Kaksin || Princess

Kaupungin paras ja kallein majatalo. Suuri ja avara, kodikas ja mukava. Majatalosta löytyy varmasti tilaa matkalaisille, joilla on rahaa taskussaan ja tarve päästä lepäämään pitkän päivän päätteeksi. Ruokaa ja juomaa löytyy, joskin majatalo ei ole Kallen kapakan veroinen juhlimispaikka. Huoneita löytyy niin aatelisarvoisille, kuin myös tavalliselle kansalle.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Princess » 29 Marras 2010, 20:44

Rafael ei voinut olla nauramatta, kun Adriana uskoi, että hän voittaisi tämän aiemmat miehet leikiten. Blondi ei voinut olla miettimättä, minkäköhänlaisia naisen aiemmat miehet sitten olivat olleet, mutta hän päätti olla ajattelematta asiaa, ettei hän alkaisi mustasukkaiseksi, silloin se olisi vaarallista.
Raf mietti toisen animaagisuutta, kun toinen kertoi syövänsä vain pienläimiä ja harvemmin ruokaansa raakana. Mies nyökkäsi naiselle ja mietti vielä lisää. Ei kai siinä mitään erikoista olisi, hän oli vain hätkähtänyt, hän oli luullut naista haltiaksi. Tai siis, olihan toinen, mutta puoliksi. Kuten hän oli puoliksi haltia. Kaipa se oli sama asia, eihän Adrianakaan ollut kauheammin hämmentynyt hänen enkeli ominaisuudesta. Miksi hänkään siis hätkähtäisi toisen animaagisuutta? Ihan turhaan hän mietti että nainen satuttaisi häntä toisessa olomuodossaan tai mitään, tuskin Adriana raakalainen olisi koirasusi muodossaan. Rafael ei voinut uskoa ainakaan asiaa.

Blondi virnisti poikamaisesti kuullessaan naisen kysymyksen.
"En, ellei nyt tule esiin, että sinusta on luvattu palkkio tai olet wanted-listalla?" Raf sanoi ilkkurisesti, vaikka uskoi, että jos nainen olikin palkkiolistalla, hän tuskin tuota veisi kenellekkään, nainen kuuluisi hänelle ja vain hänelle. Hän ei voisi missään nimessä pettää naisen luottamusta, ei tässä vaiheessa kun hän piti naisesta, liikaakin.
Adriana ei vastannut kysymykseen, heitti vain vasta kysymyksen. Blondi mietti hetken vastausta.
"Jos olisin vanhanaikainen ja herrasmies, sanoisin, että juttelisimme vain koko yön, mutta toiveenani olisi, että ehkä hiukan halisimme, suukottelisimme ja ehkä hieman puhuisimme ja tutustuisimme toisiimme" mies sanoi näin nätisti. Hän olisi halunnut sanoa, että toivoi saavansa naisen kokonaan tänä yönä, mutta olisiko se ollut liian häröä?
Princess
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 29 Marras 2010, 23:44

// Btw nyt jo tässä vaiheessa voisi kai kenties kuvitella, että Raf ja Adsku paritetaan, elikkäs heistä tulisi pari? xDD //

Adriana

Kyllähän niitä miehiä oli ollut muutama siellä sun täällä, mutta oikeastaan toden sanoen heistä yksikään ei vetänyt vertoja tuolle komealle ja huomaavaiselle nuorelle herralle, Rafaelille, jonka Adriana oli tosiaan juuri tavannut aikaisemmin päivällä. Kuka olisikaan uskonut, että he istuivat nyt siinä vieretysten. Mistäköhän Rafael tiesi, että juuri sen samaisen liljakaulakorun Adriana oli haaveillut ostavansa, tai mistä mies ylipäätään löysi hänet. No jaa, kai sen niin väliä. He istuivat nyt siinä, eikä millään muulla ollut väliä, ainakaan Adrianalle.
Ei, naista ei tosiaan häirinnyt miehen alkuperä, tai se, että tämä oli palkkasoturi. Jos häntä olisi se häirinnyt, niin nainen olisi lähtenyt jo ajat siten. Adrianakaan mikään raakalainen ollut, vaikka koirasutta löytyikin. Hän muistutti oikeastaan enemmän valkoista, pehmoista ja suurehkoa lemmikkikoiraa. Joten Rafaelin ei ollut syytä pelätä, vaikka joku omituinen aamu heräisikin hurtan vierestä.
Nainen naurahti miehen sanoille, että tämä saattaisikin vangita Adrianan, jos kävisi ilmi, että tämä oli etsintäkuulutettujen listalla tai oli luvassa palkkio. En sentään, ja kertoisin silti vaikka olisinkin. Toki nainen oli toiminut varkaanakin moneen otteeseen joskus rahapulaan jouduttuaan, mutta viimekerrasta oli jo aikaa. Leipuri ei siitä keikasta kovin pitänyt ja Valkoturkki sai pari osumaa haulikostakin reiteensä sillä reissulla. Onneksi haavat paranivat nopeasti ja nyt niistä ei näkynyt jälkeäkään.
Naisen kysyttyä vastakysymyksen, Rafael vastasi, että vanhanaikaisena herrasmiehenä olisi sanonut, että he vain puhuisivat läpi yön, mutta sen lisäksi tämä halusi suukotella ja halia ja tutustua. Suloinen hymy nousi Adrianan kasvoille. Kyllä, hän tiesi mitä mies tarkoitti. Kuulostaa hyvältä.. sitten hän nojautui aavistuksen verran eteenpäin ja siveli sormillaan Rafin leukaa, jonka jälkeen painoi huulensa miehen huulia vasten.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Princess » 03 Joulu 2010, 18:57

