilla he voisivat tulla juttelemaan Silin kanssa.
Kami käänsi nyt katseensa nuorukaiseen ja suru paistoi tämän silmistä. Hänen teki mieli kysyä, saiko nuorukainen koskaan syödäkseen, mutta se saattaisi kuulostaa röyhkeältä.
Sen sijaan Kami päätti antaa olla ja hän kuunteli, kun toinen kertoi koko nimensä ja sanoi, ettei ollut ihminen.
"Tuon jo tiesin, mutta olkoon. Kerrotaan vuoronperään" Kami sanoi nauraen ja mietti hetken. Toinen tiesi hänen nimensä, joten sitä ei kannattanut kertoa uudestaan.
"Nooh, pidän taistelulajeista ja huilun soittamisesta" Kami sanoi ja odotti, että toinen taas kertoisi lisää itsestään.