// Juuh :) //

Eihän Adriana ollut hänen ensimmäinen naisensa, eikä varmaankaan viimeinen, mutta silti, Raf tiesi, että tämä heidän suhteensa tulisi olemaan jotain erityistä. Neitokainen oli niin lumoava, että voisi luulla tämän olevan vampyyri, joka lumosi kauneudellaan hänet. af ei ihastunut helposti, saatikka tuntenut syvempiä tunteita naisiin, mutta jossain rinnan kohdassa sykähti aina, kun Rafael kuuli Adrianan äänen, näki tämän kasvot, tunsi tämän kosketuksen. Tässä oli pakko olla jotain erityistä!
Rafael joi hieman juomaansa, tarkasteli naisen kasvoja, yritti päätellä, mitä naisella oli mielessään.
Naisen vastaus palkkiopää-jutusteluun sai miehen naurahtamaan.
"Mielummin olisin tietämätön kuin tietäisin, että päästäsi on palkkio" Raf sanoi, koskettaen lempeästi toisen poskea.
Adrianan iho oli niin pehmeä ja lämmin. Kun Rafael vastasi naisen kysymykseen illan kulusta, Adriana näytti olevan hyvillään hänen vastauksesta ja kumartui laskemaan suudelman miehen huulille. Rafael hamusi naisen huulia, suukottaen tätä lempeästi, mutta melko omistavasti. Adriana maistui kahvin ja viinin sekoitukselle ja naisen tuoksu huumasi miehen. Rafin toinen käsi oli eksynyt naisen niskaan, hyväillen toisen niskavilloja, painaen naisen kasvoja lähemmäksi omiaan. Suudelman loputtua, Raf irrottautui ja tämän silmät olivat astetta tummemmat. Hän halusi enemmän naiselta, mutta hän ei voisi vaatia muuta. Hän halusi edetä hitaasti Adrianan kanssa, ei samalla tavalla kuin muiden naisten kanssa.
Princess
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 09 Joulu 2010, 23:48

Adriana

Näiden kahden suhteessa tosiaan oli pakko olla jotakin hyvin erityistä. Sillä neitokainen ei todellakaan olisi lähtenyt ihan kenenkä vieläpä tyystin tuntemattoman mukaan. Ei, vaikka kuinka olisi nätin kaulaketjun antanut. Tämä tapaus oli täysin epätavallinen ainakin naisen kohdalta, mutta hän oli onnessaan, kun näin oli käynyt. Tällä kerralla siitä seurasi jotain hyvää, ihanaa.
Kaunis Adriana saattoi olla, mutta ei sentään vampyyri, puhumattakaan noidasta. Ei, hän oli tavallinen puolihaltia, joka ansaitsi elantonsa milloin milläkin tavalla. Hän oli oikeastaan aika tyytyväinen elämäänsä, ja sekin oli nyt varmasti matkalla vieläkin parempaan suuntaan.
Adrianan kasvoilta oli aika vaikea kenenkään lukea tuon ajatuksia. Ilme pysyi suurimman osan ajasta neutraalina. Tosin yksinkertaiset tunteet, kuten hyväntuulisuus sekä pahantuuliset puuskat näkyivät hyvin. Kukin omalla tavallaan.
Rafaelin puheista ja kehonkielestäkin oli sinänsä aika helppoa arvailla mitä miehen päässä liikkui. Nainen ei ollut varma oliko Raf kaikille tai ainakin melkein kaikille yhtä avoin kuin hänelle. Noh, kai hän saisi senkin selville.
Rafael naurahti, että olisi mieluimmin onnellisen tietämätön kuin, että tietäisi neitokaisensa päästä olevan palkkio ja kosketti hellästi naisen poskea. Nainen hymyili varsin hempeästi Älä huoli, jos minun päästäni olisi palkkio, tietäisin siitä, niin kuin varmasti sinäkin tietäisit, ehkä jopa ennen minua. Olethan palkkiometsästäjä.
Adrianan iho oli tavalliseen ihmiseen tai haltiaan verrattuna asteita lämpimämpi koirapuolensa takia. Toki siitä oli hyötyäkin, kun ei talvisin palellut yhtä paljoa, kuin nämä ihmiset ja haltiat saattoivat palella.
Raf vastasi suudelmaan hamuten naisen huulia. Adriana jotenkin piti miehen tyylistä suudella. Hamuava, lempeä ja silti samanaikaisesti jokseenkin omistavan tuntuisesti. Adriana ei halunnut mitään muuta, kuin olla Rafaelin kanssa, tuntea hänen huulensa ihollaan ja käsivartensa ympärillään. Mies irtaantui lopettaen sen hetken kestäneen suudelman siihen. Neito katsoi miehen astetta tummempiin silmiin, syvälle. Hän halusi enemmän, mutta toisaalta hän halusi hidastaa tahtia hieman. Tilanne oli neitokaisen mielessä aika ristiriitainen. Järki oli hitaasti etenemisen puolella, mutta sydän sanoi toista. Se takoi tiheämpää tahtia haluten lisää. Adriana painoi otsansa miehen otsaa vasten kätensä toisen poskella ja lempeä hymy huulillaan. Hassua miten vaikeata oli kinastella oman mielensä kanssa. Rafael oli jo onnistunut tekemään naisesta onnellisen, joten nainen päätti odottaa, jospa Raf tekisi aloitteen suuntaan tai toiseen. Hän saisi päättää mitä tapahtuisi.

//pahoittelen, koulu painaa lujasti päälle näin joulun aikaan :( //
Daniella
 

Edellinen

Paluu Brogan Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron